Statistics Explained

Archive:Jätetilastot

Revision as of 18:51, 4 December 2017 by EXT-A-Redpath (talk | contribs)
Tilastotiedot poimittu toukokuulta 2017. Tuoreimmat tilastotiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava päivitys: elokuu 2018
Taulukko 1: Jätetuotanto toimialojen ja kotitalouksien mukaan jaoteltuna, 2014
Lähde: Eurostat (env_wasgen)
Kuvio 1: Jätetuotanto toimialojen ja kotitalouksien mukaan jaoteltuna, EU-28, 2014
(%)
Lähde: Eurostat (env_wasgen)
Kuvio 2: Jätetuotanto, 2014
(kg/asukas)
Lähde: Eurostat (env_wasgen)
Kuvio 3: Jätetuotanto, muu kuin merkittävä mineraalijäte, 2004 ja 2014
(kg/asukas)
Lähde: Eurostat (env_wasgen)
Taulukko 2: Jätetuotanto, muu kuin merkittävä mineraalijäte, EU-28, 2004–2014
Lähde: Eurostat (env_wasgen)
Kuvio 4: Vaarallisen jätteen tuotanto, 2010 ja 2014
(prosenttiosuus kokonaisjätteestä)
Lähde: Eurostat (env_wasgen)
Taulukko 3: Jätteen käsittely, 2014
Lähde: Eurostat (env_wastrt)
Kuvio 5: Jätteen käsittelyn kehitys EU-28:ssa, 2004–2014
(2004 = 100)
Lähde: Eurostat (env_wastrt)
Kuvio 6: Vaarallisen jätteen käsittely, 2014
(tuhatta tonnia)
Lähde: Eurostat (env_wastrt)
Kuvio 7: Vaarallisen jätteen käsittely, 2014
(kg/asukas)
Lähde: Eurostat (env_wastrt)

Tässä artikkelissa annetaan yleiskatsaus jätteen tuotannon ja käsittelyn kehittymisestä Euroopan unionissa (EU) ja joissakin EU:n ulkopuolisissa maissa. Tiedot perustuvat kokonaisuudessaan jätetilastoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2150/2002 puitteissa kerättyihin tietoihin.

Direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 1 kohdassa jäte määritellään ”miksi tahansa aineeksi tai esineeksi, jonka haltija poistaa käytöstä, aikoo poistaa käytöstä tai on velvollinen poistamaan käytöstä”. Jäte on merkittävää luonnonvarojen hukkaa niin materiaalien kuin energiankin muodossa. Jätehuollolla ja jätteen loppusijoituksella voi olla myös huomattavia ympäristövaikutuksia. Kaatopaikat esimerkiksi vievät tilaa ja voivat aiheuttaa ilman, veden ja maaperän saastumista, ja jätteen polttaminen taas voi johtaa vaarallisten ilman epäpuhtauksien päästöihin.

EU:n jätehuoltopolitiikoilla pyritäänkin siksi vähentämään jätteen ympäristö- ja terveysvaikutuksia sekä parantamaan EU:n resurssitehokkuutta. Näiden politiikanalojen pitkän aikavälin tavoite on vähentää jätteen syntymistä ja, silloin kun sitä ei voida välttää, edistää jätteen käyttöä resurssina, sen kierrätystä ja turvallista loppusijoitusta.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Jätteen kokonaistuotanto

Vuonna 2014 taloudellinen toiminta ja kotitaloudet tuottivat EU-28:ssa jätettä yhteensä 2 503 miljoonaa tonnia, mikä oli suurin EU-28:ssa vuosina 2004–2014 tilastoitu määrä (aikasarja on saatavilla vain parillisilta vuosilta).

Kuten voi olettaa, tuotetun jätteen kokonaismäärä on jossain määrin yhteydessä maan väestömäärään ja talouden kokoon. Taulukosta 1 ilmenee, että pienimpien EU:n jäsenvaltioiden jätteentuotantomäärät olivat yleisesti ottaen alhaisimmat ja suurempien jäsenvaltioiden vastaavasti korkeimmat. Jätettä tuotettiin kuitenkin verrattain suuri määrä Bulgariassa ja Romaniassa ja suhteellisen vähän Italiassa.

Kuviossa 1 esitetään eri toimialojen ja kotitalouksien osuus jätteen kokonaistuotannosta vuonna 2014. EU-28:ssa rakennus- ja purkujätteen osuus jätteen kokonaistuotannosta oli 34,7 % vuonna 2014. Sen jälkeen eniten jätettä tuottivat kaivostoiminta ja louhinta (28,2 %), teollisuus (10,2 %), jäte- ja vesihuolto (9,1 %) sekä kotitaloudet (8,3 %). Loput 9,5 % jätteestä tuotettiin muilla toimialoilla, lähinnä palveluissa (3,9 %) ja energia-alalla (3,7 %).

