Statistics Explained

Archive:Palkat ja työvoimakustannukset

Revision as of 09:55, 7 June 2016 by Johanaa (talk | contribs)
Tilastotiedot poimittu maaliskuulta 2015. Tuoreimmat tilastotiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava suunniteltu päivitys: syyskuu 2016. Englanninkielinen versio on uudempi.
Työvoimakustannusten osatekijät

<image imgid="figure1" zoom="100">

Kuvio 1: Arvioidut tuntikohtaiset työvoimakustannukset, 2014 (1)
(euroa)
Lähde: Eurostat (lc_lci_lev)
Kuvio 2: Bruttotuntipalkka (mediaani), kaikki palkansaajat
(paitsi harjoittelijat), 2010 (1)
Lähde: Eurostat (earn_ses_pub2s)
Kuvio 3: Pienipalkkaiset palkansaajat
(paitsi harjoittelijat), joiden vuotuiset bruttotuntiansiot ovat alle kaksi kolmannesta mediaaniansioista, 2006 ja 2010 (1)
(% palkansaajista)
Lähde: Eurostat (earn_ses_pub1s)
Kuvio 4: Sukupuolten palkkaero, 2013 (1)
(prosentuaalinen ero mies- ja naispuolisten palkansaajien keskimääräisessä bruttotuntipalkassa, %:a miesten bruttopalkasta, tasoittamattomana)
Lähde: Eurostat (tsdsc340)
Taulukko 1: Vuotuiset nettoansiot, 2014
(euroa)
Lähde: Eurostat (earn_nt_net)
Taulukko 2: Pienipalkkaisten veroastetta koskevat indikaattorit, 2005 ja 2013
(%)
Lähde: Eurostat (earn_nt_taxwedge), (earn_nt_unemtrp) ja (earn_nt_lowwtrp)

Tässä artikkelissa tarkastellaan ja vertaillaan palkkoja ja työvoimakustannuksia (työnantajien henkilöstömenoja) koskevia lukuja Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioissa ja EU:n ehdokasmaissa sekä Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) maissa.

Työvoimalla on merkittävä rooli talouden toiminnan kannalta. Työnantajille työvoima merkitsee kustannuksia (työvoimakustannukset), joihin sisältyvät palkansaajille maksettavien palkkojen ja palkkioiden lisäksi myös muita kuluja, kuten työnantajien maksamia sosiaaliturvamaksuja. Siten työvoimakustannukset ovat merkittävässä asemassa myös kilpailukyvyn kannalta – tosin kilpailukykyyn vaikuttavat myös pääomakustannukset (kuten lainojen korot ja pääomaosingot) sekä muut kuin hinnoitteluun liittyvät tekijät, kuten innovointi ja brändäys ja tuotteiden asema markkinoilla.

Palkansaajille työstä saatava korvaus (eli palkka tai ansiotulo) merkitsee yleensä pääasiallista tulonlähdettä, jolla on merkittävä vaikutus palkansaajien kykyyn kuluttaa tai säästää rahaa. Palkansaajien bruttoansiot sisältävät palkansaajien maksamat sosiaaliturvamaksut. Nettoansiot puolestaan jäävät käteen sosiaaliturvamaksujen ja valtiolle maksettavien suoritteiden, kuten tuloverojen, jälkeen. Koska verojen määrä riippuu yleensä kotitalouden tuloista ja muodosta, nettoansiot lasketaan useille tavanomaisille kotitaloustyypeille.

Yllä olevassa kuviossa kuvataan nettoansioiden, bruttoansioiden ja työvoimakustannusten suhdetta.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Työvoimakustannukset

Vuonna 2014 keskimääräiset tuntikohtaiset työvoimakustannukset olivat EU-28:ssa 24,60 euroa ja euroalueella (EA-18) 29,20 euroa. Kustannukset kuitenkin vaihtelivat voimakkaasti EU:n jäsenvaltioiden välillä 3,80 eurosta 40,30 euroon (kuvio 1).

