Archive:Julkisyhteisöjen rahoitustilastot

Tiedot: 21. lokakuuta 2014. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava suunniteltu päivitys: heinäkuun lopussa 2015.

Kuvio 1: Julkinen tase, 2012 ja 2013 (¹)
(sulautettu julkistalouden nettoluotonotto/-anto, % BKT:stä) – Lähde: Eurostat (tec00127)

Taulukko 1: Julkinen tase ja julkisyhteisöjen velka, 2010–2013 (¹)
(% BKT:stä) – Lähde: Eurostat (tec00127) ja (tsdde410)

Kuvio 2: Julkisyhteisöjen velka, 2012 ja 2013 (¹)
(julkisyhteisöjen sulautettu bruttovelka, % BKT:stä) – Lähde: Eurostat (tsdde410)

Kuvio 3: Kokonaismenojen ja -tulojen kehitys, 2010–2013 (¹)
(% BKT:stä) – Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 4: Kokonaismenojen ja -tulojen kehitys, 2010–2013 (¹)
(miljardia euroa) – Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 5: Julkisyhteisöjen tulot ja menot, 2013 (¹)
(% BKT:stä) – Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 6: Kokonaistulojen muodostuminen, 2013 (¹)
(% kokonaistuloista) – Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 7: Julkisyhteisöjen tärkeimmät tuloerät, 2013 (¹)
(% kokonaistuloista) – Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 8: Kokonaismenojen muodostuminen, 2013 (¹)
(% kokonaismenoista) – Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 9: Julkisyhteisöjen tärkeimmät menoerät, 2013 (¹)
(% kokonaismenoista) – Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 10: Verojen ja sosiaaliturvamaksujen pääluokat, EU-28, 2010–2013 (¹)
(% BKT:stä) – Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 11: Verojen ja sosiaaliturvamaksujen pääluokat, 2013 (¹)
(% BKT:stä) – Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten julkisyhteisöjen rahoitusta koskevat tärkeimmät indikaattorit ovat kehittyneet Euroopan unionissa (EU) ja euroalueella (EA-18). Artikkelissa käsitellään myös julkisen talouden (julkisyhteisöjen ) alijäämiä, julkisyhteisöjen bruttovelkaa, tuloja jamenoja sekä veroja ja sosiaaliturvamaksuja, jotka ovat julkisen talouden tärkeimpiä tulonlähteitä.

Tilastot ovat tärkeitä indikaattoreita arvioitaessa jäsenvaltioiden talouden terveyttä. EU:n vakaus- ja kasvusopimuksessa jäsenvaltiot sitoutuvat pitämään alijäämänsä ja velkansa tiettyjen rajojen alapuolella: jäsenvaltioiden julkisen talouden alijäämä ei saa olla suurempi kuin -3 % sen bruttokansantuotteesta (BKT) eikä velka suurempi kuin 60 % BKT:stä. Jos jäsenvaltio ei pitäydy näissä rajoissa, käynnistetään niin sanottu liiallisia alijäämiä koskeva menettely. Menettelyssä on useita vaiheita ja mahdollisia seuraamuksia, joilla asianomaisia jäsenvaltioita kannustetaan toteuttamaan tilanteen korjaavia toimia. Samat alijäämä- ja velkarajat koskevat myös talous- ja rahaliittoa (EMU) ja siten euroon liittymistä. Yhdennettyjen talouden ja työllisyyden suuntaviivojen viimeisin tarkistus (joka tehtiin älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä) sisältää suuntaviivat laadukkaiden ja kestävien julkisten talouksien varmistamiseksi.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Vuonna 2013 sekä EU-28:n että euroalueen (EA-18) julkisyhteisöjen alijäämä (sulautettu julkistalouden nettoluotonotto osuutena BKT:stä) pieneni vuodesta 2012 mutta velka kasvoi (sekä suhteessa BKT:hen että absoluuttisesti).

