Archive:Kuolemansyytilastot

Tilastotiedot poimittu toukokuulta 2016. Tuoreimmat tilastotiedot:: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava suunniteltu päivitys: elokuussa 2017.

Tässä artikkelissa esitetään yleiskatsaus Euroopan unionin (EU) viimeisimpiin kuolemansyytilastoihin. Määrittämällä perimmäinen kuolemansyy voidaan arvioida riskit, jotka liittyvät tietyistä sairauksista ja muista syistä johtuviin kuolemiin. Näin saadut luvut voidaan eritellä iän, sukupuolen, asuinpaikan ja alueen (NUTS 2 -taso) mukaan käyttämällä vakioituja kuolleisuuslukuja.

Taulukko 1: Kuolemansyyt – vakioitu kuolleisuusluku, 2013
(100 000:ta asukasta kohti)
Lähde: Eurostat (hlth_cd_asdr2)

Kuvio 1: Kuolemansyyt – vakioitu kuolleisuusluku 100 000:ta asukasta kohti, miehet, EU-28, 2004–2013 (¹)
(2009 = 100)
Lähde: Eurostat (hlth_cd_asdr) ja (hlth_cd_asdr2)

Kuvio 2: Kuolemansyyt – vakioitu kuolleisuusluku 100 000:ta asukasta kohti, naiset, EU-28, 2004–2013 (¹)
(2009 = 100)
Lähde: Eurostat (hlth_cd_asdr) ja (hlth_cd_asdr2)

Kuvio 3: Kuolemansyyt – vakioitu kuolleisuusluku, EU-28, 2013 (¹)
(100 000:ta asukasta kohti)
Lähde: Eurostat (hlth_cd_asdr2)

Kuvio 4: Kuolleisuus iskeemisiin sydänsairauksiin – vakioitu kuolleisuusluku, 2013 (¹)
(100 000:ta asukasta kohti)
Lähde: Eurostat (hlth_cd_asdr2)

Kuvio 5: Kuolleisuus itsemurhiin – vakioitu kuolleisuusluku, 2013 (¹)
(100 000:ta asukasta kohti)
Lähde: Eurostat (hlth_cd_asdr2)

Taulukko 2: Kuolemansyyt – alle 65-vuotiaiden vakioitu kuolleisuusluku, 2013
(100 000:ta alle 65-vuotiasta asukasta kohti)
Lähde: Eurostat (hlth_cd_asdr2)

Kuvio 6: Kuolemansyyt – vakioitu kuolleisuusluku 100 000:ta asukasta kohti, alle 65-vuotiaat, EU-28, 2004–2013 (¹)
(2009 = 100)
Lähde: Eurostat (hlth_cd_asdr) ja (hlth_cd_asdr2)

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Viimeisimmät EU-28:n arvioidut kuolemansyitä koskevat tiedot ovat peräisin vuoden 2013 viiteajanjaksolta. Taulukosta 1 käy ilmi, että verenkiertoelinten sairaudet ja syöpä (pahanlaatuinen kasvain) (englanniksi) olivat selvästi yleisimmät kuolemansyyt EU:ssa.

Kuolleisuus laski syövän, iskeemisten sydänsairauksien ja liikenneonnettomuuksien osalta vuosien 2004 ja 2013 välillä

Vuosien 2004 ja 2013 välillä kuolleisuus syöpään laski EU-28:ssa miehillä 11,0 % ja naisilla 5,9 % (kuviot 1 ja 2). Kuolleisuusluku laski vielä enemmän iskeemisten sydänsairauksien osalta, miehillä 30,6 % ja naisilla 33,4 %. Eniten kuolleisuusluku laski liikenneonnettomuuksiin liittyvien kuolemien osalta, miehillä 45,3 % ja naisilla 47,0 %. Rintasyövän vakioitu kuolleisuusluku laski naisilla 10,1 % eli enemmän kuin kaikkia syöpäsairauksia koskeva kuolleisuusluku. Sen sijaan kuolleisuus hermostoon liittyviin sairauksiin nousi miehillä 18,9 % ja naisilla 25,1 %. Keuhkosyövän (myös henkitorven ja keuhkoputken syövän) osalta suuntaukset ovat vastakkaiset: kuolleisuusluku laski miehillä 20,8 % ja nousi naisilla 71,9 %.

