Statistics Explained

Archive:Muuttoliikettä ja muuttajia koskevat tilastot

Tiedot toukukuulta 2015. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava päivitys: syyskuu 2016.
Taulukko 1: Maahanmuutto kansalaisuuden mukaan, 2013
Lähde: Eurostat (migr_imm1ctz)
Kuvio 1: Maahanmuuttajat, 2013 (1)
(1 000:ta asukasta kohti)
Lähde: Eurostat (migr_imm1ctz) ja (migr_pop1ctz)
Kuvio 2: Maahanmuuttajien osuus kansalaisuuden mukaan, 2013
(% kaikista maahanmuuttajista)
Lähde: Eurostat (migr_imm2ctz)
Taulukko 2: Maahanmuutto syntymämaan mukaan, 2013 (1)
Lähde: Eurostat (migr_imm3ctb)
Taulukko 3: Maahanmuutto edellisen asuinmaan mukaan, 2013 (1)
Lähde: Eurostat (migr_imm5prv)
Kuvio 3: Maahanmuuttajat sukupuolen mukaan, 2013
(% kaikista maahanmuuttajista)
Lähde: Eurostat (migr_imm2ctz)
Kuvio 4: Maahanmuuttajien ikärakenne kansalaisuuden mukaan, EU-28, 2013 (¹)
(%)
Lähde: Eurostat (migr_imm2ctz)
Taulukko 4: Ulkomaalaisväestö kansalaisuusryhmien mukaan, 2013 (1)
Lähde: Eurostat (migr_pop1ctz)
Taulukko 5: Ulkomaalaisväestö syntymämaan mukaan, 1. tammikuuta 2014 (1)
Lähde: Eurostat (migr_pop3ctb)
Kuvio 5: Ulkomaalaisten osuus vakinaisesta väestöstä, 1. tammikuuta 2014
(%)
Lähde: Eurostat (migr_pop1ctz)
Taulukko 6: Ulkomaalaisväestön / ulkomailla syntyneen väestön pääasialliset kansalaisuusmaat ja syntymämaat, 1. tammikuuta 2014 (1)
(absoluuttisina määrinä ja prosenttiosuutena koko ulkomaalaisväestöstä / ulkomailla syntyneestä väestöstä)
Lähde: Eurostat (migr_pop1ctz) ja (migr_pop3ctb)
Kuvio 6: EU:n kansalaisten ja ulkomaalaisten ikärakenne, EU-28, 1. tammikuuta 2014
(%)
Lähde: Eurostat (migr_pop2ctz)
Kuvio 7: EU:n jäsenvaltion kansalaisuuden saaneiden henkilöiden lukumäärä, EU-28, 2009–2013
(1 000)
Lähde: Eurostat (migr_acq)
Taulukko 7: Tiedot toimittaneen maan kansalaisuuden saaneiden henkilöiden lukumäärä, 2013 (1)
Lähde: Eurostat (migr_acq)
Kuvio 8: Kansalaisuuden saaneiden prosenttiosuus ulkomaiden kansalaisista, 2013 (1)
(100:aa ulkomaalaista kohti)
Lähde: Eurostat (migr_acq) ja (migr_pop1ctz)
Taulukko 8: Väestö vuoden 2011 väestönlaskennan jälkeen ja Eurostatille toimitetut muuttoliikettä koskevat tarkistukset, tilanne toukokuun puolivälissä 2015
Lähde: Eurostat (migr_acq) ja (migr_pop1ctz)

Tässä artikkelissa tarkastellaan Euroopan unionin (EU) tilastoja, jotka koskevat kansainvälistä muuttoliikettä, oman maan ja muiden maiden kansalaisten (ulkomaalaisten) määrää sekä kansalaisuuden saamista. Muuttoliikkeeseen vaikuttaa joukko taloudellisia, poliittisia ja sosiaalisia tekijöitä muuttajan kotimaassa (työntötekijät) tai kohdemaassa (vetotekijät). EU:n suhteellisen vaurauden ja poliittisen vakauden on perinteisesti katsottu olevan merkittävä maahanmuuttajien vetotekijä.

