Archive:Alueelliset koulutustilastot

Tiedot helmikuulta 2013. Tuoreimmat tiedot: Muut Eurostatin tiedot, keskeiset taulukot ja tietokanta.

Koulutus, ammatillinen koulutus ja yleisemmin elinikäinen oppiminen ovat keskeisessä asemassa Euroopan unionin (EU) talous- ja sosiaalistrategioissa. Tässä artikkelissa tarkastellaan Eurostatin alueellisia koulutustilastoja ja annetaan tietoja opintojen aloittamisesta, saavutetuista koulutustasoista ja osallistumisesta koulutukseen. Koulutus on yksi viidestä peruspilarista, joihin Euroopan kasvustrategia eli Eurooppa 2020 -strategia perustuu. Monia tässä artikkelissa esitellyistä indikaattoreista voidaankin käyttää tarkasteltaessa alueellista edistymistä Eurooppa 2020 -aloitteen viitetavoitteisiin nähden.

Kartta 1: Nelivuotiaiden osallistuminen esiasteen ja alemman perusasteen koulutukseen (ISCED-tasot 0 ja 1), NUTS 2 -alueittain, 2011 (1)
(% nelivuotiaista) – Lähde: Eurostat (educ_regind)

Kartta 2: 17-vuotiaat opiskelijat kaikilla koulutustasoilla (ISCED-tasot 0–6), NUTS 2 -alueittain, 2011 (1)
(% 17-vuotiaista) – Lähde: Eurostat (educ_regind)

Kartta 3: Opintonsa keskeyttäneet, NUTS 1 -alueittain, 2011 (1)
(% 18–24-vuotiaista) – Lähde: Eurostat (edat_lfse_16)

Kartta 4: Opintonsa keskeyttäneiden osuuden muutos, NUTS 1 -alueittain, 2006–11 (1)
(ero prosenttiyksikköinä vuosien 2011 ja 2006 välillä, % 18–24-vuotiaista) - Lähde: Eurostat (edat_lfse_16)

Kaavio 1: Opintonsa keskeyttäneet NUTS 1 -alueittain, joilla epätyypilliset erot sukupuolen mukaan, 2011 (1)
(%) - Lähde: Eurostat (edat_lfse_16)

Kartta 5: Korkea-asteen opiskelijoiden kokonaismäärä (ISCED-tasot 5 ja 6), prosenttiosuutena 20–24-vuotiaista, NUTS 2 -alueittain, 2011 (1)
(%) – Lähde: Eurostat (educ_regind)

Kartta 6: 30–34-vuotiaat korkea-asteen koulutuksen (ISCED-tasot 5 ja 6) suorittaneet, NUTS 1 -alueittain, 2011 (1)
(% 30–34-vuotiaista) – Lähde: Eurostat (edat_lfse_12)

Kartta 7: 30–34-vuotiaiden korkea-asteen koulutuksen (ISCED-tasot 5 ja 6) suorittaneiden osuuden muutos, NUTS 1 -alueittain, 2006–11 (1)
(ero prosenttiyksiköinä vuosien 2011 ja 2006 välillä, % 30–34-vuotiaista) - Lähde: Eurostat (edat_lfse_12)

Kartta 8: 25-64-vuotiaat korkea-asteen koulutuksen (ISCED-tasot 5 ja 6) suorittaneet, NUTS 2 -alueittain, 2011 (1)
(% 25–64-vuotiaista) – Lähde: Eurostat (edat_lfse_11)

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

EU-27:ää koskevista vuoden 2010 luvuista käy ilmi, että tavanomaisessa koulutusjärjestelmässä opiskelevien määrä kaikilla koulutustasoilla perusasteen koulutuksesta tutkijakoulutusasteeseen oli noin 93,1 miljoonaa. Lisäksi esiasteen koulutuksen piirissä oli 14,9 miljoonaa lasta.

Nelivuotiaiden osallistuminen koulutukseen

Lakisääteinen koulun aloittamisikä vaihtelee EU:n jäsenvaltioittain. Luxemburgissa ja Pohjois-Irlannissa (Yhdistynyt kuningaskunta) oppivelvollisuus alkaa nelivuotiaana. Muilla EU:n alueilla oppivelvollisuuden alku vaihtelee viiden ja seitsemän ikävuoden välillä. Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa esiopetukseen osallistuminen on vapaaehtoista. Eurooppa 2020 -strategiassa korostetaan pienten lasten koulutukseen osallistumisasteen nostamista, jotta he voisivat valmistautua oppivelvollisuuden alkuun. Yksi strategian yleistavoitteista on nostaa esiopetukseen osallistuvien lasten osuus vähintään 95 %:iin vuoteen 2020 mennessä.

Kartasta 1 käy ilmi, että koko EU-27:ssä 91,7 % nelivuotiaista osallistui esiasteen tai alemman perusasteen koulutukseen vuonna 2010. Nelivuotiaiden osallistumisaste esiasteen tai alemman perusasteen koulutukseen oli yleisesti korkea (kansallinen keskiarvo 95 %) Belgiassa, Tanskassa, Saksassa, Irlannissa, Espanjassa, Ranskassa, Italiassa, Luxemburgissa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä Islannissa ja Norjassa. Sen sijaan Kreikassa, Puolassa ja Suomessa alle 70 % nelivuotiaista osallistui esiasteen opetukseen. Osallistumisaste oli matalampi myös Euroopan vapaakauppaliittoon eli Eftaan kuuluvissa Liechtensteinissa ja Sveitsissä sekä Kroatiassa, entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa ja Turkissa, jotka ovat liittyviä ja ehdokasmaita.

EU:ssa oli 55 aluetta, joilla yli 99,0 % nelivuotiaista osallistui esiasteen tai alemman perusasteen koulutukseen vuonna 2011. Näitä oli eniten Ranskassa (16 NUTS-tason 2 aluetta). Lisäksi alueita oli Espanjassa (13 aluetta), Alankomaissa (seitsemän aluetta) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (seitsemän NUTS 1 -aluetta), Belgiassa ja Italiassa (viisi aluetta kummassakin) sekä yksi alue Tanskasssa (Sjælland).

EU:ssa oli 14 aluetta, joissa enintään 65,0 % nelivuotiaista osallistui esiasteen tai alemman perusasteen koulutukseen. Alhaisin osallistumisaste nelivuotiailla oli Pohjois-Puolan alueella Warminsko-Mazurskie (50,4 %). Alueita, joilla osallistuminen on suhteellisen vähäistä, oli lähinnä Puolassa (11 aluetta). Lisäksi tähän ryhmään kuului yksi alue Slovakiassa (Východné Slovensko) sekä Kreikka ja Suomi, joista on saatavilla ainoastaan koko maan tiedot.

Efta-maiden alueista nelivuotiaiden osallistumisaste esiasteen tai alemman perusasteen koulutukseen oli korkea Islannissa (kansalliset tiedot vuodelta 2010) ja kaikilla seitsemällä Norjan alueella. Näillä osallistumisaste oli yli 95 %. Sitä vastoin osallistumisaste Liechtensteinissa ja kuudella Sveitsin seitsemästä alueesta oli verrattain alhainen. Se vaihteli 62,0 %:sta alueella Région lémanique 16,4 %:iin alueella Zentralschweiz. Ainoa poikkeus tästä yleisestä suuntauksesta oli Sveitsin alue Ticino (jonka rajanaapuri on Italia), jossa osallistumisaste oli 98,3 %.

Liittyvien ja ehdokasmaiden kaikilla alueilla nelivuotiaiden osallistumisaste esiasteen tai alemman perusasteen koulutukseen oli enintään 65,0 %. Kroatiasta ja entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta oli saatavilla ainoastaan kansalliset tiedot (vuodelta 2010). Näissä maissa osallistumisaste oli 57,4 % ja 24,0 %. Yli puolessa Turkin 25:stä tason 2 alueesta vähemmän kuin 20,0 % nelivuotiaista osallistui esiasteen tai alemman perusasteen koulutukseen vuonna 2011. Pienin osallistumisaste oli Etelä-Turkin alueella Gaziantep, Adıyaman, Kilis (9,7 %) ja seuraavana oli İstanbul (10,9 %)

17-vuotiaat opiskelijat

17-vuotiaiden opiskelijoiden määrä (yhteensä kaikilla koulutustasoilla) EU-27:ssä vuonna 2010 oli 5,2 miljoonaa eli 91,7 % 17-vuotiaiden koko ikäryhmästä. 17 vuoden ikä on merkittävä, sillä juuri silloin nuoren täytyy yleensä valita jokin seuraavista: yleissivistävän koulutuksen jatkaminen, jonkin ammattillisen koulutuksen aloittaminen tai työnhaku. 17-vuotiaiden koulutukseen osallistuvien määrä suhteessa 17-vuotiaiden koko ikäryhmään oli yli 80 % suurimmassa osassa EU:n alueita vuonna 2011, ja samanlainen tilanne vallitsi myös kaikilla Efta-maiden alueilla — ks. kartta 2. Näin ollen suurin osa 17-vuotiaista jatkaa syystä tai toisesta koulutusjärjestelmän piirissä myös oppivelvollisuuden päättymisen jälkeen. Monilla alueilla koulutukseen osallistuvien 17-vuotiaiden määrä oli suurempi kuin kyseisellä alueella asuvien 17-vuotiaiden määrä. Tämä voi johtua muun muassa siitä, että muualla asuvat opiskelijat liikkuvat aluerajojen yli voidakseen opiskella toisella alueella (tai toisessa maassa) sijaitsevassa oppilaitoksessa, joka tarjoaa tietyn kurssin tai koulutusohjelman.

Vuonna 2011 19:lla EU:n alueella vähemmän kuin neljä viidestä 17-vuotiaasta jatkoi opintojaan. Eniten tällaisia alueita oli Romaniassa (viisi kahdeksasta NUTS 2 -tason alueesta). Verrattain alhaisia osuuksia oli myös seuraavilla saarialueilla: Malta (yksi alue tällä NUTS-tasolla), Illes Balears (Espanja) ja Região Autónoma dos Açores (Portugali). Koulutukseen osallistuvien 17-vuotiaiden osuus oli enintään 80,0 % myös kolmella Pohjois-Italian alueella (Provincia Autonoma di Bolzano/Bozen, Provincia Autonoma di Trento ja Lombardia) sekä kolmella NUTS-tason 1 alueella Yhdistyneessä kuningaskunnassa (East Midlands Yorkshire and the Humber ja Wales) Viidessä muussa maassa oli kussakin yksi alue, jossa harvempi kuin neljä viidestä 17-vuotiaista jatkoi opintojaan. Nämä olivat Province/Provincie Vlaams-Brabant Belgiassa, Yugoiztochen Bulgariassa, Strední Cechy Tšekissä, Ranskan merentakainen alue Guyana ja Niederösterreich Itävallassa. On huomattava, että jotkut opiskelijat, joiden kotipaikka on tietyllä alueella, voivat joutua siirtymään (tai voivat haluta siirtyä) toiselle alueelle (tai esimerkiksi Maltan kohdalla toiseen maahaan) voidakseen jatkaa opintojaan oppivelvollisuusiän päättymisen jälkeen.

Eftan-maiden alueista pienin osuus 17-vuotiaista jatkoi opintojaan harvaan asutuilla alueilla Nord-Norge (Norja) ja Islanti (tällä tasolla kansalliset tiedot vuodelta 2010) sekä kolmella alueella Keski-Sveitsissä, jotka lännestä itään lueteltuina ovat Espace Mittelland, Zentralschweiz ja Ostschweiz — vaikka osuus kaikilla näillä alueilla olikin selvästi yli 80,0 %. Liittyvien ja ehdokasmaiden alueista opintojaan jatkavien 17-vuotiaiden osuus oli yli 80,0 % Kroatiassa (kansalliset tiedot) ja kolmella Turkin alueella (pääkaupunkialue Ankara ja kaksi Luoteis-Turkin aluetta, Bursa, Eskişehir, Bilecik ja Tekirdağ, Edirne, Kırklareli). Turkissa oli neljä aluetta, joissa opintojaan jatkavien 17-vuotiaiden osuus oli 50,0 % tai vähemmän — ne kaikki oli Etelä- ja Itä-Turkissa: Sanlıurfa, Diyarbakır; Mardin, Batman, Sırnak, Siirt; Ağri, Kars, Iğdir, Ardahan; ja Van, Muş, Bitlis, Hakkari. Opintojaan jatkavien 17-vuotiaiden osuus oli pienin alueella Van, Mus, Bitlis, Hakkari, jossa se oli vain hieman yli kolmannes (35,5 %) vuonna 2011.

Opintonsa keskeyttäneet

Tämä indikaattori antaa tietoa opintonsa keskeyttäneistäja osoittaa niiden 18–24-vuotiaiden osuuden, jotka ovat suorittaneet vain ylemmän perusasteen koulutuksen ja jotka eivät jatka opintoja. EU-27:ssä 13,5 % 18–24-vuotiaista luokiteltiin vuonna 2011 opintonsa keskeyttäneisiin. Miehillä (15,3 %) opintonsa keskeyttäneiden osuus oli hiukan suurempi kuin naisilla 11,6 %). EU:n kasvustrategiassa eli Eurooppa 2020 -strategiassa on asetettu EU-27:n tavoitteeksi laskea opintonsa keskeyttävien osuus alle 10 %:iin vuoteen 2020 mennessä. Kullekin jäsenvaltiolle on oma tavoitteensa, jotka vaihtelevat 5 %:sta 29 %:iin.

Kartasta 3 käy ilmi, että opintonsa keskeyttäneiden osuus vaihteli suuresti EU:ssa vuonna 2011. NUTS 1 -tasolla oli 26 aluetta, jolla vain joka kymmenes 18–24-vuotiaista oli luokiteltu opintonsa keskeyttäneiksi (kartalla ensimmäiset kaksi sävyä). Useimmat näistä 26 alueesta sijaitsivat Keski- ja Itä-Euroopassa, jossa tilastoitiin alhaisimpia opintonsa keskeyttäneiden osuuksia. Tämä alue ulottuu Liettuasta Puolan kuuden NUTS 1 -tason alueen kautta Tšekkiin ja Slovakiaan (kumpikin muodostavat yhden alueen tällä NUTS-tasolla) ja Unkarin pääkaupunkialueelle (Közép-Magyarország) ja jatkuu edelleen Itävallan kolmen alueen kautta Sloveniaan. Kaikkiaan nämä 26 aluetta sijaitsevat 15:ssä eri EU-jäsenvaltiossa. Niihin kuuluivat myös kolme neljästä NUTS 1 -tason alueesta Alankomaissa, Ruotsin kaikki kolme tämän tason aluetta sekä yksi alue Belgiasta (Vlaams Gewest), Bulgariasta (pääkaupunkialue Yugozapadna i yuzhna tsentralna Bulgaria), Tanskasta (tällä NUTS-tasolla yksi alue), Ranskasta (Ouest), Luxemburgista (tällä NUTS-tasolla yksi alue) ja Suomesta (saatavilla ainoastaan kansalliset tiedot).

Vain viidella alueella opintonsa keskeyttäneiden osuus oli enintään 5,0 %. Nämä alueet olivat Slovenia (4,2 %), kaksi Puolan aluetta (Poludniowy ja Centralny) (kumpikin 4,6 %), Tšekki (4,9 %) ja Slovakia (5,0 %).

Yhdellätoista NUTS 1 -tason alueella opintonsa keskeyttäneiden osuus oli yli viidennes 18–24-vuotiaista. Nämä alueet sijaitsivat Etelä-Euroopassa. Niihin kuului viisi Espanjan aluetta (kaikki paitsi Comunidad de Madrid ja Noreste), kaikki kolme Portugalin aluetta, Italian saaret (Isole), Malta (yksi alue NUTS 1 -tasolla) ja Romanian itäosa (Macroregiunea doi). Opintonsa keskeyttäneiden osuudet olivat suurimmat kolmella saarien muodostamalla alueella. Nämä olivat Portugalin Região Autónoma dos Açores (44,3 %) ja Região Autónoma da Madeira (37,3 %), sekä Malta (33,5 %; on huomattava että Maltan tietosarjaa tarkastetaan parhaillaan). Näiden lisäksi vain kahdella Espanjan alueella — Etelä-Espanjassa (Sur) ja Kanariansaarilla (Canarias) — opintonsa keskeyttäneiden osuus 18–24-vuotiaista oli yli 30,0 . On huomattava, että virallisesti vanhempiensa luona asuvat nuoret voivat opiskella toisella alueella tai toisessa maassa. Tätä indikaattoria onkin tulkittava varovaisesti, sillä suuri osa opiskelijoista muuttaa pois omalta alueeltaan opiskellakseen muualla.

Kartassa 4 esitetään opintonsa keskeyttäneiden osuuden muutos — vertailu perustuu yleensä viiden vuoden jaksoon 2006–11. Koko EU-27:ssä opintonsa keskeyttäneiden osuus laski 2,0 prosenttiyksikköä eli 15,5 %:sta 13,5 %:iin vuonna 2011. Eniten osuus oli supistunut Portugalin kolmella alueella — ja jyrkin pudotus todettiin Manner-Portugalissa (Continente), jossa osuus pienentyi 15,9 prosenttiyksikköä ja oli 22,3 %. Portugalin kolme aluetta olivat ainoat EU:ssa, joissa opinnot keskeyttäneiden osuus supistui vähintään 10,0 prosenttiyksikköä vuosina 2006–11. Eri puolilla EU:ta oli viisi muuta aluetta, jossa opintonsa keskeyttäneiden osuus supistui vähintään 5,0 prosenttiyksikköä. Näihin kuului kaksi Espanjan aluetta (Comunidad de Madrid ja Sur), East Midlands Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Malta (yksi alue tällä NUTS-tasolla; on jälleen huomattava, että Maltan tietosarjoja tarkastetaan parhaillaan) ja Pohjois-Kreikan alue Voreia Ellada.

Lisäksi opintonsa keskeyttäneiden määrä supistui huomattavasti useimmilla Turkin alueilla. Kahta lukuun ottamatta määrä pienentyi kaikilla Turkin alueilla vähintään 5,0 prosenttiyksikköä. Nämä kaksi poikkeusta olivat Itä-Turkin alue Ortadoğu Anadolu ja pääkaupunkialue Bati Anadolu, joissa osuudet kuitenkin pienentyivät 4,1 ja 4,6 prosenttiyksikköä. Opintonsa keskeyttäneiden osuus supistui jyrkimmin (yli 10 prosenttiyksikköä) Turkin kummallakin laidalla: Kaakkois-Turkin alueella Güneydoğu Anadolu ja Länsi-Turkin alueella Ege (johon sisältyy İzmirin kaupunki). Opintonsa keskeyttävien osuus pienentyi merkittävästi myös entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa. Siellä pudotusta oli 9,3 prosenttiyksikköä. Efta-maissa ainoa alue, jossa opintonsa keskeyttäneiden osuus pienentyi vähintään 5,0 prosenttiyksikköä, oli Islanti (yksi alue tällä NUTS-tasolla), jossa osuus supistui 5,9 prosenttiyksikköä.

Niistä 95 alueesta, joiden tiedot ovat saatavilla kartassa 4, opintojensa keskeyttäneiden osuus kasvoi 18:ssa vuosina 2006–11. Kroatia (yksi alue tällä NUTS-tasolla) oli näistä ainoa EU:n ulkopuolinen alue. Useimmiten osuus kasvoi kuitenkin verrattain vähän vuosina 2006–2011, sillä 13 alueella (Kroatia mukaan luettuna) opintonsa keskeyttäneiden osuus lisääntyi enintään 1,0 prosenttiyksikköä. Loput viisi aluetta sijaitsivat viidessä eri jäsenvaltiossa. Suurinta opintojensa keskeyttäneiden osuuden kasvu oli alueella Macroregiunea unu (Luoteis- ja Keski-Romania) (4,4 prosenttiyksikköä). Lounais-Ranska (Sud-Ouest), Skotlanti Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Luxemburg (yksi alue tällä NUTS-tasolla) ja Lounais-Puolan alue Poludniowo-Zachodni olivat myös alueita, jolla opintonsa keskeyttäneiden osuus kasvoi yli 1,0 prosenttiyksikköä vuosina 2006–2011.

Tietoja opintonsa keskeyttäneiden osuudesta voidaan tarkastella myös sukupuolen mukaan. Kuten edellä todettiin, opintonsa keskeyttäneiden osuus naisilla oli EU-27:ssa vuonna 2011 keskimäärin 3,7 prosenttiyksikköä pienempi kuin vastaava osuus miehillä. Suurimmat erot sukupuolten välillä todettiin Etelä-Euroopassa, jossa opintonsa keskeyttäneiden osuus miehillä oli yleisesti ottaen paljon suurempi kuin naisilla — ks. kaavio 1. Näin oli erityisesti Kreikassa, Espanjassa, Italiassa ja Portugalissa sekä saarialueilla Kyproksessa ja Maltassa (kumpikin maa muodostaa yhden alueen; jälkimmäisen tietoja tarkastetaan parhaillaan) mutta myös Latviassa ja Liettuassa (kumpikin maa muodostaa yhden alueen), Ranskan alueilla Méditerranée ja Nord - Pas-de-Calais, Belgian alueella Région Wallonne ja Yhdistyneen kuningaskunnan alueella Northern Ireland.

NUTS 1 -tasolla tiedot olivat saatavilla 84:ltä EU:n alueelta, joista vain kuudella alueella opintonsa keskeyttäneiden osuus vuonna 2011 oli pienempi miehillä kuin naisilla. Näihin kuuluivat Bulgarian kumpikin NUTS 1 -tason alue. Jakauma oli kaikkien epätyypillisin Bulgarian alueella Severna i yugoiztochna Bulgaria (Pohjois- ja Lounais-Bulgaria), joissa opintonsa keskeyttäneiden osuus miehillä (15,6 %) oli 3,0 prosenttiyksikköä pienempi kuin naisten vastaava osuus (18,6 %). Etelä-Itävallan alueella Südösterreich opintonsa keskeyttäneiden osuus miehillä oli 2,0 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin vastaava osuus naisista. Lopuilla neljällä alueella, joilla opintonsa keskeyttäneiden miesten osuus oli pienempi, erot sukupuolten välillä olivat vähäisiä. Kaikilla näillä alueilla opintonsa keskeyttäneiden miesten osuus oli 0,5 tai 0,6 prosenttiyksikköä pienempi kuin naisilla: Yugozapadna i yuzhna tsentralna (alue kattaa lopun osan Bulgariaa), kaksi aluetta Yhdistyneen kuningaskunnan länsiosassa (Wales ja West Midlands) sekä Dunántúl (Länsi-Unkari).

Opintonsa keskeyttäneiden osuus oli johdonmukaisesti suurempi miesten kuin naisten keskuudessa kaikilla Efta-alueilla. Tämä koskee erityisesti Norjaa ja Islantia (tällä tasolla yksi alue kummassakin maassa), joissa opintonsa keskeyttäneiden osuus miehillä oli 6,8 ja 5,1 prosenttiyksikköä suurempi kuin naisilla. Opintonsa keskeyttäneiden osuus oli pienempi naisilla kuin miehillä myös Kroatiassa (ainoastaan kansalliset tiedot saatavilla). Turkissa kaikilla tason 1 alueilla opintonsa keskeyttäneiden osuus oli kuitenkin miehillä pienempi kuin naisilla. Sukupuolten väliset erot olivat kaksinumeroisia puolessa Turkin alueita, ja suurin eli 16,8 prosenttiyksikön ero oli Koillis-Turkin alueella Kuzeydoğu Anadolu. Myös entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa opintonsa keskeyttäneiden osuus miehillä (3,3 prosenttiyksikköä) oli pienempi kuin naisilla.

Korkea-asteen opiskelijat

Korkea-asteen koulutuksella tarkoitetaan koulutusta, jota annetaan yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa, teknillisissä korkeakouluissa ja muissa oppilaitoksissa, joissa voi suorittaa akateemisen loppututkinnon tai ammattitutkinnon. Vuonna 2010 (opintovuosi 2009/2010 ) EU-27:ssä oli 19,8 miljoonaa korkea-asteen opiskelijaa. Tämä oli 62,7 % kaikista 20–24-vuotiaista.

Kartasta 5 käy ilmi korkea-asteen opiskelijoiden määrä kullakin alueella suhteessa kyseisen alueen 20–24-vuotiaisiin. Tämä antaa kuvan siitä, miten houkutteleva kukin alue on korkea-asteen opiskelijoille. On huomattava, että opiskelijat eivät välttämättä asu alueella, jolla he opiskelevat. Tästä syystä tietyillä alueilla luvut ovat erittäin korkeita (jopa yli 100 %), koska niillä on suuri määrä yliopistoja tai muita korkea-asteen oppilaitoksia. Nämä korkeat suhdeluvut perustuvat siihen, että tällaiset alueet houkuttelevat huomattavan määrän opiskelijoita muilta alueilta. On syytä huomata myös, että koulutuksen ja oppimisen edistäminen yhteiskunnassa yleisesti johtaa siihen, että korkea-asteen opiskelijat kuuluvat entistä enemmän muuhun ikäryhmään kuin perinteiseen 20–24-vuotiaiden ikäryhmään (jota käytetään nimittäjänä tässä yhteydessä).

Lukuvuonna 2010/2011 niistä 16 alueesta, joilla oli enemmän korkea-asteen opiskelijoita kuin alueella asuvia 20–24-vuotiaita, suurin osa (11) oli pääkaupunkialueita: Praha (Tšekki), Bratislavský kraj (Slovakia), Bucuresti - Ilfov (Romania), Wien (Itävalta), Région de Bruxelles-Capitale/Brussels Hoofdstedelijk Gewest (Belgia, tiedot vuodelta 2009/2010), Mazowieckie (Puola), Zahodna Slovenija (Slovenia), Comunidad de Madrid (Espanja), Lisboa (Portugali), Attiki (Kreikka, tiedot vuodelta 2008/2009) ja Közép-Magyarország (Unkari). Neljä niistä viidestä muusta alueesta, joilla oli enemmän korkea-asteen opiskelijoita kuin alueella asuvia 20-24-vuotiaita, oli Pohjois- ja Länsi-Kreikassa — kaikilla näistä alueista korkea-asteen opiskelijoiden ja 20–24-vuotiaiden suhdeluku oli suurempi kuin Kreikan pääkaupunkialueella (Attiki). Viides tällainen alue oli Belgiassa (Province/Provincie Brabant Wallon).

Korkea-asteen opiskelijoita oli eniten pääkaupunkialueella myös Bulgariassa, Tanskassa, Irlannissa, Ranskassa, Italiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, joskin näissä maissa osuus oli alle 100 %. Saksa oli ainoa suurikokoinen jäsenvaltio, jossa suurin korkea-asteen opiskelijoiden keskittymä ei ollut pääkaupunkialueella, sillä alueilla Hamburg (75,4 %) ja Bremen (71,0 %) osuus oli pääkaupunkialuetta Berlin (65,7 %) suurempi. Muut poikkeukset tästä yleisestä suuntauksesta tilastoitiin Alankomaissa (jossa alueella Groningen oli suurin korkea-asteen opiskelijoiden keskittymä (90,3 %)) ja Ruotsin pohjoisimmissa osissa (jossa alueella Övre Norrland oli suurin korkea-asteen opiskelijoiden osuus (97,5 %)).

Efta-maissa korkea-asteen opiskelijoiden prosenttiosuus 20–24-vuotiaista oli suurin Norjan alueilla Trøndelag ja Oslo og Akershus (joissa osuus ylitti 100 %) ja Sveitsin alueella Zürich (97,9 %).

Turkissa korkea-asteen opiskelijoiden osuus oli erityisen suuri alueella Bursa, Eskişehir, Bilecik — syynä tähän voi olla se, että alueella sijaitsee avoin yliopisto (Eskişehir), jossa suuri osuus opiskelijoista on etäopiskelijoita. Kaikilla muilla liittyvien ja ehdokasmaiden alueilla korkeakouluopiskelijoiden osuus 20–24-vuotiaista oli alle 60 %.

Korkea-asteen tutkinnot

Tämän artikkelin kolme viimeistä karttaa kuvaavat korkea-asteen koulutuksen (yliopistotutkinto tai vastaava) saaneen väestön osuutta. Kartta 6 antaa tietoja viime aikoina suoritetuista korkea-asteen tutkinnoista 30–34-vuotiaiden ikäryhmässä. Kartta 7 antaa tietoa korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuuden muutoksista analysoimalla saman ikäryhmän eroja vuosina 2006 ja 2011. Kartta 8 tarjoaa tietoa laajemmasta ikäryhmästä eli 25–64-vuotiasta ja kuvaa korkea-asteen koulutuksen saaneen työikäisen väestön osuutta.

Koko EU-27:ssä hieman yli kolmannes (34,6 %) 30–34-vuotiaista oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon vuonna 2011. Nämä luvut tukevat oletusta, että yhä kasvava osuus EU:n väestöstä jatkaa opintoja korkeammalle tasolle — mikä onkin Eurooppa 2020 -strategian yksi tavoite. Sen mukaan vuoteen 2020 mennessä vähintään 40 %:n EU-27:n 30–34-vuotiaista pitäisi suorittaa korkea-asteen tutkinto.

Kartta 6 osoittaa, että vuonna 2011 EU:ssa oli 30 aluetta (niistä 91:stä NUTS 1 -tason alueesta, joiden tiedot olivat saatavilla), joissa yli 40 % 30–34-vuotiaista oli saanut korkea-asteen koulutuksen. Näistä alueista kuusi oli Yhdistyneessä kuningaskunnassa, neljä Espanjassa ja Ranskassa, Belgiasta mukana olivat kaikki kolme aluetta, Ruotsista kaksi maan kolmesta alueesta sekä yksi alue Saksasta, Unkarista, Alankomaista ja Puolasta. Myös Tanska, Viro, Irlanti, Kypros, Liettua ja Luxemburg ilmoittivat , että yli 40 % maan 30–34-vuotiaista oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon (kukin näistä maista muodostaa yhden alueen tällä NUTS-luokituksen tasolla). Sama koskee myös Suomea (josta saatavilla ovat ainoastaan kansalliset tiedot).

Koska suurin osa 30–34-vuotiaista on päättänyt korkea-asteen opintonsa ennen 30 ikävuottaan, tätä indikaattoria voidaan käyttää myös arvioitaessa alueiden houkuttelevuutta (vetovaikutusta) siltä osin, millaisia työllistymismahdollisuuksia ne tarjoavat valmistuneille. EU:ssa oli seitsemän aluetta, joissa yli puolet 30–34-vuotiaista on suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Yhdistyneessä kuningaskunnassa korkea-asteen tutkinnon suorittaneita oli runsaasti Lontoossa (London), alueella South East (Lontoon naapurialue) ja Skotlannissa (Scotland), Espanjassa taas pääkaupunkialueella Comunidad de Madrid ja alueella Noreste (johon kuuluvat Bilbao, Donostia-San Sebastián ja Zaragoza). Myös kaksi muuta aluetta, joilla korkea-asteen opintojen suorittaneiden osuus oli yli 50,0 %, kuului pääkaupunkialueisiin. Nämä olivat Île de France (joka sisältää Pariisin ja sitä ympäröivän alueen) ja Itä-Ruotsin alueen Östra Sverige (joka sisältää Tukholman).

Kuudella alueella sitä vastoin vähemmän kuin joka viides 30–34-vuotiaista oli vuonna 2011 saanut korkea-asteen koulutuksen. Kolme näistä kuudesta alueesta sijaitsi Romaniassa (ja niissä osuudet vaihtelivat väillä 16,5 %–18,0 %). Romaniassa poikkeuksena NUTS 1 -tasolla oli ainoastaan pääkaupunkialue Macroregiunea trei. Kaksi näistä kuudesta alueesta sijaitsi Italiassa, ja toisella suhdeluku oli koko EU:n matalin. Tämä oli Isole (16,1 %), johon kuuluvat Sardinia ja Sisilia. Toinen Italian alue oli Etelä-Italia (Sud, 16,6 %). Viimeinen näistä kuudesta alueesta oli Saksan Saarland (19,1 %).

Bati Anadolu (23.6 %) — johon sisältyy Turkin pääkaupunki Ankara — oli ainoa Turkin alue, jolla useampi kuin joka viides 30–34-vuotiaista oli saanut korkea-asteen koulutuksen. Osuus on pienin kartan 6 mukaan Koillis-Turkin alueella (Kuzeydoğu Anadolu), jossa vain hieman useampi kuin joka kymmenes (10,2 %) 30–34-vuotiaista oli saanut korkea-asteen koulutuksen.

Toiseksi viimeinen kartta osoittaa muutoksen 30–34-vuotiaiden korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuudessa väestöstä vuosina 2006–11. Koko EU-27:ssä osuus kasvoi 5,7 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana siten, että korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 30–34-vuotiaista oli 34,6 % vuonna 2011. Jos tämä muutosvauhti jatkuu vuoteen 2020, voidaan saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoite, jonka mukaan vähintään 40 %:lla EU-27:n 30–34-vuotiaista pitäisi olla korkea-asteen koulutus.

30–34-vuotiaiden korkea-asteen koulutustason saavuttaneiden osuuden kasvu oli nopeinta Latviassa (kansalliset tiedot tällä NUTS-tasolla), jossa osuus kasvoi 16,5 prosenttiyksikköä vuodesta 2006 vuoteen 2011. EU:ssa oli 12 muuta aluetta, joissa kasvu oli kaksinumeroista. Näihin kuuluivat Puolan kaikki kuusi NUTS 1 -tason aluetta, neljä Yhdistyneen kuningaskunnan alueetta (myös Lontoo), Unkarin pääkaupunkialue (Közép-Magyarország) ja Tšekki (yksi alue tällä NUTS-tasolla).

Kahdeksalla alueella korkea-asteen koulutustason saavuttaneiden osuus 30–34-vuotiaista kuitenkin pienentyi vuosina 2006–11. Yksikään näistä osuuden pienentymisistä ei ollut erityisen merkittävä, sillä suurin muutos oli 0,7 prosenttiyksikköä alueella Südösterreich. Seitsemästä muusta alueesta kaksi oli Ranskassa (myös pääkaupunkialue Île de France) Lisäksi näihin alueisiin kuuluivat saarivaltiot Kypros ja Malta sekä Vlaams Gewest (Belgia), Mecklenburg-Vorpommern (Saksa) ja koko Suomi (josta ainoastaan kansalliset tiedot ovat saatavilla).

Kartasta 8 käy ilmi korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 25–64-vuotiaista. Kunkin alueen väestörakenteella on jonkin verran vaikutusta tähän indikaattoriin, sillä nuoremmilla sukupolvilla on yleensä korkeampi koulutustaso (koska yhä suurempi osuus väestöstä opiskelee pidempään ja korkeammille koulutustasolle). Vuonna 2011 keskimäärin 26,8 % EU-27:n työikäisestä väestöstä (25–64-vuotiaat) oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Tätä voidaan verrata 30–34-vuotiaiden vastaavaan osuuteen (34,6 %) — jolloin sukupolvien väliset koulutustasoerot käyvät ilmi.

EU:ssa oli 39 NUTS 2 -aluetta (yhteensä 258 alueesta, joiden tiedot ovat saatavilla), joilla yli 35,0 % 25–64-vuotiaasta väestöstä oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Kuten 30–34-vuotiaita koskevassa tarkastelussakin suurimmat osuudet olivat tyypillisiä pääkaupunkialueille tai muille tiheään asutuilla kaupunkialueille. Näiden alueiden tarjoamat työllistymismahdollisuudet houkuttelevat erittäin ammattitaitoisia ihmisiä. Yhdistyneessä kuningaskunnassa oli 15 aluetta, joissa yli 35,0 %:lla 25–64-vuotiaista oli korkea-asteen koulutus. Tällaisia alueita oli neljä Belgiassa ja Espanjassa, kaksi Saksassa, Ranskassa, Alankomaissa ja Ruotsissa sekä yksi Tšekissä, Tanskassa, Irlannissa ja Slovakiassa. Pääkaupunkialueiden vetovoima oli ilmeinen, sillä ne olivat mukana kaikissa niissä 11 jäsenvaltiossa, joissa vähintään yhdellä alueella yli 35,0 %:lla 25–64-vuotiaista oli korkea-asteen koulutus. Lisäksi osuus oli yli 35,0 % koko Virossa, Kyproksessa ja Luxemburgissa (kaikki kolme muodostavat NUTS 2 -tasolla yhden alueen), kuten Suomessakin (josta on saatavilla ainoastaan kansalliset tiedot).

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 25–64-vuotiaista oli suurin alueella Inner London (Yhdistynyt kuningaskunta, 59,7 %) ja toiseksi suurin (55,7 %) Belgian alueella Brabant Wallon (Brysselin eteläpuolella). Ainoastaan näillä alueilla työikäisen väestön enemmistöllä oli korkea-asteen koulutus. EU:n jäsenvaltioiden ulkopuolella korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 25–64-vuotiaista oli suurin Norjan pääkaupunkialueella Oslo og Akershus ja Zürichissä (Sveitsi) (48,8 % ja 42,6 %). Kahdella muulla Norjan ja kahdella muulla Sveitsin alueella osuus oli yli 35,0 %.

Toisessa ääripäässä oli 75 EU:n aluetta, joissa korkeintaan 20 % 25–64-vuotiaista oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Näistä alueista 19 oli Italiassa (kaikki Italian alueet, joilta tiedot ovat saatavilla), kahdeksan Itävallassa (kaikki paitsi pääkaupunkialue Wien) seitsemän Tšekissä, Romaniassa ja Kreikassa (kaikki paitsi pääkaupunkialueet Praha ja Bucuresti – Ilfov sekä hieman yli puolet kaikista Kreikan alueista), kuusi Unkarissa ja Portugalissa (kaikki paitsi että pääkaupunkialueet Közép-Magyarország ja Lisboa), neljä Bulgariassa ja Puolassa, kolme Slovakiassa (kaikki paitsi pääkaupunkialue Bratislavský kraj), kaksi Ranskassa ja yksi Espanjassa. Myös Maltassa (joka muodostaa NUTS 2 -tasolla yhden alueen) osuus oli alle 20 %. Eri maiden sisällä korkeakoulutuksen saaneen työikäisen väestön osuus on usein pienin maaseudun tai syrjäseutujen alueilla – esimerkiksi Italian saarilla, eteläisissä osissa ja vuoristoalueilla, Portugalin saarialueilla Região Autónoma dos Açores ja Região Autónoma da Madeira tai maaseudulla Alentejon alueella sekä Romanian itäosan alueilla.

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 25–64-vuotiaista oli vähintään 20 % kaikilla Efta-maiden alueella — Eftan alueista osuus oli pienin alueella Hedmark og Oppland, joka on melko vuoristoinen ja Norjan ainoa sisämaa-alue (29,0 %). Ankara (23,7 %) oli puolestaan ainoa liittyvien ja ehdokasmaiden alue (niistä, joiden tiedot olivat saatavilla), jossa useampi kuin joka viides 25–64-vuotiaista oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Turkissa oli yhdeksän NUTS 2 -tason aluetta, joissa vähemmän kuin joka kymmenes 25–64-vuotiaista oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Osuus oli pienin Koillis-Turkin alueella Ağri, Kars, Iğdir, Ardahan (6,7 %).

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Koska koulutusjärjestelmän rakenne vaihtelee eri maissa mutta järjestelmiä on voitava vertailla, tarvitaan yhteiset puitteet, joissa määritetään, miten alueelliset, kansalliset ja kansainväliset koulutustilastot ja indikaattorit kerätään, kootaan ja esitetään. Tietojen keruun perustan muodostaa Kansainvälinen koulutusluokitus (ISCED). ISCED-97 on vuonna 1997 käyttöön otetun luokituksen voimassa oleva versio, jossa luokitellaan kaikki koulutusohjelmat koulutusaloittain ja -tasoittain. Siinä esitetään peruskäsitteet ja -määritelmät. Täydellinen kuvaus on saatavilla Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-,tiede-ja kulttuurijärjestön (Unesco) tilastoinstituutin (UIS) www-sivuilla (englanniksi). ISCED-97:ssä erotetaan seitsemän koulutustasoa:

esiasteen koulutus (taso 0);
alemman perusasteen koulutus (taso 1);
ylemmän perusasteen koulutus (taso 2), keskiasteen koulutus (taso 3);
keskiasteen jälkeinen koulutus, joka ei ole korkea-asteen koulutusta (taso 4)
korkea-asteen koulutus (taso 5) ja tutkijakoulutusaste (taso 6).

ISCED-luokituksen tarkistustyö alkoi vuonna 2009, ja Unescon yleiskokous hyväksyi tarkistetun luokituksen (ISCED 2011) marraskuussa 2011. Ensimmäiset ISCED 2011 -luokitukseen perustuvat tilastot on tarkoitus julkaista vuonna 2015.

Eurostat kokoaa Euroopan tasolla koulutustilastoja osana yhteisesti hallinnoitua toimintaa, johon osallistuvat Unescon tilastoinstituutti (UNESCO-UIS), [[[Glossary:Organisation for Economic Co-operation and Development|Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD)]] ja Eurostat ja joka usein tunnetaan UOE:n tiedonkeruuna. Muutoin tilastotietoja opintonsa keskeyttäneistä ja korkea-asteen suorittaneista kerästään EU:n työvoimatutkimuksessa (englanniksi).

Koulutukseen osallistumista koskeviin tilastoihin sisältyy osallistuminen kaikkiin peruskoulutuksen koulutusohjelmiin ja niihin aikuiskoulutuksen koulutusohjelmiin, joiden sisältö on samankaltainen kuin peruskoulutuksen ohjelmissa tai jotka johtavat vastaavanlaisiin kelpoisuuksiin kuin peruskoulutuksen ohjelmat. Oppisopimusohjelmat lasketaan mukaan tilastoihin, lukuun ottamatta täysin työhön perustuvia ohjelmia, jotka eivät ole koulutusviranomaisten valvomia.

Opintonsa keskeyttäneitä koskeva indikaattori ilmoittaa sen 18–24-vuotiaiden osuuden, joka on suorittanut vain ylemmän perusasteen koulutuksen (ISCED-tasot 0, 1, 2 ja 3c) ja joka ei jatka opintoja.

Koulutustaso määritellään väestön tietyn ikäryhmän osuudeksi (lukuun ottamatta niitä, jotka eivät vastanneet ylintä suoritettua koulutustasoa koskevaan kysymykseen), joka on suorittanut tietyn koulutustason.

On huomattava, että kartoissa 2 ja 5 sekoitetaan kaksi eri käsitettä, jotka ovat osoittaja eli niiden opiskelijoiden määrä, jotka kirjataan opiskelupaikan mukaan, ja nimittäjä, joka perustuu kotipaikan mukaisiin väestötilastoihin. Tämän vuoksi opiskelupaikan alue ei aina ole sama kuin asuinpaikan alue. Lisäksi opiskelijamäärät saattavat sisältää henkilöitä, jotka eivät ole väestörekisterissä (esimerkiksi tilapäiset ulkomaiset opiskelijat). Näin ollen on mahdollista, että tietyllä alueella tietyn koulutustason opiskelijoiden osuus tietystä väestönosasta on yli 100 % (tämä koskee erityisesti korkea-asteen koulutusta, jossa opiskelijoiden liikkuvuus on tavanomaisempaa).

Asiayhteys ja muuta taustatietoa

Kansallisten koulutusjärjestelmien monimuotoisuus

Ikä on yleensä ainoa peruste kokopäiväisen pakollisen perusopetuksen aloittamiselle. Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa se alkaa viiden tai kuuden vuoden iässä. Bulgariassa, Virossa, Liettuassa, Suomessa ja Ruotsissa oppivelvollisuuden alkamisikä on kuitenkin seitsemän, ja Kyproksessa ja Pohjois-Irlannissa (Yhdistynyt kuningaskunta) oppivelvollisuus alkaa ennen viidettä ikävuotta. Oppivelvollisuuskoulu kestää EU:n jäsenvaltioissa keskimäärin 9 tai 10 vuotta. Oppivelvollisuus on tätä pidempi Latviassa, Maltassa ja useimmissa Yhdistyneen kuningaskunnan osissa (11 vuotta), Luxemburgissa, Portugalissa ja Pohjois-Irlannissa (12 vuotta) sekä Unkarissa ja Alankomaissa (13 vuotta). Oppivelvollisuus on yleensä täytetty, kun ylemmän perusasteen koulutus on saatu päätökseen. Joissakin maissa oppivelvollisuus jatkuu kuitenkin keskiasteen koulutukseen. Unkarissa, Alankomaissa ja Portugalissa oppivelvollisuus jatkuu vielä 16 vuotta täyttäneilläkin, ja samoin osa-aikainen oppivelvollisuus Belgiassa, Saksassa ja Puolassa.

Monet nuoret joutuvat 16- tai 17-vuotiaana valitsemaan, haluavatko he jatkaa yleissivistävän koulutuksen piirissä, siirtyä ammatilliseen koulutukseen vai etsiä työtä. Yleensä keskiasteen koulutus alkaa oppivelvollisuuskoulun päättyessä, ja tähän koulutukseen pääsy edellyttää tavallisesti vähintään kahdeksan vuoden kokopäiväisen koulutuksen suorittamista. Yleissivistävään keskiasteen koulutukseen kuuluu opetusohjelmia, joiden suorittamisen jälkeen voi hakeutua korkea-asteen opintoihin. Ammatillisen keskiasteen koulutuksen tarkoitus on lähinnä tutustuttaa opiskelijat työelämään ja valmistaa heitä ammatillisiin ja teknillisiin jatkokoulutusohjelmiin. Tavallisesti opiskelijat aloittavat keskiasteen koulutuksen 15–17 vuoden ikäisinä ja päättävät sen 2–4 vuoden kuluessa. Aloitus- ja päättämisikä sekä ikähaarukka on määritetty kansallisissa koulutusohjelmissa. Tavallisesti korkea-asteen koulutukseen pääsyyn vaaditaan päättötodistus keskiasteen koulutuksesta tai keskiasteen jälkeisestä koulutuksesta, joka ei ole korkea-asteen koulutusta.

Helmikuussa 2011 Euroopan komissio hyväksyi tiedonannon Varhaiskasvatuksella parhaat mahdolliset lähtökohdat lasten tulevaisuudelle (KOM(2011) 66). Siinä todettiin, että varhaiskasvatus on olennainen perusta menestyksekkäälle elinikäiselle oppimiselle, yhteiskuntaan integroitumiselle, henkilökohtaiselle kehitykselle ja myöhemmässä vaiheessa myös työllistettävyydelle. Siitä on erityistä hyötyä vähäosaisille, ja se voi auttaa lapsia pääsemään irti köyhyyden tai perheongelmien piiristä.

Useimmat eurooppalaiset opiskelevat huomattavasti pidempään kuin laissa vaaditaan. Tämä näkyy hakeutumisena korkea-asteen koulutukseen sekä laajemmassa osallistumisessa elinikäisen oppimisen aloitteisiin, kuten aikuisten paluussa opiskelijoiksi — usein pyrkimyksenään kouluttautua uudelleen tai varustautua uranvaihdokseen.

Mahdollisuudet, joita EU tarjoaa kansalaisilleen muussa kuin kotimaassa asumiseen, opiskeluun ja työskentelyyn, edistävät merkittävästi kulttuurien välistä ymmärtämystä, henkilökohtaista kehitystä ja EU:n talouspotentiaalin toteutumista. Vuosittain reilusti yli miljoona kaikenikäistä EU:n kansalaista hyötyy EU:n rahoittamista yleissivistävän koulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja kansalaisuuden kehittämiseen tähtäävistä ohjelmista.

Koulutus 2020

Yksi seitsemästä lapsesta keskeyttää opintonsa. Tällä on vaikutusta yksilöihin, yhteiskuntaan ja talouteen. Tammikuussa 2011 Euroopan komissio hyväksyi tiedonannon [http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:52011DC0018:FI:NOT Koulunkäynnin keskeyttämisen vähentäminen: ratkaiseva osa Eurooppa 2020 -strategiaa (KOM(2011) 18). Tiedonannossa esitetään syitä siihen, miksi opinnot keskeytetään, ja luodaan yleiskatsaus nykyisiin ja suunniteltuihin toimenpiteisiin kysymyksen ratkaisemiseksi EU:ssa.

Poliittista yhteistyötä on tehostettu EU:ssa Koulutus 2010 -työohjelmalla, jossa yhdistettiin aiempia koulutusalan toimia. Ohjelman seurantatoimi Eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategiset puitteet (eli ET 2020) hyväksyttiin neuvostossa toukokuussa 2009. Niissä asetettiin viitearvot, jotka on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2020 mennessä:

vähintään 95 % lapsista, jotka ovat täyttäneet neljä vuotta mutta eivät vielä ole oppivelvollisuusiässä, pitäisi saada varhaiskasvatuksen piiriin;
keskimäärin vähintään 15 % 25–64-vuotiaista pitäisi saada elinikäisen oppimisen piiriin.

Neuvosto hyväksyi marraskuussa 2011 kaksi uutta koulutuksen liikkuvuuteen liittyvää viitearvoa:

vuoteen 2020 mennessä olisi EU:ssa keskimäärin vähintään 20 %:lla korkea-asteen tutkinnon suorittaneista oltava takanaan ulkomailla suoritettu korkea-asteen koulutukseen liittyvä opiskelu- tai harjoittelujakso (työharjoittelujaksot mukaan lukien), josta saa vähintään 15 eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmän (ECTS) suorituspistettä tai joka kestää vähintään kolme kuukautta;
vuoteen 2020 mennessä olisi EU:ssa keskimäärin vähintään 6 %:lla 18–34-vuotiaista ammatillisen peruskoulutuksen suorittaneista oltava takanaan ulkomailla suoritettu ammatilliseen peruskoulutukseen liittyvä opiskelu- tai koulutusjakso (työharjoittelujaksot mukaan lukien), joka kestää vähintään kaksi viikkoa tai vähemmän, jos siitä on merkintä Europass-kansiossa.

Toukokuussa 2012 lisättiin toinen, työllistettävyyttä kuvaava vertailuarvo:

vuoteen 2020 mennessä pitäisi enintään kolme vuotta ennen vertailuvuotta valmistuneiden työllisten tutkinnon suorittaneiden (20–34-vuotiaat) osuuden olla vähintään 82 %.

Opintonsa keskeyttäneet ja korkea-asteen tutkinnot ovat Eurooppa 2020 -strategian pääindikaattoreita. Niiden avulla halutaan seurata edistymistä sellaisen älykkäämmän, tietoon perustuvan ja vihreämmän talouden saavuttamisessa, joka varmistaisi korkean työllisyyden ja tuottavuuden sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden. Lippulaiva-aloitteessa Nuoret liikkeellä Euroopan komissio esitti ehdotukset siitä, miten EU voi saavuttaa Eurooppa 2020 -ohjelman tavoitteet koulutuksen ja työllisyyden osalta sekä kansallisella että koko EU:n tasolla.