Näytteenoton yleiset periaatteet

Näytteitä voidaan ottaa useisiin tarkoituksiin, muun muassa seuraaviin:

• tariffiin luokitteluun;
• alkuperän määrittämiseen;
• valmisteverojen laskemiseen;
• markkerien havaitsemiseen nestemäisissä polttoaineissa;
• denaturointiainepitoisuuden määrittämiseen väkiviinassa ja alkoholijuomissa;
• huumausaineiden ja muiden psykoaktiivisten aineiden tunnistamiseen;
• kansainvälisten kieltojen ja rajoitusten piiriin kuuluvien tavaroiden ja teknologioiden valvonta;
• kuluttajaturvallisuus;
• ympäristönsuojelu:
  Tullivalvonta on tarpeen estämään vaarallisten ja/tai laittomien jätteiden vienti kolmansiin maiden. Joissain tapauksissa jätteestä on otettava näytteitä, jotka on analysoitava.

Näytteet voidaan lähettää laboratorioon analysoitaviksi tai ne voidaan testata välittömästi käyttäen mobiililaboratoriota tai kenttätestillä mobiilidiagniostiikan avulla.

Näytteenottomenetelmä riippuu

• näytteenoton tarkoituksesta;
• tavaran tai hyödykkeen lajista;
• tavaran tai tuotteen yhtenäisyydestä;
• tavara- tai tuotelähetyksen koosta.

Näytteen pitäisi edustaa lähetyksen koko erää.

Tullin tarkoituksiin edustavia näytteitä otetaan unionin tullikoodeksin tai muiden tullia koskevien voimassa olevien säännösten mukaisesti (Jos vain osa tulli-ilmoituksen tavaroista tarkastetaan tai vain osasta otetaan näytteitä, osittaisen tarkastuksen tuloksia tai näytteistä saatuja tutkimustuloksia sovelletaan kaikkiin kyseisessä ilmoituksessa tarkoitettuihin tavaroihin: katso unionin tullikoodeksin artikla 190).

Valmisteveroa varten tutkimusnäytteet olisi otettava luvussa, "Näytteenottomenettelyt" tai erityisissä näytteenottomenettelyitä koskevissa korteissa annettujen suositusten mukaisesti. Valmisteveroa varten annettuja suosituksia voidaan yleensä noudattaa myös muita tarkoituksia varten otettavissa näytteissä, jollei niitä varten ole muita sääntöjä.

Useimpia tuotteita varten ei ole erityisiä näytteenottosääntöjä. Joitakin tuotteita varten tällaisia erityissääntöjä on annettu, ja siinä tapauksessa erityissäännöt ovat ensisijaisia tämän oppaan yleisiin sääntöihin nähden.

Homogeeninen erä on tuote, jonka koostumus tai tavaroiden fyysiset ominaisuudet ovat samat koko tuotteessa. Esimerkkejä homogeenisistä tuotteista ovat mm. kirkkaat liuokset tai muut nesteet, joissa ei ole suspendoituneita hiukkasia, jauhetta tai rakeita ja joiden hiukkaset ja väri ovat yhtenäiset, sekä säilyketölkit, jotka sisältävät tiettyä vihannesta ja joilla on kaikilla sama tuotantonumero. Näissä tapauksissa ei ole väliä, mistä kohdasta näyte otetaan, ja se voidaan ottaa sopivasta kohdasta. Ongelmana se, ettei aina ei ole selvää, onko erä homogeeninen.

Esimerkiksi oliiviöljyllä täytetty säiliövaunu vaikuttaa homogeeniseltä. Sakka, joka on olennainen osa öljyä, voi kertyä säiliön pohjalle, jolloin säiliössä oleva öljy ei ole homogeenista. Jos ei ole selvää, että tuote on homogeeninen, lähetystä on käsiteltävä heterogeenisenä.

Jos tuote koostuu useammasta kuin yhdestä homogeenisesta erästä, on jokaisen erän koko määritettävä ja otettava edustavat näytteet koko lähetyksestä.

Heterogeeninen erä on lähetys, jonka koostumus tai tavaroiden fysikaaliset ominaisuudet vaihtelevat tuotteessa kauttaaltaan.

