Statistics Explained

Asumistilastot

Revision as of 16:48, 23 November 2015 by Johanaa (talk | contribs)
Tiedot: toukokuulta 2015. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava päivitys: elokuu 2016. Englanninkielinen versio on uudempi.
Kuvio 1: Väestön jakauma talotyypin mukaan, 2013
(% väestöstä)
Lähde: Eurostat (ilc_lvho01)
Kuvio 2: Väestön jakauma hallintaperusteen mukaan, 2013
(% väestöstä)
Lähde: Eurostat (ilc_lvho02)
Kuvio 3: Ahtaasti asuminen, 2013
(% tietystä väestöstä)
Lähde: Eurostat (ilc_lvho05a)
Kuvio 4: Heikot asuinolot, 2012–2013
(% väestöstä)
Lähde: Eurostat (ilc_mdho06a)
Taulukko 1: Asuinkustannusten ylikuormitusaste hallintaperusteen mukaan, 2013
(% väestöstä)
Lähde: Eurostat (ilc_lvho07c) ja (ilc_lvho07a)

Tässä artikkelissa käsitellään viimeisimpiä Euroopan unionin (EU) ja EFTA- maiden asumistilastoja. Erityisesti keskitytään tarkastelemaan talotyyppiä, hallintaperustetta (omistus-/vuokra-asuminen), asumisen laatua ja kohtuuhintaisuutta.

Asianmukainen asuminen kohtuuhintaan turvallisessa ympäristössä on perustarve ja perusoikeus. Tämän tarpeen täyttäminen todennäköisesti vähentää köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, mutta se on silti vielä suuri haaste monille Euroopan maille.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Talotyyppi

Vuonna 2013 EU-28:n väestöstä 41,1 % asui asuinkerrostaloissa, hiukan yli kolmannes (34,0 %) erillisissä pientaloissa ja 24,1 % rivi- ja ketjutaloissa. Asuinkerrostaloissa asuvien osuus oli EU:n jäsenvaltioista suurin Espanjassa (65,4 %), Latviassa (65,3 %) ja Virossa (63,8 %). Erillisissä pientaloissa asui eniten ihmisiä Kroatiassa (70,9 %), Sloveniassa (66,5 %), Unkarissa (64,0 %), Romaniassa (60,1 %) ja Tanskassa (55,8 %). Myös Norjassa (61,1 %) ja Serbiassa (60,5 %) erillisissä pientaloissa asuvien osuudet olivat suuret. Asuminen rivi- ja ketjutaloissa oli yleisintä Alankomaissa (60,7 %), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (60,0 %) ja Irlannissa (58,3 %) (katso kuvio  1).

Hallintaperuste

Vuonna 2013 yli neljännes (27,3 %) EU-28:n väestöstä asui omistusasunnossa, josta heillä oli kiinnitys- tai asuntolainaa, ja yli kaksi viidesosaa väestöstä (42,7 %) asui velattomassa omistusasunnossa. Täten seitsemän kymmenestä (70,0 %) EU-28:n asukkaasta asui omistusasunnossa, 19,0 % asui markkinahintaisessa vuokra-asunnossa ja 11,0  % asui vuokrasäännöstellyssä tai maksuttomassa asunnossa.

Yli puolet väestöstä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa (katso kuvio 2) asui vuonna 2013 omistusasunnossa. Osuus vaihteli Saksan 52,6 %:sta Romanian 95,6 %:iin. Sveitsissä vuokra-asunnossa asuvien osuus oli suurempi kuin omistusasunnossa asuvien osuus; noin 56,0 % väestöstä asui vuokralla. Ruotsissa (61,4 %) ja Alankomaissa (60,0 %) yli puolet väestöstä asui omistusasunnoissa, joista heillä oli kiinnitys- tai asuntolainaa. Tilanne oli sama Norjassa (64,9 %) ja Islannissa (62,9 %).

Vuonna 2013 markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvien osuus oli 10:ssä EU:n jäsenvaltiossa alle 10,0 %. Sen sijaan Saksassa ja Tanskassa lähes 40 %, Alankomaissa lähes kolmasosa, Ruotsissa ja Itävallassa yli neljännes ja Luxemburgissa yli viidesosa väestöstä asui markkinahintaisessa vuokra-asunnossa. Kyseinen osuus nousi yli puoleen (51,8 %) Sveitsissä. Vuokrasäännöstellyssä vuokra-asunnossa tai maksuttomassa asunnossa asuvien osuus väestöstä oli alle 20,0 % kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

Asumisen laatu

Asuinolojen laadun arvioinnissa yksi keskeisistä tekijöistä on asunnossa käytettävissä olevan tilan riittävyys. Ahtaasti asumisen asteella tarkoitetaan niiden ihmisten osuutta, jotka asuvat ahtaissa asunnoissa – määriteltynä kotitalouden käytettävissä olevien huoneiden määrän, kotitalouden koon sekä sen jäsenten iän ja perhetilanteen perusteella.

