Rikostilastot
- Tiedot tammikuulta 2014. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava suunniteltu päivitys: syyskuu 2016. Englanninkielinen versio on uudempi.
_(millions)_YB14.png)
_(2007_%3D_100)_YB14.png)
(2007 = 100) – Lähde: Eurostat (crim_gen)
_YB14.png)
(100 000:ta asukasta kohti) – Lähde: Eurostat (crim_gen), (demo_pjan) ja (demo_r_d2jan)
_YB14.png)
(100 000:ta asukasta kohti) – Lähde: Eurostat (crim_plce), (demo_pjan) ja (demo_r_d2jan)
_YB14.png)
(100 000:ta asukasta kohti) – Lähde: Eurostat (crim_pris), (demo_pjan) ja (demo_r_d2jan)
Tässä artikkelissa tarkastellaan Euroopan unionin (EU) rikos- ja rikosoikeustilastoja. Uusimmat käytettävissä olevat tilastot kuvastavat EU:n poliisi- ja oikeusjärjestelmien monimuotoisuutta. Monet tekijät, kuten rangaistavuustaso, rikosoikeusjärjestelmän toimivuus ja poliisin kirjaamiskäytännöt, voivat vaikuttaa rikoksia koskeviin tietoihin. Siksi EU:n jäsenvaltioiden rikostilastojen vertailussa olisi keskityttävä mieluummin ajan myötä tapahtuvan kehityksen suuntauksiin kuin rikosten määrään eri maissa tiettynä vuotena. Kaikki rikokset eivät myöskään tule poliisin tietoon.
Tärkeimmät tilastolliset tulokset
Poliisin tietoon tulleet rikokset
Tässä artikkelissa esitetyt tilastot kattavat poliisin tietoon tulleet rikokset EU:n jäsenvaltioissa ja joissakin muissa Euroopan maissa. Tiedot eivät kata kaikkia Euroopassa tehtyjä rikoksia, sillä kaikkia rikoksia ei kirjata ja tiettyjen rikosten määrissä esiintyviin muutoksiin saattavat vaikuttaa myös uudet poliisitoiminnan strategiat tai menettelyjen muutokset.
Rikosten tyyppiä ja määrää ei yleensä voida verrata suoraan eri maiden välillä, koska maiden oikeus- ja rikosoikeusjärjestelmät eroavat toisistaan muun muassa rikosmääritelmien [1], ilmoittamismenettelyjen, rikosten kirjaamisen ja laskemisen sekä ilmoitettujen ja ilmoittamattomien rikosten suhteen osalta – ks. kohta Tietolähteet ja tietojen saatavuus.
Kansalliset tiedot on koottu yhteen koko EU:ta koskevien estimaattien laatimiseksi, jotta voidaan tunnistaa yleisiä kehityssuuntauksia. Kaikkien EU:ta tai jäsenvaltioita koskevien päätelmien pitäisi perustua ajan myötä tapahtuvaan kehitykseen.
Kirjatut rikokset yhteensä
Kirjatut rikokset yhteensä käsittävät ainoastaan rikoslain vastaisia tekoja koskevat tiedot; lievemmät rikokset (rikkomukset) on jätetty ottamatta huomioon. Kirjattujen rikosten määrä on vähentynyt EU-28:ssa jatkuvasti vuodesta 2003 (kuvio 1). Vuonna 2012 EU-28:ssa kirjattiin 12 prosenttia vähemmän rikoksia kuin yhdeksää vuotta aiemmin. On huomattava, että kirjattuja rikoksia yhteensä koskevat luvut kattavat laajemman rikosten kirjon kuin jäljempänä esitetyt tarkemmat analyysit – jotka koskevat väkivaltarikoksia, henkirikoksia, ryöstöjä, omaisuusrikoksia ja huumausainerikoksia – ja että näiden rikosten määrä ei ole sama kuin kirjatut rikokset yhteensä.
Kirjattujen rikosten määrän yleinen kehityssuuntaus on viime vuosina ollut laskeva. Useimpien rikostyyppien osalta poliisin tietoon tulleiden rikosten määrä laski EU-28:ssa vuosien 2007 ja 2012 välillä, kuten kuviosta 2 käy ilmi. Vuosina 2007–2012 laittomaan huumausainekauppaan liittyvien rikosten, ryöstöjen ja väkivaltarikosten määrä laski 4–10 prosenttia, kun taas moottoriajoneuvomurtojen määrä laski huomattavasti nopeammin samana ajanjaksona (-37 %) vahvistaen pitkän aikavälin kehityssuuntauksen. Sen sijaan asuntomurrot ovat rikoslaji, jonka osalta suuntaus on EU-28:ssa nouseva: vuonna 2012 kirjattiin 14 prosenttia enemmän asuntomurtoja kuin vuonna 2007.
