Archive:Tietoyhteiskuntaa koskevat tilastot – Kotitaloudet ja yksityishenkilöt

Tiedot huhtikuulta 2014. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava suunniteltu päivitys: marraskuu 2015. Englanninkielinen versio on uudempi.

Kuvio 1: Internet-yhteydet ja internet-laajakaistayhteydet kotitalouksittain, EU-28, 2007–2013
(% kaikista kotitalouksista) – Lähde: Eurostat (isoc_pibi_hiac) ja (isoc_pibi_hba)

Kuvio 2: Kotitalouksien internet-yhteydet, 2008 ja 2013
(% kaikista kotitalouksista) – Lähde: Eurostat (isoc_ci_in_h)

Taulukko 1: Tieto- ja viestintätekniikan sekä verkkopalvelujen käyttö, 2011–2013
(% 16–74-vuotiaista) – Lähde: Eurostat (isoc_ci_cfp_cu), (isoc_ci_ifp_iu) ja (isoc_ci_ac_i)

Kuvio 3: Internetin käyttötiheys, 2013
(% 16–74-vuotiaista) – Lähde: Eurostat (isoc_ci_ifp_iu) ja (isoc_ci_ifp_fu)

Kuvio 4: Tutkimusta edeltäneiden 12 kuukauden aikana tavaroita tai palveluja yksityiseen käyttöön internetistä tilanneet, 2012–2013
(% 16–74-vuotiaista) – Lähde: Eurostat (isoc_ec_ibuy)

Kuvio 5: Internetin ja mobiili-internetin käyttö, 2013 (1)
(% 16–74-vuotiaista) – Lähde: Eurostat (isoc_ci_ifp_iu) ja (isoc_cimobi_dev)

Taulukko 2: Internetin käyttö mobiililaitteella, laitetyypin mukaan, 2012
(% 16–74-vuotiaista) – Lähde: Eurostat (isoc_cimobi_dev)

Kuvio 6: Internetin käyttö mobiililaitteella, ikäryhmän, sukupuolen ja mobiililaitteen mukaan, EU-28, 2012
(% yksityishenkilöistä) – Lähde: Eurostat (isoc_cimobi_dev)

Kuvio 7: Internet-toiminnot kämmenlaitteilla, EU-28, 2012
(% yksityishenkilöistä, jotka käyttivät internetiä kämmenlaitteella) – Lähde: Eurostat (isoc_cimobi_purp)

Tässä artikkelissa esitetään tietoyhteiskunnan monia eri osa-alueita koskevat viimeisimmät tilastotiedot Euroopan unionissa (EU). Siinä keskitytään tieto- ja viestintätekniikan saatavuuteen ja siihen, miten yksityishenkilöt ja kotitaloudet sitä käyttävät. Tietoyhteiskunnan kehittymistä pidetään elintärkeänä yhteiskunnan ja EU:n talouden vaatimusten täyttämiseksi.

Tieto- ja viestintätekniikka vaikuttaa ihmisten arkipäivään monella tavalla sekä kotona että työpaikalla esimerkiksi viestinnän ja verkkokaupan kautta. EU:n toiminta tällä alalla ulottuu kokonaisia sektoreita, kuten verkkokauppaa, koskevasta sääntelystä pyrkimyksiin suojella ihmisten yksityisyyttä.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Tieto- ja viestintätekniikan saatavuus ja käyttö

Viime vuosikymmenen aikana tieto- ja viestintätekniikka on levinnyt suuren yleisön pariin. Sitä on saatavilla helposti ja kohtuuhintaan. Yksi raja rikkoutui vuonna 2007, jolloin suurimmalla osalla (55 %) EU-28:n kotitalouksista oli internet-yhteys. Osuus on kasvanut jatkuvasti, ja se oli 79 % vuonna 2013; pelkästään vuodesta 2012 osuus kasvoi 3 prosenttiyksiköllä. Laajalle levinnyt ja kohtuuhintainen laajakaistayhteys on yksi keino edistää osaamiseen ja tietoon perustuvaa yhteiskuntaa. Laajakaista oli kaikissa jäsenvaltioissa selvästi yleisin tapa käyttää internetiä. Vuonna 2013 76 %:lla EU-28:n kotitalouksista oli käytössään laajakaista. Määrä on kasvanut yli 34 prosenttiyksikköä vuodesta 2007 (katso kuvio 1).

Eniten kotitalouksia, joilla oli internet-yhteys, oli vuonna 2013 Alankomaissa (95 %) (katso kuvio 2). Myös Luxemburgissa, Tanskassa ja Ruotsissa vähintään yhdeksällä kymmenestä kotitaloudesta oli internet-yhteys. EU:n jäsenvaltioista vähiten internet-yhteyksiä tilastoitiin Bulgariassa (54 %). Sielläkin kotitalouksien internet-yhteyksien määrä kasvoi nopeasti, peräti 29 prosenttiyksiköllä vuosien 2008 ja 2013 välillä. Bulgarian lisäksi ainoastaan Romaniassa, Tšekissä ja Kreikassa kasvu oli yli 25 prosenttiyksikköä kyseisenä ajanjaksona.

