Archive:Alueelliset koulutustilastot

Tiedot maaliskuulta 2014. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Artikkelin päivitysajankohta: kesäkuu 2015.

Tämä artikkeli kuuluu tilastollisten artikkelien sarjaan, joka perustuu Eurostatin alueelliseen vuosikirjaan. Siinä esitetään Eurostatin alueellisia koulutustilastoja. Koulutus, ammatillinen koulutus ja yleisemmin elinikäinen oppiminen ovat keskeisessä asemassa Euroopan unionin (EU) talous- ja sosiaalistrategioissa.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

EU-28:aa koskevista vuoden 2011 luvuista käy ilmi, että tavanomaisessa koulutusjärjestelmässä opiskelevien määrä kaikilla koulutustasoilla perusasteen koulutuksesta tutkijakoulutusasteeseen oli 93,7 miljoonaa. Lisäksi esiasteen koulutuksen piirissä oli 15,4 miljoonaa lasta.

Eurostat laatii ja julkaisee EU:n alueita ja yksittäisiä jäsenvaltioita koskevia koulutustilastoja sekä aggregoituja koko EU-28:aa koskevia koulutustilastoja. Lisäksi tietoja on saatavilla EFTAsta jaehdokasmaista. Tilastot ovat yleensä saatavilla NUTS 2 -tasolla, ja tässä artikkelissa esitetään tietoja koulutukseen osallistumisesta ja opintonsa keskeyttäneistä, opintojen aloittamisesta ja koulutuloksista sekä aikuisten elinikäisestä oppimisesta. Nelivuotiaiden osallistumisasteesta ja korkea-asteen opiskelijoiden määrästä on saatavilla Kroatiasta vain kansalliset tilastotiedot, ja Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta indikaattorit esitetään NUTS 1 -tasolla.

Nelivuotiaiden osallistuminen koulutukseen

Kartta 1: Nelivuotiaiden osallistuminen esiasteen ja alemman perusasteen koulutukseen
(ISCED-tasot 0 ja 1), NUTS 2 -alueittain, 2012 (1)
(% nelivuotiaista) - Lähde: Eurostat (educ_regind)

Lakisääteinen koulun aloittamisikä vaihtelee EU:n jäsenvaltioittain. Luxemburgissa ja Pohjois-Irlannissa (Yhdistynyt kuningaskunta) oppivelvollisuus alkaa nelivuotiaana. Muilla EU:n alueilla oppivelvollisuuden alku vaihtelee viiden ja seitsemän ikävuoden välillä. Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa esiopetukseen osallistuminen on vapaaehtoista. Eurooppa 2020 -strategiassa korostetaan pienten lasten koulutukseen osallistumisasteen nostamista, jotta he voisivat valmistautua oppivelvollisuuden alkuun. Yksi strategian yleistavoitteista on nostaa esiopetukseen osallistuvien lasten osuus vähintään 95 %:iin vuoteen 2020 mennessä.

Koko EU-28:ssa 91,7 % nelivuotiaista osallistui esiasteen tai alemman perusasteen koulutukseen vuonna 2012. Nelivuotiaiden osallistumisaste esiasteen tai alemman perusasteen koulutukseen oli yleisesti suuri ja nousi vähintään 95,0 %:iin Saksassa, Italiassa, Irlannissa, Tanskassa, Belgiassa, Luxemburgissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Espanjassa, Alankomaissa, Ranskassa ja Maltassa. Osallistumisaste oli yli 95,0 % myös Islannissa ja Norjassa (Euroopan vapaakauppaliittoon kuuluvista eli EFTA-maista). Sen sijaan Kreikassa, Kroatiassa, Puolassa ja Suomessa alle 70 % nelivuotiaista osallistui esiasteen tai alemman perusasteen opetukseen vuonna 2012. Osallistumisaste oli pieni myös EFTAan kuuluvissa Liechtensteinissa ja Sveitsissä (kummassakin alle 60,0 %) ja vielä pienempi entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa (24,5 %) ja Turkissa (19,2 %), jotka ovat ehdokasmaita.

Käytännössä kaikki nelivuotiaat osallistuivat esiasteen tai alemman perusasteen opetukseen usealla Ranskan, Espanjan, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan alueella

EU:n alueita kuvaavasta kartasta 1 käy ilmi, että yli neljännes (26,8 %) 224:stä NUTS 2 -alueesta, joista on saatavilla tiedot vuodelta 2012, ilmoitti vähintään 99,0 % nelivuotiaista osallistuvan esiasteen tai alemman perusasteen opetukseen. Näistä 60 alueesta yli kolme neljästä sijaitsi vain neljässä EU:n jäsenvaltiossa, nimittäin Ranskassa (16 aluetta), Espanjassa (11 aluetta), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (11 NUTS 1 -aluetta) ja Alankomaissa (8 aluetta). Näiden lisäksi Belgia (viisi aluetta) ja Italia (neljä aluetta) olivat ainoat jäsenvaltiot, joissa osallistumisaste oli vähintään 99,0 % useammalla kuin yhdellä alueella. Myös Maltassa osallistumisaste oli yli 99,0 % (vaikka se muodostaa tällä yksityiskohtaisuuden tasolla yhden alueen), ja neljä muuta aluetta olivat Itävallan Burgenland, Irlannin Southern and Eastern -alue, Portugalin Alentejo ja Tanskan Midtjylland.

Nelivuotiaiden osallistumisaste esiasteen tai alemman perusasteen koulutukseen oli alhaisin Ateenassa

EU-28:ssa oli 19 NUTS 2 -aluetta, joissa vähemmän kuin 65,0 % nelivuotiaista osallistui esiasteen tai alemman perusasteen koulutukseen vuonna 2012. Pienin osallistumisaste oli Kreikassa Attikin pääkaupunkialueella (30,8 %). Kreikan, Puolan ja Suomen alueilla sekä Kroatiassa puolestaan (saatavilla ainoastaan kansalliset tiedot) tilastoitiin yleisesti vähäisiä nelivuotiaiden osallistumisasteita.

Valokeilassa:

Attiki (EL30), Kreikka

Ateenan yliopisto
Kreikan pääkaupunkiseudun (Attiki) tuoreimmista alueellista koulutusindikaattoreista vuodelta 2012 käy ilmi alueen erilainen suuntaus. Attiki oli Kreikan alueista ainoa, jossa alle puolet nelivuotiaista osallistui esiasteen tai alemman perusasteen koulutukseen. Nelivuotiaiden osallistumisaste oli 30,8 %, mikä on noin kolmannes EU-28:n keskiarvosta (91,7 %).
Sen sijaan korkea-asteen opiskelijoiden osuus (suhteessa 20–24-vuotiaaseen paikallisväestöön) oli Attikissa 121,8 %, mikä on lähes kaksinkertainen verrattuna EU-28:n keskiarvoon (64,1 %).
© Photo: A. Savin

Mielenkiintoista on, että osassa pääkaupunkiseuduista nelivuotiaiden osallistumisaste esiasteen tai alemman perusasteen koulutukseen oli kansallista keskiarvoa alhaisempi. Tämä kävi erityisen selkeästi ilmi Kreikassa, Espanjassa, ja Portugalissa sekä vähemmän selkeästi Saksassa, Italiassa, Unkarissa ja Itävallassa. Toisin kuin suurimmassa osassa Yhdistynyttä kuningaskuntaa Skotlannissa osallistumisaste on erityisen alhainen. Skotlannin parlamentilla on koulutuspolitiikan päätösvalta, ja sen koulutusjärjestelmä eroaa merkittävästi muun Yhdistyneen kuningaskunnan järjestelmistä.

Opintonsa keskeyttäneet

Monet 15–17-vuotiaat nuoret joutuvat valitsemaan, haluavatko he jatkaa yleissivistävän koulutuksen piirissä, siirtyä ammatilliseen koulutukseen vai etsiä työtä. Oppivelvollisuuskoulu kestää EU:n jäsenvaltioissa keskimäärin 9 tai 10 vuotta. Oppivelvollisuus on yleensä täytetty, kun ylemmän perusasteen koulutus on saatu päätökseen. Oppivelvollisuus on tätä pidempi Latviassa, Maltassa ja useimmissa Yhdistyneen kuningaskunnan osissa (11 vuotta), Luxemburgissa, Portugalissa ja Pohjois-Irlannissa (12 vuotta) sekä Unkarissa ja Alankomaissa (13 vuotta).