Työvoimakustannukset kattavat palkkojen ja palkkioiden lisäksi myös muita kuluja, kuten työnantajien maksamia sosiaaliturvamaksuja. Muiden kuin palkkakustannusten osuus työvoimakustannuksista oli EU-28:ssa 24,4 % ja euroalueella 26,1& %. Osuus vaihteli voimakkaasti EU:n jäsenvaltioiden välillä. Se oli korkein Ranskassa (33,1 %), Ruotsissa (31,6 %), Italiassa (28,2 %), Liettuassa (28,0 %), Belgiassa (27,8 %) ja Tšeksissä (27,1 %). Muiden kuin palkkakustannusten osuus oli matalin Maltassa (6,9 %), Tanskassa (13,1 %), Irlannissa (13,5 %), Luxemburgissa (13,6 %), Kroatiassa (14,9 %) ja Sloveniassa (15,7 %).

Bruttoansiot

Mediaaniansiot

Bruttoansiot ovat merkittävin työvoimakustannus. Lokakuussa 2010 bruttotuntiansiot (mediaani) olivat EU:n jäsenvaltioista suurimmat Tanskassa (25,00 euroa). Sen jälkeen tulivat Irlanti (18,30 euroa) ja Luxemburg (17,80 euroa) (katso kuvio 2). Ansiot olivat alhaisimmat Bulgariassa (1,50 euroa), Romaniassa (2,00 euroa), Liettuassa (2,70 euroa) ja Latviassa (2,90 euroa). Siten EU:n suurimmat mediaanibruttotuntiansiot olivat euroissa laskettuna 16 kertaa suuremmat kuin alhaisimmat. Ostovoimastandardin (OVS), jossa huomioidaan myös maiden väliset hintatasoerot, mukaan laskettuna suhde oli 5:1.

Pienipalkkaiset palkansaajat

Pienipalkkaisiksi palkansaajiksi määritellään ne, joiden bruttotuntiansiot ovat alle kaksi kolmannesta tietyn maan mediaaniansioista.

Vuonna 2010 17,0 % palkansaajista oli pienipalkkaisia palkansaajia EU-27:ssä. Vastaava luku euroalueen (EA-17) osalta oli 14,8 %. Eniten pienipalkkaisia palkansaajia oli Latviassa (27,8 %) ja Liettuassa (27,2 %) ja vähiten puolestaan Ruotsissa (2,5 %), Suomessa (5,9 %), Ranskassa (6,1 %), Belgiassa (6,4 %) ja Tanskassa (7,7 %). Vuoteen 2006 verrattuna – joka on samojen tietojen osalta tuorein käytettävissä oleva viitevuosi – pienipalkkaisten palkansaajien osuus on pysynyt suhteellisen vakaana: osuus on kasvanut 0,2 prosenttiyksikköä EU-27:ssä ja 0,4 prosenttiyksikköä euroalueella (kuvio 3).

Vuosien 2006 ja 2010 välillä pienipalkkaisten palkansaajien osuus kasvoi eniten Maltassa (+3,9 prosenttiyksikköä) ja Bulgariassa (+3,1 prosenttiyksikköä). Eniten osuus laski Portugalissa (-4,6 prosenttiyksikköä), Latviassa (-3,1 prosenttiyksikköä), Kreikassa (-2,9 prosenttiyksikköä) sekä Unkarissa ja Sloveniassa (molemmissa -2,1 prosenttiyksikköä).

Sukupuolten palkkaero

Vaikka lähentymistä onkin tapahtunut, sukupuolten palkkaero eli ero miesten ja naisten keskimääräisessä ansiotulossa on EU:n alueella yhä merkittävä. Koko EU-28:ssa naisille maksettiin vuonna 2013 keskimäärin 16,4 % vähemmän kuin miehille. Pienimmät erot miesten ja naisten keskimääräisissä palkoissa tilastoitiin Sloveniassa, Maltassa, Puolassa, Italiassa, Kroatiassa, Luxemburgissa, Romaniassa ja Belgiassa (alle 10,0 %). Suurimmat erot tilastoitiin Virossa (29,9 %), Itävallassa (23,0& %), Tšekissä (22,1 %) ja Saksassa (21,6 %) (kuvio 4).

