Asumistilastot

Tiedot marraskuulta 2015. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava päivitys: maaliskuu 2017.

Kuvio 1: Väestön jakauma talotyypin mukaan, 2014
(% väestöstä)
Lähde: Eurostat (ilc_lvho01)

Kuvio 2: Väestön jakauma hallintaperusteen mukaan, 2014
(% väestöstä)
Lähde: Eurostat (ilc_lvho02)

Kuvio 3: Ahtaasti asuminen, 2014
(% tietystä väestöstä)
Lähde: Eurostat (ilc_lvho05a)

Kuvio 4: Heikot asuinolot, 2013 ja 2014 (¹)
(% väestöstä)
Lähde: Eurostat (ilc_mdho06a)

Taulukko 1: Asuinkustannusten ylikuormitusaste hallintaperusteen mukaan, 2014
(% väestöstä)
Lähde: Eurostat (ilc_lvho07c) ja (ilc_lvho07a)

Tässä artikkelissa käsitellään viimeisimpiä Euroopan unionin (EU) ja EFTA-maiden asumistilastoja. Erityisesti keskitytään tarkastelemaan talotyyppiä, hallintaperustetta (omistus-/vuokra-asuminen), asumisen laatua ja kohtuuhintaisuutta.

Asianmukainen asuminen kohtuuhintaan turvallisessa ympäristössä on perustarve ja perusoikeus. Tämän tarpeen täyttäminen todennäköisesti vähentää köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, mutta se on silti vielä suuri haaste monille Euroopan maille.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Talotyyppi

Vuonna 2014 EU-28:n väestöstä neljä kymmenestä asui asuinkerrostaloissa, hiukan yli neljännes (25,6 %) rivi- ja ketjutaloissa ja hiukan yli kolmannes (33,7 %) erillisissä pientaloissa (ks. kuvio 1). Asuinkerrostaloissa asuvien osuus oli EU:n jäsenvaltioista suurin Espanjassa (66,5 %), Latviassa (65,1 %) ja Virossa (63,8 %; vuoden 2013 tiedot). Asuminen rivi- ja ketjutaloissa oli yleisintä Alankomaissa (61,2 %), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (60,0 %) ja Irlannissa (58,3 %; vuoden 2013 tiedot). Erillisissä pientaloissa asui eniten ihmisiä Kroatiassa (72,6 %), Sloveniassa (65,4 %) ja Unkarissa (63,0 %). Myös Norjassa (62,4 %) ja Serbiassa (60,5 %; vuoden 2013 tiedot) erillisissä pientaloissa asuvien osuudet olivat suuret.

Hallintaperuste

Vuonna 2014 yli neljännes (27,1 %) EU-28:n väestöstä asui omistusasunnossa, josta heillä oli kiinnitys- tai asuntolainaa, ja yli kaksi viidesosaa väestöstä (43,0 %) asui velattomassa omistusasunnossa. Täten seitsemän kymmenestä (70,1 %) EU-28:n asukkaasta asui omistusasunnossa, 19,1 % asui markkinahintaisessa vuokra-asunnossa ja 10,8 % asui vuokrasäännöstellyssä tai maksuttomassa asunnossa.

Yli puolet väestöstä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa (ks. kuvio 2) asui vuonna 2014 omistusasunnossa. Osuus vaihteli Saksan 52,4 %:sta Romanian 96,1 %:iin. Vuokralla asuvien osuus ei siten ollut missään EU:n jäsenvaltiossa suurempi kuin omistusasunnoissa asuvien ihmisten osuus. Sitä vastoin Sveitsissä (vuoden 2013 tiedot) vuokra-asunnossa asuvien osuus oli suurempi kuin omistusasunnossa asuvien osuus; noin 56,0 % väestöstä asui vuokralla. Ruotsissa (61,3 %) ja Alankomaissa (59,2 %) yli puolet väestöstä asui omistusasunnoissa, joista heillä oli kiinnitys- tai asuntolainaa. Tilanne oli sama Norjassa (65,6 %) ja Islannissa (62,9 %; vuoden 2013 tiedot).