Kohdemaissa kansainvälistä muuttoliikettä saatetaan käyttää apuna lievittämään työmarkkinoilla vallitsevaa tietyn alan työvoimapulaa. Muuttoliike ei kuitenkaan yksin riitä muuttamaan monessa EU-maassa havaittavaa väestön ikääntymiskehitystä.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Muuttovirrat

Vuonna 2013 yhteensä 3,4 miljoonaa henkilöä muutti johonkin EU-28:n jäsenvaltioon, ja samaan aikaan EU:n jäsenvaltioista lähti ainakin 2,8 miljoonaa maastamuuttajaa. Nämä luvut eivät kuvasta muuttovirtoja EU:hun/EU:sta kokonaisuudessaan, sillä ne sisältävät myös EU:n jäsenvaltioiden väliset muuttovirrat.

Mainituista 3,4 miljoonasta maahanmuuttajasta noin 1,4 miljoonaa oli muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden (kolmansien maiden) kansalaisia ja 1,2 miljoonaa muun EU:n jäsenvaltion kuin kohdemaan kansalaisia. Lisäksi 830 000 maahanmuuttajalla oli kohdemaana olevan jäsenvaltion kansalaisuus (esimerkiksi paluumuuttajat tai ulkomailla syntyneet kansalaiset) ja 6 100 maahanmuuttajaa oli kansalaisuudettomia.

Vuonna 2013 maahanmuuttajia tuli eniten Saksaan (692 700), jonka jälkeen eniten muutettiin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan (526 000), Ranskaan (332 600), Italiaan 307 500) ja Espanjaan (280 800). Maastamuuttajia tilastoitiin vuonna 2013 eniten Espanjassa (532nbsp;3300), ja sen jälkeen Yhdistyneessä kuningaskunnassa (316 900), Ranskassa (300 800), Puolassa (276 400) ja Saksassa (259 300). Kaiken kaikkiaan 16:ssa EU:n jäsenvaltiossa kirjattiin vuonna 2013 enemmän maahanmuuttoa kuin maastamuuttoa. Bulgariassa, Irlannissa, Kreikassa, Espanjassa, Kroatiassa, Kyproksessa, Puolassa, Portugalissa ja Romaniassa sekä kolmessa Baltian maassa maastamuuttajia oli kuitenkin enemmän kuin maahanmuuttajia.

Kun otetaan huomioon vakinaisen väestön määrä, vuonna 2013 suhteellisesti eniten maahanmuuttajia kirjattiin Luxemburgissa (39 maahanmuuttajaa 1 000:ta asukasta kohti). Seuraavilla sijoilla olivat Malta (20 maahanmuuttajaa 1 000 asukasta kohti) ja Kypros (15 maahanmuuttajaa 1 000 asukasta kohti) (kuvio 1). Eniten maastamuuttajia kirjattiin Kyproksessa (29 maastamuuttajaa 1 000 asukasta kohti) ja Luxemburgissa (20 maastamuuttajaa 1 000 asukasta kohti).

Vuonna 2013 oman maan kansalaisten suhteellinen osuus maahanmuuttajista oli suurin Romaniassa (90 % kaikista maahanmuuttajista), Liettuassa (86 %), Portugalissa (69 %), Virossa, Puolassa (molemmissa 60 %), Latviassa (58 %) ja Slovakiassa (52 %). Edellä mainitut olivat ainoat EU:n jäsenvaltiot, joissa oman maan kansalaisten osuus maahanmuuttajista oli yli 50 % (kuvio 2). Sen sijaan Italiassa, Itävallassa ja Luxemburgissa oman maan kansalaisten osuus maahanmuuttajista oli suhteellisen alhainen, alle 10 % vuonna 2013 .

Kansalaisuutta koskevia tietoja käytetään usein ulkomaalaistaustaisten maahanmuuttajien analysoinnissa. Koska kansalaisuus saattaa kuitenkin muuttua henkilön elinaikana, joskus on hyödyllistä esittää tiedot syntymämaan mukaan. Oman maan kansalaisten suhteellinen osuus maahanmuuttajista oli korkein Romaniassa (78 % kaikista maahanmuuttajista), jonka jälkeen tulivat Liettua (77 %), Portugali (56 %), Latvia (52 %) ja Puola (51 %). Sen sijaan Luxemburgissa, Espanjassa, Italiassa, Itävallassa ja Saksassa oman maan kansalaisten osuus maahanmuuttajista oli vuonna 2013 suhteellisen alhainen, alle 10 %.

