Statistics Explained

Archive:Turvapaikkatilastot

Revision as of 10:06, 21 September 2017 by EXT-A-Redpath (talk | contribs)
Tilastotiedot poimittu 13. maaliskuuta 2017, lukuun ottamatta lopullisia päätöksiä koskevia tietoja, jotka on poimittu 24. huhtikuuta 2017, sekä alaikäisten oikeudellista asemaa koskevia tietoja (kuvio 5), jotka on poimittu 11. toukokuuta 2017. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava suunniteltu päivitys: heinäkuu 2018.
Kuvio 1: (EU:n ulkopuoliset) turvapaikkahakemukset,
EU28-maat, 2006–2016
(tuhatta)
Lähde: Eurostat (migr_asyctz) ja (migr_asyappctza)
Kuvio 2: (EU:n ulkopuolisten) turvapaikanhakijoiden kansalaisuusmaat, EU28-maat, 2015 ja 2016
(tuhatta ensikertalaista hakijaa)
Lähde: Eurostat (migr_asyappctza)
Kuvio 3: (EU:n ulkopuolisten) turvapaikanhakijoiden määrä, EU- ja EFTA-maat, 2015 ja 2016
(tuhatta ensikertalaista hakijaa)
Lähde: Eurostat (migr_asyappctza)
Taulukko 1: (EU:n ulkopuolisten) turvapaikanhakijoiden viisi yleisintä kansalaisuutta, 2016
(ensikertalaisten hakijoiden määrä pyöristettynä)
Lähde: Eurostat (migr_asyappctza)
Kuvio 4: (EU:n ulkopuolisten) ensikertalaisten turvapaikanhakijoiden ikäjakauma, EU- ja EFTA-maat, 2016
(%)
Lähde: Eurostat (migr_asyappctza)
Kuvio 5: (EU:n ulkopuolisten) alaikäisten turvapaikanhakijoiden oikeudellisen aseman jakauma, EU- ja EFTA-maat, 2016
(%)
Lähde: Eurostat (migr_asyappctza) ja (migr_asyunaa)
Kuvio 6: Ensi kertaa turvapaikkaa hakevien (EU:n ulkopuolisten) mieshakijoiden osuus ikäryhmittäin, EU28-maat, 2016
(%)
Lähde: Eurostat (migr_asyappctza)
Kuvio 7: (EU:n ulkopuolisia) turvapaikkahakemuksia koskevien ensimmäisen oikeusasteen ja lopullisten päätösten määrä, 2016
(tuhatta)
Lähde: Eurostat (migr_asydcfsta) ja (migr_asydcfina)
Kuvio 8: (EU:n ulkopuolisia) turvapaikkahakemuksia koskevien ensimmäisen oikeusasteen päätösten jakauma, 2016
(%)
Lähde: Eurostat (migr_asydcfsta)
Kuvio 9: (EU:n ulkopuolisia) turvapaikkahakemuksia koskevien lopullisten päätösten jakauma, 2016
(%)
Lähde: Eurostat (migr_asydcfina)

Tässä artikkelissa kuvataan, miten turvapaikanhakijoiden ja turvapaikkahakemuksia koskevien päätösten määrä on kehittynyt viime aikoina Euroopan unionissa (EU). Turvapaikka on kansainvälisen suojelun muoto, jonka valtio myöntää alueellaan. Turvapaikka myönnetään henkilölle, joka ei voi saada suojelua kansalaisuus- ja/tai asuinmaassaan pääasiassa siksi, että hän pelkää joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskuntaryhmään kuulumisen tai poliittisten mielipiteiden vuoksi.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Turvapaikanhakijat

Turvapaikkahakemusten huippuvuosia olivat vuosi 1992 (672 000 hakemusta EU15-maissa), jolloin EU:n jäsenvaltioihin saapui runsaasti turvapaikanhakijoita entisestä Jugoslaviasta, ja vuosi 2001 (424 000 hakemusta EU27-maissa). Sen jälkeen turvapaikkahakemusten määrä EU27-maissa väheni vajaaseen 200 000:een vuonna 2006.