Kuviossa 2 tuotetun jätteen määrä esitetään vakiomuotoisesti suhteessa väestön määrään. Kuviosta voidaan nähdä selvästi, että joissain pienemmissä EU:n jäsenvaltioissa tuotettiin paljon jätettä. Erityisen paljon jätettä tuotettiin Bulgariassa, keskimäärin 24,9 tonnia asukasta kohti vuonna 2014, mikä on viisi kertaa enemmän kuin EU-28:n keskiarvo (4,9 tonnia asukasta kohti). Useissa niistä jäsenvaltioista, joissa tuotetun jätteen määrä asukasta kohti oli erityisen suuri, hyvin suuri osa jätteestä oli peräisin kaivostoiminnasta ja louhinnasta. Muissa jäsenvaltioissa taas rakennus- ja purkujätteen osuus jätteen kokonaistuotannosta oli usein suuri. Suuri osa kaivostoiminnasta ja louhinnasta syntyvästä jätteestä sekä rakennus- ja purkujätteestä luokitellaan mineraalijätteeksi. Kuviossa 2 erotetaan mineraalijäte kaikesta muusta jätteestä. Lähes kaksi kolmasosaa (64 % tai 3,2 tonnia asukasta kohti) EU-28:ssa vuonna 2014 tuotetusta jätteen kokonaismäärästä oli mineraalijätettä. Mineraalijätteen suhteellinen osuus jätteen kokonaistuotannosta vaihteli huomattavasti EU:n jäsenvaltioiden välillä, mikä saattaa kuvastaa ainakin osittain maiden erilaisia taloudellisia rakenteita. Yleisesti ottaen jäsenvaltioissa, joiden jätetuotannosta mineraalijätteen osuus oli suuri, harjoitettiin verrattain paljon kaivostoimintaa ja louhintaa (Bulgaria, Ruotsi, Romania ja Suomi) ja/tai rakennus- ja purkutoimintaa (Luxemburg). Näissä jäsenvaltioissa mineraalijätteen osuus oli vähintään 85 % kaikesta tuotetusta jätteestä. Näin oli myös Liechtensteinissa ja Serbiassa. Mineraalijätteen osuus oli alle viidesosa kaikesta tuotetusta jätteestä Kroatiassa, Portugalissa ja Belgiassa sekä Norjassa, Turkissa, Bosnia ja Hertsegovinassa (tiedot vuodelta 2012), entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa ja Islannissa (tiedot vuodelta 2012).

Muun kuin mineraalijätteen tuotanto

EU-28:ssa vuonna 2014 tuotetut 891 miljoonaa tonnia muuta kuin mineraalijätettä muodostivat 36 % koko jätetuotannosta (taulukko 2). Suhteutettuna väestömäärään EU-28:ssa tuotettiin vuonna 2014 keskimäärin 1,8 tonnia muuta kuin mineraalijätettä asukasta kohti (kuvio 3). Vuosien 2004 ja 2014 välillä muun kuin mineraalijätteen tuotanto laski kokonaisuudessaan 5,3 %, ja määrä asukasta kohti 8,0 % (kyseisenä ajanjaksona EU:n väestön määrä kasvoi).

Vuonna 2014 muun kuin mineraalijätteen tuotanto vaihteli EU:n jäsenvaltioissa Kroatian keskimääräisestä 723 kilosta asukasta kohti Viron 9,5 tonniin asukasta kohti. Virossa tuotetun jätteen suuri määrä liittyy öljyliuskeeseen perustuvaan energiantuotantoon.

Taulukossa 2 esitetään EU-28:n muun kuin mineraalijätteen tuotannon kehitys jaoteltuna toimialojen mukaan. Vuonna 2014 eniten jätettä tuottivat vesi- ja jätehuolto (208 miljoonaa tonnia), kotitaloudet (204 miljoonaa tonnia) ja teollisuus (184 miljoonaa tonnia). Niiden määrät kehittyivät eri tavalla: Vesi- ja jätehuollon tuottaman muun kuin mineraalijätteen määrä kasvoi 87,7 % vuosina 2004–2014. Rakennusalalla syntyvän muun kuin mineraalijätteen määrä kasvoi myös nopealla tahdilla (kokonaisuudessaan 57,2 % tarkastelujakson aikana). Samaan aikaan kotitalouksissa ja energia-alalla tuotetun muun kuin mineraalijätteen määrä pysyi melko vakaana. Maa- , metsä- ja kalatalouden tuottaman muun kuin mineraalijätteen määrä laski 68,7 % ja teollisuuden tuottaman jätteen määrä 32,2 %. Myös kaivostoiminnan ja louhinnan (24,1 %) sekä muiden alojen (22,7 %) tuottaman muun kuin mineraalijätteen määrä laski huomattavasti, lähes neljänneksellä.

