Archive:Uusiutuvaa energiaa koskevat tilastot

Tiedot kesäkuulta 2017. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava päivitys: Syyskuu 2018.

Taulukko 1: Uusiutuvan energian primäärituotanto, 2005 ja 2015
Lähde: Eurostat (nrg_107a)

Taulukko 2: Uusiutuvien energialähteiden osuus energian kokonaiskulutuksesta, 2015
(%)
Lähde: Eurostat (nrg_100a) ja (nrg_107a)

Kaavio 1: Uusiutuvien energialähteiden osuus energian kokonaisloppukulutuksesta, 2015 ja 2020
(%)
Lähde: Eurostat (nrg_ind_335a)

Kaavio 2: Uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön osuus, 2005 ja 2015
(% sähkön kokonaiskulutuksesta)
Lähde: Eurostat (nrg_ind_335a)

Kaavio 3: Uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö, EU-28, 2005–2015
Lähde: Eurostat (nrg_105a) ja (nrg_ind_335a)

Kaavio 4: Uusiutuvien energialähteiden osuus liikenteen polttoaineenkulutuksesta, 2005 ja 2015
(%)
Lähde: Eurostat (nrg_ind_335a)

Tässä artikkelissa tarkastellaan viimeaikaisia uusiutuvia energialähteitä koskevia Euroopan unionin (EU) tilastoja. Uusiutuvia energialähteitä ovat esimerkiksi tuulivoima, aurinkoenergia (aurinkolämpö – myös keskitetty – ja aurinkosähkö), vesivoima, vuorovesi-, aalto- ja valtamerienergia, geoterminen energia, biopolttoaineet ja uusiutuva jäte.

Uusiutuvan energian käyttö tarjoaa monia potentiaalisia hyötyjä, joita ovat muun muassa kasvihuonekaasupäästöjen väheneminen, energiatoimitusten monipuolistuminen ja pienempi riippuvuus fossiilisten polttoaineiden (erityisesti öljyn ja kaasun) markkinoista. Uusiutuvien energialähteiden kasvu saattaa myös lisätä työllisyyttä EU:ssa luomalla työpaikkoja uusien ”vihreiden” teknologioiden aloilla.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Primäärituotanto

Uusiutuvan energian primäärituotanto EU-28:ssa vuonna 2015 oli 205 miljoonaaöljyekvivalenttitonnia (toe), mikä on 26,7 prosenttia kaikista lähteistä tuotetun primäärienergian kokonaistuotannosta. EU-28:ssa tuotetun uusiutuvan energian määrä lisääntyi yhteensä 71,0 prosenttia vuosien 2005 ja 2015 välillä, mikä vastaa 5,5 prosentin keskimääräistä lisäystä vuodessa. Tätä uusiutuvan energian primäärituotannon nopeaa kasvua voidaan verrata kaikista lähteistä tuotetun energian primäärituotantoon, jossa kokonaistuotos laski 15,2 prosenttia (keskimäärin 1,6 % vuodessa), mikä korostaa uusiutuvien energialähteiden kasvavaa merkitystä EU:n energiayhdistelmässä.

Suurimmat uusiutuvan energian lähteet EU-28:ssa vuonna 2015 olivat kiinteät biopolttoaineet ja uusiutuva jäte, jotka muodostivat hieman alle kaksi kolmasosaa (63,5 %) uusiutuvan energian primäärituotannosta (ks. taulukko 1). Vesivoima oli toiseksi suurin uusiutuvan energiayhdistelmän osatekijä (14,3 % kokonaistuotannosta), ja sen jälkeen järjestyksessä tuli tuulivoima (12,7 %). Vaikka niiden tuotanto pysyi suhteellisen pienenä, tuulivoiman ja aurinkoenergian tuotanto lisääntyi nopeasti, ja aurinkoenergian osuus EU-28:ssa vuonna 2015 tuotetusta uusiutuvasta energiasta oli 6,4 prosenttia, kun taas geotermisen energian osuus oli 3,2 prosenttia kokonaistuotannosta. Vuorovesi-, aalto- ja valtamerienergian tuotanto on nykyisin hyvin vähäistä, ja näitä teknologioita käytetään lähinnä Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

EU-28:n suurin uusiutuvan energian tuottaja vuonna 2015 oli Saksa, jonka osuus kokonaistuotannosta oli 19,0 prosenttia; Italia (11,5 %) ja Ranska (10,4 %) olivat ainoat muut EU:n jäsenvaltiot, joiden osuudet olivat kaksinumeroisia, ja niiden jälkeen tulivat Ruotsi (9,0 %) ja Espanja (8,2 %).