Iskeemiset sydänsairaudet aiheuttivat EU-28:ssa 132 kuolemaa 100 000:ta asukasta kohti vuonna 2013

Verenkiertoelinten sairauksiin kuuluvat korkeaan verenpaineeseen, korkeaan kolesteroliin, diabetekseen ja tupakointiin liittyvät sairaudet. Yleisimmin verenkiertoelinten sairauksissa kuolema johtuu kuitenkin iskeemisistä sydänsairauksista ja aivoverisuonien sairauksista. Vuonna 2013 iskeemiset sydänsairaudet aiheuttivat EU-28:ssa 132 kuolemaa 100 000:ta asukasta kohti. EU:n jäsenvaltioista kuolleisuus iskeemisiin sydänsairauksiin oli suurin Liettuassa, Latviassa, Slovakiassa, Unkarissa, Virossa ja Tšekissä – kaikissa yli 350 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti vuonna 2013. Vähiten ne aiheuttivat kuolemia Ranskassa, Portugalissa, Alankomaissa, Espanjassa, Belgiassa, Tanskassa, Luxemburgissa ja Kreikassa sekä Liechtensteinissa – alle 100 kuollutta 100 000:ta asukasta kuhti vuonna 2013.

Keuhkosyöpään ja paksu- ja peräsuolen syöpään kuoli eniten ihmisiä Unkarissa

Syöpä oli merkittävä kuolemansyy. Se aiheutti keskimäärin 265 kuolemaa 100 000:ta asukasta kohti koko EU-28:ssa vuonna 2013. Yleisimmät syöpäsairaudet olivat kurkunpää-, henkitorvi- ja keuhkosyöpä, suolistosyövät, rintasyöpä, haima-, maha- ja maksasyöpä sekä sappiteiden syöpä. Kuolleisuus oli näiden kaikkien osalta yli 10 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti.

Eniten syöpäkuolemia esiintyi Unkarissa, Kroatiassa, Slovakiassa, Sloveniassa, Tanskassa ja Latviassa – vähintään 300 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti vuonna 2013. Unkarissa kirjattiin EU:n jäsenvaltioista selvästi eniten kuolemia keuhkosyöpään vuonna 2013 (89 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti). Seuraavina olivat Tanska (72 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti), Puola (68 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti) ja Alankomaat (68 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti). Myös Serbiassa keuhkosyöpään kuoli 70 ihmistä 100 000:ta asukasta kohti. Paksu- ja peräsuolen syöpä aiheutti eniten kuolemia Unkarissa, 56 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti. Myös Slovakiassa ja Kroatiassa siihen kuoli vähintään 50 ihmistä 100 000:ta asukasta kohti.

Hengityselinten sairaudet olivat kolmanneksi yleisin kuolemansyy EU-28:ssa

Verenkiertoelinten sairauksien ja syövän jälkeen hengityselinten sairaudet olivat kolmanneksi yleisin kuolemansyy EU-28:ssa (keskimäärin 83 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti vuonna 2013). Tämän ryhmän sairauksista yleisin kuolemansyy oli krooninen alahengitystiesairaus ja toiseksi yleisin keuhkokuume. Hengityselinten sairaudet ovat ikään liittyviä sairauksia, ja suurin osa niihin kuolleista oli vähintään 65-vuotiaita.

Kuolleisuus hengityselinten sairauksiin oli EU:n jäsenvaltioista korkein Yhdistyneessä kuningaskunnassa (144 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti), Irlannissa (131 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti), Tanskassa (128 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti) ja Portugalissa (124 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti).

Kuolleisuus hermostoon liittyviin sairauksiin selvästi suurin Suomessa

Kuten edellä todettiin, kuolleisuus hermostoon liittyviin sairauksiin on kasvanut viime vuosina. Niihin kuoli EU-28:ssa vuonna 2013 kaiken kaikkiaan 38 ihmistä 100 000:ta asukasta kohti. Selkeästi eniten hermostoon liittyvät sairaudet aiheuttivat kuolemia Suomessa, 141 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti, mikä on yli kaksi kertaa suurempi kuin seuraavaksi korkein luku (56 ihmistä 100 000:ta asukasta kohti Alankomaissa).

