Archive:Uusiutuvaa energiaa koskevat tilastot

Tiedot tammikuulta 2018. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava suunniteltu päivitys: heinäkuu 2019.

Kaavio 1: Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus, 2004 ja 2016
(% energian kokonaisloppukulutuksesta)
Lähde: Eurostat (t2020_31)

Kaavio 2: Uusiutuvien energialähteiden osuus liikenteessä, 2016
(% energian kokonaisloppukulutuksesta)
Lähde: Eurostat (nrg_ind_335a)

Kaavio 3: Energian primäärituotanto uusiutuvista lähteistä, EU-28, 1990–2016
(Mtoe)
Lähde: Eurostat (nrg_110a)

Kaavio 4: Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaiskulutus, EU-28, 1990–2016
(Mtoe)
Lähde: Eurostat (nrg_110a)

Taulukko 1: Uusiutuvien energialähteiden osuus energian kokonaiskulutuksesta, 2016
(%)
Lähde: Eurostat (nrg_100a) ja (nrg_107a)

Taulukko 2: Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta, 2004–2016
(%)
Lähde: Eurostat (nrg_ind_335a)

Kaavio 5: Sähkön kokonaistuotanto uusiutuvista lähteistä, EU-28, 1990–2016
(TWh)
Lähde: Eurostat (nrg_105a)

Taulukko 3: Uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön osuus sähkön kokonaiskulutuksesta, 2004–2016
(%)
Lähde: Eurostat (nrg_ind_335a)

Taulukko 4: Uusiutuvien energialähteiden osuus lämmityksessä ja jäähdytyksessä, 2004–2016
(%)
Lähde: Eurostat (nrg_ind_335a)

Taulukko 5: Uusiutuvien energialähteiden osuus liikenteessä, 2004–2016
(%)
Lähde: Eurostat (nrg_ind_335a)

Kaavio 6: Nestemäisten biopolttoaineiden primäärituotanto, EU-28, 1990–2016
(Mtoe)
Lähde: Eurostat (nrg_110a)

Tässä artikkelissa tarkastellaan viimeaikaisia uusiutuvia energialähteitä koskevia Euroopan unionin (EU) tilastoja. Uusiutuvia energialähteitä ovat esimerkiksi tuulivoima, aurinkoenergia (aurinkolämpö, aurinkosähkö ja keskittävä aurinkoenergia), vesivoima, vuorovesi-, aalto- ja valtamerienergia, geoterminen energia, biopolttoaineet ja uusiutuva jäte.

Uusiutuvan energian käyttö tarjoaa monia potentiaalisia hyötyjä, joita ovat muun muassa kasvihuonekaasupäästöjen väheneminen, energiatoimitusten monipuolistuminen ja pienempi riippuvuus fossiilisten polttoaineiden (erityisesti öljyn ja kaasun) markkinoista. Uusiutuvien energialähteiden kasvu saattaa myös lisätä työllisyyttä EU:ssa luomalla työpaikkoja uusien ”vihreiden” teknologioiden aloilla.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Uusiutuvan energian käyttö on lisääntynyt EU:ssa voimakkaasti viime vuosina. Uusiutuvista lähteistä tuotetun energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta on viime vuosina lähes kaksinkertaistunut noin 8,5 prosentista vuonna 2004, 17,0 prosenttiin vuonna 2016.

Tätä myönteistä kehitystä ovat edistäneet uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetussa direktiivissä 2009/28/EY asetetut oikeudellisesti sitovat tavoitteet nostaa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta. EU on kokonaisuudessaan saavuttamassa vuodeksi 2020 asetetut tavoitteet, mutta joidenkin jäsenvaltioiden on toteutettava lisätoimia noudattaakseen kahta päätavoitetta koskevia velvoitteitaan: uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisosuus energian kokonaisloppukulutuksesta (ks. kaavio 1) ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus liikenteessä (ks. kaavio 2).