Vuonna 2013 17,3 % EU-28:n väestöstä asui ahtaasti (katso kuvio 3). Ahtaimmin asuttiin Romaniassa (52,9 %), Unkarissa (45,7 %), Puolassa (44,8 %), Bulgariassa (44,2 %) ja Kroatiassa (42,8 %). Myös Serbiassa ja entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa asuttiin ahtaasti (yli 50 %). Vähiten ihmisiä asui ahtaasti Belgiassa (2,0 %), Kyproksessa (2,4 %) ja Alankomaissa (2,6 %). Yhdeksässä muussa EU:n jäsenvaltiossa (sekä Norjassa, Sveitsissä ja Islannissa) alle 10,0 % väestöstä asui ahtaasti. Eniten ahtaasti asuvien määrä kasvoi vuosien 2012 ja 2013 välillä Liettuassa (9,0 prosenttiyksikköä) ja Virossa (7,1 prosenttiyksikköä).

Köyhyysriskissä olevan väestön (eli sellaisissa kotitalouksissa elävien ihmisten, joiden käytettävissä olevat tulot henkeä kohti ovat alle 60 % kansallisesta keskitulosta) osalta ahtaasti asumisen aste vuonna 2013 oli EU-28:ssa 30,2 %, mikä on 12,9 prosenttiyksikköä enemmän kuin vastaava luku koko väestön osalta. Ahtaasti asumisen aste köyhyysriskissä olevan väestön osalta oli suurin Unkarissa (70,1 %), Romaniassa (65,1 %) ja Puolassa (61,9 %). Myös Slovakiassa ja Bulgariassa yli puolet köyhyysriskissä olevasta väestöstä asui ahtaasti. Tilanne oli samanlainen entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa (63,1 %) ja Serbiassa (62,3 %). Köyhyysriskissä olevan väestön ahtaasti asumisen aste oli puolestaan alhaisin Kyproksessa, Irlannissa (molemmissa 4,9 %), Maltassa (6,3 %) ja Belgiassa (8,4 %). Kyseiset maat olivat EU:n jäsenvaltioista ainoat, joissa vähemmän kuin yksi kymmenestä köyhyysriskissä olevasta asui ahtaasti (katso kuvio 3). Tilanne oli sama myös Sveitsissä.

Ahtaasti asumisen lisäksi asumisen laatua kuvaavan kattavamman indikaattorin muodostamisessa otetaan huomioon heikkojen asuinolojen kriteerit – kuten kylpyhuoneen tai wc-tilojen puute, vuotava katto tai asunnon pimeys. Heikoissa asuinoloissa asuvien asteella tarkoitetaan niiden henkilöiden osuutta, jotka asuvat asunnoissa, joiden katsotaan olevan liian ahtaita ja jotka täyttävät sen lisäksi vähintään yhden edellä mainituista heikkoja asuinoloja koskevista kriteereistä. EU-28:ssa 5,2 % väestöstä asui heikoissa asuinoloissa vuonna 2013 (katso kuvio 4). EU:n jäsenvaltioista viidessä enemmän kuin yksi kymmenestä asui heikoissa asuinoloissa vuonna 2013. Osuus nousi 17,6 %:iin Unkarissa ja oli korkeimmillaan Romaniassa, jossa lähes neljäsosa väestöstä (23,0 %) asui heikoissa asuinoloissa. Sen sijaan Suomessa, Alankomaissa ja Belgiassa alle 1,0 % väestöstä asui heikoissa asuinoloissa vuonna 2013. Koko EU-28:n osalta heikoissa asuinoloissa asuvien määrä nousi vuosien 2012 ja 2013 välillä 0,1 prosenttiyksikköä. Eniten heikoissa asuinoloissa asuvien määrä kasvoi Liettuassa (jopa 2,0 prosenttiyksikköä vuosien 2012 ja 2013 välillä). Eniten se laski Slovakiassa, Kroatiassa, Luxemburgissa (kaikissa -0,6 prosenttiyksikköä) ja Sloveniassa (-1,6 prosenttiyksikköä).

Asumisen kohtuuhintaisuus

Vuonna 2013 EU-28:n väestöstä 11,0 % asui kotitalouksissa, jotka käyttivät 40 % tai enemmän käytettävissään olevista tuloista asumiseen (katso taulukko 1). Sellaisen väestön osuus, jonka asumiskulut olivat yli 40 % käytettävissä olevista tuloista, oli suurin markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvien osalta (25,7 %) ja alhaisin velattomissa omistusasunnoissa asuvien osalta (6,8 %).