Julkisyhteisöjen alijäämä

EU-28:ssa julkisyhteisöjen alijäämä suhteessa BKT:hen pieneni vuoden 2012 -4,2 %:sta -3,2 %:iin vuonna 2013. Euroalueella (EA-18) alijäämä pieneni -3,6 %:sta -2,9 %:iin. Luxemburgissa ja Saksassa julkinen tase oli hieman ylijäämäinen vuonna 2013. 16:ssa EU:n jäsenvaltiossa (Belgiassa, Bulgariassa, Tšekissä, Tanskassa, Virossa, Italiassa, Latviassa, Liettuassa, Unkarissa, Maltassa, Alankomaissa, Itävallassa, Romaniassa, Slovakiassa, Suomessa ja Ruotsissa) alijäämä oli vuonna 2013 enintään -3,0 % BKT:stä (katso kuvio 1).

Alijäämäsuhde oli vuonna 2013 enemmän kuin -3,0 % BKT:stä kymmenessä jäsenvaltiossa. Suurimmat julkisyhteisöjen alijäämät (prosentteina BKT:stä) tilastoitiin Sloveniassa (-14,6 %), Kreikassa (-12,2 %) ja Espanjassa (-6,8 %). Kaikissa kymmenessä jäsenvaltiossa, joissa alijäämäsuhde oli enemmän kuin -3,0 % BKT:stä, alijäämä oli ollut suurempi kuin -3.0 % myös kolmena edellisenä vuotena, eli koko taulukon 1 kattaman tilastointikauden ajan.

Vuonna 2013 julkisyhteisöjen alijäämä (suhteessa BKT:hen) pieneni vuoteen 2012 verrattuna 17 jäsenvaltiossa. Yhdessä jäsenvaltiossa – Saksassa – ylijäämä oli vuosina 2013 ja 2012 yhtä suuri, ja Luxemburgissa ylijäämä kasvoi hieman vuonna 2013. Lopuissa yhdeksässä EU:n jäsenvaltiossa aljäämä oli vuonna 2013 suurempi kuin vuonna 2012.

Julkisyhteisöjen velka

EU-28:ssa julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen kasvoi vuoden 2012 lopun 83,5 %:sta 85,4 %:iin vuoden 2013 lopulla. Euroalueella (EA-18) suhde kasvoi 89,0 %:sta 90,9 %:iin. Kaiken kaikkiaan 16 jäsenvaltiossa velkasuhde oli yli 60 % BKT:stä vuonna 2013. Julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen oli vuoden 2013 lopulla alhaisin Virossa (10,1 %), Bulgariassa (18,3 %) ja Luxemburgissa (23,6 %) (katso kuvio 2).

Vuonna 2013 julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen kasvoi vuoteen 2012 verrattuna 22 jäsenvaltiossa. Velkasuhde pieneni kuudessa jäsenvaltiossa, jotka olivat Tanska, Saksa, Latvia, Liettua, Unkari ja Itävalta. Eniten velkasuhde kasvoi vuosien 2012 ja 2013 välillä Kyproksessa (22,7 prosenttiyksikköä), Kreikassa (18,0 prosenttiyksikköä), Sloveniassa (17,0 prosenttiyksikköä) ja Kroatiassa (11,3 prosenttiyksikköä).

Julkisyhteisöjen tulot ja menot

Julkisen sektorin merkitystä taloudelle voidaan mitata julkisyhteisöjen kokonaistulojen ja -menojen prosenttiosuutena BKT:stä. Vuonna 2013 julkisyhteisöjen kokonaistulot EU-28:ssa olivat 45,3 % BKT:stä (44,6 % vuonna 2012) ja kokonaismenot 48,5 % BKT:stä (48,9 % vuonna 2012). Euroalueella julkisyhteisöjen kokonaismenot olivat 49,4 % BKT:stä vuonna 2013 ja kokonaistulot 46,5 % BKT:stä (katso kuvio 3).

Absoluuttisesti ilmaistuna julkisyhteisöjen kokonaismenot kasvoivat hitaasti vuosien 2010 ja 2013 välisenä aikana sekä EU:ssa että euroalueella (katso kuvio 4), kun taas tulot kasvoivat tasaisesti. EU-28:ssa julkisyhteisöjen kokonaismenot kasvoivat kyseisenä ajanjaksona kaiken kaikkiaan 184 miljardia euroa (=184 000 miljoonaa euroa) ja tulot 565 miljardia euroa.

