Seuraavissa jaksoissa kuvataan periaatteet, joilla näytteitä otetaan nestemäisistä, raemaisista tai jauhemaisista tuotteista, irtotavarasta tai vähittäismyyntipakkauksista jne. Jäljempänä kuvattuja menettelyjä olisi sovellettava, elleivät jotkut tuotteet (esim. vaaralliset tuotteet)
edellytä muita erityismenettelyjä. Ota tulliselvitystä varten yksi kokoomanäyte, joka koostuu sopivasta määrästä perusnäytteitä, jotka on valittu satunnaisesti tai järjestelmällisesti koko lähetyksestä. Jos olet vakuuttunut siitä, että lähetys on homogeeninen, perusnäytteitä otetaan tavallisesti yksi, joka edustaa kaikkia saman tulli-ilmoituksen kattamia tavaroita.
1. Näytteenotto nesteistä
Tässä jaksossa kuvataan näytteenottoa nestemäisistä tuotteista ympäristölämpötilassa.
Luku
Yleistä tietoa näytteenotosta sisältää joitakin tietoja homogeenisista ja heterogeenisistä tuotteista. Jäljempänä olevissa ohjeissa selitetään, miten näytteet olisi otettava sellaisista heterogeenisistä tuotteista, joiden osalta näytteen edustavuuden varmistaminen edellyttää useiden perusnäytteiden ottamista.
Joissakin tapauksissa voi olla vaikeaa tai mahdotonta ottaa yhtä näytettä enempää, mutta jos olet vakuuttunut tuotteen homogeenisyydestä, yksi näyte voi edustaa koko lähetystä.
Voit olla vakuuttunut siitä, että neste on homogeeninen, jos
- nesteen luonteen vuoksi sen ainesosat eivät voi saostua eivätkä kerrostua; tällaisia ovat esim. väkevät alkoholijuomat; tai
- nestemäinen tuote on homogenoitu sekoittamalla, ravistelemalla tai kierrättämällä nestepumppujen läpi ennen näytteenottoa.
Jos tuotteet eivät luonteensa vuoksi ole homogeenisia, eikä homogenisointi ole mahdollista, eri kohdista (syvyyksistä) on otettava useampia perusnäytteitä sen varmistamiseksi, että näyte on edustava. Jos edustavan näytteen ottaminen aiheuttaa vakavia vaikeuksia, kysy tullilaboratoriota neuvoa näytteenottosuunnitelmasta.
1.1 Näytteenotto säiliöistä
 | 1 - nesteen pinta 2 - pintanäyte – otetaan pinnalta 3 - ylänäyte – otetaan noin 10–20 cm:n syvyydeltä (riippuu säiliön tilavuudesta/korkeudesta) 4 - ylimmän kuudenneksen näyte – otetaan syvyydestä, jonka alapuolella on 5/6 säiliön tilavuudesta 5 - keskinäyte - otetaan syvyydestä, joka jonka alapuolella on 3/6 säiliön tilavuudesta 6 - alimman kuudenneksen näyte - otetaan syvyydestä, jonka alapuolella on 1/6 säiliön tilavuudesta 7 - poistoaukon näyte – otetaan poistoaukosta 8 - pohjanäyte
|
Ylimmän kuudenneksen näytteitä, keskinäytteitä ja alimman kuudenneksen näytteitä otetaan sama määrä kohdista 4, 5 ja 6 (katso kuva). Perusnäytteiden vaadittavat vähimmäismäärät ovat seuraavassa taulukossa:
| Nesteen pinta | Ylimmän kuudenneksen näyte | Keskinäyte | Alimman kuudenneksen näyte |
| <3 m | | 1 | |
| 3–4,5 m | 1 | | 1 |
| >4,5 m | 1 | 1 | 1 |
Näytteenottoon voidaan käyttää upotettavaa näytteenotinta (näytteenottovälineet
L02-01,
L02-02). Näytteenotin lasketaan säiliön luukun läpi halutulle tasolle, avataan ja pidetään paikallaan sen täyttymiseen asti, minkä jälkeen se nostetaan ylös.