Monet asiat voivat kasvattaa sukupuolten välisiä palkkaeroja. Tällaisia ovat esimerkiksi erot osallistumisessa työvoimaan, mies- ja naisvaltaisten ammattien ja alojen väliset erot sekä erot siinä, missä määrin miehet ja naiset tekevät osa-aikatyötä. Myös niin julkisten kuin yksityistenkin yhteisöjen henkilöstöhallintojen asenteilla urakehitykseen ja palkattomaan virkavapauteen ja/tai äitiyslomaan on merkitystä. Sukupuolten väliset palkkaerot saattavat selittyä ainakin osaksi tietyillä taustatekijöillä, joita ovat esimerkiksi aloihin ja ammatteihin liittyvä eriytyminen, koulutus, valistus ja avoimuus sekä suora syrjintä. Sukupuolten väliset erot heijastavat myös muunlaista eriarvoisuutta. Esimerkiksi naiset hoitavat usein enemmän perheeseen liittyviä velvollisuuksia, ja tämän johdosta työelämän ja yksityiselämän yhdistäminen on heille vaikeampaa. Monet naiset työskentelevät osa-aikaisesti tai epätyypillisissä työsuhteissa. Vaikka he näin pysyvätkin työelämässä samalla kun huolehtivat perheistään, sillä voi olla kielteinen vaikutus palkkaan, urakehitykseen, etenemismahdollisuuksiin ja eläkkeeseen.

Nettoansiot ja veroaste

Nettoansiot

Nettoansioita koskevat tiedot täydentävät bruttoansioita koskevia tietoja käytettävissä olevien tulojen osalta. Käytettävissä olevat tulot lasketaan vähentämällä bruttoansioista verot ja palkansaajan sosiaaliturvamaksut ja lisäämällä jäljelle jääneisiin ansiotuloihin mahdolliset lapsiperheiden perhe-etuudet. Perhe-etuudet ovat käteismuotoisia tulonsiirtoja, joiden määrä riippuu huollettavien lasten määrästä.

Vuonna 2014 sellaisten naimattomien ja lapsettomien henkilöiden nettoansiot, joiden ansiot ovat 100 % yksityisen sektorin palkansaajan keskimääräisistä ansioista, vaihtelivat Bulgarian 3 899 eurosta Luxemburgin 38 254 euroon. Keskimääräiset nettoansiot olivat kyseisissä jäsenvaltioissa pienimmät (4 328 euroa Bulgariassa) ja suurimmat (52 041 euroa Luxemburgissa) myös sellaisten naimisissa olevien pariskuntien osalta, joista vain toinen on ansiotyössä ja joilla on kaksi lasta (taulukko 1).

Sellaisten naimisissa olevien pariskuntien osalta, joista molemmat olivat ansiotyössä (molempien ansiot vastaavat keskimääräisiä ansioita), vuotuiset nettoansiot olivat suurimmat Luxemburgissa (85 907 euroa, jos pariskunnalla on kaksi lasta, ja 78 386 euroa, jos pariskunta on lapseton). Nettoansiot olivat alhaisimmat Bulgariassa (7 797 euroa) lapsista riippumatta.

Verokiila

Verokiilaa koskevilla tiedoilla mitataan verojen ja sosiaaliturvamaksujen työvoimakustannuksille aiheuttamaa rasitetta. Tiedot esitetään pienipalkkaisten osalta. Vuonna 2013 EU-28:n verokiila oli 39,0 % (taulukko 2). Korkeimmat pienipalkkaisten verorasitteet tilastoitiin vuonna 2013 Belgiassa, Unkarissa, Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Itävallassa, Romaniassa, Latviassa ja Ruotsissa (kaikissa yli 40,0 %). Alhaisin pienipalkkaisten verorasite oli sen sijaan Maltassa, Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (kaikissa alle 30,0 %) sekä Kyproksessa (tuoreimmat tiedot vuodelta 2007).

Pienipalkkaisten verokiilassa ei ollut havaittavissa erityistä kehityssuuntausta EU:n jäsenvaltioissa ajanjaksolla 2005–2013 (ks. taulukko 2). Verorasite lisääntyi 15 jäsenvaltiossa ja väheni 12 jäsenvaltiossa. Kroatiasta tietoja ei ollut saatavilla. Eniten verorasite väheni Alankomaissa (-9,3 prosenttiyksikköä) ja Ruotsissa (-5,7 prosenttiyksikköä).