Energian primäärituotanto uusiutuvista lähteistä

Uusiutuvan energian primäärituotanto EU-28:ssa vuonna 2016 oli 211 miljoonaaöljyekvivalenttitonnia (toe). EU-28:ssa tuotetun uusiutuvan energian määrä lisääntyi yhteensä 66,6 prosenttia vuosien 2006 ja 2016 välillä, mikä vastaa 5,3 prosentin keskimääräistä lisäystä vuodessa.

Suurimmat uusiutuvan energian lähteet EU-28:ssa olivat puu ja muut kiinteät biopolttoaineet sekä uusiutuva jäte, joiden osuus uusiutuvan energian primäärituotannosta oli 49,4 prosenttia vuonna 2016 (ks. kaavio 3). Vesivoima oli toiseksi suurin uusiutuvan energiayhdistelmän osatekijä (14,3 % kokonaistuotannosta), ja sen jälkeen järjestyksessä tuli tuulivoima (12,4 %). Vaikka niiden tuotanto pysyi suhteellisen pienenä, tuulivoiman ja aurinkoenergian tuotanto lisääntyi erityisen nopeasti, ja aurinkoenergian osuus EU-28:ssa vuonna 2016 tuotetusta uusiutuvasta energiasta oli 6,3 prosenttia, kun taas geotermisen energian osuus oli 3,2 prosenttia kokonaistuotannosta. Vuorovesi-, aalto- ja valtamerienergian tuotanto on nykyisin hyvin vähäistä, ja näitä teknologioita käytetään lähinnä Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kulutus

Uusiutuvien energialähteiden osuus EU-28:n energian kokonaiskulutuksesta vuonna 2016 oli 13,2 prosenttia. Puu ja muu kiinteä biomassa on edelleen suurin uusiutuvien energialähteiden osatekijä. Vesivoima ja puu muodostivat vuonna 1990 peräti 91,5 prosenttia uusiutuvista energialähteistä. Niiden osuus on kuitenkin kasvanut paljon hitaammin kuin muiden lähteiden osuus. Tämän vuoksi niiden osuus oli vuonna 2016 yhteensä enää 59,3 prosenttia. Uusiutuvan energian kokonaiskulutuksen kehitys näytetään graafisesti kaaviossa 4 (jossa sähköntuotantoa ei ole normalisoitu).

Uusiutuvien lähteiden osuus energian kokonaiskulutuksesta (ks. taulukko 1) oli suhteellisen suuri Tanskassa (28,7 %), Itävallassa (29,6 %) ja Suomessa (30,7 %) ja yli kolmasosa kokonaiskulutuksesta Latviassa (37,2 %) ja Ruotsissa (37,1 %), kuten myös Islannissa (82,7 %).

Uusiutuvien lähteiden osuutta energian kokonaiskulutuksesta ei tulisi sekoittaa uusiutuvien lähteiden osuuteen energian kokonaisloppukulutuksesta (joista jälkimmäistä käytetään virallisena indikaattorina uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetussa direktiivissä 2009/28/EY vuodeksi 2020 asetetun tavoitteen seuraamisessa). Energian kokonaiskulutus ja energian kokonaisloppukulutus määritellään täsmällisesti osiossa Tietolähteet ja tietojen saatavuus.

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta

EU pyrkii siihen, että vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia sen energian kokonaisloppukulutuksesta on peräisin uusiutuvista lähteistä; tämä tavoite on jaettu EU:n jäsenvaltioiden välillä kansallisilla toimintasuunnitelmilla, joilla pyritään viitoittamaan uusiutuvan energian kehittämistä kussakin jäsenvaltiossa. Kaaviossa 1 esitetään viimeisimmät saatavilla olevat tiedot uusiutuvien energiamuotojen osuudesta energian kokonaisloppukulutuksesta sekä vuodeksi 2020 asetetut tavoitteet. Uusiutuvien energialähteiden osuus energian kokonaisloppukulutuksesta EU-28:ssa oli 17,0 prosenttia vuonna 2016, kun se vuonna 2004 oli 8,5 prosenttia.