Erittäin viskoosisten tai kermaisten nesteiden tapauksessa tarvitaan enemmän perusnäytteitä eri korkeuksilta. Säiliöistä voidaan ottaa näytteitä myös
poikittaisotantaan (upotettava näytteenotin L02–01) tarkoitetulla näytteenottimella.
Myös tyhjiöpumppua (näytteenottoväline
L01-01) voidaan käyttää nesteen viskositeetista riippuen, jos näyte on määrä ottaa enintään neljä metrin syvyydeltä. Ota ylimmän kuudenneksen näytteitä, keskinäytteitä ja alimman kuudenneksen näytteitä yhtä paljon.
Perusnäytteet kaikista näytteenottokohdista/-tasoista kerätään sekoitusastiaan, ja niistä muodostetaan
kokoomanäyte perusteellisen sekoittamisen jälkeen. Jos on varmaa, että aluksen kaikki säiliöt sisältävät saman erän tuotteita (joiden ominaisuudet ovat identtiset), voidaan koko lähetystä koskeva kokoomanäyte muodostaa yhdistämällä kaikista säiliöistä otetut perusnäytteet. Otettavien perusnäytteiden lukumäärä määräytyy niiden säiliöiden lukumäärän perusteella, jotka sisältävät samaan erään kuuluvaa samaa tuotetta. Muista, että nesteen pinnalla tai säiliöiden pohjalla saattaa olla epäpuhtauksia ja/tai jäännösvettä.
Jos edustavia näytteitä ei ole mahdollista saada säiliön yläosasto, näytteet on otettava kuorman purkamisen yhteydessä (näytteenottoväline
L06-01). (Katso luku
1.4 Näytteenotto liikkuvasta lastista).
1.2 Näytteenotto aluksista tai proomuista sekä säiliöautoista tai -vaunuista
Nestemäisen lastin kuljettamiseen tarkoitetun laivan tai proomun kokonaiskapasiteetti on tavallisesti jaettu useisiin erillisiin säiliöihin (osastoihin), jotka saattavat olla erikokoisia. Näytteenottomenettelyt ja kokoomanäytteiden muodostaminen tapahtuvat samalla tavalla kuin säiliöistä. Perusnäytteet otetaan kustakin erillisestä säiliöstä. Jos on varmaa, että aluksen kaikki säiliöt sisältävät samaan erään kuuluvaa tuotetta, voidaan koko alusta koskeva kokoomanäyte muodostaa yhdistämällä kaikista säiliöistä otetut perusnäytteet.
Säiliöautoja ja -vaunuja voidaan pitää sylinterinmuotoisina vaakasäiliöinä. Jos on varmaa, että säiliöauton tai -vaunun kaikki osastot sisältävät samaan erään kuuluvaa tuotetta, voidaan koko säiliöautoa tai -vaunua koskeva kokoomanäyte muodostaa yhdistämällä kaikista osastoista otetut perusnäytteet. Jos edustavia näytteitä ei ole mahdollista saada säiliön yläosasta, näytteet on otettava kuorman purkamisen yhteydessä (näytteenottoväline
L06-01).
Ajoneuvon polttoainesäiliöistä vaaditaan vain yksi näyte. Katso näytteenottokortti
Nestemäiset öljytuotteet.
1.3 Näytteenotto kuljetuspakkauksista
Näytteet voidaan ottaa tyhjiöpumpulla (näytteenottoväline
L01-01) taikka erilaisilla pipettityyppisillä näytteenottimilla (näytteenottoväline
L03-01) tai muilla asianmukaisilla näytteenottimilla, kuten näytteenottovälineellä
L04-01 tai
L05-01.