EU:ssa noin 12,7 % 18–24-vuotiaista ei opiskellut vuoden 2012 alkupuolella

Opintonsa keskeyttäneitä koskeva indikaattori ilmoittaa sen 18–24-vuotiaiden osuuden, joka oli suorittanut vain ylemmän perusasteen koulutuksen ja joka ei jatkanut opintoja (ennen tutkimusta, josta tiedot on kerätty).

Eurooppa 2020 -strategiassa on asetettu tavoitteeksi laskea opintonsa keskeyttävien osuus alle 10 %:iin vuoteen 2020 mennessä. EU-28:ssa 12,7 % 18–24-vuotiaista luokiteltiin vuonna 2012 opintonsa keskeyttäneisiin. Miehillä (14,4 %) opintonsa keskeyttäneiden osuus oli hieman suurempi kuin naisilla 10,9 %).

Pienimpiä opintonsa keskeyttäneiden osuuksia tilastoitiin Itä-Euroopassa

Kartasta 2 käy ilmi, että opintonsa keskeyttäneiden osuus vaihteli merkittävästi EU-28:ssa vuonna 2012. On syytä huomata, että tämä indikaattori on kuluneen vuoden aikana kehittynyt huomattavasti kattavammaksi, ja tiedot kattavat nyt NUTS 2 -alueet. Opintonsa keskeyttäneiden osuus 18–24-vuotiaista vuonna 2012 oli pienin Tšekin pääkaupunkialueella Prahassa, 2,4 %. EU-28:ssa 13:lla NUTS 2 -alueella opintonsa keskeyttäneiden osuus oli alle 5,0 %. Näistä alueista lähes kaikki sijaitsivat Itä-Euroopassa: neljä Tšekissä (Praha mukaan luettuna), kolme Puolassa, Kroatian kaksi aluetta sekä yksi alue Bulgariassa, Sloveniassa ja Slovakiassa. Ainoa alle 5,0 % osuuden alle päässyt Itä-Euroopan ulkopuolinen alue oli Itävallan Steiermark (joka sijaitsee Slovenian rajalla ja kattaa Itävallan kaakkoisosan).

Kartta 2: Opintonsa keskeyttäneet, NUTS 2 -alueittain, 2012 (1)
(% 18–24-vuotiaista) - Lähde: Eurostat (edat_lfse_16)

Lähes kahdessa viidestä EU:n alueesta alle 10 % 18–24-vuotiaista luokiteltiin opintonsa keskeyttäneiksi vuonna 2012

EU-28:n 264:stä NUTS 2 -alueesta, joista tiedot ovat saatavilla, 104 alueella alle 10 % 18–24-vuotiaista luokiteltiin opintonsa keskeyttäneiksi vuonna 2012 (kartassa 2 ensimmäiset kaksi sävyä). Nämä alueet olivat levittäytyneet melko laajalle alueelle EU:ssa, lukuun ottamatta Etelä-Eurooppaa, jossa vain kolmella Kreikan alueella opintonsa keskeyttäneiden osuus oli alle 10,0 %. Pienin opintonsa keskeyttäneiden osuus on keskittynyt alueelle, joka ulottuu Skandinaviasta Liettuaan ja Puolaan ja jakautuu lännessä Saksaan ja Benelux-maihin ja etelässä Tšekkiin, Slovakiaan, Unkariin, Itävaltaan, Sloveniaan ja Kroatiaan.

Maantieteellisillä reuna-alueilla tilastoidaan usein suurin opintonsa keskeyttäneiden osuus

EU-28:ssa suurimmat opintonsa keskeyttäneiden osuudet 18–24-vuotiaista vuonna 2012 tilastoitiin Espanjan ja Portugalin autonomisissa kaupungeissa ja saarilla. Näille syrjäisille alueille on ainakin osittain luonteenomaista se, että niissä ei ole kattavia jatko-opintomahdollisuuksia, minkä vuoksi opiskelija voi joutua muuttamaan opiskellakseen valitsemaansa alaa.

Vuonna 2012 EU:ssa oli 35 NUTS 2 -aluetta, joissa vähintään 20 % 18–24-vuotiaista luokiteltiin opintonsa keskeyttäneiksi. Alueet sijaitsivat pääosin Etelä-Euroopassa (26 aluetta) ja keskittyivät Espanjaan ja Portugaliin. Espanjan ja Portugalin kaikilla alueilla osuus oli yli 20,0 %, lukuun ottamatta neljää Espanjan pohjoisosan aluetta ja kahta Portugalin keskiosan aluetta. Opintonsa keskeyttäneiden osuus oli yli 20,0 % myös neljällä Italian reuna-alueella (johon kuuluvat Sardinia ja Sisilia), Pohjois-Kreikan Anatoliki Makedonia, Thrakin alueella sekä Maltan saarivaltiossa (joka muodostaa tällä yksityiskohtaisuuden tasolla yhden alueen). Etelä-Euroopan ulkopuolella yli viidesosa 18–24-vuotiaista luokiteltiin opintonsa keskeyttäneiksi neljällä pääosin maaseudusta muodostuvalla, harvaan asutulla Yhdistyneen kuningaskunnan alueella (joista kaksi sijaitsi alueen reuna-alueilla: Cornwall and Isles of Scilly sekä Highlands and Islands (Skotlannissa)) sekä kahdella Bulgarian ja Romanian alueella.

Maanlaajuisesti tarkasteltuna Belgian ja Itävallan pääkaupunkialueilla tilastoitiin korkeimmat opintonsa keskeyttäneiden osuudet

Ehkä yllättäen edellä mainittujen lisäksi ainoa alue, jossa opintonsa keskeyttäneitä oli vähintään 20,0 % 18–24-vuotiaista vuonna 2012, oli Belgian pääkaupunkialue région de Bruxelles-Capitale / Brussels Hoofdstedelijk Gewes. Kyseisellä alueella opintonsa keskeyttäneiden osuus oli 20,1 %, mikä oli korkein kaikista Belgian NUTS 2 -alueista. Tämä oli poikkeama yleisestä suuntauksesta, jonka mukaan pääkaupunkialueilla tilastoitiin suhteellisen alhaisia opintonsa keskeyttäneiden osuuksia. Suuntaus on luultavasti merkki pääkaupunkien usein tarjoamista laajoista opiskelumahdollisuuksista. Belgia oli toinen niistä kahdesta EU:n jäsenvaltioista, joista tiedot ovat saatavilla ja joissa pääkaupunkialueella tilastoitiin suurin opintonsa keskeyttäneiden osuus vuonna 2012; toinen oli Itävallan Wien, jossa opintonsa keskeyttäneiden osuus oli 10,9 % (alle EU-28:n keskitason).

Opintonsa keskeyttäneiden osuus kutistui nopeimmin Portugalin ja Espanjan alueilla

Kartassa 3 esitetään opintonsa keskeyttäneiden 18–24-vuotiaiden osuuden muutos; vertailu perustuu yleensä kolmen vuoden jaksoon 2009–2012. Opintonsa keskeyttäneiden osuus pieneni EU-28:ssa kolmena peräkkäisenä vuonna yhteensä 1,5 prosenttiyksikköä ollen 12,7 % vuonna 2012. EU-28:ssa kokonaissuuntaus oli laskeva kahdessa kolmasosassa NUTS 2 -alueista, ja opintonsa keskeyttäneiden osuus laski 176:ssa 263:sta alueesta, joista tiedot olivat saatavilla (on syytä huomata, että tässä yhteydessä esiintyy poikkeuksia yleiseen viiteajanjaksoon 2009–2012, mikä käy ilmi kartan 3 alaviitteestä).

