Archive:Energian tuotanto ja tuonti
- Tiedot elokuulta 2011, viimeisimmät tiedot: Muita Eurostatin tietoja, keskeiset taulukot ja tietokanta.
Euroopan unionin (EU) riippuvuus energian tuonnista, erityisesti öljyn ja viime aikoina myös kaasun tuonnista, on tehnyt energian toimitusvarmuudesta merkittävän poliittisen tekijän. Tässä artikkelissa tarkastellaan primäärienergian tuotantoa EU:ssa. Koska tuotanto ei pysty vastaamaan kysyntään, EU on entistä enemmän riippuvainen energian tuonnista EU:n ulkopuolisista maista. Yli puolet (53,9 %) EU:n energian kokonaiskulutuksesta katettiin vuonna 2009 tuontienergialla.
.png)
(miljoonaa öljyekvivalenttitonnia) – Lähde: Eurostat (ten00076), (ten00080), (ten00077), (ten00079), (ten00078) ja (ten00081)
.png)
(% kokonaistuotannosta, öljyekvivalenttitonneina ilmaistuna) – Lähde: Eurostat (ten00080), (ten00077), (ten00079), (ten00078), (ten00081) ja (ten00082)
,_EU-27,_1999-2009_(1999%3D100,_based_on_tonnes_of_oil_equivalent).png)
(1999=100, öljyekvivalenttitonneina ilmaistuna) – Lähde: Eurostat , (ten00076), (ten00081), (ten00080), (ten00079), (ten00078) ja (ten00077)
.png)
(% EU-27:n ulkopuolisesta tuonnista) – Lähde: Eurostat (nrg_122a), (nrg_123a) ja (nrg_124a)
.png)
(nettotuonnin %-osuus energian kokonaiskulutuksesta ja ajopolttoaineista, öljyekvivalenttitonneina ilmaistuna) – Lähde: Eurostat (nrg_100a), (nrg_101a), (nrg_102a) ja (nrg_103a)
.png)
(nettotuonnin %-osuus energian kokonaiskulutuksesta ja ajopolttoaineista, öljyekvivalenttitonneina ilmaistuna) – Lähde: Eurostat (tsdcc310) ja (nrg_100a)
Tärkeimmät tilastohavainnot
Primäärituotanto
Vuonna 2009 EU-27:ssä tuotettiin primäärienergiaa yhteensä 812,2 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia. Tämä jatkoi EU-27:n laskevaa energian tuotannon kehityssuuntausta: raaka-ainevarat ovat ehtymässä ja/tai tuottajien mielestä rajallisten raaka-ainevarojen hyödyntäminen on epätaloudellista. Suurin tuottaja oli Yhdistynyt kuningaskunta, jonka osuus EU-27:n kokonaistuotannosta oli 19.2 %. Tosin osuus on pienentynyt kuluneen vuosikymmenen aikana huomattavasti (vuonna 1999 vastaava luku oli 29,3 %). Suurimmat primäärienergian tuottajat vuonna 2009 olivat Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja Saksa, ja niiden jälkeen Puola ja Alankomaat (taulukko 1). Selvästi eniten primäärienergian tuotanto laski Yhdistyneessä kuningaskunnassa, 122,2 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia vuosien 1999 ja 2009 välillä. Seuraavaksi eniten tuotanto laski Puolassa (16,2 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia) ja Saksassa (9,7 miljoonaa). Eniten primäärienergian tuotanto kasvoi vuotta 2009 edeltävien kymmenen vuoden aikana Alankomaissa (3,7 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia), Ranskassa (2,6 miljoonaa) ja Tšekissä (2,4 miljoonaa).
EU-27:ssä primäärienergiaa tuotettiin vuonna 2009 useista eri energialähteistä, joista tärkein oli ydinenergia (28,4 % kokonaistuotannosta). Erityisen suuri merkitys ydinpolttoaineilla oli Belgiassa, Ranskassa, Liettuassa ja Slovakiassa, joissa sen osuus kansallisesta primäärienergian tuotannosta oli yli puolet. Noin viidennes EU-27:n primäärienergiasta tuotettiin kiinteistä polttoaineista (20,4 %, erityisesti hiili), maakaasusta (18,8 %) ja uusiutuvista energialähteistä (18,3 %). Loppuosa primäärienergiasta saatiin raakaöljystä (12,8 %) (kaavio 1).