Taulukosta 1 käy ilmi, että vuosien 2007 ja 2012 välillä rikosten määrä kasvoi 10:ssä EU:n jäsenvaltiossa (aikasarjoja ei ole saatavilla Irlannin ja Ranskan osalta). Jäljelle jäävissä 16:ssa EU:n jäsenvaltiossa kirjattujen rikosten määrä laski. Merkittävimmät erot tilastoitiin Kreikassa (-54 %), osassa Yhdistynyttä kuningaskuntaa (-25 % Englannissa ja Walesissa ja -29 % Skotlannissa), Virossa (-19 %) ja Slovakiassa (-18 %). On syytä huomata, että Kreikan aikasarjassa on aukko, joka saattaa osaltaan selittää erityisen suurta eroa.
Kyseisellä ajanjaksolla EU-28:ssa tilastoituun laskusuuntaukseen vaikutti erityisesti rikosten määrien väheneminen Englannissa ja Walesissa, joissa rikosten määrät vähenivät eniten, peräti 1,2 miljoonalla vuosien 2007 ja 2012 välillä. Taulukossa 1 esitettyjen muiden maiden kuin jäsenvaltioiden osalta kirjattujen rikosten määrä yhteensä kasvoi vuosien 2007 ja 2012 välillä Turkissa 96 prosenttia.
Väkivaltarikokset
Väkivaltarikoksia koskevat tiedot kattavat henkilöön kohdistuvan väkivallan (kuten fyysisen hyökkäyksen), ryöstöt (voimaa käyttäen tai voimankäytöllä uhaten) ja seksuaalirikokset (raiskaus ja seksuaalinen väkivalta mukaan luettuina). Tämän tyyppisten rikosten yksityiskohtainen analysointi on vaikeaa, koska kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ei käytetä standardimääritelmää. Koska Ranskassa vuonna 2012 tehtyjä väkivaltarikoksia koskevat tiedot eivät sisällä valtiollisen poliisin kirjaamia rikoksia (aukko sarjassa), niiden vertaaminen viitevuonna 2011 tehtyjen väkivaltarikosten kokonaismäärään olisi harhaanjohtavaa. Joka tapauksessa EU-28:ssa kirjattujen väkivaltarikosten yleinen kehityssuuntaus osoittaa niiden määrän laskeneen noin 10 prosentilla vuosien 2007 ja 2012 välillä. Englantia ja Walesia koskevilla tiedoilla on suuri vaikutus tähän suuntaukseen, sillä niissä väkivaltarikosten määrä laski kyseisenä ajanjaksona 166 000:lla (taulukko 2). Muiden EU:n jäsenvaltioiden tilanne vaikuttaa heterogeeniseltä siten, että vuosien 2007 ja 2012 välillä määrä nousi huomattavasti Luxemburgissa (38 %), Unkarissa (26 %) ja Tanskassa (23 %) ja laski huomattavasti Liettuassa (-42 %), Kroatiassa (-33 %), Skotlannissa (-32 %), Latviassa ja Slovakiassa (molemmissa -30 %) sekä Maltassa (-27 %).
Henkirikokset
Henkirikoksella tarkoitetaan toisen ihmisen tahallista tappamista, kuten murhaa, tappoa, eutanasiaa tai lapsensurmaa. Sillä ei tarkoiteta liikenteen vaarantamisesta aiheutunutta kuolemantuottamusta, aborttia eikä avustettua itsemurhaa. Henkirikokset kirjataan varsin yhtenäisesti, ja niitä koskevat määritelmät eroavat maittain vähemmän kuin muita rikoslajeja koskevat määritelmät. Tiedot käsittävät loppuun saatetut henkirikokset, paitsi Latvian osalta, jota koskevat tiedot sisältävät myös henkirikoksen yritykset. Joissakin maissa poliisi kirjaa kaikki kuolemat, joille ei voida heti osoittaa muuta kuolemansyytä, henkirikoksiksi. Tästä syystä kirjatut määrät saattavat olla todellista suurempia.
