Suomi
Valitse kieli
Pääjohtaja Lemaître, vuosi sitten Panorama-lehdelle antamassanne haastattelussa keskustelimme koronaviruspandemiasta ja siitä, miten koheesiopolitiikka oli yksi ensimmäisistä välineistä, joilla Eurooppa vastasi kriisiin ja edisti siitä elpymistä. Kertoisitteko, miten politiikka on sen jälkeen edennyt?
Koheesiopolitiikka on tosiaan ollut EU-toimien eturintamassa. Olemme auttaneet jäsenvaltioita ottamaan käyttöön lähes 23 miljardia euroa koheesiopolitiikan käyttämättömiä varoja. Näistä 13 miljardia euroa oli käytettävissä jo ensimmäisen kuuden kuukauden aikana. Hätärahoituksen turvin hankittiin tärkeitä lääkinnällisiä laitteita, pidettiin yritykset pinnalla sulkujen aikana ja taattiin perustoimeentulo niille, joihin kriisi voimakkaimmin iski. Ilman erittäin nopeasti hyväksyttyjä CRII- ja CRII+-lainsäädäntöpaketteja vaikutukset ihmisiin ja talouksiin olisivat voineet olla paljon vakavampia. Tämän jälkeen hyväksyttiin REACT-EU (koheesiota ja Euroopan alueita tukeva elpymisapu), yksi Next Generation EU -elpymisvälineen suurimmista ohjelmista, josta myönnetään 50,6 miljardia euroa uutta rahoitustukea. REACT-EU-ohjelmalla jatkettiin ja täydennettiin kriisitoimia ja kriisin vahinkojen korjaustoimia, minkä lisäksi sillä pohjustettiin pitkän aikavälin elpymistä tukemalla hankkeita, joilla lievennettiin kriisin vaikutuksia sekä investoitiin talouden vihreään, digitaaliseen ja kestävään elpymiseen. Tällä hetkellä keskitymme CARE-pakettiin (koheesiopoliittinen tukitoimi Euroopan pakolaisten auttamiseksi), joka mahdollistaa nopean reagoinnin Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan aiheutuviin seurauksiin ja laajemmat toimet koronaviruspandemian tämänhetkisten vaikutusten lieventämiseksi.
Tästä pääsemmekin seuraavaan kysymykseen. Juuri kun olimme vuoden alussa pääsemässä yli pandemiasta, alkoi Ukrainan sota. Voisitteko kertoa lisää juuri mainitsemastanne CARE-paketista?
Miljoonat ukrainalaiset ovat paenneet Venäjän hyökkäystä turvallisempaan Euroopan unionin. Komissio halusi auttaa jäsenvaltioita ja alueita vastaanottamaan ukrainalaisia hyväksymällä viime huhtikuussa ennätyksellisen nopealla aikataululla kaksi ehdotusta: CARE-paketin ja REACT-EU-määrärahoista myönnettävien ennakkomaksujen korottamisen (jota kutsumme epävirallisesti nimellä CARE 2). CARE-paketti merkitsee kohdennettuja muutoksia koheesiopolitiikan vuosien 2014–2020 oikeudelliseen kehykseen sekä vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastosta (FEAD) annettuun asetukseen. Paketista voidaan rahoittaa investointeja infrastruktuuriin, laitteisiin, tuotteisiin ja terveyteen, ja tukea voivat saada kaikki EU:hun Venäjän hyökkäyksen vuoksi pakenevat henkilöt asemasta riippumatta. Tähän mennessä Ukrainasta on tullut EU:hun Puolan, Slovakian, Unkarin ja Romanian kautta lähes 10 miljoonaa ihmistä. Jäsenvaltiot ovat rahoittaneet vastaanottotoimia kansallisista talousarvioistaan. Toimiin kuuluu muun muassa majoitusta, peruselintarvikkeita ja aineellista tukea, taloudellista tukea, terveyspalveluja ja terveydenhuoltoa, kuljetusta, tukea työmarkkinoille pääsemiseen, sosiaalista tukea ja oikeusapua, tukea vastaanottaville kotitalouksille sekä koulutusta. Muistuttaisin, että CARE-pakettia koskevien ehdotusten johdosta komissio voi maksaa 24. helmikuuta jälkeen aloitetuista toimista korvausta taannehtivasti. Venäjän hyökkäyksen taloudelliset vaikutukset ovat kuitenkin olleet alun perin CARE-paketin valmistelun aikana ennakoitua laajempia. Monet sidosryhmät ilmaisivat huolensa konkreettisista ongelmista koheesiopolitiikan kauden 2014–2020 ohjelmista tuettujen investointien täytäntöönpanossa, jota on merkittävästi vaikeuttanut materiaali- ja työvoimapula. Olemme reagoineet nopeasti hyväksymällä joustavaa apua alueille koskevat FAST-CARE-tukitoimet. Ehdotukseen sisältyy joukko joustavia toimia, joilla kauden 2014–2020 investoinnit saadaan päätökseen ja joilla lievennetään jäsenvaltioihin kohdistuvia talousarviovaikutuksia lisäämällä kohdennettua ennakko- ja yhteisrahoitusta vuosien 2021–2027 yhteisiä säännöksiä koskevalla asetuksella.