Muut taulukossa 2 esitetyt kolme indikaattoria kuvaavat sitä bruttoansioiden osuutta, joka ’hävittiin’ veroina (korkeampi veroaste ja korkeammat sosiaaliturvamaksut ja/tai etuuksien aleneminen tai menettäminen kokonaan) palattaessa työelämään tai siirryttäessä alemmasta palkkaluokasta ylempään. Sen ansion osuus, joka hävittiin veroina palattaessa työelämään, kasvoi (4,4 prosenttiyksikköä) EU-28:ssa vuosina 2005–2013. Eniten osuus laski Liettuassa (-16.3 prosenttiyksikköä) ja Ruotsissa (-15.8 prosenttiyksikköä). Kasvua sen sijaan oli Unkarissa 16,4 ja Tšekissä 14,4 prosenttiyksikköä.

Koko EU-28:aa koskevat luvut osoittavat, että vuosina 2005–2013 naimattomien ja lapsettomien pienipalkkaisten osalta paremmin palkatun työn hakemisen kannustamattomuus kasvoi 4,8 prosenttiyksikköä, koska suurempi osuus palkasta hävittäisiin veroina. Sellaisten naimisissa olevien pariskuntien osalta, joista vain toinen on ansiotyössä ja joilla on kaksi lasta, tällainen ”lannistin” kasvoi 3,9 prosenttiyksikköä. Kehitys oli kuitenkin varsin erilaista eri jäsenvaltioissa. Tällaisten pariskuntien osalta niiden ansioiden osuus, joka hävittäisiin veroina, kasvoi eniten (44,1 prosenttiyksikköä) Tšekissä. Portugalissa osuus puolestaan pieneni 45,4 prosenttiyksikköä.

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Työvoimakustannukset

Työvoimakustannuksiin kuuluvat palkansaajille maksettavat korvaukset (mukaan luettuina palkat, rahamääräiset tai luontoismuotoiset palkkiot ja työnantajan sosiaaliturvamaksut), ammatillisen koulutuksen kustannukset ja muut menot (kuten rekrytointikustannukset, työvaatekustannukset ja työvoimakustannuksiksi katsottavat työllisyysverot, joista vähennetään mahdolliset saadut tuet). Työvoimakustannusten osatekijät ja niiden alajaottelu määritellään 21. lokakuuta 2005 annetussa asetuksessa (EY) N:o 1737/2005.

Työvoimakustannuksia koskevat tiedot koostuvat useita vuosia kattavista tiedoista, vuositason tiedoista ja neljännesvuosittaisista tiedoista. Niiden tarkoituksena on antaa kattava ja yksityiskohtainen kuva työvoimakustannusten tasosta, rakenteesta ja lyhyen aikavälin muutoksista eri toimialoilla EU:ssa ja tietyissä muissa maissa. Tilastot pohjautuvat yhtenäiselle työvoimakustannusten määritelmälle. Työvoimakustannusten tasot perustuvat tuoreimpaan työvoimakustannuksia koskevaan tutkimukseen (vuodelta 2012) sekä neljännesvuosittaisen työvoimakustannusindeksin perusteella suoritettuun ekstrapolointiin. Työvoimakustannuksia koskeva tutkimus suoritetaan neljän vuoden välein, ja siinä kerätään yksityiskohtaisia tietoja työvoimakustannusten tasosta. Työvoimakustannusindeksin perusteella suoritettavassa ekstrapoloinnissa käytetään vain aggregoituja tietoja. Neljännesvuosittainen työvoimakustannusindeksi, joka on yksi euroindikaattoreista)] (englanniksi), mittaa tehdystä työstä aiheutuneita kustannuksia. Työvoimakustannusindeksin kattamat tiedot koskevat tehdyn työtunnin keskimääräisiä työvoimakustannuksia ja seuraavia työvoimakustannuksia: palkat ja palkkiot sekä työnantajan maksamat sosiaaliturvamaksut ja verot miinus työnantajalle maksetut tuet. Tiedot ovat saatavilla EU-tason aggregaatteina ja EU:n jäsenvaltioiden osalta aggregaatteina, jotka kattavat teollisuuden, rakentamisen ja palvelut (lukuun ottamatta julkista hallintoa, maanpuolustusta ja pakollista sosiaalivakuutusta) NACE Rev. 2 luokituksen pääluokkia B–N ja P–S vastaavasti (tiedot on myös jaoteltu toimialoittain), ja ne ovat työpäivä- ja kausitasoitettuja.

