Asumistilastot
Tilastotiedot poimittu kesäkuussa 2019.
Seuraava päivitys: lokakuu 2020.
Poimintoja
Enemmistö väestöstä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa asui vuonna 2017 omistusasunnossa. Osuus vaihteli Saksan 51,4 %:sta Romanian 96,8 %:iin.
Vuonna 2017 yli 15 % EU:n väestöstä asui ahtaasti. EU:n jäsenvaltioista ahtaimmin asuttiin Romaniassa (47,0 %).
EU:ssa 4 % väestöstä asui heikoissa asuinoloissa vuonna 2017.
Vuonna 2017 EU:ssa markkinahintaista vuokraa maksavien vuokralaisten asumiskustannukset olivat korkeimmat Kreikassa, missä 83,9 % väestöstä kulutti yli 40 % ekvivalenteista käytettävissä olevista tuloistaan asumiseen. EU:n keskiarvo oli 26,3 %.
Ahtaasti asuminen, 2017
Tässä artikkelissa käsitellään viimeisimpiä Euroopan unionin (EU), kolmen EFTA-maan ja kolmen ehdokasmaan asumistilastoja. Erityisesti keskitytään tarkastelemaan talotyyppiä, hallintaperustetta (omistus-/vuokra-asuminen), asumisen laatua ja kohtuuhintaisuutta.
Kunnollinen asunto kohtuuhintaan turvallisessa ympäristössä on perustarve ja monien mielestä ihmisoikeus. Tämän tarpeen täyttäminen todennäköisesti vähentää köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, mutta se on silti vielä suuri haaste monille Euroopan maille.
Koko artikkeli
Talotyyppi
Vuonna 2017 EU-28:n väestöstä enemmän kuin neljä kymmenestä (41,9 %) asui asuinkerrostaloissa, lähes neljännes (24,0 %) rivi- ja ketjutaloissa ja hiukan yli kolmannes (33,6 %) erillisissä pientaloissa (ks. kuvio 1).
- EU:n jäsenvaltioista asuinkerrostalossa asuvien ihmisten osuus oli vähintään 60 % Latviassa (66,4 %), Espanjassa (66,1 %), Virossa (61,8 %) ja Kreikassa (60,0 %). Myös Sveitsissä asuinkerrostalossa asuvien osuus oli vastaava (63,2 %).
- Erillisissä pientaloissa asui eniten ihmisiä Kroatiassa (70,7 %), Sloveniassa (65,2 %), Romaniassa (64,7 %) ja Unkarissa (63,8 %). Myös Pohjois-Makedonia (74,3 %), Serbia (63,6 %) ja Norja (58,5 %) ilmoittivat suuren osan väestöstä asuvan erillisissä pientaloissa.
- Asuminen rivi- ja ketjutaloissa oli yleisintä Yhdistyneessä kuningaskunnassa (60,4 %), Alankomaissa (58,7 %), Irlannissa (51,7 %), Belgiassa (40,3 %) ja Maltassa (40,0 %). Vain näissä jäsenvaltioissa vähintään kaksi viidesosaa väestöstä asui rivi- ja ketjutaloissa.
Hallintaperuste
Vuonna 2017 yli neljännes (26,5 %) EU-28:n väestöstä asui omistusasunnossa, josta heillä oli kiinne- tai asuntolainaa, ja yli kaksi viidesosaa väestöstä (42,8 %) asui velattomassa omistusasunnossa (ks. kuvio 2). Seitsemän kymmenestä (69,3 %) EU-28:n asukkaasta asui omistusasunnossa, 20,0 % asui markkinahintaisessa vuokra-asunnossa ja 10,7 % asui vuokrasäännöstellyssä tai maksuttomassa asunnossa.
Yli puolet väestöstä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa asui vuonna 2017 omistusasunnossa. Osuus vaihteli Saksan 51,4 %:sta Romanian 96,8 %:iin. Vuokralla asuvien osuus ei siten ollut missään EU:n jäsenvaltiossa suurempi kuin omistusasunnoissa asuvien ihmisten osuus. Sitä vastoin Sveitsissä vuokra-asunnossa asuvien osuus oli suurempi kuin omistusasunnossa asuvien osuus; noin 58,7 % väestöstä asui vuokralla. Alankomaissa (60,7 %) ja Ruotsissa (52,2 %) yli puolet väestöstä asui omistusasunnoissa, joista heillä oli kiinne- tai asuntolainaa. Tilanne oli sama Islannissa (63,9 %, vuoden 2016 tiedot) ja Norjassa (60,5 %).
