Archive:Väestörakenne ja ikääntyminen

Tiedot elokuulta 2020.

Seuraava suunniteltu päivitys: marraskuu 2021.

Highlights

Vuonna 2019 yli viidennes (20,3 %) EU-27:n väestöstä oli 65-vuotiaita tai sitä vanhempia.

80-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuuden EU-27:n väestöstä ennustetaan kasvavan 2,5-kertaiseksi eli 5,8 %:sta 14,6 %:iin vuosien 2018 ja 2100 välillä.

65-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuuden kasvu väestössä vuosina 2009–2019

Tässä artikkelissa tarkastellaan väestön ikääntymisen vaikutuksia Euroopan unionissa (EU). Nämä vaikutukset ovat todennäköisesti hyvin merkittäviä lähivuosikymmeninä. Jatkuvasti alhainen syntyvyys ja pidentyvä elinajanodote muuttavat EU-27:n ikäpyramidin muotoa. Merkittävin muutos on luultavasti selvä siirtymä kohti vanhempaa ikärakennetta, ja tämä kehitys on jo havaittavissa useissa EU-27:n jäsenvaltioissa.

Tämän tuloksena työikäisen väestön osuus EU-27:ssa pienenee samalla kun eläkkeellä olevien suhteellinen määrä kasvaa. Ikääntyneiden osuus koko väestöstä kasvaa huomattavasti lähivuosikymmeninä. Tämä puolestaan lisää työikäisten taakkaa, sillä heidän on maksettava ikääntyvän väestön erilaisiin palveluihin tarvittavat sosiaalimenot.

Full article

Ikääntyneiden osuus väestöstä edelleen kasvussa

EU-27:n väkiluvuksi 1. tammikuuta 2019 arvioitiin 446,8 miljoonaa. Nuoria (0–14-vuotiaita) oli 15,2 % EU-27:n väestöstä (ks. taulukko 1), ja työikäisiksi katsotut henkilöt (15–64-vuotiaat) muodostivat 64,6 % väestöstä. Ikääntyneiden henkilöiden (65-vuotiaat tai sitä vanhemmat) osuus oli 20,3 % (0,3 prosenttiyksikön lisäys edellisvuoteen ja 2,9 prosenttiyksikön lisäys kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna).

EU-27:n jäsenvaltioista nuorten osuus koko väestöstä vuonna 2019 oli suurin Irlannissa (20,5 %), Ranskassa (18,0 %) ja Ruotsissa (17,8 %) ja pienin Italiassa (13,2 %), Saksassa (13,6 %) sekä Maltassa ja Portugalissa (kummassakin 13,7 %). 65-vuotiaiden tai sitä vanhempien osuus koko väestöstä oli suurin Italiassa (22,8 %), Kreikassa (22,0 %) sekä Portugalissa ja Suomessa (kummassakin 21,8 %) ja pienin Irlannissa (14,1 %) ja Luxemburgissa (14,4 %).

Taulukko 1: Väestön ikärakenne suurimpien ikäryhmien mukaan, 2009 ja 2019
(% kokonaisväestöstä)
Lähde: Eurostat (demo_pjanind)

Yhdistyneen kuningaskunnan sekä EFTA-maiden ja ehdokasmaiden väestörakenteet olivat samanlaiset kuin EU-27:ssa yleisesti havaittu rakenne. Selvimmät poikkeukset tästä olivat Islanti ja Turkki (joiden väestörakenne muistutti Irlannin rakennetta): näissä kahdessa maassa nuorimman ikäryhmän osuus oli suuri (19,0 %, ja 23,4 %) ja 65-vuotiaat ja sitä vanhemmat muodostivat verrattain pienen osuuden koko väestöstä (14,2 % ja 8,8 %). Myös Albaniassa ja Pohjois-Makedoniassa 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus oli suhteellisen pieni (kummassakin 14,1 %). Tästä huolimatta väestön ikääntymissuuntaus on nähtävissä myös näissä maissa (ks. kuvio 1).

Kuvio 1: 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuuden kasvu vuosina 2009–2019
(prosenttiyksikköä)
Lähde: Eurostat (demo_pjanind)

Mediaani-ikä korkein Italiassa

EU-27:n väestön mediaani-ikä on nousussa. Se oli 43,7 vuotta 1. tammikuuta 2019 (ks. kuvio 2). Tämä tarkoittaa, että puolet EU-27:n väestöstä oli vanhempia kuin 43,7 vuotta ja puolet sitä nuorempia. EU-27:n eri jäsenvaltioissa mediaani-ikä vaihteli 37,7 vuodesta Irlannissa ja Kyproksessa 46,7 vuoteen Italiassa, mikä vahvistaa näissä jäsenvaltioissa kirjatut suhteellisen nuoret tai vanhat ikärakenteet Vuonna 2019 EFTA-maissa ja ehdokasmaissa mitatut mediaani-iät olivat Liechtensteinia (44,2 vuotta) ja Serbiaa (43,7 vuotta, sama kuin EU-27:ssa) lukuun ottamatta matalammat kuin EU-27:ssa.