Vuonna 2014 markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvien osuus oli 11:ssä EU:n jäsenvaltiossa alle 10,0 % (Viron tiedot ovat vuodelta 2013). Sen sijaan Saksassa lähes kaksi viidesosaa (39,6 %), Tanskassa (36,6 %), Alankomaissa (32,6 %) ja Ruotsissa (30,4 %) lähes kolmasosa, Itävallassa yli neljäsosa (27,2 %) ja Luxemburgissa (22,0 %) ja Kreikassa (20,0 %) vähintään viidesosa väestöstä asui markkinahintaisessa vuokra-asunnossa. Markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvan väestön osuus oli vielä suurempi Sveitsissä eli 51,8 % (vuoden 2013 tiedot). Vuokrasäännöstellyssä vuokra-asunnossa tai maksuttomassa asunnossa asuvien osuus väestöstä oli alle 20,0 % kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

Asumisen laatu

Asumisen laadun arvioinnissa yksi keskeisistä tekijöistä on asunnossa käytettävissä olevan tilan riittävyys. Ahtaasti asumisen asteella tarkoitetaan niiden ihmisten osuutta, jotka asuvat ahtaissa asunnoissa – määriteltynä kotitalouden käytettävissä olevien huoneiden määrän, kotitalouden koon sekä sen jäsenten iän ja perhetilanteen perusteella.

Vuonna 2014 EU-28:n väestöstä 17,1 % asui ahtaasti (ks. kuvio 3). EU:n jäsenvaltioista ahtaimmin asuttiin Romaniassa (52,3 %), Unkarissa (44,6 %), Puolassa (44,2 %), Bulgariassa (43,3 %) ja Kroatiassa (42,1 %). Myös Serbiassa ja entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa asuttiin ahtaasti (yli 50 %) (molemmat vuoden 2013 tietoja). Vähiten ihmisiä asui ahtaasti Belgiassa (2,0 %), Kyproksessa (2,2 %), Irlannissa (2,8 %; vuoden 2013 tiedot), Alankomaissa (3,5 %) ja Maltassa (4,0 %). Seitsemässä muussa EU:n jäsenvaltiossa sekä Norjassa, Sveitsissä ja Islannissa (Sveitsin ja Islannin tiedot vuodelta 2013) alle 10,0 % väestöstä asui ahtaasti.

Eniten ahtaasti asuvien määrä kasvoi vuosien 2013 ja 2014 välillä Latviassa, Alankomaissa, Itävallassa ja Luxemburgissa (vähintään 0,5 prosenttiyksikköä). Ahtaasti asumisen aste puolestaan laski 15:ssä 26:sta EU:n jäsenvaltiosta, joista tiedot olivat saatavilla (Virosta ja Irlannista ei ollut tietoja). Lasku vuosien 2013–2014 välillä oli yli 1,0 prosenttiyksikköä Portugalissa, Tšekissä, Unkarissa, Slovakiassa ja Tanskassa.

Köyhyysriskissä olevan väestön (eli sellaisissa kotitalouksissa elävien ihmisten, joiden käytettävissä olevat tulot henkeä kohti ovat alle 60 % kansallisesta keskitulosta) osalta ahtaasti asumisen aste vuonna 2014 oli EU-28:ssa 30,3 %, mikä on noin 13,2 prosenttiyksikköä enemmän kuin vastaava luku koko väestön osalta. Ahtaasti asumisen aste köyhyysriskissä olevan väestön osalta oli suurin Unkarissa (67,4 %), Romaniassa (66,6 %) ja Puolassa (62,4 %). Myös Slovakiassa ja Bulgariassa yli puolet köyhyysriskissä olevasta väestöstä asui ahtaasti. Tilanne oli vuonna 2013 samanlainen entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa (63,1 %) ja Serbiassa (62,3 %). Köyhyysriskissä olevan väestön ahtaasti asumisen aste oli puolestaan alhaisin Kyproksessa (4,6 %), Irlannissa (4,9 %; vuoden 2013 tiedot), Maltassa (8,7 %) ja Belgiassa (8,9 %). Kyseiset maat olivat EU:n jäsenvaltioista ainoat, joissa vähemmän kuin yksi kymmenestä köyhyysriskissä olevasta asui ahtaasti (ks. kuvio 3). Tilanne oli sama myös Sveitsissä (9,5 %; vuoden 2013 tiedot).

Ahtaasti asumisen lisäksi asumisen laatua kuvaavan kattavamman indikaattorin muodostamisessa otetaan huomioon heikkojen asuinolojen kriteerit – kuten kylpyhuoneen tai wc-tilojen puute, vuotava katto tai asunnon pimeys. Heikoissa asuinoloissa asuvien asteella tarkoitetaan niiden henkilöiden osuutta, jotka asuvat asunnoissa, joiden katsotaan olevan liian ahtaita ja jotka täyttävät sen lisäksi vähintään yhden edellä mainituista heikkoja asuinoloja koskevista kriteereistä.

