Suomi
Valitse kieli
Aluekehitykseen ja sosiaaliseen kehitykseen myönnetyt EU-määrärahat ovat keskeisten investointihankkeiden tärkeä rahoituslähde.
Joissakin EU-maissa, joiden resurssit ovat muutoin rajalliset, jopa 80 prosenttia julkisista investoinneista rahoitetaan unionin varoista. EU:n aluerahoituksella ei kuitenkaan auteta vain köyhempiä alueita. Sijoittamalla varoja kaikkiin EU:n alueisiin ja maihin piristetään koko EU:n taloutta.
Koheesiopolitiikan ansiosta jokainen EU:n alue ja maa jää voiton puolelle. Kaikki EU:n alueet – eivät vain köyhimmät – saavat siitä suuria hyötyjä.
Asuinmaastasi riippumatta voit varmasti havaita ympäristössäsi koulun, sillan, sairaalan, sataman tai jonkin muun EU-rahoitusta saaneen hankkeen, joka on vaikuttanut elämääsi. Nämä ovat vain esimerkkejä koheesiopolitiikan mahdollisuuksista. Sen vaikutukset ovat hyvin moninaiset ja kehittyvät ajan mittaan.Riippumattoman asiantuntija-arvioinnin mukaan koheesiopolitiikan investoinneilla saavutettiin kaudella 2007–2013 merkittäviä ja konkreettisia tuloksia. Niihin kuuluvat uusien työpaikkojen syntyminen, uusien tuotteiden saaminen markkinoille, myönteinen vaikutus alueellisten erojen kaventamiseen ja bruttokansantuotteen (BKT) kasvu.
Arvioinnista selvisi esimerkiksi, että sijoitettu pääoma tuottaa vuoteen 2023 mennessä 2,74 euroa jokaista vuosina 2007–2013 sijoitettua euroa kohti, joten tuoton määrä on 274 prosenttia. Koheesiopolitiikan ansiosta BKT kasvaa siis lähes biljoona euroa vuoteen 2023 mennessä. Vaikutus koko EU:n talousarvioihin on samaa suuruusluokkaa vuosina 2007–2013 (975,8 miljardia euroa) ja 2014–2020 (908,4 miljardia euroa).
Luvut puhuvat puolestaan. Koheesiopolitiikan investoinneilla luotiin vuoden 2015 loppuun mennessä yli 1 200 000 työpaikkaa. Tukea myönnettiin lähes 120 000 tutkimus- ja innovointihankkeeseen. Vuosien 2007–2013 ohjelmista myönnettiin rahoitustukea 121 400 uusyritykselle sekä arviolta 400 000 pk-yritykselle.EU-maiden kansalliset ja alueviranomaiset valitsevat parhaiten tarpeitaan vastaavat hankkeet komission kanssa sovittujen strategioiden ja painopisteiden mukaisesti.
EU kohdensi yli 460 miljardia euroa vuosien 2014–2020 alueellisiin menoihin. Tavoitteena on
Kunkin maan talouden koko ratkaisee sen rahoitusosuuden EU:n talousarvioon. Vuonna 2017 rikkaimmat 11 EU-maata maksoivat unionin talousarvioon enemmän kuin ne saivat takaisin EU-rahoituksen muodossa.
Suuremman rahoitusosuutensa vastineeksi nämä maat kuitenkin hyötyvät myös monista eduista, joita näillä varoilla tarjotaan kaikille EU-maille: rauhasta ja vakaudesta sekä EU:ssa että sen naapurialueilla, turvallisuudesta, paremmasta infrastruktuurista sekä oikeudesta elää, työskennellä, opiskella ja matkustaa vapaasti missä tahansa unionin alueella.
Lisäksi koheesiopolitiikan varoja investoidaan aivan jokaiseen Euroopan unionin maahan, joten myös rikkaimmat jäsenvaltiot saavat EU:n koheesiopolitiikan rahoitusta.
Suorien sijoitusten ohella rikkaimmat maat hyötyvät myös vähemmän kehittyneissä valtioissa toteutettujen EU-rahoitteisten hankkeiden myönteisistä vaikutuksista (ns. heijastusvaikutukset).
Vähemmän kehittyneillä alueilla toteutettavista hankkeista tehdään usein sopimuksia niin kutsuttujen nettomaksajamaiden (eli maiden, jotka maksavat EU:n talousarvioon enemmän kuin saavat takaisin) yritysten kanssa. Esimerkiksi monilla saksalaisilla ja itävaltalaisilla rakennusyhtiöillä on merkittävää toimintaa Unkarissa, Slovakiassa ja Tšekissä.
