Xavier Prats Monné, Euroopan komission terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston pääjohtaja
Tieteen edistysaskeleet ovat usein kovan työn takana, mutta kun ne on otettu, niiden eteen tehty työ unohtuu. Harva muistaa, että isorokko tappoi 300–500 miljoonaa ihmistä 1900-luvulla. Esimerkiksi vuonna 1967, jolloin maailman terveysjärjestö WHO julkisti isorokon hävittämiseen tähtäävän maailmanlaajuisen ohjelman, 10–15 miljoonaa ihmistä sai isorokkotartunnan, kaksi miljoona ihmistä kuoli, miljoonat saivat pysyviä vammoja ja 100 000 ihmistä sokeutui pysyvästi isorokon seurauksena. Valitettavasti jotkut näyttävät unohtaneen isorokon aiheuttamat tuhot. Tauteja, kuten polio ja isorokko, ei enää koeta uhkaksi lapsen hengelle länsimaissa. Näihin tauteihin kuolleista lapsista on tullut vain tarinoita menneisyydestä. Nykytilannetta ei kuitenkaan saavutettu hetkessä. Asiantuntijat pitävät rokotuksia yhtenä 1900-luvun tärkeimmistä kansanterveydellisistä saavutuksista. Silti osa ihmisistä on edelleen skeptisiä rokotusten tarpeellisuuden suhteen. Pelon lietsonta, median ylilyönnit ja sensaationtavoittelu yhdistettynä karkeaan riskien liioitteluun on saanut osan väestöstä unohtamaan rokotusten merkityksen terveydellemme.
Vaikka rokottaminen onkin tehokkain tarttuvia tauteja ehkäisevä väline, joka meillä on käytössämme, on rokotekattavuus EU:ssa heikko ja heikkenee edelleen useimmissa jäsenmaissa. Tilanne on syntynyt rokotuksiin liittyvien riskien yliarvioinnin ja tarttuvien tautien muodostaman uhkan aliarvioinnin kautta.
Vaikka rokotusten kysyntä on laskenut, ei rokotteita jää yli. Itse asiassa tilanne on johtanut siihen, että useissa jäsenmaissa rokotteita ei ole tarpeeksi. Yhä harvempi rokotusten valmistaja toimii Euroopassa. Nekin, jotka Euroopassa toimivat, myyvät rokotteita globaaleille markkinoille, mikä johtaa siihen, että rokotteita ei ole tarpeeksi ja terveysturvallisuus on uhattuna.
Useilla kansallisilla rokotusohjelmilla ei ole myöskään vakaata rahoitussuunnitelmaa, eivätkä ne pysty sijoittamaan infrastruktuuriin tai seurantaan, ja ne joutuvat tekemään tehottomia ja kalliita rokotehankintoja.
Jäsenvaltiot ovat vastuussa omien rokotusohjelmiensa järjestelyistä ja toimeenpanosta. EU voi kuitenkin auttaa jäsenmaita, kun kyse on rajat ylittävistä terveysuhkista, joihin tarttuvat taudit myös kuuluvat. Yhteishankintasopimus on yksi tärkeimmistä välineistä, jota EU voi tarjota avuksi. Sopimuksen allekirjoittaneet jäsenvaltiot voivat ostaa lääkkeitä yhdessä, neuvotella lääkkeille parhaan hinnan sekä nopeimman ja parhaan saatavuuden.
Komissio tutkii parhaillaan, kuinka saada jäsenmaat kiinnittämään huomiota rokotuksiin ja niiden puutteeseen. On turha odottaa, että piilevä tauti voimistuu uudelleen tai epidemia ehtii iskeä. On tärkeää toimia nyt. Meidän on hyvä muistaa, että nykyinen terveyden taso on saavutettu rokotusohjelmien ansiosta ja että luonnollisten infektioiden aiheuttamat vaarat ovat suuremmat kuin rokotuksiin liittyvät riskit. Rokottamatta jättäminen on aina vaarallisin vaihtoehto.