Julkisyhteisöjen menojen ja tulojen taso vaihtelee voimakkaasti EU:n jäsenvaltioiden välillä (katso kuvio 5). Vuonna 2013 julkisyhteisöjen menojen ja -tulojen yhteistaso suhteessa BKT:hen oli korkein (yli 100 %) Suomessa, Tanskassa, Ranskassa, Kreikassa, Belgiassa, Ruotsissa, Sloveniassa ja Itävallassa. Kreikan ja Slovenian erityisen suuret julkisyhteisöjen menot johtuivat pääasiassa rahoituslaitoksille myönnetyistä tuista. Kahdeksassa jäsenvaltiossa yhteistaso oli varsin alhainen (alle 80 % BKT:stä). Nämä maat olivat Romania, Liettua, Latvia, Irlanti, Bulgaria, Viro Kypros ja Slovakia.

Koko EU-28:ssa julkisyhteisöjen kokonaistulojen tärkeimmät tuloerät ovat verot ja sosiaaliturvamaksut (katso kuvio 6). Vuonna 2013 verojen osuus kokonaistuloista oli EU-28:ssa 58,4 % (55,4 % euroalueella) ja nettososiaaliturvamaksujen osuus 29,8 % (33,2 % euroalueella). Jäsenvaltioittain tarkasteltuna eri tuloluokkien suhteellinen merkitys vaihteli voimakkaasti. Esimerkiksi Slovakiassa, Alankomaissa, Tšekissä, Liettuassa ja Sloveniassa verojen osuus julkisyhteisöjen tuloista vuonna 2013 oli alle 50 %, kun taas Tanskassa niiden osuus oli 85,3 % ja Ruotsissa 76,9 % (katso kuvio 7).

EU-28:ssa julkisyhteisöjen suurin menoerä vuonna 2013 oli tulonjako joko käteis- tai luontoismuotoisina sosiaalisina tulonsiirtoina (katso kuviot 8 ja 9). Sosiaaliset tulonsiirrot (sosiaalietuudet ja luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot – ostettu markkinatuotanto) kattoivat 43,3 % EU-28:n kokonaismenoista (46,5 % euroalueella). Palkansaajille maksettavat korvaukset kattoivat 21,4 % julkisyhteisöjen menoista (21,0 % euroalueella). Maksettujen omaisuustulojen – joista suurin erä olivat korkomaksut – osuus julkisyhteisöjen menoista oli EU-28:ssa 5,6 % (5,7 % euroalueella).

Tärkeimpiä julkisyhteisöjen tuloeriä ovat tulo-, varallisuus-, ym. juoksevat verot tuotannon ja tuonnin verot ja sosiaaliturvamaksut. Vuonna 2013 EU-28:ssa pääomaverot olivat vain 0,3 % BKT:stä. Tuotannon ja tuonnin verot olivat 13,3 % BKT:stä, tulo-, varallisuus-, ym. juoksevat verot 12,8 % BKT:stä ja nettososiaaliturvamaksut 13,5 % BKT:stä. Näiden kolmen veroluokan suhteellinen osuus BKT:stä kasvoi vuosien 2010 ja 2013 välisenä ajanjaksona. Eniten kasvoi tulo-, varallisuus-, ym. juoksevien verojen osuus (katso kuviobsp;10).

Verotulojen rakenne vaihteli huomattavasti EU:n jäsenvaltioissa vuonna 2013 (katso kuvio 11). Oletetusti ne jäsenvaltiot, joissa menot olivat suhteellisen korkeat, myös keräsivät enemmän veroja (suhteessa BKT:hen). Esimerkiksi vuonna 2013 suurimmat tulot verojen ja sosiaaliturvamaksujen pääluokista kirjattiin Tanskassa (48,6 % BKT:stä), ja sen jälkeen Ranskassa (47,1 %) ja Belgiassa (46,2 %). Sen sijaan tällaisten tulojen osuus BKT:stä oli alle 30 % kolmessa EU:n jäsenvaltiossa: Liettuassa, Romaniassa ja Bulgariassa.

