Archive:Jätetilastot

Tiedot heinäkuulta 2011. Viimeisimmät tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta.

Tässä artikkelissä annetaan yleiskatsaus jätteen tuotannon ja käsittelyn kehittymisestä Euroopan unionissa (EU) ja joissakin EU:n ulkopuolisissa Euroopan maissa. Tiedot perustuvat täysin jätetilastoista annetun Asetuksen 2150/2002 puitteissa kerättyihin tietoihin.

Direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 1 kohdassa jäte määritellään ”miksi tahansa aineeksi tai esineeksi, jonka haltija poistaa käytöstä, aikoo poistaa käytöstä tai on velvollinen poistamaan käytöstä”. Jäte on merkittävää luonnovarojen hukkaa niin materiaalien kuin energiankin muodossa. Jätehuollolla ja jätteen loppusijoituksella on myös huomattavia ympäristövaikutuksia. Kaatopaikat esimerkiksi vievät tilaa ja voivat aiheuttaa ilman, veden ja maaperän saastumista, ja jätteen polttaminen taas voi johtaa vaarallisten ilman epäpuhtauksien päästöihin, ellei sitä säännellä.

Taulukko 1: Jätetuotanto, 2008
(1 000:ta tonnia) – Lähde: Eurostat (env_wasgen)

Kaavio 1: Jätetuotanto, 2008
(kg:a asukasta kohti) – Lähde: Eurostat (env_wasgen) ja (tsdpc210)

Kaavio 2: Jätetuotanto, EU-27, 2008 (1)
(%) – Lähde: Eurostat (env_wasgen)

Kaavio 3: Muun kuin mineraalijätteen tuotanto, 2004–2008
(kg:a asukasta kohti) – Lähde: Eurostat (tsdpc210)

Kaavio 4: Muun kuin mineraalijätteen tuotanto, EU-27, 2004–2008 (1)
(miljoonaa tonnia) – Lähde: Eurostat (env_wasgen)

Kaavio 5: Vaarallisen jätteen tuotanto, 2004–2008 (1)
(kg:a asukasta kohti) – Lähde: Eurostat (env_wasgen)

Taulukko 2: Jätteen käsittely, 2008
(1 000:ta tonnia) – Lähde: Eurostat (env_wastrt)

Taulukko 3: Vaarallisen jätteeen käsittely, 2008
(1 000:ta tonnia) – Lähde: Eurostat (env_wastrt)

Kaavio 6: Jätteen talteenotto (lukuun ottamatta energian talteenottoa), EU-27, 2008
(%) – Lähde: Eurostat (env_wastrt)

Kaavio 7: Poltettu jäte (mukaan lukien energian talteenotto), EU-27, 2008
(%) – Lähde: Eurostat (env_wastrt)

Kaavio 8: Kaatopaikalle sijoitettu jäte, EU-27, 2008
(%) – Lähde: Eurostat (env_wastrt)

EU:n jätehuoltopolitiikoilla pyritään vähentämään jätteen ympäristö- ja terveysvaikutuksia sekä parantamaan EU:n resurssitehokkuutta. Näiden politiikanalojen pitkän aikavälin tavoite on vähentää jätteen syntymistä ja, silloin kun sitä ei voida välttää, edistää jätteen käyttöä resurssina, sen kierrätystä ja turvallista loppusijoitusta.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Jätetuotanto

Vuonna 2008 taloudellinen toiminta ja kotitaloudet tuottivat EU-27:ssä jätettä yhteensä 2 615 miljoonaa tonnia, mikä oli hiukan vähemmän kuin vuonna 2004 tai vuonna 2006. Kyseisenä vuonna EU-27:ssä tuotetusta jätteestä noin 98 miljoonaa tonnia (3,7 % koko jätetuotannosta) luokiteltiin vaaralliseksi jätteeksi. EU-27:n asukkaat tuottivat henkeä kohti keskimäärin 5,2 tonnia jätettä, josta 196 kg oli vaarallista jätettä.