Bruttoansiot

Tärkeimmät ansioita koskevat määritelmät esitetään 21. lokakuuta 2005 annetussa asetuksessa (EY) N:o 1738/2005. Tiedot kerätään neljän vuoden välein toteutettavassa ansiorakennetutkimuksessa (SES), jonka viimeisin saatavilla oleva julkaisu on lokakuulta 2010. Bruttoansioihin sisältyvät työnantajan suoraan maksamat rahamääräiset korvaukset, joista ei ole vähennetty palkansaajalta kannettavia työnantajan pidättämiä veroja eikä sosiaaliturvamaksuja. Niihin sisältyvät myös kaikki bonukset, riippumatta siitä, maksetaanko ne säännöllisesti (kolmastoista ja neljästoista kuukausipalkka, lomarahat, voitonjako, pitämättömästä lomasta maksetut korvaukset, satunnaiset palkkiot jne.).

Mediaaniansioita koskevat tiedot perustuvat sellaisten palkansaajien (kokoaikaiset ja osa-aikaiset palkansaajat, pois lukien harjoittelijat) vuotuisiin bruttoansioihin, jotka työskentelevät vähintään kymmenen työntekijää työllistävissä yrityksissä kaikilla toimialoilla paitsi maataloudessa, kalataloudessa, julkisessa hallinnossa, kotitalouksissa ja kansainvälisissä organisaatioissa. Mediaaniansio tarkoittaa palkkaa, jota vähemmän tai enemmän ansaitsee tasan puolet palkansaajista.

Sukupuolten palkkaero

Tasoittamattomalla sukupuolten välisellä palkkaerolla tarkoitetaan mies- ja naispuolisille palkansaajille maksettavien keskimääräisten bruttotuntipalkkojen eroa. Se ilmaistaan prosenttiosuutena miespuolisten palkansaajien keskimääräisestä bruttotuntipalkasta. Tämän indikaattorin laskemiseksi käytetään ansiorakennetutkimuksessa (SES) kerättyjä tietoja, jotka päivitetään neljän vuoden välein uuden ansiorakennetutkimuksen valmistuttua. Ansiorakennetutkimus perustuu 21. lokakuuta 2005 annettuun asetukseen (EY) N:o 1738/2005.

Tässä käytetyssä menetelmässä tasoittamatonta sukupuolten palkkaeroa koskeva indikaattori kattaa teollisuuden, rakentamisen ja palvelujen alalla (NACE Rev. 2:n pääluokat B–S pääluokkaa O lukuun ottamatta) toimivien (vähintään kymmenen työntekijää työllistävien) yritysten kaikki palkansaajat iästä ja tehdyistä työtunneista riippumatta. Jotkin maat toimittavat myös NACE Rev. 2:n pääluokkaa O (julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus) koskevat tiedot, vaikka niiden toimittaminen ei olekaan pakollista. Tiedot on analysoitu myös toimialan (julkinen vai yksityinen), työajan (kokoaikainen vai osa-aikainen) ja työntekijöiden iän mukaan.

Nettoansiot ja veroaste

Nettoansiot ovat se osuus palkasta, joka palkansaajalle tosiasiallisesti maksetaan ja jonka palkansaaja voi kuluttaa tai säästää. Toisin kuin bruttoansiot, nettoansiot eivät sisällä veroja eivätkä sosiaaliturvamaksuja. Perhe-etuudet sen sijaan sisältyvät nettoansioihin.

Veroastetta koskevilla indikaattoreilla (työvoimakustannusten verokiila, työttömyysloukku ja pienipalkkaisuuden aiheuttama loukku) pyritään seuraamaan työn houkuttelevuutta. Työvoimakustannusten verokiilalla tarkoitetaan bruttoansioista pidätettävää tuloveroa sekä palkansaajien ja työnantajien sosiaaliturvamaksuja. Se ilmoitetaan prosenttiosuutena kaikista työvoimakustannuksista. Indikaattori lasketaan sellaisten naimattomien ja lapsettomien henkilöiden osalta, joiden ansiot ovat 67 % yksityisen sektorin (NACE Rev. 2:n pääluokat B–N) palkansaajan keskimääräisistä ansioista. Työttömyysloukulla mitataan sitä bruttoansioiden osuutta, jonka työtön häviää maksamalla korkeampia veroja ja sosiaaliturvamaksuja ja jäämällä ilman työttömyys- ja muita etuuksia siirtyessään takaisin työelämään. Se määritellään bruttoansioiden ja kasvaneiden nettotulojen väliseksi eroksi siirryttäessä työttömyydestä työelämään ja ilmaistaan prosenttiosuutena bruttoansioista. Indikaattori lasketaan sellaisten naimattomien ja lapsettomien henkilöiden osalta, joiden ansiot ovat 67 % yksityisen sektorin (NACE Rev. 2:n pääluokat B–N) palkansaajan keskimääräisistä ansioista. Pienipalkkaisuuden aiheuttamalla loukulla mitataan sitä bruttoansioiden (prosentti)osuutta, joka hävitään veroina tuloveron ja sosiaaliturvamaksujen nousun ja etuuksien menetyksen yhteisvaikutuksesta bruttoansioiden noustessa 33 %:sta 67 %:iin yksityisen sektorin (NACE Rev. 2:n pääluokat B–N) palkansaajan keskimääräisistä ansioista. Indikaattori lasketaan naimattomien ja lapsettomien henkilöiden sekä sellaisten pariskuntien osalta, joista vain toinen on ansiotyössä ja joilla on kaksi 6–11-vuotiasta lasta.

