Archive:Jätetilastot

Tiedot huhtikuulta 2015. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava päivitys: Heinäkuu 2017.

Taulukko 1: Jätetuotanto toimialojen ja kotitalouksien mukaan jaoteltuna, 2012
(tuhatta tonnia)
Lähde: Eurostat (env_wasgen)

Kuvio 1: Jätetuotanto toimialojen ja kotitalouksien mukaan jaoteltuna, EU-28, 2012
(%)
Lähde:' Eurostat (env_wasgen)

Kuvio 2: Jätetuotanto, 2012
(kg/asukas)
Lähde: Eurostat (env_wasgen)

Kuvio 3: Jätetuotanto, muu kuin merkittävä mineraalijäte, 2004 ja 2012
(kg/asukas)
Lähde: Eurostat (env_wasgen)

Kuvio 4: Jätetuotanto, muu kuin merkittävä mineraalijäte, EU-28, 2004–2012
(miljoonaa tonnia)
Lähde: Eurostat (env_wasgen)

Taulukko 2: Jätteen kokonaistuotanto, 2010 ja 2012
(tuhatta tonnia)
Lähde: Eurostat (env_wasgen)

Kuvio 5: Vaarallisen jätteen tuotanto, 2004 ja 2012 (¹)
(kg/asukas)
Lähde: Eurostat (env_wasgen)

Taulukko 3: Jätteen käsittely, 2012
(tuhatta tonnia)
Lähde: Eurostat (env_wastrt)

Taulukko 4: Vaarallisen jätteen käsittely, 2012
(tuhatta tonnia)
Lähde: Eurostat (env_wastrt)

Kuvio 6: Jätteen käsittelyn kehitys EU-28:ssa, 2004–2012
(miljoonaa tonnia)
Lähde: Eurostat (env_wastrt)

Tässä artikkelissä annetaan yleiskatsaus jätteen tuotannon ja käsittelyn kehittymisestä Euroopan unionissa (EU) ja joissakin EU:n ulkopuolisissa maissa. Tiedot perustuvat kokonaisuudessaan jätetilastoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2150/2002 puitteissa kerättyihin tietoihin.

Direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 1 kohdassa jäte määritellään ”miksi tahansa aineeksi tai esineeksi, jonka haltija poistaa käytöstä, aikoo poistaa käytöstä tai on velvollinen poistamaan käytöstä”. Jäte on merkittävää luonnovarojen hukkaa niin materiaalien kuin energiankin muodossa. Jätehuollolla ja jätteen loppusijoituksella voi olla myös huomattavia ympäristövaikutuksia. Kaatopaikat esimerkiksi vievät tilaa ja voivat aiheuttaa ilman, veden ja maaperän saastumista, ja jätteen polttaminen taas voi johtaa vaarallisten ilman epäpuhtauksien päästöihin, ellei sitä säännellä.

EU:n jätehuoltopolitiikoilla pyritäänkin siksi vähentämään jätteen ympäristö- ja terveysvaikutuksia sekä parantamaan EU:n resurssitehokkuutta. Näiden politiikanalojen pitkän aikavälin tavoite on vähentää jätteen syntymistä ja, silloin kun sitä ei voida välttää, edistää jätteen käyttöä resurssina, sen kierrätystä ja turvallista loppusijoitusta.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Jätteen kokonaistuotanto

Vuonna 2012 taloudellinen toiminta ja kotitaloudet tuottivat EU-28:ssa jätettä yhteensä 2 515 miljoonaa tonnia, mikä on hieman enemmän kuin vuonna 2010 (2 460 miljoonaa tonnia) ja 2008 (2 427 miljoonaa tonnia) mutta vähemmän kuin vuonna 2004. Vuosien 2008 ja 2010 alhaiset luvut saattavat heijastaa ainakin osittain taloudellisen toiminnan supistumista talous- ja finanssikriisin seurauksena. Taulukosta 1 käy ilmi, että vuonna 2012 EU-28-maiden välillä oli merkittäviä eroja niin syntyvän jätteen määrän kuin jätettä tuottavan toiminnan osalta.

Kuviossa 1 esitetään toimialojen ja kotitalouksien osuus EU-28:n jätetuotanosta vuonna 2012. Rakennus- ja purkujätteen osuus jätteen kokonaistuotannosta oli 33 % (821 miljoonaa tonnia). Sen jälkeen eniten jätettä tuottivat kaivostoiminta ja louhinta (29 % eli 734 miljoonaa tonnia), teollisuus (11 % eli 270 miljoonaa tonnia), kotitaloudet (8 % eli 213 miljoonaa tonnia) ja energia-ala (4 % eli 96 miljoonaa tonnia). Muut toimialat tuottivat loput 15 % jätettä.