Uusiutuvan energian tuotos kasvoi Maltassa keskimäärin 40,3 prosenttia vuodessa vuosina 2005–2015, vaikka tuotoksen absoluuttinen taso pysyi selvästi EU-28:n alhaisimpana. Samana aikana yli 10,0 prosentin lisäyksiä kirjattiin myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Belgiassa (molemmissa 13,0 % vuodessa), Unkarissa (10,5 %; on huomattava, että Unkarin tietoja tarkistettiin huomattavasti) ja Irlannissa (10,4 %). Uusiutuvan energian primäärituotanto kasvoi suhteellisen nopeasti myös Bosnia ja Hertsegovinassa (14,1 % vuodessa vuosina 2005–2014). Muissa EU:n jäsenvaltioissa ja EU:n ulkopuolisissa maissa uusiutuvan energian primäärituotannon muutos oli alle 10,0 prosenttia vuodessa, ja uusiutuvien energialähteiden tuotos kasvoi suhteellisen hitaasti – keskimäärin alle 3,0 prosenttia vuodessa – Romaniassa, Kroatiassa, Ruotsissa, Latviassa, Suomessa, Itävallassa ja Sloveniassa samoin kuin Norjassa, Serbiassa, Albaniassa, Montenegrossa ja entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa.

Uusiutuvassa energiayhdistelmässä oli EU:n jäsenvaltioiden välillä huomattavia eroja, jotka perustuvat pitkälti luonnonvaroihin ja ilmasto-oloihin. Esimerkiksi Maltassa tuotetusta uusiutuvasta energiasta yli neljä viidesosaa (83,1 %) oli peräisin aurinkoenergiasta, ja Kyproksessa vastaava osuus oli noin kaksi kolmasosaa (66,8 %). Sitä vastoin Ruotsissa, Itävallassa ja Sloveniassa, jotka ovat suhteellisen vuoristoisia maita, lähes yksi kolmasosa uusiutuvasta energiasta tuotettiin vesivoimalla. Myös Turkissa, Montenegrossa, entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa sekä Serbiassa vesivoiman osuus uusiutuvan energian tuotannosta oli yli kolmasosa, Albaniassa yli kaksi kolmasosaa, ja Norjassa tämä osuus oli suurin, lähes 90 prosenttia. Lähes yksi neljäsosa (23,2 %) Italian (jossa esiintyy aktiivisia vulkaanisia prosesseja) uusiutuvan energian tuotannosta oli peräisin geotermisistä energialähteistä; tämä osuus oli 30,8 prosenttia Turkissa ja suurin (75,8 %) Islannissa. Tuulivoiman suhteellinen osuus oli erityisen suuri Irlannissa (57,6 %) ja Tanskassa (34,4 %), ja tuulivoima muodosti yli neljäsosan uusiutuvan energian tuotannosta Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Espanjassa ja lähes viidesosan Portugalissa.

Kulutus

Uusiutuvien energialähteiden osuus EU-28:n energian kokonaiskulutuksesta vuonna 2015 oli 13,0 prosenttia (ks. taulukko 2). Uusiutuvien energialähteiden osuus energian kokonaiskulutuksessa oli suhteellisen suuri Tanskassa (28,4 %), Itävallassa (29,0 %) ja Suomessa (31,6 %) ja yli kolmasosa Latviassa (35,1 %) ja Ruotsissa (42,2 %), kuten myös Albaniassa (34,3 %), Norjassa (44,7 %) ja Islannissa (84,9 %).

EU pyrkii siihen, että vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia sen energian kokonaisloppukulutuksesta on peräisin uusiutuvista lähteistä; tämä tavoite on jaettu EU:n jäsenvaltioiden välillä kansallisilla toimintasuunnitelmilla, joilla pyritään viitoittamaan uusiutuvan energian kehittämisen etenemisreitti kussakin jäsenvaltiossa. Kaaviossa 1 esitetään viimeisimmät saatavilla olevat tiedot uusiutuvien energiamuotojen osuudesta energian kokonaisloppukulutuksesta sekä kullekin jäsenvaltiolle vuodeksi 2020 asetetut tavoitteet. Uusiutuvien energialähteiden osuus energian kokonaisloppukulutuksesta EU-28:ssa oli 16,7 prosenttia vuonna 2015.