EU:n jäsenvaltioiden keskuudessa uusiutuvien energialähteiden osuus energian kokonaisloppukulutuksesta oli vuonna 2016 suurin Ruotsissa, jossa osuus oli yli puolet (53,9 %), ja järjestyksessä seuraavina olivat Suomi (38,7 %), Latvia (37,2 %), Itävalta (33,5 %) ja Tanska (32,2 %). Pienin uusiutuvien energialähteiden osuus kirjattiin puolestaan Luxemburgissa (5,4 %), Maltassa ja Alankomaissa (molemmissa 6,0 %), Belgiassa (8,7 %) sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Kyproksessa (molemmissa 9,3 %). Verrattuna vuodelta 2016 saatavilla oleviin tuoreimpiin tietoihin Ranskan, Alankomaiden ja Irlannin tavoitteet edellyttävät, että nämä jäsenvaltiot kasvattavat uusiutuvien energialähteiden osuutta energian loppukulutuksesta vähintään 6,0 prosenttiyksikköä. Yksitoista jäsenvaltiota on sitä vastoin jo ylittänyt vuodeksi 2020 asetetun tavoitteensa; tavoitteet on ylitetty erityisen selvästi Kroatiassa, Ruotsissa ja Virossa. Osa Kreikan osuutta vuonna 2016 koskevista tiedoista perustuu Eurostatin arvioihin.

Vuosien 2015–2016 keskiarvon ja uusiutuvaa energiaa koskevassa direktiivissä vahvistetun ohjeellisen kehityspolun vertailu osoittaa, että Ranskassa, Luxemburgissa, Alankomaissa ja entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa ei saavutettu toisen ohjeellisen kehityspolun arvoja, kun taas kaikissa muissa maissa nämä arvot ylitettiin.

Taulukossa 2 esitetään kaikkien jäsenvaltioiden tiedot ja myös ohjeellisen kehityspolun arvot.

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus on jaettu kolmeen osaan (osuus sähkönkulutuksesta, osuus lämmityksessä ja jäähdytyksessä ja osuus liikenteessä).

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus – sähkö

Uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö muodosti vuonna 2016 yli neljäsosan (29,6 %) EU-28:n sähkön kokonaiskulutuksesta. Vesivoima oli suurin lähde, ja tuulivoimaa käytettiin lähes yhtä paljon (ks. kaavio 5). On otettava huomioon, että direktiivissä 2009/28/EY säädettyjen laskentasääntöjen mukaisesti vesivoimalla ja tuulivoimalla tuotettu sähkö on normalisoitava, jotta otetaan huomioon vuosittaiset sääolosuhteiden vaihtelut (vesivoima normalisoidaan 15 viime vuoden ajalta ja tuulivoima 5 viime vuoden ajalta). Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kasvu vuosina 2006–2016 heijastaa pitkälti kolmen uusiutuvan energialähteen, lähinnä tuulivoiman, mutta myös aurinkoenergian ja kiinteiden biopolttoaineiden (uusiutuva jäte mukaan luettuna), kasvua koko EU:ssa. Vaikka vesivoima oli vuonna 2016 edelleen EU-28:n suurin yksittäinen uusiutuvan sähköntuotannon lähde (36,9 % kokonaistuotannosta), tällä tavoin tuotetun sähkön määrä oli suhteellisen lähellä kymmenen vuoden takaista tasoa, sillä tuotanto kasvoi yhteensä 10,8 prosenttia. Sitä vastoin EU-28:ssa aurinkoenergiasta ja tuuliturbiineilla vuonna 2016 tuotetun sähkön määrä oli 44,4- ja 3,7-kertainen vuoteen 2006 verrattuna; tämän tuloksena tuulivoiman ja aurinkoenergian osuus uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kokonaismäärästä nousi 31,8 ja 11,6 prosenttiin vuonna 2016. Aurinkoenergiasta tuotetun sähkön kasvu on ollut jyrkkää. Se oli vain 2,5 terawattituntia vuonna 2006 mutta ohitti geotermisen energian tuotannon vuonna 2008 ja nousi 110,8 terawattituntiin vuonna 2016. Näiden kymmenen vuoden aikana aurinkoenergian osuus kaikesta EU-28:ssa uusiutuvista energialähteistä tuotetusta sähköstä kasvoi 0,3 prosentista 11,6 prosenttiin. Vuorovesi-, aalto- ja valtamerienergian osuus kaikesta EU-28:ssa uusiutuvista energialähteistä tuotetusta sähköstä oli vain 0,05 prosenttia vuonna 2016.

