Archive:Vähimmäispalkkatilastot

Tiedot poimittu tammikuussa 2019.

Seuraava suunniteltu päivitys: toukokuu 2020.

Highlights

Tammikuussa 2019 EU:n jäsenvaltioiden vähimmäispalkat vaihtelivat 286 eurosta 2 071 euroon kuukaudessa.

Vähimmäispalkat, tammikuu 2009 ja tammikuu 2019 (euroa/kuukausi ja %)
Lähde: Eurostat (earn_mw_cur)

Tästä artikkelista käy ilmi, että vähimmäispalkan taso vaihtelee huomattavasti Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioissa. EU-maiden tilannetta verrataan myös ehdokasmaiden ja Yhdysvaltojen tilanteeseen.

Full article

Yleiskatsaus

Eurostatin julkaisemissa vähimmäispalkkatilastoissa viitataan kansallisiin vähimmäispalkkoihin. Kansallista vähimmäispalkkaa sovelletaan tavallisesti maan kaikkiin palkansaajiin tai vähintäänkin suurimpaan osaan heistä. Vähimmäispalkka pannaan täytäntöön lainsäädännössä tavallisesti työmarkkinaosapuolten kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen tai suoraan kansallisella toimialojen välisellä sopimuksella.

Vähimmäispalkat ovat yleensä kuukausittaisia bruttopalkkoja eli palkoista ei ole vähennetty tuloveroa eikä työntekijän maksettavaksi tulevia sosiaaliturvamaksuja. Tällaiset verot ja maksut vaihtelevat eri maissa. Eurostat julkaisee kansalliset vähimmäispalkat puolivuosittain. Ne kuvastavat tilannetta kunkin vuoden 1. tammikuuta ja 1. heinäkuuta. Tästä syystä vähimmäispalkkoihin kyseisten kahden päivämäärän välillä tehdyt muutokset näkyvät vasta tietojen seuraavassa puolivuotisessa julkistuksessa.

Kansallisten vähimmäispalkkojen vaihtelu

Tammikuussa 2019 EU:n jäsenvaltioiden vähimmäispalkat vaihtelivat 286 eurosta 2 071 euroon kuukaudessa

Tammikuussa 2019 EU:n 28 jäsenvaltiosta 22:ssa (poikkeuksia olivat Tanska, Italia, Kypros, Itävalta, Suomi ja Ruotsi) oli käytössä kansallinen vähimmäispalkka. Näin oli myös kaikissa EU:n ehdokasmaissa (Montenegrossa, Pohjois-Makedoniassa, Albaniassa, Serbiassa ja Turkissa). Kuukausittainen vähimmäispalkka vaihteli 1. tammikuuta 2019 huomattavasti jäsenvaltioiden välillä Bulgarian 286 eurosta Luxemburgin 2 071 euroon (ks. kuvio 1).

Kuvio 1: Vähimmäispalkat, tammikuu 2009 ja tammikuu 2019 (euroa/kuukausi ja %)
Lähde: Eurostat (earn_mw_cur)

Kaikissa niissä EU:n jäsenvaltioissa, joissa kansallinen vähimmäispalkka oli käytössä, se oli tammikuussa 2019 suurempi (euroina ilmaistuna) kuin tammikuussa 2009, lukuun ottamatta Kreikkaa, jossa se oli 16 % pienempi (kertynyt yli 10 vuoden aikana, muutos vuodessa keskimäärin -1,5 %). Tammikuun 2009 ja tammikuun 2019 välisenä aikana vähimmäispalkan vuotuinen keskimääräinen muutos oli suurin Romaniassa (11,6 %) ja Liettuassa (9,1 %). Kasvu oli merkittävää myös Bulgariassa (8,8 %), Virossa (6,9 %), Latviassa (6,6 %) ja Puolassa (6,2 %).

Bruttomääräisen kuukausittaisen kansallisen vähimmäispalkan tason perusteella (euroina ilmaistuna) EU:n jäsenvaltiot voidaan jakaa kolmeen ryhmään. EU:n ulkopuoliset maat esitetään erillisenä ryhmänä kuviossa 1.