Primäärienergian tuotanto uusiutuvista energialähteistä kasvoi enemmän kuin tuotanto muista energiamuodoista. Kasvu on ollut erityisen voimakasta vuodesta 2002 lähtien (kaavio 2). Vaikuttaa siltä, että kyseisenä vuonna ”padot aukesivat” ja uusiutuvan energian tuotanto kiihtyi nousten 52,4 % vuosien 2002 ja 2009 välillä, ja kaiken kaikkiaan 60,2 % vuosien 1999 ja 2009 välillä. Toisaalta tuotanto muista primäärienergian lähteistä laski yleisesti vuosien 1999 ja 2009 välillä. Eniten primäärienergian tuotanto laski raakaöljyn ( 42,3 %), kiinteiden polttoaineiden (-26,1 %) ja maakaasun (-24,6 %) osalta. Ydinvoiman tuotanto laski vähemmän, 5,2 %.
Tuonti
Primäärienergian tuotannon taantuminen kivihiilestä, ruskohiilestä, raakaöljystä, maakaasusta ja viime aikoina myös ydinenergiasta on johtanut tilanteeseen, jossa EU:n on kysynnän tyydyttämiseksi tuotava energiaa entistä enemmän. EU-27:n primäärienergian tuonti oli vuonna 2009 noin 943,6 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia enemmän kuin vienti. Väkirikkaimmat jäsenvaltiot olivat yleensä suurimpia primäärienergian nettotuojia. Poikkeuksen tekivät Yhdistynyt kuningaskunta ja Puola (joilla on vielä kotimaisia öljy-/maakaasu- ja hiilivaroja). Vuodesta 2004 lähtien EU:n jäsenvaltioista ainoa primäärienergian nettoviejä on ollut Tanska (taulukko 2).
Viime vuosina EU-27:n energian tuonnin alkuperä on muuttunut nopeasti. Venäjä on säilyttänyt asemansa suurimpana raakaöljyn ja maakaasun toimittajana ja noussut johtavaksi kivihiilen toimittajaksi (taulukko 3). Vuonna 2009 33,1 % EU-27:n raakaöljyn tuonnista oli peräisin Venäjältä, mikä tarkoitti paluuta vuoden 2006 ja 2007 tasolle sen jälkeen, kun se oli ollut 31,4 % vuonna 2008. Venäjästä tuli tärkein kivihiilen toimittaja vuonna 2006, jolloin se ohitti Etelä-Afrikan. Australian se ohitti jo vuonna 2004 ja Kolumbian vuonna 2002. Venäjän osuus EU-27:n kiivihiilen tuonnista nousi vuoden 2001 11,5 %:sta 30,2 %:iin vuonna 2009. Osuus oli huomattavasti suurempi kuin seuraavaksi suurimman tuojan Kolumbian (17,6 %) osuus. Venäjän osuus EU-27:n maakaasun tuonnista puolestaan laski vuosien 2001 ja 2009 välillä 47,7 %:sta 34,2 %:iin, kun taas Norjan osuus nousi 22,8 %:sta 30,7 %:iin.
EU:n primäärienergian toimitusvarmuus saattaa kärsiä, jos suuri osuus tuonnista on peräisin vain muutamalta kumppanilta. Vuonna 2009 lähes neljä viidesosaa (79,1 %) EU-27:n maakaasun tuonnista oli peräisin Venäjältä, Norjasta tai Algeriasta. Samanlainen tarkastelu osoittaa, että 57,3 % EU-27:n raakaöljyn tuonnista oli peräisin Venäjältä, Norjasta ja Libyasta ja 77,5 % kivihiilen tuonnista Venäjältä, Kolumbiasta, Etelä-Afrikasta ja Yhdysvalloista. Vuosien 2001 ja 2009 välillä tuontia alkoi esiintyä jonkin verran myös uusista kumppanimaista, joskin niiden tuontimäärät ovat vielä vähäisiä. Indonesiasta tuotiin kivihiiltä, Kazakstanista ja Azerbaidžanista raakaöljyä ja Qatarista, Libyasta ja Trinidadista ja Tobagosta maakaasua.
EU-27:n riippuvuus energian tuonnista kasvoi 1980-luvun alle 40 %:sta energian kokonaiskulutuksesta 45,1 %:iin vuonna 1999 ja edelleen 53,9 %:iin vuoteen 2009 mennessä (taulukko 4). Energiariippuvuuusaste oli suurin raakaöljyn (84,1 %) ja maakaasun (64,2 %) osalta. Riippuvuus EU:n ulkopuolisista maista tapahtuvasta tuonnista kasvoi viime vuosikymmenellä nopeammin kiinteiden polttoaineiden ja maakaasun osalta kuin raakaöljyn osalta (joka oli jo aiemmin korkealla tasolla). Vuodesta 2004 lähtien EU-27:n energian nettotuonti on ollut suurempi kuin sen primäärienergian tuotanto. Tämä tarkoittaa sitä, että yli puolet EU-27:n energian kokonaiskulutuksesta katettiin nettotuonnilla.