EU:n jäsenvaltioiden keskuudessa uusiutuvien energialähteiden osuus energian kokonaisloppukulutuksesta oli vuonna 2015 suurin Ruotsissa (53,9 %), ja Suomi, Latvia, Itävalta ja Tanska ilmoittivat kukin, että yli 30,0 prosenttia niiden energian loppukulutuksesta oli uusiutuvista energialähteistä tuotettua energiaa. Verrattuna vuodelta 2015 saatavilla oleviin tuoreimpiin tietoihin Alankomaiden, Ranskan, Irlannin, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Luxemburgin tavoitteet edellyttävät, että nämä jäsenvaltiot kasvattavat uusiutuvien energialähteiden osuutta energian kokonaisloppukulutuksesta vähintään 6,0 prosenttiyksikköä. Yhdeksän jäsenvaltiota on sitä vastoin jo ylittänyt vuodeksi 2020 asetetun tavoitteensa; tavoitteet on ylitetty erityisen selvästi Kroatiassa, Ruotsissa ja Virossa.

Sähkö

Viimeisimmät vuodelta 2015 saatavilla olevat tiedot (ks. kaavio 2) osoittavat, että uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö muodosti yli neljäsosan (28,8 %) EU-28:n sähkön kokonaiskulutuksesta. Itävallassa (70,3 %) ja Ruotsissa (65,8 %) vähintään kolme viidesosaa kaikesta kulutetusta sähköstä tuotettiin uusiutuvista energialähteistä – paljolti vesivoiman ja kiinteiden biopolttoaineiden avulla – ja Portugalissa (52,6 %), Latviassa (52,2 %) ja Tanskassa (51,3 %) tämä osuus oli yli puolet.

Vuosien 2005 ja 2015 vertailu osoittaa, että Virossa, Belgiassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Puolassa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuus kasvoi nopeimmin ja vähintään viisinkertaistui viimeisimmän vuosikymmenen aikana, jolta tietoja on saatavilla. On huomattava, että lähtötaso oli usein alhainen; näin oli esimerkiksi Kyproksessa ja Maltassa, joissa vuonna 2005 sähköä ei tuotettu lainkaan uusiutuvista lähteistä.

Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kasvu vuosina 2005–2015 (ks. kaavio 3) heijastaa pitkälti kolmen uusiutuvan energialähteen, lähinnä tuuliturbiinien, mutta myös aurinkoenergian ja kiinteiden biopolttoaineiden (uusiutuva jäte mukaan luettuna), kasvua koko EU:ssa. Vaikka vesivoima oli vuonna 2015 edelleen EU-28:n suurin yksittäinen uusiutuvan sähköntuotannon lähde (38,4 % kokonaistuotannosta), tällä tavoin tuotetun sähkön määrä oli suhteellisen lähellä kymmenen vuoden takaista tasoa, sillä tuotanto kasvoi yhteensä 6,5 prosenttia. Sitä vastoin EU-28:ssa kiinteistä biopolttoaineista ja tuuliturbiineilla vuonna 2015 tuotetun sähkön määrä oli 2,5- ja 4,3-kertainen vuoteen 2005 verrattuna; tämän tuloksena tuuliturbiinien ja kiinteiden biopolttoaineiden osuudet uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kokonaismäärästä nousivat 31,3 prosenttiin ja 18,4 prosenttiin vuonna 2015. Aurinkoenergiasta tuotetun sähkön kasvu oli vielä jyrkempää. Se lisääntyi vain 1,5 terawattitunnista vuonna 2005 – ohittaen geotermisen energian vuonna 2008 – 107,9 terawattituntiin vuonna 2015. Näiden kymmenen vuoden aikana aurinkoenergian osuus kaikesta EU-28:ssa uusiutuvista energialähteistä tuotetusta sähköstä kasvoi 0,3 prosentista 11,2 prosenttiin. Vuorovesi-, aalto- ja valtamerienergian osuus kaikesta EU-28:ssa uusiutuvista energialähteistä tuotetusta sähköstä oli vain 0,05 prosenttia vuonna 2015.

Liikenne

Vuoden 2008 lopussa asetettiin tavoitteeksi, että uusiutuvien energialähteiden (muun muassa nestemäisten biopolttoaineiden, vedyn tai ”vihreän” sähkön) osuus EU-28:n liikennepolttoaineiden kulutuksesta kasvatetaan 10 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Uusiutuvien energialähteiden keskimääräinen osuus liikennepolttoaineiden kulutuksesta oli 6,7 prosenttia vuonna 2015, mikä on 3,7 kertaa niin paljon kuin vuonna 2005 (1,8 %).