Talouden toimialojen ja kotitalouksien vuonna 2012 synnyttämä jäte voidaan ilmaista myös suhteessa väestön määrään (kuvio 2). Keskimäärin EU-28:ssa tuotettiin jätettä vuonna 2012 lähes viisi tonnia (4 984 kg) asukasta kohti. Keskiarvo ei kuitenkaan kuvasta EU:n jäsenvaltioiden välisiä merkittäviä eroja. Vaihtelu käy ilmi suurimmasta ja pienimmästä keskiarvosta: Bulgariassa tuotettiin 22,1 tonnia jätettä asukasta kohti, kun taas Kroatiassa jätettä tuotettiin 791 kg asukasta kohti.

Suurin osa (63 %) EU-28:ssa tuotetusta jätteestä oli mineraalijätettä. Sen suhteellinen osuus kokonaistuotannosta vaihteli huomattavasti EU:n jäsenvaltioiden välillä, mikä saattaa kuvastaa ainakin osittain maiden erilaisia taloudellisia rakenteita. Jäsenvaltioissa, joiden jätetuotannosta mineraalijätteiden osuus oli suuri, harjoitettiin paljon kaivostoimintaa ja louhintaa (Bulgaria, Suomi, Viro, Ruotsi ja Romania) ja/tai rakennustoimintaa (Luxemburg). Näiden kahden toimialan osuus mineraalijätteen tuotannosta oli 3,0 tonnia asukasta kohti eli 93,5 % EU-28:ssa vuonna 2012 tuotetusta miniraalijätteestä (kokonaistuotanto oli 3,2 tonnia asukasta kohti).

Muun kuin mineraalijätteen tuotanto

EU-28:ssa vuonna 2012 tuotetut 922 miljoonaa tonnia muuta kuin mineraalijätettä muodostivat 37 % koko jätetuotannosta. Suhteutettuna väestöön EU-28:n asukkaat synnyttivät vuonna 2012 keskimäärin 1,8 tonnia muuta kuin mineraalijätettä (kuvio 3). Vuosien 2004 ja 2012 välillä muun kuin mineraalijätteen tuotanto laski kokonaisuudessaan 3,7 % ja määrä asukasta kohti 5,8 % (kyseisenä ajanjaksona EU:n väestön määrä kasvoi).

Vuonna 2012 muun kuin mineraalijätteen tuotanto vaihteli EU:n jäsenvaltioissa Kroatian keskimääräisestä 620 kilosta asukasta kohti Viron 8,6 tonniin asukasta kohti. Virossa jäte muodostui pääasiassa vaarallisista öljyliuskeen poltossa ja jalostuksessa syntyvistä polttojätteestä, kemiallisesta sakkasta ja jäännöksistä).

Kuviossa 4 esitetään EU-28:n muun kuin mineraalijätteen tuotannon alkuperä ja kehitys jaoteltuna toimialojen mukaan. Vuonna 2012 eniten jätettä synnyttivät kotitaloudet (208,1 miljoonaa tonnia) ja teollisuus (200,8 miljoonaa tonnia). Niiden määrät kehittyivät eri tavalla: vuonna 2012 kotitaloudet synnyttivät jätettä saman verran kuin vuonna 2004, kun taas teollisuuden jätetuotanto laski kyseisenä ajanjaksona 26 %. Myös kaivostoiminnan ja louhinnan (-25 %) sekä maa- , metsä- ja kalatalouden (-49 %) synnyttämän jätteen määrä laski huomattavasti tarkastelujakson aikana. Sen sijaan vesihuollon ja viemäri- ja jätevesihuollon (61 %) sekä rakentamisen (45 %) jätetuotanto kasvoi nopealla vauhdilla.

Vaarallisen jätteen tuotanto

Vaarallinen jäte saattaa olla vaaraksi ihmisten terveydelle ja ympäristölle, jos sen käsittely ja loppusijoitus eivät ole asianmukaisia. Vuonna 2012 EU-28:n jätteestä noin 100,7 miljoonaa tonnia (4,0 % kaikesta jätteestä) luokiteltiin vaaralliseksi (taulukkonbsp;2). Määrä tarkoittaa noin 200 kg:a vaarallista jätettä asukasta kohti EU-28:ssa (keskimääräisestä asukaskohtaisesta 5,0 jätetonnista).