Ryhmässä 1 kansallinen vähimmäispalkka oli tammikuussa 2019 alle 500 euroa kuukaudessa. EU:n jäsenvaltioista tähän ryhmään kuuluivat Bulgaria, Latvia, Romania ja Unkari. Niissä kansallinen vähimmäispalkka vaihteli Bulgarian 286 eurosta Unkarin 464 euroon.

Ryhmässä 2 kansallinen vähimmäispalkka oli tammikuussa 2019 vähintään 500 euroa mutta alle 1 000 euroa kuukaudessa. EU:n jäsenvaltioista tähän ryhmään kuuluivat Kroatia, Tšekki, Slovakia, Puola, Viro, Liettua, Kreikka, Portugali, Malta ja Slovenia. Niissä kansallinen vähimmäispalkka vaihteli Kroatian 506 eurosta Slovenian 887 euroon.

Ryhmässä 3 kansallinen vähimmäispalkka oli tammikuussa 2019 vähintään 1 000 euroa kuukaudessa. EU:n jäsenvaltioista tähän ryhmään kuuluivat Espanja, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Saksa, Belgia, Alankomaat, Irlanti ja Luxemburg. Niissä kansallinen vähimmäispalkka vaihteli Espanjan 1 050 eurosta Luxemburgin 2 071 euroon.

Kaikissa EU:n ehdokasmaissa oli käytössä ryhmää 1 vastaava vähimmäispalkka, jonka suuruus vaihteli Albanian 211 eurosta Turkin 422 euroon. Yhdysvallat (1 098 euron kuukausittainen kansallinen vähimmäispalkka) kuuluu ryhmään 3.

Euroalueeseen kuulumattomien, vähimmäispalkkaa soveltavien EU:n jäsenvaltioiden (Bulgaria, Tšekki, Kroatia, Unkari, Puola, Romania ja Yhdistynyt kuningaskunta) sekä EU:n ehdokasmaiden ja Yhdysvaltojen euroina ilmaistujen vähimmäispalkkojen tasoon ja sijoitukseen vaikuttavat valuuttakurssit, joita käytetään kansallisten valuuttojen muuntamiseen euroiksi.

Vähimmäispalkat ostovoimastandardeina

Vähimmäispalkkojen ero maiden välillä oli selvästi pienempi, kun otetaan huomioon hintatasojen erot

Kuviossa 2 vertaillaan bruttomääräisiä vähimmäispalkkoja ottamalla huomioon maiden hintatasojen erot ja laskemalla kotitalouksien kulutusmenojen ostovoimapariteetit (OVP). Kuten voi odottaa, mukautus hintatasoon pienentää maiden välisiä eroja. Bruttomääräisen kuukausittaisen kansallisen vähimmäispalkan tason perusteella (OVS:inä ilmaistuna) EU:n jäsenvaltiot voidaan jakaa kolmeen ryhmään. EU:n ulkopuoliset maat esitetään erillisenä ryhmänä kuviossa 2.

Ryhmässä 1 kansallinen vähimmäispalkka oli tammikuussa 2019 alle 800 OVS. EU:n jäsenvaltioista tähän ryhmään kuuluivat Bulgaria, Latvia, Viro, Tšekki, Slovakia, Kroatia ja Unkari. Niissä kansallinen vähimmäispalkka vaihteli Bulgarian 577 OVS:stä Unkarin 765 OVS:ään.

Ryhmässä 2 kansallinen vähimmäispalkka oli tammikuussa 2019 vähintään 800 OVS mutta alle 1 000 OVS. Tähän ryhmän kuului seitsemän EU:n jäsenvaltiota, jotka olivat Kreikka, Portugali, Liettua, Romania, Malta, Espanja ja Puola. Niissä kansallinen vähimmäispalkka vaihteli Kreikan 800 OVS:stä Espanjan ja Puolan 933 OVS:ään.

Ryhmässä 3 kansallinen vähimmäispalkka oli tammikuussa 2019 vähintään 1 000 OVS. EU:n jäsenvaltioista tähän ryhmään kuuluivat Slovenia, Yhdistynyt kuningaskunta, Irlanti, Ranska, Belgia, Alankomaat, Saksa ja Luxemburg. Niissä kansallinen vähimmäispalkka vaihteli Slovenian 1 059 OVS:stä Luxemburgin 1 646 OVS:ään.