Kartta 3: Opintonsa keskeyttäneiden osuuden muutos, NUTS 2 -alueittain, 2009–2012 (1)
(ero prosenttiyksikköinä vuosien 2012 ja 2009 välillä, % 18–24-vuotiaista) - Lähde: Eurostat (edat_lfse_16)

Eniten opintonsa keskeyttäneiden osuus 18–24-vuotiaista supistui vuosina 2009–2012 Portugalin ja Espanjan alueilla, joissa mitattiin suurimpiin kuuluvia opintonsa keskeyttäneiden osuuksia. Jyrkin pudotus vuosina 2009–2012 tapahtui Portugalissa alueella Norte, jossa opintonsa keskeyttäneiden osuus laski 14,3 prosenttiyksikköä 21,3 %:iin. Portugalin kolmella muulla alueella (Regiões Autónomas dos Açores, da Madeira ja Alentejon manneralue) sekä Espanjan Illes Balears -saarilla tilastoitiin myös vähintään 10,0 prosenttiyksikön lasku opintonsa keskeyttäneiden osuudessa vuosina 2009–2012.

Opintonsa keskeyttäneiden osuus kasvoi vuosina 2009–2012 lähes kolmanneksessa (83:ssa 263:sta) NUTS 2 -alueesta, joista tiedot olivat saatavilla. Kasvu oli yleisesti vaatimatonta, sillä vain yhdeksällä alueella opintonsa keskeyttäneiden osuus kasvoi vähintään 4,0 prosenttiyksikköä. (Nämä esitetään tummimmalla sävyllä kartassa 3.) Näihin alueisiin kuului kolme Yhdistyneen kuningaskunnan aluetta. Niihin sisältyy ainoa EU:n alue, jossa kasvu oli kaksinumeroista — the Highlands and Islands, jossa opintonsa keskeyttäneiden osuus 18–24-vuotiaista kasvoi 13,7 prosenttiyksikköä vuosina 2008–2011. Muut kaksi Yhdistyneen kuningaskunnan aluetta olivat Cornwall and Isles of Scilly ja East Yorkshire and Northern Lincolnshire. Loput kuusi aluetta sijaitsivat Belgiassa (pääkaupunkiseutu Région de Bruxelles-Capitale / Brussels Hoofdstedelijk Gewest), Bulgariassa, Espanjassa, Ranskassa, Italiassa ja Puolassa.

Bulgaria oli ainoa EU:n jäsenvaltio, jossa opintonsa keskeyttäneiden osuus oli miehillä pienempi kuin naisilla

Tietoja opintonsa keskeyttäneiden osuudesta voidaan tarkastella myös miesten ja naisten osuuksien mukaan. Opintonsa keskeyttäneiden osuus 18–24-vuotiaista oli EU-28:ssa naisilla vuonna 2012 keskimäärin 3,5 prosenttiyksikköä pienempi kuin vastaava osuus miehillä. Suurimmat sukupuolten väliset erot tilastoitiin Etelä-Euroopassa, jossa miesten osuus oli yleisesti huomattavasti korkeampi, erityisesti Portugalissa, Maltassa, Kyproksessa, Espanjassa ja Italiassa, mutta myös Latviassa ja Virossa. Bulgaria puolestaan oli ainoa EU:n jäsenvaltio, jossa opintonsa keskeyttäneiden osuus oli miehillä alhaisempi kuin naisilla (0,9 prosenttiyksikön ero vuonna 2012).

Opintonsa keskeyttäneiden osuus on korkeampi miehillä kuin vastaava osuus naisilla 85 %:ssa of EU:n alueista

Kuviossa 1 esitetään alueet, joissa sukupuolten jakauma oli kaikkein epätyypillisin: siinä esitetään kymmenen aluetta, joilla miesten ja naisten osuuksien välinen ero (prosenttiyksikköinä) oli suurin (eli miehiä enemmän, kuviossa vasemmalla), ja kymmenen aluetta, joissa naisten ja miesten osuuksien välinen ero oli suurin (eli naisia enemmän, kuviossa oikealla). Vain 33:ssa 220:sta NUTS 2 -alueesta tai 15 %:ssa alueista, joiden tiedot ovat saatavilla, opintonsa keskeyttäneiden osuus vuonna 2012 oli miehillä alhaisempi kuin vastaava osuus naisilla. Suurin ero oli Bulgarian alueella Severozapaden, jossa miesten osuus oli 9,4 prosenttiyksikköä naisten osuutta alhaisempi.

Kuvio 1: Opintonsa keskeyttäneet ja epätyypilliset erot sukupuolen mukaan, tietyt NUTS 2 -alueet, 2012 (1)
(% 18–24-vuotiaista naisista/miehistä) - Lähde: Eurostat (edat_lfse_16)

Opintonsa keskeyttäneiden miesten osuus suurin Extremaduran alueella

Opintonsa keskeyttäneiden osuus oli miehillä yleisesti korkeampi kuin vastaava osuus naisilla. Tämä sukupuolten välinen ero oli kaksinumeroinen yhdeksällä NUTS 2 -alueella vuonna 2012 (kuviossa 1 vasemmalla). Näillä alueilla esiintyi suurimpia opintonsa keskeyttäneiden kokonaisosuuksia. Alueet sijaitsivat yksinomaan Etelä-Euroopassa, pääasiallisesti Espanjassa ja Portugalissa. Suurin ero sukupuolten välillä opintonsa keskeyttäneissä oli Extremaduran alueella (Espanjassa), jossa miesten osuus oli 41,3 % eli noin 18,8 prosenttiyksikköä suurempi kuin naisilla. Miesten osuus Extremadurassa oli kaikista NUTS 2 -alueista korkein.

Lukuun ottamatta kahta Espanjan autonomista kaupunkia, korkein opintonsa keskeyttäneiden osuus naisilla tilastoitiin Espanjassa alueella Illes Balears (29,6 %). Opintonsa keskeyttäneiden kokonaisosuus alueella Illes Balears laski 10,7 prosenttiyksikköä vuosina 2009–2012 (kolmanneksi suurin pudotus NUTS 2 -alueilla). Tarkempi tarkastelu paljastaa, että putoamisvauhti tällä alueella oli miehillä lähes kolminkertainen naisiin verrattuna.

Korkea-asteen opiskelijat

Korkea-asteen koulutuksella tarkoitetaan koulutusta, jota annetaan yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa, teknillisissä korkeakouluissa ja muissa oppilaitoksissa, joissa voi suorittaa akateemisen loppututkinnon tai ammattitutkinnon. Tavallisesti korkea-asteen koulutukseen pääsyyn vaaditaan päättötodistus keskiasteen koulutuksesta tai keskiasteen jälkeisestä koulutuksesta, joka ei ole korkea-asteen koulutusta. Vuonna 2012 (opintovuosi 2011–2012) EU-28:ssa oli 20,0 miljoonaa korkea-asteen opiskelijaa.

Kartasta 4 käy ilmi korkea-asteen opiskelijoiden määrä kullakin alueella suhteessa kyseisen alueen 20–24-vuotiaisiin. Tämä antaa kuvan siitä, miten houkutteleva kukin alue on korkea-asteen opiskelijoille. Tietyillä alueilla luvut ovat erittäin korkeita (yli 100 %), koska niillä on suuria yliopistoja tai muita korkea-asteen oppilaitoksia. Nämä korkeat suhdeluvut perustuvat siihen, että tällaiset alueet houkuttelevat huomattavan määrän opiskelijoita muilta alueilta tau muista maista. Lisäksi koulutuksen ja oppimisen edistäminen yhteiskunnassa yleisesti (myös ikääntyneiden osalta) johtaa siihen, että korkea-asteen opiskelijat kuuluvat entistä useammin muuhun ikäryhmään kuin perinteiseen 20–24-vuotiaiden ikäryhmään (jota käytetään nimittäjänä tässä yhteydessä).