On tärkeää tukea Ukrainasta pakenevia, mutta sodan vaikutukset heijastuvat myös kaikkiin EU:n kansalaisiin esimerkiksi aina vain laajenevan energiakriisin myötä. Voitteko antaa konkreettisia esimerkkejä koheesiopolitiikan tuesta alueille, joihin energiakriisi pahiten vaikuttaa?
Venäjän hyökättyä Ukrainaan komissio hyväksyi 8. toukokuuta tiedonannon ”REPowerEU: Kohtuuhintaisempaa, varmempaa ja kestävämpää energiaa koskevat yhteiset eurooppalaiset toimet. Kymmenen päivää myöhemmin tiedonantoa täydennettiin konkreettisilla toimilla, joiden tavoitteena on lopettaa Euroopan riippuvuus Venäjän fossiilisista polttoaineista jo ennen vuotta 2030. Yli 40 prosenttia EU:ssa käytettävästä kaasusta, 27 prosenttia tuontiöljystä ja 46 prosenttia tuontihiilestä tulee Venäjältä, joten nopea puhtaaseen energiaan siirtyminen on tärkeämpää kuin koskaan. Energian säästäminen on etusijalla koheesiopolitiikan investoinneista tuetuissa toimissa, joilla autetaan jäsenvaltioita ja alueita lopettamaan riippuvuutensa Venäjän fossiilisista polttoaineista.
Vuoden loppuun mennessä aiomme hyväksyä yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja koskevan delegoidun säädöksen. Tällä tavoitellaan energiatehokkuutta ja uusiutuvan energian lisäämistä sekä autetaan viranomaisia korvaamaan nopeammin niihin liittyvät investoinnit. Suunnittelemme jäsenvaltioiden ja alueiden kanssa kauden 2021–2027 ohjelmia, jotka pohjautuvat aikaisempiin investointeihin ja joilla edistetään EU:n puhdasta, varmaa ja kohtuuhintaista energiajärjestelmää. Koheesiopolitiikalla on merkittävä rooli uusiutuvaan energiaan liittyviin teknologioihin tehtävien investointien lisäämisessä. Se avaa kuitenkin vieläkin laajempia mahdollisuuksia. Sen avulla voidaan esimerkiksi tukea lisäinvestointeja merituulienergiaan ja edistää innovointia kehittyneiden uusiutuvien energialähteiden, kuten aurinko- ja maatuulienergian, biometaanin ja uusiutuvaan energiaan pohjautuvan vedyn aloilla. Myös energian varastointiin liittyvät näkökohdat voidaan ottaa huomioon.
Meidän on kehitettävä EU:n laajuisia arvoketjuja ja vahvistettava olemassa olevia arvoketjuja avainaloilla, joita ovat muun muassa vety, akut sekä uusiutuva aurinko- ja merituulienergia. Teollisuuden ja energia-alan siirtymät ovat suuri haaste mutta samalla myös valtava mahdollisuus, ja niiden on edettävä rinta rinnan. Siirtymien osalta kauden 2021–2027 ohjelmissa on erityisesti vetyyn liittyviä merkittäviä suunnitelmia. Lisätoimille on kuitenkin vielä tarvetta. Kannustankin kaikkia viranomaisia ja sidosryhmiä tekemään enemmän käytettävissä olevalla tuella, jota myönnetään muun muassa älykkäisiin erikoistumisstrategioihin ja alueidenvälisiin innovointivälineisiin.
Meidän on keskityttävä myös ihmisiin ja hallinnointiin erityisesti hyödyntämällä valmiuksia ja asiantuntemusta niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla, jotta voidaan edistää tarpeellisten hankkeiden suunnittelua ja täytäntöönpanoa. REPowerEU-paketissa olemme ehdottaneet erityistä teknistä tukivälinettä alueellisille ja paikallisille energiaviranomaisille. Haluaisimme tehdä yhteistyötä niiden hallintoviranomaisten kanssa, joilla on tämän alan asiantuntemusta, sekä muiden viranomaisten kanssa, jotka ovat halukkaita tutkimaan ja kehittämään kyseisten viranomaisten toimintaa.