EU-28:ssa 5,1 % väestöstä asui heikoissa asuinoloissa vuonna 2014 (ks. kuvio 4). EU:n jäsenvaltioista viidessä enemmän kuin yksi kymmenestä asui heikoissa asuinoloissa vuonna 2014. Osuus nousi 16,6 %:iin Latviassa, 18,1 %:iin Unkarissa ja oli korkeimmillaan Romaniassa, jossa enemmän kuin yksi viidestä (21,4 %) asui heikoissa asuinoloissa. Sen sijaan Belgiassa, Suomessa ja Alankomaissa alle 1,0 % väestöstä asui heikoissa asuinoloissa vuonna 2014. Koko EU-28:n osalta heikoissa asuinoloissa asuvien määrä laski vuosien 2013 ja 2014 välillä 0,1 prosenttiyksikköä. Eniten heikoissa asuinoloissa asuvien määrä kasvoi Liettuassa (jopa 1,0 prosenttiyksikköä vuosien 2013 ja 2014 välillä). Eniten heikoissa asuinoloissa asuvien aste laski Romaniassa, Kroatiassa, Puolassa ja Kreikassa (vähintään 1,0 prosenttiyksikköä).

Asumisen kohtuuhintaisuus

Vuonna 2014 EU-28:n väestöstä 11,4 % asui kotitalouksissa, jotka käyttivät 40 % tai enemmän käytettävissä olevista tuloistaan asumiseen (ks. taulukko 1). Sellaisen väestön osuus, jonka asumiskulut olivat yli 40 % käytettävissä olevista tuloista, oli suurin markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvien osalta (27,1 %) ja alhaisin velattomissa omistusasunnoissa asuvien osalta (6,8 %).

EU-28:n keskiarvojen sisältä löytyy suuria jäsenvaltioiden välisiä eroja. Yhdessä ääripäässä oli joukko jäsenvaltioita, joissa suhteellisen pieni osuus väestöstä asui kotitalouksissa, jotka käyttivät yli 40 % käytettävissään olevista tuloista asumiseen. Näihin kuuluvat muun muassa Malta (1,6 %), Kypros (4.0 %), Irlanti (4,9 %; vuoden 2013 tiedot), Suomi ja Ranska (molemmissa 5,1 %). Toisessa ääripäässä olivat Kreikka (40,7 %), jossa hieman yli kaksi viidesosaa väestöstä käytti yli 40 % käytettävissä olevista tuloistaan asumiseen. Saksassa (15,9 %), Tanskassa (15,6 %) ja Alankomaissa (15,4 %) vastaava luku oli hieman alle yksi kuudesosaa.

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Tässä käytetyt tiedot on saatu pääosin tuloja ja elinoloja koskevien EU:n tilastojen (EU-SILC) mikrotiedoista. Viiteväestönä ovat kaikki yksityiset kotitaloudet ja niiden senhetkiset jäsenet, jotka asuivat jäsenvaltioiden alueella tiedonkeruun ajankohtana. Asuntoloissa ja laitoksissa asuvat jätetään yleensä kohdeväestön ulkopuolelle. EU-28:n aggregaatti on yksittäisten kansallisten lukujen väestöpainotettu keskiarvo.

Huomautus: Virosta ja Irlannista ei saatu tietojen keräämisen aikaan (marraskuussa 2015) tietoja viitevuodelle 2014. Siksi EU:n ja euroalueen vuodelle 2014 esitetyt aggregaatit ovat arvioita.

Taustaa

EU:lla ei ole erityisiä asumiseen liittyviä velvollisuuksia. Asumiseen liittyvästä politiikasta päätetään kansallisella tasolla. Haasteet ovat kuitenkin samanlaisia monissa EU:n jäsenvaltioissa: kuinka esimerkiksi uudistaa asuntokantaa, kuinka torjua kaupunkirakenteen hajautumista, kuinka edistää kestävää kehitystä, kuinka auttaa nuoria ja heikommassa asemassa olevia löytämään asunto tai kuinka markkinoida energiatehokkuutta asuntojen omistajille.

