Archive:Alueelliset koulutustilastot

Tilastotiedot poimittu maalis- ja huhtikuulta 2015. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava suunniteltu päivitys: marraskuu 2016.

Karttoja voidaan tarkastella interaktiivisesti Eurostat Statistical Atlas -kartaston avulla (ks. käyttöohje (englanniksi)).

Tämä artikkeli kuuluu tilastoartikkelien sarjaan, joka pohjautuu Eurostatin alueelliseen vuosikirjaan. Koulutus, ammatillinen koulutus ja yleisemmin elinikäinen oppiminen ovat keskeisessä asemassa Euroopan unionin (EU) talous- ja sosiaalistrategioissa.

Eurostat laatii ja julkaisee EU:n jäsenvaltioita ja niiden alueita koskevia koulutustilastoja. Lisäksi tietoja on saatavilla EFTA-maista ja ehdokasmaista. Tässä artikkelissa esitetään tietoja nelivuotiaiden osallistumisasteesta ja ammatillisen koulutuksen ohjelmista, opintonsa keskeyttäneiden osuudesta ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden 30–34-vuotiaiden osuudesta. Nämä tilastot esitetään yleensä NUTS 2 -tasolla, vaikkakin osallistumisesta on Kroatian osalta saatavilla vain kansalliset tilastotiedot ja Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta NUTS 1 -tason tiedot.

Kartta 1: Nelivuotiaiden osallistuminen varhaiskasvatukseen tai alemman perusasteen koulutukseen (ISCED-tasot 0 ja 1), NUTS 2 -alueittain, 2013 (¹)
(% kaikista nelivuotiaista)
Lähde: Eurostat (educ_uoe_enra14)

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Kartta 2: Opintonsa keskeyttäneet, NUTS 2 -alueittain, 2014 (¹)
(% 18–24-vuotiaista)
Lähde: Eurostat (edat_lfse_16)

Kartta 3: Opintonsa keskeyttäneiden osuuden muutos, NUTS 2 -alueittain, 2008–2014 (¹)
(ero prosenttiyksikköinä vuosien 2014 ja 2008 välillä)
Lähde: Eurostat (edat_lfse_16)

Kartta 4: Ammatillisen koulutuksen ohjelmiin osallistuvat opiskelijat, NUTS 2 -alueittain, 2013 (¹)
(% kaikista opiskelijoista ISCED-tasolla 3)
Lähde: Eurostat (educ_uoe_enra13)

Kartta 5: 30–34-vuotiaat korkea-asteen koulutuksen (ISCED-tasot 5–8) suorittaneet, NUTS 2 -alueittain, 2014 (¹)
(% 30–34-vuotiaista)
Lähde: Eurostat (edat_lfse_12)

Kartta 6: 30–34-vuotiaiden korkea-asteen koulutuksen (ISCED-tasot 5–8) suorittaneiden osuuden muutos, NUTS 2 -alueittain, 2008–2014
(ero prosenttiyksiköinä vuosien 2014 ja 2008 välillä)
Lähde: Eurostat (edat_lfse_12)

EU-28:aa koskevista vuoden 2012 luvuista käy ilmi, että noin 109 miljoonaa lasta, oppilasta ja opiskelijaa opiskeli koulutusjärjestelmän eri tasoilla esiasteen opetuksesta tutkijakoulutusasteeseen.

Nelivuotiaiden osallistuminen koulutukseen

Varhaiskasvatus on keskeisessä asemassa pyrittäessä torjumaan eriarvoisuutta ja lisäämään perusosaamista. Päättäjät ovat sitä mieltä, että suurempi osa pikkulapsista olisi saatava osallistumaan esiopetukseen epävirallisen, muun kuin ammattimaisen hoidon sijasta. Koulutusyhteistyön strategisissa puitteissa (ET 2020) on asetettu yleistavoitteeksi, että vähintään 95 % nelivuotiaista lapsista osallistuisi varhaiskasvatukseen.

Koko EU-28:ssa 91,8 % nelivuotiaista osallistui varhaiskasvatukseen tai alemman perusasteen koulutukseen vuonna 2013. On huomattava, että lakisääteinen koulun aloittamisikä vaihtelee huomattavasti EU:n jäsenvaltiosta toiseen. Luxemburgissa ja Pohjois-Irlannissa (Yhdistynyt kuningaskunta) oppivelvollisuus alkaa nelivuotiaana. Muilla EU:n alueilla oppivelvollisuuden alku vaihtelee viiden ja seitsemän ikävuoden välillä. Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa esiopetukseen osallistuminen on vapaaehtoista.

'''Käytännössä kaikki nelivuotiaat osallistuivat varhaiskasvatukseen tai alemman perusasteen koulutukseen useimmilla Ranskan ja Alankomaiden alueilla

Tummin sävy kartassa 1 osoittaa, että nelivuotiaiden osallistumisaste oli yleisesti erittäin suuri (vähintään 99 %) useimmilla Ranskan alueilla, monilla Alankomaiden alueilla, Etelä-Italiassa, osissa Belgiaa (lähinnä Flanderissa) ja Luxemburgissa (vain yksi alue tämän tason analyysissä). Näiden aluekeskittymien lisäksi nelivuotiaiden osallistuminen varhaiskasvatukseen tai alemman perusasteen koulutukseen oli vähintään 99 % Maltassa (vain yksi alue tämän tason analyysissä), Itävallan itäisellä Burgenlandin alueella, Espanjassa Extremaduran alueella ja sen naapurialueella Alentejossa Portugalissa sekä Irlannin pääkaupunkialueella (Southern and Eastern). Samanlaisia osallistumisasteita kirjattiin myös Rheinland-Pfalzin NUTS 1 -alueella (Saksan länsiosassa) ja Walesissa (Yhdistyneessä kuningaskunnassa).

Nelivuotiaiden osallistumisaste varhaiskasvatukseen tai alemman perusasteen koulutukseen oli alhaisin Ateenassa

Kartasta 1 paljastuu erittäin selkeä ero idän ja lännen välillä, sillä osallistumisasteet olivat paljon alhaisemmat monilla EU:n itäisillä alueilla. Tämä koski erityisesti Kroatiaa ja Puolaa, mutta tilanne oli sama myös Kreikassa (vuoden 2012 tiedot) samoin kuin Liechtensteinissa, Sveitsissä, entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa ja Turkissa.