EU:n jäsenvaltioissa uusiutuvan energian osuus liikennepolttoaineiden kulutuksesta vaihteli 24,0 prosentista Ruotsissa ja 22,0 prosentista Suomessa (Itävalta oli ainoa muu jäsenvaltio, jossa osuus oli vuonna 2015 kaksinumeroinen, 11,4 %) alle 2,0 prosenttiin Espanjassa, Kreikassa ja Virossa (ks. kaavio 4).

Eräissä EU:n jäsenvaltioissa uusiutuvan energian käyttöönotto liikennepolttoaineina oli nopeaa. Näin oli erityisesti Irlannissa, Luxemburgissa ja Suomessa: Irlannissa ja Luxemburgissa uusiutuvien energialähteiden osuus kasvoi vuoden 2005 tasosta 0,1 prosentista 6,5 prosenttiin vuonna 2015, ja Suomessa osuus kasvoi 0,9 prosentista 22,0 prosenttiin samana aikana. Myös Tanskassa, Portugalissa, Kreikassa ja Alankomaissa uusiutuvien energialähteiden osuus liikennepolttoaineista yli kymmenkertaistui vuosina 2005–2015.

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Uusiutuvaa energiaa koskevat tilastot lasketaan energiatilastoista annetunasetuksen (EY) N:o 1099/2008 nojalla kerättyjen tietojen perusteella. Asetusta on viimeksi muutettu huhtikuussa 2014 asetuksella (EU) N:o 431/2014; lainsäädännöstä on saatavilla myös konsolidoitu versio.

Uusiutuvan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta on määritelty keskeiseksi edistystä mittaavaksi indikaattoriksi älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua edistävässä Eurooppa 2020 strategiassa. Tätä indikaattoria voidaan pitää arviona seurattaessa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY täytäntöönpanoa. Eräissä maissa tilastojärjestelmä ei kuitenkaan ole riittävän kehittynyt täyttääkseen tämän direktiivin vaatimukset tiettyjen uusiutuvien energiateknologioiden osalta; esimerkiksi lämpöpumppujen ilmanlämmöstä tuottama energia jätetään usein raportoimatta. Lisäksi laskettaessa uusiutuvan energian osuutta direktiivi edellyttää vesi- ja tuulivoiman normalisointia säästä johtuvien vaihtelujen tasaamiseksi; vesivoimatuotannon 15-vuotisen normalisointivaatimuksen ja energiatilastojen saatavuuden (EU-28:n osalta ne alkavat vuodesta 1990) vuoksi tämän indikaattorin pitkäaikaisia sarjoja ei vielä ole saatavilla.

Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuus määritellään uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön ja sähkön kansallisen bruttokulutuksen suhteeksi. Uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö kattaa vesivoimaloiden sähköntuotannon (pumppuvoimalaitoksia lukuun ottamatta) sekä kiinteistä biopolttoaineista/jätteestä ja tuuli-, aurinko- ja maalämpövoimalaitoksissa tuotetun sähkön.

Uusiutuvien energiamuotojen osuus liikennealan kuluttamasta polttoaineesta lasketaan energiatilastojen perusteella direktiivissä 2009/28/EY kuvaillun menetelmän mukaisesti. Kaikkien nestemäisten biopolttoaineiden osuus on otettu huomioon tämän indikaattorin laskennassa vuoteen 2010 asti. Vuodesta 2011 nestemäisiä liikennepolttoaineita koskevat tiedot on rajattu vain direktiivin 2009/28/EY mukaisiin (eli kestävyyskriteerit täyttäviin) nestemäisiin biopolttoaineisiin; tästä syystä kaaviossa 4 esitetyissä tiedoissa on katkos.

On korostettava, että uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin seurauksena EU:n jäsenvaltiot seuraavat tiiviimmin uusiutuvien energiatuotteiden virtoja talouksissaan. Yksi erityisen kiinnostava tapaus on biomassan kulutus, jonka osalta käynnistetään parhaillaan uusia tarkempia tutkimuksia, joiden avulla jäsenvaltiot voivat kerätä lisätietoja biomassaenergian loppukulutuksesta. Tämän seurauksena eräät jäsenvaltiot tarkistavat tilastojaan, ja eräissä tapauksissa uusiutuvista lähteistä tuotetun energian osuus on tämän jälkeen noussut suhteellisen merkittävästi. Tällaiset lisäykset eivät johdu uusista uusiutuvan energian virroista, vaan pikemminkin nykyisten virtojen paremmasta kirjaamisesta. Kroatia, Liettua ja Unkari ovat kolme tärkeintä esimerkkiä jäsenvaltioista, jotka ovat jo tarkistaneet biomassatietojaan; on huomattava, että ne kaikki ovat saavuttaneet vuodeksi 2020 asetetut, uusiutuvista lähteistä tuotetun energian käyttöä koskevat tavoitteensa näiden tarkistusten seurauksena.

