Archive:Muuttoliikettä ja muuttajia koskevat tilastot

Tiedot maaliskuulta 2019. Seuraava suunniteltu päivitys: kesäkuu 2020.

Highlights

Vuonna 2017 EU:hun tuli sen ulkopuolisista maista 2,4 miljoonaa maahanmuuttajaa.

EU:ssa oli 1. tammikuuta 2018 512,4 miljoonaa asukasta, joista 22,3 miljoonaa (4,4 %) oli muiden kuin EU-maiden kansalaisia.

EU:n jäsenvaltiot myönsivät kansalaisuuden 825 000 henkilölle vuonna 2017.

Maahanmuuttajat 2017

Tässä artikkelissa tarkastellaan Europan unionin (EU) tilastoja, jotka koskevat kansainvälistä muuttoliikettä, oman maan kansalaisten ja ulkomaiden kansalaisten määrää sekä kansalaisuuden saamiseen liittyviä tietoja. Muuttoliikkeeseen vaikuttaa joukko taloudellisia, poliittisia ja sosiaalisia tekijöitä muuttajan kotimaassa (työntötekijät) tai kohdemaassa (vetotekijät). EU:n suhteellisen vaurauden ja poliittisen vakauden on perinteisesti katsottu olevan merkittävä maahanmuuttajien vetotekijä.

Kohdemaissa kansainvälistä muuttoliikettä saatetaan käyttää apuna lievittämään työmarkkinoilla vallitsevaa tietyn alan työvoimapulaa. Muuttoliike ei kuitenkaan yksin riitä muuttamaan monessa EU-maassa havaittavaa väestön ikääntymiskehitystä.

Full article

Muuttovirrat: Vuonna 2017 EU:hun tuli 2,4 miljoonaa maahanmuuttajaa EU:n ulkopuolisista maista

Yhteensä 4,4 miljoonaa henkilöä muutti johonkin EU-28:n jäsenvaltioon vuonna 2017, ja samaan aikaan EU:n jäsenvaltioista lähti ainakin 3,1 miljoonaa maastamuuttajaa. Nämä kokonaisluvut eivät kuitenkaan kuvasta muuttovirtoja EU:hun tai EU:sta kokonaisuudessaan, sillä ne sisältävät myös EU:n jäsenvaltioiden väliset muuttovirrat.

Mainituista 4,4 miljoonasta maahanmuuttajasta vuonna 2017 noin 2,0 miljoonaa oli muiden kuin EU-maiden kansalaisia ja 1,3 miljoonaa muun EU:n jäsenvaltion kuin kohdemaan kansalaisia. Lisäksi noin 1,0 miljoonalla maahanmuuttajalla oli kohdemaana olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisuus (esimerkiksi paluumuuttajat tai ulkomailla syntyneet kansalaiset), ja noin 11 000 maahanmuuttajaa oli kansalaisuudettomia.

Taulukko 1: Maahanmuutto kansalaisuuden mukaan, 2017
Lähde: Eurostat (migr_imm1ctz)

Saksa: eniten maahanmuuttajia ja maastamuuttajia

Vuonna 2017 maahanmuuttajia tuli kaiken kaikkiaan eniten Saksaan (917 100), jonka jälkeen eniten muutettiin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan (644 200), Espanjaan (532 100), Ranskaan (370 000) ja Italiaan (343 400). Myös maastamuuttajia tilastoitiin vuonna 2017 eniten Saksassa (560 700) ja sen jälkeen Espanjassa (368 900), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (359 700), Ranskassa (312 600), Romaniassa (242 200) ja Puolassa (218 500). Kaiken kaikkiaan 22:ssä EU:n jäsenvaltiossa kirjattiin vuonna 2017 enemmän maahanmuuttoa kuin maastamuuttoa. Bulgariassa, Kroatiassa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa ja Romaniassa maastamuuttajia oli kuitenkin enemmän kuin maahanmuuttajia.

Kuvio 1: Maahanmuuttajat, 2017
(1 000:ta asukasta kohti)
Lähde: Eurostat (migr_imm1ctz) ja (migr_pop1ctz)

Kun otetaan huomioon vakinaisen väestön määrä, vuonna 2017 suhteellisesti eniten maahanmuuttajia kirjattiin Maltassa (46 maahanmuuttajaa 1 000:ta asukasta kohti). Seuraavana oli Luxemburg (41 maahanmuuttajaa 1 000:ta asukasta kohti) — ks. kuvio 1. Eniten maastamuuttajia tilastoitiin vuonna 2017 Luxemburgissa (23 maastamuuttajaa 1 000:ta asukasta kohti), Kyproksessa (18 maastamuuttajaa 1 000:ta asukasta kohti), Liettuassa (17 maastamuuttajaa 1 000:ta asukasta kohti) ja Maltassa (15 maastamuuttajaa 1 000:ta asukasta kohti).