Vuonna 2013 EU-28:aan tuli 1,7 miljoonaa maahanmuuttajaa kolmansista maista

Vuonna 2013 EU-28:aan tuli sen ulkopuolisista maista arviolta 1,7 miljoonaa maahanmuuttajaa. Lisäksi 1,7 miljoonaa ihmistä muutti yhdestä EU:n jäsenvaltiosta toiseen.

Maahanmuuttajien edellisen asuinpaikan tarkastelusta käy ilmi, että vuonna 2013 suurin osa Luxemburgin maahanmuuttajista tuli muista EU:n jäsenvaltioista (91 % kaikista maahanmuuttajista). Näin oli myös Romaniassa (81 %) ja Slovakiassa (79 %). Sen sijaan vastaavat osuudet olivat vähäisiä Bulgariassa (22 % kaikista maahanmuuttajista) ja Kroatiassa (25 %) (taulukko 3).

Tarkasteltaessa maahanmuuttajien sukupuolijakaumaa voidaan todeta, että EU:hun kokonaisuudessaan muutti vuonna 2013 hieman enemmän miehiä (53 %) kuin naisia (47 %). Eniten miespuolisia maahanmuuttajia kirjattiin Sloveniassa (61 %). Naisia taas kirjattiin eniten Irlannissa (52 %).

EU:n jäsenvaltioihin muuttaneet olivat vuonna 2013 keskimäärin paljon nuorempia kuin kohdemaassa jo asuva väestö. 1. tammikuuta 2014 EU-28:n väestön mediaani-ikä oli 42 vuotta, kun taas EU-28:aan tulleiden maahanmuuttajien mediaani-ikä vuonna 2013 oli 28 vuotta.

Maahanmuuttajaväestö

1. tammikuuta 2014 EU:n jäsenvaltioissa asui 33,5 miljoonaa EU-28:n ulkopuolella syntynyttä ihmistä ja 17,9 miljoonaa muussa jäsenvaltiossa kuin senhetkisessä asuinjäsenvaltiossaan syntynyttä ihmistä. Jossakin toisessa EU:n jäsenvaltiossa syntyneiden maahanmuuttajien määrä oli suurempi kuin EU:n ulkopuolella syntyneiden maahanmuuttajien määrä ainoastaan Irlannissa, Unkarissa, Slovakiassa, Luxemburgissa ja Kyproksessa .

1. tammikuuta 2014 EU-28:ssa asui 19,6 miljoonaa EU:n ulkopuolisten maiden kansalaista ja 33,5 miljoonaa EU:n ulkopuolella syntynyttä

1. tammikuuta 2014 EU:n jäsenvaltioissa asui 19,6 miljoonaa EU:n ulkopuolisten maiden kansalaista. Heidän osuutensa EU-28:n koko väestöstä oli 3,9 %. Lisäksi EU:n jäsenvaltioissa asui 1. tammikuuta 2014 14,3 miljoonaa ihmistä, jotka olivat jonkin muun EU-maan kuin asuinjäsenvaltionsa kansalaisia.

Eniten ulkomaalaisia asui absoluuttisesti ilmaistuna Saksassa (7,0 miljoonaa 1.1.2014), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (5,0 miljoonaa), Italiassa (4,9 miljoonaa), Espanjassa (4,7 miljoonaa) ja Ranskassa (4,2 miljoonaa). Näissä viidessä jäsenvaltiossa asuvien ulkomaalaisten yhteisosuus oli 76 % kaikista EU:n jäsenvaltioissa asuvista ulkomaalaisista, vaikka näiden jäsenvaltioiden osuus EU:n koko väestöstä oli vain 63 %.