Esimerkiksi liuokset, joissa on suspendoituneita hiukkasia tai rakeita ja joiden koko ja väri vaihtelee, sekä säilyketölkit, jotka sisältävät tiettyä vihannesta ja joilla on eri tuotantonumerot. Näissä tapauksissa ei riitä, että näyte otetaan yhdestä kohdasta. On tärkeää, että otettu näyte edustaa koko erää.

Ota perusnäytteitä lähetyksen eri kohdista, kautta koko lähetyksen. Lopullinen näyte on koottava perusnäytteiden kokonaisuudesta.

Ihanteellisinta olisi, että näytteitä otettaisiin jokaisesta pakkauksesta sen varmistamiseksi, että näytteet edustavat koko lähetystä. Tämä ei kuitenkaan ole käytännössä mahdollista vaan johtaisi siihen, että kohtuuton osa lähetyksestä menetettäisiin tai se vahingoittuisi. Näin ollen on välttämätöntä soveltaa sellaista tutkimusasteikkoa, jolla saadaan mahdollisimman edustava näyte ja minimoidaan samalla tavaroille aiheutuvat vaikutukset.

On olemassa useita erilaisia tilastolliseen näytteenottometodiikkaan ja näytteenottokäytäntöihin perustuvaa tutkimusasteikkoa kaupallisten lähetysten näytteenottoon. Niiden tarkoituksena on varmistaa, että kun tavaroita tutkitaan tai niistä otetaan näytteitä, valittu määrä on riittävä, jotta lopputulos edustaa kokonaisuutta. Tutkimusasteikkoja voidaan soveltaa sekä kokonaisiin lähetyksiin että niiden osaeriin ja/tai sisällä oleviin pakkauksiin.

Yksityiskohtaisia tutkimusasteikkoja on saatavilla toimialajärjestöissä ja tietyissä EU:n asetuksissa (esim. Komission asetus (EY) N:o 152/2009), joissa tarkoituksena on tuotteen laadun määrittäminen tai sen varmistaminen, ettei tuote ole kemiallisesti tai biologisesti saastunut. Nämä tutkimusasteikot ovat yleensä paljon tarkempia kuin ne, joita tarvitaan tavaroiden verotuksellisen aseman tai luokittelun määrittämisessä. Tästä voidaan päätellä, ettei ole olemassa yhtä "oikeaa" tutkimusasteikkoa. Kun sinun on määritettävä tiettyyn tutkimukseen parhaiten soveltuva asteikko, tarkastele asiaa seuraavista näkökohdista:

• Mikä on lähetyksen kokonaisnettopaino?
• Mikä on lähetyksen kokonaisarvo?
• Mikä on lähetykseen sisältyvien pakkausten tai yksiköiden kokonaismäärä?
• Mikä on näytteen vaadittu vähimmäiskoko?
• Onko tuote valmistettu/käsitelty tuote, jonka pakkaukset ovat todennäköisesti yhdenmukaisia?
• Jos kyseessä ei ole valmistettu tuote, onko näytteiden välillä todennäköisesti runsaasti vaihtelua?
• Mikä on analyysin tarkoitus?

Voit käyttää näitä kysymyksiä valitaksesi parhaan tavan edustavan näytteen ottamista varten. Kun valitset asteikon, jota aiot käyttää, tarkista kansalliset ohjeet siltä varalta, että viranomaiset suosittelevat tiettyä asteikkoa tietyntyyppisille tavaroille tai tiettyä tarkoitusta, jonka vuoksi niistä otetaan näytteitä.

Tavaranhaltijalla on oikeus olla läsnä, kun tavaroita tutkitaan ja näytteitä otetaan, ja näytteet olisi yleensä otettava tavaranhaltijan tai heidän edustajansa ollessa paikalla. Tullivirkailijalla on oikeus ottaa näytteitä ilman, että tavaranhaltijan, tarkastetun henkilön tai näiden edustajan läsnäoloa, jos mainitut tahot ovat päättäneet jättäytyä pois.

Jos tulliviranomaiset pitävät sitä perusteltuna, he voivat vaatia tavaranhaltijaa tai tämän edustajaa olemaan läsnä tavaroiden tarkastuksessa tai näytteenotossa taikka avustamaan viranomaista tarkastuksen tai näytteenoton helpottamiseksi (katso unionin tullikoodeksin artikla 189).