Jos tarkastellaan ainoastaan muiden kuin jäsenvaltioiden kansalaisten hakemuksia (ks. kuvio 1), turvapaikkahakemusten määrä kasvoi asteittain EU27-maissa ja myöhemmin EU28-maissa vuoteen 2012 saakka, minkä jälkeen kasvu kiihtyi entisestään. Vuonna 2013 vastaanotettiin 431 000 hakemusta, vuonna 2014 yhteensä 627 000 hakemusta ja vuosina 2015 ja 2016 molempina noin 1,3 miljoonaa hakemusta. Näin ollen turvapaikkahakemusten määrä EU28-maissa oli vuosina 2015 ja 2016 keskimäärin kaksinkertainen verrattuna edellisen huippuvuoden 1992 määrään EU15-maissa.

Ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevien määrä EU28-maissa [1] vuonna 2016 oli 53 000 (noin 4 prosenttia) vähemmän kuin hakijoiden kokonaismäärä. Ensimmäistä kertaa kansainvälistä suojelua hakeva on henkilö, joka jättää turvapaikkahakemuksen ensimmäisen kerran tietyssä EU:n jäsenvaltiossa. Ensikertalaisiin ei lasketa toistuvia hakijoita (kyseisessä jäsenvaltiossa), joten luku kuvaa paremmin kansainvälistä suojelua hakevien maahantulijoiden määrää asianomaisessa jäsenvaltiossa.

Viimeisimmän vuoden 2016 luvun mukaan ensikertalaisia oli 53 000 vähemmän EU28-maissa edellisvuoteen verrattuna, sillä ensikertalaisten määrä väheni lähes 1,26 miljoonasta vuonna 2015 1,20 miljoonaan vuonna 2016. Vuosina 2014–2015 ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevien määrä sitä vastoin kasvoi 694 000:lla. Laskuun vaikutti pääasiassa Kosovosta [2] (YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1244/1999), Albaniasta ja Syyriasta saapuvien hakijoiden määrän väheneminen (ks. kuvio 2).

Ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevien syyrialaisten määrä EU28-maissa väheni hieman 363 000:sta vuonna 2015 yhteensä 335 000:een vuonna 2016. Syyrian kansalaisten osuus kaikista ensikertalaisista pieneni 28,9 prosentista 27,8 prosenttiin. Afganistanin kansalaisten osuus oli 15 prosenttia ja irakilaisten osuus 11 prosenttia kaikista ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevista. Sekä pakistanilaisten että nigerialaisten osuus oli 4 prosenttia. Turvapaikanhakijoiden suurimmista kansalaisuusryhmistä EU28-maissa vuonna 2016 suhteellisesti eniten vuoteen 2015 verrattuna kasvoi nigerialaisten (kasvua 1,4 prosenttiyksikköä) ja iranilaisten (kasvua 1,3 prosenttiyksikköä) osuus. Suhteellisesti mitattuna myös Afganistanista ja Irakista (Aasia), Guineasta, Marokosta ja Norsunluurannikolta (Afrikka) sekä Turkista saapuneiden turvapaikanhakijoiden määrät kasvoivat merkittävästi. Suhteellisesti suurin hakijamäärän lasku turvapaikanhakijoiden yleisimpien kansalaisuusmaiden joukossa vuonna 2016 kirjattiin Albaniassa ja Kosovossa Länsi-Balkanilla [3]. Vuosina 2015 ja 2016 Turkki, Marokko, Armenia ja Intia siirtyivät niiden 30 EU:n ulkopuolisen maan luetteloon, joista EU:n 28 jäsenvaltiota vastaanottivat eniten (ensikertalaisten) turvapaikkahakemuksia, kun taas Bosnia ja Hertsegovina, Kongon demokraattinen tasavalta, Kiina ja Etiopia siirtyivät luettelon ulkopuolelle.

Ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevien määrä kasvoi Saksassa 442 000:sta vuonna 2015 yhteensä 722 000:een vuonna 2016 (ks. kuvio 3). Myös Kreikka ja Italia ilmoittivat merkittävästä määrän kasvusta (molemmissa ensikertalaisia oli yli 30 000 enemmän) vuosina 2015–2016. Suhteellisesti tarkasteltuna ensikertalaisten määrä kasvoi eniten Kroatiassa (yli 15 kertaa enemmän), Sloveniassa (lähes viisi kertaa enemmän) ja Kreikassa (yli neljä kertaa enemmän). Sitä vastoin Itävallassa, Alankomaissa, Slovakiassa, Belgiassa, Tanskassa, Suomessa, Unkarissa ja Ruotsissa ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevien määrä oli vuonna 2016 alle puolet vuoden 2015 määrästä; myös Norjassa määrä väheni reilusti.

Saksan osuus EU28-maiden kokonaismäärästä kasvoi 35 prosentista vuonna 2015 60 prosenttiin vuonna 2016. Muita EU:n jäsenvaltioita, joiden osuus EU28-maiden kokonaismäärästä kasvoi huomattavasti, olivat Italia (kasvua 3,4 prosenttiyksikköä 10,1 %:iin) ja Kreikka (kasvua 3,2 prosenttiyksikköä 4,1 %:iin). Sekä Unkarin että Ruotsin osuus EU28-maiden kokonaismäärästä supistui yli kymmenen prosenttiyksikköä vuosina 2015–2016. Vähintään yhden prosenttiyksikön supistuminen mitattiin myös Itävallassa, Suomessa, Belgiassa, Alankomaissa ja Tanskassa.

Taulukossa 1 esitetään katsaus viidestä suurimmasta ensikertalaisten turvapaikanhakijoiden ryhmästä (kansalaisuuden perusteella) kussakin EU:n jäsenvaltiossa. Syyrialaisten hakijoiden osuus oli suurin 13:ssa EU:n 28 jäsenvaltiosta; syyrialaisia hakijoita oli esimerkiksi 266 000 Saksassa (suurin yhdestä maassa saapuvien hakijoiden määrä yhdessä EU:n jäsenvaltiossa vuonna 2016) ja 27 000 Kreikassa. Afganistanilaisia hakijoita kirjattiin noin 127 000 Saksassa, 12 000 Itävallassa ja 11 000 Unkarissa. Lisäksi Saksasta haki turvapaikkaa 96 000 irakilaista, 26 000 iranilaista ja 19 000 eritrealaista. Italia oli toinen kahdesta EU:n jäsenvaltiosta, joista turvapaikkaa haki yli 10 000 yhden maan kansalaista vuonna 2016: 27 000 hakijaa Nigeriasta ja 14 000 Pakistanista.

Useampi kuin neljä viidestä (83 %) ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevista EU28-maissa vuonna 2016 oli alle 35-vuotiaita (ks. kuvio 4), 18–34-vuotiaiden ikäluokkaan kuului hieman yli puolet (51 %) kaikista ensikertalaisista ja alle 18-vuotiaita alaikäisiä oli lähes kolmannes (32 %).

Turvapaikanhakijoiden ikäjakauma oli samanlainen lähes kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, ja suurin osa hakijoista oli tyypillisesti 18–34-vuotiaita. Tähän oli kuitenkin yksi poikkeus: Puolassa suurempi osa turvapaikanhakijoista oli alle 14-vuotiaita (45 %).

Ilman huoltajaa oleva alaikäinen on alle 18-vuotias henkilö, joka saapuu EU:n jäsenvaltion alueelle ilman hänestä vastuussa olevaa aikuista tai joka jää ilman huoltajaa sen jälkeen, kun hän on saapunut jäsenvaltion alueelle. Vuonna 2016 turvapaikkaa EU28-maissa haki 63 300 ilman huoltajaa olevaa alaikäistä, ja kaikista alaikäisistä 15,9 prosenttia oli ilman huoltajaa (ks. kuvio 5). Turvapaikkaa hakeneista alaikäisistä ilman huoltajaa oli alle puolet useimmissa EU:n jäsenvaltioissa vuonna 2016, mutta poikkeuksia tästä olivat Italia ja Slovenia.

Ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevien sukupuolijakauma osoittaa, että mieshakijoiden osuus oli naishakijoita suurempi. Nuorimmassa ikäluokassa (0–13-vuotiaat) poikien osuus oli 53 prosenttia kaikista hakijoista vuonna 2016. Sukupuolierot olivat suuremmat 14–17-vuotiaiden ja 18–34-vuotiaiden turvapaikanhakijoiden keskuudessa: näissä ryhmissä ensikertalaisista noin kolme neljästä oli miehiä. Miesten osuus supistui kuitenkin reiluun kolmeen viidesosaan 35–64-vuotiaiden keskuudessa. Naishakijoiden määrä ylitti mieshakijoiden määrän EU28-maissa vuonna 2016 yli 65-vuotiaiden turvapaikanhakijoiden keskuudessa, vaikka tämä ryhmä olikin melko pieni, ainoastaan 0,6 prosenttia kaikista ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevista.

Turvapaikkahakemuksia koskevat päätökset

Turvapaikkahakemuksia koskevista päätöksistä on kerätty tilastotietoja kahdesta oikeusasteesta, eli ensimmäisen oikeusasteen päätöksistä ja lopullisista päätöksistä, jotka on tehty muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä.

Vuonna 2016 tehtiin 1,1 miljoonaa ensimmäisen oikeusasteen päätöstä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa; määrä oli lähes kaksinkertainen vuoteen 2015 verrattuna (593 000). Ylivoimaisesti eniten päätöksiä tehtiin Saksassa (ks. kuvio 7): Saksassa tehtiin lähes kolme viidestä (57 %) ensimmäisen oikeusasteen päätöksestä EU28-maissa vuonna 2016. Lopullisia päätöksiä tehtiin 221 000, joista jälleen valtaosa (56 %) Saksassa.

Kuviossa 8 esitetään analyysi ensimmäisen oikeusasteen päätösten lopputuloksesta. Vaikka pakolaisasema ja toissijainen suojeluasema määritellään EU:n lainsäädännössä, humanitaarisista syistä määrätään kansallisessa lainsäädännössä, eikä niitä sovelleta kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

Vuonna 2016 kolmessa viidestä (61 %) [4] EU28-maiden ensimmäisen oikeusasteen käsittelystä päätös oli myönteinen, eli henkilölle myönnettiin pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema taikka oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella (ks. kuvio 8). Noin 54 prosenttia kaikista ensimmäisessä oikeusasteessa tehdyistä myönteisistä päätöksistä EU28-maissa vuonna 2016 johti pakolaisaseman myöntämiseen.

Ensimmäisen oikeusasteen käsittelyssä yhteensä 366 000 henkilölle myönnettiin pakolaisasema, 258 000 henkilölle myönnettiin toissijainen suojeluasema ja 48 000 henkilölle myönnettiin oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella EU28-maissa vuonna 2016.

Myönteisiä ensimmäisen oikeusasteen päätöksiä tehtiin suhteessa eniten Slovakiassa (84 %) ja Maltassa (83 %) vuonna 2016. Sitä vastoin Kreikassa, Irlannissa, Puolassa ja Unkarissa kielteisten ensimmäisen oikeusasteen päätösten osuus oli kussakin maassa yli 75 prosenttia.

Myönteisten päätösten osuus oli huomattavasti pienempi muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä tehdyissä lopullisissa päätöksissä (17 %; ks. kuvio 9) kuin ensimmäisessä oikeusasteessa tehdyissä päätöksissä EU28-maissa vuonna 2016. Noin 37 700 henkilöä sai EU28-maissa vuonna 2016 myönteisen lopullisen päätöksen muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä. Näistä 23 200 henkilölle myönnettiin pakolaisasema, 5 900 henkilölle myönnettiin toissijainen suojeluasema ja vielä 8 700 henkilölle myönnettiin humanitaarinen asema.