Kuvio 2: Maahanmuuttajien osuus kansalaisuuden mukaan, 2017
(% kaikista maahanmuuttajista)
Lähde: Eurostat (migr_imm2ctz)

Oman maan kansalaisten osuus maahanmuuttajista suurin Romaniassa ja pienin Luxemburgissa

Vuonna 2017 oman maan kansalaisten suhteellinen osuus maahanmuuttajista (eli niiden maahanmuuttajien osuus, joilla oli kohteena olevan EU-jäsenvaltion kansalaisuus) oli suurin Romaniassa (82 % kaikista maahanmuuttajista), Puolassa (63 %), Slovakiassa (60 %), Portugalissa (55 %), Bulgariassa (51 %) ja Kroatiassa (51 %). Edellä mainitut olivat ainoat EU:n jäsenvaltiot, joissa oman maan kansalaisten osuus oli yli puolet kaikista maahanmuuttajista – ks. kuvio 2. Sen sijaan Luxemburgissa oman maan kansalaisten osuus maahanmuuttajista oli vain 5 % kaikista maahanmuuttajista vuonna 2017.

Taulukko 2: Maahanmuutto syntymämaan mukaan, 2017
Lähde: Eurostat (migr_imm3ctb)

Kansalaisuutta koskevia tietoja käytetään usein ulkomaalaistaustaisten maahanmuuttajien analysoinnissa. Koska kansalaisuus saattaa kuitenkin muuttua henkilön elinaikana, on hyödyllistä analysoida tietoja myös syntymämaan mukaan. Syntyperäisten oman maan kansalaisten suhteellinen osuus maahanmuuttajista oli korkein Romaniassa (54 % kaikista maahanmuuttajista), jonka jälkeen tulivat Bulgaria (49 %) ja Viro (44 %). Sen sijaan Luxemburgissa syntyperäisten oman maan kansalaisten osuus maahanmuuttajista oli vuonna 2017 alle 5 % kaikista maahanmuuttajista.

Taulukko 3: Maahanmuutto edellisen asuinmaan mukaan, 2017
Lähde:'’ Eurostat (migr_imm5prv)

Edellinen asuinmaa: EU:hun tuli 2,4 miljoonaa maahanmuuttajaa vuonna 2017

Vuonna 2017 EU-28:aan tuli EU:n ulkopuolisista maista arviolta 2,4 miljoonaa maahanmuuttajaa. Lisäksi 1,9 miljoonaa ihmistä muutti yhdestä EU:n jäsenvaltiosta toiseen.

Kun lukuja analysoidaan maahanmuuttajien edellisen asuinpaikan perusteella, käy ilmi, että Luxemburgiin tuli suhteellisesti eniten maahanmuuttajia muista EU:n jäsenvaltioista (94 % sen kaikista maahanmuuttajista vuonna 2017), ja seuraavilla sijoilla olivat Slovakia (79 %) ja Romania (69 %). Muista EU:n jäsenvaltioista tulleiden maahanmuuttajien osuus oli suhteellisen alhainen Italiassa (22 % kaikista maahanmuuttajista) sekä Sloveniassa, Ruotsissa ja Espanjassa (jokaisessa 28 %) — ks. taulukko 3.

Kuvio 3: Maahanmuuttajat sukupuolen mukaan, 2017
(% kaikista maahanmuuttajista)
Lähde: Eurostat (migr_imm2ctz)

Tarkasteltaessa maahanmuuttajien sukupuolijakaumaa voidaan todeta, että EU:hun muutti vuonna 2017 hieman enemmän miehiä (54 %) kuin naisia (46 %). Eniten miespuolisia maahanmuuttajia oli Liettuassa (70 %). Naisten osuus taas oli suurin Irlannissa (53 %).

Kuvio 4: Maahanmuuttajien ikärakenne kansalaisuuden mukaan, EU, 2017
(%)
Lähde: Eurostat (migr_imm2ctz)

Puolet maahanmuuttajista oli iältään alle 28

EU:n jäsenvaltioihin muuttaneet olivat vuonna 2017 keskimäärin paljon nuorempia kuin kohdemaassa jo asuva väestö. EU-28:n oman väestön mediaani-ikä oli 43,1 vuotta 1. tammikuuta 2018, kun taas EU-28:ssa maahanmuuttajien mediaani-ikä vuonna 2017 oli 28,3 vuotta.

Taulukko 4: Ulkomaalaisväestö kansalaisuusryhmien mukaan, 1. tammikuuta 2018
Lähde: Eurostat (migr_pop1ctz)

Maahanmuuttajaväestö: EU:ssa asui 22,3 miljoonaa EU:n ulkopuolisten maiden kansalaista 1. tammikuuta 2018

EU:n jäsenvaltioissa asui 22,3 miljoonaa EU:n ulkopuolisten maiden kansalaista 1. tammikuuta 2018. Heidän osuutensa EU-28:n koko väestöstä oli 4,4 %. Lisäksi 1. tammikuuta 2018 EU:n jäsenvaltioissa asui 17,6 miljoonaa ihmistä, jotka olivat jonkin muun EU-maan kuin asuinjäsenvaltionsa kansalaisia.

Lukumääränä ilmaistuna eniten ulkomaalaisia asui 1. tammikuuta 2018 Saksassa (9,7 miljoonaa), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (6,3 miljoonaa), Italiassa (5,1 miljoonaa), Ranskassa (4,7 miljoonaa) ja Espanjassa (4,6 miljoonaa). Näissä viidessä jäsenvaltiossa asuvien ulkomaalaisten yhteenlaskettu osuus oli 76 % kaikista EU:n eri jäsenvaltioissa asuvista ulkomaalaisista, vaikka näiden viiden jäsenvaltion osuus EU-28:n koko väestöstä oli vain 63 %.

Useimmissa jäsenvaltioissa ulkomaalaisväestö koostui EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisista

Belgia, Irlanti, Kypros, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Itävalta, Romania, Slovakia ja Yhdistynyt kuningaskunta olivat 1. tammikuuta 2018 ne EU-maat, joissa ulkomaalaiset olivat pääasiassa toisen jäsenvaltion kansalaisia. Tämä tarkoittaa, että useimmissa EU:n jäsenvaltioissa valtaosa ulkomaalaisista oli muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia (ks. taulukko 5). Latviassa ja Virossa EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten osuus on erityisen korkea, mikä johtuu tunnustettujen kansalaisuudettomien suuresta määrästä. Kyse on pääasiassa entisen Neuvostoliiton kansalaisista, jotka asuvat vakinaisesti näissä maissa mutta jotka eivät ole saaneet Latvian tai Viron tai minkään muun maan kansalaisuutta.

Kuvio 5: Ulkomaalaisten osuus vakinaisesta väestöstä, 1. tammikuuta 2018
(%)
Lähde: Eurostat (migr_pop1ctz)

Ulkomaalaisväestön osuus suurin Luxemburgissa, pienin Romaniassa

Suhteellisesti ilmaistuna kaikista EU:n jäsenvaltioista eniten ulkomaalaisia oli Luxemburgissa, jossa heidän osuutensa koko väestöstä oli 48 %. Myös Kyproksessa, Itävallassa, Virossa, Maltassa, Latviassa, Belgiassa, Irlannissa, ja Saksassa asui paljon ulkomaalaisia (vähintään 10 % vakinaisesta väestöstä). Ulkomaalaisten osuus oli alle 1 % väestöstä Puolassa ja Romaniassa (kummassakin 0,6 %) ja Liettuassa (0,9 %).

Taulukko 5: Ulkomaalaisväestö syntymämaan mukaan, 1. tammikuuta 2018
Lähde: Eurostat (migr_pop3ctb)

EU:n jäsenvaltioissa asui 38,2 miljoonaa EU-28:n ulkopuolella syntynyttä ihmistä ja 21,8 miljoonaa muussa jäsenvaltiossa kuin senhetkisessä asuinjäsenvaltiossaan syntynyttä ihmistä 1. tammikuuta 2018. Jossakin toisessa EU:n jäsenvaltiossa syntyneiden maahanmuuttajien määrä oli suurempi kuin EU-28:n ulkopuolella syntyneiden maahanmuuttajien määrä ainoastaan Irlannissa, Kyproksessa, Luxemburgissa, Unkarissa, Maltassa ja Slovakiassa.

Taulukko 6: Ulkomaalaisväestön / ulkomailla syntyneen väestön pääasialliset kansalaisuusmaat ja syntymämaat, 1. tammikuuta 2018
(absoluuttisina määrinä ja prosenttiosuutena koko ulkomaalaisväestöstä / ulkomailla syntyneestä väestöstä)
Lähde: Eurostat (migr_pop1ctz) and (migr_pop3ctb)

Taulukossa 6 esitetään viisi merkittävintä ulkomaiden kansalaisten ja ulkomailla syntyneiden ryhmää EU:n jäsenvaltioissa ja Efta-maissa (siltä osin kuin tiedot ovat saatavilla).

Kuvio 6: Muualla EU:ssa vakinaisesti asuvien EU:n kansalaisten määrä 1. tammikuuta 2018
(miljoonaa)
Lähde:'’ Eurostat (migr_pop1ctz)

Romanian, Puolan, Italian, Portugalin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset muodostivat vuonna 2018 viisi suurinta toisessa EU:n jäsenvaltiossa asuvien EU:n kansalaisten ryhmää (ks. kuvio 6).

Kuvio 7: EU:n kansalaisten ja ulkomaalaisten ikärakenne, EU-28, maanantai 1. tammikuuta 2018
(%)
Lähde:'’ Eurostat (migr_pop2ctz)

Ulkomaiden kansalaiset ovat oman maan kansalaisia nuorempia

Vakinaisen väestön ikäjakauman tarkastelu osoittaa, että EU-28:ssa ulkomaalaisväestö oli nuorempaa kuin oman maan väestö. Ulkomaalaisten ikäjakauma taas osoittaa, että heidän joukossaan on oman maan väestöön verrattuna enemmän suhteellisen nuoria työikäisiä aikuisia. EU-28:n oman väestön mediaani-ikä oli 44 vuotta 1. tammikuuta 2018, kun taas EU:ssa asuvan ulkomaalaisväestön mediaani-ikä oli 36 vuotta.

Kuvio 8: EU:n jäsenvaltion kansalaisuuden saaneiden henkilöiden lukumäärä, EU-28, 2009–17 (tuhatta)
Lähde: Eurostat (migr_acq)

Kansalaisuuden saaminen: EU:n jäsenvaltiot myönsivät kansalaisuuden 825 000 henkilölle vuonna 2017

Myönnettyjen kansalaisuuksien määrä laski 17 % vuonna 2017

EU:n jonkin jäsenvaltion kansalaisuuden vuonna 2017 saaneiden henkilöiden lukumäärä oli 825 400, mikä merkitsee 17 % laskua vuodesta 2016. Eniten kansalaisuuksia myönnettiin vuonna 2017 Italiassa, 146 600 (eli 18 % kaikista EU-28:ssa myönnetyistä kansalaisuuksista). Seuraavaksi eniten kansalaisuuksia myönnettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa (123 100), Saksassa (115 400), Ranskassa (114 300) ja Ruotsissa (68 900).

Vuoteen 2016 verrattuna lisäys oli absoluuttisesti ilmaistuna suurin Ruotsissa, jossa kansalaisuuksia myönnettiin 7 600 enemmän. Seuraavaksi eniten lisäystä oli Belgiassa (5 500). Merkittävintä absoluuttisen määrän supistuminen oli sitä vastoin Espanjassa, jossa vuoteen 2016 verrattuna myönnettiin kansalaisuuksia 84 400 vähemmän. Seuraavaksi eniten määrä supistui Italiassa (55 000) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (26 300).

Taulukko 7: Kansalaisuuden saaminen edellisen kansalaisuusryhmän mukaisesti EU-28:ssa ja Eftassa, 2017
Lähde: Eurostat (migr_acq)

EU:n jäsenvaltioissa asuvista EU:n ulkopuolisen maan kansalaisista EU-kansalaisuuden sai vuonna 2017 noin 673 000 henkilöä, eli määrä pieneni 22 % vuodesta 2016. EU:n jäsenvaltion kansalaisuuden vuonna 2017 saaneista 82 % oli aiemmin ollut EU:n ulkopuolisen maan kansalaisia. Nämä uudet EU-28:n kansalaiset tulivat pääasiassa Afrikasta (27 % kaikista kansalaisuuden saaneista), EU-28:n ulkopuolisesta Euroopasta (21 %), Aasiasta (21 %) sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikasta (11 %). Toisen EU:n jäsenvaltion kansalaisuuden saaneiden EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten määrä oli 137 800 henkilöä eli 17 % kokonaismäärästä. Absoluuttisesti ilmaistuna suurimmat toisen jäsenvaltion kansalaisuuden saaneiden jäsenvaltioiden kansalaisten ryhmät olivat Italian (8 000 henkilöä) tai Saksan (4 300) kansalaisuuden saaneet romanialaiset, Yhdistyneen kuningaskunnan (7 100) tai Saksan (4 300) kansalaisuuden saaneet puolalaiset, Saksan (6 900) tai Ranskan (1 700) kansalaisuuden saaneet britit sekä Saksan (4 200) tai Yhdistyneen kuningaskunnan (3 500) kansalaisuuden saaneet italialaiset.

Luxemburgissa ja Unkarissa maan kansalaisuuden sai useimmiten toisen EU-maan kansalainen. Luxemburgissa eniten kansalaisuuksia myönnettiin portugalilaisille ja sen jälkeen ranskalaisille, briteille, italialaisille ja belgialaisille. Unkarissa taas kansalaisuus myönnettiin lähes aina romanialaisille.

Aiempien vuosien tapaan uusissa EU:n jäsenvaltioiden kansalaisissa oli vuonna 2017 eniten marokkolaisia (67 900 eli 8,2 % kaikista myönnetyistä kansalaisuuksista). Seuraavaksi eniten kansalaisuuksia myönnettiin albanialaisille (58 900 eli 7,1 % kansalaisuuksista), intialaisille (31 600 eli 3,8 % kansalaisuuksista), turkkilaisille (29 900 eli 3,6 % kansalaisuuksista) ja pakistanilaisille (23 100 eli 2,8 % kansalaisuuksista). Vuoteen 2016 verrattuna EU:n jäsenvaltion kansalaisuuden saaneiden marokkolaisten määrä laski 33 %. Uuden kansalaisuuden saaneista marokkolaisista suurin osa sai Italian (33 %), Espanjan (25 %) tai Ranskan (25 %) kansalaisuuden, ja suurin osa albanialaisista Kreikan (51 %) tai Italian kansalaisuuden (46 %). Suurin osa intialaisista (52 %) sai Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuuden, noin puolet turkkilaisista sai Saksan kansalaisuuden (50 %) ja lähes puolet pakistanilaisista sai Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuuden (45 %).

Kuvio 9: Kansalaisuuden saaneiden osuus (myönnetyt kansalaisuudet 100:aa maassa asuvaa ulkomaalaista kohden), 2017
Lähde: Eurostat (migr_acq)and (migr_pop1ctz)

Kansalaisuuden saaneiden osuus suurin Ruotsissa ja Romaniassa

Yksi yleisesti käytetyistä indikaattoreista on kansalaisuuden saaneiden osuus ulkomaiden kansalaisista, eli tässä tapauksessa myönnettyjen kansalaisuuksien kokonaismäärä suhteessa ulkomaalaisväestön määrään saman vuoden alussa. EU:n jäsenvaltioista kyseinen osuus oli vuonna 2017 korkein Ruotsissa (8,2 kansalaisuutta 100:a ulkomaalaista kohti) ja sen jälkeen Romaniassa (5,9 kansalaisuutta 100:a ulkomaalaista kohti) ja Suomessa (5,0 kansalaisuutta 100:a ulkomaalaista kohti).

Taulukoiden ja kaavioiden lähdetiedot

Migration and migrant population statistics: tables and figures (englanniksi)

Tietolähteet

Maastamuuttoa on erityisen vaikea mitata. On vaikeampaa seurata maasta lähteviä kuin maahan saapuvia ihmisiä, sillä muuttajille on usein paljon tärkeämpää olla yhteydessä muuttonsa liittyvistä asioista vastaanottavan maan viranomaisiin kuin sen maan viranomaisiin, josta hän lähtee. Tämän todettiin pätevän useissa maissa, kun verrattiin vuoden 2017 maahanmuutto- ja maastamuuttotilastoja (vertailutilastoja) EU:n jäsenvaltioissa – tästä syystä artikkelissa keskitytään maahanmuuttotilastoihin.

Eurostat tuottaa tilastoja monista kansainvälisiin muuttovirtoihin, ulkomaalaisväestöön ja kansalaisuuden saamiseen liittyvistä seikoista. EU:n jäsenvaltioiden tilastoviranomaiset keräävät tiedot vuosittain ja toimittavat ne Eurostatille.

Oikeudelliset lähteet

Muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevat tiedot ovat vuodesta 2008 lähtien pohjautuneet asetukseen (EY) N:o 862/2007, ja EU-, Efta- ja ehdokasmaiden kansalaisuusryhmien analyysia ja koostumusta viitevuoden tammikuun 1. päivänä koskevat tiedot asetukseen (EU) N:o 351/2010. Siinä määritellään tärkeimmät kansainvälisiä muuttovirtoja, ulkomaalaisväestöä, kansalaisuuden saamista, oleskelulupia, turvapaikkoja ja laittoman maahantulon ja maassa oleskelun torjumista koskevat tilastotiedot. Vaikka EU:n jäsenvaltiot voivat edelleen käyttää asianmukaisia kansallisesti saatavilla olevia ja perinteisesti hyödynnettyjä tietoja, asetuksen mukaisesti kerättävien tilastojen on perustuttava yhteisiin määritelmiin ja käsitteisiin. Useimpien EU:n jäsenvaltioiden tilastot pohjautuvat hallinnollisiin tietolähteisiin, kuten väestörekisteriin, ulkomaalaisrekisteriin, oleskelulupa- ja työluparekisteriin, sairausvakuutusrekisteriin ja verorekisteriin. Joissain maissa muuttotilastojen laadinnassa käytetään vertailutilastoja, otantatutkimuksia tai estimointimenetelmiä. Asetuksen täytäntöönpanon tuloksena odotetaan saatavan enemmän ja vertailukelpoisempia muuttoliiketilastoja.

Asetuksen (EY) N:o 862/2007 2 artiklan 1 kohdan a–c alakohdan mukaisesti maahanmuuttajat, jotka asuvat (tai joiden odotetaan asuvan) jonkin EU:n jäsenvaltion alueella vähintään 12 kuukauden ajan, katsotaan väestöön kuuluviksi; samoin kohdellaan maastamuuttajia, joiden oleskelu kestää yli 12 kuukautta. Näin ollen Eurostatin keräämät tiedot koskevat muuttoliikettä, jonkakesto on vähintään 12 kuukautta: muuttajia ovat siten henkilöt, jotka ovat muuttaneet vuodeksi tai sitä pidemmäksi ajaksi taikka jotka ovat muuttaneet pysyvästi. Eurostat kerää kansalaisuuden saamista koskevat tiedot asetuksen (EY) N:o 862/2007 3 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla. Siinä todetaan, että ”jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle (Eurostat) seuraavat tilastotiedot lukumäärinä (...) henkilöt, joiden vakinainen asuinpaikka on jäsenvaltion alueella ja joille on annettu viitevuoden aikana kyseisen jäsenvaltion kansalaisuus (...) eriteltynä (...) kyseisten henkilöiden aikaisemman kansalaisuuden mukaan sekä sen mukaan, onko henkilö aikaisemmin ollut kansalaisuudeton.”

Määritelmät

Ikä: Muuttovirtoja koskevien ikämääritelmien osalta on pantava merkille, että vuoden 2017 tiedot koskevat vastaajan saavuttamaa ikää tai ikää viitevuoden lopussa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa paitsi Irlannissa, Kreikassa, Itävallassa, Maltassa, Romaniassa, Sloveniassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (joissa tiedot koskevat vastaajan saavuttamaa ikää tai vastaajan ikää tämän edellisenä syntymäpäivänä). Kansalaisuuden saantia koskevien ikämääritelmien osalta on pantava merkille, että vuoden 2017 tiedot koskevat vastaajan saavuttamaa ikää tai ikää viitevuoden lopussa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa paitsi Saksassa, Kreikassa, Irlannissa, Itävallassa, Liettuassa, Maltassa, Romaniassa, Sloveniassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (joissa tiedot koskevat vastaajan saavuttamaa ikää tai vastaajan ikää tämän edellisenä syntymäpäivänä).

Jäsenvaltiot ja Efta-maat jaoteltuina sen mukaan, sisältyvätkö turvapaikanhakijat ja pakolaiset Eurostatille ilmoitettuihin väestötietoihin yhdenmukaistettujen väestötietojen keräämisen viitevuonna 2017

Väestö 1.1.2018	Sisältyvät	Eivät sisälly
Turvapaikanhakijat vakinaisia asukkaita vähintään 12 kuukautta	Belgia, Saksa, Viro, Irlanti, Kreikka, Espanja, Ranska, Italia, Kypros, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali, Yhdistynyt kuningaskunta, Norja, Sveitsi	Bulgaria, Tšekki, Tanska, Kroatia, Latvia, Liettua, Unkari, Malta, Puola, Romania, Slovenia, Slovakia, Suomi, Ruotsi, Islanti, Liechtenstein
Pakolaiset vakinaisia asukkaita vähintään 12 kuukautta	Belgia, Bulgaria, Tšekki, Tanska, Saksa, Viro, Irlanti, Kreikka, Espanja, Ranska, Kroatia, Italia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Unkari, Malta, Alankomaat, Itävalta, Puola, Portugali, Romania, Slovenia, Slovakia, Suomi, Ruotsi, Yhdistynyt kuningaskunta, Islanti, Liechtenstein, Norja, Sveitsi

Huom. Norja (ei sisällä turvapaikanhakijoita ja pakolaisia ilman oleskelulupaa).

Jäsenvaltiot ja EFTA-maat jaoteltuina sen mukaan, sisältyvätkö turvapaikanhakijat ja pakolaiset Eurostatille ilmoitettuihin muuttoliikettä koskeviin tietoihin yhdenmukaistettujen väestötietojen keräämisen viitevuonna 2017

Muuttoliike 2017	Sisältyvät	Eivät sisälly
Turvapaikanhakijat vakinaisia asukkaita vähintään 12 kuukautta	Belgia, Saksa, Viro, Kreikka, Espanja, Ranska, Italia, Kypros, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali, Yhdistynyt kuningaskunta, Sveitsi, Norja	Bulgaria, Tšekki, Tanska, Irlanti, Kroatia, Latvia, Liettua, Unkari, Malta, Puola, Romania, Slovenia, Slovakia, Suomi, Ruotsi, Islanti, Liechtenstein
Pakolaiset vakinaisia asukkaita vähintään 12 kuukautta	Belgia, Bulgaria, Tšekki, Tanska, Saksa, Viro, Irlanti, Kreikka, Espanja, Ranska, Kroatia, Italia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Unkari, Malta, Alankomaat, Itävalta, Puola, Portugali, Romania, Slovenia, Slovakia, Suomi, Ruotsi, Yhdistynyt kuningaskunta, Islanti, Liechtenstein, Norja, Sveitsi

Huom. Norja (ei sisällä turvapaikanhakijoita ja pakolaisia ilman oleskelulupaa). Irlanti (ei sisällä pakolaisia, jotka eivät asu yksityisessä kotitaloudessa)

Pakolainen: Käsitteellä ei tarkoiteta ainoastaan pakolaisaseman (sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin 2011/95/EY 2 artiklan ensimmäisen kohdan e alakohdassa 28. heinäkuuta 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen 1 artiklan, sellaisena kuin se on muutettuna 31. tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla, mukaisesti) saaneita henkilöitä vaan lisäksi myös toissijaisen suojeluaseman (sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin 2011/95/EY 2 artiklan ensimmäisen kohdan g alakohdassa) saaneita henkilöitä sekä henkilöitä, joille on myönnetty kansainvälistä suojelua koskevan kansallisen lain nojalla oikeus oleskella maassa humanitaarisista syistä.

Turvapaikanhakija: Ensimmäisen kerran tehtävät turvapaikkahakemukset ovat maakohtaisia, eikä niihin liity aikarajoitusta. Siksi turvapaikanhakija voi hakea turvapaikkaa ensimmäisen kerran tietyssä maassa ja myöhemmin uudelleen ensikertalaisena hakijana missä tahansa toisessa maassa. Jos turvapaikanhakija jättää milloin tahansa hakemuksen uudelleen samassa maassa, häntä ei pidetä ensikertalaisena hakijana.

Kansalaisuuden saaneiden osuus: Käsitettä ’kansalaisuuden saaneiden osuus’ olisi tulkittava varovaisesti, sillä osoittaja sisältää kaikki kansalaisuuden saamisen muodot, ei pelkästään kansalaisuuden myöntämisen edellytykset täyttäville ulkomaalaisille myönnetyt kansalaisuudet, ja nimittäjä sisältää kaikki ulkomaalaiset eikä pelkästään kansalaisuuden myöntämisen edellytykset täyttävät ulkomaalaiset.

Taustaa

EU:n jäsenvaltioiden kansalaisilla on vapaus matkustaa ja vapaus liikkua EU:n rajojen sisäpuolella. EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisia koskevassa EU-maiden maahanmuuttopolitiikassa on yhä enemmän kyse siitä, että maahan houkutellaan tietyntyyppisiä muuttajia, millä pyritään lievittämään osaamisvajetta. Tulijoita saatetaan valita kielitaidon, työkokemuksen, koulutuksen ja iän perusteella. Vaihtoehtoisesti työnantajat saattavat valita tulijoita siten, että maahan muuttavilla on työpaikka jo saapuessaan.

Työvoiman hankintaan kannustavan politiikan lisäksi maahanmuuttopolitiikassa keskitytään usein kahteen pyrkimykseen: estetään laiton maahanmuutto ja sellaisten maahanmuuttajien laiton työnteko, joilla ei ole lupa tehdä työtä, ja toisaalta edistetään maahanmuuttajien integroitumista yhteiskuntaan. EU:ssa käytetään runsaasti voimavaroja ihmisten salakuljetuksen ja ihmiskaupan torjuntaan.

Euroopan komissiossa maahanmuuttopolitiikasta vastaa muuttoliike- ja sisäasioiden pääosasto. Vuonna 2005 Euroopan komissio käynnisti taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton hallinnassa sovellettavaa EU:n strategiaa koskevalla vihreällä kirjallaan (KOM(2004) 811 lopullinen) uudelleen keskustelun siitä, että taloudellisista syistä muuttavien maahanpääsyyn tarvitaan yhteiset säännöt. Sen tuloksena vuoden 2005 lopulla annettiin laillista maahanmuuttoa koskeva toimintapoliittinen suunnitelma (KOM(2005) 669 lopullinen). Heinäkuussa 2006 Euroopan komissio antoi tiedonannon politiikan ensisijaisista tavoitteista kolmansien maiden kansalaisten laittoman maahanmuuton torjunnassa (KOM(2006) 402 lopullinen). Sen tavoitteena on saavuttaa tasapaino turvallisuuden ja ihmisten perusoikeuksien välillä laittoman maahanmuuton kaikissa vaiheissa. Syyskuussa 2007 Euroopan komissio antoi maahanmuuttoa ja kotouttamista koskevan kolmannen vuosikertomuksensa (KOM(2007) 512 lopullinen). Lokakuussa 2008 annetussa Euroopan komission tiedonannossa Muuttoliikettä koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan lujittaminen: lisää koordinaatiota, johdonmukaisuutta ja synergiaa(KOM(2008) 611 lopullinen) korostetaan tällaisen lähestymistavan merkitystä ulko- ja kehityspolitiikassa. Tukholman ohjelmassa, jonka EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet hyväksyivät joulukuussa 2009, asetetaan puitteet ja periaatteet EU:n oikeus- ja sisäasioiden alan politiikan kehittämiseen vuosiksi 2010–2014. Muuttoliikkeeseen liittyvät kysymykset ovat keskeinen osa tätä ohjelmaa. Jotta sovitut muutokset voidaan panna täytäntöön, Euroopan komissio antoi vuonna 2010 tiedonannon Toimintasuunnitelma Tukholman ohjelman toteuttamiseksi – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttaminen EU:n kansalaisten hyväksi(KOM(2010) 171 lopullinen).

Toukokuussa 2013 Euroopan komissio julkaisi katsauksen Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2013 (COM(2013) 269 final). Katsauksessa todetaan, että EU:n kansalaisuus tuo mukanaan uusia oikeuksia ja mahdollisuuksia. Oikeus liikkua ja asua vapaasti EU:n sisällä on olennainen osa EU:n kansalaisuutta. Nykyaikaisen teknologian ja matkustamisen helppouden myötä vapaus liikkua mahdollistaa sen, että eurooppalaiset voivat laajentaa näkökulmaansa kansallisten rajojen ulkopuolelle, lähteä kotimaastaan lyhyemmäksi tai pidemmäksi ajaksi, tulla ja mennä EU-maiden välillä työn, opiskelun tai harjoittelun takia, tehdä liike- tai vapaa-ajan matkoja tai tehdä ostoksia yli rajojen. Vapaa liikkuvuus saattaa lisätä sosiaalista ja kulttuurista vuorovaikutusta EU:ssa ja lähentää EU:n kansalaisia. Sisäisten esteiden murentuessa vähitellen siitä saattaa koitua taloudellista hyötyä niin yrityksille kuin kuluttajille, myös niille, jotka pysyvät kotimaassa.

Euroopan komissio esitti 13. toukokuuta 2015 Euroopan muuttoliikeagendan (COM(2015) 240 final), jossa kuvataan ne välittömät toimet, joilla reagoidaan Välimerellä vallitsevaan kriisitilanteeseen, sekä toimet, jotka toteutetaan lähivuosina muuttoliikkeen hallinnan parantamiseksi kaikilta osin.

Euroopan muuttoliikeverkoston vuosikertomus muuttoliike- ja turvapaikkakysymyksistä (2016) (englanniksi) julkaistiin huhtikuussa 2017. Siinä esitetään yhteenveto käynnissä olevasta oikeudellisesta ja poliittisesta kehityksestä EU:ssa ja osallistuvissa maissa. Vuosikertomus on kattava, ja siinä käsitellään kaikkia muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston (englanniksi) ja EU:n virastojen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan näkökohtia.

15. marraskuuta 2017 annetussa päivitetyssä Euroopan muuttoliikeagendassa keskityttiin pakolaiskriisiin, yhteiseen viisumipolitiikkaan ja Schengeniin. Siinä käsiteltyihin kysymyksiin kuuluivat uudelleensijoitukset ja sisäiset siirrot, rahoitustuki Kreikalle ja Italialle sekä tilat pakolaisille. Tavoitteisiin kuuluivat pakolaisten laillisen ja turvallisen pääsyn mahdollistaminen Eurooppaan, sen varmistaminen, että vastuu sisäisistä siirroista jakautuu oikeudenmukaisesti jäsenvaltioiden kesken, ja maahanmuuttajien kotouttaminen paikallisella ja aluetasolla.

Euroopan komissio julkaisi 24. heinäkuuta 2018 joitakin tietosivuja, joissa korostetaan yhteistyön ja tehokkuuden merkitystä (englanniksi). Valvottujen keskusten kehittäminen EU:n alueilla perustuisi jäsenvaltioiden yhteisiin toimiin. Alueellisten maihinnousupisteiden käsitteeseen liittyisi tiivis yhteistyö asianomaisten kolmansien maiden kanssa.

Komissio julkaisi 4. joulukuuta 2018 edistymiskertomuksen Euroopan muuttoliikeagendan toteuttamisesta (englanniksi) ja tarkasteli siinä agendan täytäntöönpanossa tapahtunutta edistystä ja siinä havaittuja puutteita. Kertomuksessa keskitytään siihen, miten ilmastonmuutos, väestörakenne ja taloudelliset tekijät luovat uusia syitä ihmisten liikkumiselle, ja sen myötä vahvistuu, että Eurooppaan kohdistuvan muuttopaineen taustalla on rakenteellisia tekijöitä, minkä vuoksi on entistäkin tärkeämpää käsitellä kysymystä tehokkaasti ja yhdenmukaisesti.

Tärkeimpiä maahanmuuttoa koskevia säädöksiä ovat muun muassa seuraavat:

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 20 artikla, joka koskee EU-kansalaisuutta käsittelevää unionin oikeutta;
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 21 artikla, joka koskee EU-kansalaisia;
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 79 artikla, joka koskee rajatarkastuksia, turvapaikkaa ja kolmansien maiden kansalaisten maahanmuuttoa;
Direktiivi 2003/09/EY turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista;
Direktiivi 2003/86/EY oikeudesta perheenyhdistämiseen;
Direktiivi 2003/109/EY pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta;
Direktiivi 2003/110/EY avunannosta kauttakulkutilanteissa lentoteitse tapahtuvien palauttamistoimenpiteiden yhteydessä;
Direktiivi 2004/38/EY Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella;
Direktiivi 2004/81/EY, joka koskee ihmiskaupan uhreja;
Direktiivi 2004/82/EY liikenteenharjoittajien velvollisuudesta toimittaa tietoja matkustajista;
Direktiivi 2004/83/EY, joka koskee määrittelyä pakolaiseksi tai muuksi kansainvälistä suojelua tarvitsevaksi henkilöksi;
Direktiivi 2004/114/EY opiskelijoiden maahanpääsystä;
Direktiivi 2005/71/EY, joka koskee tutkijoiden maahanpääsymenettelyä;
Direktiivi 2008/115/EY, joka koskee laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamista;
Direktiivi 2009/50/EY, joka koskee maahantulon edellytyksiä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten;
Direktiivi 2009/52/EY, joka koskee työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia;
Direktiivi 2011/95/EY vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle;
Direktiivi 2011/98/EU kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista;
Direktiivi 2013/32/EU kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä;
Direktiivi 2013/33/EU kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista;
Direktiivi 2014/36/EU, joka koskee kausityöntekijöitä;
Direktiivi 2014/54/EU, joka koskee työntekijöiden vapaata liikkuvuutta;
Direktiivi 2014/66/EU, joka koskee yrityksen sisäisiä siirtoja;
Direktiivi 2014/67/EU, joka koskee lähetettyjä työntekijöitä;
Direktiivi 2016/801/EU, joka koskee opiskelijoita ja tutkijoita.

Lainsäädäntöasiakirjat – European Agenda on Migration (englanniksi)

Lehdistöaineisto – European Agenda on Migration (englanniksi)