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn ehtojen mukaisesti EU:n jäsenvaltioiden on toimitettava Euroopan komissiolle julkisyhteisöjen alijäämää ja velkaa koskevat tilastot ennen kunkin vuoden 1. huhtikuuta ja 1. lokakuuta. Lisäksi Eurostat kerää tarkempia tietoja julkisista talouksista EKT-lähettämisohjelmassa (englanniksi), jolla toimitetaan kansantalouden tilinpidon tiedot. Julkisyhteisöistä kerätyt pääaggregaatit toimitetaan Eurostatille kahdesti vuodessa. Julkisyhteisöjen tehtäviä (COFOG) koskevat tilastot taas on toimitettava vuoden kuluessa viitekauden päättymisestä ja yksityiskohtaiset vero- ja sosiaaliturvamaksutuloja koskevat tilastot yhdeksän kuukauden kuluessa viitekauden päättymisestä.

Tässä artikkelissa esitetyt tiedot vastaavat niitä julkisyhteisöjen tärkeimpiä tulo- ja menoeriä, jotka kootaan kansantalouden tilinpidon (EKT 2010) pohjalta. Kokonaistulojen ja -menojen erotus – mukaan luettuna pääomamenot ja erityisesti kiinteän pääoman bruttomuodostus – vastaa julkisyhteisöjen nettoluotonantoa/-ottoa, joka on myös muita kuin rahoitustilejä koskevan julkisyhteisöjen tilinpidon tasapainoerä.

Julkisyhteisöjen rajaaminen

Julkisyhteisöt käsittävät kaikki institutionaaliset yksiköt, jotka ovat markkinattomia tuottajia ja joiden tuotos on tarkoitettu yksilölliseen tai kollektiiviseen kulutukseen ja jotka rahoitetaan muihin sektoreihin kuuluvien yksiköiden suorittamin pakollisin maksuin, sekä pääasiallisesti kansantulon ja -varallisuuden uudelleenjakoa harjoittavat institutionaaliset yksiköt (EKT 2010, kohta 2.111). Julkisyhteisöt jaetaan neljään alasektoriin: valtionhallintoon, (tarvittaessa) osavaltiohallintoon, paikallishallintoon ja (tarvittaessa) sosiaaliturvarahastoihin.

Pääindikaattorien määritelmät

Julkisella taseella tarkoitetaan liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä varten ilmoitettua julkisyhteisöjen nettoluotonottoa/-antoa, joka ilmaistaan suhteessa BKT:hen. Liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan mukaan julkisyhteisöjen velalla tarkoitetaan nimellisarvona ja sulautettuna mitattua julkisyhteisöjen bruttovelkaa vuoden lopussa.

Julkisyhteisöjen pääasialliset tulot muodostuvat veroista, sosiaaliturvamaksuista sekä myynti- ja omaisuustuloista. EKT 2010 -järjestelmässä ne määritellään eri luokkiin, joita ovat muun muassa markkinatuotos, tuotos omaan loppukäyttöön, maksut markkinattomasta tuotoksesta, tuotannon ja tuonnin verot, muut tuotantotukipalkkiot, omaisuustulot, tulo-, varallisuus-, ym. juoksevat verot, nettososiaaliturvamaksut, muut tulonsiirrot ja pääomansiirrot.

Tärkeimmät menot muodostuvat (julkishallinnon) työntekijöiden palkoista, sosiaalietuuksista (sosiaalietuudet ja luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot – julkisyhteisöjen ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen ostama markkinaton tuotanto), julkisyhteisöjen velan koroista, tuista ja kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta. Julkisyhteisöjen kokonaismenot määritellään EKT 2010 -järjestelmässä eri luokkiin, joita ovat muun muassa välituotekäyttö, pääoman bruttomuodostus, palkansaajakorvaukset, muut tuotantoverot, tukipalkkiot, omaisuustulot, tulo-, varallisuus- ja muut juoksevat verot, muut sosiaalietuudet kuin luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot, luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot – ostettu markkinaton tuotanto, muut tulonsiirrot, eläkeoikeuksien muutoksen oikaisut, pääomansiirrot ja valmistamattomiin varoihin kohdistuvat taloustoimet.