Suhteellisesti ilmaistuna kaikista EU:n jäsenvaltioista eniten ulkomaalaisia oli Luxemburgissa, jossa heidän osuutensa koko väestöstä oli 45 %. Myös Kyproksessa, Latviassa, Virossa, Itävallassa, Irlannissa, Belgiassa ja Espanjassa asui paljon ulkomaalaisia (vähintään 10 % vakinaisesta väestöstä).

Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa valtaosa ulkomaalaisista on muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia (taulukko 4). Tilanne oli päinvastainen Luxemburgissa, Slovakiassa, Kyproksessa, Irlannissa, Belgiassa, Unkarissa, Alankomaissa, Maltassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Latviassa ja Virossa EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten osuus on erityisen korkea, mikä johtuu tunnustettujen kansalaisuudettomien suuresta määrästä. Kyse on pääasiassa entisen Neuvostoliiton kansalaisista, jotka asuvat vakinaisesti näissä maissa mutta jotka eivät ole saaneet Latvian tai Viron tai minkään muun maan kansalaisuutta.

Viroa, Tšekkiä ja Latviaa lukuun ottamatta kaikissa EU:n jäsenvaltioissa EU:n ulkopuolisissa maissa syntyneiden määrä oli suurempi kuin niiden määrä, joilla oli EU:n ulkopuolisen maan kansalaisuus.

Taulukossa 6 esitetään, siltä osin kuin tiedot ovat saatavilla, EU:n jäsenvaltioiden ja EFTA-maiden osalta ulkomaalaisten viisi merkittävintä kansalaisuusryhmää ja viisi merkittävintä alkuperämaata.

Vakinaisen väestön ikäjakauman tarkastelu osoittaa, että EU-28:ssa ulkomaalaisväestö oli nuorempaa kuin oman maan väestö. Ulkomaalaisten ikäjakauma taas osoittaa, että heidän joukossaan on oman maan väestöön verrattuna enemmän suhteellisen nuoria työikäisiä aikuisia. Vuonna 2013 EU-28:n väestön mediaani-ikä oli 43 vuotta, kun taas EU:ssa asuvan ulkomaalaisväestön mediaani-ikä oli 35 vuotta.

Kansalaisuuden saaminen

Vuonna 2013 myönnettyjen kansalaisuuksien määrä kasvoi 20 %

EU:n jonkin jäsenvaltion kansalaisuuden vuonna 2013 saaneiden henkilöiden lukumäärä oli 984 400, mikä merkitsee 20 %:n kasvua vuodesta 2012. EU:n jäsenvaltion kansalaisuuden vuonna 2013 saaneiden määrä oli suurempi koskaan aiemmin vuosien 2002 ja 2012 välillä.

Eniten kansalaisuuksia myönnettiin vuonna 2013 Espanjassa, 225 800 (23 % kaikista EU-28:ssa myönnetyistä kansalaisuuksista). Seuraavaksi eniten niitä myönnettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa (207nbsp;500), Saksassa (115nbsp;100), Italiassa (100nbsp;700) ja Ranskassa (97nbsp;300).

Vuoteen 2012 verrattuna lisäys oli suurin absoluuttisesti ilmaistuna Espanjassa, jossa kansalaisuuksia myönnettiin 131 700 enemmän (lisäys johtuu osittain tietolähteen, käsitteen ja viitejakson muuttumisesta). Sen jälkeen suurin lisäys kirjattiin Italiassa (35 300), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (13 600) ja Kreikassa (9 200). Sen sijaan myönnettyjen kansalaisuuksien määrä väheni eniten Unkarissa (jossa kansalaisuuksia myönnettiin 9 200 vähemmän kuin vuonna 2012) ja Alankomaissa (5 000 vähemmän).

Yksi yleisesti käytetyistä indikaattoreista on kansalaisuuden saaneiden prosenttiosuus ulkomaiden kansalaisista, eli myönnettyjen kansalaisuuksien kokonaismäärä suhteessa koko ulkomaalaisväestöön kussakin maassa vuoden alussa. Jäsenvaltioista kyseinen osuus oli vuonna 2013 korkein Ruotsissa (7,6 kansalaisuutta 100:a ulkomaalaista kohti) ja sen jälkeen Unkarissa (6,5) ja Portugalissa (5,9).