Kartta 4: Korkea-asteen opiskelijoiden kokonaismäärä
(ISCED-tasot 5 ja 6), prosenttiosuutena 20–24-vuotiaista, NUTS 2 -alueittain, 2012 (1)
(%) - Lähde: Eurostat (educ_regind)

Alueilla Bratislavský kraj ja Praha korkea-asteen opiskelijoiden osuus 20–24-vuotiaiden ikäryhmästä oli suurempi kuin 2:1

Opintovuonna 2011/2012 korkea-asteen opiskelijoiden osuus oli erityisen suuri Pohjois-Espanjassa, Pohjois-Italiassa, Pohjois-Kreikassa, Liettuassa (yksi alue tällä NUTS-tasolla) ja Suomessa. Nämä esitetään tummimmalla sävyllä kartassa 4. Suurimmat korkea-asteen opiskelijoiden osuudet 20–24-vuotiaista näyttävät keskittyvän pääkaupunkialueisiin. Tämä kävi ilmi erityisesti alueilla Bratislavský kraj (Slovakia) ja Praha (Tšekki), joissa korkea-asteen opiskelijoiden osuudet olivat jopa 220,5 % ja 214,7 %. Vain näillä kahdella alueella korkea-asteen opiskelijoiden määrä oli yli kaksinkertainen suhteessa kyseisen alueen 20–24-vuotiaisiin.

Pääkaupunkialueet houkuttelevat korkea-asteen opiskelijoita

Vuonna 2012 niistä 18:sta EU:n alueesta, joilla oli enemmän korkea-asteen opiskelijoita kuin alueella asuvia 20–24-vuotiaita, suurin osa (11) oli pääkaupunkialueita: Bratislavský kraj (Slovakia), Praha (Tšekki), Wien (Itävalta), Bucuresti - Ilfov (Romania), Région de Bruxelles-Capitale/Brussels Hoofdstedelijk Gewest (Belgia), Attiki (Kreikka), Zahodna Slovenija (Slovenia), Mazowieckie (Puola), Comunidad de Madrid (Espanja), Közép-Magyarország (Unkari) ja Lazio (Italia). Viisi niistä seitsemästä muusta alueesta, joilla oli enemmän korkea-asteen opiskelijoita kuin alueella asuvia 20–24-vuotiaita, oli Kreikassa. Neljällä näistä alueista suhdeluku oli suurempi kuin Kreikan pääkaupunkialueella (Attiki). Muut kaksi aluetta olivat La Rioja (Espanjassa) ja Province/Provincie Brabant Wallon (Belgiassa).

Kreikka, Saksa, Alankomaat ja Ruotsi — ainoat jäsenvaltiot, joiden pääkaupunkialueella ei tilastoitu suurinta korkea-asteen opiskelijoiden osuutta

Korkea-asteen opiskelijoiden osuus 20–24-vuotiaista oli suurin pääkaupunkialueella Bulgariassa, Tanskassa, Irlannissa, Ranskassa, Portugalissa, Suomessa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (tiedot saatavilla vain NUTS 1 -alueilta), joskin näissä maissa osuus oli alle 100 %.

Kreikan ohella (katso edellä) muut useita alueita kattavat jäsenvaltiot, jossa suurin korkea-asteen opiskelijoiden keskittymä suhteessa 20–24-vuotiaiden koko ikäryhmään ei ollut pääkaupunkialueella vuonna 2012, olivat Saksa (tiedot saatavilla vain NUTS 1 -alueilta), Alankomaat ja Ruotsi; Kroatiasta oli saatavilla ainoastaan kansalliset tiedot. Saksassa alueilla Hamburg (79,6 %) ja Bremen (74,8 %) osuus oli pääkaupunkialuetta Berlin (70,0 %) suurempi. Alankomaissa korkea-asteen opiskelijoiden osuus 20–24-vuotiaista oli suurin alueilla Groningen (89,5 %) ja Utrecht (76,2 %). Ainoastaan näillä alueilla tilastoitiin suurempi suhdeluku kuin alueella Noord-Holland (69,9 %). Ruotsissa suurimmat suhdeluvut tilastoitiin alueilla Övre Norrland (94,5 %), Östra Mellansverige (75,5 %) ja Sydsverige (72,2 %), joissa kussakin suhdeluku oli suurempi kuin Tukholmassa (69,1 %).

Korkea-asteen tutkinnot

Seuraavat kaksi karttaa kuvaavat korkea-asteen koulutuksen (yliopistotutkinto tai vastaava) saaneen väestön osuutta. Yksi Eurooppa 2020 -strategian koulutukseen liittyvä tavoite on, että vuoteen 2020 mennessä vähintään 40 % EU:n 30–34-vuotiaista olisi suorittanut korkea-asteen tutkinnon.

Koko EU-28:ssa hieman yli kolmannes (35,7 %) 30–34-vuotiaista oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon vuonna 2012. Nämä luvut tukevat oletusta, että yhä kasvava osuus EU:n väestöstä jatkaa opintoja korkeammalle tasolle — mikä onkin Eurooppa 2020 -strategian yksi tavoite. Kymmenen vuotta aikaisemmin (vuonna 2002) vastaava osuus oli 12,2 prosenttiyksikköä pienempi eli 23,5 %.

Taajama-alueet houkuttelevat korkeasti koulutettuja

Koska suurin osa 30–34-vuotiaista on päättänyt korkea-asteen opintonsa ennen 30 ikävuottaan, tätä indikaattoria voidaan käyttää myös arvioitaessa alueiden houkuttelevuutta (vetovaikutusta) siltä osin, millaisia työllistymismahdollisuuksia ne tarjoavat valmistuneille. Suuryritysten pääkonttorit sijoittuvat usein pääkaupunkeihin, joko arvostussyistä tai jotta yritykset voivat hyötyä mittakaavaeduista, joita tietyt Euroopan suurimmista kaupungeista voivat tuoda. Kun huomioidaan pääkaupunkien yleisesti tarjoamien työpaikkojen määrä ja monipuolisuus, ei ole yllättävää, että monella Euroopan pääkaupunkialueella korkea-asteen koulutustason saavuttaneiden osuus 30–34-vuotiaista oli suuri.

Lähes kolmella neljäsosalla 30–34-vuotiaista alueella Inner London oli korkea-asteen koulutus

Vuonna 2012 EU:ssa oli 21 NUTS 2 -aluetta, joissa yli puolet 30–34-vuotiaista on suorittanut korkea-asteen tutkinnon (katso Kartta 5). Valmistuneiden osuus oli erityisen suuri yhdeksällä alueella Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Nämä alueet sijaitsivat pääosin Englannin eteläosissa (Lontoon ympäristössä) ja Skotlannin itäosissa. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 30–34-vuotiaista oli suurin (73,1 %) Innen Londonin alueella. Tästä jäi selvästi toiseksi tilastoitu alue País Vasco (Espanjassa), jossa vastaava osuus oli 61,7 %.

Kartta 5: 30–34-vuotiaat korkea-asteen koulutuksen (ISCED-tasot 5 ja 6) suorittaneet, NUTS 2 -alueittain, 2012 (1)
(% 30–34-vuotiaista) - Lähde: Eurostat (edat_lfse_12)

Kartta 6: 30–34-vuotiaiden korkea-asteen koulutuksen (ISCED-tasot 5 ja 6) suorittaneiden osuuden muutos, NUTS 2 -alueittain, 2009–2012 (1)
(ero prosenttiyksiköinä vuosien 2012 ja 2009 välillä, % 30–34-vuotiaista) - Lähde: Eurostat (edat_lfse_12)

Taloudellisen toiminnan keskittymä voi myös houkutella korkeasti koulutettua työvoimaa

Niistä jäljelle jääneistä 12 alueesta, joissa yli puolet 30–34-vuotiaista oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon vuonna 2012, kolme sijaitsi Pohjois-Espanjassa, mukaan luettuna País Vasco. Alueisiin kuului kaksi Belgian provinssia (jotka ympäröivät pääkaupunkialuetta) ja kaksi Ranskan aluetta ( Île de Francen pääkaupunkialue ja Midi-Pyrénées). Neljä viidestä alueesta kattoi pääkaupungin — näin oli pohjoismaisissa jäsenvaltioissa ja Irlannissa. Viimeinen alue oli Alankomaiden Utrecht, joka Euroopan komission tekemän tutkimuksen mukaan katsotaan EU:n kilpailukykyisimmäksi alueeksi (ks. lisätietoja alueellista kilpailukykyä koskevasta artikkelista.