| Pakkausten lukumäärä | Näytteenottoa varten avattavien pakkausten lukumäärä | Perusnäytteen määrä | Kokoomanäytteen määrä | Lopullisen näytteen määrä |
| 2-25 | 2 | Enintään 1 l | Enintään 2 l | 0,5 l |
| 26–100 | 4 | Enintään 1 l | Enintään 4 l | 0,5 l |
| Yli 100 | 10 | Enintään 1 l | Enintään 10 l | 0,5 l |
Jos mahdollista, kuljetuspakkausten sisältö on homogenoitava asianmukaisesti ennen näytteenottoa. Jos näytteet otetaan vain yhdestä kuljetuspakkauksesta, lopulliset näytteet kaadetaan näytteenottimesta suoraan astioihin. Jos näyte otetaan useista kuljetuspakkauksista, joiden tiedetään kaikkien sisältävän samaa tuotetta, eri kuljetuspakkauksista otetaan perusnäytteet, jotka sitten yhdistetään astiassa
kokoomanäytteen muodostamiseksi. Kokoomanäytteen perusteellisen sekoittamisen jälkeen saadaan lopullinen näyte.
1.4 Näytteenotto liikkuvasta lastista
Jos mahdollista, edustavin näyte irtotavarana kuljetettavasta nestemäisestä tuotteesta saadaan nesteen kuljetuksen aikana esimerkiksi näytteenottovälineellä
L06–01. Ennen näytteen ottamista näytteenottovälineet, hanat ja putket on huuhdeltava näytteenoton kohteena olevalla tuotteella. Perusnäytteitä olisi otettava vähintään kolme. Yksi otetaan purkamisen tai lastaamisen alussa, yksi sen puolivälissä ja yksi lähellä sen päättymistä. Ota kuitenkin huomioon lähetyksen kokonaismäärä ja liikkumisnopeus määrittäessäsi tarvittavien perusnäytteiden lukumäärää ja näytteenoton tiheyttä. Kokoomanäyte saadaan sekoittamalla perusnäytteet. Lopulliset näytteet voidaan saada kokoomanäytteestä.
2. Näytteenotto kiinteistä aineista
Tässä jaksossa kuvataan näytteenottoa jauheiden, karkearakeiden, pienhiukkasten ja murujen muodossa olevista kiinteistä aineista sekä muun tyyppisistä irtotavarana olevista kiinteistä aineista. Irtotavara voidaan kuljettaa pakkauksissa tai irtolastina.
Jos tuotteet eivät luonteensa vuoksi ole homogeenisia, eikä homogenisointi ole mahdollista, eri kohdista (syvyyksistä) on otettava useampia perusnäytteitä sen varmistamiseksi, että näyte on edustava. Jos edustavan näytteen ottaminen aiheuttaa vakavia vaikeuksia, kysy tullilaboratoriolta neuvoa näytteenottosuunnitelmasta.
2.1 Näytteenotto irtotavarasta
Jos irtotavaraa kuljetetaan pakkaamattomana, irtotavaralähetyksen viidestä tai useammasta kohdasta otetaan yhtä suuri määrä perusnäytteitä. Otettavien perusnäytteiden määrä riippuu tavaroiden määrästä, säiliöstä, jossa niitä säilytetään, sekä näytteenoton käytännön mahdollisuuksista.
Perusnäytteet kerätään sekoitusastiaan, ja niistä muodostetaan
kokoomanäyte sen jälkeen, kun ne on sekoitettu perusteellisesti. Lopullinen näyte saadaan käyttämällä
näytteenjakamisjärjestelmää.
Yleiskatsaus lähetyksen sisältämän paljouden perusteella otettavien näytteiden määrään annetaan näytteenottokorteissa kullekin tuotetyypille. Jos tavaroille ei ole olemassa näytteenottokorttia, voidaan käyttää seuraavaa taulukkoa:
| Lähetyksen paino [tonnia] | Perusnäytteiden lukumäärä | Perusnäytteen koko | Kokoomanäytteen koko | Lopullisen näytteen koko |
| Alle 15 | 5 | Enintään 1 kg | Enintään 5 kg | 0,5 kg |
| 16–30 | 8 | Enintään 1 kg | Enintään 8 kg | 0,5 kg |
| 31–50 | 11 | Enintään 1 kg | Enintään 11 kg | 0,5 kg |
| Yli 50 | 11 ensimmäisestä 50 tonnista, sitten 9 kutakin seuraavaa 50 tonnia kohden | Enintään 1 kg | | 0,5 kg |
Jos irtotavaraa kuljetetaan vaunuissa tai kuorma-autoissa, jokaisesta vaunusta tai osastosta on otettava näytteitä. Tässä tapauksessa valitaan tiettyjä kohtia sen varmistamiseksi, että näyte edustaa kaikkia lähetyksen osia.