Maittain kirjatut henkirikokset esitetään taulukossa 3. Henkirikosten määrä 100 000:ta asukasta kohti (kuvio 3) osoittaa laskusuuntausta verrattaessa vuosien 2007–2009 keskimääräisiä lukuja vuosien 2010–2012 keskimääräisiin lukuihin. Määrä on vähentynyt Kreikkaa, Maltaa ja Itävaltaa lukuun ottamatta kaikissa maissa. Vaikka henkirikosten määrä onkin vähentynyt kolmessa Baltian maassa, niiden määrä 100 000:ta asukasta kohti oli näissä maissa edelleen korkeampi kuin muissa jäsenvaltioissa.
Ryöstöt
Ryöstö on väkivaltarikos, jolla tarkoitetaan varastamista voimaa käyttäen tai voimankäytöllä uhaten. Siihen sisältyvät pahoinpitely (laukun anastaminen) ja väkivaltaa käyttäen tehty varkaus. Koska Ranskassa vuonna 2012 tehtyjä ryöstöjä koskevat tiedot eivät sisällä valtiollisen poliisin kirjaamia rikoksia (aukko sarjassa), niiden vertaaminen viitevuonna 2011 tehtyjen ryöstöjen kokonaismäärään olisi harhaanjohtavaa. EU-28:ssa ryöstöjen määrä pysyi kokonaisuudessaan varsin vakaana laskien vuosien 2007 ja 2012 välillä 4 prosenttia. Baltian maissa (keskimäärin -46 % vuosina 2007–2012) ja Skotlannissa (-40 %) ryöstöjen määrä väheni merkittävästi, mutta joissakin muissa maissa niiden määrä kasvoi huomattavasti. Vuosien 2007 ja 2012 välillä ryöstöjen määrä enemmän kuin kaksinkertaistui Kyproksessa, Tanskassa ja Kreikassa (taulukko 4).
Omaisuusrikokset
Omaisuusrikoksilla tarkoitetaan omaisuuden varastamista tai tuhoamista. Taulukoissa 5 ja 6 esitetään asuntomurtoja ja moottoriajoneuvomurtoja koskevat tiedot. Niiden kehitys on erisuuntaista. Koska Ranskassa vuonna 2012 tehtyjä asuntomurtoja ja moottoriajoneuvomurtoja koskevat tiedot eivät sisällä valtiollisen poliisin kirjaamia rikoksia (aukko sarjassa), niiden vertaaminen viitevuonna 2011 tehtyjen asuntomurtojen ja moottoriajoneuvomurtojen kokonaismäärään olisi harhaanjohtavaa. Asuntomurroilla tarkoitetaan tunkeutumista asuntoon voimakeinoin tarkoituksena varastaa tavaroita. Vuosien 2007 ja 2012 välillä niiden määrä lisääntyi koko EU-28:ssa 14 prosenttia (kuvio 2). Niistä EU:n jäsenvaltioista, joiden osalta kyseiseltä ajanjaksolta on käytettävissä aukottomat sarjat, asuntomurtojen määrä kasvoi eniten Kreikassa (76 %), Espanjassa (74 %), Italiassa (42 %), Romaniassa (41 %) ja Kroatiassa (40 %). Murtojen määrä sen sijaan laski eniten Liettuassa (-36 %) ja Slovakiassa (-29 %) taulukossa 5 katetun viiden vuoden ajanjakson aikana. On syytä huomata, että Espanjan aikasarjassa on aukko, joka saattaa osaltaan selittää erityisen suuren kasvun.
Moottoriajoneuvojen anastuksiin kuuluvat autojen, moottoripyörien, linja-autojen ja kuorma-autojen sekä työmaa- ja maatalousajoneuvojen varkaudet. Moottoriajoneuvojen varkaudet ovat vähentyneet EU:ssa tasaisesti viime vuosina, mikä johtuu osittain ajoneuvojen varkaudenestojärjestelmien teknisestä kehityksestä. Tähän luokkaan kirjattujen rikosten määrä laski EU-28:ssa 37 prosenttia vuosien 2007 ja 2012 välillä, ja Englannissa ja Walesissa sekä Skotlannissa ajoneuvovarkauksien määrä väheni yli puolella (-53 %). Kreikassa ajoneuvovarkauksien määrä sen sijaan kasvoi vuosien 2007 ja 2012 välillä 38 prosenttia (taulukko 6).