EU:ssa NUTS 2 -alueittain tehdystä analyysista ilmenee, että nelivuotiaiden osallistumisaste varhaiskasvatukseen tai alemman perusasteen koulutukseen oli vuonna 2012 kaikista pienin Kreikan pääkaupunkialueella Attikissa (30,8 %). Tämä oli yli 20 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuoden 2013 toiseksi ja kolmanneksi pienimmät osallistumisasteet, jotka kirjattiin kahdella Puolan pohjoisella alueella eli Warmińsko-Mazurskiessa ja Kujawsko-Pomorskiessa (53,2 % ja 54,6 %). Muihin EU:n alueisiin, joilla nelivuotiaiden osallistumisaste oli alle 65 % (merkitty kartassa 1 vaaleimmalla sävyllä), kuuluivat kuusi muuta Puolan aluetta, neljä muuta Kreikan aluetta (vuoden 2012 tiedot), Kroatia, Slovakian itäinen Východné Slovensko -alue ja Irlannin Border, Midland and Western -alue.

Mielenkiintoista on, että osassa pääkaupunkiseuduista nelivuotiaiden osallistumisaste varhaiskasvatukseen tai alemman perusasteen koulutukseen oli kansallista keskiarvoa alhaisempi. Tämä oli selvimmin nähtävissä Kreikassa ja Portugalissa, mutta myös – tosin vähemmässä määrin – Saksassa, Italiassa, Unkarissa, Alankomaissa, Itävallassa, Romaniassa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Eurooppa 2020: Opintonsa keskeyttäneet

Monet 15–17-vuotiaat nuoret joutuvat valitsemaan, haluavatko he jatkaa yleissivistävän tai ammatillisen koulutuksen piirissä vai etsiä töitä. Oppivelvollisuuskoulu kestää useimmissa EU:n jäsenvaltioissa keskimäärin 9 tai 10 vuotta. Oppivelvollisuus on yleensä täytetty, kun ylemmän perusasteen koulutus on saatu päätökseen. Opintonsa keskeyttäneitä koskeva indikaattori ilmoittaa sen 18–24-vuotiaiden osuuden, joka oli suorittanut vain ylemmän perusasteen koulutuksen ja joka ei jatkanut opintoja (neljän viikon aikana ennen tutkimusta, josta tiedot on kerätty).

Eurooppa 2020

Koulutus on yksi viidestä peruspilarista, joihin Eurooppa 2020 -strategia perustuu. Kaksi tavoitteista, joilla seurataan EU:n edistymistä kohti älykästä, kestävää ja osallistavaa taloutta, koskevat koulutusta. Viitearvot on määritelty EU:n tasolla seuraavasti:

vuoteen 2020 mennessä opintonsa keskeyttäneiden osuuden tulisi olla alle 10 %; ja
vuoteen 2020 mennessä vähintään 40 % EU:n 30–34-vuotiaista olisi suorittanut korkea-asteen tutkinnon.

On huomattava, että vaikka tavoitteet on asetettu koko EU:n alueelle, niitä ei voida sellaisenaan soveltaa kansallisella tai alueellisella tasolla. Siksi Eurooppa 2020 -viitearvot on muunnettu kansallisiksi (ja joskus alueellisiksi) tavoitteiksi, joissa huomioidaan kunkin EU:n jäsenvaltion erilainen tilanne ja erilaiset olosuhteet.

Opintonsa keskeyttäneiden osuus EU-28:ssa lähestyy Eurooppa 2020 -tavoitetta

Vuonna 2014 EU-28:ssa 11,1 % 18–24-vuotiaista keskeytti opintonsa. Vähennystä oli 0,8 prosenttiyksikköä vuodesta 2013. Vähennys jatkoi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteen osalta havaittua laskusuuntausta, sillä niiden 18–24-vuotiaiden osuus EU-28:ssa, jotka ovat suorittaneet enintään ylemmän perusasteen koulutuksen ja jotka eivät enää jatka opintoja, on laskenut 12 peräkkäisen vuoden ajan vuoden 2002 17,0 %:sta. Jos opintonsa keskeyttäneiden osuuden jo yli vuosikymmenen ajan havaittu vähentyminen jatkuu edelleen, Eurooppa 2020 -strategian yleistavoite – tämän osuuden vähentäminen alle 10 %:iin – näyttää olevan saavutettavissa. Tästä huolimatta sekä EU:n jäsenvaltioiden välillä että jäsenvaltioiden sisällä on edelleen huomattavia eroja. Ne näkyvät jossakin määrin kansallisissa tavoitteissa, joista on sovittu osana Eurooppa 2020 -strategiaa ja jotka vaihtelevat Kroatian alhaisesta 4 %:sta Italian korkeaan 16 %:iin. Yhdistyneelle kuningaskunnalle ei ole asetettu tavoitetta.

Opintojen keskeyttäminen on EU:ssa yleisesti todennäköisempää miesten (12,7 % vuonna 2014) kuin naisten (9,5 %) keskuudessa. Se on myös yleisempää tietyissä sosioekonomisissa ryhmissä, kuten ulkomailla syntyneiden (20,1 %) tai fyysisestä vammasta kärsivien (25,1 % vuonna 2011) keskuudessa. Lisätietoja näihin Eurooppa 2020 -strategian kumpaankin koulutustavoitteeseen liittyvistä alueellisista sukupuolieroista löytyy tästä artikkelista (englanniksi).

Pienimmät opintonsa keskeyttäneiden osuudet tilastoitiin EU:n itäosissa

Kartasta 2 käy ilmi, että opintonsa keskeyttäneiden osuus vaihteli merkittävästi NUTS 2 -alueittain vuonna 2014. Opintonsa keskeyttäneiden osuus oli pienin lähinnä EU:n itäisillä alueilla, jotka ulottuivat Puolasta Tšekkiin ja Slovakiaan, Itävallan kaakkoisosaan, Sloveniaan ja Kroatiaan. Sitä vastoin suurimmat opintonsa keskeyttäneiden osuudet kirjattiin usein EU:n eteläisillä alueilla (Espanjassa, Italian saarilla, Maltassa) sekä tietyillä alueilla Bulgariassa ja Romaniassa.

VALOKEILASSA

Jadranska Hrvatska, Kroatia

Opintonsa keskeyttäneiden osuus oli EU-28:ssa 11,1 % vuonna 2014. Niiden 18–24-vuotiaiden osuus, jotka ovat suorittaneet vain ylemmän perusasteen koulutuksen ja jotka eivät jatka opintoja, laski 2,2 %:iin Adrianmeren rannikolla Kroatian Jadranska Hrvatska -alueella. Tämä oli alhaisin osallistumattomuusaste EU:ssa.