Ainoastaan kolmessa EU:n jäsenvaltiossa yli puolet lopullisista turvapaikkapäätöksistä vuonna 2016 oli myönteisiä: Bulgariassa (65 %), Alankomaissa (58 %) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (52 %).

Eniten lopullisia hylkääviä päätöksiä tehtiin Virossa, Kroatiassa, Liettuassa ja Portugalissa, missä kaikki lopulliset päätökset olivat kielteisiä.

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Eurostat tuottaa tilastotietoja monenlaisista kansainväliseen muuttoliikkeeseen liittyvistä näkökohdista. Vuosina 1986–2007 turvapaikkatietoja kerättiin herrasmiessopimuksella. Vuodesta 2008 lähtien tiedot on toimitettu Eurostatille asetuksen (EY) N:o 862/2007 4 artiklan säännösten nojalla. Useimmat tässä artikkelissa esitetyt tilastotiedot on kerätty mainitun sääntelykehyksen puitteissa.

Tiedot toimitetaan Eurostatille kuukausittain (turvapaikkahakemuksia koskevat tilastotiedot), neljännesvuosittain (ensimmäisen oikeusasteen päätökset) tai vuosittain (lopulliset päätökset, jotka on tehty muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä tai jotka koskevat uudelleensijoittamista ja ilman huoltajaa olevia alaikäisiä). Tilastot perustuvat hallinnollisiin tietolähteisiin, ja niitä toimittavat Eurostatille EU:n jäsenvaltioiden tilastoviranomaiset, sisäasiainministeriöt tai maahanmuuttovirastot.

Turvapaikkatilastojen tarkastelussa olisi otettava huomioon kaksi erilaista henkilöryhmää. Ensimmäiseen kuuluvat turvapaikanhakijat, jotka ovat tehneet turvapaikkahakemuksen ja joiden hakemusta käsittelee asianomainen viranomainen. Toiseen ryhmään kuuluvat henkilöt, jotka on asian käsittelyn jälkeen tunnustettu pakolaisiksi, joille on myönnetty muunlainen kansainvälinen suojelu (toissijainen suojelu), joille on myönnetty suojelu kansainvälistä suojelua koskevan kansallisen lainsäädännön perusteella (humanitaarisen suojelun perusteella myönnetty oleskelulupa) tai joiden suojelua koskeva hakemus on kaikilta osin hylätty.

Turvapaikkapäätöksiä koskevia tilastotietoja on julkaistu turvapaikkamenettelyn eri vaiheista asetuksen (EY) N:o 862/2007 voimaantulosta lähtien. Ensimmäisen oikeusasteen päätökset tekee viranomainen, joka toimii hallinnollisen/oikeudellisen turvapaikkamenettelyn ensimmäisenä oikeusasteena vastaanottavassa maassa. Sitä vastoin lopulliset päätökset tehdään hallinnollisen/oikeudellisen turvapaikkamenettelyn ylimmässä oikeusasteessa muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä. Ennen lopullista päätöstä turvapaikanhakijan on haettava muutosta aiempaan hylkäävään päätökseen. Koska turvapaikkamenettelyt ja päätöksentekoelinten määrä/tasot vaihtelevat EU:n eri jäsenvaltioissa, tosiasiallinen ylin oikeusaste saattaa kansallisen lainsäädännön ja hallintomenettelyjen mukaisesti olla maan korkein oikeus. Sovellettavan menettelyn mukaan lopullisilla päätöksillä olisi tarkoitettava kuitenkin sitä, mikä on tosiasiallisesti lopullinen päätös valtaosassa tapauksia. Tämä tarkoittaa, että kaikki tavanomaiset muutoksenhakukeinot on käytetty, eikä muutosta voida enää hakea päätöksen asiasisällön perusteella vaan ainoastaan menettelyllisin perustein.