Huumausainerikokset
Laiton huumausainekauppa on laajemman huumausainerikosluokan yksi alaluokka. Siihen sisältyvät laiton hallussapito, viljely, tuotanto, tarjonta, kuljetus, maahantuonti ja maasta vienti sekä huumeisiin liittyvän toiminnan rahoittaminen. Koska Ranskassa vuonna 2012 kirjattua laitonta huumausainekauppaa koskevat tiedot eivät sisällä valtiollisen poliisin kirjaamia rikoksia (aukko sarjassa), niiden vertaaminen viitevuonna 2011 kirjatun laittoman huumausainekaupan kokonaismäärään olisi harhaanjohtavaa. Verrattuna useiden muiden rikostyyppien kehitykseen EU-28:n laittomassa huumausainekaupassa tilastoitiin vähäinen lasku (-5 %) vuosien 2007 ja 2012 välillä (kuvio 2). Laiton huumausainekauppa väheni huomattavasti Skotlannissa (-48 %) ja Virossa (-40 %) — taulukko 7 — ja joissakin suurimmista EU:n jäsenvaltioista, kuten Saksassa (-26 %), maltillisemmin. Erityisen suuri lasku tilastoitiin Unkarissa, mutta se johtuu pääasiassa sarjassa esiintyvästä aukosta. Useimmissa jäsenvaltioissa (18 jäsenvaltiossa, sekä Pohjois-Irlannissa ja Englannissa ja Walesissa) laiton huumausainekauppa kuitenkin lisääntyi vuosien 2007 ja 2012 välillä. Suurinta kasvu oli Liettuassa ja Ruotsissa, joissa se yli kaksinkertaistui kyseisenä ajanjaksona. Taulukossa 7 esitetyistä muista maista kuin jäsenvaltioista laittomaan huumausainekauppaan liittyvät rikokset yli kolminkertaistuivat vuosien 2007 ja 2012 välillä Turkissa.
Poliisien määrä pysyi vakaana
Poliiseiksi lasketaan rikospoliisit, liikennepoliisit, rajapoliisit, valtiolliset poliisit ja virkapukuiset poliisit sekä kaupunkien ja kuntien poliisit. Poliiseiksi ei lasketa siivilihenkilökuntaa, tullivirkailijoita, veropoliiseja, sotapoliiseja, salaisen palvelun poliiseja, erikoistehtäviin tarkoitettuja poliisireservejä, kadetteja eikä oikeuspoliiseja. On huomattava, että eri oikeudenkäyttöalueilla määritelmä kuitenkin vaihtelee.
Viime vuosina poliisien kokonaismäärä EU-28:ssa on pysynyt vakaana. Pohjois-Irlantia ja Bulgariaa lukuun ottamatta poliisien määrä EU:ssa kasvoi 2,3 prosenttia vuosien 2007 ja 2012 välillä (taulukko 8). Vuonna 2012 EU:n jäsenvaltioista eniten poliiseja oli Italiassa, Espanjassa ja Saksassa. Näiden maiden osuus EU:n poliisien kokonaismäärästä oli 45 prosenttia.
Suhteessa väkilukuun eniten poliiseja vuosina 2010–2012 oli Kyproksessa (631 poliisia 100 000:ta asukasta kohti) ja vähiten Suomessa (151 poliisia 100 000:ta asukasta kohti) — kuvio 4. Vuosina 2007–2009 ja 2010–2012 poliisien määrä suhteessa väkilukuun kasvoi merkittävästi Unkarissa ja Virossa (tosin kummankin maan sarjassa oli kyseisenä ajanjaksona aukkoja) sekä Belgiassa, Espanjassa ja Kreikassa. Sen sijaan samana ajanjaksona poliisien määrä suhteessa väkilukuun laski eniten Ranskassa ja Kyproksessa.
Vankien määrä kasvaa vakaasti
Vankien määrää koskevat tiedot käsittävät aikuiset ja nuoret rangaistusvangit sekä tutkintavangit kaiken tyyppisissä vankiloissa. Hallinnollisista syistä muun kuin rikoksen perusteella (esim. maahanmuuttaja-aseman tutkimista varten) vangittuja ei ole sisällytetty tietoihin.
Vuonna 2012 EU-28:ssa (Skotlanti pois lukien) oli noin 643 000 vankia. Vuosien 2007 ja 2012 välillä EU-28:n (Skotlanti pois lukien) vankien kokonaismäärä nousi 7 prosenttia (taulukko 9). Kyseisenä ajanjaksona vankimäärä lisääntyi hieman yli puolella Maltassa (53 %) ja hieman yli kolmanneksella Italiassa (35 % ) ja Slovakiassa (34 %). Taulukossa 9 esitettyjen muiden maiden kuin jäsenvaltioiden osalta runsasta kasvua (suhteellisesti mitattuna) tilastoitiin Liechtensteinissa (97 %), Montenegrossa (51 %) ja Turkissa (41 % vuosien 2007 ja 2011 välillä). On syytä huomata, että Montenegron aikasarjassa on aukko, joka saattaa osaltaan selittää erityisen suuren kasvun.