EU-28:n keskiarvojen sisältä löytyy suuria jäsenvaltioiden välisiä eroja. Yhdessä ääripäässä oli joukko jäsenvaltioita, joissa suhteellisen pieni osuus väestöstä asui kotitalouksissa, jotka käyttivät yli 40 % käytettävissään olevista tuloista asumiseen. Näihin kuuluvat muun muassa Malta (2,6 %), Kypros (3,3 %), Irlanti ja Suomi (molemmissa 4,9 %), Ranska (5,0 %), Luxemburg (5,6 %) ja Slovenia (6,0 %). Toisessa ääripäässä oli Kreikka (36,9 %), jossa noin kolmasosa väestöstä käytti yli 40 % käytettävissä olevista tuloistaan asumiseen. Tanskassa vastaava osuus väestöstä oli noin viidesosa (18,9 %). Seuraavina tulivat Saksa (16,4 %), Alankomaat (15,7 %), Romania (15,4 %), Bulgaria (14,3 %) ja Unkari (12,7 %).

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Tässä käytetyt tiedot on saatu pääosin tuloja ja elinoloja koskevien EU:n tilastojen (EU-SILC) mikrotiedoista. Viiteväestönä ovat kaikki yksityiset taloudet ja niiden senhetkiset jäsenet, jotka asuivat jäsenvaltioiden alueella tiedonkeruun ajankohtana. Asuntoloissa ja laitoksissa asuvat jätetään yleensä kohdeväestön ulkopuolelle. EU-28:n aggregaatti on yksittäisten kansallisten lukujen väestöpainotettu keskiarvo.

Taustaa

EU:lla ei ole erityisiä asumiseen liittyviä velvollisuuksia. Asumiseen liittyvästä politiikasta päätetään kansallisella tasolla. Haasteet ovat kuitenkin samanlaisia monissa EU:n jäsenvaltioissa: kuinka esimerkiksi uudistaa asuntokantaa, kuinka torjua kaupunkirakenteen hajautumista, kuinka edistää kestävää kehitystä, kuinka auttaa nuoria ja heikommassa asemassa olevia löytämään asunto tai kuinka markkinoida energiatehokkuutta asuntojen omistajille.

Sosiaalinen asuminen, asunnottomuus ja integroituminen ovatkin keskeisiä tekijöitä EU:n sosiaalipoliittisessa ohjelmassa. Perusoikeuskirjan IV–34 artiklassa todetaan, että ”yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi unioni tunnustaa oikeuden toimeentuloturvaan ja asumisen tukeen tarkoituksena turvata ihmisarvoinen elämä jokaiselle, jolla ei ole riittävästi varoja, unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti”. Tässä yhteydessä Nizzassa vuonna 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto sopi köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevan EU:n strategian yhteisistä tavoitteista, joista kaksi liittyy asumiseen. Nämä kaksi tavoitetta ovat ”toteuttaa toimia, joiden tarkoituksena on tarjota kaikille mahdollisuus kunnolliseen ja terveelliseen asumiseen sekä peruspalveluihin (muun muassa sähkö, vesi ja lämmitys), joiden avulla voi elää normaalia elämää paikalliset olosuhteet huomioon ottaen” ja ”toteuttaa toimia, joilla estetään mahdollisesti sosiaaliseen syrjäytymiseen johtavia kriisitilanteita, kuten velkaantumista, koulunkäynnin lopettamista ja asunnottomaksi jäämistä”. Tätä tehtävää laajennettiin vuonna 2010, kun tiedonannossa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista (KOM(2010) 758 lopullinen) vahvistettiin joukko toimia, joilla pyritään vähentämään köyhyysriskissä tai syrjäytymisvaarassa olevien määrää vähintään 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä (verrattuna vuoteen 2008) — katso myös artikkeli Social inclusion statistics (englanniksi).

Katso myös

Lisää Eurostat-tietoa

Julkaisut

Keskeiset taulukot

Income and living conditions (t_ilc), katso (englanniksi)
Living conditions (t_ilc_lv)
Housing conditions (t_ilc_lvho)
Material deprivation (t_ilc_md)
Housing deprivation (t_ilc_mdho)

Tietokanta

Income and living conditions (ilc), katso (englanniksi)
Living conditions (ilc_lv)
Housing conditions (ilc_lvho)
Material deprivation (ilc_md)
Housing deprivation (ilc_mdho)
Environment of the dwelling (ilc_mddw)

Aihekohtaiset osiot

Metodologia / Metatiedot

Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot (MS Excel)

Excel.jpg Housing statistics: tables and figures (englanniksi)

Muuta tietoa

  • Asetus (EY) N:o 1177/2003, annettu 16 päivänä kesäkuuta 2003, yhteisön tulo- ja elinolotilastoista (EU-SILC)
  • Asetus (EY) N:o 1553/2005, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, yhteisön tulo- ja elinolotilastoista (EU-SILC) annetun asetuksen (EY) N:o 1177/2003 muuttamisesta
  • Asetus (EY) N:o 1791/2006, annettu 20 päivänä marraskuuta 2006, tiettyjen asetusten ja päätösten mukauttamisesta […] tilastojen […] aloilla Bulgarian ja Romanian liittymisen johdosta

Muut verkkosivustot


Retrieved from "https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Archive:Housing_statistics/fi&oldid=265651"