Usein toisiinsa kytkeytyvää taloudellista toimintaa edustavat yritykset ryhmittyvät yhteen edistääkseen synergiaetuja ja toimiakseen lähellä asiakkaita ja kilpailijoita. Tämä ilmiö voi vahvistaa erikoistumista ja houkutella alueelle pätevää henkilöstöä. Esimerkkejä tästä ovat tutkimuspainotteiset keskittymät, jotka erikoistuvat biotekniikkaan, lääketieteelliseen tutkimukseen, tieto- ja viestintätekniikkaan, ilmailuun tai valmistusteollisuuteen. Erityisten keskittymien vetovoima ei aina ole ilmeinen, sillä NUTS 2 -alueet ovat kooltaan melko suuria. Ranskan alueella Midi-Pyrénées Toulousen ympäristöön keskittyneet ilmailualan yritykset sekä öljyalaan liittyviä toimintoja edustavien yritysten keskittymä Koillis-Skotlannissa ovat kuitenkin ainakin osin myötävaikuttaneet siihen, että alueet ovat niiden 21 EU:n alueen joukossa, joissa vähintään puolet 30–34-vuotiaista on suorittanut korkea-asteen tutkinnon.

Tutkinnon suorittaneiden liikkuvuus Itä- ja Etelä-Euroopassa?

Espanjaa lukuun ottamatta missään useita alueita kattavassa Itä- ja Etelä-Euroopan jäsenvaltiossa ei tilastoitu, että vähintään puolella 30–34-vuotiaista olisi ollut korkea-asteen tutkinto vuonna 2012. Tätä voidaan pitää jokseenkin yllättävänä havaintona, sillä monilla näistä alueista on enemmän korkea-asteen opiskelijoita kuin alueella asuvia 20–24-vuotiaita (mikä käy ilmi kartasta 3). Tätä ilmeistä kahtiajakoa voidaan selittää useilla tekijöillä:

koulutusjärjestelmät voivat olla suhteellisen keskittyneitä, minkä vuoksi tietyltä alueelta kotoisin olevat henkilöt suorittavat tutkinnon pääkaupunkialueella, minkä jälkeen he palaavat alkuperäiselle asuinalueelleen etsimään koulutusta vastaavaa työtä;
näille alueille on tyypillistä nuorten valmistuneiden suuri liikkuvuus, sillä nuoret, pätevät henkilöt etsivät työtä ulkomailta — tämä malli voi olla erityisen vallitseva alueilla, joissa on korkea työttömyysaste tai alueilla, joissa keskipalkka on suhteellisen matala;
korkea-asteen opinnot ovat yleistyneet hiljattain.

Etelä- ja Itä-Euroopan alueiden lisäksi myös Saksassa ja Itävallassa sijaitsevilla alueilla tilastoitiin vuonna 2012 suhteellisen pieni korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 30–34-vuotiaista. Tämä voi ainakin osittain johtua oppisopimusjärjestelmän korostuneisuudesta näissä maissa, mistä syystä monessa työssä ei edellytetä tutkintoa vaan ammattipätevyyttä. Suurin korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden 30–34-vuotiaiden osuus Saksassa oli Oberbayernissa (43,6 %), ja suurin osuus Itävallassa oli Wienin pääkaupunkialueella (37,8 %).

19:llä EU:n alueella alle viidesosa 30–34-vuotiaista oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon

Monet alueista, joissa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden 30–34-vuotiaiden osuus oli suhteellisen alhainen, olivat tyypillisesti alueita, joissa perus- tai raskaan teollisuuden alat ovat taloudellisesti tärkeitä. Vuonna 2012 EU:ssa oli 19 NUTS 2 -aluetta, joissa alle viidesosa 30–34-vuotiaista oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Kuusi näistä alueista sijaitsi Romaniassa, viisi (Etelä-)Italiassa, kaksi Bulgariassa, kaksi Kreikassa ja yksi alue Tšekissä, Slovakiassa, Unkarissa ja Itävallassa. Alueet luokiteltiin pääosin taloudellisesti kehittymättömiksi, ja 15 alueella asukaskohtainen BKT oli keskimäärin alle 75 % EU-28:n keskiarvosta vuonna 2011. Myös jäljelle jäävillä neljällä alueella asukaskohtainen BKT oli EU-28:n keskiarvon alapuolella.

Lähes neljässä viidestä EU:n alueesta korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 30–34-vuotiaista kasvoi vuosina 2009–2012

Kartta 6 antaa tietoa korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuuden muutoksista analysoimalla saman ikäryhmän (30–34-vuotiaiden) eroja vuosina 2009 ja 2012. Koko EU-28:ssa 30–34-vuotiaiden korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuus kasvoi 3,6 prosenttiyksikköä 35,7 %:iin. Jos muutostahti on pysyvä, Eurooppa 2020 -strategian tavoite, jonka mukaan vähintään 40 % 30–34-vuotiaista EU:n asukkaista olisi suorittanut korkea-asteen tutkinnon, saavutettaisiin ennen vuotta 2020.

Sama malli toteutui ehdottomassa enemmistössä EU:n alueista. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 30–34-vuotiaista kasvoi 205:ssä 263 NUTS 2 -alueesta, joista tiedot ovat saatavilla. 30–34-vuotiaiden korkea-asteen koulutustason saavuttaneiden osuuden kasvu oli nopeinta Kreikan saarialueella Notio Aigaio, jossa osuus kasvoi 17,1 prosenttiyksikköä vuodesta 2009 vuoteen 2012. Notio Aigaion lisäksi kasvu oli kaksinumeroista 17 muulla EU:n alueella, mukaan luettuna seitsemällä Yhdistyneen kuningaskunnan alueella, kolmella Puolan alueella, kahdella Tšekin ja Ranskan alueella sekä yhdellä Portugalin, Slovakian ja Slovenian alueella. Suurimmassa osassa nopean kasvun alueista Yhdistyneessä kuningaskunnassa oli jo korkea koulutustaso. Muissa nopean kasvun alueita sisältäneissä maissa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus jakautui tasaisemmin lähelle EU-28:n keskiarvoa.

Korkea-asteen koulutustason saavuttaneiden osuus 30–34-vuotiaista laski alueilla, jotka ovat pääosin maaseutua tai entistä teollisuuden ydinaluetta

57:llä NUTS 2 -alueella korkea-asteen koulutustason saavuttaneiden osuus 30–34-vuotiaista kuitenkin pienentyi vuosina 2009–2012 (Hannoverissa, Saksassa ei tilastoitu minkäänlaista muutosta.) Osuuden lasku voi johtua nuorten tutkinnon suorittaneiden muuttamisesta toiselle alueelle (kenties työnhaun vuoksi) tai siitä, että nuoret eivät palaa kotiseudulleen valmistuttuaan (vaan jäävät toiselle alueelle), tai vain alhaisesta valmistumisasteesta. Monet alueista, joilla korkea-asteen koulutustason saavuttaneiden osuus 30–34-vuotiaista laski, olivat pääosin maaseudusta koostuvia alueita tai historiallisesti keskittyneitä perinteisiin raskaan teollisuuden aloihin. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuuden lasku oli voimakkainta Ranskan maaseutualueilla Basse-Normandie ja Auvergne, Alankomaiden alueella Zeeland sekä Yhdistyneen kuningaskunnan Merseysidessa, joka on suurelta osin metropolialuetta. Nämä alueet olivat EU:n ainoat, joissa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 30–34-vuotiaista laski yli 10,0 prosenttiyksikköä vuosina 2009–2012.