Taulukosta 1 käy ilmi koko jätetuotanto eriteltynä (Euroopan yhteisön tilastollinen toimialaluokituksen NACE Rev. 2:n) toimialojen pääluokkien mukaan. Varsinkin kaksi pääluokkaa synnytti suuria jätemääriä koko EU-27:ssä vuonna 2008: rakentaminen (NACE pääluokka F) tuotti 859 miljoonaa tonnia jätettä (32.9 % koko jätetuotannosta) ja kaivostoiminta ja louhinta (NACE pääluokka B) 727 miljoonaa tonnia (27,8 % koko jätetuotannosta). Näiden alojen tuottamasta jätteestä suurin osa oli mineraalijätettä tai maa-ainesta (kuten kaivujäte, tien rakentamisessa syntynyt jäte, purkujäte, ruoppausmassa, sorajäte ja kivijäämät). Tämä selittää mineraalijätteen ja maa-aineksen suhteellisen suuren osuuden kokonaisjätteestä (63,0 % koko jätetuotannosta) (kaavio 2). Teollisuus (NACE pääluokka C) tuotti 342,7 miljoonaa tonnia jätettä vuonna 2008 (13,1 % koko jätetuotannosta) ja kotitaloudet 221 miljoona tonnia (8,5 %). Maatalouden, metsätalouden ja kalastuksen (NACE pääluokka A) suhteellisen pieni osuus jätetuotannosta johtuu ainakin osittain siitä, että lanta ja liete eivät sisälly tietoihin (silloin kun ne käytetään maataloudessa uudelleen lannoiteena tai maanparannusaineena).

Taulukossa 1 esitettyjen maiden jätetuotannossa oli vuonna 2008 suuria eroja. Eniten EU-27-maista jätettä tuotettiin Saksassa (14,3 %). Hiukan perässä tulivat Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta. Luvut voidaan ilmaista suhteessa väestöön (kaavio 1). Näin mitattuna vähiten jätettä asukasta kohti EU:n jäsenvaltioista tuotti Latvia (660 kg). Varsin vähän jätettä tuotettiin asukasta kohti myös Kroatiassa, Turkissa, entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa ja Liechtensteinissa. Kaikkien näiden neljän maan jätetuotanto asukasta kohti oli vähäisempi kuin seuraavaksi alhaisin EU:n jäsenvaltioiden jätetuotanto, joka tilastoitiin Unkarissa (keskimäärin 2 tonnia asukasta kohti). Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa jätetuotanto vaihteli 2 ja 7 tonnin välillä asukasta kohti. Romaniassa se nousi 8 tonniin ja Ruotsissa 10 tonniin. Virossa määrä oli 14,6 tonnia, Suomessa 15,4 tonnia ja Luxemburgissa 19,6 tonnia. Suurin jätetuotanto asukasta kohti oli Bulgariassa, 37,5 tonnia.

Osa maiden välisistä suurista vaihtelusta voi liittyä erilaisiin talouden rakenteisiin. Esimerkiksi Bulgarian äärimmäisen korkeaan jätetuotannon tasoon vaikuttaa voimakkaasti kaivostoiminnan ja louhinnan synnyttämä mineraalijäte. Bulgariassa louhitaan hiiltä ja ruskohiiltä sekä metalli- ja epämetallimineraaleja pääasiassa avolouhoksissa. Kaivostoiminnasta ja louhinnasta syntyi suhteellisen suuria määriä mineraalijätettä myös Romaniassa, Ruotsissa, Suomessa ja Virossa, kun taas Luxemburgissa mineraalijätteen suuri määrä johtui etupäässä rakentamisesta.

Muun kuin mineraalijätteen tuotanto

EU-27:ssä vuonna 2008 tuotetut 919 miljoonaa tonnia muuta kuin mineraalijätettä muodostivat 35,1 % koko jätetuotannosta. Määrä oli hiukan vähemmän kuin vastaava määrä vuonna 2004 ja vuonna 2006. Suhteutettuna väestöön EU-27:n asukkaat synnyttivät keskimäärin 1 843 kg muuta kuin mineraalijätettä vuonna 2008 (kaavio 3). EU:n jäsenvaltioissa muun kuin mineraalijätteen tuotanto vaihteli Latvian keskimääräisestä 606 kilosta asukasta kohti Viron 8 216 kiloon asukasta kohti (pääasiassa öljyliuskeen poltossa ja jalostuksessa syntyvää vaarallista polttojätettä ja kemiallista sakkaa ja jäännöksiä).

Kaaviossa 4 esitetään muun kuin mineraalijätteen alkuperä ja kehitys jaoteltuna toimialojen mukaan. Valmistusteollisuus vastaa noin neljänneksestä koko jätetuotannosta. Sen jätetuotanto oli kuitenkin noin 30 miljoonaa tonnia vähemmän kuin vuonna 2004. On huomattava, että jätetuotannon väheneminen maataloudessa vuosien 2006 ja 2008 välillä johtuu pikemminkin lannan ja lietteen tilastoimisesta (monet maat eivät sisällyttäneet niitä tietoihin vuonna 2008) kuin jätetuotannon tosiasiallisesta vähenemisestä.