Taustaa

Pakolaisasema on määritelty yli 60 vuoden ajan pakolaisten oikeusasemaa koskevassa vuoden 1951 Geneven yleissopimuksessa (sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1967 New Yorkin pöytäkirjalla). Yleissopimuksessa vahvistetaan pakolaisiin sovellettava yleinen lähestymistapa, joka on ollut yksi yhteisen turvapaikkajärjestelmän kehittämisen kulmakivistä EU:ssa. EU on kehittänyt Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää vuodesta 1999 lähtien Geneven yleissopimuksen ja muiden sovellettavien kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

Valtion- tai hallitusten päämiehet hyväksyivät 5. marraskuuta 2004 Haagin ohjelman. Siinä esitetään ajatus Euroopan yhteisestä turvapaikkajärjestelmästä (englanniksi) ja nostetaan esiin haasteet, joita yhteisten menettelyjen laatimiseen ja turvapaikan tai toissijaisen suojeluaseman saaneiden henkilöiden yhdenmukaiseen asemaan liittyy. Euroopan komission turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelma (KOM(2008) 360 lopull.) esiteltiin kesäkuussa 2008. Suunnitelmaan sisältyy kolme pilaria, joihin yhteisen turvapaikkajärjestelmän kehittäminen perustuu:

  • yhdenmukaisempien suojelunormien aikaansaaminen yhdenmukaistamalla EU:n jäsenvaltioiden turvapaikkalakeja
  • tehokas käytännön yhteistyö, jota tuetaan vahvasti
  • jäsenvaltioiden keskinäisen sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisen solidaarisuuden ja vastuun parantaminen.

Nämä periaatteet huomioon ottaen Euroopan komissio esitti vuonna 2009 ehdotuksen Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) (englanniksi) perustamisesta. EASO tukee EU:n jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä toteuttaa entistä yhtenäisempää ja oikeudenmukaista turvapaikkapolitiikkaa. Lisäksi se antaa teknistä ja operatiivista tukea jäsenvaltioille, joihin kohdistuu erityistä painetta (toisin sanoen jäsenvaltioille, joihin saapuu suuria määriä turvapaikanhakijoita). EASO aloitti toimintansa kesäkuussa 2011, ja se on siitä lähtien työskennellyt viraston valmiuksien, toiminnan ja vaikutuksen lisäämiseksi yhteistyössä Euroopan komission ja YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) (englanniksi) kanssa.

Toukokuussa 2010 Euroopan komissio esitti ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevan toimintasuunnitelman (KOM(2010) 213 lopull.). Ilman huoltajaa olevien alaikäisten katsotaan olevan kaikkien suojattomin ja haavoittuvin muuttajaryhmä. Toimintasuunnitelman tarkoituksena on laatia koordinoitu lähestymistapa ja sitouttaa kaikki EU:n jäsenvaltiot huolehtimaan ilman huoltajaa olevien alaikäisten vastaanotosta, suojelusta ja kotouttamisesta. Euroopan muuttoliikeverkosto (englanniksi) on laatinut toimintasuunnitelman tueksi kattavan tutkimuksen ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin sovellettavista vastaanottokäytännöistä sekä palautus- ja kotouttamisjärjestelyistä EU:ssa (englanniksi).

Tällä alalla on myös annettu useita direktiivejä. Neljä keskeistä turvapaikka-asioihin liittyvää säädöstä – joista kaikista on esitetty korvaamista tai uudelleenlaatimista koskevat ehdotukset – ovat seuraavat:

  • aseman määrittelyä koskeva direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle
  • turvapaikkamenettelydirektiivi 2013/32/EU kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä
  • vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi 2013/33/EU kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista
  • Dublin-asetus (EU) N:o 604/2013 kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta.

Euroopan komissio ilmoitti vuosien 2015 ja 2016 muuttoliikekriisin johdosta ehdottavansa EU:n hätätilanteen tukivälinettä. Suunnitelmassa osoitetaan noin 700 miljoonaa euroa tukea (kolmen vuoden aikana), jonka avulla torjutaan humanitaarista kriisiä ja tarjotaan entistä nopeammin pakolaisten tarvitsemia elintarvikkeita, suojaa ja terveydenhuoltoa EU:ssa.