©: Phant / Shutterstock.com

Monilla kaupunkialueilla kirjattiin suhteellisen pieniä opintonsa keskeyttäneiden osuuksia

Vuonna 2014 pienin opintonsa keskeyttäneiden osuus kirjattiin Kroatiassa Jadranska Hrvatska -alueella (2,2 %) ja Tšekin pääkaupunkialueella Prahassa (2,5 %). Opintonsa keskeyttäneiden osuus oli alle 5 % (näkyvät kartassa 2 tummimmalla sävyllä) kuudella pääkaupunkialueella: Kroatiassa, Tšekissä, Puolassa, Slovakiassa (tiedot vuodelta 2013), Sloveniassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Näiden alueiden lisäksi niiden 18–24-vuotiaiden osuus, jotka ovat suorittaneet vain ylemmän perusasteen koulutuksen ja jotka eivät jatka opintoja, oli alle 5 % kuudella muulla Puolan alueella, kolmella muulla Tšekin alueella, yhdellä muulla Slovakian alueella ja ainoilla jäljellä olevilla Kroatian ja Slovenian alueilla sekä Steiermarkissa (Itävalta) ja Bretagnessa (Ranska).

Pienin opintonsa keskeyttäneiden osuus kirjattiin usein kaupungeissa. Tämä ei ehkä ole yllättävää, kun otetaan huomioon, että korkea-asteen ja ammatillisen koulutuksen laitokset sijaitsevat todennäköisemmin pääkaupungeissa ja muilla kaupunkialueilla, joissa potentiaalisten opiskelijoiden määrät ovat suurimmat. Tämä suuntaus oli erityisen ilmeinen Romanian ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääkaupunkialueilla (Bucureşti - Ilfov ja Inner London). Se ei kuitenkaan näy kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, sillä opintonsa keskeyttäneiden osuus oli suhteellisen suuri (verrattuna kansalliseen keskiarvoon) Belgian ja Saksan pääkaupungeissa (Région de Bruxelles-Capitale / Brussels Hoofdstedelijk Gewest ja Berliini).

Sitä vastoin opintonsa keskeyttäneiden osuus on usein suhteellisen suuri syrjäisillä ja reuna-alueilla, joissa opiskelijat voivat joutua lähtemään kotoaan voidakseen opiskella tiettyä erikoisalaa. Alueelle jäävillä voi olla suhteellisen vähän mahdollisuuksia korkea-asteen koulutukseen (ks. tarkempia tietoja jäljempänä).

Opintonsa keskeyttäneiden osuus vuonna 2014 oli pienempi kuin Eurooppa 2020 -strategiassa tavoitteeksi asetettu 10 % 138:lla niistä 261 alueesta, joiden tiedot ovat saatavilla (ks. kartasta 2 kattavuus). Edellä jo mainittujen alueiden lisäksi 18–24-vuotiaiden opintonsa keskeyttäneiden osuus oli suhteellisen pieni useimmilla (jäljellä olevilla) alueilla Belgiassa, Tšekissä, Tanskassa, Saksassa, Irlannissa, Ranskassa, Kyproksessa (vain yksi alue tämän tason analyysissä), Alankomaissa, Itävallassa, Puolassa, Slovakiassa ja Ruotsissa.

Opintonsa keskeyttäneiden osuudessa oli suuria alueellisia eroja Saksassa, Kreikassa, Espanjassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa

Opintonsa keskeyttäneiden osuuksissa oli suhteellisen suuria alueellisia eroja Saksassa, Kreikassa, Espanjassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Saksassa alhaisin aste kirjattiin Tübingenissä (5,4 %), kun taas Bremenissä opintonsa keskeyttäneiden osuus oli 2,6 kertaa suurempi (14,0 %). Kreikassa pienin osuus kirjattiin Thessaliassa (5,9 %) ja suurin Anatoliki Makedonia, Thrakissa (19,7 %). Samanlainen suuntaus havaittiin Espanjassa, jossa pienin osuus (9,4 %) kirjattiin País Vascossa ja suurin (32,1 %) Illes Balears -alueella. Yhdistyneessä kuningaskunnassa pienimmän ja suurimman osuuden välinen ero oli vieläkin suurempi: opintonsa keskeyttäneiden osuus oli 4,7 % 18–24-vuotiaista Inner Londonin alueella mutta yli neljä kertaa suurempi lounaisilla Cornwallin ja Isles of Scillyn alueilla (20,3 %).

Syrjäisillä alueilla ja saarilla kirjattiin suurimmat opintonsa keskeyttäneiden osuudet

Suurimmat 18–24-vuotiaiden opintonsa keskeyttäneiden osuudet tilastoitiin vuonna 2014 Espanjan ja Portugalin autonomisissa kaupungeissa ja saarilla. Ranskan merentakaisista alueista tai Korsikan saaren alueesta ei ole tietoja saatavilla. Kuten edellä todettiin, näille syrjäisille alueille on ainakin osittain luonteenomaista se, että niissä ei ole kattavia jatko-opintomahdollisuuksia, minkä vuoksi opiskelija voi joutua muuttamaan opiskellakseen valitsemaansa alaa.

Lähes puolet niistä NUTS 2 -alueista, joilla vähintään viidesosa 18–24-vuotiaasta väestöstä luokiteltiin opintonsa keskeyttäneiksi, sijaitsi Espanjassa (10 aluetta). Loput sijaitsivat EU:n eteläisillä alueilla Portugalissa (kolme aluetta), kahdella Italian saarialueella (Sardinia ja Sisilia) ja Maltassa samoin kuin Romaniassa (kolme aluetta), Bulgariassa (yksi alue) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Cornwall ja Isles of Scilly). Vuonna 2014 lähes kolmasosa 18–24-vuotiaasta väestöstä Illes Balears- ja Região Autónoma dos Açores -alueilla keskeytti opintonsa.

Opintonsa keskeyttäneiden osuus väheni EU-28:ssa vuosina 2008–2014

Kartassa 3 esitetään opintonsa keskeyttäneiden 18–24-vuotiaiden osuuden muutos. Vertailu perustuu yleensä rahoitus- ja talouskriisin alkamisen ja uusimpien saatavilla olevien tietojen välillä muuttuneeseen tilanteeseen. Tämän ajanjakson aikana (2008–2014) nuorisotyöttömyys kasvoi nopeasti, ja työllistymismahdollisuuksien puuttuessa jotkut nuoret ovat ehkä päättäneet jäädä yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen.