Heidän on annettava tulliviranomaisille tarvittavaa aktiivista apua näytteenoton helpottamiseksi muun muassa seuraavasti:

• yksityiskohtaiset tiedot näytteenoton kohteena olevien tavaroiden luonteesta
• käyttöturvallisuustiedote (KTT), jos sellainen on saatavana
• työvoimaa
• purkaus-/lastausvälineistöä
• työkaluja jne.

Jos tavaranilmoittaja kieltäytyy olemasta läsnä näytteenotossa tai nimeämään henkilöä, joka pystyy antamaan tarvittavaa apua, tulliviranomaisten on asetettava vaatimustensa täyttämiselle määräaika. Jos määräaikaa ei noudateta, virkailija voi ottaa näytteen tavaranilmoittajan kustannuksella ja tämän vastuulla ja käyttää tarvittaessa pätevän henkilön tai muun sovellettavien sääntöjen mukaan nimetyn henkilön palveluja (katso unionin tullikoodeksin artikla 189). Tällöin näytteenotto-operaatio on yhtä pätevä, kuin jos se olisi tehty tavaranilmoittajan tai tarkastetun henkilön läsnä ollessa.

Tällöin näytteenotto-operaatio on yhtä pätevä, kuin jos se olisi tehty tavaranilmoittajan tai tarkastetun henkilön läsnä ollessa (katso unionin tullikoodeksi).

Jos näytteenotto-operaatioon liittyy vakavia turvallisuusriskejä tai jos siihen tarvitaan erityisiä näytteenotto- ja/tai turvavarusteita, virkailija voi antaa muun pätevän tai erikoiskoulutuksen saaneen henkilön ottaa näytteet virkailijan valvonnassa (ks. Näytteenotto vaarallisista aineista).

Unionin tullikoodeksin artiklan 134 mukaan tullivalvonnan kohteita ovat ”ihmisten, eläinten ja kasvien terveyden ja elämän suojeleminen ja ympäristön suojeleminen ”. Joissakin jäsenvaltioissa tätä kuluttajansuojelua ja yleistä ympäristönsuojelua ja yleistä turvallisuutta tekee Tulli ja toisissa jäsenvaltioissa muut viranomaiset. Näissä tapauksissa yksityiskohtaisemmat näytteenottomenettelyt voivat olla tarpeen, jolloin tulee tarkistaa kansalliset ohjeet ja tarvittaessa eurooppalainen lainsäädäntö.

Valmistele näytteenottosuunnitelma seuraavasti:

1. Tarkista, mitä tietoja tavaroista on saatavana.
2. Tutustu näytteenottotilanteeseen, myös aiemmin mahdollisesti valmisteltuihin työterveys- ja työturvallisuustietoihin.
3. Tarkista kyseisiin tavaroihin mahdollisesti sovellettavat näytteenottoa koskevat erityissäännöt tai suositukset.
4. Oikeasuhteisuus.
5. Valmistele tarvittavat näytteenottovälineet ja näyteastiat.
6. Valokuvatodisteet.

Tarkasta perusteellisesti kaikki tutkittavista/tarkastettavista tavaroista saatavana olevat tiedot, myös tavaroiden mukana tulevat asiakirjat, kuten käyttöturvallisuustiedotteet, kasvinterveystodistukset.

Jos tavaroiden mukana tulevissa asiakirjoissa on kansainvälisesti tunnustettuja symboleja ja merkintöjä, jotka osoittavat tavaroiden käsittelyyn liittyvien riskien tasoa, kyseisiä ohjeita on noudatettava. On myös tärkeää, että kaikki tavaroita käsittelevät ovat selvillä näistä riskeistä.

Toimivaltaisten tullivirkailijoiden on tunnettava kyseisten symbolien ja merkintöjen merkitys. Nämä symbolit ja merkinnät sisältävät hyödyllistä tietoa tarvittavista turvallisuustoimenpiteistä ja henkilönsuojaimista sekä pakkaus-, kuljetus- ja säilytysvaatimuksista.

Merkinnät ovat

• vaaraa osoittavia vakiolausekkeita (H-lausekkeita), yhdistettyjä vaaralausekkeita
• vakioturvalausekkeita (P-lausekkeita), yhdistettyjä vakioturvalausekkeita
• vaara- ja turvallisuussymboleja ja -merkintöjä.

Nämä symbolit ja merkinnät pitäisi merkitä pakkauksiin selvästi näkyvällä tavalla.