Tiettyihin paikkoihin, joissa irtotavaraa käsitellään säännöllisesti, voidaan asentaa automaattinen näytteenotin. Tällaiset näytteet voidaan hyväksyä virallisiin tarkoituksiin, jos tullivirkailija valvoo näytteenottoa koko ajan. Katso näytteenottovälineet
A01–01.
Enintään 15 tonnin painoiset vaunut tai kuorma-autot
– 5 näytteenottokohtaa
(keskeltä ja noin 500 mm:n etäisyydellä sivuilta):
15–30 tonnin painoiset vaunut
– 8 näytteenottokohtaa
30–50 tonnin painoiset vaunut
– 11 näytteenottokohtaa
Jos on varmaa, että kuorma-auton kaikki osastot sisältävät samaan erään kuuluvaa tuotetta, voidaan koko kuorma-autoa koskeva kokoomanäyte muodostaa yhdistämällä kaikista osastoista otetut perusnäytteet.
2.2 Näytteenotto kuljetuspakkauksissa olevasta irtotavarasta
Erilaisia näytteenottovälineitä voidaan käyttää tuotteesta ja kuljetusmenetelmästä riippuen: kairatyyppinen näytteenotin (näytteenottoväline
S01–01) pakkauksen lävistämiseen, erilaiset vyöhykenäytteenottimet (näytteenottoväline
S02-01), näytteenottolastat (näytteenottoväline
S03–01) jne.
Ota muistiin erien numerot tai tuotantosarjat tai muut tuotantotiedot, kun otat näytteitä. Perusnäytteitä voidaan ottaa vähemmän, jos kaikissa kuljetuspakkauksissa olevat merkinnät ja numerot ovat samoja.
| Pakkausten lukumäärä | Näytteenottoa varten avattavien pakkausten lukumäärä | Perusnäytteen määrä | Kokoomanäytteen määrä | Lopullisen näytteen määrä |
| 2-25 | 2 | Enintään 1 kg | Enintään 2 kg | 0,5 kg |
| 26-100 | 4 | Enintään 1 kg | Enintään 4 kg | 0,5 kg |
| Yli 100 | 10 | Enintään 1 kg | Enintään 10 kg | 0,5 kg |
Varmista, että tutkittavat tavarat ovat yhdestä ainoasta lähetyksestä. Jos lähetyksiä on useita, ne on käsiteltävä erikseen. Tarkasta, ovatko näytteenoton kohteena olevat tavarat samasta tuotantoerästä. Jos eriä on useita, niistä on otettava näytteet erikseen. Kokoomanäytteen saa muodostaa vain samaan erään kuuluvista pakkauksista. Perusnäytteitä otetaan yhtä suuri määrä eri kuljetuspakkauksista, jotka sijaitsevat eri puolilla kuljetusajoneuvoa tai säilytystilaa. Ne kerätään sekoitusastiaan, ja niistä muodostetaan
kokoomanäyte sen jälkeen, kun ne on sekoitettu perusteellisesti.
Lopullinen näyte saadaan käyttämällä
näytteenjakamisjärjestelmää.
Vaurioituneita pakkauksia ei pitäisi käyttää kokoomanäytteen osana. Ne olisi siirrettävä erilleen, ja tarvittaessa niille voidaan tehdään erillinen tutkimus ja laatia siitä raportti.
2.3 Näytteenotto liikkuvasta lastista
Jos mahdollista, edustavin näyte irtotavarasta saadaan silloin, kun tavarat puretaan tai siirretään.