Sosiaalinen asuminen, asunnottomuus ja integroituminen ovatkin keskeisiä tekijöitä EU:n sosiaalipoliittisessa ohjelmassa. Perusoikeuskirjan IV–34 artiklassa todetaan, että ”yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi unioni tunnustaa oikeuden toimeentuloturvaan ja asumisen tukeen tarkoituksena turvata ihmisarvoinen elämä jokaiselle, jolla ei ole riittävästi varoja, unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti”. Tässä yhteydessä Nizzassa vuonna 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto sopi köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevan EU:n strategian yhteisistä tavoitteista, joista kaksi liittyy asumiseen. Nämä kaksi tavoitetta ovat ”toteuttaa toimia, joiden tarkoituksena on tarjota kaikille mahdollisuus kunnolliseen ja terveelliseen asumiseen sekä peruspalveluihin (muun muassa sähkö, vesi ja lämmitys), joiden avulla voi elää normaalia elämää paikalliset olosuhteet huomioon ottaen” ja ”toteuttaa toimia, joilla estetään mahdollisesti sosiaaliseen syrjäytymiseen johtavia kriisitilanteita, kuten velkaantumista, koulunkäynnin lopettamista ja asunnottomaksi jäämistä”. Tätä tehtävää laajennettiin vuonna 2010, kun tiedonannossa {{Template:EurLex|code=CELEX:52010DC0758:FI:NOT|title=köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista (KOM(2010) 758 lopullinen) vahvistettiin joukko toimia, joilla pyritään vähentämään köyhyysriskissä tai syrjäytymisvaarassa olevien määrää vähintään 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä (verrattuna vuoteen 2008) — katso myös artikkeli sosiaalisen suojelun tilastoista (englanniksi).

Katso myös

Housing conditions (englanniksi)
Housing price statistics – house price index (englanniksi)
People at risk of poverty or social exclusion ihmiset (englanniksi)
Quality of life in Europe – facts and views – material living conditions (englanniksi)
Tulonjakotilastot

Lisää Eurostat-tietoa

Julkaisut

Quality of life - Facts and views — Statistical books (englanniksi)
Living conditions in Europe — 2014 Edition — Statistical books (englanniksi)
European social statistics (2013) — Statistical books (englanniksi)
Housing conditions in Europe (2009) — Statistics in focus 4/2011 (englanniksi)

Keskeiset taulukot

Income and living conditions (t_ilc), katso (englanniksi)

Living conditions (t_ilc_lv)

Housing conditions (t_ilc_lvho)

Overcrowding rate (t_ilc_lvho_or)

Housing cost burden (t_ilc_lvho_hc)

Material deprivation (t_ilc_md)

Housing deprivation (t_ilc_mdho)

Tietokanta

Income and living conditions (ilc), katso (englanniksi)

Living conditions (ilc_lv)

Housing conditions (ilc_lvho)

Overcrowding rate (ilc_lvho_or)

Under-occupied dwellings (ilc_lvho_uo)

Housing cost burden (ilc_lvho_hc)

Material deprivation (ilc_md)

Housing deprivation (ilc_mdho)

Muuta tietoa

Asetus (EY) N:o 1177/2003, annettu 16 päivänä kesäkuuta 2003, yhteisön tulo- ja elinolotilastoista (EU-SILC)
Asetus (EY) N:o 1553/2005, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, yhteisön tulo- ja elinolotilastoista (EU-SILC) annetun asetuksen (EY) N:o 1177/2003 muuttamisesta
Asetus (EY) N:o 1791/2006, annettu 20 päivänä marraskuuta 2006, tiettyjen asetusten ja päätösten mukauttamisesta […] tilastojen […] aloilla Bulgarian ja Romanian liittymisen johdosta
Asetus (EU) N:o 1157/2010, annettu 9 päivänä joulukuuta 2010, yhteisön tulo- ja elinolotilastoista (EU-SILC) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1177/2003 täytäntöönpanosta asuinoloja koskevien toissijaisten tavoitemuuttujien vuoden 2012 luettelon osalta

Muut verkkosivustot

Euroopan komissio — työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto — synthesis report: peer review on sustainable ways of preventing homelessness (2014) (osaksi englanniksi)
Euroopan komissio — työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto — Employment and social developments in Europe (2013) (osaksi englanniksi)
Euroopan komissio — työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto — Employment and social situation quarterly review — September 2013 (osaksi englanniksi)
Euroopan komissio— työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto — asunnottomuus
OECD — Housing (englanniksi)
United Nations — Housing and its environment (englanniksi)
WHO — Housing (englanniksi)