Asumistilastot

Tiedot: maaliskuulta 2014. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava suunniteltu päivitys: toukokuu 2015.

Kuvio 1: Väestön jakauma talotyypin mukaan, 2012 (1)
(% väestöstä) – Lähde: Eurostat (ilc_lvho01)

Kuvio 2: Väestön jakauma hallintaperusteen mukaan, 2012 (1)
(% väestöstä) – Lähde: Eurostat (ilc_lvho02)

Kuvio 3: Ahtaasti asuminen, 2012 (1)
(% tietystä väestöstä) – Lähde: Eurostat (ilc_lvho05a)

Kuvio 4: Heikot asuinolot, 2011–2012
(% väestöstä) – Lähde: Eurostat (ilc_mdho06a)

Taulukko 1: Asuinkustannusten ylikuormitusaste hallintaperusteen mukaan, 2012
(% väestöstä) – Lähde: Eurostat (ilc_lvho07c) ja (ilc_lvho07a)

Tässä artikkelissa käsitellään viimeisimpiä Euroopan unionin (EU) ja EFTA-maiden asumistilastoja. Erityisesti keskitytään tarkastelemaan talotyyppiä, hallintaperustetta (omistus-/vuokra-asuminen), asumisen laatua ja kohtuuhintaisuutta.

Asianmukainen asuminen kohtuuhintaan turvallisessa ympäristössä on perustarve ja perusoikeus. Tämän tarpeen täyttäminen todennäköisesti vähentää köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, mutta se on silti vielä suuri haaste monille Euroopan maille.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Talotyyppi

Vuonna 2012 41,6 % EU-28:n väestöstä asui asuinkerrostaloissa, hiukan yli kolmannes (34,0 %) erillisissä pientaloissa ja 23,7 % rivi- ja ketjutaloissa. Asuinkerrostaloissa asuvien osuus oli EU:n jäsenvaltioista suurin Virossa (65,1 %), Espanjassa (65,0 %) ja Latviassa (64,4 %). Erillisissä pientaloissa asui eniten ihmisiä Kroatiassa (73,0 %), Sloveniassa (66,6 %), Unkarissa (63,9 %), Romaniassa (60,5 %) ja Tanskassa (57,1 %). Myös Norjassa (60,7 %) erillisissä pientaloissa asuvien osuus oli korkea. Asuminen rivi- ja ketjutaloissa oli yleisintä Yhdistyneessä kuningaskunnassa (60,9 %) ja Alankomaissa (60,0 %) (katso kuvio 1.)

Hallintaperuste

Vuonna 2012 yli neljännes (27,2 %) EU-28:n väestöstä asui omistusasunnossa, josta heillä oli kiinnitys- tai asuntolainaa, ja yli kaksi viidesosaa väestöstä (43,4 %) asui velattomassa omistusasunnossa. Täten hiukan yli seitsemän kymmenestä (70,6 %) EU-28:n asukkaasta asui omistusasunnossa,18,5 % asui markkinahintaisessa vuokra-asunnossa ja 10,9 % asui vuokrasäännöstellyssä tai maksuttomassa asunnossa.

Yli puolet väestöstä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa (katso kuvio 2) asui vuonna 2012 omistusasunnossa. Osuus vaihteli Saksan 53,2 %:sta Romanian 96,6 %:iin. Sveitsissä vuokra-asunnossa asuvien osuus oli suurempi kuin omistusasunnossa asuvien osuus; noin 56,1 % väestöstä asui vuokralla. Ruotsissa (70,1 %), Alankomaissa (59,9 %) ja Tanskassa (51,8 %) yli puolet väestöstä asui omistusasunnoissa, joista heillä oli kiinnitys- tai asuntolainaa. Tilanne oli sama Norjassa (64,9 %) ja Islannissa (62,7 %).

Vuonna 2012 markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvien osuus oli 11:ssä EU:n jäsenvaltiossa alle 10,0 %. Sen sijaan Saksassa lähes 40 %, Tanskassa yli kolmasosa, Alankomaissa, Ruotsissa, ja Itävallassa yli neljännes ja Luxemburgissa yli viidesosa väestöstä asui markkinahintaisessa vuokra-asunnossa. Kyseinen osuus nousi yli puoleen (51,6 %) Sveitsissä. Vuokrasäännöstellyssä vuokra-asunnossa tai maksuttomassa asunnossa asuvien osuus väestöstä oli alle 20,0 % kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

Asumisen laatu

Asuinolojen laadun arvioinnissa yksi keskeisistä tekijöistä on asunnossa käytettävissä olevan tilan riittävyys. Ahtaasti asumisen asteella tarkoitetaan niiden ihmisten osuutta, jotka asuvat ahtaissa asunnoissa – määriteltynä kotitalouden käytettävissä olevien huoneiden määrän, kotitalouden koon sekä sen jäsenten iän ja perhetilanteen perusteella.