Näin ollen vuoteen 2012 verrattuna EU-28:ssa tuotettiin muuta kuin vaarallista jätettä 2,2 % ja vaarallista jätettä 3,3 % enemmän kuin vuonna 2010. Vaarallisen jätteen määrä kasvoi määrällisesti mitattuna 95,7 miljoonasta tonnista 100,7 miljoonaan tonniin. Vuonna 2012 vaarallisen jätteen osuus jätteen kokonaistuotannosta oli alle 10,0 % kaikissa muissa EU:n jäsenvaltioissa paitsi Virossa, jossa osuus oli 41,6 %, ja Irlannissa, jossa osuus oli 10,3 %. Viron erittäin suuri osuus johtui pääasiassa energiantuotannosta öljyliuskeesta. Taulukossa 2 esitetyistä EU:n ulkopuolisista maista suurin vaarallisen jätteen osuus jätteen kokonaistuotannosta mitattiin Serbiassa (26,3 %), jossa suuri osuus johtuu laajasta kaivostoiminnasta ja louhinnasta. Seuraavaksi suurimmat osuudet mitattiin Bosnia ja Hertsegovinassa (21,2 %) ja Norjassa (12,7 %).

Kuviosta 5 käy ilmi vaarallisen jätteen tuotanto asukasta kohti vuosina 2004 ja 2012 (luvut sisältävät kaikki vaaralliset jätteet, myös mineraalijätteen). Viron, Bulgarian ja Serbian korkeat luvut selittyvät pääosin maiden tiettyihin luonnovaroihin liittyvällä kaivostoiminnalla. Näitä erikoistapauksia lukuun ottamatta vaarallisen jätteen tuotanto vaihteli EU:n jäsenvaltioissa vuonna 2012 alhaisimmasta Kreikan 27 kg:sta asukasta kohti Luxemburgin 593 kg:aan asukasta kohti.

Vuosien 2004 ja 2012 välisenä aikana vaarallisen jätteen tuotanto kasvoi EU-28:ssa 11,1 % asukasta kohti. Joissakin EU:n jäsenvaltioissa (esim. Latviassa ja Tanskassa) määrä kasvoi huomattavasti, mutta sitä tasapainotti jonkin verran määrän väheneminen 11:ssä muussa jäsenvaltiossa (esim. Kyproksessa, Portugalissa ja Romaniassa).

Jätteen käsittely

Vuonna 2012 EU-28:ssa käsiteltiin noin 2 303 miljoonaa tonnia jätettä. Tämä sisältää EU:hun käsiteltäväksi tuodun jätteen. Taulukossa 3 esitetään tarkemmin käytetyt jätteen käsittelytoimet. Lähes puolet (48,3 %) EU-28:ssa vuonna 2012 käsitellystä jätteestä hävitettiin muuten kuin polttamalla, pääasiassa sijoittamalla jätettä maan pinnalle tai maahan (esim. kaatopaikoille) mutta myös käsittelemällä maaperää tai laskemalla jätepäästöjä vesistöihin. Lisäksi 45,7 % EU-28:ssa vuonna 2012 käsitellystä jätteestä lähetettiin käsiteltäväksi talteenottoa varten (muu kuin energian talteenotto); tähän sisältyy kierrätys (36,4 %) ja maantäyttötoimet (9,3 %). Maantäytöllä tarkoitetaan louhittujen alueiden saattamista hyötykäyttöön tai turvallisiksi tai niiden maisemoimista. Jäljelle jäävät 6,0 % EU-28:ssa käsitellystä jätteestä lähetettiin poltettavaksi joko energian talteenottamiseksi (4,4 %) tai muuten (1,6 %). Jätteen käsittelymenetelmät vaihtelivat huomattavasti eri EU:n jäsenvaltioissa. Joissakin jäsenvaltioissa suuri osa jätteestä otettiin talteen (muuhun kuin energiaksi) (esim. Slovenia, Italia, Belgia, Puola ja Saksa), kun taas joissakin jäsenvaltioissa suosittiin jätteen viemistä loppusijoituspaikkaan (esim. Bulgaria, Romania, Kreikka ja Malta).

Vaarallisen jätteen käsittelyssä jätteen loppusijoituksen osuus oli vuonna 2012 koko EU-28:ssa lähes puolet (47,8 %) (taulukko 4). Vaarallisesta jätteestä noin 10,5 miljoonaa tonnia (13,9 %) poltettiin tai käytettiin energian talteenottoon ja 28,8 miljoonaa tonnia (38,3 %) otettiin talteen.

