Vuosien 2008 ja 2011 W-taantuman jälkeen EU:n talous on jälleen kasvussa. Kriisi vaikutti vakavasti lähes kaikkiin jäsenvaltioihin. Se pysäytti pitkään jatkuneen henkeä kohti lasketun BKT:n erojen kapenemisen jäsenvaltioiden välillä. Elpymisen käynnistyttyä nämä erot ovat kuitenkin alkaneet kaventua jälleen, kun talous kasvaa kaikkialla ja kasvu on nopeinta niissä maissa, joiden henkeä kohti laskettu BKT on kaikkein pienin.
Erojen kaventumisen ensimmäiset merkit ovat nähtävissä myös alueellisella tasolla kaikkialla EU:ssa. Vuodesta 2008 alkaen alueelliset erot työllisyydessä ja työttömyydessä kasvoivat yhdessä henkeä kohti lasketun BKT:n erojen kanssa. Vuonna 2014 erot työllisyydessä alkoivat pienentyä, minkä jälkeen vuonna 2015 myös erot henkeä kohti lasketussa BKT:ssä alkoivat pienentyä. Tästä huolimatta monilla alueilla henkeä kohti laskettu BKT ja työllisyysaste ovat yhä kriisiä edeltäneen tason alapuolella.
Vuosina 2000–2015 vähemmän kehittyneiden alueiden henkeä kohti laskettu BKT lähentyi EU:n keskiarvoa nopeamman tuottavuuden kasvun ansioista, mutta näillä alueilla on menetetty työpaikkoja. Näiden alueiden valmistusteollisuus on suoriutunut suurilta osin hyvin, mikä on auttanut yrityksiä kilpailemaan sekä sisämarkkinoilla että maailmanlaajuisesti. Jotta voidaan varmistaa, että näiden alueiden lähentyminen jatkuu, niiden on liikuttava arvoketjussa ylöspäin toimintoihin, jotka vaativat korkeampaa osaamista, teknologiaa ja innovointisisältöä, erityisesti koska globalisaatio ja teknologinen muutos voivat heikentää niiden taloudellista suorituskykyä nopeasti.