Opintonsa keskeyttäneiden osuus väheni EU-28:ssa 3,5 prosenttiyksikköä vuosina 2008–2014. Tämä koko EU-28:n laskusuuntaus toistui hieman yli neljässä viidesosassa (82,8 %) niistä 256 alueesta, joiden tiedot ovat saatavilla (ks. kartasta %3 kattavuus).

Vaikka alueiden tilanteet vaihtelevat ja poikkeavat toisistaan, eniten 18–24-vuotiaiden opintonsa keskeyttäneiden osuus pieneni vuosina 2008–2014 yleensä niillä alueilla, joilla opintonsa keskeyttäneiden osuus oli suurimpia. Tämä koski erityisesti Portugalia ja Espanjaa mutta myös Turkkia.

NUTS 2 -alueittain tarkasteltuna opintonsa keskeyttäneiden osuus pieneni eniten Portugalin autonomisilla saarialueilla ja Norten alueella, joilla nämä osuudet laskivat yli 20 prosenttiyksikköä. Kolmella muulla Portugalin alueella (Centro, Algarve ja Lisboa) sekä Espanjan alueilla Murcia, Castilla-La Mancha, La Rioja ja Ciudad Autónoma de Melilla kirjattiin vähintään 15 prosenttiyksikön lasku. Opintonsa keskeyttäneiden osuus supistui vähintään 10 % useilla muilla Portugalin ja Espanjan alueilla sekä kahdella Kreikan alueella (Ionia Nisia ja Voreio Aigaio) ja kahdella Yhdistyneen kuningaskunnan alueella (Leicestershire, Rutland and Northamptonshire ja Essex). Kaikki edellä mainitut alueet on merkitty tummanvihreällä kartassa 3.

EU:ssa oli ainoastaan kolme aluetta, joilla opintonsa keskeyttäneiden osuus kasvoi yli 5 prosenttiyksikköä vuosina 2008–2014

Alueille, joilla opintonsa keskeyttäneiden osuus kasvoi vuosina 2008–2014, oli usein tyypillistä suhteellisen pieni opintonsa keskeyttäneiden osuus. Havaittu kasvu oli yleensä suhteellisen vaatimatonta. EU:ssa oli ainoastaan kolme aluetta, joilla opintonsa keskeyttäneiden osuus kasvoi vähintään 5 prosenttiyksikköä. Kyseessä olivat Romanian alueet Nord-Vest ja Sud-Est ja Bulgarian Severozapadenin alue. Muita kartassa 3 tummimmalla punaisella merkittyjä alueita – joilla opintonsa keskeyttäneiden osuus kasvoi vähintään 2,5 prosenttiyksikköä – olivat kaksi muuta Romanian aluetta (Centru ja Nord-Est) ja yksi Unkarin (Észak-Magyarország) ja yksi Puolan (Warmińsko-Mazurskie) alue.

Ammatillisessa keskiasteen koulutuksessa olevat opiskelijat

Ammatillinen koulutus on avainasemassa vähennettäessä nuorisotyöttömyyttä ja helpotettaessa nuorten siirtymistä koulutuksesta työmarkkinoille. Päättäjät eri puolilla EU:ta ovat etsineet keinoja lisätä ammatillisen koulutuksen ohjelmien ja oppisopimuskoulutuksen houkuttelevuutta, jotta nämä voisivat tarjota vaihtoehtoisen väylän yleissivistävään keskiasteen ja korkea-asteen koulutukseen ja vastata paremmin työnantajien edellyttämiä osaamistarpeita.

Noin puolet (48,9 %) keskiasteen (ISCED-taso 3; lisätietoja tästä luokituksesta annetaan kohdassa Tietolähteet ja tietojen saatavuus jäljempänä) opiskelijoista EU-28:ssa osallistui vuonna 2013 ammatillisen koulutuksen ohjelmaan, loput osallistuivat yleisiin ohjelmiin. Kartasta 4 näkyy, että ammatillisen koulutuksen ohjelmiin osallistuvien opiskelijoiden osuus vaihteli huomattavasti EU:n eri jäsenvaltioissa. Ammatilliseen koulutukseen osallistuttiin erityisesti alueilla, jotka kattavat Tšekin, Slovakian, Itävallan, Slovenian, Kroatian ja Pohjois-Italian sekä Sveitsin. Osuus oli suuri myös Suomessa ja Alankomaissa. Jotkin erot selittynevät sillä, millainen käsitys ammatillisesta koulutuksesta vallitsee. Esimerkiksi Tšekissä, Saksassa ja Itävallassa ammatillista koulutusta pidetään yleisesti houkuttelevana vaihtoehtona, jolla helpotetaan siirtymistä työmarkkinoille, kun taas muissa EU:n jäsenvaltioissa sen rooli on vähemmän kehittynyt – osittain sen vuoksi, että yhteiskunnan käsitys siitä on vähemmän myönteinen.

Yli kolme neljäsosaa keskiasteen opiskelijoista oli ammatillisen koulutuksen piirissä kolmella Tšekin ja yhdellä Itävallan alueella

Kun tilannetta tarkastellaan yksityiskohtaisemmin NUTS 2 -alueittain, kolmella Tšekin alueella (Severozápad, Jihozápad ja Severovýchod) yli kolme neljäsosaa keskiasteen opiskelijoista osallistui ammatilliseen koulutukseen vuonna 2013. Tämä oli tilanne myös Itävallan Oberösterreich-alueella. Sitä vastoin pienimmät ammatilliseen koulutukseen osallistuvien osuudet keskiasteen opintoja suorittavien keskuudessa kirjattiin kummallakin Irlannin NUTS 2 -alueella ja Skotlannissa (Yhdistyneestä kuningaskunnasta tiedot ovat saatavilla ainoastaan NUTS 1 -tasolta), joissa alle kymmenesosa osallistui ammatillisiin koulutusohjelmiin. Kolmella alueella ammatillisen koulutuksen ohjelmiin osallistuvien opiskelijoiden osuus oli 10–20 %. Kyseiset alueet olivat saarialueet Malta ja Kypros (molemmat muodostavat vain yhden alueen tämän tason analyysissä) ja Unkarin pääkaupunkialue (Közép-Magyarország). Ammatillisen koulutuksen ohjelmiin osallistuvien opiskelijoiden osuus oli alle 35 % (näkyvät vaaleimpina kartassa 4) myös seitsemällä Kreikan ja seitsemällä Espanjan alueella, lopuilla kuudella Unkarin alueella (mikä on jyrkässä ristiriidassa Unkarin lähialueisiin), Walesissa (NUTS 1 -alue Yhdistyneessä kuningaskunnassa), Virossa ja Liettuassa (molemmat muodostavat vain yhden alueen tämän tason analyysissä).