Vuonna 2017 markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvien osuus oli 11:ssä EU:n jäsenvaltiossa alle 10,0 %. Sen sijaan Saksassa (40,0 %) ja Tanskassa (37,7 %) noin kaksi viidesosaa asui markkinahintaisessa vuokra-asunnossa. Ruotsissa (34,0 %), Itävallassa (30,1 %) ja Alankomaissa (29,8 %) noin kolme kymmenesosaa ja Kreikassa (21,0 %), Luxemburgissa (20,8 %) ja Ranskassa (19,2 %) noin viidesosa asui markkinahintaisessa vuokra-asunnossa. Markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvan väestön osuus oli vielä suurempi Sveitsissä, jossa se oli hiukan yli puolet (50,9 %). Vuokrasäännöstellyssä asunnossa tai maksuttomassa asunnossa asuvien osuus väestöstä oli alle 20,0 % kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja niissä kuudessa EU:n ulkopuolisessa maassa, joiden osalta tiedot ovat saatavissa.
Asumisen laatu
Asumisen laadun arvioinnissa yksi keskeisistä tekijöistä on asunnossa käytettävissä olevan tilan riittävyys. Ahtaasti asumisen asteella tarkoitetaan niiden ihmisten osuutta, jotka asuvat ahtaissa asunnoissa – määriteltynä kotitalouden käytettävissä olevien huoneiden määrän, kotitalouden koon sekä sen jäsenten iän ja perhetilanteen perusteella.
Vuonna 2017 EU-28:n väestöstä 15,7 % asui ahtaasti
EU:n jäsenvaltioista ahtaimmin asuttiin (ks. kuvio 3) Romaniassa (47,0 %). Yli puolet väestöstä asui ahtaasti Serbiassa (56,2 %). Myös Pohjois-Makedoniassa (46,3 %) ja Turkissa (43,7 %) ahtaasti asumisen aste oli suhteellisen korkea. Vähiten ihmisiä asui ahtaasti Kyproksessa ja Irlannissa (2,8 % molemmissa), Maltassa (3,0 %), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (3,4 %) ja Alankomaissa (4,1 %). Kahdeksassa muussa EU:n jäsenvaltiossa sekä Norjassa, Sveitsissä ja Islannissa alle 10 % väestöstä asui ahtaasti.
Köyhyysriskissä olevan väestön (eli sellaisissa kotitalouksissa elävien ihmisten, joiden käytettävissä olevat tulot henkeä kohti ovat alle 60 % kansallisesta mediaanitulosta) osalta ahtaasti asumisen aste vuonna 2017 oli EU-28:ssa 26,5 %, mikä on 10,8 prosenttiyksikköä enemmän kuin vastaava luku koko väestön osalta (ks. kaavio 3). Ahtaasti asumisen aste köyhyysriskissä olevan väestön osalta oli suurin Romaniassa (58,3 %), Slovakiassa (55,6 %), Puolassa (49,8 %), Bulgariassa (48,6 %) ja Latviassa (47,0 %). Se oli erityisen suuri myös Turkissa (70,7 %), Serbiassa (65,2 %) ja Pohjois-Makedoniassa (63,7 %). Köyhyysriskissä olevan väestön ahtaasti asumisen aste oli puolestaan alhaisin Irlannissa (7,5 %), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (6,4 %), Kyproksessa (6,0 %) ja Maltassa (5,9 %). Kyseiset maat olivat EU:n jäsenvaltioista ainoat maat, joissa vähemmän kuin yksi kymmenestä köyhyysriskissä olevasta asui ahtaasti.
Asumisen laatua kuvaavan kattavamman indikaattorin muodostamisessa otetaan huomioon ahtaasti asumisen lisäksi myös muut heikkojen asuinolojen kriteerit, kuten kylpyhuoneen tai wc-tilojen puute, vuotava katto tai asunnon pimeys. Heikoissa asuinoloissa asuvien asteella tarkoitetaan niiden henkilöiden osuutta, jotka asuvat asunnoissa, joiden katsotaan olevan liian ahtaita ja jotka täyttävät sen lisäksi vähintään yhden edellä mainituista heikkoja asuinoloja koskevista kriteereistä.