Vaarallisen jätteen tuotanto

Vaarallinen jäte saattaa olla vaaraksi ihmisten terveydelle ja ympäristölle, jos sen käsittely ja loppusijoitus eivät ole asianmukaisia. Vuonna 2014 EU-28:n jätteestä noin 95,0 miljoonaa tonnia (3,8 % kaikesta jätteestä) luokiteltiin vaaralliseksi.

Näin ollen vuoteen 2010 verrattuna EU-28:ssa tuotettiin vuonna 2014 muuta kuin vaarallista jätettä 2,2 % enemmän ja vaarallista jätettä 2,8 % vähemmän, eli vaarallisen jätteen määrä pieneni 97,8 miljoonasta tonnista 95,0 miljoonaan tonniin. Vuonna 2014 vaarallisen jätteen osuus jätteen kokonaistuotannosta oli alle 9,0 % kaikissa muissa EU:n jäsenvaltioissa paitsi Virossa, jossa sen osuus oli 47,7 % (ks. kuvio 7). Viron erittäin suuri osuus johtui pääasiassa öljyliuskeen käytöstä energiantuotannossa. Kuviossa 4 esitetyistä EU:n ulkopuolisista maista suurin vaarallisen jätteen osuus jätteen kokonaistuotannosta mitattiin Serbiassa (27,4 %), jossa sen suuri osuus johtuu laajasta kaivostoiminnasta ja louhinnasta. Seuraavaksi suurimmat osuudet mitattiin Montenegrossa (24,4 %), Bosnia ja Hertsegovinassa (21,2 %, tiedot vuodelta 2012) ja Norjassa (11,7 %).

Jätteen käsittely

Vuonna 2014 EU-28:ssa käsiteltiin noin 2 320 miljoonaa tonnia jätettä (ks. taulukko 3). Tämä sisältää EU:hun käsiteltäväksi tuodun jätteen, eivätkä ilmoitetut määrät ole siten suoraan vertailukelpoisia tuotetun jätteen määrien kanssa.

Lähes puolet (47,4 %) EU-28:ssa vuonna 2014 käsitellystä jätteestä hävitettiin muuten kuin polttamalla (viemällä kaatopaikoille). Lisäksi 36,2 % EU-28:ssa vuonna 2014 käsitellystä jätteestä lähetettiin käsiteltäväksi talteenottoa varten (muu kuin energian talteenotto ja maantäyttö) (tähän viitataan yksinkertaistamisen vuoksi kierrätyksenä). Vain hieman yli kymmenesosa (10,2 %) EU-28:ssa käsitellystä jätteestä käytettiin maantäyttöön, loput lähetettiin poltettavaksi joko energian talteen ottamiseksi (4,7 %) tai muuten (1,5 %). Jätteen käsittelymenetelmien käyttö vaihteli huomattavasti eri EU:n jäsenvaltioissa. Joissakin jäsenvaltioissa esimerkiksi kierrätysaste oli erittäin korkea (Italia ja Belgia), kun taas toisissa suosittiin jätteen viemistä kaatopaikoille (Bulgaria, Romania, Kreikka, Ruotsi ja Suomi).

Kuviosta 5 käy ilmi jätteen käsittelyn kehitys EU-28:ssa vuosien 2004 ja 2014 välisenä aikana keskeisten käsittelytapojen mukaan. Vuonna 2014 loppusijoitetun jätteen määrä oli 1,7 % pienempi kuin vuonna 2004. Sen osuus käsitellyn jätteen kokonaismäärästä laski 54,6 %:sta 48,9 %:iin. Talteenotetun eli energian talteen ottamiseksi poltetun, kierrätetyn tai maantäyttöön (louhittujen alueiden saattaminen hyötykäyttöön tai turvallisiksi tai niiden maisemoiminen) käytetyn jätteen määrä kasvoi 23,4 % eli 960 miljoonasta tonnista vuonna 2004 1 185 miljoonaan tonniin vuonna 2014. Näin ollen talteenoton osuus jätteen käsittelystä kasvoi vuoden 2004 45,4 %:sta vuoden 2014 51,1 %:iin.

EU-28:ssa käsiteltiin yhteensä 75,6 miljoonaa tonnia vaarallista jätettä vuonna 2014. Yli puolet tästä määrästä käsiteltiin vain kolmessa jäsenvaltiossa, nimittäin Saksassa (27,2 %), Bulgariassa (16,1 %) ja Virossa (13,6 %)(kuvio 6).