Eurooppa 2020: Korkea-asteen tutkinnot

Korkea-asteen koulutuksella tarkoitetaan koulutusta, jota annetaan yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa, teknillisissä korkeakouluissa ja muissa oppilaitoksissa, joissa voi suorittaa akateemisen loppututkinnon tai ammattitutkinnon. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden vähäisyys voi haitata kilpailukykyä ja vaarantaa EU:n mahdollisuudet synnyttää ”älykästä kasvua”. On todennäköistä, että yhä useammat työpaikat edellyttävät tulevaisuudessa korkea-asteen tutkintoa, ja tämän seurauksena EU:n jäsenvaltioilla on neljä keskeistä haastetta: korkea-asteen koulutukseen pääsyn laajentaminen lisäämällä osallistumista (erityisesti muita heikommassa asemassa olevien ryhmien keskuudessa), niiden opiskelijoiden lukumäärän vähentäminen, jotka jättävät korkea-asteen koulutuksen kesken ilman loppututkintoa, tutkinnon suorittamiseen käytettävän ajan vähentäminen sekä korkea-asteen koulutuksen laadun parantaminen sovittamalla korkeakoulututkinnot paremmin työelämän tarpeita vastaaviksi.

Kuten jo todettiin, Eurooppa 2020 -strategian keskeisenä tavoitteena on korkea-asteen koulutus eli tavoitteena on korkeakoulututkinnon tai vastaavan pätevyyden hankkineiden osuuden kasvattaminen vähintään 40 %:iin 30–34-vuotiaista vuoteen 2020 mennessä.

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrä EU-28:ssa kasvoi tasaisesti 23,6 %:sta vuonna 2002 (jolloin sarja alkoi EU-28:n osalta) niin, että kasvua oli jokaisena vuonna. Vuonna 2014 noin 37,9 %:lla 30–34-vuotiaista oli korkea-asteen tutkinto, mikä oli 0,8 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2013. Jos korkeakoulututkinnon suorittaneiden 30–34-vuotiaiden osuus jatkaa kasvuaan viime vuosien tapaan, Eurooppa 2020 -strategiassa yleistavoitteeksi asetettu 40 % todennäköisesti saavutetaan.

VALOKEILASSA

Inner London, Yhdistynyt kuningaskunta

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden 30–34-vuotiaiden osuus oli suurin Yhdistyneen kuningaskunnan pääkaupunkialueella Inner Londonissa. Hieman yli kahdella kolmasosalla 30–34-vuotiaista oli korkeakoulututkinto (alempi korkeakoulututkinto, ylempi korkeakoulututkinto tai tohtorin tutkinto). Tämä osuus oli noin 1,8 kertaa niin suuri kuin EU-28:n keskiarvo (37,9 %).

©: Olavs / Shutterstock.com

Vuonna 2014 noin kolmasosa (33,6 %) 30–34-vuotiaista miehistä EU-28:ssa oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Tämä oli huomattavasti pienempi kuin samanikäisten naisten osuus, joka oli 42,3 %. Lisäksi korkeakoulututkinnon suorittaneiden 30–34-vuotiaiden miesten osuus kasvoi hitaammin kuin vastaava naisten osuus, minkä vuoksi sukupuolten välinen ero on kasvanut. Lisätietoja on saatavilla tässä artikkelissa (englanniksi), jossa analysoidaan sukupuolieroja tämän Eurooppa 2020 -tavoitteen osalta. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden 30–34-vuotiaiden osuus oli miesten lisäksi pienempi myös muissa muita heikomassa asemassa olevien ryhmissä, kuten maaseutualueilla (26,9 %) tai EU:n ulkopuolella syntyneiden (33,0 %) keskuudessa.

Työllistymismahdollisuudet voivat olla yksi niistä useista vetovaikutuksista, joiden seurauksena suuri osa korkeasti koulutetuista nuorista muuttaa pääkaupunkialueille

Koska suurin osa 30–34-vuotiaista on päättänyt korkea-asteen opintonsa ennen 30:tä ikävuottaan, tätä indikaattoria voidaan käyttää myös arvioitaessa alueiden houkuttelevuutta (vetovaikutusta) siltä osin, millaisia työllistymismahdollisuuksia ne tarjoavat valmistuneille. Suurten organisaatioiden pääkonttorit sijoittuvat usein pääkaupunkeihin joko arvostussyistä tai hyötyäkseen mittakaavaeduista, joita tietyt EU:n suurimmista kaupungeista voivat tarjota. Kun huomioidaan pääkaupunkien valmistuneille tarjoamien työpaikkojen määrä ja monipuolisuus, ei ole yllättävää, että monella EU:n pääkaupunkialueella korkeakoulututkinnon saavuttaneiden osuus 30–34-vuotiaista oli suuri. Tämä suuntaus ilmenee kartasta 5, jossa näytetään korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus NUTS 2 -alueittain. Pääkaupunkialueiden lisäksi korkeakoulututkinnon suorittaneiden 30–34-vuotiaiden osuus oli varsin korkea myös useilla alueilla, joilla esiintyy tutkimus- ja /tai teknologiatoimintaa (esimerkiksi Provincie Vlaams-Brabant ja Province Brabant Wallon-Brabant Belgiassa, Midi-Pyrénées ja Rhône-Alpes Ranskassa tai Berkshire, Buckinghamshire and Oxfordshire ja North Eastern Scotland Yhdistyneessä kuningaskunnassa).

Inner Londonin alueella yli kahdella kolmasosalla 30–34-vuotiaista oli korkea-asteen koulutus

Kartassa 5 näkyvät tummimmalla sävyllä ne EU:n NUTS 2 -alueet, joilla vuonna 2014 vähintään puolet 30–34-vuotiaista oli suorittanut korkea-asteen koulutuksen. Useilla pääkaupunkialueilla ainakin puolet 30–34-vuotiaista oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Nämä alueet olivat Hovedstaden (Tanska), Southern and Eastern (Irlanti), Île de France (Ranska), Noord-Holland (Alankomaat), Wien (Itävalta), Mazowieckie (Puola), Bratislavský kraj (Slovakia), Helsinki-Uusimaa (Suomi) ja Tukholma (Ruotsi). Ylivoimaisesti suurin osuus kirjattiin kuitenkin Yhdistyneen kuningaskunnan pääkaupungissa, sillä 67,3 %:lla EU:n suurimmassa kaupungissa (Inner London) elävistä oli korkea-asteen tutkinto.