Perusnäytteitä olisi otettava vähintään kolme. Yksi otetaan purkamisen tai lastaamisen alussa, yksi sen puolivälissä ja yksi lähellä sen päättymistä. Ota kuitenkin huomioon lähetyksen kokonaismäärä ja liikkumisnopeus määrittäessäsi tarvittavien perusnäytteiden lukumäärää ja näytteenoton tiheyttä.
Kun tavarat siirretään mekaanisesti kuljettimella tai muulla laitteella, siinä saattaa olla ohjausventtiilejä tai ränniaukkoja, joissa näytteenotto säännöllisin väliajoin liikkuvasta tavaravirrasta on mahdollista.
Kokoomanäyte saadaan sekoittamalla perusnäytteet.
Lopullinen näyte saadaan käyttämällä
näytteenjakamisjärjestelmää.
Tiettyihin paikkoihin, joissa irtotavaraa käsitellään säännöllisesti, voidaan asentaa automaattinen näytteenotin. Tällaiset näytteet voidaan hyväksyä virallisiin tarkoituksiin, jos virkailija valvoo näytteenottoa koko ajan. Katso näytteenottovälineet
A01–01.
3. Näytteenotto vähittäismyyntipakkauksissa olevista tuotteista
Vähittäispakkaukseksi katsotaan pakkaus, joka on erityisesti valmistettu myytäväksi kuluttajalle kotitalouskäyttöön.
Käytännön syistä suurehkoakin pakkausta voidaan joutua käsittelemään vähittäismyyntipakkauksena, vaikka sitä ei olisi luokiteltu sellaiseksi yhdistetyssä nimikkeistössä / Taricissa.
Tämä koskee erityisesti tuotteita, jotka ovat
heterogeenisia, jolloin on välttämätöntä valita näytteenottoon kokonaisia pakkauksia
edustavan näytteen muodostamiseksi.
Lisätietoja on kortissa
Vähittäismyyntipakkaukset ja valmiit tavarat.
4. Tavaroiden näytteenotto
Jos tavaroiden todetaan olevan kappaletavaraa (esim. puutavaraa, kivi- ja keramiikkatuotteita, metallivalua tai -levyä taikka elektronisten laitteiden kaltaisia tuotteita), näytteeksi olisi yleensä otettava koko tavara. Jos yksi kappale on iso, siitä voidaan erottaa edustava kappale (käyttämällä sopivaa työkalua, kuten sahaa, kirvestä tai pihtejä) ja lähettää se laboratorioon tutkimusta varten. Suuret tavarat (kuten metalliputket tai -levyt) voidaan testata heti siirrettävissä laboratoriossa tai siirrettävillä diagnostisilla laitteilla. Joissakin tapauksissa tekniset tietolomakkeet ja valokuvatodisteet voivat olla riittävä vaihtoehto näytteenotolle. Joskus näytteenotto saattaa kuitenkin olla tarpeen asianmukaisen luokittelun varmistamiseksi.
Lisätietoja on kortissa
Vähittäismyyntipakkaukset ja valmiit tavarat.
5. Jätteiden näytteet
Jätteen näytteenotto ja analysointi voivat antaa vain viitteitä siitä, millainen tavaran koostumus on. Niillä ei voida saada näyttöä siitä, että näytteenoton kohteena oleva materiaali katsottaisiin jätteeksi. Jotta luokittelu jätteeksi voitaisiin varmistaa, olisi tehtävä jätteeseen liittyvien olosuhteiden lisätarkastuksia tai hallinnollista tutkimusta.
Tiettyjä ympäristöön liittyviä tarkoituksia varten on noudatettava yksityiskohtaisempaa näytteenottomenettelyä. Tutustu tällaisiin tapauksiin liittyviin erityisiin ympäristönäytteenottomenettelyihin tai pyydä neuvoja asiantuntijalta.
Lisätietoja on kortissa
Jätteet.
6. Näytteet kaasuista
Tässä jaksossa kuvataan sekalaisten kaasumaisten kemikaalien, kemiallisten tuotteiden ja valmisteiden näytteenottoa.