Julkisyhteisöjä koskevien pääaggregaattien osalta EKT 2010 -järjestelmän puitteissa toimitettavat tiedot on sulautettava. Tällä tarkoitetaan sitä, että tietyt julkisyhteisöjen institutionaalisten yksiköiden väliset taloustoimet – kuten omaisuustulot, muut tulonsiirrot ja pääomansiirrot – eliminoidaan tai jätetään huomioimatta. Näiden taloustoimien osalta alasektoreiden tiedot on sulautettava kunkin alasektorin sisällä, mutta ei alasektoreiden välillä. Tällöin sektorin tason tietojen pitäisi olla alasektoreiden tietojen summa lukuun ottamatta omaisuustuloja, muita tulonsiirtoja ja pääomansiirtoja, jotka on sulautettu. Viimeksi mainittujen tietojen osalta, ja tästä syystä myös kokonaistulojen ja -menojen osalta, alasektoreiden yhteenlasketun arvon olisi oltava suurempi kuin sektorin arvo.

Verot ja sosiaaliturvamaksut ovat valtion-, osavaltio- tai paikallishallinnon taikka sosiaaliturvarahastojen (rahana tai luontoisetuina) keräämiä tuloja. Nämä maksut (joihin viitataan yleensä veroina) jaetaan kolmeen tärkeimpään osa-alueeseen, jotka kuuluvat seuraavien otsakkeiden alle:

tulo-, varallisuus-, ym. juoksevat verot, mukaan luettuna pakolliset maksut, joita julkisyhteisöt perivät jaksoittain yritysten ja kotitalouksien tuloista ja varallisuudesta,
tuotannon ja tuonnin verot, mukaan luettuna pakolliset maksut, joita julkisyhteisöt perivät tavaroiden ja palvelujen tuotannosta ja tuonnista, työvoiman käytöstä ja maan, rakennusten ja muiden tuotannossa käytettyjen varojen omistuksesta tai käytöstä,
nettososiaaliturvamaksut, mukaan luettuna kaikki työnantajien ja kotitalouksien todelliset sosiaaliturvamaksut sekä laskennalliset sosiaaliturvamaksut, jotka ovat niiden sosiaalietuuksien vastine, jotka työnantajat maksavat suoraan, sekä kaksi muuta laskennallista maksua (kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennykset ja sosiaalivakuutusjärjestelmien palvelumaksut).

Taustaa

Talous- ja rahoituskriisi on aiheuttanut monille Euroopan maille vakavia ongelmia. Suurimmat huolenaiheet liittyvät siihen, miten maat pystyvät hoitamaan velkojensa takaisinmaksun ja toteuttamaan toimia, joilla julkiset menot saadaan pidettyä kurissa, samalla kun yritetään edistää talouskasvua.

Vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksillä pyritään varmistamaan, että EU:n jäsenvaltioiden talouskehitys pysyy jokseenkin samanlaisena, erityisesti euroalueella. Lisäksi sopimuksella halutaan estää jäsenvaltioita toteuttamasta toimia, jotka edistäisivät yksinomaan niiden omaa taloutta muiden kustannuksella. Vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään kahdesta pääperiaatteesta: (ennakoitu tai toteutunut) alijäämä ei saa olla suurempi kuin -3 % BKT:stä, ja velan suhde BKT:hen ei saa olla suurempi kuin 60 % (tai se pitäisi pyrkiä laskemaan kyseiselle tasolle). Vakaus- ja kasvusopimuksen, samoin kuin EU:n talouden ohjauksen ja hallinnan ylipäätään, merkitys kasvoi huomattavasti vuonna 2011.

Jäsenvaltiot toimittavat Euroopan komissiolle vuosittain yksityiskohtaisia tietoja talouspolitiikastaan ja julkisen taloutensa tilasta. Euroalueeseen kuuluvat maat toimittavat tiedot vakausohjelmien ja muut jäsenvaltiot lähentymisohjelmien muodossa. Euroopan komissio arvioi, ovatko toimintalinjat sovittujen taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden mukaisia, ja katsoessaan alijäämän olevan muodostumassa suhteettoman suureksi se voi antaa varoituksen. Varoitus voi johtaa neuvoston päätelmään liiallisesta alijäämästä, jolloin asetetaan määräaika alijäämän korjaamiseksi.