Vuonna 2012 17,2 % EU-28:n väestöstä asui ahtaasti (katso kuvio 3). Ahtaimmin asuttiin Romaniassa (51,6 %), Unkarissa (47,2 %), Puolassa (46,3 %), Bulgariassa (44,5 %) ja Kroatiassa (44,1 %). Vähiten ihmisiä asui ahtaasti Belgiassa (1,6 %), Alankomaissa (2,5 %) ja Kyproksessa (2,8 %). Kahdeksassa muussa EU:n jäsenvaltiossa (sekä Norjassa, Sveitsissä ja Islannissa) alle 10,0 % väestöstä asui ahtaasti. Eniten ahtaasti asuvien määrä kasvoi vuosien 2011 ja 2012 välillä Itävallassa (2,3 prosenttiyksikköä).

Köyhyysriskissä olevan väestön (eli sellaisissa kotitalouksissa elävien ihmisten, joiden käytettävissä olevat tulot henkeä kohti ovat alle 60 % kansallisesta keskitulosta) osalta ahtaasti asumisen aste vuonna 2012 oli EU-28:ssa 29,4 %, mikä on 12,2 prosenttiyksikköä enemmän kuin vastaava luku koko väestön osalta. Ahtaasti asumisen aste köyhyysriskissä olevan väestön osalta oli suurin Unkarissa (71,0 %), Romaniassa (63,7 %) ja Puolassa (60,8 %). Myös Slovakiassa ja Bulgariassa yli puolet köyhyysriskissä olevasta väestöstä asui ahtaasti. Skaalan toisessa ääripäässä köyhyysriskissä olevan väestön ahtaasti asumisen aste oli alhaisin Alankomaissa (9,2 %), Kyproksessa (7,5 %), Maltassa (6,6 %) ja Belgiassa (6,4 %). Kyseiset maat olivat EU:n jäsenvaltioista ainoat maat, joissa vähemmän kuin yksi kymmenestä köyhyysriskissä olevasta asui ahtaasti (katso kuvio 3).

Ahtaasti asumisen lisäksi asumisen laatua kuvaavan kattavamman indikaattorin muodostamisessa otetaan huomioon heikkojen asuinolojen kriteerit – kuten kylpyhuoneen tai wc-tilojen puute, vuotava katto tai asunnon pimeys. Heikoissa asuinoloissa asuvien asteella tarkoitetaan niiden henkilöiden osuutta, jotka asuvat asunnoissa, joiden katsotaan olevan liian ahtaita ja jotka täyttävät sen lisäksi vähintään yhden edellä mainituista heikkoja asuinoloja koskevista kriteereistä. EU-28:ssa 5,1 % väestöstä asui heikoissa asuinoloissa vuonna 2012 (katso kuvio 4). EU:n jäsenvaltioista viidessä enemmän kuin yksi kymmenestä asui heikoissa asuinoloissa. Osuus nousi 17,2 %:iin Unkarissa ja oli korkeimmillaan Romaniassa, jossa hiukan yli viidennes väestöstä (22,8 %) asui heikoissa asuinoloissa. Sen sijaan Alankomaissa, Suomessa ja Belgiassa alle 1,0 % väestöstä asui heikoissa asuinoloissa. Koko EU-28:n osalta heikoissa asuinoloissa asuvien määrä laski vuosien 2011 ja 2012 välillä 0,4 prosenttiyksikköä. Eniten heikoissa asuinoloissa asuvien määrä laski Romaniassa (-3,1 prosenttiyksikköä), Bulgariassa (-1,4 prosenttiyksikköä) ja Latviassa (-1,1 prosenttiyksikköä). Eniten se kasvoi Unkarissa (jopa 1,2 prosenttiyksikköä vuosien 2011 ja 2012 välillä).

Asumisen kohtuuhintaisuus

Vuonna 2012 EU-28:n väestöstä 11,2 % asui kotitalouksissa, jotka käyttivät 40 % tai enemmän käytettävissään olevista tuloistaan asumiseen (katso taulukko 1). Sellaisen väestön osuus, jonka asumiskulut olivat yli 40 % käytettävissä olevista tuloista, oli suurin markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvien osalta (26,2 %) ja alhaisin velattomissa omistusasunnoissa asuvien osalta (6,8 %).

EU-28:n keskiarvojen sisältä löytyy suuria jäsenvaltioiden välisiä eroja. Yhdessä ääripäässä oli joukko jäsenvaltioita, joissa suhteellisen pieni osuus väestöstä asui kotitalouksissa, jotka käyttivät yli 40 % käytettävissään olevista tuloista asumiseen. Näihin kuuluvat muun muassa Malta (2,6 %), Kypros (3,3 %), Suomi (4,5 %), Luxemburg (4,9 %) sekä Ranska ja Slovenia (molemmissa 5,2 %). Toisessa ääripäässä oli Kreikka (33,1 %), jossa noin kolmasosa väestöstä käytti yli 40 % käytettävissä olevista tuloistaan asumiseen. Tanskassa vastaava osuus väestöstä oli noin viidesosa (18,2 %). Niiden jälkeen tulivat Saksa (16,6 %), Romania (16,5 %), Bulgaria (14,5 %), Alankomaat (14,4 %) ja Espanja (14,3 %).