Lähes puolet (49,0 %) EU-28:ssa käsitellystä vaarallisesta jätteestä päätyi kaatopaikalle, toisin sanoen se sijoitettiin maan pinnalle tai maahan, käsittelemällä maaperää tai laskemalla jätepäästöjä vesistöihin. Määrä vastaa 73:a kg:aa asukasta kohti (kuvio 7). Noin 6,0 % kaikesta vaarallisesta jätteestä poltettiin ilman energian talteenottoa (9 kg asukasta kohti), lisäksi 7,4 % poltettiin ottamalla energia talteen (11 kg asukasta kohti). Vuonna 2014 yli kolmasosa (37,5 %) EU-28:n vaarallisesta jätteestä otettiin talteen (kierrätettiin tai käytettiin maantäyttöön). Tämä määrä vastaa 56:ta kg:aa asukasta kohti.

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Jotta jätepolitiikan täytäntöönpanoa ja erityisesti talteenottoa ja turvallista loppusijoitusta koskevien periaatteiden noudattamista voidaan seurata, tarvitaan luotettavia tilastoja yritysten ja kotitalouksien jätetuotannosta ja jätehuollosta. Vuonna 2002 annettiin jätetilastoja koskeva asetus (EY) N:o 2150/2002, jolla luotiin puitteet yhdenmukaisille unionin jätetilastoille.

Ensimmäiset tilastot koskevat viitevuotta 2004, ja asetuksessa EU:n jäsenvaltioiden edellytetään toimittavan tietoja jätteen tuotannosta, talteenotosta ja loppusijoituksesta joka toinen vuosi. Tällä hetkellä jätteen tuotannosta ja käsittelystä on käytettävissä tietoja parillisilta viitevuosilta 2004–2014.

Taustaa

EU:n jätehuoltopolitiikoilla pyritään vähentämään jätteen ympäristö- ja terveysvaikutuksia sekä parantamaan Euroopan resurssitehokkuutta. Pitkän aikavälin tavoitteena on tehdä Euroopasta kierrätysyhteiskunta, jossa vältetään jätteen syntymistä ja käytetään väistämättä syntyvää jätettä mahdollisuuksien mukaan resurssina. Pyrkimyksenä on lisätä merkittävästi kierrätystä ja minimoida uusien luonnonvarojen käyttö. Asianmukainen jätehuolto on keskeinen tekijä varmistettaessa eurooppalaisten talouksien resurssitehokkuutta ja kestävää kasvua. Lisätietoja on saatavilla Eurooppa 2020 -strategian sivustolla (the Europe 2020 strategy) (englanniksi).

Vuonna 2008 annetussa tarkistetussa jätedirektiivissä otettiinkin käyttöön viisiportainen jätehierarkia, jossa paras vaihtoehto on jätteen ehkäiseminen. Sen jälkeen tulevat uudelleenkäyttö, kierrätys ja muu hyödyntäminen sekä viimeisenä loppukäsittely, kuten kaatopaikalle kuljettaminen. Tämän hierarkian mukaisesti seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa (7th Environment Action Programme) (englanniksi) asetetaan seuraavat ensisijaiset tavoitteet EU:n jätehuoltopolitiikalle:

  • vähennetään syntyvän jätteen määrää
  • maksimoidaan kierrätys ja uudelleenkäyttö
  • rajataan polttaminen materiaaleihin, joita ei voida kierrättää
  • vähennetään maantäyttöä asteittain siten, että se koskee vain jätettä, jota ei voida kierrättää eikä ottaa talteen
  • varmistetaan jätepolitiikan tavoitteiden täysimääräinen toteutuminen kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

Jätehuoltoala on toiseksi tärkein tekijä ympäristötalouden työllisyyden kasvun edistämisessä, kuten ympäristöliiketoiminnan tilastot osoittavat. Lisätietoja aiheesta on artikkelissa Environmental economy - employment and growth (englanniksi).

Katso myös

Lisää Eurostat-tietoa

Julkaisut

Keskeiset taulukot

  • Waste (t_env_was) (englanniksi), katso:
Waste generation and treatment (t_env_wasgt) (englanniksi)

Tietokanta

  • Waste (env_was) (englanniksi), katso:
Waste generation and treatment (env_wasgt) (englanniksi)

Aihekohtaiset osiot

Metodologia / Metatiedot

Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot (MS Excel)

Muuta tietoa

Muut verkkosivustot


Retrieved from "https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Archive:Jätetilastot&oldid=364778"