Elinikäinen oppiminen

Kartta 7: 25–64-vuotiaiden osallistuminen koulutukseen, NUTS 2 -alueittain, 2012 (1)
(% 25-64-vuotiaista) - Lähde: Eurostat (trng_lfse_04)

Strategisilla puitteilla eurooppalaiselle koulutusyhteistyölle pyritään tukemaan EU:n jäsenvaltioita koulutusjärjestelmien kehittämisessä ja sellaisten elinikäisen oppimisen aloitteiden tarjoamisessa, joiden kautta jokaisella yhteiskunnan jäsenellä on mahdollisuus hyödyntää potentiaalinsa. Näissä puitteissa on määritelty, että keskimäärin vähintään 15 % 25–64-vuotiaista pitäisi saada elinikäisen oppimisen piiriin vuoteen 2020 mennessä.

9,0 % EU:n 25–64-vuotiaista oli koulutuksen piirissä vuonna 2012

Suoritettujen korkea-asteen tutkintojen analyysin mukaan alueet, joissa tutkintojen osuus oli suurin, olivat tyypillisesti pääkaupunkialueita tai muita tiheään asuttuja alueita. Sen sijaan koulutukseen osallistumisen aste jakaantui melko tasaisesti yksittäisissä jäsenvaltioissa, mikä viittaa siihen, että kyseinen indikaattori liittyy läheisesti kansalliseen politiikkaan sekä työntekijöiden ja työnantajien asenteisiin.

Kartassa 7 esitetään alueelliset tiedot koulutuksen piirissä olevien 25–64-vuotiaiden osuudesta vuonna 2012. Tilastossa ovat mukana henkilöt, jotka ovat ilmoittaneet osallistuneensa jonkinlaiseen koulutukseen tietojen keräämiseksi tehtyä tutkimusta edeltäneiden neljän viikon aikana. Kerätyt tiedot koskevat kaikkea koulutusta riippumatta siitä, liittyykö koulutus vastaajan nykyiseen tai tulevaan työhön. Vuonna 2012 koulutuksen piiriin kuuluneiden osuus 25–64-vuotiaista oli EU-28:ssa 9,0 %.

Tanskan alueilla tilastoitiin korkeimmat koulutukseen osallistumisen asteet

EU:ssa oli 18 NUTS 2 -aluetta (yhteensä 266 alueesta, joiden tiedot ovat saatavilla), joilla yli 20,0 % 25–64-vuotiaasta väestöstä oli ollut koulutuksen piirissä vuonna 2012. Tanskan viidestä NUTS 2 -alueesta neljä oli kärkisijoilla ja viides alue oli kahdeksantena. Koulutuksen piirissä olleiden osuus 25–64-vuotiaista vaihteli Tanskan alueille 27,8 %:sta 35,4 %:iin. Osallistumisaste oli suurin Hovedstadenin pääkaupunkialueella. Tanskan alueiden lisäksi osallistuminen oli yleistä myös naapurimaissa Suomessa ja Ruotsissa. Näissä jäsenvaltioissa sijaitsivat loput 13 aluetta, joissa vähintään viidesosa 25–64-vuotiaista osallistui koulutukseen vuonna 2012. Seuraavaksi korkeimmat osallistumisasteet (hieman alle 20 %) tilastoitiin pääosin Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (osallistumisaste oli tosin näissä maissa alhaisempi kuin Pohjois-Irlannissa) sekä Wienin alueella (Itävallassa) ja Zahodna Slovenijan alueella (Sloveniassa).

EU-28:ssa oli 58 aluetta, joissa alle 5,0 % 25–64-vuotiaista osallistui koulutukseen vuonna 2012. Nämä alueet keskittyivät Bulgariaan, Kreikkaan, Kroatiaan, Unkariin ja Romaniaan. Kaikilla näiden maiden alueilla osallistumisaste oli alle 5,0 %. Myös Slovakian kaikilla alueilla (lukuun ottamatta pääkaupunkialuetta Bratislavský kraj) ja kolmea aluetta lukuun ottamatta kaikilla Puolan alueilla alle 5,0 % 25–64-vuotiaista osallistui koulutukseen. Pienin osallistumisaste (0,9 %) tilastoitiin Bulgarian alueella Severen tsentralen.

Valokeilassa:

Hovedstaden (DK01), Tanska

Kööpenhaminan IT-yliopisto
Tanskan pääkaupunkialueella oli EU-28:n alueista eniten 25–64-vuotiaita koulutuksen piirissä (35,4 % vuonna 2012). Osuus oli lähes nelinkertainen EU-28:n keskiarvoon verrattuna (9,0 %).
Tanskan neljällä muulla NUTS 2 -alueella elinikäisen oppimisen taso oli myös erittäin korkea, ja ne olivatkin EU:n kärkikymmenikössä tämän indikaattorin osalta.
© Photo: Kööpenhaminan IT-yliopisto

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Koska koulutusjärjestelmän rakenne vaihtelee eri maissa mutta järjestelmiä on voitava vertailla, tarvitaan yhteiset puitteet, joissa määritetään, miten alueelliset, kansalliset ja kansainväliset koulutustilastot ja indikaattorit kerätään, kootaan ja esitetään. Tietojen keruun perustan muodostaa Kansainvälinen koulutusluokitus (ISCED). Siinä luokitellaan kaikki koulutusohjelmat koulutusaloittain ja -tasoittain ja esitetään peruskäsitteet ja -määritelmät. ISCED-97 on vuonna 1997 käyttöön otettu versio, jota on käytetty tässä artikkelissa esitettyihin tilastotietoihin. Täydellinen kuvaus on saatavilla Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (Unesco) tilastoinstituutin (UIS) www-sivuilla (englanniksi). ISCED-97:ssä erotetaan seitsemän koulutustasoa:

esiasteen koulutus (taso 0);
alemman perusasteen koulutus (taso 1);
ylemmän perusasteen koulutus (taso 2), keskiasteen koulutus (taso 3);
keskiasteen jälkeinen koulutus, joka ei ole korkea-asteen koulutusta (taso 4);
korkea-asteen koulutus (taso 5) ja tutkijakoulutusaste (taso 6).

ISCED-luokituksen tarkistustyö alkoi vuonna 2009, ja Unescon yleiskokous hyväksyi tarkistetun luokituksen (ISCED 2011) marraskuussa 2011. Ensimmäiset ISCED 2011 -luokitukseen perustuvat tilastot on tarkoitus julkaista vuonna 2015.

Suuri osa eurooppalaisista koulutustilastoista kerätään osana yhteisesti hallinnoitua toimintaa, johon osallistuvat UNESCOn tilastoinstituutti (UNESCO-UIS), Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) ja Eurostat ja joka usein tunnetaan UOE:n tiedonkeruuna.

Hallinnolliset tiedot kootaan vuosittain opintovuoden osalta. Esimerkiksi tiedot vuodelta 2012 kattavat opintovuoden 2011/2012.

Tilastotietoja opintonsa keskeyttäneistä ja korkea-asteen koulutuksen suorittaneista kerätään EU:n työvoimatutkimuksessa, joka niinikään on merkittävä eurooppalaisten koulutustilastojen tietolähde.

Indikaattorimääritelmät

Tilastot nelivuotiaiden osallistumisesta esiasteen ja alemman perusasteen koulutukseen kattavat oppilaitokset, jotka tarjoavat opetuspainotteisen hoitopaikan pienille lapsille. Näissä oppilaitoksissa on oltava henkilöstöä, jolla on opetuspätevyys. Päiväkodit, leikkiryhmät ja päivähoitopaikat rajataan pääosin määritelmän ulkopuolelle.

Opintonsa keskeyttäneitä koskeva indikaattori ilmoittaa sen 18–24-vuotiaiden osuuden, joka on suorittanut vain ylemmän perusasteen koulutuksen (ISCED-tasot 0, 1, 2 tai 3c) ja joka ei jatka opintoja.

