Archive:Julkisyhteisöjen rahoitustilastot

Tilastotiedot poimittu 21. huhtikuuta 2015. Tuoreimmat tilastotiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava suunniteltu päivitys: tammikuun loppu / helmikuun alku 2017. Englanninkielinen versio on uudempi.

Kuvio 1: Julkinen tase, 2013 ja 2014 (¹)
(sulautettu julkistalouden nettoluotonotto/-anto, % BKT:stä)
Lähde: Eurostat (tec00127)

Taulukko 1: Julkinen tase ja julkisyhteisöjen velka, 2011–2014 (¹)
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (tec00127) ja (tsdde410)

Kuvio 2: Julkisyhteisöjen velka, 2013 ja 2014 (¹)
(julkisyhteisöjen sulautettu bruttovelka, % BKT:stä)
Lähde: Eurostat (tsdde410)

Kuvio 3: Kokonaismenojen ja -tulojen kehitys, 2006–2014 (¹)
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 4: Kokonaismenojen ja -tulojen kehitys, 2006–2014 (¹)
(miljardia euroa)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 5: Julkisyhteisöjen tulot ja menot, 2014 (¹)
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 6: Kokonaistulojen muodostuminen, 2014 (¹)
(% kokonaistuloista)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 7: Julkisyhteisöjen tärkeimmät tuloerät, 2014 (¹)
(% kokonaistuloista)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 8: Kokonaismenojen muodostuminen, 2014 (¹)
(% kokonaismenoista)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 9: Julkisyhteisöjen tärkeimmät menoerät, 2014 (¹)
(% kokonaismenoista)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 10: Verojen ja sosiaaliturvamaksujen pääluokat, EU-28, 2006–2014 (¹)
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 11: Verojen ja sosiaaliturvamaksujen pääluokat, 2014 (¹)
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten julkisyhteisöjen rahoitusta koskevat tärkeimmät indikaattorit ovat kehittyneet Euroopan unionissa (EU) ja euroalueella. Artikkelissa käsitellään myös julkisen talouden (julkisyhteisöjen) alijäämiä, julkisyhteisöjen bruttovelkaa, tuloja ja menoja sekä veroja ja sosiaaliturvamaksuja, jotka ovat julkisen talouden tärkeimpiä tulonlähteitä.

Tilastot ovat tärkeitä indikaattoreita arvioitaessa jäsenvaltioiden talouden terveyttä. EU:n vakaus- ja kasvusopimuksessa jäsenvaltiot sitoutuvat pitämään alijäämänsä ja velkansa tiettyjen rajojen alapuolella: jäsenvaltioiden julkisen talouden alijäämä ei saa olla suurempi kuin -3 % sen bruttokansantuotteesta (BKT) eikä velka suurempi kuin 60 % BKT:stä. Jos jäsenvaltio ei pitäydy näissä rajoissa, käynnistetään niin sanottu liiallisia alijäämiä koskeva menettely. Menettelyssä on useita vaiheita ja mahdollisia seuraamuksia, joilla asianomaisia jäsenvaltioita kannustetaan toteuttamaan tilanteen korjaavia toimia. Samat alijäämä- ja velkarajat koskevat myös talous- ja rahaliittoa (EMU) ja siten euroon liittymistä. Yhdennettyjen talouden ja työllisyyden suuntaviivojen viimeisin tarkistus] (joka tehtiin älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä) sisältää suuntaviivat laadukkaiden ja kestävien julkisten talouksien varmistamiseksi.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Vuonna 2014 sekä EU-28:n että euroalueen (EA-19) julkisyhteisöjen alijäämä (sulautettu julkistalouden nettoluotonotto osuutena BKT:stä) pieneni vuodesta 2013 mutta velka kasvoi (sekä suhteessa BKT:hen että absoluuttisesti).

