Asumistilastot

Tilastotiedot poimittu helmikuulta 2017. Tuoreimmat tilastotiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava suunniteltu päivitys: joulukuu 2018. Englanninkielinen versio on uudempi.

Kuvio 1: Väestön jakauma talotyypin mukaan, 2015
(% väestöstä)
Lähde: Eurostat (ilc_lvho01)

Kuvio 2: Väestön jakauma hallintaperusteen mukaan, 2015
(% väestöstä)
Lähde: Eurostat (ilc_lvho02)

Kuvio 3: Ahtaasti asuminen, 2015
(% tietystä väestöstä)
Lähde: Eurostat (ilc_lvho05a)

Kuvio 4: Heikot asuinolot, 2014 ja 2015
(% väestöstä)
Lähde: Eurostat (ilc_mdho06a)

Taulukko 1: Asuinkustannusten ylikuormitusaste hallintaperusteen mukaan, 2015
(% väestöstä)
Lähde: Eurostat (ilc_lvho07c) ja (ilc_lvho07a)

Tässä artikkelissa käsitellään viimeisimpiä Euroopan unionin (EU) ja kolmen EFTA-maan sekä Serbian asumistilastoja. Erityisesti keskitytään tarkastelemaan talotyyppiä, hallintaperustetta (omistus-/vuokra-asuminen), asumisen laatua ja kohtuuhintaisuutta.

Kunnollinen asunto kohtuuhintaan turvallisessa ympäristössä on perustarve ja perusoikeus. Tämän tarpeen täyttäminen todennäköisesti vähentää köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, mutta se on silti vielä suuri haaste monille Euroopan maille.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Talotyyppi

Vuonna 2015 EU-28:n väestöstä enemmän kuin neljä kymmenestä (42,0 %) asui asuinkerrostaloissa, lähes neljännes (24,1 %) rivi- ja ketjutaloissa ja hiukan yli kolmannes (33,3 %) erillisissä pientaloissa (ks. kuvio 1). Asuinkerrostaloissa asuvien osuus oli EU:n jäsenvaltioista suurin Espanjassa (65,9 %), Latviassa (65,0 %) ja Virossa (62,6 %). Asuminen rivi- ja ketjutaloissa oli yleisintä Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (molemmissa 59,9 %) sekä Irlannissa (51,6 %). Ainoastaan mainituissa jäsenvaltioissa yli puolet väestöstä asui rivi- ja ketjutaloissa. Erillisissä pientaloissa asui eniten ihmisiä Kroatiassa (73,4 %), Sloveniassa (65,1 %), Unkarissa (62,1 %) ja Romaniassa (60,1 %). Myös Serbiassa (66,1 %) ja Norjassa (61,2 %) erillisissä pientaloissa asui enemmän kuin kuusi kymmenesosaa väestöstä.

Hallintaperuste

Vuonna 2015 yli neljännes (26,9 %) EU-28:n väestöstä asui omistusasunnossa, josta heillä oli kiinne- tai asuntolainaa, ja yli kaksi viidesosaa väestöstä (42,5 %) asui velattomassa omistusasunnossa. Seitsemän kymmenestä (69,4 %) EU-28:n asukkaasta asui omistusasunnossa, 19,7 % asui markkinahintaisessa vuokra-asunnossa ja 10,9 % asui vuokrasäännöstellyssä tai maksuttomassa asunnossa.

Yli puolet väestöstä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa (ks. kuvio 2) asui vuonna 2015 omistusasunnossa. Osuus vaihteli Saksan 51,8 %:sta Romanian 96,5 %:iin. Vuokralla asuvien osuus ei siten ollut missään EU:n jäsenvaltiossa suurempi kuin omistusasunnoissa asuvien ihmisten osuus. Sitä vastoin Sveitsissä (vuoden 2014 tiedot) vuokra-asunnossa asuvien osuus oli suurempi kuin omistusasunnossa asuvien osuus; noin 55,5 % väestöstä asui vuokralla. Ruotsissa (63,4 %) ja Alankomaissa (60,1 %) yli puolet väestöstä asui omistusasunnoissa, joista heillä oli kiinne- tai asuntolainaa. Tilanne oli sama Islannissa (62,8 %) ja Norjassa (61,9 %).