Korkea-asteen opiskelijoita koskeviin tilastoihin kirjataan henkilöt, jotka opiskelevat ISCED-tasoon 5 tai 6 kuuluvissa tutkinto-ohjelmissa. Korkea-asteen tutkinto-ohjelmat ISCED-tasolla 5 voivat olla luonteeltaan akateemisia (hyvin teoreettisia) tai ammatillisia (tyypillisesti lyhyehköjä ohjelmia, jotka on suunnattu valmistamaan opiskelijoita työelämää varten). Tutkijakoulutusaste (ISECD-taso 6) tarkoittaa korkea-asteen jatko-opintoja, jotka johtavat tohtorin tutkintoon. On huomattava, että kartassa 4 yhdistetään kaksi eri käsitettä, jotka ovat osoittaja eli niiden opiskelijoiden määrä, jotka kirjataan opiskelupaikan mukaan, ja nimittäjä, joka perustuu kotipaikan mukaisiin väestötilastoihin. Tämän vuoksi opiskelupaikan alue ei aina ole sama kuin asuinpaikan alue. Lisäksi opiskelijamäärät saattavat sisältää henkilöitä, jotka eivät ole väestörekisterissä (esimerkiksi tilapäiset ulkomaiset opiskelijat). Näin ollen on mahdollista, että tietyllä alueella korkea-asteen koulutustason opiskelijoiden osuus tietystä väestönosasta on yli 100 %j, erityisesti kun opiskelijoiden liikkuvuus on suurta.

Koulutustaso määritellään väestön tietyn ikäryhmän osuudeksi, joka on suorittanut tietyn koulutustason. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden kohdalla käytetään 30–34-vuotiaiden ikäryhmää, koska tämä on suurimmalle osalle opiskelijoista ensimmäinen viiden vuoden ajanjakso valmistumisen jälkeen.

Elinikäinen oppiminen kattaa tietojen kartuttamisen henkilökohtaisista tai ammatillisista syistä. Sen yleisenä tavoitteena on tietojen, ammattitaidon ja osaamisen kartuttaminen. Elinikäisen oppimisen tilastoissa huomioidaan 25–64-vuotiaat, jotka ilmoittavat osallistuneensa koulutukseen työvoimatutkimusta edeltäneiden neljän viikon aikana. Nämä luvut suhteutetaan koko ikäryhmään. Kerätyt tiedot koskevat kaikkea koulutusta riippumatta siitä, liittyykö koulutus vastaajan nykyiseen tai tulevaan työhön.

Taustaa

Kukin jäsenvaltio vastaa suurelta osin itse koulutusjärjestelmästään ja opetusohjelmien sisällöistä (opetussuunnitelmista). EU tukee kansallisia toimia ja auttaa jäsenvaltioita puuttumaan yleisiin haasteisiin avoimen koordinointimenetelmän avulla: EU tarjoaa politiikan foorumin ajankohtaista (esimerkiksi ikääntyviä yhteiskuntia, osaamisvajetta tai maailmanlaajuista kilpailua koskevaa) keskustelua varten. Näin jäsenvaltiot voivat vaihtaa parhaita käytäntöjä ja jakaa tietojen keräämisestä aiheutunutta taakkaa.

Koulutusmahdollisuuksia kaikille

varhaislapsuudesta …

Helmikuussa 2011 Euroopan komissio hyväksyi tiedonannon ’Varhaiskasvatuksella parhaat mahdolliset lähtökohdat lasten tulevaisuudelle’ (KOM(2011) 66). Siinä todettiin, että esiopetus luo perustan ihmisen koko eliniän kestävälle oppimiselle, yhteiskuntaan integroitumiselle, henkilökohtaiselle kehitykselle ja myöhemmässä vaiheessa myös työllistettävyydelle. Siitä on erityistä hyötyä vähäosaisille, ja se voi auttaa lapsia pääsemään irti köyhyyden tai perheongelmien piiristä.

… opintonsa keskeyttäneiden kautta …

Yksi seitsemästä lapsesta keskeyttää opintonsa. Tällä on vaikutusta yksilöihin, yhteiskuntaan ja talouteen. Tammikuussa 2011 Euroopan komissio hyväksyi tiedonannon ’Koulunkäynnin keskeyttämisen vähentäminen: ratkaiseva osa Eurooppa 2020 -strategiaa’ (KOM(2011) 18). Tiedonannossa esitetään syitä siihen, miksi opinnot keskeytetään, ja luodaan yleiskatsaus nykyisiin ja suunniteltuihin toimenpiteisiin kysymyksen ratkaisemiseksi EU:ssa.

… aikuisopiskelijoihin

Useimmat eurooppalaiset opiskelevat huomattavasti pidempään kuin laissa vaaditaan. Tämä näkyy hakeutumisena korkea-asteen koulutukseen sekä laajemmassa osallistumisessa elinikäisen oppimisen aloitteisiin, kuten aikuisten paluussa opiskelijoiksi — usein pyrkimyksenään kouluttautua uudelleen tai varustautua uranvaihdokseen. Mahdollisuudet, joita EU tarjoaa kansalaisilleen muussa kuin kotimaassa asumiseen, opiskeluun ja työskentelyyn, edistävät merkittävästi kulttuurien välistä ymmärtämystä ja henkilökohtaista kehitystä ja voivat siten edistää EU:n talouspotentiaalin parantumista.

Koulutus: Eurooppa 2020 -strategian peruspilari

Koulutus on yksi viidestä peruspilarista, joihin Euroopan kasvustrategia eli Eurooppa 2020 -strategia perustuu. Tässä artikkelissa esitellyt alueellisen tason indikaattorit ovat viitearvoja, joita käytetään tarkasteltaessa älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun edistymistä. Viitearvot on määritelty EU:n tasolla, ja ne liittyvät seuraaviin tavoitteisiin:

vuoteen 2020 mennessä opintonsa keskeyttäneiden osuuden tulisi olla alle 10 %; ja
vuoteen 2020 mennessä vähintään 40 % EU:n 30–34-vuotiaista olisi suorittanut korkea-asteen tutkinnon.

On huomattava, että vaikka tavoitteet on asetettu koko EU:n alueelle, niitä ei voida sellaisenaan soveltaa kansallisella tai alueellisella tasolla. Siksi Eurooppa 2020 -viitearvot on muunnettu kansallisiksi (ja joskus alueellisiksi) tavoitteiksi, joissa huomioidaan kunkin jäsenvaltion erilainen tilanne ja erilaiset olosuhteet. Opintonsa keskeyttäneitä koskevat kansalliset tavoitteet vaihtelevat Puolan 4,5 %:sta Italian 16 %:iin.

Nuoret liikkeellä on yksi Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeista. Se on vuonna 2010 käynnistetty kattava kokonaisuus poliittisia aloitteita, jotka koskevat eurooppalaisten nuorten koulutusta ja työllistymistä. Sen tavoitteena on parantaa eurooppalaisten nuorten koulutusta ja työllisyyttä, vähentää nuorisotyöttömyyttä ja parantaa nuorten työllistyvyyttä. Tähän pyritään

kehittämällä koulutusta niin, että se vastaa paremmin nuorten tarpeita;
kannustamalla nuoria hyödyntämään EU:n apurahoja ulkomailla opiskelua tai harjoittelua varten;
kannustamalla EU:n jäsenvaltioita ryhtymään toimiin työelämään siirtymisen helpottamiseksi.

Lisätietoja: Eurooppa 2020

Koulutus 2020 (ET 2020)

Eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategiset puitteet (eli ET 2020) hyväksyttiin toukokuussa 2009. Puitteissa asetettiin neljä koulutusta koskevaa EU:n strategista tavoitetta:

Tehdään elinikäisestä oppimisesta ja oppijoiden liikkuvuudesta totta.
Parannetaan koulutuksen laatua ja tehoa.
Edistetään tasapuolisuutta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja aktiivista kansalaisuutta.
Tehostetaan luovuutta ja innovointia kaikilla koulutuksen tasoilla.