Jos tavaranhaltija tai talouden toimija ei pysty toimittamaan tavaroiden luonnetta koskevia päteviä ja oikeita tietoja, näytteenotto on tehtävä äärimmäisen huolellisesti. Tällaisissa tapauksissa näytteenoton kohteena olevia tavaroita on pidettävä vaarallisina.

Seuraavista tavaroista ei saa ottaa näytteitä:

• radioaktiiviset aineet
• erittäin myrkylliset aineet
• kaasumaiset tuotteet ja nesteytetyt kaasut
• räjähteet
• mahdollisesti vaaralliset biologiset aineet.

Luettelo aineista, joista tullivirkailija ei ota näytteitä, vaihtelee jäsenvaltioittain ja tullivirkailijan toimivallan mukaan, mutta yleisesti se vastaa edellä annettua luetteloa.

Tämän tyyppisistä tavaroista saa ottaa näytteitä vain toimivaltaiset valtion viranomaiset tai ulkopuoliset organisaatiot ja näiden tavaroiden näytteenottoon koulutetut ja valtuutetut henkilöt.

Kerää tietoja tavaroiden sijainnista varastotiloissa tai kuljetusajoneuvoissa, kuljetustyypistä, varastointikapasiteetista ja -määrästä, siitä, kuinka helposti tavaroiden luo pääsee, mahdollisesta tavaroiden liikkumiseen liittyvistä riskeistä jne.

Tämän tehtyäsi sinulla pitäisi olla selkeä käsitys seuraavista seikoista::

• tarvittavat varusteet ja työvoima, jota tarvitaan tavaroiden purkamiseen ja siirtämiseen
• käytettävät näytteenottovälineet
• käytettävien näytteenottoastioiden tyyppi ja lukumäärä
• lastaamis-/ purkamistoimintoihin ynnä muuhun tarvittavat lisävarusteet
• muut tavaroiden tilasta ja luonteesta riippuvat turvallisuustoimenpiteet ja henkilönsuojaimet.

Näytteet on neuvottu jättää ottamatta seuraavanlaisissa tilanteissa, mutta jos näytteet on kuitenkin välttämätöntä ottaa, tulee seurata kuhunkin tilanteeseen annettuja ohjeita:

• Kun näytteenottotoimenpide sisältää vakavia turvallisuuteen liittyviä riskejä;

on suositetavaa, että tavaranhaltija tai hänen edustajansa ottaa näytteet. Näytteen voi ottaa myös alaan erikoistunut palveluntarjoaja tullin valvonnassa (katso vaarallisten aineiden näytteenottomenettelyä koskeva kohta).

• Kun tavaramäärä on pieni tai tavaran arvo on erittäin suuri;

laboratoriolta voi kysyä neuvoa tarvittavasta näytteen vähimmäismäärästä tai, jos on mahdollista, käytetään tuotetta rikkomatonta tutkimusta. Jos näyte voidaan palauttaa muuttumattomana testauksen jälkeen, asiasta on tiedotettava tavaranhaltijalle;

• Kun näytteenotto voi heikentää tavaroiden steriiliä tilaa tai sillä rikotaan muita erityisvaatimuksia.

Tavara voidaan siirtää tullin valvonnassa maahantuojan tiloihin tai muuhun paikkaan, missä näytteet on mahdollista ottaa asianmukaisissa olosuhteissa.

Ennen näytteenottoa on suositeltavaa tarkistaa seuraavista tietolähteistä, sovelletaanko näytteenoton kohteena oleviin tavaroihin erityissääntöjä tai suosituksia:

• lainsäädäntö (oikeusperusta);
• saatavilla olevat standardit (standardit);
• nesteiden, irtotavaran, säiliötavaran jne. Näytteenottoa koskevat erityisohjeet erityyppisten tavaroiden näytteenottomenetelmät;
• näytteenotto vaarallisista aineista;
• erityiset näytteenottokortit;
• näytteenottoa koskevat paikalliset säännöt, suositukset tai ohjeet.

Paikalliselta tullilaboratoriolta kannattaa pyytää lisäneuvoja tai ohjeita.

Näytteitä otettaessa on tärkeää ottaa huomioon tutkittavan lähetyksen koko. Esimerkiksi, kun kyse on suhteellisen pienistä eristä voi olla tarpeen päättää ottaa pienempiä näytteitä (minimivaatimukset huomioiden), jotta vältytään ottamasta liian suurta osuutta lähetyksestä. Jos epäröit, ota yhteys laboratorioosi.