Vuonna 2015 markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvien osuus oli 11:ssä EU:n jäsenvaltiossa alle 10,0 %. Sen sijaan Saksassa (39,9 %) ja Tanskassa (37,3 %) lähes kaksi viidesosaa asui markkinahintaisessa vuokra-asunnossa. Alankomaissa (31,7 %), Itävallassa (29,6 %) ja Ruotsissa (29,1 %) lähes kolme kymmenesosaa ja Luxemburgissa (21,7 %) hiukan yli viidesosa asui markkinahintaisessa vuokra-asunnossa. Markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvan väestön osuus oli vielä suurempi Sveitsissä, peräti 49,2 % (vuoden 2014 tiedot). Vuokrasäännöstellyssä asunnossa tai maksuttomassa asunnossa asuvien osuus väestöstä oli alle 20,0 % kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja niissä kuudessa EU:n ulkopuolisessa maassa, joiden osalta tiedot ovat saatavissa.

Asumisen laatu

Asumisen laadun arvioinnissa yksi keskeisistä tekijöistä on asunnossa käytettävissä olevan tilan riittävyys. Ahtaasti asumisen asteella tarkoitetaan niiden ihmisten osuutta, jotka asuvat ahtaissa asunnoissa – määriteltynä kotitalouden käytettävissä olevien huoneiden määrän, kotitalouden koon sekä sen jäsenten iän ja perhetilanteen perusteella.

Vuonna 2015 16,7 % EU-28:n väestöstä asui ahtaasti (ks. kuvio 3). EU:n jäsenvaltioista ahtaimmin asuttiin Romaniassa (49,7 %) ja Puolassa (43,4 %). Osuus oli yli 50 % myös Serbiassa (53,4 %) ja entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa (51,1 %). Myös Turkissa asuttiin suhteellisen ahtaasti (45,9 %, vuoden 2013 tiedot). Vähiten ihmisiä asui ahtaasti Kyproksessa (1,4 %), Belgiassa (1,6 %), Alankomaissa (3,3 %), Irlannissa (3,4 %) ja Maltassa (3,5 %). Seitsemässä muussa EU:n jäsenvaltiossa sekä Norjassa, Sveitsissä (vuoden 2014 tiedot) ja Islannissa alle 10,0 % väestöstä asui ahtaasti.

Ahtaasti asuvien määrä ei muuttunut EU-28:ssa vuosien 2014 ja 2015 välillä. EU:n jäsenvaltioista suurin kasvu kirjattiin Latviassa, jossa ahtaasti asuvien osuus nousi 1,6 prosenttiyksikköä. Myös Ruotsissa, Kreikassa ja Italiassa osuus kasvoi 0,5 prosenttiyksikköä. Ahtaasti asumisen aste laski 17:ssä EU:n jäsenvaltiossa. Lasku vuosien 2014 ja 2015 välillä oli yli 1,0 prosenttiyksikköä Sloveniassa, Tšekissä, Bulgariassa ja Liettuassa. Köyhyysriskissä olevan väestön (eli sellaisissa kotitalouksissa elävien ihmisten, joiden käytettävissä olevat tulot henkeä kohti ovat alle 60 % kansallisesta mediaanitulosta) osalta ahtaasti asumisen aste vuonna 2015 oli EU-28:ssa 29,5 %, mikä on 12,8 prosenttiyksikköä enemmän kuin vastaava luku koko väestön osalta. Ahtaasti asumisen aste köyhyysriskissä olevan väestön osalta oli suurin Unkarissa (62,0 %), Romaniassa (61,7 %), Puolassa (59,7 %) ja Slovakiassa (57,6 %). Se oli suuri myös Turkissa (72,9 %, vuoden 2013 tiedot), entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa (68,1 %) ja Serbiassa (63,6 %). Köyhyysriskissä olevan väestön ahtaasti asumisen aste oli puolestaan alhaisin Kyproksessa (3,5 %), Irlannissa (6,0 %), Belgiassa (6,5 %) ja Maltassa (7,7 %). Kyseiset maat olivat EU:n jäsenvaltioista ainoat maat, joissa vähemmän kuin yksi kymmenestä köyhyysriskissä olevasta asui ahtaasti ( ks. kuvio 3).