EU:n jäsenvaltioiden välillä on merkittävää vaihtelua. Itävallassa (72,6 %) ja Ruotsissa (64,9 %) vähintään kolme viidesosaa kaikesta kulutetusta sähköstä tuotettiin uusiutuvista energialähteistä – paljolti vesivoiman ja kiinteiden biopolttoaineiden avulla – ja Portugalissa (54,1 %), Tanskassa (53,7 %) ja Latviassa (51,3 %) tämä osuus oli yli puolet. Kyproksessa, Unkarissa, Luxemburgissa ja Maltassa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuus oli puolestaan alle 10 prosenttia (ks. taulukko 3).

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus – lämmitys ja jäähdytys

Uusiutuvan energian osuus kaikesta EU-28:ssa lämmitykseen ja jäähdytykseen käytetystä energiasta oli 19,1 prosenttia vuonna 2016. Osuus kasvoi merkittävästi vuodesta 2004, jolloin se oli 10,3 prosenttia. Kasvua edisti uusiutuvan energian käytön lisääntyminen teollisuudessa, palveluissa ja asuinrakennuksissa (rakennusalalla). Lämpöpumpuilla talteen otettu ilmalämpöenergia, geoterminen energia ja hydroterminen energia on otettu huomioon, mikäli jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet niiden määrän. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus lämmityksessä ja jäähdytyksessä esitetään taulukossa 4.

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus – liikenne

EU on päättänyt asettaa yleiseksi tavoitteeksi nostaa uusiutuvan energian (nestemäiset biopolttoaineet, vety, biometaani ja ”vihreä” sähkö mukaan luettuina) osuus liikennealalla 10 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian keskimääräinen osuus kasvoi liikenteessä 1,4 prosentista vuonna 2004 7,1 prosenttiin vuonna 2016. EU:n jäsenvaltioissa uusiutuvan energian suhteellinen osuus liikennepolttoaineiden kulutuksesta oli suurin Ruotsissa (30,3 %) ja Itävallassa (10,6 %) ja pienin Kroatiassa, Kreikassa, Sloveniassa ja Virossa, joissa se oli alle 2 prosenttia (ks. kaavio 2).

Joissakin EU:n jäsenvaltioissa uusiutuvan energian käyttöönotto liikennepolttoaineina oli nopeaa. Näin oli erityisesti Irlannissa, Kreikassa, Luxemburgissa ja Suomessa.

Lisätietoja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuudesta liikenteessä esitetään taulukossa 5.

Käytetyin uusiutuvan energian lähde liikenteessä on nestemäiset biopolttoaineet, joita yleensä sekoitetaan fossiilisiin polttoaineisiin. Kaaviossa 6 esitetään nestemäisten biopolttoaineiden tuotannon kehitys Euroopan unionissa viime vuosina.

Vuotta 2020 koskevan sitovan tavoitteen ansiosta nestemäisten biopolttoaineiden tuotanto on lisääntynyt EU:ssa merkittävästi, ja tuotetuin nestemäinen biopolttoaine on biodiesel, jonka jälkeen tulevat biobensiini ja muut nestemäiset biopolttoaineet.

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Metodologia

Tässä artikkelissa esitetyt tilastot perustuvat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetussa direktiivissä 2009/28/EY vahvistettujen laskentasääntöjen mukaisesti kerättyihin tietoihin ja lasketaan energiatilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 1099/2008 nojalla kerättyjen energiatilastojen perusteella. Asetusta on viimeksi muutettu marraskuussa 2017 asetuksella (EU) 2017/2010.