Julkisyhteisöjen alijäämä

EU-28:ssa julkisyhteisöjen alijäämä suhteessa BKT:hen pieneni vuoden 2013 -3,2 %:sta -2,9 %:iin vuonna 2014. Euroalueella alijäämä pieneni -2,9 %:sta -2,4 %:iin. Neljässä jäsenvaltiossa – Tanskassa, Saksassa, Virossa ja Luxemburgissa – julkinen tase oli ylijäämäinen vuonna 2014. 11:ssa EU:n jäsenvaltiossa (Bulgariassa, Tšekissä, Latviassa, Liettuassa, Unkarissa, Maltassa, Alankomaissa, Itävallassa, Romaniassa, Slovakiassa ja Ruotsissa) alijäämä oli vuonna 2014 enintään -3,0 % BKT:stä (katso kuvio 1).

Italian alijäämä oli -3,0 % BKT:stä vuonna 2014. Alijäämäsuhde oli vuonna 2014 enemmän kuin -3,0 % BKT:stä 12 jäsenvaltiossa. Suurimmat julkisyhteisöjen alijäämät (prosentteina BKT:stä) tilastoitiin Kyproksessa (-8,8& %), Espanjassa (-5,8 %), Kroatiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (kummassakin -5,7 %). Niistä 12 jäsenvaltiosta, joissa alijäämäsuhde oli enemmän kuin -3,0 % BKT:stä, kymmenessä alijäämä oli ollut suurempi kuin -3,0 % myös kolmena edellisenä vuotena, eli koko taulukon 1 kattaman tilastointikauden ajan.

Vuonna 2014 julkisyhteisöjen alijäämä (suhteessa BKT:hen) pieneni vuoteen 2013 verrattuna 10 jäsenvaltiossa. Kahdessa jäsenvaltiossa – Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa – alijäämä oli vuonna 2014 sama kuin vuonna 2013. Viro ja Tanska siirtyivät vuoden 2013 alijäämästä ylijäämän puolelle vuonna 2014. Saksan ylijäämä oli vuonna 2014 hieman suurempi kuin vuonna 2013, ja Luxemburgin ylijäämä puolestaan pienentyi hieman vuosien 2013 ja 2014 välillä. Lopuissa 12:ssa EU:n jäsenvaltiossa alijäämä oli vuonna 2014 suurempi kuin vuonna 2013.

Julkisyhteisöjen velka

EU-28:ssä julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen kasvoi vuoden 2013 lopun 85,5 %:sta 86,8 %:iin vuoden 2014 lopulla. Euroalueella suhde kasvoi 90,9 %:sta 91,9 %:iin. Kaiken kaikkiaan 16 jäsenvaltiossa velkasuhde oli yli 60 % BKT:stä vuonna 2014. Julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen oli vuoden 2014 lopulla alhaisin Virossa (10,6 %), Luxemburgissa (23,6 %) ja Bulgariassa (27,6 %) (ks. kuvio 2).

Vuonna 2014 julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen kasvoi vuoteen 2013 verrattuna 20 jäsenvaltiossa. Velkasuhde pieneni kahdeksassa jäsenvaltiossa, jotka olivat Irlanti (-13,5 prosenttiyksikköä BKT:stä), Puola (-5,6 prosenttiyksikköä BKT:stä), Tšekki, Saksa, Malta, Slovakia, Unkari ja Luxemburg. Eniten velkasuhde kasvoi vuosien 2013 ja 2014 välillä Sloveniassa (10,6 prosenttiyksikköä) ja Bulgariassa (9,3 prosenttiyksikköä).

Julkisyhteisöjen tulot ja menot

Julkisen sektorin merkitystä taloudelle voidaan mitata julkisyhteisöjen kokonaistulojen ja -menojen prosenttiosuutena BKT:stä. Vuonna 2014 julkisyhteisöjen kokonaistulot EU-28:ssa olivat 45,2 % BKT:stä (45,4 % vuonna 2013) ja kokonaismenot 48,1 % BKT:stä (48,6 % vuonna 2013). Euroalueella julkisyhteisöjen kokonaismenot olivat 49,0 % BKT:stä vuonna 2014 (vuonna 2013 49,4 % BKT:stä) ja kokonaistulot 46,5 % BKT:stä (ei muutosta vuoteen 2013) (ks. kuvio 3).