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneita houkuttelivat myös tutkimustoimintaan keskittyvät alueet

Toiseksi ja kolmanneksi suurimmat korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuudet NUTS 2 -alueilla kirjattiin alueilla North Eastern Scotland (Yhdistynyt kuningaskunta) ja Midi-Pyrénées (Ranska). Kummallakin alueella osuus oli hieman yli 60 %. Molemmat ovat myös esimerkkejä tutkimusintensiivisistä alueista, joilla toisiinsa liittyvillä talouden aloilla toimivat yritykset ryhmittyvät yhteen hyötyäkseen synergioista ja asiakkaiden ja kilpailijoiden läheisyydestä, mikä vahvistaa erikoistumista ja houkuttelee korkeasti koulutettua henkilöstöä alueelle. Näissä kahdessa esimerkissä kaksi suurinta vetotekijää ovat Pohjanmeren öljyteollisuus Skotlannin rannikolla ja Toulouseen keskittyvä avaruusteollisuus. Muuhun tutkimusintensiiviseen toimintaan, joka houkuttelee pätevää henkilöstöä, kuuluvat biotekniikka, lääketieteellinen tutkimus, tieto- ja viestintäteknologia tai liikennevälineiden valmistus. Lisää tietoja alueellisista tutkimusta ja kehittämistä (T & K) koskevista tilastoista löytyy tästä artikkelista (englanniksi).

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus laski alle 20 %:iin (näkyvät vaaleimmalla värillä kartassa 5) EU:n itäisillä ja eteläisillä alueilla. Näille kahdeksalle alueelle oli ominaista tukeutuminen perinteiseen perus- ja raskaaseen teollisuuteen (esimerkiksi maatalous, kaivostoiminta tai rauta ja teräs) tai maatalouteen. Neljä näistä kahdeksasta alueesta oli Etelä-Italiassa (Basilicata, Campania, Sardinia ja Sisilia), kolme Romanian itäosassa (Nord-Est, Sud-Est ja Sud-Muntenia) ja yksi Tšekin luoteisosassa (Severozápad). Lisäksi yli puolella (17) Turkin alueista vähemmän kuin joka viidennen 30–34-vuotiaan ilmoitettiin suorittaneen korkea-asteen tutkinnon.

Useilla jäljellä olevilla EU:n itäosissa sijaitsevilla alueilla (Puolaa, Sloveniaa ja Kroatiaa lukuun ottamatta) kirjattiin suhteellisen pienet korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuudet (alle 30 %). Tämä tilanne oli ilmeinen myös useilla Italian ja Saksan alueilla (mikä voi ainakin osittain johtua ammatillisen koulutuksen erityisestä painottamisesta, sillä moniin työpaikkoihin ei edellytetä tutkintoa sinällään vaan pikemminkin ammattipätevyyttä).

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden 30–34-vuotiaiden osuus kasvoi merkittävästi vuosina 2008–2014

Koko EU-28:ssa 30–34-vuotiaiden korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuus kasvoi 6,7 prosenttiyksikköä vuosina 2008–2014 ja nousi aina 37,9 %:iin. Suomi oli ainoa EU:n jäsenvaltio, joka ilmoitti, että korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus väheni tarkastelujaksolla hieman eli 0,4 prosenttiyksikköä 45,3 %:iin (mikä oli edelleen kansallisen tavoitteen (42) yläpuolella).

Suurin korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuudessa tapahtunut kasvu vuosina 2008–2014 kirjattiin EU:n jäsenvaltioista Itävallassa (syynä on ainakin osittain katkos aikasarjassa). Kaksinumeroisia lukuja kirjattiin myös Baltian maissa, Kreikassa, Luxemburgissa ja kaikissa itäisissä jäsenvaltioissa Bulgariaa ja Romaniaa lukuun ottamatta.

Kartassa 6 esitetään tietoa 30–34-vuotiaiden korkea-asteen tutkinnon suorittamisessa tapahtuneista muutoksista NUTS 2 -alueita koskevan analyysin pohjalta (alueet, joilla kasvu oli suurinta vuosina 2008–2014, näkyvät tummimmalla vihreällä). Neljällä alueella korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 30–34-vuotiaista nousi yli 20 prosenttiyksikköä vuosina 2008–2014. Kolme näistä sijaitsi Itävallassa (huom. jälleen katkos aikasarjassa, mikä johtui menetelmämuutoksista ISCED-luokituksessa). Suurin kasvu kirjattiin Slovakian pääkaupunkialueella Bratislavský kraj (kasvua 24,5 prosenttiyksikköä).

Yli neljässä viidestä EU:n alueesta korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuus 30–34-vuotiaista kasvoi vuosina 2008–2014

Samanlainen suuntaus oli vallalla useimmilla EU-28:n alueilla. Korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuus 30–34-vuotiaista kasvoi 222:lla 263:sta NUTS 2 -alueesta vuosina 2008–2014 (ks. kartasta 6 kattavuus). Korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuus vakinaisesta 30–34-vuotiaasta väestöstä puolestaan laski 41 alueella (Detmoldin alueella Nordrhein-Westfalenissa, Saksassa ei ollut muutosta). Tämä korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden nuorten osuuden pienentyminen voi johtua seuraavista tekijöistä: väestön muutto toiselle alueelle etsimään työtä, nuoret eivät valmistumisensa jälkeen palaa enää lähtöalueelleen (vaan sijoittautuvat toiselle alueelle) tai pienempi valmistumisaste.

Espanjan itsehallinnollisen Ceutan kaupungin ohella korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrä on vähentynyt eniten Bulgarian pohjoisella Severen tsentralen -alueella, Saksan kahdella itäisellä alueella Dresdenissä ja Chemnitzissä, Ranskan alueilla Basse-Normandie ja Languedoc-Roussillon, Etelä-Suomessa ja North Yorkshire -alueella Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Nämä alueet olivat EU:ssa ainoat, joilla korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 30–34-vuotiaista laski yli 5 prosenttiyksikköä vuosina 2008–2014 (näkyvät tummimmalla punaisella kartassa 6).