Tuoreimmat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta koskevat tiedot ovat viitevuodelta 2016. Tiedot ovat saatavilla kaikista EU:n jäsenvaltioista (joitakin Kreikkaa koskevia vuoden 2016 tietoja lukuun ottamatta, jotka perustuvat Eurostatin arvioihin), Euroopan talousalueeseen kuuluvista Islannista ja Norjasta sekä Albaniasta, Montenegrosta ja entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta. Tiedot ovat yleisesti ottaen täydellisiä, tuoreita ja luotettavasti vertailukelpoisia eri maiden välillä. Uusiutuvaa energiaa koskevien yleisten tietojen kohdalla luettelo maista, joiden tiedot ovat saatavilla, ja muut tiedot voivat hieman vaihdella, koska tämä artikkeli julkaistaan aikaisessa vaiheessa ennen vuotta 2016 koskevien Eurostatin virallisten energiataseiden julkaisua. Artikkelin tietoja täydennetään ja päivitetään (tarvittaessa) sen jälkeen, kun vuotta 2016 koskevat Eurostatin taseet on julkaistu virallisesti helmikuun alussa. Lisäksi viimeksi päivitetyt tiedot on poimittu sisäisestä tuotantotietokannasta (käytettävissä vain Eurostatissa). Tämän vuoksi Eurostatin julkisen tietokannan virallisiin tietolähteisiin johtavissa linkeissä ei näytetä päivitettyjä tietoja, ennen kuin ne on päivitetty virallisesti helmikuun alussa.

Uusiutuvan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta on määritelty keskeiseksi edistystä mittaavaksi indikaattoriksi älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua edistävässä Eurooppa 2020 -strategiassa. Tätä indikaattoria voidaan pitää arviona seurattaessa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY täytäntöönpanoa. Eräissä maissa tilastojärjestelmä ei kuitenkaan ole vielä riittävän kehittynyt täyttääkseen tämän direktiivin vaatimukset tiettyjen uusiutuvien energiateknologioiden osalta; useat maat eivät esimerkiksi ilmoita lämpöpumppujen ilmanlämmöstä tuottamaa energiaa.

Kaikissa laskelmissa otetaan huomioon erityiset säännökset, jotka on vahvistettu direktiivissä 2009/28/EY, sellaisena kuin se on muutettuna bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun direktiivin 98/70/EY ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY muuttamisesta 9 päivänä syyskuuta 2015 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2015/1513.

Tietoja tulkittaessa on tärkeää ottaa huomioon tilastojen tarkistukset. Viimeisimmissä vuotta 2005 koskevissa tiedoissa on pientä vaihtelua verrattuna direktiivin valmistelun ja antamisen aikaan vuosina 2007–2008 saatavilla olleisiin tietoihin. Muutokset johtuvat tarkistuksista, joita tehtiin jäsenvaltioiden vastauksena vuotuisiin energiakyselyihin toimittamiin tietokokonaisuuksiin. Asuntosektorin biomassan kulutusta koskevien tietojen tarkistuksen myötä päivitetyt Kroatiaa koskevat tiedot osoittavat, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kulutus maassa on ylittänyt vuodeksi 2020 asetetun tavoitteen vuodesta 2004 lähtien (ensimmäinen vuosi, jota koskevia arvoja on saatavilla). Kroatia ei kuitenkaan ole ainoa tapaus. On korostettava, että uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin seurauksena maat seuraavat paljon tiiviimmin uusiutuvien energiahyödykkeiden virtoja talouksissaan. Yksi erityisen kiinnostava tapaus on biomassan kulutus, jonka osalta maat käynnistävät parhaillaan uusia yksityiskohtaisempia tutkimuksia, joiden avulla ne voivat kerätä enemmän tietoa biomassaenergian loppukulutuksesta. Tämän seurauksena jotkin maat tarkistavat tietojaan, minkä myötä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus nousee näissä maissa (esimerkiksi Kroatia, Ranska, Liettua ja Unkari).

Energian kokonaiskulutus tarkoittaa kaikkiin tarkoituksiin käytettyjen energiaresurssien kokonaismäärää.