EU-28:n ja euroalueen kokonaismenot prosenttiosuutena BKT:stä pienentyivät vuosien 2006 ja 2007 välillä. Tämän jälkeen ne kasvoivat voimakkaasti vuosien 2007 ja 2009 välillä, ja vuonna 2009 kokonaismenojen osuus oli EU-28:ssa 50,3 % BKT:stä ja EU-19:ssä 50,6 % BKT:stä. Kummallakin alueella kokonaismenot pienentyivät tämän jälkeen hitaasti vuosien 2009 ja 2011 välillä, kasvoivat vuonna 2012 ja pienentyivät hitaasti vuoteen 2014.

Absoluuttisina arvoina ilmaistut julkisyhteisöjen kokonaismenot kasvoivat vuosina 2006–2014 hitaasti sekä EU-28:ssa että euroalueella (lukuun ottamatta pientä laskua euroalueella vuosien 2010 ja 2011 välillä) (ks. kuvio 4). Tulot kasvoivat vuosina 2009–2014 tasaisemmin, minkä vuoksi alijäämä supistui. Vuosien 2008 ja 2009 välillä julkisyhteisöjen tulot kuitenkin pienentyivät kummallakin alueella. EU-28:ssa laskua oli 378 miljardia euroa ja euroalueella 155 miljardia euroa.

EU-28:ssa julkisyhteisöjen menot kasvoivat vuosien 2009 ja 2014 välillä kaiken kaikkiaan 543 miljardia euroa ja samaan aikaan EU-28:n julkisyhteisöjen tulot kasvoivat 958 miljardia euroa. Vastaavasti euroalueella julkisyhteisöjen menot kasvoivat 264 miljardia euroa samalla ajanjaksolla ja tulot kasvoivat 595 miljardia euroa.

Julkisyhteisöjen menojen ja tulojen taso vaihtelee voimakkaasti EU:n jäsenvaltioiden välillä (ks. kuvio 5). Vuonna 2014 julkisyhteisöjen menojen ja tulojen yhteistaso suhteessa BKT:hen oli korkein (yli 100 %) Tanskassa, Suomessa, Ranskassa, Belgiassa, Ruotsissa ja Itävallassa. Myös Norjassa suhdeluku oli yli 100 %. Kuudessa EU:n jäsenvaltiossa (Romania, Liettua, Latvia, Irlanti, Bulgaria ja Viro) tämä suhdeluku oli verrattain matala (vähemmän kuin 80 % BKT:stä), kuten myös EFTA-maista Sveitsissä.

Koko EU-28:ssa julkisyhteisöjen kokonaistulojen tärkeimmät tuloerät ovat verot ja sosiaaliturvamaksut (ks. kuvio 6). Vuonna 2014 verojen osuus kokonaistuloista oli EU-28:ssa 58,8 % (55,5 % euroalueella) ja nettososiaaliturvamaksujen osuus 29,8 % (33,3 % euroalueella). Markkinatuotos, tuotos omaan loppukäyttöön ja maksut markkinattomasta tuotoksesta (’maksut ja palkkiot’ ja oman pääoman muodostus) muodostivat 6,9 % kokonaistuloista sekä EU-28:ssa että euroalueella. Omaisuustulot (lähinnä korot, osingot ja vuokrat) muodostivat 2,2 % kokonaistuloista EU-28:ssa ja 2,0 % euroalueella.