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Koulutustilastoista saadaan tietoa osallistumisesta koulutukseen, sen rahoituksesta ja opetushenkilöstöstä sekä tutkinnon suorittaneiden koulutustasosta. Niistä saadaan tietoa myös siirtymisestä koulutuksesta työelämään, ammatillisesta koulutuksesta, elinikäisestä oppimisesta ja kielitaidosta.

Tärkeimmät lähteet

UNESCO:n / OECD:n / Eurostatin (UOE) tilastot

Monet eurooppalaisista koulutustilastoista kerätään osana yhteisesti hallinnoitua toimintaa, johon osallistuvat UNESCOn tilastoinstituutti (UNESCO-UIS), Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) ja Eurostat ja joka usein tunnetaan UOE:n tiedonkeruuna. Eurostat kerää erikseen tietoja opintojen aloittamisesta ja vieraiden kielten oppimisesta alueittain.

UOE:n tiedonkeruu perustuu pääosin opetusministeriöiden tai kansallisten tilastoviranomaisten tarjoamiin hallinnollisiin lähteisiin, jotka perustuvat yhteisesti sovittuihin määritelmiin. Alueellisten koulutustilastojen tilastoyksikkö on opiskelija. Viiteajanjaksoja ovat kalenterivuosi loppututkinnon suorittaneiden osalta ja luku- /opintovuosi kaikkien muiden ei rahaan liittyvien tietojen osalta (esimerkiksi vuoden 2013 tiedot kattavat opintovuoden 2012 /2013).

Koska koulutusjärjestelmän rakenne vaihtelee eri maissa mutta järjestelmiä on voitava vertailla, tarvitaan yhteiset puitteet, joissa määritetään, miten alueelliset, kansalliset ja kansainväliset koulutustilastot ja indikaattorit kerätään, kootaan ja esitetään. Tämän tarjoaa kansainvälinen koulutusluokitus (ISCED).

Kansainvälinen koulutusluokitus (ISCED)

ISCED saatetaan ajoittain ajan tasalle, jotta voidaan ottaa huomioon koulutusjärjestelmien kehitys eri puolilla maailmaa. ISCED 2011 hyväksyttiin Unescon yleiskokouksessa marraskuussa 2011. Tässä artikkelissa esitetyt tilastotiedot pohjautuvat siihen, vaikkakin vuotta 2014 edeltäviä viitevuosia koskevat tiedot kerättiin käyttäen edellistä versiota eli ISCED-97:ää.

Tämän luokituksen vuonna 2011 annettuun versioon on lisätty uusia luokkia varhaiskasvatuksen laajentumisen ja korkea-asteen koulutuksen uudelleenjärjestelyn ottamiseksi huomioon.

ISCED:ssä luokitellaan kaikki koulutusohjelmat ja tutkinnot tasoittain:

esiaste / alempaa perusastetta alhaisempi (taso 0);
alempi perusaste (taso 1);
ylempi perusaste (taso 2);
keskiaste (taso 3);
keskiasteen jälkeinen koulutus, joka ei ole korkea-asteen koulutusta (taso 4);
alin korkea-aste (taso 5);
alempi korkeakouluaste (taso 6);
ylempi korkeakouluaste (taso 7);
tutkijakoulutusaste (taso 8).

Täydellinen kuvaus on saatavilla Unescon tilastoinstituutin (UIS) www-sivuilla (englanniksi).

Työvoimatutkimus

Tässä artikkelissa esitetyt tiedot opintonsa keskeyttäneistä ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneista ovat peräisin EU:n työvoimatutkimuksesta.

Työvoimatutkimus perustuu yksityisissä kotitalouksissa asuvien henkilöiden kyselytutkimukseen. Se kattaa koko EU:n jäsenvaltioissa vakinaisesti asuvan väestön, lukuun ottamatta kollektiivitalouksissa tai laitoskotitalouksissa asuvia henkilöitä. Työvoimatutkimuksen koulutustiedot päivitetään kahdesti vuodessa: keväällä (mukaan lukien uutta viitevuotta koskevat tiedot) ja syksyllä.

Viitevuoteen 2013 saakka ja se mukaan luettuna tiedot on luokiteltu ISCED-97:n mukaan, mutta vuodesta 2014 lähtien tiedot on luokiteltu ISCED 2011:n mukaan. Opintonsa keskeyttäneitä koskevan indikaattorin osalta aikasarjassa on katkos, koska siinä viitataan ISCED-97:n tasoihin 0–3C (lyhyet ohjelmat) vuoteen 2013 asti ja se mukaan luettuna ja ISCED 2011:n tasoihin 0–2 viitevuoden 2014 osalta. Myös korkea-asteen tutkinnon suorittaneita koskevan indikaattorin osalta aikasarjassa on katkos, koska siinä viitataan ISCED-97:n tasoihin 5–6 vuoteen 2013 asti ja se mukaan luettuna ja ISCED 2011:n tasoihin 5–8 viitevuoden 2014 osalta.

Indikaattorimääritelmät

Tilastot nelivuotiaiden osallistumisesta varhaiskasvatukseen tai alemman perusasteen koulutukseen (ISCED 2011 tasot 0–1) kattavat oppilaitokset, jotka tarjoavat opetuspainotteisen hoitopaikan pienille lapsille. Näissä oppilaitoksissa on oltava henkilöstöä, jolla on pedagoginen pätevyys. On huomattava, että tämä suhde lasketaan kahdesta eri lähteestä saaduista tiedoista (koulutus- ja väestörakennetilastot) ja että joitakin oppilaitoksiin kirjattuja oppilaita ei ehkä ole rekisteröity asukkaiksi väestötiedoissa (näin ollen suhdeluku voi mahdollisesti nousta yli 100 %:iin).

Opintonsa keskeyttäneitä koskeva indikaattori on määritelty niiden 18–24-vuotiaiden osuudeksi, jotka ovat suorittaneet vain ylemmän perusasteen koulutuksen (ISCED 97, tasot 0, 1, 2 tai 3c lyhyt ohjelma vuoteen 2013 asti ja se mukaan luettuna ja ISCED 2011, tasot 0–2 vuoden 2014 osalta) ja jotka eivät jatka opintoja (tutkimusta edeltäneiden neljän viikon aikana). Tämä indikaattori on Eurooppa 2020 -strategian tavoite eli tavoitteena on vähentää opintonsa keskeyttäneiden osuus EU:ssa alle 10 %:iin.