Tarkista, ovatko näytteeksi otettavat tavarat samaa tuotantoerää. Pakkausmerkinnät voivat antaa viitteitä siitä, onko lähetyksessä eri tuotantoeriä tai –päivämääriä ja onko eri erien tuotteissa laatuvaihtelua. Jos näin on, eri eristä täytyy ottaa erilliset näytteet. Pakkauksista täytyy aina tarkastaa eheys ja viimeinen käyttöpäivä. Näytteeksi ei pidä ottaa tuotteita, joiden käyttöpäivä on umpeutunut tai se on lähellä umpeutumista.

Näytteeksi otettavia vähittäismyyntipakkauksia ei pitäisi avata tai niiden sisältöä siirtää muihin näyteastioihin. Nämä näytteet pitäisi suoraan merkitä lopullisiksi näytteiksi. Näytteet pakataan ja sinetöidään pakkausvaatimusten mukaisesti. On varottava pyyhkimästä tai peittämästä alkuperäisen pakkauksen tietoja.

Katso Näytteiden käsittely – pakkaaminen; näytteen jakamismenetelmä.

Toimi seuraavasti:

• Valitse näytteenottovälineet ja näyteastiat sen mukaan, minkä tyyppisistä tavaroista näytteitä on otettava.
• Tutki, että käytettävät näytteenottimet ovat ehjiä ja toimintakuntoisia. Viallisia tai väärintoimivia näytteenottovälineitä ei saa käyttää, eikä välineitä, joista puuttuu osia, koska se voi olla vaarallista tai pilata otetun näytteen.
• Tarkista, että näytteenottovälineet ovat puhtaita ja kuivia. Hanki tarvittaessa asianmukaisia puhdistus- (pesuaineet, orgaaniset liuottimet jne.) ja kuivausaineita, joita käytetään välineiden puhdistamiseen ennen ja jälkeen näytteenoton.
• Varmista, että näytteenotto-operaatiota varten on riittävästi näytteenottoastioita. On suositeltavaa lisätä noin 10 prosentin määrä ylimääräisiä astioita normaalisti tarvittavaan määrään nähden. Myös astioiden on oltava puhtaita ja kuivia, ja niissä on oltava tarvittava määrä tulppia (korkkeja) tai kansia ja muita tarvittavia kulutustarvikkeita.
• Ota valmiiksi esiin tarvittavat välineet läikkyneiden nesteiden pyyhkimiseen ja moppaamiseen, myös esimerkiksi asianmukaista imeytysainetta öljyroiskeita varten.

Jos näytteenotto-operaatiota ei mielestäsi ole mahdollista suorittaa tyydyttävästi, koska asianmukaisia varusteita ei ole saatavana, tai muusta syystä, voit vaatia tavaranhaltijaa ottamaan näytteen virkailijan valvonnassa.

Tämä koskee myös tapauksia, joissa vaarallisten aineiden näytteenoton asiantuntija ottaa näytteen vaarallisista aineista (katso vaarallisten aineiden näytteenottomenettely).

Valokuvatodisteet saattavat olla erityisen hyödyllisiä, jos pakkauksissa on paljon tietoa tai jos virkailija näkee silmin havaittavan poikkeavuuden.

Valokopiot
Tällä tarkoitetaan yksinkertaisimmillaan sitä, että virkailija ottaa pakkauksesta näytekappaleen ja asettaa sen toimiston kopiokoneeseen. Tässä tapauksessa valokopiosivut olisi numeroitava ja liitettävä raporttiin. Valokopiointi voi olla erityisen hyödyllistä, jos virkailija ei tunnista vähittäismyyntipakkausten kieliä.

Digitaaliset valokuvat
Digitaaliset valokuvat ovat usein yksityiskohtaisempia, ja niiden avulla saattaa olla mahdollista selittää tapa, jolla tavarat on pinottu tai pakattu. Ne voidaan liittää raporttiin.

On kuitenkin huomattava, että niitä ei ehkä hyväksytä todistusaineistoksi tuomioistuimessa, jolleivat ne ole selvästi jäljitettävissä. Tutustu hyväksyttäviä valokuvaustodisteita koskeviin kansallisiin ohjeisiin.