EU:n jäsenvaltioissa asuvista EU:n ulkopuolisen maan kansalaista EU-kansalaisuuden sai vuonna 2013 871 300 henkilöä, eli määrä kasvoi 21 % vuodesta 2012. Siten EU:n jäsenvaltion kansalaisuuden vuonna 2013 saaneista 89 % oli aiemmin EU:n ulkopuolisen maan kansalaisia. Nämä uudet EU-28:n kansalaiset tulivat pääasiassa Afrikasta (26 % kaikista kansalaisuuden saaneista), Aasiasta (23 %), Pohjois- ja Etelä-Amerikasta (22 %) sekä EU:n ulkopuolisesta Euroopasta (17 %). Toisen jäsenvaltion kansalaisuuden saaneiden jäsenvaltioiden kansalaisten määrä oli 98 500 henkilöä eli 10 prosenttia kokonaismäärästä. Absoluuttisesti ilmaistuna suurimmat toisen jäsenvaltion kansalaisuuden saaneiden jäsenvaltioiden kansalaisten ryhmät olivat Unkarin (7 000 henkilöä) tai Italian (4 400) kansalaisuuden saaneet romanialaiset, Yhdistyneen kuningaskunnan (6 000) tai Saksan (5 500) kansalaisuuden saaneet puolalaiset, Saksan (2 800) tai Belgian (1 900) kansalaisuuden saaneet italialaiset, Ranskan (3 900) kansalaisuuden saaneet kreikkalaiset ja Yhdistyneen kuningaskunnan (1 900) kansalaisuuden saaneet portugalilaiset.

Luxemburgissa ja Unkarissa maan kansalaisuuden sai useimmiten toisen EU-maan kansalainen. Luxemburgissa eniten kansalaisuuksia myönnettiin portugalilaisille ja sen jälkeen italialaisille, ranskalaisille, belgialaisille ja saksalaisille. Unkarissa taas kansalaisuus myönnettiin lähes aina romanialaisille.

Aiempien vuosien tapaan vuonna 2013 useimmin EU:n jäsenvaltion kansalaisuuden saivat marokkolaiset (86 bsp;500 henkeä eli 8,8 % kaikista myönnetyistä kansalaisuuksista). Seuraavaksi eniten kansalaisuuksia myönnettiin intialaisille (48 300 eli 4,9 % ), turkkilaisille (46 500 eli 4,7 %), kolumbialaisille (42 000 eli 4,3 %), albanialaisille (41 700 eli 4,2 %) ja ecuadorilaisille (40 400 eli 4,1 %). Vuoteen 2012 verrattuna EU:n jäsenvaltion kansalaisuuden saaneiden marokkolaisten määrä kasvoi 46 %. Suurimmalle osalle heistä kansalaisuus myönnettiin Espanjassa (35 %), Italiassa (29 %) tai Ranskassa (19 %).

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Maastamuuttoa on erityisen vaikea mitata, sillä maasta lähteviä henkilöitä on hankalampi laskea kuin maahan saapuvia. Tämän todettiin pätevän useissa maissa, kun verrattiin vuoden 2013 maahanmuutto- ja maastamuuttotilastoja (vertailutilastoja) EU:n jäsenvaltioissa. Sen vuoksi tässä artikkelissa keskitytään pääasiassa maahanmuuttoa koskeviin tietoihin.

Eurostat tuottaa tilastoja monista kansainvälisiin muuttovirtoihin, ulkomaalaisväestöön ja kansalaisuuden saamiseen liittyvistä seikoista. EU:n jäsenvaltioiden tilastoviranomaiset keräävät tiedot vuosittain ja toimittavat ne Eurostatille.