EU-28:ssa 4,0 % väestöstä asui heikoissa asuinoloissa vuonna 2017
Neljässä EU:n jäsenvaltiossa useampi kuin yksi kymmenestä asui heikoissa asuinoloissa. Näistä Bulgariassa osuus oli 10,6 %, ja sitä suuremmat osuudet olivat Latviassa (15,2 %), Unkarissa (16,2 %) sekä Romaniassa, jossa osuus oli suurin ja lähes yksi viidestä (16,5 %) asui heikoissa asuinoloissa (ks. kuvio 4). Sen sijaan Alankomaissa (0,9 %), Irlannissa (0,8 %), Kyproksessa (0,8 %) ja Suomessa (0,7 %) alle 1,0 % väestöstä asui heikoissa asuinoloissa vuonna 2017. Koko EU-28:n osalta heikoissa asuinoloissa asuvien määrä laski hieman vuosien 2016 ja 2017 välillä (-0,7 prosenttiyksikköä). EU:n jäsenvaltioissa heikoissa asuinoloissa asuvien määrä kasvoi vuodesta 2016 vuoteen 2017 eniten Latviassa (1,0 prosenttiyksikköä) ja Tanskassa (0,9 prosenttiyksikköä). Heikoissa asuinoloissa asuvien määrä väheni jäsenvaltioista eniten Romaniassa (-2,7 prosenttiyksikköä) ja Italiassa (-2,0 prosenttiyksikköä). Tšekissä, Portugalissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa lasku oli kaikissa 0,9 prosenttiyksikköä. Turkissa määrä laski 1,0 prosenttiyksikköä ja Pohjois-Makedoniassa 1,9 prosenttiyksikköä.
Asumisen kohtuuhintaisuus
Vuonna 2017 EU-28:n väestöstä 10,4 % asui kotitalouksissa, jotka käyttivät 40 % tai enemmän käytettävissä olevista tuloistaan asumiseen
(% väestöstä)
Lähde: Eurostat (ilc_lvho07c) ja (ilc_lvho07a)
Sellaisen väestön osuus, jonka asumiskulut olivat yli 40 % käytettävissä olevista tuloista, oli suurin markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvien osalta (26,3 %) ja alhaisin velattomissa omistusasunnoissa asuvien osalta (4,7 %) (ks. taulukko 1).
EU-28:n keskiarvojen sisältä löytyy suuria jäsenvaltioiden välisiä eroja. Yhdessä ääripäässä oli joukko jäsenvaltioita, joissa suhteellisen pieni osuus väestöstä asui kotitalouksissa, jotka käyttivät yli 40 % käytettävissä olevista tuloistaan asumiseen. Näihin kuuluvat muun muassa Malta (1,4 %) ja Kypros (2,8 %). Toisessa ääripäässä lähes kaksi viidesosaa Kreikan väestöstä (39,6 %) ja lähes viidesosa Bulgarian väestöstä (18,7 %) käytti yli 40 % käytettävissä olevista tuloistaan asumiseen. Tanskassa (15,7 %) ja Saksassa (14,5 %) heitä oli noin yksi kuudesosa.
Hallintaperusteen mukaan suurin väestönosa, jonka asumiskustannukset olivat yli 40 % heidän käytettävissä olevista tuloistaan, oli markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvat. Myös tämän väestönosan osalta EU:n jäsenvaltioiden välillä oli suuria eroja, ja joissakin jäsenvaltioissa osuudet olivat hyvin suuria vuonna 2017. Yhdeksässä jäsenvaltiossa yli yksi kolmasosa markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvasta väestöstä kulutti yli 40 % käytettävissä olevista tuloistaan asumiseen. Heidän osuutensa väestöstä oli yli kaksi viidesosaa Espanjassa (42,1 %), Liettuassa (42,5 %) ja Kroatiassa (48,6 %), hiukan yli puolet Bulgariassa (51,0 %) ja Romaniassa (60,4 %), ja jopa 83,9 % Kreikassa.
Taulukoiden ja kaavioiden lähdetiedot
Housing statistics: tables and figures (englanniksi)
Tietolähteet
Tässä käytetyt tiedot on saatu pääosin tuloja ja elinoloja koskevien EU:n tilastojen (EU-SILC) mikrotiedoista. Viiteväestönä ovat kaikki yksityiset kotitaloudet ja niiden senhetkiset jäsenet, jotka asuivat jäsenvaltioiden alueella tiedonkeruun ajankohtana. Asuntoloissa ja laitoksissa asuvat jätetään yleensä kohdeväestön ulkopuolelle. EU-28:n ja euroalueen tiedot ovat jäsenvaltioiden väestöpainotettuja keskiarvoja.
Taustaa
Koti vaikuttaa kotitalouden elämänlaatuun monella tavalla: se tarjoaa suojaa, turvaa ja yksityisyyttä sekä paikan, jossa voi rentoutua, oppia ja elää. Koteja voidaan tarkastella myös lähiympäristön suhteen ajatellen sitä, miten helposti siellä saa esimerkiksi lastenhoitopaikan tai millaisia oppilaitoksia, työpaikkoja, mahdollisuuksia vapaa-ajanviettoon, kauppoja ja julkisia palveluja siellä on. Omistusasunnossa tai vuokra-asunnossa asumisen rahoittaminen on kotitalouksille tärkeä asia, joka on usein sidoksissa asumisen laatuun.
