Komissio on tänään julkaissut alueellisen kilpailukykyindeksin. Kyseessä on tarkistettu versio jo pitkään käytössä olleesta välineestä, jolla mitataan kilpailukyvyn eri osatekijöitä kaikilla EU:n alueilla.
- 27 March 2023
Täysin tarkistettu alueellinen kilpailukykyindeksi 2.0 osoittaa, että EU:n alueiden välillä on vielä suuria eroja, mutta myös sen, että vähiten kehittyneet alueet ovat parantaneet kilpailukykyään. Indeksi osoittaa myös, että Alankomaissa Utrechtin ja Etelä-Hollandin alueet sekä Ranskassa pääkaupunkialue Île-de-France ovat EU:n kilpailukykyisimpiä alueita.
Vähemmän kehittyneet alueet kurovat eroa umpeen
Vuosien 2016 ja 2022 indeksien välillä alueellinen kilpailukyky on parantunut vähemmän kehittyneillä alueilla, mutta siirtymäalueiden tulokset ovat olleet vaihtelevampia. Kehittyneemmät alueet suoriutuvat vertailussa edelleen parhaiten.
Heikoimpia indeksiarvoja on kuitenkin yhä eniten EU:n itäisten jäsenvaltioiden vähemmän kehittyneillä alueilla.
Kaikki EU:n itäisten jäsenvaltioiden alueet paransivat tuloksiaan vuosien 2016 ja 2019 välisenä aikana, mutta EU:n eteläisillä alueilla, joilla kilpailukyky on verrattain heikkoa, tulokset vaihtelivat. Vuosien 2019 ja 2022 välillä useimmat EU:n itäiset alueet jatkoivat eron umpeen kuromista. Niitä olivat muun muassa Baltian maiden, Kroatian, Puolan, Slovenian ja Unkarin alueet. Jotkin Bulgarian, Romanian, Slovakian ja Tšekin alueista kuitenkin etääntyivät kauemmaksi EU:n keskiarvosta.
Eteläisessä EU:ssa Espanjan ja Portugalin alueet sekä suurin osa Kreikan alueista paransivat tuloksiaan (viimeksi mainittujen lähtökohta oli tosin erittäin heikko), kun taas suurin osa Italian ja Kyproksen alueista etääntyi EU:n keskiarvosta.
Pääkaupunkialueet ovat lähes aina kilpailukykyisimpiä, mutta ero on pienempi kilpailukykyisemmissä jäsenvaltioissa
Pääkaupunkialueet ovat kilpailukykyisimpiä alueita kaikissa jäsenvaltioissa lukuun ottamatta Alankomaita, Italiaa ja Saksaa. Ero muihin alueisiin nähden voi olla suuri, ja erityisen suuri se on Ranskassa, Romaniassa ja Slovakiassa.
Kilpailukykyisemmissä maissa ero pääkaupunkialueen ja muiden alueiden välillä on yleensä pienempi. Tämä korostaa sitä, että poliittisella päätöksenteolla ja julkisilla investoinneilla olisi edistettävä ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä. Siten voidaan auttaa vähemmän kilpailukykyisiä alueita parantamaan suorituskykyään ja pääsemään lähemmäksi muita alueita ja varmistaa samalla, että kilpailukykyisimmät alueet jatkavat menestymistään.
Kilpailukykyisemmillä alueilla on merkittäviä etuja
Kilpailukykyisemmillä alueilla BKT henkeä kohti on korkeampi. Näillä alueilla naisten perusedellytykset ovat paremmat, ja siksi he menestyvät paremmin ja työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria naisia on vähemmän (pienempi NEET-aste). Lisäksi kilpailukykyisemmät alueet ovat erityisen houkuttelevia opintonsa hiljattain päättäneille, sillä näillä alueilla on helpompi löytää työtä.
Koheesiopolitiikan merkitys EU:n alueelliselle kilpailukyvylle
Alueellisen kilpailukykyindeksin 2.0 tulokset osoittavat, että EU:n alueet tarvitsevat edelleen EU:n tukea, jotta ne voivat parantaa kilpailukykyään ja jotta niiden välisiä eroja saadaan kavennettua. Koheesiopolitiikka on EU:n tärkein investointipolitiikka, jolla tuetaan alueita työpaikkojen luomisessa, yritysten kilpailukyvyn parantamisessa, talouskasvussa, kestävässä kehityksessä ja kansalaisten elämänlaadun parantamisessa.
Alueellisella kilpailukyvyllä tarkoitetaan alueen kykyä tarjota yrityksille ja asukkaille houkutteleva ja kestävä ympäristö asumiseen ja työskentelyyn. Tämä tarkistettu indeksi antaa perusteellisemman käsityksen kilpailukyvyn eri tasoista EU:n alueilla, ja se on arvokas väline päätöksenteon parantamista varten. Sen avulla voidaan laatia parempaa toimintapolitiikkaa houkuttelevien ja kestävien elinolojen tarjoamiseksi kansalaisille EU:n alueilla. Tämä on koheesiopolitiikan päätavoite. Koska jokainen alue on ainutlaatuinen, tarjoamme räätälöityä tukea, jotta alueet voivat parantaa mahdollisuuksiaan ja hyödyntää omia vahvuuksiaan ja voimavarojaan.
Koheesio- ja uudistusasioista vastaava komission jäsen Elisa Ferreira - 27/03/2023
Tausta
Alueellinen kilpailukykyindeksi laadittiin ensimmäisen kerran vuonna 2010, ja se julkaistaan joka kolmas vuosi. Sen avulla EU:n alueet voivat seurata ja arvioida pidemmän aikavälin kehitystään muihin alueisiin verrattuna. Se on tärkeä eurooppalaisen näkökulman tarjoava väline, jolla luodataan alueiden kilpailukykyä 68 indikaattorin perusteella.
Vuoden 2022 alueellisessa kilpailukykyindeksissä on käytetty täysin tarkistettua menetelmää ja laskettu aiempien kahden version indeksit uudelleen. Alueellinen kilpailukykyindeksi 2.0 koostuu kolmesta alaindeksistä (”perustekijät”, ”tehokkuus” ja ”Innovointi”) ja kilpailukyvyn eri osatekijöitä kuvaavista 11 pilarista: ”instituutiot”, ”makrotalouden vakaus”, ”infrastruktuurit”, ”terveys”, ”peruskoulutus”, ”korkeakoulutus, muu koulutus ja elinikäinen oppiminen”, ”työmarkkinoiden tehokkuus”, ”markkinoiden koko”, ”teknologiset valmiudet”, ”liiketoiminnan kehittyneisyys” ja ”innovointi”.
Alueellinen kilpailukykyindeksi 2.0 perustuu tilastollisiin NUTS 2 -alueisiin (NUTS = yhteinen tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistö). Kaikki indikaattorit ovat ajalta ennen Ukrainan sotaa. Tämä alueellinen kilpailukykyindeksi on ensimmäinen, jossa Yhdistynyt kuningaskunta ei ole mukana.