Loppukulutukseen käytettävissä oleva energia tarkoittaa kuluttajien (yksityiset, kaupalliset ja teolliset) saatavilla olevien energiaresurssien kokonaismäärää. Siihen ei lasketa muunnosprosesseissa (esimerkiksi sähkövoimalaitokset, polttoaineiden jalostamot ja masuunit) käytettyä energiaa. Se sisältää myös energiatuotteet, joita saatetaan käyttää muihin kuin energiansaantitarkoituksiin (esimerkiksi kemiallisissa prosesseissa).

Energian kokonaisloppukulutus määritellään uusiutuvaa energiaa koskevassa direktiivissä 2009/28/EY teollisuuden, liikenteen, kotitalouksien, palvelujen, myös julkisten palvelujen, maatalouden sekä metsä- ja kalatalouden energiakäyttöön toimitetuiksi energiahyödykkeiksi, mukaan lukien sähkön ja lämmön käyttö energiatoimialalla sähkön ja lämmön tuotantoon sekä sähkön ja lämmön jakelu- ja siirtohäviöt.

Energian tuotanto uusiutumattomasta yhdyskuntajätteestä vähennettiin biomassan osuudesta lämmityksessä ja sähköntuotannossa. Putkikuljetuksiin kuluva energia sisällytettiin energian kokonaisloppukulutukseen energiatilastoista annetun asetuksen aloihin luokittelun mukaisesti. Uusiutuvan energian osuuksien laskennan tarkkuuden parantamiseksi ja yhdenmukaisuuden parantamiseksi kansallisten tilastojen kanssa kaikkien energiatuotteiden muuntamiseen energiayksiköiksi käytettiin mahdollisuuksien mukaan 'kansallisia lämpöarvoja’ oletusarvoisten lämpöarvojen sijasta.

Komissio on antanut vasta äskettäin lopulliset ohjeet lämpöpumppujen tuottaman energian huomioon ottamiseksi. Kaikki maat eivät ole vielä kehittäneet kansallisia tilastojärjestelmiään niin, että niissä otettaisiin täysimääräisesti huomioon kaikki uusiutuvat energialähteet (esimerkiksi lämpöpumppujen tuottama uusiutuva energia). Vaikka tietojen keräämisen aikaan ei ollut saatavilla hyväksyttyjä tilastollisia menetelmiä, tilastojen täydellisyyden varmistamiseksi lämpöpumppujen tuottama uusiutuva energia otettiin huomioon tapauksissa, joissa jäsenvaltioiden toimittamat tiedot olivat riittäviä. Näistä syistä tätä artikkelia varten käytetyissä tiedoissa ja energiataseissa julkistetuissa tiedoissa on pieniä eroja.

Eurostatin julkaisemissa energiatilastoissa ja energiataseissa ei eroteta kestäviä ja ei-kestäviä uusiutuvia energialähteitä. Jako on mahdollista tehdä Eurostatin kehittämässä laskentatyökalussa (^[1]), jossa tietoja ilmoittavien maiden on annettava tätä varten lisätietoja. Siksi olisi pidettävä mielessä, että ellei nimenomaisesti toisin mainita, uusiutuvilla energialähteillä tarkoitetaan kaikkia uusiutuvia energialähteitä eli sekä kestävyyskriteerit täyttäviä lähteitä että lähteitä, jotka eivät täytä kriteerejä.

Vuosia 2004–2010 koskevat tiedot: Direktiivi 2009/28/EY ei ollut vielä voimassa tai se oli juuri annettu. Useimmat EU:n jäsenvaltiot eivät olleet vielä saattaneet sitä osaksi kansallista lainsäädäntöään. Näitä vuosia koskevia arvoja ei ole käytetty sen mittaamiseen, onko direktiivin liitteen I B osassa määritettyä ohjeellista kehityspolkua noudatettu. Uusiutuvaa energiaa koskevassa direktiivissä 2009/28/EY todetaan, että vain biopolttoaineet ja bionesteet, jotka täyttävät kestävyyskriteerit, olisi otettava huomioon tavoitteiden kannalta. Vuosien 2004–2010 osalta kaikki biopolttoaineet ja bionesteet päätettiin ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osoittajan laskennassa.