Turkkia lukuun ottamatta neljässä muussa EU:n ehdokasmaassa OVS:inä ilmaistu vähimmäispalkka vastasi ryhmän 1 vähimmäispalkkaa, ja se vaihteli Albanian 389 OVS:stä Serbian 578 OVS:ään. Turkissa (jonka kansallinen vähimmäispalkka oli 1 177 OVS) OVS:inä ilmaistu vähimmäispalkka vastasi ryhmän 3 vähimmäispalkkaa, kun taas Yhdysvalloissa (972 OVS) OVS:inä ilmaistu vähimmäispalkka vastasi ryhmän 2 vähimmäispalkkaa.

Ryhmään 1 kuuluvissa EU:n jäsenvaltioissa, joissa euromääräiset vähimmäispalkat ovat suhteellisen pienet, on myös alempi hintataso, jolloin vähimmäispalkka on ostovoimastandardeina (OVS) ilmaistuna suurempi. Toisaalta ryhmään 3 kuuluvissa maissa, joissa euromääräiset vähimmäispalkat ovat suuremmat, on myös korkeammat hinnat, minkä vuoksi OVS:inä ilmaistut vähimmäispalkat ovat suhteellisesti pienemmät. Hintatason mukautus tasoittaa osaltaan kolmen maaryhmän välisiä jyrkkiä eroja, jotka tulevat esiin mitattaessa vähimmäispalkkoja euroina.

Kuvio 2: Vähimmäispalkat, tammikuu 2019 (OVS/kuukausi)
(OVS/kuukausi)
Lähde: Eurostat (earn_mw_cur)

EU:n jäsenvaltioiden väliset erot vähimmäispalkassa laskivat euroina mitatusta suhteesta 1:9,8 (jolloin euroina ilmaistu suurin vähimmäispalkka oli 9,8 kertaa suurempi kuin pienin) ostovoimastandardeina ilmaistuun suhteeseen 1:4,2 (jolloin ostovoimastandardeina ilmaistu suurin vähimmäispalkka oli 4,2 kertaa suurempi kuin pienin).

Vähimmäispalkka suhteessa bruttomääräisiin mediaaniansioihin

Kuviossa 3 tarkastellaan kansallisen vähimmäispalkan osuutta bruttomääräisistä mediaaniansioista.

Lähtökohdaksi otettiin euroina ilmaistu kansallinen vähimmäispalkka 1. heinäkuuta 2014, ja se jaettiin ansiorakennetutkimuksen (SES 2014) mukaisilla bruttomääräisillä mediaaniansioilla. Heinäkuussa 2014 vähimmäispalkkojen osuus EU:n jäsenvaltioiden mediaaniansioista oli 40–66 %. Tässä analyysissa bruttomääräiset kuukausittaiset mediaaniansiot eivät sisällä ylityöhön tai vuorotyöhön liittyviä korvauksia. Koska Saksassa, Ranskassa, Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa vähimmäispalkka määritetään tuntipalkkana, niiden taso laskettiin osuutena tuntikohtaisista mediaaniansioista. Muissa 16 jäsenvaltiossa, joissa käytetään kansallisia vähimmäiskuukausipalkkoja ja joista tiedot ovat saatavilla, taso laskettiin osuutena kuukausittaisista mediaaniansioista.

Kuvio 3: Vähimmäispalkat osuutena bruttomääräisistä kuukausittaisista mediaaniansioista, 2014
(%)
Lähde: Eurostat (earn_mw_cur) ja ansiorakennetutkimus 2014. Erityisesti tätä julkaisua varten tehdyt laskelmat. Kyseiset laskelmat eivät ole saatavilla Eurostatin verkkotietokannassa