Jäsenvaltioittain tarkasteltuna eri tuloluokkien suhteellinen merkitys vaihteli voimakkaasti. Esimerkiksi Slovakiassa, Liettuassa, Tšekissä ja Sloveniassa verojen osuus julkisyhteisöjen tuloista vuonna 2014 oli alle 50 %, kun taas Tanskassa niiden osuus oli 86,4 % ja Ruotsissa 77,9 % (ks. kuvio 7).

EU-28:ssä julkisyhteisöjen suurin menoerä vuonna 2014 oli tulonjako joko käteis- tai luontoismuotoisina sosiaalisina tulonsiirtoina (ks. kuvio 8 ja 9). Sosiaaliset tulonsiirrot (sosiaalietuudet ja luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot – ostettu markkinatuotanto) kattoivat 43,6& % EU-28:n kokonaismenoista (47,1 % euroalueella). Palkansaajille maksettavat korvaukset kattoivat 21,4 % julkisyhteisöjen menoista EU-28:ssa (21,0 % euroalueella). Välituotekäyttö kattoi 13,4 % EU-28:n kokonaismenoista ja 10,7 % euroalueella. Maksettujen omaisuustulojen – joista suurin erä olivat korkomaksut – osuus julkisyhteisöjen menoista oli EU-28:ssa 5,3 % ja euroalueella 5,4 %. Kiinteän pääoman bruttomuodostus (lähinnä investoinnit) muodosti kokonaismenoista 6,0 % EU-28:ssa ja 5,5 % euroalueella.

Tärkeimpiä julkisyhteisöjen tuloeriä ovat tulo-, varallisuus-, ym. juoksevat verot, tuotannon ja tuonnin verot ja sosiaaliturvamaksut. Vuonna 2014 EU-28:ssa pääomaverot olivat vain 0,3 % BKT:stä. Tuotannon ja tuonnin verot olivat vuonna 2014 13,5 % BKT:stä, tulo-, varallisuus-, ym. juoksevat verot 12,9 % BKT:stä ja nettososiaaliturvamaksut 13,5 % BKT:stä. Näiden kolmen veroluokan suhteellinen osuus BKT:stä kasvoi EU-28:ssa vuosien 2010 ja 2013 välisenä ajanjaksona. Eniten kasvoi tulo-, varallisuus-, ym. juoksevien verojen osuus (ks. kuvio 10). Talous- ja rahoituskriisin aikana kuitenkin myös supistuminen on ollut suurinta juuri tässä luokassa.

Verotulojen rakenne vaihteli huomattavasti EU:n jäsenvaltioissa vuonna 2014 (ks. kuvio 11). Oletetusti ne jäsenvaltiot, joissa menot olivat suhteellisen korkeat, myös keräsivät enemmän veroja (suhteessa BKT:hen). Esimerkiksi vuonna 2014 suurimmat tulot verojen ja sosiaaliturvamaksujen pääluokista kirjattiin Tanskassa (51,4 % BKT:stä), ja sen jälkeen Ranskassa (47,4 %) ja Belgiassa (46,2 %). Sen sijaan tällaisten tulojen osuus BKT:stä oli alle 30 % neljässä EU:n jäsenvaltiossa (Romania, Liettua, Bulgaria ja Latvia) sekä Sveitsissä (vuoden 2013 tiedot).

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn ehtojen mukaisesti EU:n jäsenvaltioiden on toimitettava Euroopan komissiolle julkisyhteisöjen alijäämää ja velkaa koskevat tilastot ennen kunkin vuoden 1. huhtikuuta ja 1. lokakuuta. Lisäksi Eurostat kerää tarkempia tietoja julkisista talouksista lähettämisohjelmassa (englanniksi), jolla toimitetaan kansantalouden tilinpidon tiedot. Julkisyhteisöistä kerätyt pääaggregaatit toimitetaan Eurostatille kahdesti vuodessa. Julkisyhteisöjen tehtäviä (COFOG) koskevat tilastot taas on toimitettava vuoden kuluessa viitekauden päättymisestä ja yksityiskohtaiset vero- ja sosiaaliturvamaksutuloja koskevat tilastot yhdeksän kuukauden kuluessa viitekauden päättymisestä.