EU:lla ei ole erityisiä asumiseen liittyviä velvollisuuksia, vaan asumiseen liittyvästä politiikasta päätetään kansallisella tasolla. Haasteet ovat kuitenkin samanlaisia monissa EU:n jäsenvaltioissa: esimerkiksi kuinka uudistaa asuntokantaa, torjua kaupunkirakenteen hajautumista, edistää kestävää kehitystä, auttaa nuoria ja heikommassa asemassa olevia löytämään asunto tai markkinoida energiatehokkuutta asuntojen omistajille.
Sosiaalinen asuminen, asunnottomuus ja integroituminen ovat keskeisiä tekijöitä EU:n sosiaalipoliittisessa ohjelmassa. Perusoikeuskirjan IV–34 artiklassa todetaan, että ”yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi unioni tunnustaa oikeuden toimeentuloturvaan ja asumisen tukeen tarkoituksena turvata ihmisarvoinen elämä jokaiselle, jolla ei ole riittävästi varoja, unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti”. Tässä yhteydessä Nizzassa vuonna 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto sopi köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevan EU:n strategian yhteisistä tavoitteista, joista kaksi liittyy asumiseen. Nämä kaksi tavoitetta ovat ”toteuttaa toimia, joiden tarkoituksena on tarjota kaikille mahdollisuus kunnolliseen ja terveelliseen asumiseen sekä peruspalveluihin (muun muassa sähkö, vesi ja lämmitys), joiden avulla voi elää normaalia elämää paikalliset olosuhteet huomioon ottaen” ja ”toteuttaa toimia, joilla estetään mahdollisesti sosiaaliseen syrjäytymiseen johtavia kriisitilanteita, kuten velkaantumista, koulunkäynnin lopettamista ja asunnottomaksi jäämistä”. Tätä tehtävää laajennettiin vuonna 2010, kun tiedonannossa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista (KOM(2010) 758 lopullinen) vahvistettiin joukko toimia, joilla pyritään vähentämään köyhyysriskissä tai syrjäytymisvaarassa olevien määrää vähintään 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä (verrattuna vuoteen 2008) — katso myös artikkeli People at risk of poverty or social exclusion (englanniksi).
Suora pääsy
- Living conditions in Europe — housing quality (englanniksi)
- Housing price statistics — house price index (englanniksi)
- Tuloköyhyystilastot
- Living conditions in Europe — poverty and social exclusion (englanniksi)
- Quality of life indicators — material living conditions (englanniksi)
- Income and living conditions (t_ilc) (englanniksi), katso:
- Living conditions (t_ilc_lv)
- Housing conditions (t_ilc_lvho)
- Overcrowding rate (t_ilc_lvho_or)
- Housing cost burden (t_ilc_lvho_hc)
- Housing conditions (t_ilc_lvho)
- Material deprivation (t_ilc_md)
- Housing deprivation (t_ilc_mdho)
- Living conditions (t_ilc_lv)
- Income and living conditions (ilc) (englanniksi), katso:
- Living conditions (ilc_lv)
- Housing conditions (ilc_lvho)
- Overcrowding rate (ilc_lvho_or)
- Under-occupied dwellings (ilc_lvho_uo)
- Housing cost burden (ilc_lvho_hc)
- Housing conditions (ilc_lvho)
- Material deprivation (ilc_md)
- Housing deprivation (ilc_mdho)
- Living conditions (ilc_lv)
- Income and living conditions (englanniksi)
- Income and living conditions (ESMS metadata file — ilc_esms) (englanniksi)
- The production of data on homelessness and housing deprivation in the European Union: survey and proposals — 2005 (englanniksi)
- Asetus (EY) N:o 1177/2003, annettu 16 päivänä kesäkuuta 2003, yhteisön tulo- ja elinolotilastoista (EU-SILC)
- Asetus (EY) N:o 1553/2005, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, yhteisön tulo- ja elinolotilastoista (EU-SILC) annetun asetuksen (EY) N:o 1177/2003 muuttamisesta
- Asetus (EU) N:o 1157/2010, annettu 9 päivänä joulukuuta 2010, yhteisön tulo- ja elinolotilastoista (EU-SILC) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1177/2003 täytäntöönpanosta asuinoloja koskevien toissijaisten tavoitemuuttujien vuoden 2012 luettelon osalta
- Euroopan komissio — työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto — Employment and Social Development in Europe (2017) (englanniksi)
- Euroopan komissio — työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto — Employment and Social Development in Europe — Quarterly Review — Winter 2017 (englanniksi)
- Euroopan komissio — työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto — Homelessness (englanniksi)
- Työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto — Synthesis report: peer review on sustainable ways of preventing homelessness (2013) (englanniksi)
- OECD — Housing (englanniksi)
- United Nations — Housing (englanniksi)
- WHO — Housing and health (englanniksi)