Erasmus+: EU:n uusi koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelma vuosiksi 2014–2020

Erasmus+-ohjelman tavoitteena on parantaa osaamista ja työllistyvyyttä sekä uudistaa koulutusta ja nuorisotyötä. Urheilun alalla tuetaan sekä ruohonjuuritason hankkeita että vastataan rajat ylittäviin haasteisiin, ja pyritään siten ehkäisemään esimerkiksi sopupelejä ja rasismia. Ohjelmalla pyritään tarjoamaan uusia lähestymistapoja sellaisen nykyaikaisen ja dynaamisen koulutussektorin kehittämiseen, jolla edistetään yhteistyömahdollisuuksia virallisen, epävirallisen ja epämuodollisen oppimisen välillä sekä lähennetään oppilaitoksia ja työelämää. Seitsenvuotisen ohjelman (2014–2020) budjetti on 14,7 miljardia euroa. Varat jaetaan seuraavien ohjelmien kesken:

koulutus (77,5 %);
nuoret (10 %);
opintolainajärjestelyt (3,5 %);
kansalliset virastot (3,4 %);
hallinnolliset kulut (1,9 %);
Jean Monnet (1,9 %) — ohjelma, jolla pyritään lisäämään opetusta, tutkimusta ja kokemusten vaihtoa Euroopan yhdentymistutkimuksen alalla korkea-asteen oppilaitoksissa;
urheilu (1,8 %).

Erasmus+-ohjelma liittyy läheisesti ET 2020- ja Eurooppa 2020 -aloitteissa määriteltyihin poliittisiin tavoitteiisiin. Ohjelmasta tulisi tarjota mahdollisuuksia yli neljälle miljoonalle eurooppalaisella ja noin 125 000:lle eri oppilaitokselle, jotta nämä voivat osallistua toimintaan, jolla pyritään saavuttamaan seuraavaa:

kaksi miljoonaa korkea-asteen opiskelijaa opiskelee ulkomailla;
650 000 ammatillisen keskiasteen opiskelijaa opiskelee osan opiskeluajastaan ulkomailla;
500 000 nuorta voi osallistua vapaaehtoistyöhön ulkomailla ja nuorisovaihtoon;
200 000 maisteriopiskelijaa hyötyy uudesta lainatakuujärjestelmästä ja yli 25 000 stipendistä, jotka koskevat yhteisiä maisteriohjelmia;
800 000 luennoitsijaa, opettajaa, kouluttajaa ja nuorisotyöntekijää voi opettaa tai osallistua harjoitteluun ulkomailla.

Jotta nämä tavoitteet saavutettaisiin, ET 2020 -kehyksessä määritellään useita viitearvoja, joita seurataan ja arvioidaan jatkuvasti tilastollisesti myös seuraavien, vuoteen 2020 mennessä toteutettavien tavoitteiden osalta:

vähintään 95 % lapsista, jotka ovat täyttäneet neljä vuotta mutta eivät vielä ole oppivelvollisuusiässä, pitäisi saada esiopetuksen piiriin;
niiden 15-vuotiaiden osuus, joiden lukutaito sekä matemaattiset ja luonnontieteelliset taidot ovat riittämättömät, tulisi olla alle 15 %;
opintonsa keskeyttäneiden osuuden tulisi olla alle 10 %;
korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden 30–34-vuotiaiden osuuden tulisi olla vähintään 40 %;
keskimäärin vähintään 15 % 25–64-vuotiaista pitäisi saada elinikäisen oppimisen piiriin.

Marraskuussa 2011 hyväksyttiin myös kaksi muuta koulutuksen liikkuvuuteen liittyvää viitearvoa (jotka on myös määrä saavuttaa vuoteen 2020 mennessä). Lisäksi seuraava työllistettävyyteen liittyvä viitearvo lisättiin toukokuussa 2012:

EU:ssa olisi keskimäärin vähintään 20 %:lla korkea-asteen tutkinnon suorittaneista oltava takanaan ulkomailla suoritettu korkea-asteen koulutukseen liittyvä opiskelu- tai koulutusjakso (työharjoittelujaksot mukaan lukien), josta saa vähintään 15 eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmän (ECTS) suorituspistettä tai joka kestää vähintään kolme kuukautta;
EU:ssa olisi keskimäärin vähintään 6 %:lla 18–34-vuotiaista ammatillisen peruskoulutuksen suorittaneista oltava takanaan ulkomailla suoritettu ammatilliseen peruskoulutukseen liittyvä opiskelu- tai koulutusjakso (työharjoittelujaksot mukaan lukien), joka kestää vähintään kaksi viikkoa;
vähintään 82 %:n enintään kolme vuotta ennen vertailuvuotta valmistuneista tutkinnon suorittaneista (20–34-vuotiaat) pitäisi olla työelämässä.

Vuonna 2013 Euroopan komission koulutuksen ja kulttuurin pääosasto julkaisi vuotta 2013 koskevan koulutuskatsauksen Education and training monitor, 2013 (englanniksi) (vuosijulkaisun toinen laitos). Siinä analysoidaan edistymistä kohti opintonsa keskeyttäneiden osuutta ja korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuutta koskevia tavoitteita, jotka on määritelty Eurooppa 2020 -strategiassa. Ensin mainittua tavoitetta (vuoteen 2020 mennessä opintonsa keskeyttäneiden osuuden tulisi olla alle 10 %) pidettiin saavutettavana, vaikka todettiinkin, että EU:ssa edelleen noin 5,5 miljoonaa opiskelijaa keskeyttää opintonsa. Katsauksessa todettiin myös, että EU:ssa edistytään hyvää vauhtia kohti tavoitetta, joka koskee korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuuden nostamista 40 %:iin vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi siinä katsottiin, että julkisen talouden vakauttaminen ja nuorisotyöttömyystasot tuovat EU:n koulutusjärjestelmille haasteita. Katsauksessa korostettiin myös opiskelu- ja työelämän lähentämisen tarvetta.

Koulutus — koheesiopolitiikan rahoitus

Alueelliset aloitteet koulutuspolitiikan alalla keskittyvät ammattitaidon ja kykyjen kehittämiseen, mitä pidetään ratkaisevana Euroopan pitkän aikavälin kilpailukyvyn ja sosiaalisen koheesion varmistamisen kannalta. Inhimilliseen pääomaan liittyviä ensisijaisia toimia rahoitetaan suurelta osin Euroopan sosiaalirahastosta (ESR). Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) puolestaan tuetaan investointeja koulutusinfrastruktuuriin.

ESR:sta rahoitetaan aloitteita, joilla varmistetaan, että nuoret valmistuvat ja hankkivat sellaisen ammattitaidon, joka parantaa teidän työllistettävyyttään. Aloitteilla pyritään alentamaan opintonsa keskeyttäneiden määrää, kannustamaan nuoria jatkamaan opintojaan ja lisäämään ammatillisia ja korkea-asteen koulutusmahdollisuuksia (esimerkiksi vähäosaisista ja vähemmistöistä koostuville ryhmille). Korkeasti koulutettua henkilöstöä vaativien työpaikkojen osuuden odotetaan kasvavan EU:n taloudessa, mikä lisää korkea-asteen koulutuksen suorittaneen työvoiman tarvetta.

ESR:sta tuetaan korkea-asteen ohjelmia ja kumppanuuksia elinkeinoelämän kanssa. Tavoitteena on lähentää koulutusta tarjoavia tahoja ja liike-elämää ja siten varmistaa, että opiskelijoille opetetaan sellaisia taitoja, joita yrityksissä vaaditaan. Koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen liittyvän kulttuurin edistäminen hyödyttää sekä työntekijöitä että työnantajia, helpottaa uralla etenemistä, valmistaa työntekijöitä paremmin työpaikan vaihtoa ja työelämään paluuta varten.

Koulutus nähdään tärkeänä pääomana aluekehityksen kannalta. Se on tukikelpoinen kohde haettaessa koheesiopolitiikan rahoitusta, pääasiassa ESR- ja EAKR-rahoitusta. Koheesiorahastojen kautta inhimilliseen pääomaan ja koulutukseen osoitettujen EU:n investointien arvo oli 33 383 miljoonaa euroa kaudella 2007–2013, mikä oli 9,7 % kyseisen kauden EU:n koheesiorahastojen kokonaisbudjetista. Suurin osa rahoituksesta suunnattiin koulutusohjelmiin, joille annettiin 3,6 kertaa enemmän rahoitusta kuin koulutusinfrastruktuurin kehittämisen.

Lisätietoja: Koheesiopolitiikka ja koulutus