Paola Testori Coggi, Euroopan komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston pääjohtaja

EU-kansalaisilla on asuinpaikastaan riippumatta oikeus valita, missä EU-maassa he saavat sairaanhoitoa, ja oikeus saada korvausta hoitokuluista.  Nämä oikeudet sisältyvät rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevaan direktiiviin  joka tulee voimaan kaikkialla EU:ssa 25.10.2013.

Nykyisen EU-lainsäädännön mukaan kansalaiset voivat turvautua oman maansa sosiaaliturvajärjestelmään, jos he sairastuvat toisessa EU-maassa. Jos rajatylittävä terveydenhuolto on ennalta suunniteltua, voidaan potilaan kuitenkin edellyttää anovan siihen lupaa etukäteen. Lupa on pakko myöntää ainoastaan silloin, jos potilasta ei kotimaassa voida hoitaa lääketieteellisesti perustellussa määräajassa.

Uusi direktiivi parantaa potilaiden oikeuksia kolmella tapaa:

Ensinnäkin kansalaisilla on oikeus hakeutua hoitoon joko julkiselle tai yksityiselle puolelle missä tahansa EU:n alueella ja saada korvauksia maksamastaan hoidosta.

Toiseksi ennakkolupia ei rajatylittävässä terveydenhuollossa vaadita enää niin usein kuin ennen.

Kolmanneksi kansalaisten mahdollisuus tehdä tietoon perustuvia päätöksiä hoitovaihtoehtojen suhteen paranee. Heillä on oikeus saada kaikki asiaankuuluvat tiedot kansallisilta yhteyspisteiltä, jotka on perustettu uuden direktiivin mukaisesti, sekä suoraan terveydenhuollon palvelujen tarjoajilta. 

Jotta laatua ja turvallisuutta koskevia standardeja sovellettaisiin EU:ssa entistä avoimemmin, direktiivi kannustaa jäsenmaita keskinäiseen avunantoon ja yhteistyöhön erityisesti sähköisen terveydenhuollon yhteentoimivuuden ja terveysteknologian käytön arvioinnin suhteen. Direktiivi myös helpottaa lääkemääräysten tunnustamista kaikkialla EU:ssa.

Lisäksi direktiivillä edistetään eurooppalaisten osaamisverkostojen kehittämistä, jotta voidaan koota yhteen tietoa ja osaamista sekä maksimoida resurssien kustannustehokas käyttö pitkälle erikoistuneessa terveydenhuollossa, kuten harvinaisten sairauksien diagnosoinnissa ja hoidossa.

Uusi direktiivi antaa EU-kansalaisille enemmän oikeuksia päättää omasta terveydenhoidostaan, mikä puolestaan auttaa potilasjärjestöjä edistämään entistä korkealaatuisempaa ja turvallisempaa terveydenhoitoa. Tämä kaikki vaikuttaa myönteisesti EU:n terveydenhuoltojärjestelmiin.