Ammatillinen koulutus on suunniteltu niin, että oppijat voivat hankkia tiettyyn ammattiin tai alaan liittyvät tiedot, taidot ja osaamisen. Ammatilliseen koulutukseen voi sisältyä työpaikalla tapahtuvaa oppimista (esim. oppisopimuskoulutus tai kaksiosaiset ammattikoulutusjärjestelmät). Tässä artikkelissa esitetty indikaattori osoittaa ammatillisen koulutuksen ohjelmiin osallistuvien opiskelijoiden osuuden kaikkien keskiasteen koulutukseen osallistuvien opiskelijoiden joukosta (määritelty ISCED 2011:n tasoksi 3).

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden indikaattori on määritelty niiden 30–34-vuotiaiden osuudeksi, jotka ovat suorittaneet korkea-asteen koulutuksen (esimerkiksi yliopistossa tai korkea-asteen teknisessä oppilaitoksessa). Tässä yhteydessä käytetään 30–34-vuotiaiden ikäryhmää, koska tämä on suurimmalle osalle opiskelijoista ensimmäinen viiden vuoden ajanjakso valmistumisen jälkeen. Korkea-asteen koulutuksella viitataan ISCED-1997:n tasoihin 5–6 vuoteen 2013 asti ja ISCED 2011:n tasoihin 5–8 vuoden 2014 osalta. Tämä indikaattori on Eurooppa 2020 -strategian tavoite eli tavoitteena on varmistaa, että vuoteen 2020 mennessä vähintään 40 % 30–34-vuotiaista on suorittanut korkea-asteen tutkinnon.

Taustaa

Koulutus on keskeinen tekijä sekä taloudellisen että yhteiskunnallisen kehityksen kannalta. On siis tärkeää varmistaa, että työvoiman taidot vastaavat työmarkkinoiden tarpeita. Tämä on entistä tärkeämpää globaalissa osaamistaloudessa, jossa tarvitaan ammattitaitoista työvoimaa, jotta pystyttäisiin kilpailemaan tuottavuudessa, laadussa ja innovoinnissa.

Kukin EU:n jäsenvaltio vastaa suurelta osin itse koulutusjärjestelmästään ja opetusohjelmien sisällöistä (opetussuunnitelmista). EU tukee kansallisia toimia ja auttaa jäsenvaltioita puuttumaan yleisiin haasteisiin avoimen koordinointimenetelmän avulla: EU tarjoaa politiikan foorumin ajankohtaista (esimerkiksi ikääntyviä yhteiskuntia, osaamisvajetta tai maailmanlaajuista kilpailua koskevaa) keskustelua varten. Näin jäsenvaltiot voivat vaihtaa parhaita käytäntöjä.

Koulutus 2020 (ET 2020)

Eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategiset puitteet (eli ET 2020) hyväksyttiin toukokuussa 2009 neuvoston päätelminä (2009/C 119/02). Puitteissa asetettiin neljä koulutusta koskevaa EU:n strategista tavoitetta: tehdään elinikäisestä oppimisesta ja liikkuvuudesta totta; parannetaan koulutuksen laatua ja tehokkuutta; edistetään tasapuolisuutta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja aktiivista kansalaisuutta sekä edistetään luovuutta, innovointia ja yrittäjyyttä kaikilla koulutusasteilla. Jotta nämä tavoitteet saavutettaisiin, ET 2020 -kehyksessä määritellään useita viitearvoja, joita seurataan ja arvioidaan jatkuvasti tilastollisesti myös seuraavien, vuoteen 2020 mennessä toteutettavien tavoitteiden osalta:

vähintään 95 % lapsista, jotka ovat täyttäneet neljä vuotta mutta eivät vielä ole oppivelvollisuusiässä, pitäisi saada varhaiskasvatuksen piiriin;
niiden 15-vuotiaiden osuus, joiden lukutaito sekä matemaattiset ja luonnontieteelliset taidot ovat riittämättömät, tulisi olla alle 15 %;
opintonsa keskeyttäneiden osuuden tulisi olla alle 10 %;
korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden 30–34-vuotiaiden osuuden tulisi olla vähintään 40 %;
keskimäärin vähintään 15 % 25–64-vuotiaista pitäisi saada elinikäisen oppimisen piiriin;
EU:ssa keskimäärin vähintään 20 %:lla korkea-asteen tutkinnon suorittaneista olisi oltava takanaan ulkomailla suoritettu korkea-asteen koulutukseen liittyvä opiskelu- tai koulutusjakso (työharjoittelujaksot mukaan lukien), josta saa vähintään 15 eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmän (ECTS) suorituspistettä tai joka kestää vähintään kolme kuukautta;
EU:ssa keskimäärin vähintään 6 %:lla 18–34-vuotiaista ammatillisen peruskoulutuksen suorittaneista olisi oltava takanaan ulkomailla suoritettu ammatilliseen peruskoulutukseen liittyvä opiskelu- tai koulutusjakso (työharjoittelujaksot mukaan lukien), joka kestää vähintään kaksi viikkoa;
vähintään 82 %:n enintään kolme vuotta ennen vertailuvuotta valmistuneista tutkinnon suorittaneista (20–34-vuotiaat) pitäisi olla työelämässä.

Katso myös

Education and training statistics introduced (englanniksi)
Educational expenditure statistics (englanniksi)
Tertiary education statistics (englanniksi)

Lisää Eurostat-tietoa

Regional education statistics (t_reg_educ)

Education and training (t_edtr) (englanniksi), katso:

Education (t_educ)

EU region (t_educ_regio)

Educational attainment, outcomes and returns of education (t_edat)

Tertiary educational attainment, age group 30-34 by sex and NUTS 1 regions (tgs00105)

Tertiary educational attainment, age group 25-64 by sex and NUTS 2 regions (tgs00109)

Early leavers from education and training (tsdsc410)

Early leavers from education and training by sex and NUTS 1 regions (tgs00106)

Tietokanta

Regional statistics (reg) (englanniksi), katso:

Regional education statistics (reg_educ)

Education and training (edtr) (englanniksi), katso:

Education (educ)

EU region (educ_regio)

Educational attainment and outcomes of education (edat)

Educational attainment level: main indicators (edatm)

Population by educational attainment level - regional data (edatm2)

Aihekohtaiset osiot

Education and training (englanniksi)
Regions (englanniksi)

Metodologia / Metatiedot

Regional education statistics (ESMS metadata file — reg_educ_esms) (englanniksi)

Taulukoiden, kuvioiden ja karttojen lähteenä käytetyt tiedot (MS Excel)

Education at regional level (englanniksi)

Muut verkkosivustot