Niiden maiden, jotka tarkistivat väestösarjaa vuoden 2011 väestölaskennan perusteella, odotettiin toimittavan tarkistetut tulokset iän, sukupuolen ja kansalaisuuden mukaan eriteltyinä Eurostatille koko väestölaskentojen väliseltä tai lyhyemmältä ajanjaksolta vuoden 2013 loppuun mennessä. Monet jäsenvaltiot ilmoittivat Eurostatille, että niillä on vaikeuksia noudattaa määräaikaa (31.12.2013) vuoden 2011 väestönlaskennan jälkeisten tietojen toimittamisen osalta. Tämän artikkelin ilmestyessä vaikeuksia esiintyi edelleen ainoastaan Saksassa, jonka on tarkoitus toimittaa tarkistetut tiedot vuoden 2015 alkupuoliskolla.

Tietojen tarkistaminen vaikuttaa kansalaisuuden saaneita koskeviin tietoihin.

Tiedonkeruun perusta

Vuodesta 2008 tietojen keruu on perustunut asetukseen 862/2007. EU:n jäsenvaltioiden, EFTA-maiden ja ehdokasmaiden ryhmien määrittämisestä viitevuoden 1. tammikuuta säädetään täytäntöönpanoasetuksessa 351/2010. Siinä määritellään tärkeimmät kansainvälisiä muuttovirtoja, ulkomaalaisväestöä, kansalaisuuden saamista, oleskelulupia, turvapaikkaa sekä laitonta maahantuloa ja maassa oleskelua koskevat tilastot. Vaikka EU:n jäsenvaltiot voivat edelleen käyttää saatavilla olevia ja perinteisesti hyödynnettyjä tietoja, kyseisen asetuksen mukaisesti kerättävien tietojen on perustuttava yhteisiin määritelmiin ja käsitteisiin. Useimpien EU:n jäsenvaltioiden tilastot pohjautuvat hallinnollisiin tietolähteisiin, kuten väestörekisteriin, ulkomaalaisrekisteriin, oleskelulupa- ja työluparekisteriin, sairausvakuutusrekisteriin ja verorekisteriin. Joissain maissa muuttotilastojen laadinnassa käytetään vertailutilastoja, otantatutkimuksia tai estimointimenetelmiä.

Kansalaisuuden saamista koskevat tilastot kootaan tavallisesti hallinnollisista järjestelmistä. Asetuksen täytäntöönpanon tuloksena odotetaan saatavan enemmän ja vertailukelpoisempia muutto- ja kansalaisuustilastoja.

Asetuksen 862/2007 2 artiklan 1 kohdan a–c alakohdan mukaisesti maahanmuuttajat, jotka asuvat (tai joiden odotetaan asuvan) jonkin jäsenvaltion alueella vähintään 12 kuukauden ajan, katsotaan väestöön kuuluviksi; samoin kohdellaan maastamuuttajia, joiden oleskelu kestää yli 12 kuukautta. Tästä syystä Eurostat kerää tietoja muuttoliikkeestä, jonka kesto on yli 12 kuukautta. Muuttajia ovat siten henkilöt, jotka ovat muuttaneet vuodeksi tai sitä pidemmäksi ajaksi taikka jotka ovat muuttaneet pysyvästi.

Eurostat kerää kansalaisuuden saamista koskevat tiedot asetuksen 862/2007 3 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla. Siinä todetaan, että ”Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle (Eurostat) seuraavat tilastotiedot lukumäärinä ... henkilöt, joiden vakinainen asuinpaikka on jäsenvaltion alueella ja joille on annettu viitevuoden aikana kyseisen jäsenvaltion kansalaisuus ... eriteltynä ... kyseisten henkilöiden aikaisemman kansalaisuuden mukaan sekä sen mukaan, onko henkilö aikaisemmin ollut kansalaisuudeton.”

Käsitettä ”kansalaisuuden saaneiden prosenttiosuus ulkomaiden kansalaisista” olisi käytettävä varovaisesti, sillä osoittaja sisältää kaikki kansalaisuuden saamisen muodot, ei pelkästään kansalaisuuden myöntämisen edellytykset täyttäville ulkomaalaisille myönnetyt kansalaisuudet, ja nimittäjä kaikki ulkomaalaiset, eikä ainoastaan relevanttia väestöä eli kansalaisuuden myöntämisen edellytykset täyttäviä ulkomaalaisia.