Huhtikuussa 2016 Euroopan komissio antoi tiedonannon (englanniksi) (COM(2016) 197 final), jolla pantiin alulle Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistaminen. Tiedonannossa esitettiin vaihtoehtoja oikeudenmukaiselle ja kestävälle järjestelmälle, jolla kohdennetaan turvapaikanhakijat EU:n jäsenvaltioiden kesken, yhdenmukaistetaan edelleen turvapaikkamenettelyjä ja -normeja tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi koko EU:ssa ja vähennetään siten luvatonta edelleen liikkumista kannustavia tekijöitä sekä vahvistetaan EASOn toimeksiantoa.

Toukokuussa 2016 Euroopan komissio esitteli ensimmäisen uudistuspaketin, johon sisältyi ehdotuksia kestävän ja oikeudenmukaisen Dublin-järjestelmän luomisesta (COM(2016) 270 final), Eurodac-järjestelmän lujittamisesta (COM(2016) 272 final) ja Euroopan unionin turvapaikkaviraston perustamisesta (COM(2016) 271 final).

Heinäkuussa 2016 Euroopan komissio esitti toisen ehdotuspaketin, joka liittyi Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistukseen. Komissio ehdotti muun muassa EU:n uudelleensijoittamiskehyksen (COM(2016) 468 final) ja kansainvälistä suojelua koskevan yhteisen menettelyn käyttöön ottamista (COM(2016) 467 final) sekä kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa koskevista vaatimuksista annetun lainsäädännön (COM(2016) 465 final) uudelleen laatimista.

Katso myös

Lisää Eurostat-tietoa

Julkaisut

Data in focus -sarja

Uutistiedotteet

Keskeiset taulukot

Asylum and first time asylum applicants - monthly data (rounded) (tps00189)
Persons subject of asylum applications pending at the end of the month - monthly data (tps00190)
Asylum and first time asylum applicants - annual aggregated data (rounded) (tps00191)
First instance decisions on asylum applications by type of decision - annual aggregated data (tps00192)
Final decisions on asylum applications - annual data (tps00193)
Asylum applicants considered to be unaccompanied minors - annual data (tps00194)

Tietokanta

Asylum and Dublin statistics (migr_asy)
Applications (migr_asyapp)
Decisions on applications and resettlement (migr_asydec)
’Dublin’ statistics (migr_dub)

Aihekohtaiset osiot

Metodologia / Metatiedot

Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot (MS Excel)

Muut verkkosivustot

Viitteet

  1. Koko EU:n määrä on laskettu yhdistämällä jäsenvaltioiden tiedot. Jäsenvaltioiden tiedoissa ilmoitetaan niiden henkilöiden määrä, jotka hakivat turvapaikkaa ensimmäisen kerran kyseisessä jäsenvaltiossa. Henkilöt voivat kuitenkin hakea kansainvälistä suojelua useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa tiettynä vuotena. Sen vuoksi EU:n kokonaismäärään voi sisältyä useampia hakemuksia samalta henkilöltä. Viimeisimpiin saatavilla oleviin Dublin-järjestelmän tilastotietoihin perustuvan arvion mukaan noin 6 prosenttia turvapaikanhakijoista EU:ssa on hakenut turvapaikkaa useammasta kuin yhdestä EU:n jäsenvaltiosta samana vuonna.
  2. Tämä nimitys ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/1999 ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen.
  3. Tässä analyysissa otettiin huomioon ainoastaan 30 kansalaisuusmaata, joista saapui suhteellisesti eniten turvapaikanhakijoita.
  4. Tarkasteluvuodesta 2014 lähtien kielteisiä päätöksiä koskeviin tilastotietoihin ei ole sisällytetty turvapaikkahakemuksia, jotka on hylätty sen perusteella, että toinen EU:n jäsenvaltio on ottanut vastuun kyseisen turvapaikkahakemuksen käsittelystä Dublin-asetuksen (EU) N:o 604/2013 nojalla. Tämä on vähentänyt hylkäävien päätösten määrää. Näin ollen myönteisten päätösten osuuden kaikista ensimmäisen oikeusasteen päätöksistä arvioidaan kasvaneen noin viisi prosenttiyksikköä.