Annan muutamia konkreettisia esimerkkejä. Olemme kesän aikana käynnistäneet useita aloitteita ja ottaneet käyttöön rahoitusvälineitä, joilla tuetaan konkreettisesti energiakriisin torjumista kaikilla aloilla. Esimerkiksi kaupunkialueiden innovatiivisten toimenpiteiden ohjelman puitteissa kaupungit voivat kokeilla uusia ja testaamattomia ratkaisuja kaupunkialueiden haasteisiin. Ohjelmaan sisältyy erittäin innovatiivisia energiasiirtymään ja energiaköyhyyteen liittyviä hankkeita. Tällaisia hankkeita on toteutettu Kööpenhaminassa, Pariisissa ja Viladecansissa (Barcelonassa), ja niillä on edistetty toimintatapojen muutosta, yhteisömenetelmiä sekä vähähiilisiä teknologioita, kuten luontopohjaisia ratkaisuja rakennusten ja asuinalueiden lämmityksessä ja viilennyksessä. Monet kaupunkialueiden innovatiivisten toimenpiteiden ohjelmaan osallistuvista kaupungeista on valittu myös ilmastoneutraalien ja älykkäiden kaupunkien missioon osallistuvien sadan kaupungin joukkoon. Olemme käynnistäneet myös alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston ja Euroopan investointipankin toteuttaman fi-compass-mallin, joka tarjoaa mielenkiintoisen valikoiman tuki- ja rahoitusvälineitä energiatehokkuuden edistämiseen. Sillä edistetään pidemmälle meneviä perusparannuksia sekä autetaan energiaköyhyydestä kärsiviä pienituloisia kotitalouksia.
Jos ajatellaan sodan ja pandemian jälkeisen elpymisen aiheuttamaa inflaatiovaikutusta, miten komissio aikoo lievittää vaikeuksia, joita hintojen nousu aheuttaa eri aloilla koheesiopolitiikan hankkeille?
Olemme tietoisia vaikeuksista, joita jäsenvaltioilla on korkean inflaation vuoksi erityisesti rakennusalalla toteutettavissa koheesiopolitiikan hankkeissa. Komissio on laatinut toimintaohjeita, jotka auttavat selviytymään nousevista energiahinnoista, hankintaongelmista ja suurhankkeiden tukikelpoisista kustannuksista. Kansalliset viranomaiset voivat muuttaa edunsaajien kanssa allekirjoitetuissa avustussopimuksissa määriteltyjä tukisummia vastaamaan muuttuneita olosuhteita (myös suurhankkeiden osalta), kunhan EU:n ja valtioiden olennaisia sääntöjä noudatetaan. Avustussopimusten ja voimassa olevien sopimusten tapauskohtainen hallinnointi on jäsenvaltioiden ja hankintaviranomaisten vastuulla.
Olemme ehdottaneet, että ohjelmakaudella 2014–2020 aloitettujen hankkeiden jatkamista ja loppuunsaattamista helpotetaan FAST-CARE-tukitoimen kautta kaudella 2021–2027. Joustavan tuen avulla pitäisi olla mahdollista huomioida sekä materiaalipulasta että hintojen noususta johtuvat viivästykset hankkeiden täytäntöönpanossa.
Mitkä ovat mielestänne alue- ja kaupunkikehityspolitiikkojen tärkeimmät painopisteet tulevina kuukausina?
Ensinnäkin mainitsen vielä FAST-CARE-tukitoimen, joka lainsäätäjien on määrä hyväksyä lokakuussa. Mitä pikemmin paketti hyväksytään, sitä nopeammin jäsenvaltiot voivat hyödyntää joustavuutta ja tarjota tukea vaikeassa tilanteessa. Yhtä tärkeää on myös saada kaikki kauden 2021–2027 kumppanuussopimukset ja ohjelmat hyväksyttyä. Tähän mennessä 19 jäsenvaltion kanssa on hyväksytty 19 kumppanuussopimusta, joiden avulla vihreää, digitaalista, sosiaalista ja yhteenliitetympää Eurooppa voidaan tulevina vuosina tukea 330 miljardilla eurolla. Olemme hyväksyneet myös noin sata rahoitusohjelmaa, mikä on merkittävä virstanpylväs. Hyväksyttävänä on kuitenkin vielä 290 ohjelmaa. Kaikki ohjelmat on hyväksyttävä vuoden 2022 loppuun mennessä, muuten vuoden 2022 määrärahat menetetään. Työskentelemme hallintoviranomaisten kanssa kellon ympäri tämän tavoitteen saavuttamiseksi vuoden loppuun mennessä.
Suunnitteilla on myös muita tärkeitä toimintapoliittisia aloitteita, kuten esimerkiksi tuleva tiedonanto alueiden osaamiskadosta. Myös ensimmäiset alueelliset näkymät ovat työn alla. Vuosittaisissa näkymissä luodaan ytimekäs yleiskatsaus EU:n yhteenkuuluvuuden tilaan alueiden tasolla. Näkymien avulla voidaan muuttuvassa ja vaikeasti ennakoitavassa ympäristössä varmistaa koheesiota koskevien haasteiden säilyminen poliitiikan keskeisenä painopisteenä, mikä muuten rajoittuu ainoastaan yhteenkuuluvuutta käsittelevien kertomusten julkaisuvuosiin.
Lopuksi on myös aika suunnata katse tulevaisuuteen. Komission jäsen Elisa Ferreira on kokoamassa mietintäryhmää, jossa pohdimme tarkemmin vuoden 2027 jälkeisen koheesiopolitiikan suurimpia haasteita.