Taustaa

Työvoimakustannusten ja ansioiden rakenne ja kehitys ovat tärkeitä työmarkkinoiden ominaisuuksia, jotka kuvastavat työvoiman tarjontaa ja sen kysyntää yrityksissä.

Päättäjät ovat keskittyneet köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan rohkaisemalla ihmisiä (takaisin) työelämään. Käsitteet ’pienipalkkaiset’ ja ’työssäkäyvät köyhät’ ovat kuitenkin ilmaantuneet poliittiseen keskusteluun: suuret erot ansioissa EU:n sisällä ovat ajaneet noin 12,1 % työssä käyvistä köyhyysriskiin tai syrjäytymisvaaraan, minkä vuoksi tällä ryhmällä on suuria vaikeuksia pitää yllä vähimmäiselintasoa.

EU pyrkii edistämään yhtäläisiä mahdollisuuksia ja poistamaan sukupuolten väliset palkkaerot asteittain. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 157 artiklan 1 kohdassa määrätään periaatteesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka. SEUT-sopimuksen 157 artiklan 3 kohdassa määrätään oikeusperustasta miesten ja naisten tasa-arvoista kohtelua työtä koskevissa kysymyksissä koskevalle lainsäädännölle. Syyskuussa 2010 Euroopan komissio hyväksyi naisten ja miesten tasa-arvostrategian vuosiksi 2010–2015. Strategia pohjautuu vuosiksi 2006–2010 laaditusta etenemissuunnitelmasta (KOM(2006) 92 lopullinen) saatuun kokemukseen. Sillä pyritään luomaan kattava kehys, jonka puitteissa Euroopan komissio sitoutuu edistämään sukupuolten tasa-arvoa kaikessa toiminnassaan. Strategiassa korostetaan sukupuolten tasa-arvon vaikutusta talouskasvuun ja kestävään kehitykseen. Lisäksi sillä tuetaan Eurooppa 2020 -strategian sukupuolten tasa-arvoon liittyvien tavoitteiden täytäntöönpanoa. Tätä taustaa vasten EU esitteli palkkatasa-arvon päivän 5. maaliskuuta 2011. Päivämäärä valittiin tarkoituksella, sillä ansaitakseen saman palkan kuin miehet keskimäärin ansaitsevat vuodessa naisen on työskenneltävä hiukan yli kaksi kuukautta kauemmin (eli seuraavan vuoden maaliskuun 5. päivään saakka). Sukupuolten välinen palkkaero on vähitellen pienentynyt, ja vuonna 2015 Euroopan palkkatasa-arvon päivää vietettiin 25. helmikuuta.

Katso myös

Lisää Eurostat-tietoa

Julkaisut

Keskeiset taulukot

Gender pay gap in unadjusted form (tsdsc340)
Labour cost index by NACE Rev. 2 (teilm100)
Labour cost index by NACE Rev. 2 - percentage change Q/Q-1 (teilm120)
Labour cost index by NACE Rev. 2 - percentage change Q/Q-4 (teilm130)
Labour cost index by NACE Rev. 2 - Index (2008=100) (teilm140)

Tietokanta

Aihekohtaiset osiot

Labour costs
Earnings

Metodologia / Metatiedot

Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot (MS Excel)

Muut verkkosivustot


Retrieved from "https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Archive:Palkat_ja_työvoimakustannukset&oldid=291336"