Ahtaasti asumisen lisäksi asumisen laatua kuvaavan kattavamman indikaattorin muodostamisessa otetaan huomioon heikkojen asuinolojen kriteerit – kuten kylpyhuoneen tai wc-tilojen puute, vuotava katto tai asunnon pimeys. Heikoissa asuinoloissa asuvien asteella tarkoitetaan niiden henkilöiden osuutta, jotka asuvat asunnoissa, joiden katsotaan olevan liian ahtaita ja jotka täyttävät sen lisäksi vähintään yhden edellä mainituista heikkoja asuinoloja koskevista kriteereistä.

EU-28:ssa 4,9 % väestöstä asui heikoissa asuinoloissa vuonna 2015 (ks. kuvio 4). Neljässä EU:n jäsenvaltiossa useampi kuin yksi kymmenestä asui heikoissa asuinoloissa vuonna 2015. Bulgariassa osuus oli 11,4 %, ja se nousi 15,5 %:iin sekä Unkarissa että Latviassa. Korkeimmillaan osuus oli lähes yksi viidesosa (19,8 %) Romaniassa. Sen sijaan Alankomaissa, Belgiassa, Suomessa ja Kyproksessa enintään 1,0 % väestöstä asui heikoissa asuinoloissa.

Koko EU-28:n osalta heikoissa asuinoloissa asuvien määrä laski hiukan vuosien 2014 ja 2015 välillä (lasku 0,1 prosenttiyksikköä). Eniten heikoissa asuinoloissa asuvien määrä kasvoi kyseisinä vuosina Puolassa ja Kreikassa (molemmissa kasvu 0,7 prosenttiyksikköä vuosien 2014 ja 2015 välillä). Eniten laskua tapahtui Unkarissa, Bulgariassa, Baltian maissa ja Kyproksessa, joissa heikoissa asuinoloissa asuvien määrä laski vähintään 1,0 prosenttiyksikön.

Asumisen kohtuuhintaisuus

Vuonna 2015 EU-28:n väestöstä 11,3 % asui kotitalouksissa, jotka käyttivät 40 % tai enemmän käytettävissään olevista tuloistaan asumiseen (ks. taulukko 1). Sellaisen väestön osuus, jonka asumiskulut olivat yli 40 % käytettävissä olevista tuloista, oli suurin markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvien osalta (27,0 %) ja alhaisin velattomissa omistusasunnoissa asuvien osalta (6,7 %).

EU-28:n keskiarvojen sisältä löytyy suuria jäsenvaltioiden välisiä eroja. Yhdessä ääripäässä oli joukko jäsenvaltioita, joissa suhteellisen pieni osuus väestöstä asui kotitalouksissa, jotka käyttivät yli 40 % käytettävissään olevista tuloista asumiseen. Näihin kuuluvat muun muassa Malta (1,1 %), Kypros (3,9 %), Irlanti (4,6 %) ja Suomi (4,9 %). Toisessa ääripäässä yli kaksi viidesosaa Kreikan väestöstä (40,9 %) ja lähes kuudesosa Romanian (15,9 %), Saksan (15,6 %) ja Tanskan (15,1 %) väestöstä käytti yli 40 % käytettävissä olevista tuloistaan asumiseen.

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Tässä käytetyt tiedot on saatu pääosin tuloja ja elinoloja koskevien EU:n tilastojen (EU-SILC) mikrotiedoista. Viiteväestönä ovat kaikki yksityiset kotitaloudet ja niiden senhetkiset jäsenet, jotka asuivat jäsenvaltioiden alueella tiedonkeruun ajankohtana. Asuntoloissa ja laitoksissa asuvat jätetään yleensä kohdeväestön ulkopuolelle. EU-28:n aggregaatti on yksittäisten kansallisten lukujen väestöpainotettu keskiarvo.