Vaarallisen jätteen tuotanto

Vaarallinen jäte saattaa olla vaaraksi ihmisten terveydelle ja ympäristölle, jos sen huolto ja loppusijoitus eivät ole asianmukaisia. Vuonna 2008 EU-27:ssä tuotettiin noin 98 miljoonaa tonnia vaarallista jätettä. Määrä oli suurempi kuin vuonna 2004 (89 miljoonaa tonnia) mutta pienempi kuin vuonna 2006 (101 miljoonaa tonnia).

Kaaviosta 5 käy ilmi vaarallisen jätteen tuotanto asukasta kohti vuosina 2004, 2006 ja 2008. Luvut sisältävät kaikki vaarallisen jätteen luokat, myös mineraalit. Kuten edellä todettiin, Viron suuret luvut (5,6 tonnia asukasta kohti) johtuvat pääasiassa öljyliuskeesta ja Bulgarian luvut (1,7 tonnia asukasta kohti) kuparimalmin louhinnasta. Ottamatta huomioon näitä poikkeuksia vaarallisen jätteen tuotanto EU:n jäsenvaltioissa vaihteli vuonna 2008 Kreikan 23 kilosta asukasta kohti Belgian 553 kiloon asukasta kohti.

Jätteen käsittely

Vuonna 2008 EU-27:ssä käsiteltiin noin 2 391 miljoonaa tonnia jätettä. Tämä sisältää EU:hun käsiteltäväksi tuodun jätteen. Taulukossa 2 esitetään tarkemmin käytetyt jätteen käsittelytoimet, ja Taulukossa 3 annetaan samat tiedot vaarallisen jätteen käsittelyn osalta.

Lähes puolet (48,9 %) EU-27:ssä vuonna 2008 käsitellystä jätteestä hävitettiin muuten kuin polttamalla (pääasiassa viemällä kaatopaikoille, pieni määrä kaivosjätettä sijoitettiin kaivosalueille tai niiden lähistölle ja jonkin verran jätepäästöjä laskettiin vesistöihin). 45,7 % EU-27:ssä käsitellystä jätteestä lähetettiin käsiteltäväksi talteenottoa varten (muu kuin energian talteenotto). Jäljelle jäävät 5,4 % EU-27:ssä vuonna 2008 käsitellystä jätteestä lähetettiin poltettavaksi (energian talteenottaminen mukaan luettuna).

Talteenotto

Kaaviossa 6 esitetään EU-27:ssä vuonna 2008 talteenotetun jätteen (1 093 miljoonaa tonnia) jaottelu jäteluokittain. Talteenotettu vaaraton mineraalijäte oli pääasiassa peräisin rakentamisesta sekä kaivostoiminnasta ja louhinnasta. Tällaista jätettä otettiin talteen 754 miljoonaa tonnia, mikä oli 69,0 % kaikesta talteenotetusta jätteestä. Mineraalijätteen talteenotto lisääntyi EU-27:ssä voimakkaasti vuosien 2004 ja 2008 välillä. Muiden jäteluokkien osalta talteenotto lisääntyi myös eläin- ja kasvijätteen osalta vuosien 2004 ja 2008 välillä jopa niin, että vuonna 2008 kyseisen luokan osuus oli 6,1 % kaikesta talteenotetusta jätteestä. Yleisimpien kierrätettävien materiaalien – metallin, paperin, pahvin, lasin ja muovin – osalta käsiteltävän kierrätysmateriaalin määrän voi olettaa kasvavan kaatopaikkoihin ja tuottajan vastuuseen liittyvän unionin jätelainsäädännön vaikutuksesta. Siinä säädetään muun muassa biohajoavan jätteen poistamisesta kaatopaikoilta ja pakkausjätteen erillisestä keräämisestä ja talteenotosta. Vuosien 2004 ja 2008 välisenä ajanjaksona kasvu oli kuitenkin vähäistä, ja muovijätteen osalta talteenotto jopa väheni. Kehityksen katsotaan johtuvan kierrätettävien tavaroiden viennin lisääntymisestä unionin ulkopuolisiin maihin.

Polttaminen (myös energian talteenotto)

Kaaviossa 7 esitetään jätteen polttamista (mukaan lukien energian talteenotto) koskevat tiedot vuonna 2008. Vuonna 2008 EU-27:ssä poltettiin yhteensä 129,2 miljoonaa tonnia jätettä, josta 38,9 % koostui kotitalousjätteestä tai sitä vastaavasta jätteestä. Lajittelujätteiden osuus oli 9,6 %, kemiallisen jätteen osuus 2,9 % ja tavanomaisten lietteiden osuus 2,5 %. Koko jätteestä vaarallisen jätteen osuus oli 8,1 % (noin 10,5 miljoonaa tonnia). Sekajätteestä (38,1 %) ei voida esittää tarkempia tietoja, koska jätetilastoja koskevassa asetuksessa ei edellytetä tarkempaa jaottelua. Se sisältää kuitenkin puujätteen ja muun biomassajätteen.