Vähimmäispalkkaa saavien osuus

Vähimmäispalkkaa saavien työntekijöiden osuus voi vaihdella huomattavasti eri maiden välillä. Yhdistämällä kahdesta viimeisimmästä joka neljäs vuosi järjestettävästä ansiorakennetutkimuksesta (lokakuu 2010 ja 2014) saadut mikrotiedot kyseisenä ajankohtana käytössä olleisiin vähimmäispalkkatasoihin voidaan laatia estimaatti (kuvio 4). Vertailukelpoisuuden vuoksi tiedot on rajattu koskemaan vähintään 21-vuotiaita kokopäiväisiä työntekijöitä, jotka työskentelevät vähintään 10 henkeä työllistävissä yrityksissä. Mukaan ei ole otettu myöskään julkisessa hallinnossa, maanpuolustuksessa tai pakollisen sosiaalivakuutuksen alalla työskenteleviä (NACE Rev. 2, pääluokka O). Ansiorakennetutkimuksen perusteella lasketut kuukausiansiot eivät sisällä ylityöhön tai vuorotyöhön liittyviä korvauksia.

Lokakuussa 2014 kymmenessä niistä EU:n jäsenvaltioista, joissa vähimmäispalkka on käytössä, alle 105 % kansallisesta vähimmäispalkasta ansaitsevien palkansaajien osuus oli yli 7,0 %. Maat olivat Slovenia (19,1 %), Romania (15,7 %), Portugali (13,0 %), Puola (11,7 %), Bulgaria (8,8 %), Ranska (8,4 %), Liettua (8,1 %), Latvia (7,9 %), Kreikka (7,7 %) ja Kroatia (7,1 %). Belgiassa (0,4& %) alle 105 % kansallisesta vähimmäispalkasta ansaitsevia oli vähiten, kun taas muissa kymmenessä EU:n jäsenvaltiossa alle kyseisen määrän ansaitsevia oli 1,0 %:sta (Espanja) 5,8 %:iin (Luxemburg).

Kuvio 4: Alle 105 % kuukausittaisesta vähimmäispalkasta ansaitsevien työntekijöiden osuus, lokakuu 2010 ja 2014
(%)
Lähde: Eurostat (earn_mw_cur) ja ansiorakennetutkimus 2014. Erityisesti tätä julkaisua varten tehdyt laskelmat. Kyseiset laskelmat eivät ole saatavilla Eurostatin verkkotietokannassa

Vähimmäispalkkaa saavien osuuden kehittyminen

Vuosina 2010–2014 alle 105 % kansallisesta vähimmäispalkasta ansaitsevien palkansaajien osuus kasvoi yli 2,0 prosenttiyksikköä Romaniassa (11,7 prosenttiyksikköä), Bulgariassa (5,4 prosenttiyksikköä), Puolassa (3,6 prosenttiyksikköä) ja Unkarissa (2,3 prosenttiyksikköä). Osuus sen sijaan pieneni yli 2,0 prosenttiyksikköä Liettuassa (-5,6 prosenttiyksikköä), Irlannissa (-5,1 prosenttiyksikköä), Luxemburgissa (-4,1 prosenttiyksikköä), Latviassa (-4,0 prosenttiyksikköä), Portugalissa (-3,8 prosenttiyksikköä), Kroatiassa (-2,6 prosenttiyksikköä) ja Slovakiassa (-2,2 prosenttiyksikköä).

Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot

Minimum wage statistics: tables and figures (englanniksi)

Tietolähteet

Kansalliset kuukausittaiset vähimmäispalkat

Eurostatin julkaisemissa vähimmäispalkkatilastoissa vähimmäispalkoilla tarkoitetaan kuukausittaisia kansallisia vähimmäispalkkoja. Julkaistavat tiedot koskevat kunkin vuoden 1. tammikuuta ja 1. heinäkuuta voimassa olevia vähimmäispalkkoja. Vähimmäisperuspalkka määritetään tunti-, viikko- tai kuukausipalkkana, ja tämä vähimmäispalkka pannaan täytäntöön lainsäädännössä (hallitus) tavallisesti työmarkkinaosapuolten kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen tai suoraan kansallisella toimialojen välisellä sopimuksella. Kansallista vähimmäispalkkaa sovelletaan tavallisesti maan kaikkiin palkansaajiin tai vähintäänkin suurimpaan osaan heistä. Tiedot ilmoitetaan bruttopalkkana. Kattavat vähimmäispalkkaa koskevat maakohtaiset tiedot ovat saatavilla liitteenä kohdassa metadata (englanniksi).