Kuvio 2: Väestön mediaani-ikä, 2009 ja 2019
(vuotta)
Lähde: Eurostat (demo_pjanind)

Mediaani-ikä nousi EU-27:ssa 2,7 vuotta (keskimäärin 0,3 vuotta vuodessa) eli 41,0 vuodesta 43,7 vuoteen vuosien 2009 ja 2019 välillä. Mediaani-ikä nousi kaikissa EU-27:n jäsenvaltioissa Ruotsia lukuun ottamatta. Se nousi vähintään 4,0 vuodella Espanjassa, Portugalissa, Liettuassa, Kreikassa, Irlannissa ja Slovakiassa. Ruotsissa mediaani-ikä laski (vuoden 2009 40,7 vuodesta 40,5 vuoteen vuonna 2019). Albanian mediaani-ikä on noussut eniten kymmenen viime vuoden aikana: se nousi 5,6 vuodella eli 31,1 vuodesta 36,7 vuoteen vuosien 2009 ja 2019 välillä(ks. kuvio 2).

Jokaista 65-vuotiasta tai sitä vanhempaa henkilöä kohti hieman yli kolme työikäistä henkilöä

Huoltosuhteiden avulla voidaan tutkia, missä määrin työikäinen väestö tukee nuoria ja/tai ikääntyneitä henkilöitä; nämä suhteet ilmaistaan nuoren ja/tai ikääntyneen väestönosan suhteellisena kokona työikäiseen väestöön verrattuna. Vanhuushuoltosuhde EU-27:ssa oli 31,4 % 1. tammikuuta 2019 (ks. taulukko 2). Näin ollen jokaista 65-vuotiasta tai sitä vanhempaa henkilöä kohti oli hieman yli kolme työikäistä henkilöä. Vanhuushuoltosuhde vaihteli EU-27:n jäsenvaltioissa 20,7 %:sta Luxemburgissa ja 21,6 %:sta Irlannissa 35,7 %:iin Italiassa, 35,1 %:iin Suomessa ja 34,6 %:iin Kreikassa, eli työikäisten henkilöiden määrä vaihteli noin viidestä alle kolmeen jokaista 65-vuotiasta tai sitä vanhempaa henkilöä kohti.

Taulukko 2: Väestön ikärakenteen indikaattorit, 1. tammikuuta 2019
(%)
Lähde: Eurostat (demo_pjanind)

Nuorten ja ikääntyneiden huoltosuhteet muodostavat kokonaishuoltosuhteen (joka lasketaan nuorten ja vanhojen huollettavien henkilöiden suhteena työikäiseksi katsotusta eli 15–64-vuotiaasta väestöstä). Vuonna 2019 se oli 54,9 % EU-27:ssa, mikä tarkoittaa, että jokaista huollettavaa henkilöä kohti oli noin kaksi työikäistä henkilöä. Pienin kokonaishuoltosuhde EU-27:n jäsenvaltioista vuonna 2019 oli Luxemburgissa (43,8 %) ja suurin Ranskassa (61,5 %).

EU-27:n vanhuus- ja kokonaishuoltosuhteissa on havaittavissa yleinen kasvusuuntaus. Vanhuushuoltosuhde kasvoi 5,4 prosenttiyksikköä viime vuosikymmenen aikana (26,0 %:sta 31,4 %:iin vuosien 2009 ja 2019 välillä), kun taas kokonaishuoltosuhde kasvoi 5,9 prosenttiyksikköä samalla ajanjaksolla (49,0 %:sta 54,9 %:iin vuosien 2009 ja 2019 välillä).

Väestön ikääntymisen aiemmat ja tulevat kehityssuuntaukset EU-27:ssa

Väestön ikääntyminen on pitkäaikainen kehityssuuntaus, joka alkoi Euroopassa useita vuosikymmeniä sitten. Tämä suuntaus näkyy väestön ikärakenteen muutoksissa ja ikääntyneiden osuuden kasvussa sekä työikäisten osuuden pienenemisessä koko väestöstä.