Tullivirkailijat eivät yleensä ota näytteitä kaasumaisista tuotteista tai nestekaasuista. Jos näytteenotto on todella tarpeen, henkilöiden, jotka tuntevat tarvittavat turvatoimet, olisi otettava näytteet näistä tuotteista tai näytteet olisi otettava heidän valvonnassaan. Heillä on oltava asianmukainen koulutus ja varustus ottaakseen näytteitä kaasuista. Kysy epävarmoissa tapauksissa neuvoa tullilaboratoriolta. Tiettyihin paikkoihin (putkistot ja pumppausasemat), joissa irtotavarana olevaa kaasua käsitellään säännöllisesti, voidaan asentaa automaattinen näytteenotin. Tällaiset näytteet voidaan hyväksyä virallisiin tarkoituksiin, jos tullivirkailija valvoo näytteenottoa koko ajan. Katso näytteenottovälineet
A01–01.
Nestekaasun näytteenottoa koskevat tiedot ovat kortissa
Nestekaasu (LPG).
6.1 Yleiset huomautukset
Näyteastia (
M10 Kaasusylinteri) olisi valmisteltava huuhtomalla se sillä kaasulla, josta näytteitä aiotaan ottaa. Sitä ei saa altistaa paineelle. Kaikkien asiaankuuluvien osapuolten on sovittava perusnäytteiden määrä yhdessä, jollei käytetä jatkuvaa automaattista näytteenottoa. Jos koostumus ei ole täysin homogeeninen, sitä voidaan parantaa staattista sekoitinta käyttämällä. Näytteenottojärjestelmässä käytettyjen materiaalien sopivuus riippuu näytteenoton kohteena olevasta kaasusta. Yleensä suositellaan käyttämään ruostumatonta terästä. Venttiilien istukoiden ja männäntiivisteiden on oltava valmistettu käyttötarkoitukseensa sopivasta (elastisesta) materiaalista. On suositeltavaa, että syövyttävien kaasujen näytteenottosylinterit on päällystetty polytetrafluorieteenillä tai epoksihartsilla.
Näytteiden kanssa kosketuksiin joutuvilla materiaaleilla on yleensä oltava seuraavat ominaisuudet:
- ne ovat kaasutiiviitä
- ne absorboivat mahdollisimman vähän muita aineita
- kemiallinen inertia siirrettävien ainesosien suhteen.
Jäljempänä olevassa taulukossa esitetään eri materiaalien yhteensopivuus kaasun ainesosien kanssa:
Materiaali
Kaasu |
Ruostumaton teräs |
Al |
Ti |
PTFE |
Polyamidi |
Lasi |
| Hiilidioksidi | x | x | x | - | x | x |
| Hiilimonoksidi | x | x | x | - | x | x |
| Karbonyylisulfidi | x | x | x | - | x | x |
| Helium | x | x | x | - | x | x |
| Hiilivedyt | x | x | x | - | x | x |
| Vety | x | x | x | - | x | x |
| Vetysulfidi | - | - | x | x | x | x |
| Elohopea | - | - | x | - | - | x |
| Metanoli | x | x | x | - | - | x |
| Happi | x | x | x | - | - | x |
| Tetrahydrotiofeeni | - | - | x | x | x | x |
| Tiolit | - | - | x | x | x | x |
| Vesi | - | - | x | - | - | x |
Lasi on erittäin inertti materiaali, mutta se on myös helposti rikkoutuva eikä sitä voida käyttää turvallisesti näytteenotossa, jos paine on suurempi kuin ilmanpaine.
PTFE on inertti, mutta sillä voi olla adsorboivia ominaisuuksia. Se läpäisee mm. vettä, heliumia ja vetyä.