Huomautuksia tietojen saatavuudesta

Kansalaisuuden saamista koskevat EU-27:n aggregaatit vuosiksi 2010, 2011 ja 2012 sisältävät Romanian osalta vuoden 2009 tiedot.

Taustaa

EU:n jäsenvaltioiden kansalaisilla on vapaus matkustaa ja vapaus liikkua EU:n rajojen sisäpuolella. EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisia koskevassa EU-maiden maahanmuuttopolitiikassa on yhä enemmän kyse siitä, että maahan houkutellaan tietyntyyppisiä muuttajia, millä pyritään lievittämään osaamisvajetta. Tulijoita saatetaan valita kielitaidon, työkokemuksen, koulutuksen ja iän perusteella. Vaihtoehtoisesti työnantajat saattavat valita tulijoita siten, että maahan muuttavilla on työpaikka jo saapuessaan.

Työvoiman hankintaan kannustavan politiikan lisäksi maahanmuuttopolitiikassa keskitytään usein kahteen pyrkimykseen: estämään laiton maahanmuutto ja sellaisten maahanmuuttajien laiton työnteko, joilla ei ole lupa tehdä työtä, ja toisaalta edistämään maahanmuuttajien integroitumista yhteiskuntaan. EU:ssa käytetään runsaasti voimavaroja ihmisten salakuljetuksen ja ihmiskaupan torjuntaan.

Tärkeimpiä maahanmuuttoa koskevia säädöksiä ovat muun muassa seuraavat:

Euroopan komissiossa maahanmuuttopolitiikasta vastaa muuttoliike- ja sisäasioiden pääosasto. Vuonna 2005 Euroopan komissio käynnisti taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton hallinnassa sovellettavaa EU:n strategiaa koskevalla vihreällä kirjallaan (KOM(2004) 811 lopullinen) uudelleen keskustelun siitä, että taloudellisista syistä muuttavien maahanpääsyyn tarvitaan yhteiset säännöt. Sen tuloksena vuoden 2005 lopulla annettiin laillista maahanmuuttoa koskeva toimintapoliittinen suunnitelma (KOM(2005) 669 lopullinen). Heinäkuussa 2006 Euroopan komissio antoi tiedonannon politiikan ensisijaisista tavoitteista kolmansien maiden kansalaisten laittoman maahanmuuton torjunnassa (KOM(2006) 402 lopullinen). Sen tavoitteena on saavuttaa tasapaino turvallisuuden ja ihmisten perusoikeuksien välillä laittoman maahanmuuton kaikissa vaiheissa. Syyskuussa 2007 Euroopan komissio antoi maahanmuuttoa ja kotouttamista koskevan kolmannen vuosikertomuksensa (KOM(2007) 512 lopullinen). Lokakuussa 2008 annetussa Euroopan komission tiedonannossa Muuttoliikettä koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan lujittaminen: lisää koordinaatiota, johdonmukaisuutta ja synergiaa (KOM(2008) 611 lopullinen) korostetaan tällaisen lähestymistavan merkitystä ulko- ja kehityspolitiikassa. Tukholman ohjelmassa, jonka EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet hyväksyivät joulukuussa 2009, asetetaan puitteet ja periaatteet EU:n oikeus- ja sisäasioiden alan politiikan kehittämiseen vuosiksi 2010–2014. Muuttoliikkeeseen liittyvät kysymykset ovat keskeinen osa tätä ohjelmaa. Jotta sovitut muutokset voidaan panna täytäntöön, Euroopan komissio antoi vuonna 2010 tiedonannon Toimintasuunnitelma Tukholman ohjelman toteuttamiseksi – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttaminen EU:n kansalaisten hyväksi (KOM(2010) 171 lopullinen).