Kuolleisuus itsemurhiin vähäisintä Kreikassa ja Maltassa

Ulkoisia kuolemansyitä ovat muun muassa tahallisesta itsensä vahingoittamisesta (itsemurhat) ja liikenneonnettomuuksista johtuvat kuolemat. Vaikka itsemurhat eivät ole merkittävä kuolemansyy ja joidenkin EU:n jäsenvaltioiden toimittamat tiedot eivät ehkä sisällä kaikkia itsemurhia, niiden katsotaan olevan tärkeä yhteiskunnallinen indikaattori. Vuonna 2013 EU-28:ssa tehtiin keskimäärin 11,7 itsemurhaa 100 000:ta asukasta kohti. Vähiten itsemurhia tehtiin vuonna 2013 Kreikassa (4,8 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti) ja Maltassa (5,1). Luvut olivat suhteellisen alhaiset – alle 8 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti – myös Kyproksessa, Italiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä Turkissa ja Liechtensteinissa. Liettuassa itsemurhista johtuva kuolleisuusluku (36,1 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti) oli kolminkertainen EU-28:n keskiarvoon nähden. Myös Sloveniassa (21,7 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti) ja Unkarissa (21,2) luku oli lähes kaksinkertainen.

Liikenneonnettomuuksista johtuvia kuolemia vähiten Yhdistyneessä kuningaskunnassa

Vaikka liikenneonnettomuuksia tapahtuu päivittäin, ne aiheuttivat EU-28:ssa vuonna 2013 vähemmän kuolemia (5,9 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti) kuin itsemurhat. Vuonna 2013 liikenneonnettomuudet aiheuttivat eniten kuolemia Romaniassa, Liettuassa Puolassa ja Kroatiassa (yli 10,0 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti). Sen sijaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa ne aiheuttivat vain 2,7 kuolemaa 100 000:ta asukasta kohti. EU:n ulkopuolisista maista (taulukko 1) liikenneonnettomuudet aiheuttivat suhteellisen vähän kuolemia Liechtensteinissa (2,3 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti). Myös muissa EFTA-maissa, joista tietoja on käytettävissä, liikenneonnettomuuksien aiheuttamien kuolemien määrä oli EU-28:n keskiarvoa alhaisempi.

Lähes kaikkien yleisimpien kuolemansyiden kohdalla miesten kuolleisuus oli suurempi kuin naisten

Rintasyöpää lukuun ottamatta EU-28:ssa miesten kuolleisuus oli vuonna 2013 kaikkien yleisimpien kuolemansyiden osalta korkeampi kuin naisten (kuvio& 3). Alkoholin väärinkäytöstä, tahallisesta itsensä vahingoittamisesta ja huumeriippuvuudesta johtuvat kuolemat olivat miehillä noin neljä kertaa yleisempiä kuin naisilla. Keuhkosyövän osalta miesten kuolleisuus oli naisiin verrattuna lähes kolminkertainen.

Vaikka miesten kuolleisuus syöpään oli yleisempää kuin naisten, on joitakin syöpäsairauksia, jotka ovat yleisempiä toisella sukupuolella, kuten rintasyöpä naisilla, ja joitakin syöpäsairauksia, joita esiintyy ainoastaan toisella sukupuolella, kuten kohtusyöpä naisilla ja eturauhassyöpä miehillä. Vuonna 2013 EU-28:ssa kuoli rintasyöpään 33,2 naista 100 000:ta naispuolista asukasta kohti. Eniten kuolemia tilastoitiin Kroatiassa (41,3 kuollutta 100 000:ta naispuolista asukasta kohti) ja Maltassa (40,5 kuollutta 100 000:ta naispuolista asukasta kohti). Sen sijaan Espanjassa, Portugalissa, Virossa, Suomessa ja Ruotsissa sekä Turkissa ja Norjassa vuonna 2013 kuoli rintasyöpään alle 30,0 naista 100 000:ta naispuolista asukasta kohti.

Miesten iskeemisiä sydänsairauksia eniten Baltian maissa

Miehiä kuoli iskeemisiin sydänsairauksiin enemmän kuin naisia johdonmukaisesti kaikissa EU:n jäsenvaltioissa (kuvio 4). Eniten niihin kuoli miehiä Liettuassa ja Latviassa. Yhdessä Viron kanssa näissä kolmessa Baltian maassa oli myös suurimmat erot miesten ja naisten välillä. Vähiten sekä miehiä että naisia kuoli iskeemisiin sydänsairauksiin Ranskassa.

Myös itsemurhista johtuvat kuolemat olivat johdonmukaisesti yleisempiä miehillä kuin naisilla (kuvio 5). Suurin ero miesten ja naisten välillä tilastoitiin Liettuassa, jossa luku oli miehillä 66,3 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti, kun naisilla se oli 11,7. Tarkasteltaessa pelkästään miesten ja naisten osuutta todetaan, että Maltassa miesten kuolleisuus (9,7 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti) oli 24 kertaa suurempi kuin naisten (0,4 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti). Sukupuolten välinen ero oli varsin huomattava myös Kyproksessa (8,5 kertaa suurempi miehillä), Slovakiassa (7,4) ja Puolassa (7,1). Pienin ero oli Luxemburgissa, jossa miesten kuolleisuus itsemurhaan oli 1,9 -kertainen naisiin verrattuna.