Niiden maiden osalta, joissa vähimmäispalkkaa ei ilmoiteta bruttomääräisenä, nettomääräiseen vähimmäispalkkaan lisätään sovellettavat verot. Näin on tehty Montenegron ja Serbian kohdalla.

Niiden maiden osalta, joissa kansallista vähimmäispalkkaa ei määritetä kuukausittaisena (vaan esim. tunti- tai viikkopalkkana), määrät muunnetaan kuukausittaisiksi kyseisten maiden toimittamilla muuntokertoimilla seuraavasti:

Saksa: (tuntipalkka x 39,1 tuntia x 52 viikkoa) / 12 kuukautta (arvo 39,1 viittaa kokoaikaisten palkansaajien keskimääräisiin viikkotyötunteihin NACE Rev. 2:n pääluokissa B–S, arvo on saatu neljännesvuosittaisesta ansiorakennetutkimuksesta);

Irlanti: (tuntipalkka x 39 tuntia x 52 viikkoa) / 12 kuukautta;

Ranska: tammikuu 1999–heinäkuu 2005: (tuntipalkka x 39 tuntia x 52 viikkoa) / 12 kuukautta; tammikuusta 2005 eteenpäin: (tuntipalkka x 35 tuntia x 52 viikkoa) / 12 kuukautta;

Malta: (viikkopalkka x 52 viikkoa) / 12 kuukautta;

Yhdistynyt kuningaskunta: (tuntipalkka x kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset maksetut viikkotunnit kaikilla sektoreilla x 52,18 viikkoa) / 12 kuukautta;

Yhdysvallat: (tuntipalkka x 40 tuntia x 52 viikkoa) / 12 kuukautta.

Serbiassa kansallinen vähimmäispalkka määritetään nettona tuntia kohti. Muuntaminen tapahtuu seuraavasti: (nettotuntipalkka x 40 tuntia x 52,2 viikkoa) / 12 kuukautta. Tämän jälkeen määrään lisätään sovellettavat verot.

Silloin kun vähimmäispalkkaa maksetaan useammalta kuin 12 kuukaudelta vuodessa (kuten Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa, joissa palkkaa maksetaan 14 kuukaudelta), tietoja on mukautettu näiden maksujen huomioon ottamiseksi.

Vähimmäispalkkaa koskevat tiedot toimitetaan Eurostatille kansallisessa valuutassa. Euroalueen ulkopuolisten maiden vähimmäispalkkoja koskevat, kansallisessa valuutassa olevat tiedot muunnetaan euroiksi kuukausittaisella valuuttakurssilla, joksi valitaan edellisen kuukauden lopun kurssi (esim. joulukuun lopun 2018 valuuttakurssia käytettiin tammikuun 1. päivän vähimmäispalkkatilastoihin vuonna 2019).

Maiden välisten hintaerojen vaikutusten poistamiseksi käytetään erityisiä muuntokertoimia, joita kutsutaan ostovoimapariteeteiksi (OVP). Kunkin maan kotitalouksien kulutusmenojen ostovoimapariteetteja käytetään muunnettaessa euroina tai kansallisena valuuttana ilmoitetut kuukausittaiset vähimmäispalkat yhteiseksi keinotekoiseksi yksiköksi, joka tunnetaan nimellä ostovoimastandardi (OVS). Jos edellisen viiteajanjakson ostovoimapariteetit eivät ole vielä saatavilla, käytetään sitä edeltävän vuoden ostovoimapariteetteja, ja sarja päivitetään, kun uudet tiedot ovat saatavilla.

Maat, joista ei laadita vähimmäispalkkatilastoja

Tammikuun 1. päivänä 2019 Tanskassa, Italiassa, Kyproksessa, Itävallassa, Suomessa ja Ruotsissa ei ollut käytössä kansallista vähimmäispalkkaa. Sama päti EFTA-maihin Islantiin, Norjaan ja Sveitsiin. Kyproksessa hallitus päättää vähimmäispalkoista tiettyjen ammattialojen osalta. Tanskassa, Italiassa, Itävallassa, Suomessa ja Ruotsissa sekä Islannissa, Norjassa ja Sveitsissä vähimmäispalkoista sovitaan toimialojen työehtosopimuksissa.