Vankien määrä suhteessa väkilukuun esitetään kuviossa 5 keskiarvona vuosilta 2007–2009 ja 2010–2012. Molemmilla ajanjaksoilla eniten vankeja asukasta kohti oli Baltian maissa. Latviassa vankien määrä pysyi kyseisinä kahtena ajanjaksona vakaana, kun taas Liettuassa määrä kasvoi ja Virossa väheni. Skotlantia lukuun ottamatta EU-28:ssa oli ajanjaksolla 2010–2012 keskimäärin 128 vankia 100 000:ta asukasta kohti, kun ajanjaksolla 2007–2009 vastaava määrä 100 000:ta asukasta kohti oli 125. Vähiten vankeja ajanjaksolla 2010–2012 oli Pohjoismaissa ja Sloveniassa (60–72 vankia 100 000:ta asukasta kohti).
Tietolähteet ja tietojen saatavuus
Eurostat on julkaissut rikoksia ja rikosoikeusjärjestelmiä koskevia tilastoja kirjattujen rikosten kokonaismäärästä vuodesta 1950 lähtien ja tietyistä rikoksista vuodesta 1993 lähtien. Lisäksi tietokanta sisältää tilastoja vankien määrästä vuodesta 1987 lähtien ja poliisien määrästä vuodesta 1993 lähtien.
Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevat tiedot toimitetaan erikseen Englannin ja Walesin, Skotlannin ja Pohjois-Irlannin osalta.
Pääsääntöisesti näiden tilastojen osalta olisi vertailtava mieluummin kehityssuuntauksia kuin määriä, koska eri maiden rekisteröintijärjestelmien oletetaan pysyvän ajan mittaan suhteellisen samanlaisina. Aikasarjoissa on kuitenkin paljon aukkoja, ja menettelyt ja määritelmät ovat muuttuneet.
Rikostilastojen vertailuun maiden välillä voivat vaikuttaa monet tekijät, kuten:
- erilaiset lainsäädäntö- ja rikosoikeusjärjestelmät;
- niiden rikosten osuus, jotka tulevat poliisin tietoon ja jotka poliisi kirjaa;
- erot siinä, milloin rikos kirjataan (esimerkiksi kun rikos tulee poliisin tietoon, kun rikoksesta epäilty tunnistetaan jne.);
- erot säännöissä, joiden mukaan toistuvat rikokset lasketaan;
- erot luetteloissa niistä rikoksista, jotka sisällytetään yleisiin rikoslukuihin.
Toimitettuja tietoja olisi tästä syystä analysoitava varovaisesti.
Myös vankien määrää koskeviin lukuihin voivat vaikuttaa monet tekijät, kuten:
- oikeudessa käsiteltyjen tapausten määrä;
- niiden tuomittujen osuus, joille on annettu vapausrangaistus;
- annettujen rangaistusten kesto;
- tutkintavankeudessa olevien määrä;
- päivämäärä, jona kyselytutkimus tehtiin (erityisesti silloin kun kyseeseen tulevat armahdus tai muu ennen määräaikaa tapahtuva vapauttaminen).
Vankien määrää olisi mitattava aikuisten ja nuorten vankien kokonaismääränä (tutkintavangit mukaan luettuina) kunkin vuoden syyskuun 1. päivänä. Tiedot sisältävät vankiloissa, nuorisorikollisten kasvatuslaitoksissa, huumausaineiden käyttäjille tarkoitetuissa laitoksissa sekä psykiatrisissa ja muissa sairaaloissa olevat vangit.
EU:n jäsenvaltioiden rikostilastojen vertailukelpoisuutta ollaan parhaillaan kehittämässä. Ensimmäiset askeleet kohti vertailukelpoisempia rikoksia ja rikosoikeusjärjestelmiä koskevia tilastoja esitellään Euroopan komission tiedonannossa Rikollisuuden mittaaminen EU:ssa: tilastollinen toimintasuunnitelma vuosiksi 2011–2015 (KOM(2011) 713 lopullinen).