Vuonna 2009 energian nettoviejä Tanska oli ainoa EU:n jäsenvaltio, joka ei ollut riippuvainen tuonnista (kaavio 3). Muista jäsenvaltioista vähiten riippuvaisia olivat Romania, Viro, Yhdistynyt kuningaskunta ja Tšekki (ainoat muut maat, joiden riippuvuusaste oli alle 30 %). Malta, Luxemburg ja Kypros olivat sen sijaan lähes täysin riippuvaisia primäärienergian tuonnista.
Tietolähteet ja tietojen saatavuus
Luonnonvaroista suoraan louhittuja tai voitettuja energiatuotteita sanotaan primäärienergialähteiksi, kun taas primäärienergialähteistä muuntamalla tuotettuja energiatuotteita sanotaan johdetuiksi tuotteiksi. Primäärienergiatuotanto kattaa kansallisen tuotannon primäärienergialähteistä luonnonvaroja hyödyntämällä. Tähän kuuluvat esimerkiksi hiilikaivokset, öljykentät, vesivoimalaitokset ja biopolttoaineiden valmistus. Jos kysyntä on suurempi kuin primäärituotanto, se on katettava joko primäärienergian tai johdettujen tuotteiden tuonnilla.
Reaktorissa ydinfissiolla tuotettu lämpö katsotaan ydinenergian primäärituotannoksi. Tuotanto lasketaan joko tosiasiallisesti tuotettuna lämpönä tai ilmoitettuna sähkön kokonaistuotantona ja ydinvoimalaitoksen lämpöhyötysuhteena. Kivihiilen ja ruskohiilen primäärituotanto koostuu louhittujen tai tuotettujen polttoaineiden määristä, laskettuna mahdollisen inertin aineen poiston jälkeen.
Energian muuntamista yhdestä muodosta toiseen, kuten sähköenergian tai lämmön tuotanto lämpövoimalaitoksissa taikka koksin tuotanto koksaamoissa, ei katsota primäärituotannoksi.
Sähkön nettotuonti lasketaan sähkön tuonnin ja viennin erotuksena. Tuontiin lasketaan kaikki kansalliselle alueelle tuodut määrät, lukuun ottamatta kauttakuljetusta (etenkin kaasu- tai öljyputkien kautta), ja vastaavasti vientiin lasketaan kaikki kansalliselta alueelta viedyt määrät.
Taustaa
Yli puolet EU-27:n energiasta tuodaan EU:n ulkopuolisista maista – ja suuntaus on nouseva. Suuri osa energiasta tuodaan Venäjältä. Viime vuosina Venäjän riidat kauttakulkumaiden kanssa ovat uhanneet haitata toimituksia. Esimerkiksi 6.–20. tammikuuta 2009 kaasun toimitus Venäjältä Ukrainan kautta keskeytyi.
Marraskuussa 2008 Euroopan komissio antoi toisen strategisen energiakatsauksen. Siinä pohdittiin, miten EU voisi vähentää riippuvuuttaan tuontienergiasta ja siten parantaa toimitusvarmuutta ja vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä. Katsauksessa toivottiin jäsenvaltioilta solidaarisuutta energia-alalla ja ehdotettiin toimintaohjelmaa, jolla varmistettaisiin kestävä energiansaanti. Lisäksi siinä tehtiin joukko energiatehokkuuteen liittyviä ehdotuksia, joilla pyritään energiasäästöihin keskeisillä alueilla (kuten rakennukset ja energiaa käyttävät tuotteet).
Vuoden 2009 tammikuussa puhjenneen Venäjän ja Ukrainan välisen kaasukriisin seurauksena energian toimitusvarmuuteen liittyvää lainsäädäntöä tarkasteltiin uudelleen ja syyskuussa 2009 neuvosto hyväksyi direktiivin 2009/119/EY, jolla jäsenvaltiot velvoitetaan ylläpitämään raakaöljyn ja/tai öljytuotteiden vähimmäisvarastoja. Näillä öljy- ja kaasumarkkinoihin liittyvillä toimenpiteillä pyritään varmistamaan, että kaikki osapuolet toteuttavat toimia mahdollisten toimitusongelmien seurausten ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi. Samalla pyritään luomaan mekanismit, joiden avulla jäsenvaltiot voivat tehdä tehokasta yhteistyötä, jos öljy- tai kaasutoimituksissa esiintyy merkittäviä häiriöitä. Koordinointimekanismi perustettiin, jotta jäsenvaltiot voivat reagoida hätätilanteisiin välittömästi ja yhtenäisesti.