Vuoden 2011 ja sen jälkeiset tiedot: Direktiivin 17 artiklan (Biopolttoaineita ja bionesteitä koskevat kestävyyskriteerit) noudattamista on arvioitava suhteessa 18 artiklaan (Biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyyskriteerien noudattamisen todentaminen). Maiden tulee viitevuodesta 2011 lähtien ilmoittaa vaatimustenmukaisiksi biopolttoaineiksi ja bionesteiksi vain ne, joiden voidaan osoittaa olevan täysin sekä 17 artiklan että 18 artiklan mukaisia. Vain ilmoitetut vaatimustenmukaiset biopolttoaineet ja bionesteet otetaan huomioon uusiutuvien energialähteiden osuuksia laskettaessa. Joissakin maissa biopolttoaineiden ja bionesteiden kulutusta vuosina 2011–2015 ei vahvistettu vaatimustenmukaiseksi (kestäväksi) direktiivin 2009/28/EY myöhäisen täytäntöönpanon vuoksi. Vaikka uusiutuvan energian kokonaisosuus on kasvanut vuodesta 2004 lähtien, sen osuus liikenteessä pieneni vuosina 2010–2011. Tämä johtuu osittain siitä, että eräät EU:n jäsenvaltiot eivät olleet ilmoittaneet mitään biopolttoaineita vaatimustenmukaisiksi (maat ilmoittivat biopolttoaineiden käytöstä, mutta vain hyvin pieni osa polttoaineista oli vaatimustenmukaisia tai niitä ei ollut lainkaan vuonna 2011). Osa maista ei ole vielä pannut kaikilta osin täytäntöön kaikkia uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin säännöksiä, joten joitakin biopolttoaineita ja bionesteitä ei katsota vaatimustenmukaisiksi (kestäviksi) vuosina 2011–2015.

Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuus määritellään uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön ja sähkön kansallisen bruttokulutuksen suhteeksi. Uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin 2009/28/EY mukaan uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kokonaisloppukulutus lasketaan uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön määränä. Tähän sisältyy vesivoimaloissa tuotettu sähkö (lukuun ottamatta sähköä, joka tuotetaan pumppuvoimalaitoksissa, jotka käyttävät ylämäkeen aiemmin pumpattua vettä) sekä kiinteistä biopolttoaineista / jätteestä, tuulienergiasta, aurinkoenergiasta ja geotermisestä lämmöstä tuotettu sähkö. Direktiivissä edellytetään myös, että sähköntuotanto vesi- ja tuulivoimasta normalisoidaan. Vesivoimatuotannon 15-vuotisen normalisointivaatimuksen ja energiatilastojen saatavuuden (EU-28:n osalta ne alkavat vuodesta 1990) vuoksi tämän indikaattorin pitkäaikaisia sarjoja ei ole saatavilla.

Lämmitykseen ja jäähdytykseen käytettävän uusiutuvan energian osuuden laskemista varten uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian loppukulutus on määritelty uusiutuvan energian loppukulutukseksi teollisuudessa, kotitalouksissa, palveluissa, maataloudessa sekä metsä- ja kalataloudessa lämmitystä ja jäähdytystä varten, ja siihen kuuluu myös uusiutuvista energiamuodoista tuotettu kaukolämpö. Lämmitykseen ja jäähdytykseen käytettävän energian kokonaisloppukulutus käsittää kaikkien energiahyödykkeiden, sähköä lukuun ottamatta, loppukulutuksen muihin tarkoituksiin kuin liikenteeseen sekä lämmön kulutuksen omaan käyttöön sähkön- ja lämmöntuotantolaitoksissa ja verkkojen lämpöhäviöt. Ks. tarkempi määritelmä SHARES-työkalun käsikirjasta.

Uusiutuvien energiamuotojen osuus liikennealan kuluttamasta polttoaineesta lasketaan energiatilastojen perusteella direktiivissä 2009/28/EY kuvaillun menetelmän mukaisesti. Kaikkien nestemäisten biopolttoaineiden osuus on otettu huomioon tämän indikaattorin laskennassa vuoteen 2010 asti. Vuodesta 2011 nestemäisiä liikennepolttoaineita koskevat tiedot on rajattu vain direktiivin 2009/28/EY mukaisiin (eli kestävyyskriteerit täyttäviin) nestemäisiin biopolttoaineisiin.