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Tässä käytetyt tiedot on saatu pääosin ansioita ja elinoloja koskevien EU:n tilastojen (EU-SILC) mikrotiedoista. Viiteväestönä ovat kaikki yksityiset taloudet ja niiden senhetkiset jäsenet, jotka asuivat jäsenvaltioiden alueella tiedonkeruun ajankohtana. Asuntoloissa ja laitoksissa asuvat jätetään yleensä kohdeväestön ulkopuolelle. EU-28:n aggregaatti on yksittäisten kansallisten lukujen väestöpainotettu keskiarvo.

Taustaa

EU:lla ei ole erityisiä asumiseen liittyviä velvollisuuksia. Asumiseen liittyvästä politiikasta päätetään kansallisella tasolla. Haasteet ovat kuitenkin samanlaisia monissa EU:n jäsenvaltioissa: kuinka esimerkiksi uudistaa asuntokantaa, kuinka torjua kaupunkirakenteen hajautumista, kuinka edistää kestävää kehitystä, kuinka auttaa nuoria ja heikommassa asemassa olevia löytämään asunto tai kuinka markkinoida energiatehokkuutta asuntojen omistajille.

Sosiaalinen asuminen, asunnottomuus ja integroituminen ovatkin keskeisiä tekijöitä EU:n sosiaalipoliittisessa ohjelmassa. Perusoikeuskirjan IV–34 artiklassa todetaan, että ”yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi unioni tunnustaa oikeuden toimeentuloturvaan ja asumisen tukeen tarkoituksena turvata ihmisarvoinen elämä jokaiselle, jolla ei ole riittävästi varoja, unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti”. Tässä yhteydessä Nizzassa vuonna 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto sopi köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevan EU:n strategian yhteisistä tavoitteista, joista kaksi liittyy asumiseen. Nämä kaksi tavoitetta ovat ”toteuttaa toimia, joiden tarkoituksena on tarjota kaikille mahdollisuus kunnolliseen ja terveelliseen asumiseen sekä peruspalveluihin (muun muassa sähkö, vesi ja lämmitys), joiden avulla voi elää normaalia elämää paikalliset olosuhteet huomioon ottaen” ja ”toteuttaa toimia, joilla estetään mahdollisesti sosiaalisen syrjäytymiseen johtavia kriisitilanteita, kuten velkaantumista, koulunkäynnin lopettamista ja asunnottomaksi jäämistä”. Tätä tehtävää laajennettiin vuonna 2010, kun tiedonannossa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista (KOM(2010) 758 lopullinen) vahvistettiin joukko toimia, joilla pyritään vähentämään köyhyysriskissä tai syrjäytymisvaarassa olevien määrää vähintään 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoteen 2008 – katso myös artikkeli Social inclusion statistics (englanniksi).

Katso myös

Housing conditions (englanniksi)
Housing price statistics - house price index (englanniksi)
People at risk of poverty or social exclusion (englanniksi)
Tulonjakotilastot
Statistics on European cities (englanniksi)

Lisää Eurostat-tietoa

Julkaisut

European social statistics (2013) — Statistical books (englanniksi)
Employment and Social Situation Quarterly Review — September 2013 (englanniksi)
Employment and Social Developments in Europe (2013) (englanniksi)
European social statistics (2013) — Statistical books (englanniksi)
Housing conditions in Europe (2009) — Statistics in focus 4/2011 (englanniksi)
Income and living conditions in Europe (2010) — Statistical books (englanniksi)
The social situation in the European Union (2009) — Statistical books (englanniksi)
Combating poverty and social exclusion (2010) — Statistical books (englanniksi)

Keskeiset taulukot

Living conditions and welfare (t_livcon), katso (englanniksi):

Income and living conditions (t_ilc)

Living conditions (t_ilc_lv)

Housing conditions (t_ilc_lvho)

Material deprivation (t_ilc_md)

Housing deprivation (t_ilc_mdho)

Tietokanta

Living conditions and welfare (livcon), katso (englanniksi):

Income and living conditions (ilc)

Living conditions (ilc_lv)

Housing conditions (ilc_lvho)

Material deprivation (ilc_md)

Housing deprivation (ilc_mdho)

Environment of the dwelling (ilc_mddw)

Muuta tietoa

Asetus (EY) N:o 1177/2003, annettu 16 päivänä kesäkuuta 2003, yhteisön tulo- ja elinolotilastoista (EU-SILC)
Asetus (EY) N:o 1553/2005, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, yhteisön tulo- ja elinolotilastoista (EU-SILC) annetun asetuksen (EY) N:o 1177/2003 muuttamisesta
Asetus (EY) N:o 1791/2006, annettu 20 päivänä marraskuuta 2006, tiettyjen asetusten ja päätösten mukauttamisesta […] tilastojen […] aloilla Bulgarian ja Romanian liittymisen johdosta

Muut verkkosivustot

OECD — Housing (englanniksi)
The Housing Sector in Europe — Household Consumption Long Term and During the Crisis — Peter Parlasca, RICS research report, October 2013 (englanniksi)
United Nations — Housing and its environment (englanniksi)
WHO — Housing (englanniksi)