Toukokuussa 2013 Euroopan komissio antoi kertomuksen EU:n kansalaisuudesta vuonna 2013 (COM(2013) 269 final). Kertomuksessa todetaan, että EU:n kansalaisuus tuo mukanaan uusia oikeuksia ja mahdollisuuksia. Yleisimmin EU:n kansalaisuuden yhteydessä nousee esiin oikeus liikkua ja matkustaa vapaasti EU:n sisällä. Nykyaikaisen teknologian ja matkustamisen helppouden myötä vapaus liikkua mahdollistaa sen, että eurooppalaiset voivat laajentaa näkökulmaansa kansallisten rajojen ulkopuolelle, lähteä kotimaastaan lyhyemmäksi tai pidemmäksi ajaksi, mennä ja tulla EU-maiden välillä työn, opiskelun tai harjoittelun takia, tehdä liike- tai vapaa-ajan matkoja taikka tehdä ostoksia ulkomailla. Vapaa liikkuvuus saattaa lisätä sosiaalista ja kulttuurista vuorovaikutusta EU:ssa ja lähentää EU:n kansalaisia. Sisäisten esteiden murentuessa vähitellen siitä saattaa koitua taloudellista hyötyä niin yrityksille kuin kuluttajille, myös niille, jotka pysyvät kotimaassa.

Euroopan komissio julkaisi 13. toukokuuta 2015 Euroopan muuttoliikeagendan (englanniksi), jossa esitetään välittömät toimet, joilla reagoidaan välittömästi Välimerellä vallitsevaan kriisitilanteeseen, sekä toimet, jotka toteutetaan lähivuosina muuttoliikkeen kokonaishallinnan parantamiseksi.

Euroopan muuttoliikeverkoston (englanniksi) vuosikertomus muuttoliike- ja turvapaikkakysymyksistä (2014, englanniksi) julkaistiin 10. kesäkuuta 2015. Siinä esitetään yhteenveto käynnissä olevasta oikeudellisesta ja poliittisesta kehityksestä EU:ssa ja osallistuvissa maissa. Vuosikertomus on kattava ja siinä käsitellään kaikkia muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston ja EU:n virastojen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan näkökohtia.

Katso myös

Lisää Eurostat-tietoa

Julkaisut

Keskeiset taulukot

Migration and citizenship data
International migration (t_migr_int)
Immigration (tps00176)
{{Template:Publication|code=tps00177|title=Emigration (tps00177)}::}
{{Template:Publication|code=tps00024|title=Acquisition of citizenship (tps00024)}::}

Tietokanta

Migration and citizenship data
Immigration (migr_immi)
{{Template:Publication|code=migr_imm1ctz|title=Immigration by five year age group, sex, and citizenship (migr_imm1ctz)}::}
{{Template:Publication|code=migr_imm3ctb|title=Immigration by five year age group, sex and country of birth (migr_imm3ctb)}::}
{{Template:Publication|code=migr_imm2ctz|title=Immigration by age , sex and broad group of citizenship (migr_imm2ctz)}::}
{{Template:Publication|code=migr_imm4ctb|title=Immigration by age, sex and broad group of country of birth (migr_imm4ctb)}::}
{{Template:Publication|code=migr_imm6ctz|title=Immigration by sex, citizenship and broad group of country of birth (migr_imm6ctz)}::}
{{Template:Publication|code=migr_imm7ctb|title=Immigration by sex, country of birth and broad group of citizenship (migr_imm7ctb)}::}
{{Template:Publication|code=migr_imm5prv|title=Immigration by five year age group, sex, and country of previous residence (migr_imm5prv)}::}
Emigration (migr_emi)
{{Template:Publication|code=migr_emi2|title=Emigration by age and sex (migr_emi2)}::}
{{Template:Publication|code=migr_emi1ctz|title=Emigration by five year age group, sex and citizenship (migr_emi1ctz)}::}
{{Template:Publication|code=migr_emi4ctb|title=Emigration by five year age group, sex and country of birth (migr_emi4ctb)}::}
{{Template:Publication|code=migr_emi3nxt|title=Emigration by five year age group, sex, and country of next usual residence (migr_emi3nxt)}::}
Acquisition and loss of citizenship (migr_acqn)
Acquisition of citizenship by sex, age group and former citizenship (migr_acq)::
Loss of citizenship by sex and new citizenship (migr_lct)::

Aihekohtaiset osiot

Metodologia / Metatiedot

Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot (MS Excel)

Muut verkkosivustot


Retrieved from "https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Archive:Muuttoliikettä_ja_muuttajia_koskevat_tilastot&oldid=264388"