Energialähteiden ja toimittajien suurella ja kirjavalla määrällä, kuljetusreiteillä ja mekanismeilla voi olla huomattava merkitys energiavarmuuden turvaamisessa. Yksi tapa vähentää EU:n energiariippuvuuteen liittyviä riskejä on luotettavien suhteiden rakentaminen toimittajiin ja kauttakulku- ja asiakasmaihin. Syyskuussa 2011 Euroopan komissio antoikin tiedonannon COM(2011) 539 final EU:n energiapolitiikka: yhteistyö rajanaapureiden kanssa.
Marraskuussa 2010 Euroopan komissio antoi tiedonannon Energia 2020 – Strategia kilpailukykyisen, kestävän ja varman energiansaannin turvaamiseksi (COM(2010) 639 final). Strategiassa määritellään energia-alan prioriteetit kymmenen vuoden kaudeksi ja vahvistetaan toimet, joilla pyritään vastaamaan eri haasteisiin. Tällaisia haasteita ovat teknologiajohtajuuden edistäminen ja tehokkaat neuvottelut kansainvälisten kumppanien kanssa sekä sellaisten markkinoiden luominen, joilla on kilpailukykyiset hinnat ja jotka takaavat toimitusvarmuuden.
Samassa kuussa Euroopan komissio hyväksyi tiedonannon Energiainfrastruktuurien painopisteet vuodelle 2020 ja sen jälkeen –Suunnitelma integroitua eurooppalaista energiaverkkoa varten (COM(2010) 677 final). Siinä määritellään EU:n ensisijaiset sähkön, kaasun ja öljyn kuljetuskanavat. Lisäksi ehdotetaan välineitä näiden ensisijaisten infrastruktuurien täytäntöönpanemiseksi mahdollisimman nopeasti.
Käynnissä on myös useita aloitteita Euroopan ja sen itäisten ja eteläisten naapureiden välisten kaasuputkien kehittämiseksi. Tällaisia ovat muun muassa Nord Stream (Venäjän ja EU:n välillä Itämeren kautta), jonka piti olla käytössä syksyllä 2011, South Stream (Venäjän ja EU:n välillä Mustanmeren kautta), jonka on tarkoitus valmistua vuonna 2015, ja Nabucco (yhdistää Kaspianmeren alueen ja Lähi-idän EU:hun), jonka on tarkoitus valmistua vuonna 2017.
Muita Eurostatin tietoja
Julkaisut
Keskeiset taulukot
- Energy, katso:
- Energy Statistics - quantities (t_nrg_quant)
- Total production of primary energy (ten00076)
- Primary production of coal and lignite (ten00077)
- Primary production of crude oil (ten00078)
- Primary production of natural gas (ten00079)
- Primary production of nuclear energy (ten00080)
- Primary production of renewable energy (ten00081)
- Renewable energy primary production: biomass, hydro, geothermal, wind and solar energy (ten00082)
- Net imports of primary energy (ten00083)
- Net imports of crude oil and petroleum products (ten00084)
- Net imports of natural gas (ten00085)
- Gross inland consumption of primary energy (ten00086)
- Gross inland energy consumption, by fuel (tsdcc320)
- Total gross electricity generation (ten00087)
- Electricity generation by origin: hard coal (ten00088)
- Electricity generation by origin: petroleum products (ten00089)
- Electricity generation by origin: natural gas (ten00090)
- Electricity generation by origin: nuclear (ten00091)
- Electricity generation by origin: hydroelectricity (ten00092)
- Electricity generation by origin: wind (ten00093)
- Energy dependency (tsdcc310)
- Combined heat and power generation (tsien030)
- Share of biofuels in fuel consumption of transport (tsdcc340)
Tietokanta
- Energy, katso:
- Energy Statistics - quantities (nrg_quant)
- Energy Statistics - supply, transformation, consumption (nrg_10)
- Energy statistics - imports (by country of origin) (nrg_12)
- Energy Statistics - exports (by country of destination) (nrg_13)
Menetelmät ja metatiedot
- Energy Statistics - quantities (ESMS metadata file - nrg_quant_esms)