Taustaa

EU:lla ei ole erityisiä asumiseen liittyviä velvollisuuksia. Asumiseen liittyvästä politiikasta päätetään kansallisella tasolla. Haasteet ovat kuitenkin samanlaisia monissa EU:n jäsenvaltioissa: esimerkiksi kuinka uudistaa asuntokantaa, torjua kaupunkirakenteen hajautumista, edistää kestävää kehitystä, auttaa nuoria ja heikommassa asemassa olevia löytämään asunto tai markkinoida energiatehokkuutta asuntojen omistajille.

Sosiaalinen asuminen, asunnottomuus ja integroituminen ovat keskeisiä tekijöitä EU:n sosiaalipoliittisessa ohjelmassa. Perusoikeuskirjan IV–34 artiklassa todetaan, että ”yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi unioni tunnustaa oikeuden toimeentuloturvaan ja asumisen tukeen tarkoituksena turvata ihmisarvoinen elämä jokaiselle, jolla ei ole riittävästi varoja, unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti”. Tässä yhteydessä Nizzassa vuonna 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto sopi köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevan EU:n strategian yhteisistä tavoitteista, joista kaksi liittyy asumiseen. Nämä kaksi tavoitetta ovat ”toteuttaa toimia, joiden tarkoituksena on tarjota kaikille mahdollisuus kunnolliseen ja terveelliseen asumiseen sekä peruspalveluihin (muun muassa sähkö, vesi ja lämmitys), joiden avulla voi elää normaalia elämää paikalliset olosuhteet huomioon ottaen” ja ”toteuttaa toimia, joilla estetään mahdollisesti sosiaaliseen syrjäytymiseen johtavia kriisitilanteita, kuten velkaantumista, koulunkäynnin lopettamista ja asunnottomaksi jäämistä”. Tätä tehtävää laajennettiin vuonna 2010, kun tiedonannossa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista (KOM(2010) 758 lopullinen) vahvistettiin joukko toimia, joilla pyritään vähentämään köyhyysriskissä tai syrjäytymisvaarassa olevien määrää vähintään 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä (verrattuna vuoteen 2008) — katso myös artikkeli Social inclusion statistics (englanniksi).

Katso myös

Housing conditions (englanniksi)
Housing price statistics - house price index (englanniksi)
Tulonjakotilastot
People at risk of poverty or social exclusion (englanniksi)
Quality of life in Europe - facts and views - material living conditions (englanniksi)

Lisää Eurostat-tietoa

Julkaisut

Quality of life - Facts and views — Statistical books (englanniksi)
Living conditions in Europe — 2014 edition — Statistical books (englanniksi)
European social statistics — 2013 edition — Statistical books (englanniksi)
Housing conditions in Europe — Statistics in focus 4/2011 (englanniksi)

Keskeiset taulukot

Income and living conditions (t_ilc), katso (englanniksi)

Living conditions (t_ilc_lv)

Housing conditions (t_ilc_lvho)

Overcrowding rate (t_ilc_lvho_or)

Housing cost burden (t_ilc_lvho_hc)

Material deprivation (t_ilc_md)

Housing deprivation (t_ilc_mdho)

Tietokanta

Income and living conditions (ilc), katso (englanniksi)

Living conditions (ilc_lv)

Housing conditions (ilc_lvho)

Overcrowding rate (ilc_lvho_or)

Under-occupied dwellings (ilc_lvho_uo)

Housing cost burden (ilc_lvho_hc)

Material deprivation (ilc_md)

Housing deprivation (ilc_mdho)

Muuta tietoa

Asetus (EY) N:o 1177/2003, annettu 16 päivänä kesäkuuta 2003, yhteisön tulo- ja elinolotilastoista (EU-SILC)
Asetus (EY) N:o 1553/2005, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, yhteisön tulo- ja elinolotilastoista (EU-SILC) annetun asetuksen (EY) N:o 1177/2003 muuttamisesta
Asetus (EY) N:o 1791/2006, annettu 20 päivänä marraskuuta 2006, tiettyjen asetusten ja päätösten mukauttamisesta […] tilastojen […] aloilla Bulgarian ja Romanian liittymisen johdosta
Asetus (EU) N:o 1157/2010, yhteisön tulo- ja elinolotilastoista (EU-SILC) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1177/2003 täytäntöönpanosta asuinoloja koskevien toissijaisten tavoitemuuttujien vuoden 2012 luettelon osalta

Muut verkkosivustot