Erittely iän mukaan

Alle 65-vuotiaiden yleisimmät kuolemansyyt olivat hiukan erilaiset kuin koko väestöllä (taulukko 2). Tämän ikäryhmän yleisin kuolemansyy oli syöpä – keskimäärin 80,8 kuollutta 100 000:ta asukasta kohti EU-28:ssa vuonna 2013 – ja sen jälkeen verenkiertoelinten sairaudet. Toisin kuin koko väestöllä alle 65-vuotiailla hengityselinten sairaudet eivät olleet kolmen yleisimmän kuolemansyyn joukossa: kuolleisuus hengityselinten sairauksiin oli alhaisempi kuin esimerkiksi kuolleisuus itsemurhiin.

EU-28:ssa alle 65-vuotiaiden kuolleisuusluvut laskivat vuosina 2004–2013 kunkin kuviossa 6 esitetyn yleisimmän kuolemansyyn osalta, keuhkosyöpää lukuun ottamatta. Laskua tapahtui erityisesti liikenneonnettomuuksien (31,2 %) ja iskeemisten sydänsairauksien (26,3 %) kohdalla.

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Kuolemansyytilastoista saadaan tietoa kuolleisuuden rakenteesta ja perimmäisten kuolemansyiden kehityksestä ajan mittaan. Tähän liittyvää tarkempaa lisätietoa on saatavilla tausta-artikkelissa (englanniksi), jossa esitellään tietojen sisältöä, oikeusperustaa ja käytettyjä menettelyjä sekä asiaan liittyviä käsitteitä ja määritelmiä.

Eurostat alkoi kerätä ja levittää kuolleisuustietoja vuonna 1994. Tiedot eritellään nykyisin seuraavasti:

luettelo (englanniksi) 86 kuolemansyystä Maailman terveysjärjestön (WHO) kehittämän ja ylläpitämän kansainvälisen tautiluokituksen (ICD) pohjalta;
sukupuoli;
ikä;
maantieteellinen alue (NUTS 2 -taso).

Vuosittaiset tiedot toimitetaan absoluuttisina lukuina yleisenä kuolleisuutena ja vakioituna kuolleisuutena. Koska useimmat kuolemansyyt vaihtelevat voimakkaasti iän ja sukupuolen mukaan, vakioitujen kuolleisuuslukujen käyttäminen lisää vertailukelpoisuutta ajan mittaan ja eri maiden välillä. Tällöin kuolleisuusluvut voidaan mitata väestön ikärakenteesta riippumattomasti.

Huhtikuussa 2011 hyväksyttiin kuolemansyytilastoja koskeva Euroopan komission asetus 328/2011. Siinä vahvistetaan tarkemmin muuttujat, analyysit (erittelyt) ja metatiedot (englanniksi), jotka EU:n jäsenvaltioiden on toimitettava.

Maakohtaisia lisätietoja tiedonkeruusta on saatavilla tausta-asiakirjassa (englanniksi).

Tietolähteet

Kuolemansyytilastot perustuvat kahteen lähteeseen eli kuolintodistusten sisältämiin lääketieteellisiin tietoihin, joita voidaan käyttää kuolemansyyn vahvistamisessa, ja WHO:n-kansainvälisen tautiluokituksen (ICD) mukaiseen kuolemansyyluokitukseen. Kaikkien kuolemien osalta määritetään perimmäinen kuolemansyy eli ’tauti tai vamma, joka käynnistää kuolemaan suoraan johtavan sairastelujakson, tai tapaturma tai väkivalta, joka johtaa kuolettavaan loukkaantumiseen’ (Maailman terveyskokouksen (englanniksi) hyväksymä määritelmä).

Tilastojen kelpoisuus ja luotettavuus (validiteetti ja reliabiliteetti) riippuvat jossakin määrin todistuksen antavien lääkäreiden toimittamien tietojen laadusta. Epätarkkuutta voi esiintyä esimerkiksi seuraavista syistä:

virheet kuolintodistuksen laadinnassa;
lääketieteelliseen diagnoosiin liittyvät ongelmat;
pääasiallisen kuolemansyyn valinta;
kuolemansyyn luokitus.