Tässä artikkelissa esitetyt tiedot vastaavat niitä julkisyhteisöjen tärkeimpiä tulo- ja menoeriä, jotka kootaan kansantalouden tilinpidon (EKT 2010) pohjalta. Kokonaistulojen ja -menojen erotus – mukaan luettuna pääomamenot ja erityisesti kiinteän pääoman bruttomuodostus – vastaa julkisyhteisöjen nettoluotonantoa/-ottoa, joka on myös muita kuin rahoitustilejä koskevan julkisyhteisöjen tilinpidon tasapainoerä.

Julkisyhteisöjen rajaaminen

Julkisyhteisöt käsittävät kaikki institutionaaliset yksiköt, jotka ovat markkinattomia tuottajia ja joiden tuotos on tarkoitettu yksilölliseen tai kollektiiviseen kulutukseen ja jotka rahoitetaan muihin sektoreihin kuuluvien yksiköiden suorittamin pakollisin maksuin, sekä pääasiallisesti kansantulon ja -varallisuuden uudelleenjakoa harjoittavat institutionaaliset yksiköt (EKT 2010, kohta 2.111). Julkisyhteisöt jaetaan neljään alasektoriin: valtionhallintoon, (tarvittaessa) osavaltiohallintoon, paikallishallintoon ja (tarvittaessa) sosiaaliturvarahastoihin.

Pääindikaattorien määritelmät

Julkisella taseella tarkoitetaan liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä varten ilmoitettua julkisyhteisöjen nettoluotonottoa/-antoa, joka ilmaistaan suhteessa BKT:hen. Liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan mukaan julkisyhteisöjen velalla tarkoitetaan nimellisarvona ja sulautettuna mitattua julkisyhteisöjen bruttovelkaa vuoden lopussa.

Julkisyhteisöjen pääasialliset tulot muodostuvat veroista, sosiaaliturvamaksuista sekä myynti- ja omaisuustuloista. EKT 2010 -järjestelmässä ne määritellään eri luokkiin, joita ovat muun muassa markkinatuotos, tuotos omaan loppukäyttöön, maksut markkinattomasta tuotoksesta, tuotannon ja tuonnin verot, muut tuotantotukipalkkiot, omaisuustulot, tulo-, varallisuus-, ym. juoksevat verot, nettososiaaliturvamaksut, muut tulonsiirrot ja pääomansiirrot.

Tärkeimmät menot muodostuvat (julkishallinnon) työntekijöiden palkoista, sosiaalietuuksista (sosiaalietuudet ja luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot – julkisyhteisöjen ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen ostama markkinaton tuotanto), julkisyhteisöjen velan koroista, tuista ja kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta. Julkisyhteisöjen kokonaismenot määritellään EKT 2010 -järjestelmässä eri luokkiin, joita ovat muun muassa välituotekäyttö, pääoman bruttomuodostus, palkansaajakorvaukset, muut tuotantoverot, tukipalkkiot, omaisuustulot, tulo-, varallisuus- ja muut juoksevat verot, muut sosiaalietuudet kuin luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot, luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot – ostettu markkinaton tuotanto, muut tulonsiirrot, eläkeoikeuksien muutoksen oikaisut, pääomansiirrot ja valmistamattomiin varoihin kohdistuvat taloustoimet.