Taustaa
EU:n sisäisten rajatarkastusten asteittainen poistuminen on helpottanut huomattavasti Euroopan kansalaisten vapaata liikkumista. Samalla se on voinut helpottaa rikollisten toimintaa, varsinkin kun lainvalvontaviranomaisten ja rikosoikeusjärjestelmien toimivalta rajoittuu yleensä kansallisten rajojen sisäpuolelle.
Amsterdamin sopimuksessa EU asetti tavoitteekseen luoda vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan yhteisen alueen. Tavoitetta selkeytettiin vuonna 2004 Haagin ohjelmassa, jossa määriteltiin 10 painopistealuetta: perusoikeuksien ja kansalaisuuden vahvistaminen, terrorismin torjunta, tasapainoisen maahanmuuttopolitiikan määrittäminen, EU:n ulkorajojen yhtenäisen valvonnan kehittäminen, yhteisten turvapaikkamenettelyjen laatiminen, maahanmuuton positiivisten vaikutusten maksimointi, yksityisyyden ja turvallisuuden tasapaino tiedon välityksessä, järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevan strategian laatiminen, todellisen Euroopan oikeusalueen varmistaminen sekä vastuun jakaminen ja solidaarisuus.
Rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön perustana olisi oltava kansallisten tuomioistuinten päätösten vastavuoroinen tunnustaminen. Tässä yhteydessä on kehitetty joukko välineitä, joilla helpotetaan rajat ylittävää käytännön yhteistyötä.
Osana rikoksia ja rikosoikeusjärjestelmiä koskevien tilastojen yhdenmukaistamispyrkimystä EU:n jäsenvaltiot ovat sopineet tietyntyyppisten rikosten määritelmien ja niiden seuraamusten lähentämisestä.
Katso myös
- Crime trends in detail (englanniksi)
- Government expenditure on public order and safety (englanniksi)
- Social protection statistics (englanniksi)
Lisää Eurostat-tietoa
Julkaisut
- Trends in crime and criminal justice, 2010 — Statistics in focus 18/2013 (englanniksi)
- Trafficking in human beings — 2013 edition — Working Paper (englanniksi)
- Money Laundering in Europe — 2013 edition — Working Paper (englanniksi)
Tietokanta
- Crime and criminal justice (crim), katso (englanniksi):
- Crimes recorded by the police (crim_gen)
- Crimes recorded by the police - NUTS 3 regions (crim_gen_reg)
- Crimes recorded by the police: homicide in cities (crim_hom_city)
- Crimes recorded by the police: historical data (total crime) 1950-2000 (crim_hist)
- Police officers (crim_plce)
- Prison population (crim_pris)
- Prison population: historical data 1987-2000 (crim_pris_hist)
Aihekohtaiset osiot
- Crime and criminal justice (englanniksi)
Metodologia / Metatiedot
- Crime and criminal justice (ESMS metadata file — crim_esms) (englanniksi)
Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot (MS Excel)
Rikostilastot: taulukoiden ja kuvioiden (englanniksi)
Muita tietoja
- Haagin ohjelma: vapauden, turvallisuuden ja oikeuden lujittaminen Euroopan unionissa (Euroopan unionin virallinen lehti C 53, 3.3.2005, s.11)
- Komission tiedonanto KOM(2006) 437 lopullinen: Rikollisuuden ja rikoslainkäytön mittaamista koskeva kattava ja johdonmukainen EU:n strategia: EU:n toimintasuunnitelma vuosiksi 2006–2010
- Tukholman ohjelma — Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten (Euroopan unionin virallinen lehti C 115, 4.5.2010, s.1)
Muut verkkosivustot
- Council of Europe (englanniksi)
- European Institute for Gender Equality (englanniksi)
- European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction (englanniksi)
- European Sourcebook of Crime and Criminal Justice Statistics — 4th edition (englanniksi)
- Union Agency for Fundamental Rights (englanniksi)
- United Nations Office on Drugs and Crime — Data and analysis (englanniksi)
Viitteet
- ↑ Esimerkiksi Kreikassa, Kyproksessa, Luxemburgissa, Islannissa ja Liechtensteinissa ei eroteta erikseen ’asuntomurtoja’ vaan kaikki murrot (liike-, autotalli- yms. murrot mukaan luettuina) lasketaan yhteen. Niitä koskevia tietoja ei siksi voida verrata suoraan sellaisia maita koskevien tietojen kanssa, joiden osalta ilmoitetaan vain asuntoihin tehdyt murrot.