Väestöpyramidit (ks. kuviot 3 ja 4) osoittavat väestön jakauman sukupuolen ja viisi vuotta käsittävien ikäryhmien mukaan. Kukin pylväs vastaa kyseisen sukupuolen ja ikäryhmän osuutta koko väestöstä (miehet ja naiset yhteensä). EU-27:n väestöpyramidi 1. tammikuuta 2019 on kapea alhaalta ja vinoneliön kaltainen useissa Euroopan maissa toisen maailmansodan jälkeen vallinneen suuren syntyvyyden aiheuttamien ”suurten ikäluokkien” kohorttien vuoksi. Nämä suuret ikäluokat kasvattavat nyt eläkeikäisten väestöä, kuten vertailu vuoden 2004 väestöpyramidin kanssa osoittaa. ”Suurten ikäluokkien” pullistuma siirtyy pyramidissa ylöspäin ja jättää työikäisen väestön ja pyramidin pohjan kapeammaksi, kuten kuviosta 3 näkyy.

Kuvio 3: Väestöpyramidit, EU-27, 2004 ja 2019
(% kokonaisväestöstä)
Lähde: Eurostat (demo_pjangroup)

Yli 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus väestöstä kasvaa kaikissa EU-27:n jäsenvaltioissa, EFTA-maissa ja ehdokasmaissa sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Viime vuosikymmenen aikana tapahtunut kasvu vaihtelee 5,1 prosenttiyksiköstä Suomessa, 4,7 prosenttiyksiköstä Tšekissä ja 4,5 prosenttiyksiköstä Maltassa 1,1 prosenttiyksikköön Saksassa ja 0,4 prosenttiyksikköön Luxemburgissa. Viime vuosikymmenenä (2009–2019) kasvu oli koko EU-27:ssa 2,9 prosenttiyksikköä (ks. kuvio 1). Sen sijaan alle 15-vuotiaiden osuus EU-27:n väestöstä pieneni 0,2 prosenttiyksikköä (ks. taulukko 1).

Ikääntyneiden henkilöiden suhteellisen osuuden kasvu saattaa selittyä pitkäikäisyyden lisääntymisellä, joka on ollut havaittavissa useita vuosikymmeniä, kun elinajanodote on kasvanut (ks. kuolevuutta ja elinajanodotetta koskevat tilastot (englanniksi)). Tätä kehitystä kutsutaan usein väestöpyramidin ”huipun ikääntymiseksi”.

Toisaalta useita vuosia jatkunut alhainen syntyvyys on edistänyt väestön ikääntymistä, sillä syntyvyyden väheneminen pienentää nuorten osuutta koko väestöstä (ks. syntyvyystilastot (englanniksi)). Tätä prosessia kutsutaan väestöpyramidin ”pohjan ikääntymiseksi” ja se voidaan havaita EU-27:n väestöpyramidien pohjan kapenemisessa vuosina 2004–2019.

Väestön ikääntymisen tulevan kehityksen tutkimiseksi laaditut Eurostatin viimeisimmät väestöennusteet kattavat ajanjakson 2019–2100. EU-27:n väkiluvun ennustetaan kasvavan enimmillään 449,3 miljoonaan noin vuonna 2026 ja vähenevän sen jälkeen asteittain 416,1 miljoonaan vuoteen 2100 mennessä.

Vuosien 2019 ja 2100 ikäpyramidien vertailu (ks. kuvio 4) osoittaa, että EU-27:n väestön ennustetaan ikääntyvän edelleen. Ikääntyneiden määrä kasvaa lähivuosikymmeninä merkittävästi. Vuoteen 2100 mennessä pyramidi muuttuu enemmän suorakaiteen muotoiseksi ja kapenee huomattavasti keskiosastaan (noin 45–54-vuotiaat).

Kuvio 4: Väestöpyramidit, EU-27, 2019 ja 2100
(% kokonaisväestöstä)
Lähde: Eurostat (demo_pjangroup) ja (proj_18np)

Toinen väestön ikääntymiseen liittyvä näkökohta on ikääntyneen väestönosan lisääntyvä ikääntyminen, sillä hyvin vanhojen henkilöiden suhteellinen osuus kasvaa nopeammin kuin minkään muun EU-27:n väestön ikäsegmentin. 80-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuuden EU-27:n väestöstä ennustetaan kasvavan 2,5-kertaiseksi eli 5,8 %:sta 14,6 %:iin vuosien 2019 ja 2100 välillä (ks. kuvio 5).