Julkisyhteisöjä koskevien pääaggregaattien osalta EKT 2010 -järjestelmän puitteissa toimitettavat tiedot on sulautettava. Tällä tarkoitetaan sitä, että tietyt julkisyhteisöjen institutionaalisten yksiköiden väliset taloustoimet – kuten omaisuustulot, muut tulonsiirrot ja pääomansiirrot – eliminoidaan tai jätetään huomioimatta. Näiden taloustoimien osalta alasektoreiden tiedot on sulautettava kunkin alasektorin sisällä, mutta ei alasektoreiden välillä. Tällöin sektorin tason tietojen pitäisi olla alasektoreiden tietojen summa lukuun ottamatta omaisuustuloja, muita tulonsiirtoja ja pääomansiirtoja, jotka on sulautettu. Viimeksi mainittujen tietojen osalta, ja tästä syystä myös kokonaistulojen ja -menojen osalta, alasektoreiden yhteenlasketun arvon olisi oltava suurempi kuin sektorin arvo.

Verot ja sosiaaliturvamaksut ovat valtion-, osavaltio- tai paikallishallinnon taikka sosiaaliturvarahastojen (rahana tai luontoisetuina) keräämiä tuloja. Nämä maksut (joihin viitataan yleensä veroina) jaetaan kolmeen tärkeimpään osa-alueeseen, jotka kuuluvat seuraavien otsakkeiden alle:

tulo-, varallisuus-, ym. juoksevat verot, mukaan luettuna pakolliset maksut, joita julkisyhteisöt perivät jaksoittain yritysten ja kotitalouksien tuloista ja varallisuudesta,
tuotannon ja tuonnin verot, mukaan luettuna pakolliset maksut, joita julkisyhteisöt perivät tavaroiden ja palvelujen tuotannosta ja tuonnista, työvoiman käytöstä ja maan, rakennusten ja muiden tuotannossa käytettyjen varojen omistuksesta tai käytöstä,
nettososiaaliturvamaksut, mukaan luettuna kaikki työnantajien ja kotitalouksien todelliset sosiaaliturvamaksut sekä laskennalliset sosiaaliturvamaksut, jotka ovat niiden sosiaalietuuksien vastine, jotka työnantajat maksavat suoraan, sekä kaksi muuta laskennallista maksua (kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennykset ja sosiaalivakuutusjärjestelmien palvelumaksut).

Taustaa

Talous- ja rahoituskriisi on aiheuttanut monille Euroopan maille vakavia ongelmia. Suurimmat huolenaiheet liittyvät siihen, miten maat pystyvät hoitamaan velkojensa takaisinmaksun ja toteuttamaan toimia, joilla julkiset menot saadaan pidettyä kurissa, samalla kun yritetään edistää talouskasvua.

Vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksillä pyritään varmistamaan, että EU:n jäsenvaltioiden talouskehitys pysyy jokseenkin samanlaisena, erityisesti euroalueella. Lisäksi sopimuksella halutaan estää jäsenvaltioita toteuttamasta toimia, jotka edistäisivät yksinomaan niiden omaa taloutta muiden kustannuksella. Vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään kahdesta pääperiaatteesta: (ennakoitu tai toteutunut) alijäämä ei saa olla suurempi kuin -3 % BKT:stä, ja velan suhde BKT:hen ei saa olla suurempi kuin 60 % (tai se pitäisi pyrkiä laskemaan kyseiselle tasolle). Vakaus- ja kasvusopimuksen, samoin kuin EU:n talouden ohjauksen ja hallinnan ylipäätään, merkitys kasvoi huomattavasti vuonna 2011.

Jäsenvaltiot toimittavat Euroopan komissiolle vuosittain yksityiskohtaisia tietoja talouspolitiikastaan ja julkisen taloutensa tilasta. Euroalueeseen kuuluvat maat toimittavat tiedot vakausohjelmien ja muut jäsenvaltiot lähentymisohjelmien muodossa. Euroopan komissio arvioi, ovatko toimintalinjat sovittujen taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden mukaisia, ja katsoessaan alijäämän olevan muodostumassa suhteettoman suureksi se voi antaa varoituksen. Varoitus voi johtaa neuvoston päätelmään liiallisesta alijäämästä, jolloin asetetaan määräaika alijäämän korjaamiseksi.