Poltetun jätteen kokonaismäärä kasvoi tasaisesti vuosien 2004 ja 2008 välillä 21 miljoonaan tonniin (19,6 %). Noin puolet koko kasvusta on Saksan vaikutusta. Siellä käsittelemättömän yhdyskuntajätteen sijoittamista kaatopaikoille koskeva kielto johti jätteestä tapahtuvan energian talteenoton huomattavaan kasvuun.

Kaatopaikat

Kaaviossa 8 esitetään EU-27:ssä vuonna 2008 kaatopaikoille sijoitetun jätteen erittely. Suurin osa kaatopaikoille tarkoitetusta jätteestä oli vaaratonta mineraalijätettä (80,3 % koko jätemäärästä). Kotitalousjätteen ja sitä vastaavan jätteen osuus oli 8,1 % ja vaarallisen jätteen osuus 3,0 % koko jätemäärästä.

Kaatopaikoille päätyvän muun kuin mineraalijätteen määrä laski tasaisesti vuosien 2004 ja 2008 välillä. Kotitalousjätteen ja sitä vastaavan jätteen sijoittaminen kaatopaikoille väheni kyseisenä ajanjaksona kaiken kaikkiaan 17,3 %. Tämä johtui luultavasti muun muassa jätteen erillisessä keräämisessä ja esikäsittelyssä tapahtuneista muutoksista.

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Jotta jätepolitiikan täytäntöönpanoa ja erityisesti talteenottoa ja turvallista loppusijoitusta koskevien periaatteiden noudattamista voidaan seurata, tarvitaan luotettavia tilastoja yritysten ja yksityisten kotitalouksien jätetuotannosta ja jätehuollosta. Vuonna 2002 annettiin jätetilastoja koskeva asetus (EY) N:o 2150/2002, jolla luotiin puitteet yhdenmukaisille unionin jätetilastoille.

Ensimmäiset tilastot koskevat viitevuotta 2004, ja asetuksessa EU:n jäsenvaltioiden edellytetään toimittavan tietoja jätteen tuotannosta, talteenotosta ja loppusijoituksesta joka toinen vuosi. Jätteen tuotantoa ja käsittelyä koskevat tilastot ovat käytettävissä kolmelta vuodelta eli vuosilta 2004, 2006 ja 2008. Tietojen kattavuudessa on yhä eroja jäsenvaltioiden välillä, ja jos yksittäiset maat muuttavat menettelyjään, se saattaa vaikuttaa huomattavasti jätetilastojen vertailukelpoisuuteen ja esitettyihin sarjoihin erityisesti kansallisella tasolla.

Taustaa

EU:n kehityksen strategiassa ja kuudennessa ympäristöohjelmassa, jossa jätteen syntymisen ehkäiseminen ja jätehuolto määritetään yhdeksi neljästä prioriteetista, korostetaan resurssien tehokkaan käytön yhteyttä jätteiden syntymiseen ja jätehuoltoon. Tältä osin unionin politiikan tavoite on erottaa resurssien käyttö ja jätetuotanto talouskasvusta ja varmistaa samalla, että kestävä kulutus ei ylitä ympäristön kapasiteettia.

EU:n toiminta jätehuollon alalla perustuu kolmeen periaatteeseen: jätteiden syntymisen ehkäisemiseen, kierrätykseen ja uusiokäyttöön sekä loppusijoittamisen ja seurannan parantamiseen. Jätteiden syntymistä voidaan ehkäistä puhtaammalla teknologialla, ekosuunnittelulla ja ekotehokkuudella sekä tuotannossa että kulutuksessa. Jätteiden syntymisen ehkäiseminen ja kierrätys erityisesti materiaaliteknologiassa voivat lisäksi vähentää käytettyjen resurssien ympäristövaikutuksia, kun rajoitetaan raaka-aineiden louhintaa ja jalostamista tuotantoprosessissa. Jäte, jota ei voida kierrättää tai käyttää uudelleen olisi mahdollisuuksien mukaan poltettava, ja kaatopaikkoja olisi käytettävä viimeisenä keinona. Molemmat menettelyt edellyttävät tiukkaa seurantaa, koska ne voivat aiheuttaa vakavia ympäristövahinkoja.