Myös vaikutukset kauppaan ovat myönteisiä. Rikkaiden jäsenvaltioiden tavara- ja palveluvienti lisääntyy, kun tuensaajamaiden taloudellinen toimeliaisuus lisääntyy koheesiopolitiikan ansiosta. Jokaisesta eurosta, joka käytetään koheesiopolitiikan tukea kaudella 2007–2013 saavissa maissa, arviolta yhdeksän senttiä kulkeutuu maihin, jotka eivät saa tukea koheesiorahastosta.
EU:n arvot ovat keskeisellä sijalla koheesiopolitiikasta rahoitetuissa hankkeissa. Sellaiset periaatteet kuin sukupuolten tasa-arvo tai syrjimättömyys ovat entistäkin tärkeämmässä asemassa uudessa vuoden 2020 jälkeiseksi ajaksi ehdotetussa lainsäädäntöpaketissa. Näiden periaatteiden noudattaminen on pakollista esimerkiksi hankkeita valittaessa.
EU-rahoitteiset hankkeet ovat itsessään keino levittää unionin arvoja paikallisesti kaikkialla Euroopassa riippumatta siitä, mainitaanko niitä nimenomaisesti hankkeissa.
Lisäksi koheesiopolitiikka vahvistaa omalta osaltaan vapaita ja demokraattisia yhteiskuntia edistämällä Euroopan vaurastumista.
EU:n menoihin liittyvät virheet ovat yleensä hallinnollisia erehdyksiä silloin, kun rahoitussääntöjä ei ole noudatettu asianmukaisesti tai kun esimerkiksi asiakirjoja puuttuu. Kyse ei ole petoksista, eivätkä nämä virheet yleensä vaaranna hankkeen tuloksia.
Komissio ja tilintarkastustuomioistuin ilmoittavat kaikista EU:n varoihin liittyvistä petosepäilyistä Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF). Kyse on vain muutamasta tapauksesta vuodessa niiden useiden satojen tapausten joukossa, jotka tilintarkastustuomioistuin vuosittain käsittelee.
OLAFin mukaan sääntöjenvastaisuuksien osuus koheesiorahastovarojen hallinnoinnissa oli hädin tuskin 1,8 prosenttia vuosien 2013–2017 maksuista. Vain murto-osan näistä sääntöjenvastaisuuksista todettiin johtuvan petoksista.
Sääntöjenvastaisuuksien osuus on viime vuosina jatkuvasti pienentynyt. Kautta 2014–2020 koskevilla säännöksillä tehostetaan merkittävästi toimenpiteitä, joilla ehkäistään sääntöjenvastaisia menoja EU:n talousarviossa ja suojataan talousarviota niiltä entistä paremmin.
Euroopan komissio ja jäsenvaltioiden hallitukset hallinnoivat yhdessä 75:ttä prosenttia EU:n menoista, joten hallitukset jakavat vastuun virheiden minimoimisesta. Komissio tekee niiden kanssa tiivistä yhteistyötä varmistaakseen varojen vaikuttavan ja tehokkaan käytön.
Jos komissio havaitsee EU:n varojen väärinkäyttöä, se ryhtyy osaltaan toimiin. Esimerkiksi vuonna 2017 komissio joko peri takaisin tai ohjasi muihin hankkeisiin 2,8 miljardia euroa EU:ssa ja sen ulkopuolella maksetuista varoista.Useat organisaatiot voivat saada aluerahoitusta. Niihin kuuluvat julkiset elimet, jotkin yksityisen sektorin organisaatiot (erityisesti pienet yritykset), korkeakoulut, yhdistykset, kansalaisjärjestöt ja vapaaehtoisjärjestöt. Myös ulkomaiset yritykset, jotka ovat sijoittautuneet tietyn toimenpideohjelman vaikutusalueelle, voivat hakea tukea sillä edellytyksellä, että ne noudattavat EU:n julkisia hankintoja koskevia sääntöjä.
Ottamalla yhteyttä maasi hallintoviranomaiseen saat lisätietoa siitä, kuka voi hakea rahoitusta alueellasi ja miten sitä haetaan.
Jäsenehdokasmaissa tai mahdollisissa jäsenehdokasmaissa toimivia hankkeiden toteuttajia kehotetaan olemaan yhteydessä liittymistä valmistelevaan tukivälineeseen (IPA). Useimmiten rahoitusta myönnetään hankkeille, joten sinun on perustettava hanke voidaksesi saada rahoitusta prosessin eri vaiheissa.
EU:n riippumattomana ulkopuolisena tarkastajana toimivan tilintarkastustuomioistuimen mukaan niin kutsuttu hyödyntämisaste kauden 2007–2013 osalta oli 97,2 prosenttia vuonna 2018. Tulos on parempi kuin kaudella 2000–2006 (96 prosenttia).
Vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevien uusien säädösten mukaan näin ei voi käydä seuraavista syistä: