Archive:Väestörakenne ja ikääntyminen

Tiedot kesäkuulta 2017. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava päivitys: syyskuu 2018.

Taulukko 1: Väestön ikärakenne suurimpien ikäryhmien mukaan, 2006 ja 2016
(% kokonaisväestöstä)
Lähde: Eurostat (demo_pjanind)

Kuvio 1: 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuuden kasvu vuosina 2006–2016
(prosenttiyksikköä)
Lähde: Eurostat (demo_pjanind)

Kuvio 2: Väestön mediaani-ikä, 2006–2016
(vuotta)
Lähde: Eurostat (demo_pjanind)

Kuvio 3: Väestön mediaani-ikä, EU-28, 2001–2016
(vuotta)
Lähde: Eurostat (demo_pjanind)

Taulukko 2: Väestön ikärakenteen indikaattorit, 1.1.2016
(%)
Lähde: Eurostat (demo_pjanind)

Kuvio 4: Ikäpyramidit, EU-28, 2001 ja 2016
(% kokonaisväestöstä)
Lähde: Eurostat (demo_pjangroup)

Kuvio 5: Ikäpyramidit, EU-28, 2016 ja 2080
(% kokonaisväestöstä)
Lähde: Eurostat (demo_pjangroup) ja (proj_13npms)

Kuvio 6: Väestörakenne suurimpien ikäryhmien mukaan, EU-28, 2016–2080
(% kokonaisväestöstä)
Lähde: Eurostat (demo_pjangroup) ja (proj_13npms)

Kuvio 7: Ennustettu vanhuushuoltosuhde, EU-28, 2016–2080
(vuotta)
Lähde: Eurostat (demo_pjanind) ja (proj_13ndbims)

Tässä artikkelissa tarkastellaan väestön ikääntymisen vaikutuksia Euroopan unionissa (EU). Nämä vaikutukset ovat todennäköisesti hyvin merkittäviä lähivuosikymmeninä. Jatkuvasti alhainen syntyvyys ja pidentyvä elinajanodote muuttavat EU-28:n ikäpyramidin muotoa. Merkittävin muutos on luultavasti selvä siirtymä kohti vanhempaa ikärakennetta, ja tämä kehitys on jo havaittavissa useissa EU:n jäsenvaltioissa.

Tämän tuloksena työikäisen väestön osuus EU-28:ssa pienenee samalla kun eläkkeellä olevien suhteellinen määrä kasvaa. Ikääntyneiden osuus koko väestöstä kasvaa huomattavasti lähivuosikymmeninä, kun suurempi osuus toisen maailmansodan jälkeisistä suurista ikäluokista saavuttaa eläkeiän. Tämä puolestaan lisää työikäisten taakkaa, sillä heidän on maksettava ikääntyvän väestön erilaisiin palveluihin tarvittavat sosiaalimenot.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Väestörakenne

EU-28:n väkiluvuksi 1. tammikuuta 2016 arvioitiin 510,3 miljoonaa. Nuoria (0–14-vuotiaita) oli 15,6 % EU-28:n väestöstä (ks. taulukko 1), ja työikäisiksi katsotut henkilöt (15–64-vuotiaat) muodostivat 65,3 % väestöstä. Ikääntyneiden henkilöiden (65-vuotiaat tai sitä vanhemmat) osuus oli 19,2 % (0,3 %:n lisäys edellisvuoteen ja 2,4 % lisäys kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna).

EU:n jäsenvaltioista nuorten osuus koko väestöstä vuonna 2016 oli suurin Irlannissa (21,9 %) ja pienin Saksassa (13,2 %). 65-vuotiaiden tai sitä vanhempien osuus koko väestöstä oli suurin Italiassa (22,0 %), Kreikassa (21,3 %) ja Saksassa (21,1 %), kun taas Irlannissa tämä osuus oli pienin (13,2 %).

EFTA-maiden ja ehdokasmaiden väestörakenteet olivat samanlaiset kuin EU:ssa yleisesti havaittu rakenne. Selvimmät poikkeukset tästä olivat Turkki ja Islanti (joiden väestörakenne muistutti Irlannin rakennetta): näissä kahdessa maassa nuorimman ikäryhmän osuus oli suuri (24,0 %, ja 20,0 %) ja 65-vuotiaat ja sitä vanhemmat muodostivat verrattain pienen osuuden koko väestöstä (8,2 % ja 13,9 %). Myös Albaniassa (12,9 %) ja entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa (13,0 %) 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus oli suhteellisen pieni. Tästä huolimatta väestön ikääntymissuuntaus on nähtävissä myös näissä maissa.

EU-28:n väestön mediaani-ikä oli 42,6 vuotta 1. tammikuuta 2016 (ks. kuvio 2). Tämä tarkoittaa, että puolet EU-28:n väestöstä oli vanhempia kuin 42,6 vuotta ja puolet sitä nuorempia. EU:n eri jäsenvaltioissa mediaani-ikä vaihteli 36,6 vuodesta Irlannissa 45,8 vuoteen Saksassa, mikä vahvistaa näissä jäsenvaltioissa kirjatut ikärakenteet, joista toinen on suhteellisen nuori ja toinen suhteellisen vanha. Vuonna 2016 Turkissa mitattu mediaani-ikä (31,1 vuotta) samoin kuin Islannin mediaani-ikä (36,1 vuotta) olivat matalammat kuin missään EU:n jäsenvaltiossa. Myös Albaniassa mediaani-ikä oli matala (36,7 vuotta), ja maan mediaani-ikä on noussut eniten kymmenen viime vuoden aikana: se on kasvanut 27,9 % (tai 8 vuotta, 28,7 vuodesta 36,7 vuoteen vuosina 2006–2016).

Mediaani-ikä kasvoi EU-28:ssa 4,3 vuotta (keskimäärin 0,3 vuotta vuodessa) eli 38,3 vuodesta 42,6 vuoteen vuosina 2001–2016 (ks. kuvio 3). Vuosina 2006–2016 mediaani-ikä nousi kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Portugalissa, Kreikassa, Liettuassa, Romaniassa ja Espanjassa kasvu oli vähintään 4,0 vuotta (ks. kuvio 2).

Huoltosuhteiden avulla voidaan tutkia, missä määrin työikäinen väestö tukee nuoria ja/tai ikääntyneitä henkilöitä; nämä suhteet ilmaistaan nuoren ja/tai ikääntyneen väestönosan suhteellisena kokona työikäiseen väestöön verrattuna. EU-28:n vanhuushuoltosuhde oli 29,3 % 1. tammikuuta 2016 (ks. taulukko 2). Näin ollen jokaista 65-vuotiasta tai sitä vanhempaa henkilöä kohti oli lähes neljä työikäistä henkilöä. Vanhuushuoltosuhde vaihteli EU:n jäsenvaltioissa 20,4 %:sta Irlannissa, 20,5 %:sta Luxemburgissa ja 20,6 %:sta Slovakiassa 34,3 %:iin Italiassa, 33,1 %:iin Kreikassa, 32,4 %:iin Suomessa ja 32,0 %:iin Saksassa, eli työikäisiä henkilöitä oli noin kolme jokaista 65-vuotiasta tai sitä vanhempaa henkilöä kohti.

Nuorten ja ikääntyneiden huoltosuhteet muodostavat kokonaishuoltosuhteen (joka lasketaan nuorten ja vanhojen huollettavien henkilöiden suhteena työikäiseksi katsotusta eli 15–64-vuotiaasta väestöstä), joka oli EU-28:ssa 53,2 % vuonna 2016, mikä tarkoittaa, että jokaista huollettavaa henkilöä kohti oli noin kaksi työikäistä henkilöä. Pienin kokonaishuoltosuhde EU:n jäsenvaltioista oli vuonna 2016 Slovakiassa (42,4 %) ja suurin Ranskassa (59,4 %).

EU-28:n vanhuus- ja kokonaishuoltosuhteissa on havaittavissa yleinen kasvusuuntaus. Esimerkiksi vanhuushuoltosuhde kasvo 4,3 prosenttiyksikköä (17,2 % aikaisemmasta arvostaan) viime vuosikymmenen aikana (25 %:sta 29,3 %:iin vuosina 2006–2016).

Ikäpyramidit (ks. kuviot 4 ja 5) osoittavat väestön jakauman sukupuolen ja viisi vuotta käsittävien ikäryhmien mukaan. Kukin pylväs vastaa kyseisen sukupuolen ja ikäryhmän osuutta koko väestöstä (miehet ja naiset yhteensä). EU-28:n ikäpyramidi 1. tammikuuta 2016 on kapea alhaalta, ja se on muuttumassa yhä enemmän vinoneliön kaltaiseksi useissa Euroopan maissa 1960-luvun puolivälissä vallinneen suuren syntyvyyden aiheuttamien ”suurten ikäluokkien” kohorttien vuoksi. Nämä ”suuret ikäluokat” muodostavat edelleen suuren osan työikäisestä väestöstä. Ensimmäinen näistä suurista kohorteista, joka syntyi 20–30 vuoden aikana, on nyt saavuttamassa eläkeiän, kuten vertailu vuoden 2001 ikäpyramidin kanssa osoittaa. ”Suurten ikäluokkien” pullistuma siirtyy pyramidissa ylöspäin ja jättää työikäisen väestön muodostaman alemman osan ja pyramidin pohjan kapeammaksi, kuten kuviosta 4 näkyy.

Väestön ikääntymisen aiemmat ja tulevat kehityssuuntaukset EU:ssa

Väestön ikääntyminen on pitkäaikainen kehityssuuntaus, joka alkoi Euroopassa useita vuosikymmeniä sitten. Tämä suuntaus näkyy väestön ikärakenteen muutoksissa ja ikääntyneiden osuuden kasvussa sekä työikäisten osuuden pienenemisessä koko väestöstä.

Yli 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus väestöstä kasvaa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, EFTA-maissa ja ehdokasmaissa. Viime vuosikymmenen aikana tapahtunut kasvu vaihtelee 5,2 prosenttiyksiköstä Maltassa ja 4,5 prosenttiyksiköstä Suomessa enintään 1,0 prosenttiyksikköön Belgiassa ja Luxemburgissa. Viime vuosikymmenenä (2006–2016) kasvu oli koko EU-28:ssa 2,4 prosenttiyksikköä (ks. kuvio 1). Toisaalta alle 15-vuotiaiden osuus EU-28:n väestöstä pieneni 0,4 prosenttiyksikköä.

Ikääntyneiden henkilöiden suhteellisen osuuden kasvu saattaa selittyä pitkäikäisyyden lisääntymisellä, joka on ollut havaittavissa useita vuosikymmeniä, kun elinajanodote on kasvanut (ks. kuolevuutta ja elinajanodotetta koskevat tilastot). Tätä kehitystä kutsutaan usein väestöpyramidin ”huipun ikääntymiseksi”.

Toisaalta useita vuosia jatkunut alhainen syntyvyys on edistänyt väestön ikääntymistä, sillä syntyvyyden väheneminen pienentää nuorten osuutta koko väestöstä (ks. syntyvyystilastot). Tätä prosessia kutsutaan väestöpyramidin ”pohjan ikääntymiseksi” ja se voidaan havaita EU-28:n väestöpyramidien pohjan kapenemisessa vuosina 2001–2016.

Väestön ikääntymisen tulevan kehityksen tutkimiseksi laaditut Eurostatin viimeisimmät väestöennusteet (EUROPOP2015) kattavat ajanjakson 2015–2080. EUROPOP2015-ennusteissa EU-28:n väkiluvun ennustetaan kasvavan enimmillään 528,6 miljoonaan noin vuonna 2050 ja vähenevän sen jälkeen asteittain 518,8 miljoonaan vuoteen 2080 mennessä.

Vuosien 2015 ja 2080 ikäpyramidien vertailu (ks. kuvio 5) osoittaa, että EU-28:n väestön ennustetaan ikääntyvän edelleen. Lähivuosikymmeninä ”suuriin ikäluokkiin” kuuluvien suuri määrä lisää ikääntyneiden määrää. Vuoteen 2080 mennessä pyramidi muuttuu kuitenkin enemmän suorakaiteen muotoiseksi ja kapenee huomattavasti keskiosastaan (noin 45–54-vuotiaat).

Toinen väestön ikääntymiseen liittyvä näkökohta on ikääntyneen väestönosan lisääntyvä ikääntyminen, sillä hyvin vanhojen henkilöiden suhteellinen osuus kasvaa nopeammin kuin minkään muun EU:n väestön ikäsegmentin. 80-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuuden EU-28:n väestöstä ennustetaan yli kaksinkertaistuvan 5,4 %:sta 12,7 %:iin vuosina 2016–2080 (ks. kuvio 6).

Vuosina 2016–2080 työikäisen väestön osuuden odotetaan pienenevän tasaisesti vuoteen 2050 asti, minkä jälkeen se vakiintuu jonkin verran, kun taas ikääntyneiden osuus koko väestöstä todennäköisesti kasvaa: 65-vuotiaat ja sitä vanhemmat muodostavat 29,1 % EU-28:n väestöstä vuoteen 2080 mennessä, kun tämä osuus vuonna 2016 oli 19,2 %. Eri ikäryhmien osuuksien muutosten vuoksi EU-28:n vanhuushuoltosuhteen ennustetaan lähes kaksinkertaistuvan 29,3 %:sta 52,3 %:iin vuosina 2016–2080 (ks. kuvio 7). Kokonaishuoltosuhteen ennustetaan kasvavan 53,2 %:sta 79,7 %:iin vuosina 2016–2080.

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Eurostat kerää EU:n jäsenvaltioista ja muista sen väestötietojen keräämiseen osallistuvista maista tietoja, jotka koskevat väestötilannetta kunkin vuoden tammikuun 1. päivänä. Suositeltu määritelmä on ”vakinaisesti asuva väestö”, jolla tarkoitetaan tietyn alueen asukkaiden määrää kyseisen vuoden tammikuun 1. päivänä (tai joissain tapauksessa edellisvuoden joulukuun 31. päivänä). Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisten suositusten mukaisesti ”vakinaisen asuinpaikan” määritelmä perustuu 12 kuukauden viiteajanjaksoon, eli vakinaisesti asuvaan väestöön luettavien on täytynyt asua vakinaisessa asuinpaikassaan vähintään 12 kuukauden ajan ennen viiteajankohtaa tai saapua vakinaiseen asuinpaikkaansa viiteajankohtaa edeltävien 12 kuukauden aikana aikomuksenaan asua siellä vähintään vuoden ajan. Maat saattavat kuitenkin ilmoittaa Eurostatille väestölukuja, jotka perustuvat niiden viimeisimpään väestölaskentaan ja joita on mukautettu sen jälkeen tapahtuneiden väestömuutosten osatekijöillä, tai vaihtoehtoisesti rekisteröityihin/laillisiin asukkaisiin perustuvia väestölukuja.

Kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, EFTA-maissa ja EU:n ehdokasmaissa suoritettiin väestö- ja asuntolaskenta vuonna 2011. On normaali käytäntö, että maat tarkistavat vuotuisia väestöarvioitaan, kun väestö- ja asuntolaskennan tulokset tulevat saataville. Laskennan tuloksiin perustuvat väestöarviot saattavat aiheuttaa katkoksia väestön kokoa ja rakennetta koskevissa aikasarjoissa.

Eurostat tarjoaa suuren määrän erilaisia demografisia tietoja. Väestöä koskevat tiedot sisältävät jaotteluja useiden ominaisuuksien, kuten iän, sukupuolen, siviilisäädyn ja koulutustason, mukaan.

Eurostat laatii kansallisen tason väestöennusteita joka kolmas vuosi. Nämä ennusteet ovat mahdollisia skenaarioita, joilla pyritään antamaan tietoa väestön todennäköisestä tulevasta koosta ja ikärakenteesta syntyvyyden, elinajanodotteen ja muuttoliikkeen tulevaa kehitystä koskevien oletusten perusteella. Viimeisin ennustekierros oli EUROPOP2015.

Taustaa

Euroopan komissio käyttää Eurostatin väestöennusteita analysoitaessa väestön ikääntymisen todennäköisiä vaikutuksia julkisiin menoihin. Väestön ikääntymiseen liittyvät kasvavat sosiaalimenot, kuten eläkkeet, terveydenhuolto ja yksityinen tai laitos(terveyden)hoito, lisäävät todennäköisesti työikäisen väestön taakkaa.

Monilla merkittävillä erityisesti sosiaalikysymyksiä ja taloutta koskevilla politiikanaloilla käytetään demografisia tietoja suunnittelutoimiin ja seuranta- ja arviointiohjelmiin, jotka koskevat esimerkiksi väestön ikääntymistä ja sen todennäköisiä vaikutuksia julkisen talouden ja sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyteen tai väestömuutosten taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia.

Katso myös

Fertility statistics (englanniksi)
Mortality and life expectancy statistics (englanniksi)
Population and population change statistics (englanniksi)
Population statistics at regional level (englanniksi)

Lisää Eurostat-tietoa

EUROPOP2015 — Population projections at national level (proj_15n) (englanniksi)

Aihekohtaiset osiot

Population (Demography, Migration and Projections) (englanniksi)

Metodologia / Metatiedot

Population projections (ESMS metadata file — proj_esms) (englanniksi)
Fertility (ESMS metadata file — demo_fer_esms) (englanniksi)
Mortality (ESMS metadata file — demo_mor_esms) (englanniksi)
Marriages and divorces (ESMS metadata file — demo_nup_esms) (englanniksi)
Population (ESMS metadata file — demo_pop_esms) (englanniksi)

Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot (MS Excel)

Population structure and ageing: tables and figures (englanniksi)

Muuta tietoa

The 2012 Ageing Report: Underlying Assumptions and Projection Methodologies (englanniksi)