Bruttomääräiset kuukausittaiset mediaaniansiot

Bruttomääräisiä kuukausittaisia mediaaniansioita koskevat tiedot perustuvat viimeisimpään ansiorakennetutkimukseen, joka tehtiin vuonna 2014 (tutkimus tehdään joka neljäs vuosi). Mediaaniansioita koskevat tiedot kattavat sellaisten palkansaajien (pois lukien oppisopimusoppilaat) vuotuiset bruttoansiot, jotka työskentelevät vähintään kymmenen työntekijää työllistävissä yrityksissä millä tahansa toimialalla paitsi maa-, metsä- ja kalataloudessa (NACE Rev. 2:n pääluokka A), julkisessa hallinnossa, maanpuolustuksessa tai pakollisen sosiaalivakuutuksen alalla (NACE Rev. 2:n pääluokka O). Mediaaniansioilla tarkoitetaan tulotasoa, joka jakaa työntekijät tasan kahteen ryhmään: puolet työntekijöistä ansaitsee sitä vähemmän ja puolet enemmän. Bruttomääräisillä kuukausiansioilla tarkoitetaan kokoaikaisten ja osa-aikaisten palkansaajien palkkoja viitekuukauden aikana (yleensä lokakuu 2014) ennen veroja ja sosiaaliturvamaksuja. Palkat sisältävät ylityökorvaukset, vuorotyölisät, päivärahat, palkanlisät (bonukset) ja palkkiot. Osa-aikaisten palkansaajien bruttomääräiset kuukausiansiot on muunnettu kokoaikaisiksi ennen kuin niille on annettu keskiarvoa laskettaessa sama painoarvo kuin kokoaikaisten palkansaajien ansioille. Osa-aikaisten palkansaajien jättäminen bruttomääräisiä kuukausittaisia mediaaniansioita koskevien laskelmien ulkopuolelle vaikuttaa vähimmäispalkkojen osuuteen mediaaniansioista 7 prosenttiyksikköä Alankomaissa (49 %, muutoin 56 %).

Euroalueen ulkopuolisten maiden tietojen muuntamisessa euroiksi käytettiin vuoden 2014 keskimääräisiä vaihtokursseja. Kansallisten vähimmäispalkkojen osuudet keskimääräisistä kuukausiansioista toimialoittain ja maittain käyvät ilmi liitteestä kohdassa metadata (englanniksi).

Taustaa

Monella EU:n perustajajäsenvaltioista on pitkät perinteet vähimmäispalkan varmistamisessa niille, jotka kuuluvat työvoiman huonoimmin palkattuihin. Sen sijaan monissa muissa jäsenvaltioissa, kuten Saksassa, Irlannissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja monissa EU:hun vuonna 2004 tai myöhemmin liittyneissä maissa vähimmäispalkkaa koskeva lainsäädäntö on uutta, ja 28 jäsenvaltiosta kuudessa vähimmäispalkkaa koskevaa lainsäädäntöä ei ollut lainkaan 1. tammikuuta 2019.

Viime vuosina useimmissa Euroopan maissa suhteellisen pienet palkankorotukset ovat yleistyneet (palkkamaltti), ja monet palkansaajia edustavat ryhmät ovat väittäneet ostovoiman heikentyneen ja elintason laskeneen. Jotkut poliitikot, palkansaajien edustajat, sidosryhmät ja asiantuntijat kannattavat ns. eurooppalaisen vähimmäispalkan tai kansallisen vähimmäispalkan käyttöönottoa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

Kansallinen vähimmäispalkkataso ei välttämättä muutu joka vuosi, eivätkä mukautukset aina johda vähimmäispalkkojen nostamiseen. Esimerkiksi Kreikassa vähimmäispalkka pieneni vuonna 2012 osana julkisen talouden säästötoimia. Kyseisenä vuonna kansallisten työehtosopimusten soveltaminen keskeytettiin, ja vähimmäispalkka määritetään nyt hallituksen päätöksellä.