Joskus henkilön kuolemansyy voi olla epäselvä. Kuolintodistuksen lääketieteellisten tietojen pitäisi sisältää paitsi tiedot kuolemaan johtaneesta sairaudesta myös tapahtumaketju, joka liittyy kuolleen henkilön sairastamiseen. Siinä voisi olla tietoja myös sellaisista terveystekijöistä, jotka eivät liittyneet kuolemaan johtaneeseen sairauteen mutta jotka saattoivat vaikuttaa epäsuotuisasti sairauden etenemiseen ja siten myötävaikuttaa henkilön kuolemaan. Koska väestön elinajan odote kasvaa ja sairastuvuudessa tapahtuu muutoksia, joskus katsotaan, että yhden ainoan sairauden kirjaaminen kuolemansyyksi vaikuttaa epärealistiselta. Vain yhden mahdollisen kuolemansyyn valinta suurimmalle osalle 65-vuotiaista ja sitä vanhemmista saattaa olla harhaanjohtavaa. Tämän takia jotkin EU:n jäsenvaltiot ovat alkaneet harkita useamman kuolemansyyluokan käyttöä. Eurostat on tukenut EU:n jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä kehittää yhteinen automaattinen luokitusjärjestelmä IRIS kuolemansyitä koskevien tietojen vertailukelpoisuuden parantamiseksi Euroopassa.

Tarkistettu Euroopan vakioväestö

Tiettyjen kuolemansyiden aiheuttamien kuolemien määrä voidaan ilmoittaa suhteessa väestön määrään. (Yleisen kuolleisuusluvun sijaan) voidaan laskea vakioitu kuolleisuusluku, joka ei riipu väestön ikä- ja sukupuolirakenteesta. Tällaista menettelyä on järkevä käyttää, koska monien kuolemansyiden esiintyvyys vaihtelee merkittävästi iän ja sukupuolen mukaan, jolloin vakioiminen helpottaa määrien vertailua sekä ajan mittaan että maiden välillä.

Yleisten kuolleisuuslukujen vakioimisessa käytetty Euroopan vakioväestö oli peräisin vuodelta 1976, minkä vuoksi sitä oli tarpeen mukauttaa 1970-luvun puolivälin jälkeen EU:n väestön ikärakenteessa tapahtuneiden muutosten huomioon ottamiseksi. Jäsenvaltiot määrittivät tarkistetun Euroopan vakioväestön (englanniksi), joka sisältää EU-27:n jäsenvaltiot ja EFTA-maat. Se perustuu vuonna 2010 kaudeksi 2011–2030 tehtyihin väestöennusteisiin ja on ollut käytöstä kesästä 2013 alkaen.

Taustaa

Kuolemansyytilastoista – jotka kuuluvat vanhimpiin käytettävissä oleviin lääketieteellisiin tilastoihin – saadaan tietoa kuolemansyyn kehityksestä ajan mittaan sekä EU:n jäsenvaltioiden välisistä eroista. Niillä on suuri merkitys EU:n väestön terveydentilaan liittyvässä yleisessä tietojärjestelmässä. Niitä voidaan käyttää sen määrittämiseen, mitkä ehkäisevät ja parantavat lääketieteelliset toimenpiteet ja tutkimusinvestoinnit voisivat lisätä väestön elinajan odotetta.

Koska sairastuvuudesta ei ole käytettävissä kattavia eurooppalaisia tilastoja, kuolemansyytä koskevia tietoja käytetään usein EU:n terveysjärjestelmien arvioinnissa. Niitä voidaan hyödyntää myös näyttöön perustuvassa terveyspolitiikassa.

EU edistää kokonaisvaltaista lähestymistapaa vakaviin ja kroonisiin sairauksiin puuttumisessa toteuttamalla riskitekijöihin liittyviä integroituja toimia koko sektorilla ja tukemalla terveysjärjestelmiä ennaltaehkäisyn ja valvonnan tehostamisessa muun muassa seuraavin keinoin:

laaditaan kansalliset tilastot mahdollisimman luotettaviksi ja vertailukelpoisiksi, jolloin toimien tehokkuus käy niistä hyvin ilmi;
tuetaan tautien ehkäisy- ja valistuskampanjoita, jotka suunnataan erityisesti riskiryhmille;
yhdistetään järjestelmällisesti poliittisia ja käytännön toimia, joilla vähennetään terveysasioihin liittyvää epätasa-arvoa;
luodaan tiettyihin tauteihin, kuten syöpään, liittyviä kumppanuuksia.