Kuvio 5: Väestörakenne suurimpien ikäryhmien mukaan, EU-27, 2019–2100
(% kokonaisväestöstä)
Lähde:'’ Eurostat (demo_pjanind) and (proj_18ndbi)

Vuosina 2019–2100 työikäisen väestön osuuden odotetaan pienenevän, kun taas ikääntyneiden osuus koko väestöstä todennäköisesti kasvaa: vuoteen 2100 mennessä 65-vuotiaat ja sitä vanhemmat muodostavat 31,3 % EU-27:n väestöstä, kun tämä osuus vuonna 2019 oli 20,2 %. Eri ikäryhmien osuuksien muutosten vuoksi EU-27:n vanhuushuoltosuhteen ennustetaan lähes kaksinkertaistuvan 31,4 %:sta 57,1 %:iin vuosien 2019 ja 2100 välillä ja kokonaishuoltosuhteen ennustetaan samaan aikaan kasvavan 54,9 %:sta 82,6 %:iin (ks. kuvio 6). Mediaani-iän ennustetaan nousevan 5,1 vuotta eli 43,7 vuodesta 48,8 vuoteen vuosien 2019 ja 2100 välillä.

Kuvio 6: Ennustettu kokonais- ja vanhuushuoltosuhde, EU-27, 2019–2100
(%)
Lähde:'’ Eurostat (demo_pjanind) ja (proj_18ndbi)

Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot

Population structure and ageing: tables and figures (englanniksi)

Tietolähteet

Eurostat kerää EU:n jäsenvaltioista ja muista sen väestötietojen keräämiseen osallistuvista maista tietoja, jotka koskevat väestötilannetta kunkin vuoden tammikuun 1. päivänä. Suositeltu määritelmä on ”vakinaisesti asuva väestö”, jolla tarkoitetaan tietyn alueen asukkaiden määrää kyseisen vuoden tammikuun 1. päivänä (tai joissain tapauksissa edellisvuoden joulukuun 31. päivänä). Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisten suositusten mukaisesti ”vakinaisen asuinpaikan” määritelmä perustuu 12 kuukauden viiteajanjaksoon, eli vakinaisesti asuvaan väestöön luettavien on täytynyt asua vakinaisessa asuinpaikassaan vähintään 12 kuukauden ajan ennen viiteajankohtaa tai saapua vakinaiseen asuinpaikkaansa viiteajankohtaa edeltävien 12 kuukauden aikana aikomuksenaan asua siellä vähintään vuoden ajan. Maat saattavat kuitenkin ilmoittaa Eurostatille väestölukuja, jotka perustuvat niiden viimeisimpään väestölaskentaan ja joita on mukautettu sen jälkeen tapahtuneiden väestömuutosten osatekijöillä, tai vaihtoehtoisesti rekisteröityihin/laillisiin asukkaisiin perustuvia väestölukuja.

Kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, EFTA-maissa ja EU:n ehdokasmaissa suoritettiin väestö- ja asuntolaskenta vuonna 2011. On normaali käytäntö, että maat tarkistavat vuotuisia väestöarvioitaan, kun väestö- ja asuntolaskennan tulokset tulevat saataville. Laskennan tuloksiin perustuvat väestöarviot saattavat aiheuttaa katkoksia väestön kokoa ja rakennetta koskevissa aikasarjoissa.

Eurostat tarjoaa suuren määrän erilaisia demografisia tietoja. Väestöä koskevat tiedot sisältävät jaotteluja useiden ominaisuuksien, kuten iän, sukupuolen, siviilisäädyn ja koulutustason, mukaan.

Eurostat laatii kansallisen tason väestöennusteita joka kolmas vuosi. Nämä ennusteet ovat mahdollisia skenaarioita, joilla pyritään antamaan tietoa väestön todennäköisestä tulevasta koosta ja ikärakenteesta syntyvyyden, elinajanodotteen ja muuttoliikkeen tulevaa kehitystä koskevien oletusten perusteella.

Taustaa

Euroopan komissio käyttää Eurostatin väestöennusteita analysoidessaan väestön ikääntymisen todennäköisiä vaikutuksia julkisiin menoihin. Väestön ikääntymiseen liittyvät kasvavat sosiaalimenot, kuten eläkkeet, terveydenhuolto ja yksityinen tai laitos(terveyden)hoito, lisäävät todennäköisesti työikäisen väestön taakkaa.

Monilla merkittävillä erityisesti sosiaalikysymyksiä ja taloutta koskevilla politiikanaloilla käytetään demografisia tietoja suunnittelutoimiin ja seuranta- ja arviointiohjelmiin, jotka koskevat esimerkiksi väestön ikääntymistä ja sen todennäköisiä vaikutuksia julkisen talouden ja sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyteen tai väestömuutosten taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia.