Rikostilastot

Tiedot syyskuulta 2011, viimeisimmät tiedot: Muita Eurostatin tietoja, keskeiset taulukot ja tietokanta.

Tällä hetkellä käytettävissä olevat Euroopan unionin (EU) rikoksia ja rikosoikeutta koskevat tilastot kuvastavat EU:n poliisi- ja oikeusjärjestelmien monimuotoisuutta. Vaikka tilastojen laatiminen on vielä lapsen kengissä, vertailukelpoisempi järjestelmä on jo muotoutumassa.

Taulukko 1: Poliisien määrä, 1998–2008 – Lähde: Eurostat (crim_plce), (tps00001) ja (demo_r_d2jan)

Taulukko 2: Poliisin tietoon tulleet rikokset, 1998–2008
(1 000) – Lähde: Eurostat (crim_gen)

Kaavio 1: Poliisin tietoon tulleet rikokset, EU-27, 2005–2008 (1)
(2005=100) – Lähde: Eurostat (crim_gen)

Taulukko 3: Vankien määrä, 1998–2008 – Lähde: Eurostat (crim_pris), (tps00001) ja (demo_r_d2jan)

Monet tekijät voivat vaikuttaa rikollisuutta koskeviin tietoihin, kuten rangaistavuustaso, rikosoikeusjärjestelmän toimivuus ja poliisin rekisteröintikäytännöt. On myös todennäköistä, että varsin suuri määrä rikoksia jää rekisteröimättä. Siksi jäsenvaltioiden rikostilastojen vertailussa olisi keskityttävä mieluummin ajan myötä tapahtuvan kehityksen suuntauksiin kuin rikosten määrään eri maissa tiettynä vuotena.

Tärkeimmät tilastohavainnot

Vuonna 2008 EU-27:ssä oli 1,7 miljoonaa poliisia, 2,5 % enemmän kuin viisi vuotta aiemmin (pois lukien Bulgaria – katso taulukko 1). Vuosina 1998–2008 kansallisten poliisivoimien vahvuudessa tapahtui nopeita muutoksia, kun kaikkien Baltiassa sijaitsevien jäsenvaltioiden poliisivoimien vahvuus heikkeni yli viidenneksellä. Poliisien määrä laski jonkin verran myös Tšekissä (-4,0 %) ja Itävallassa (-0,7 %). Toisaalta poliisien määrä kasvoi vähintään 20 %:lla Irlannissa ja Kyproksessa. Myös kaikissa muissa jäsenvaltioissa (joista on käytettävissä aukottomat sarjat) poliisien määrä kasvoi.

Vuonna 2008 poliisin tietoon tuli arviolta 29 miljoonaa rikosta EU-27:ssä (katso taulukko 2). Rekisteröityjen rikosten määrä nousi EU-27:ssä vuodesta 2000 vuoteen 2003, jolloin se oli huipussaan, ja laski sen jälkeen joka vuosi vuoteen 2008 asti. EU:ssa rekisteröityjen rikosten huippuvuodesta 2003 rekisteröityjen rikosten määrä laski vuoteen 2008 mennessä vähintään 20 % Puolassa ja Maltassa sekä Englannissa ja Walesissa (molemmat Yhdistyneessä kuningaskunnassa). Kaaviossa 1 esitetään rekisteröityjen rikosten määrän kehitys vuosien 2005 ja 2008 välillä. Kyseisellä ajanjaksolla rekisteröityjen rikosten määrä laski eniten moottorikulkuneuvon varkauksien osalta.

Vankien määrä nousi EU-27:ssä vuosittain 1,2 %:lla ajanjaksolla 1998–2008 ja oli lopulta yhteensä lähes 620 000, mikä vastaa 124 vankia 100 000:ta asukasta kohti. Suhteellisesti mitattuna vankeja oli eniten Baltiassa sijaitsevissa jäsenvaltioissa ja Puolassa, yli 200 vankia 100 000:ta asukasta kohti vuonna 2008. Tšekissä vankien suhteellinen määrä oli vain hiukan pienempi. Skaalan toisessa päässä ovat Pohjoismaat Tanska, Suomi ja Ruotsi (sekä ei-jäsenvaltioista Islanti ja Norja, joita koskevat tiedot ovat vuodelta 2007) sekä Slovenia ja Irlanti. Kaikissa oli alle 75 vankia 100 000:ta asukasta kohti vuonna 2008. Sveitsissä vankeja oli hiukan enemmän (katso taulukko 3).

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Eurostat julkaisee rikoksia ja rikosoikeusjärjestelmiä koskevia tilastoja kaikista rekisteröidyistä rikoksista vuodesta 1950 lähtien ja tietyistä rikoksista vuodesta 1993 lähtien. Lisäksi tietokanta sisältää tilastoja vankien määrästä vuodesta 1987 lähtien ja poliisien määrästä vuodesta 1993 lähtien. Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevat tiedot toimitetaan erikseen Englannin, Walesin, Skotlannin ja Pohjois-Irlannin osalta.

Rikostilastojen vertailuun maiden välillä voivat vaikuttaa monet tekijät:

erilaiset lainsäädäntö- ja rikosoikeusjärjestelmät;
niiden rikosten osuus, jotka tulevat poliisin tietoon ja jotka poliisi rekisteröi;
erot siinä, milloin rikos rekisteröidään (esimerkiksi kun rikos tulee poliisin tietoon, kun rikoksesta epäilty tunnistetaan jne.);
erot säännöissä, joiden mukaan toistuvat rikokset lasketaan;
erot luetteloissa niistä rikoksista, jotka sisällytetään yleisiin rikoslukuihin.

Tästä syystä toimitettuja tietoja olisi analysoitava varovaisesti.

Myös vankien määrää koskeviin lukuihin voivat vaikuttaa monet tekijät:

oikeudessa käsiteltyjen tapausten määrä;
niiden tuomittujen määrä, joille on annettu vapausrangaistus;
annettujen rangaistusten kesto; tutkintavankeudessa olevien määrä;
päivämäärä, jona kyselytutkimus tehtiin (erityisesti silloin kun kyseeseen tulevat armahdus tai muu ennen määräaikaa tapahtuva vapauttaminen).

Vankien määrää olisi mitattava aikuisten ja nuorten vankien kokonaismääränä (mukaan lukien tutkintavangit) kunkin vuoden 1. syyskuuta. Luvut sisältävät vankiloissa, nuorisorikollisten kasvatuslaitoksissa, huumausaineiden käyttäjille tarkoitetuissa laitoksissa sekä psykiatrisissa ja muissa sairaaloissa olevat vangit.

Pääsääntöisesti olisi vertailtava mieluummin kehityssuuntauksia kuin määriä, koska eri maiden rekisteröintijärjestelmien oletetaan pysyvän ajan mittaan suhteellisen samanlaisina. Aikasarjoissa on kuitenkin paljon aukkoja, ja menettelyt ja määritelmät ovat muuttuneet.

Taustaa

EU:n sisäisten rajatarkastusten asteittainen poistuminen on helpottanut huomattavasti Euroopan kansalaisten vapaata liikkumista. Samalla se on voinut helpottaa rikollisten toimintaa, varsinkin kun lainvalvontaviranomaisten ja rikosoikeusjärjestelmien toimivalta rajoittuu yleensä kansallisten rajojen sisäpuolelle.

Amsterdamin sopimuksessa EU asetti tavoitteekseen luoda vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan yhteisen alueen. Tavoitetta selkeytettiin vuonna 2004 Haagin ohjelmassa, jossa määriteltiin kymmenen painopistealuetta: perusoikeuksien ja kansalaisuuden vahvistaminen, terrorismin torjunta, tasapainoisen maahanmuuttopolitiikan määrittäminen, EU:n ulkorajojen yhtenäisen valvonnan kehittäminen, yhteisten turvapaikkamenettelyjen laatiminen, maahanmuuton positiivisten vaikutusten maksimointi, yksityisyyden ja turvallisuuden tasapaino tiedon välityksessä, järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan strategian laatiminen, todellisen Euroopan oikeusalueen varmistaminen sekä vastuun jakaminen ja solidaarisuus.

Osana rikosten ja rikosoikeusjärjestelmien yhdenmukaistamispyrkimystä EU:n jäsenvaltiot ovat sopineet tietyntyyppisten rikosten määritelmien ja niiden seuraamusten lähentämisestä. Rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön perustana olisi oltava kansallisten tuomioistuinten päätösten vastavuoroinen tunnustaminen. Tässä yhteydessä on kehitetty joukko välineitä, joilla helpotetaan rajat ylittävää käytännön yhteistyötä.

Poliisiyhteistyön helpottamiseksi EU haluaa myöntää jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisille pääsyn oleellisiin tietoihin (DNA, sormenjäljet, ajoneuvorekisterit ja maahanmuuttajia koskevat tietokannat) ja parantaa poliisien yhteistyötä henkilötietosuojan puitteissa. Tietojen saatavuudesta säädetään monissa säädöksissä, kuten tietojen säilyttämistä koskevassa direktiivissä 2006/24/EY, Ruotsin puitepäätöksessä 2006/960/YOS, Prümin sopimusta koskevassa neuvoston päätöksessä 2008/615/YOS ja asetuksessa (EY) N:o 767/2008 viisumitietojärjestelmästä (VIS) ja jäsenvaltioiden välisestä tietojenvaihdosta.

Poliisiyhteistyötä on edistetty niinikään monilla säädöksillä, kuten puitepäätöksellä 2002/465/YOS yhteisistä tutkintaryhmistä ja neuvoston päätöksellä 2008/617/YOS yhteistyön parantamisesta erityistoimintayksiköiden välillä. Tämän lisäksi on perustettu lukuisia organisaatioita ja elimiä tukemaan lainvalvontaviranomaisten yhteistyötä, kuten Euroopan poliisiakatemia (CEPOL), Euroopan poliisivirasto (Europol) ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (Frontex). Lisäksi EU tukee useita kansallisia ja monikansallisia hankkeita erilaisten ohjelmien kuten rikosten ennaltaehkäisyä ja torjuntaa koskevan ohjelman kautta (neuvoston päätös 2007/125/YOS).

Ensimmäiset askeleet kohti vertailukelpoisempia rikoksia ja rikosoikeusjärjestelmiä koskevia tilastoja esiteltiin Euroopan komission tiedonannossa (KOM(2006) 437) Rikollisuuden ja rikoslainkäytön mittaamista koskeva kattava ja johdonmukainen EU:n strategia: EU:n toimintasuunnitelma vuosiksi 2006–2010. Lyhyellä aikavälillä tavoitteena oli kerätä kansallisia tietoja ja arvioida niiden laatua. Euroopan komission sisäasioiden pääosaston pitkän aikavälin tavoitteena on kuitenkin kehittää tiiviissä yhteistyössä Eurostatin kanssa yhdenmukaistettu menettely, johon Euroopan laajuisten tilastotietojen keruu perustuisi ja jonka avulla voitaisiin vertailla rikollisuuden rakennetta ja kehityssuuntauksia eri jäsenvaltioissa.

Erityisesti on edistytty poliisivoimia koskevien tilastotietojen keruussa ja rikosuhritutkimusta koskevan yhteisen selvityksen kehittämisessä. Rahanpesua koskevien tietojen keruu on meneillään ja tulevia prioriteetteja ovat muun muassa ihmiskauppa, lahjonta ja tietoverkkorikollisuus. Vuoden 2011 lopussa EU:n jäsenvaltioissa käynnistettiin pilottihanke yrityksiä vastaan tehtyjen rikosten määrän ja vaikutusten arvioimiseksi.