Taustaa

Euroopan komissio on laatinut useita energiastrategioita turvallisemman, kestävämmän ja vähähiilisen talouden aikaansaamiseksi. Sen lisäksi, että uusiutuvien energialähteiden käytöllä torjutaan ilmastonmuutosta vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä, se todennäköisesti tekee energiatoimituksista varmempia, monipuolistaa energiahuoltoa, vähentää ilman pilaantumista ja mahdollista työpaikkojen luomisen ympäristön ja uusiutuvan energian aloilla.

Joulukuussa 2008 hyväksytty ilmasto- ja energiapaketti 2020 antoi lisäpontta uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiselle, ja samalla siinä kehotettiin vähentämään sekä energiankulutusta että kasvihuonekaasupäästöjä. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetussa direktiivissä 2009/28/EY asetettiin koko EU:ta koskevaksi yleistavoitteeksi, että uusiutuvista lähteistä tuotetun energian osuus energiankulutuksesta nostetaan 20 prosenttiin ja uusiutuvan energian osuus liikennealan käyttämästä polttoaineesta 10 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Direktiivillä muutetaan uusiutuvan sähkön edistämisen oikeuskehystä, edellytetäänkansallisia toimintasuunnitelmia, jotka osoittavat, miten uusiutuvia energiamuotoja kehitetään kussakin EU:n jäsenvaltiossa, luodaan yhteistyömekanismeja ja vahvistetaankestävyyskriteerit nestemäisille biopolttoaineille (kriteerit perustuvat huoleen biopolttoaineiden mahdollisista haittavaikutuksista viljelykasvien hintoihin, elintarvikehuoltoon, metsien suojeluun luonnon monimuotoisuuteen, vesivaroihin ja maaperään). Euroopan komissio julkaisi 6. kesäkuuta 2012 tiedonannon Uusiutuva energia: merkittävä tekijä Euroopan energiamarkkinoilla (COM(2012) 271 final), jossa hahmoteltiin uusiutuvaa energiaa koskevan politiikan eri vaihtoehtoja vuoden 2020 jälkeiseksi ajaksi. Lisäksi siinä perättiin koordinoidumpaa eurooppalaista toimintamallia tukijärjestelmien laatimisessa ja uudistamisessa ja uusiutuvan energian kaupan lisäämistä jäsenvaltioiden välillä. Tammikuussa 2014 Euroopan komissio ehdotti useita energia- ja ilmastotavoitteita vuodeksi 2030 kannustaakseen yksityisiä investointeja infrastruktuuriin ja vähähiilisiin teknologioihin. Yksi keskeisistä ehdotetuista tavoitteista on, että uusiutuva energia saavuttaa vähintään 27 prosentin osuuden vuoteen 2030 mennessä. Näitä tavoitteita pidetään edistysaskeleena kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen siirtymistä vuonna 2050 koskevassa etenemissuunnitelmassa (KOM (2011) 112 lopullinen) ehdotettujen, vuodeksi 2050 asetettujen kasvihuonekaasupäästötavoitteiden saavuttamiseksi. Sähköntuotantoon, lämmitykseen ja jäähdytykseen käytettävien kiinteiden ja kaasumaisten biopolttoaineiden kestävyyttä koskeva kertomus (SWD(2014) 259) hyväksyttiin heinäkuussa 2014.

Yksi vuonna 2014 esitetyistä Euroopan komission kymmenestä painopistealasta on energiaunioni. Sillä pyritään varmistamaan turvattu, kestävä, kilpailukykyinen ja kohtuuhintainen energia. Helmikuussa 2015 Euroopan komissio esitti suunnitelmansa joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskevaksi puitestrategiaksi tiedonannossa (COM(2015) 80 final). Tässä tiedonannossa strategiaan ehdotetaan viittä ulottuvuutta; yksi niistä on vähähiiliseen talouteen siirtyminen, johon liittyy useita poliittisia toimia, muun muassa seuraavat: kansallisten tavoitteiden käyttöönotto kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi; etenemissuunnitelma vähäpäästöiseen liikenteeseen siirtymiseksi; EU:n tavoite nousta maailmanlaajuiseen johtoasemaan uusiutuvan energian alalla. Tätä silmälläpitäen Euroopan komissio julkaisi heinäkuussa 2016 toimenpidepaketin Vähähiiliseen talouteen siirtymisen nopeuttaminen Euroopassa (COM(2016) 500 final).