Taustaa

Euroopan komissio on laatinut useita energiastrategioita turvallisemman, kestävämmän ja vähähiilisen talouden aikaansaamiseksi. Sen lisäksi, että uusiutuvien energialähteiden käytöllä torjutaan ilmastonmuutosta vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä, se todennäköisesti tekee energiatoimituksista varmempia, monipuolistaa energiahuoltoa, vähentää ilman pilaantumista ja mahdollistaa työpaikkojen luomisen ympäristön ja uusiutuvan energian aloilla.

Joulukuussa 2008 hyväksytty ilmasto- ja energiapaketti 2020 antoi lisäpontta uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiselle 20 prosenttiin energian kokonaiskulutuksesta vuoteen 2020 mennessä, ja samalla siinä kehotettiin vähentämään sekä energiankulutusta että kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosentilla. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/28/EY asetettiin koko EU:ta koskevaksi yleistavoitteeksi, että uusiutuvista lähteistä tuotetun energian osuus energiankulutuksesta nostetaan 20 prosenttiin ja uusiutuvan energian osuus liikennealan käyttämistä polttoaineista 10 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Direktiivillä muutetaan uusiutuvan sähkön edistämisen oikeuskehystä, edellytetäänkansallisia toimintasuunnitelmia, jotka osoittavat, miten uusiutuvia energiamuotoja kehitetään kussakin EU:n jäsenvaltiossa, luodaan yhteistyömekanismeja ja vahvistetaankestävyyskriteerit nestemäisille biopolttoaineille (kriteerit perustuvat huoleen biopolttoaineiden mahdollisista haittavaikutuksista viljelykasvien hintoihin, elintarvikehuoltoon, metsien suojeluun, luonnon monimuotoisuuteen, vesivaroihin ja maaperään). Sähköntuotantoon, lämmitykseen ja jäähdytykseen käytettävien kiinteiden ja kaasumaisten biopolttoaineiden kestävyyttä koskeva kertomus (SWD(2014) 259) annettiin heinäkuussa 2014.

Euroopan komissio julkaisi 6. kesäkuuta 2012 tiedonannon Uusiutuva energia: merkittävä tekijä Euroopan energiamarkkinoilla (COM(2012) 271 final), jossa hahmoteltiin uusiutuvaa energiaa koskevan politiikan eri vaihtoehtoja vuoden 2020 jälkeiseksi ajaksi. Lisäksi siinä perättiin koordinoidumpaa eurooppalaista toimintamallia tukijärjestelmien laatimisessa ja uudistamisessa ja uusiutuvan energian kaupan lisäämistä EU:n jäsenvaltioiden välillä. Tammikuussa 2014 Euroopan komissio ehdotti useita energia- ja ilmastotavoitteita vuodeksi 2030 kannustaakseen yksityisiä investointeja infrastruktuuriin ja vähähiilisiin teknologioihin. Yksi keskeisistä ehdotetuista tavoitteista on, että uusiutuva energia saavuttaa vähintään 27 prosentin osuuden vuoteen 2030 mennessä. Näitä tavoitteita pidetään edistysaskeleena kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen siirtymistä vuonna 2050 koskevassa etenemissuunnitelmassa (KOM(2011) 112 lopullinen) ehdotettujen, vuodeksi 2050 asetettujen kasvihuonekaasupäästötavoitteiden saavuttamiseksi.

Yksi vuonna 2014 esitetyistä Euroopan komission kymmenestä painopistealasta on energiaunioni. Euroopan energiaunionin avulla on tarkoitus varmistaa varman, kestävän, kilpailukykyisen ja kohtuuhintaisen energian saatavuus. Euroopan komissio esitti helmikuussa 2015 suunnitelmansa joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskevaksi puitestrategiaksi tiedonannossa (COM(2015) 80 final). Tässä tiedonannossa strategiaan ehdotetaan viittä ulottuvuutta, joista yksi on vähähiiliseen talouteen siirtyminen.