Näytteiden käsittely ja pakkaus olisi tehtävä hyvin ilmastoidussa paikassa. Jos tietoja ei ole saatavana tai jos tiedot (merkinnät, vaara- ja turvallisuussymbolit, käyttöturvallisuustiedote, asiakirjat) poikkeavat odotetusta, aineita olisi pidettävä vaarallisina. Astioiden on oltava valmistettu materiaalista, joka sopii kaasujen turvalliseen säilytykseen, ja ne on suljettava tiiviisti vuotojen tai kosteuden imeytymisen estämiseksi. Näyteastian on oltava puhdas, eikä siinä saa olla mitään aineita, jotka voisivat kontaminoida näytteenoton kohteena olevan aineen. Lasisylintereitä ei saa altistaa paineelle. Sylintereihin on merkittävä tilavuus, paine ja testipaine. Sylintereiden on kestettävä halkeamatta vähintään 1,5-kertainen määrä käyttöpainetta. Sylinterit ja niiden oheislaitteet on tarkastettava ja testattava säännöllisesti vuotojen varalta. Tutustu työterveyttä ja työturvallisuutta koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön ja ohjeistukseen.
Yleistä:
- älä käytä avoliekkiä
- älä tupakoi
- älä käytä sellaisia laitteita ja välineitä, jotka voivat synnyttää kipinän
- älä käytä kipinäsytytysmoottoreita
- älä käytä laitteita, joiden toimintalämpötila on korkeampi kuin kaasuseosten leimahduspiste
- älä käytä kemikaaleja, jotka voivat reagoida rajusti kaasun kanssa
- ilmastoinnin on oltava riittävä syttyvän ilmaseoksen syntymisen estämiseksi.
6.2 Näytteenotto säiliöistä
Jos näyte otetaan säiliöstä, se on syötettävä suoraan näytteenottimesta näyteastiaan (
M10 Kaasusylinteri) liittimien, liitosten, venttiilien ja putkien (
G01–01) kautta. Jos näyte otetaan useista säiliöistä, jotka edustavat yhtä identtistä erää, useista satunnaisesti valituista säiliöistä otetaan perusnäytteet, jotka sitten yhdistetään kokoomanäytteeksi. Tällä tavalla otettu näyte on edustava vain tiettyä hetkeä kuvaavan tilanteen osalta.
6.3 Näytteenotto sylintereistä ja vastaavista astioista
Varmista, että tarkastettavat tavarat ovat yhdestä ainoasta lähetyksestä. Jos lähetyksiä on useita, niistä on kaikista otettava näytteitä erikseen. Perusnäyte on otettava koko lähetyksestä jokaisesta satunnaisesti tai järjestelmällisesti valitusta astiasta. Jos näyte otetaan vain yhdestä säiliöstä, se olisi syötettävä suoraan näytteenottimesta näyteastiaan (
M10 Kaasusylinteri) liittimien, liitosten, venttiilien ja putkien (
G01–01) kautta. Jos näyte otetaan useista sylintereistä, jotka edustavat yhtä identtistä erää, useista satunnaisesti valituista sylintereistä olisi otettava perusnäytteet, jotka sitten yhdistetään kokoomanäytteeksi.
6.4 Näytteenotto sylintereistä ja vastaavista astioista
Kun tuotetta siirretään putkessa tai muulla laitteella, siinä saattaa olla ohjausventtiilejä tai ohitukseen perustuvia näytteenottimia, jotka on asennettu putken viereen tai suoraan sen päälle ja joiden avulla on mahdollista ottaa näytteitä säännöllisin väliajoin liikkuvien tavaroiden nopeudesta riippuen.
Perusnäytteet kerätään näytesylinteriin (
M10 Kaasusylinteri) tietyksi ajaksi, jotta ne voidaan analysoida myöhemmin laboratoriossa. Näytteitä on kerättävä koko ajalta, jonka erä virtaa näytteenottokohdan ohi, jotta kokoomanäytteen edustavuus varmistetaan. Tärkeintä on muistaa, että näytteenottimen kärki on asetettava kohtaan, joka on putken keskiosassa tai, jos tämä ei ole mahdollista, osassa, joka on 1/3 putken halkaisijasta. Tämä koskee kaikkia näytteenottimia.
Esimerkkejä putkista otettavien näytteiden näytteenottimista (EN ISO 3170)