Kuviosta 6 käy ilmi jätteen käsittelyn kehitys EU-28:ssa vuosien 2004 ja 2012 välisenä aikana keskeisten käsittelytapojen mukaan. Vuonna 2012 loppusijoitetun jätteen määrä oli hiukan (0,4 %) pienempi kuin vuonna 2004. Talteenotetun jätteen määrä (pois lukien energian talteenotto) kasvoi vuosien 2004 ja 2012 välillä 18,3 % eli 890 miljoonasta tonnista 1 053 miljoonaan tonniin. Näin ollen talteenoton osuus jätteen käsittelystä kasvoi vuoden 2004 42,1 %:sta vuoden 2012 45,7 %:iin. Jätteen poltto (mukaan lukien energian talteenotto) lisääntyi vuosien 2004 ja 2012 välisenä aikana kaiken kaikkiaan 27,4 %.

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Jotta jätepolitiikan täytäntöönpanoa ja erityisesti talteenottoa ja turvallista loppusijoitusta koskevien periaatteiden noudattamista voidaan seurata, tarvitaan luotettavia tilastoja yritysten ja kotitalouksien jätetuotannosta ja jätehuollosta. Vuonna 2002 annettiin jätetilastoja koskeva asetus (EY) N:o 2150/2002, jolla luotiin puitteet yhdenmukaisille unionin jätetilastoille.

Ensimmäiset tilastot koskevat viitevuotta 2004, ja asetuksessa EU:n jäsenvaltioiden edellytetään toimittavan tietoja jätteen tuotannosta, talteenotosta ja loppusijoituksesta joka toinen vuosi. Tällä hetkellä jätteen tuotannosta ja käsittelystä on käytettävissä tietoja viideltä viitevuodelta eli vuosilta 2004, 2006, 2008, 2010 ja 2012. EU-28:aa koskevia vuoden 2006 tietoja ei ole vielä annettu levitettäväksi, mutta niiden odotetaan olevan pian käytettävissä.

Taustaa

EU:n toiminta jätehuollon alalla perustuu kolmeen periaatteeseen: jätteen syntymisen ehkäisemiseen, kierrätykseen ja uusiokäyttöön sekä loppusijoittamisen ja seurannan parantamiseen. Jätteiden syntymistä voidaan ehkäistä puhtaammalla teknologialla, ekosuunnittelulla ja ekotehokkuudella sekä tuotannossa että kulutuksessa. Jätteiden syntymisen ehkäiseminen ja kierrätys erityisesti materiaaliteknologiassa voivat lisäksi vähentää käytettyjen resurssien ympäristövaikutuksia, kun raaka-aineiden louhinta ja jalostaminen tuotantoprosesseissa vähenee. Jäte, jota ei voida kierrättää tai käyttää uudelleen, olisi mahdollisuuksien mukaan poltettava turvallisesti, ja kaatopaikkoja olisi käytettävä vasta viimeisenä keinona. Molemmat menettelyt edellyttävät tiukkaa seurantaa, koska ne voivat aiheuttaa vakavia ympäristövahinkoja.

EU:n kestävän kehityksen strategiassa (englanniksi) ja seitsemännessä ympäristöalan toimintaohjelmassa (englanniksi), jossa jätteen syntymisen estäminen ja jätehuolto määritellään yhdeksi seitsemästä teemakohtaisesta strategiasta (nimeltään Resurssien kestävän käytön edistäminen - Jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä koskeva teemakohtainen strategia (KOM(2005) 666 lopullinen)), korostetaan resurssien tehokkaan käytön ja jätteiden syntymisen ja jätehuollon välistä yhteyttä. Unionin tätä alaa koskevan politiikan tavoite on erottaa resurssien käyttö ja jätetuotanto talouskasvusta ja varmistaa samalla, että kestävä kulutus ei ylitä ympäristön kapasiteettia. EU:n jätepolitiikassa saavutetun edistymisen seuraamiseksi teemakohtaisesta strategiasta tehtiin arviointi vuonna 2010 (KOM(2011) 13 lopullinen). Arviointikertomuksessa todetaan, että editystä on tapahtunut monilla alueilla: lainsäädäntöä on muutettu, kierrätys on lisääntynyt, kaatopaikoille viedään vähemmän jätettä ja tiettyjen jätevirtojen osalta vaarallisten aineiden määrä on vähentynyt. Tästä huolimatta päätelmissä nostettiin esille monia alueita, joita voidaan parantaa. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi jätetuotannon odotetun kasvun kielteiset ympäristövaikutukset, epäonnistuminen useiden mahdollisuuksien hyödyntämisessä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja paikallaan polkeminen työpaikkojen luomisessa ympäristöpalvelujen alalla. Kertomuksessa niin ikään kehotettiin määrittämään uudet ja kunnianhimoisemmat jätteen syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä koskevat tavoitteet sekä ottamaan käyttöön materaalikohtaisia tavoitteita, joiden avulla voidaan paremmin saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian energiatehokasta taloutta koskevat tavoitteet.