Vuoden 2013 alussa EU-28:ssa hiukan yli kolme neljännestä 16–74-vuotiaasta käytti tietokonetta ja internetiä. Tanskassa, Luxemburgissa, Alankomaissa, Suomessa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa vähintään yhdeksän kymmenestä käytti tietokonetta ja internetiä. Sen sijaan Bulgariassa ja Romaniassa vain noin puolet 16–74-vuotiaista käytti tietokonetta ja internetiä. Vuonna 2013 EU-28:ssa lähes kolme viidesosaa (59 %) yksityishenkilöistä käytti internetiä etsiäkseen tietoa tavaroista tai palveluista (katso taulukko 1).

Vuonna 2013 suurin osa yksityishenkilöistä (62 %) käytti internetiä päivittäin (katso kuvio 3) ja lisäksi 10 % käytti internetiä vähintään kerran viikossa (mutta ei päivittäin). Kaikissa jäsenvaltioissa sekä Islannissa, Norjassa ja Turkissa internetin käyttäjistä suurin osa käytti internetiä usein ja säännöllisesti.

Internetistä tavaroita tai palveluja yksityiseen käyttöön tilanneiden yksityishenkilöiden osuus on noussut. EU-28:ssa 47 % 16–74-vuotiaista ilmoitti vuonna 2013 tilanneensa tavaroita tai palveluja internetistä vähintään kerran – määrä on kasvanut 3 prosenttiyksiköllä vuodesta 2012 (katso kuvio 4). Tanskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ruotsissa, Luxemburgissa, Saksassa ja Alankomaissa yli kaksi kolmannesta yksityishenkilöistä oli tilannut tavaroita tai palveluja internetistä, kun taas Italiassa osuus oli vain yksi viidestä ja Bulgariassa ja Romaniassa yksi kymmenestä.

Mobiililaitteiden käyttö

Internetin käyttö mobiililaitteella on lisääntynyt EU:ssa huomattavasti. Kun internetiä ylipäätään käytti kolme neljännestä (75 %) yksityishenkilöistä, yli kaksi viidesosaa (43 %) käytti internetiä mobiililaitteella, esimerkiksi kannettavalla tietokoneella tai kämmenlaitteella (matkapuhelin mukaan lukien), muualla kuin kotona tai työpaikalla. Internetin käyttö mobiililaitteella täydentää käyttöä perinteisemmillä kiinteillä yhteyksillä (joita on yleensä kotona, työpaikalla, oppilaitoksessa tai internet-kahvilassa). Mobiili-internetin käytössä esiintyi merkittäviä eroja maittain, kuten kuviosta 5 käy ilmi. Niiden osuus, jotka käyttivät mobiililaitetta matkapuhelinverkon tai langattoman yhteyden kautta muualla kuin kotona tai työpaikalla, oli yli 60 % Ruotsissa, Tanskassa, Luxemburgissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Alankomaissa ja Suomessa sekä Norjassa ja Islannissa. Liettuassa, Portugalissa, Bulgariassa, Italiassa ja Romaniassa sekä Turkissa osuus oli sen sijaan enintään 25 % .

Taulukossa 2 tarkastellaan lähemmin mobiililaitteita, joilla internetiä käytetään liikuttaessa. Tiedot ovat vuodelta 2012, jolloin 36 % 16–74-vuotiaista käytti EU-28:ssa internetiä mobiililaitteella. Yleisimmät kaksi mobiililaitetta tähän tarkoitukseen olivat erilaiset kannettavat tietokoneet ja minikannettavat sekä matka- tai älypuhelimet; kumpaakin ryhmää käytti EU-28:ssa noin neljännes tutkimukseen kuuluneista. Tabletteja ja muita kämmenlaitteita (kuten MP3-soittimia tai kädessä pidettäviä pelikonsoleita) käytettiin vähemmän. Internetiä käytettiin eniten kannettavilla tietokoneilla ja minikannettavilla (46 %) sekä matka- tai älypuhelimilla (59 %) Ruotsissa, kun taas tableteilla (23 %) ja muilla kämmenlaitteilla (9 %) internetiä käytettiin eniten Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Internetin käyttö mobiililaitteilla liikkeellä oltaessa oli erityisen yleistä nuorten keskuudessa (katso kuvio 6). Vuonna 2012 EU-28:ssa yli kolme viidesosaa (63 %) 16–24-vuotiasta oli käyttänyt mobiililaitetta tähän tarkoitukseen. Osuus laski kahteen viidesosaan (40 %) 25–54-vuotiailla ja yhteen seitsemäsosaan (14 %) 55–74-vuotiailla. 16–24-vuotiaiden ja 25–54-vuotiaiden ikäryhmissä internetiä käytettiin yleisemmin kämmenlaitteilla (matka- ja älypuhelimet mukaan lukien) kuin kannettavalla tietokoneella (tabletit mukaan lukien), kun taas 55–74-vuotiaiden ikäryhmässä internetiä käytettiin todennäköisemmin kannettavalla tietokoneella. Sukupuolten väliset erot olivat pienempiä kuin ikäryhmien väliset erot, joskin miehet olivat naisia todennäköisemmin käyttäneet internetiä mobiililaitteella riippumatta siitä, oliko tarkoitukseen käytetty kannettavaa tietokonetta vai kämmenlaitetta.

Kuviossa 7 tarkastellaan internetin käyttöä kämmenlaitteilla (eli kannettavat tietokoneet pois lukien). Myös nämä tiedot ovat vuodelta 2012. EU-28:ssa kolme neljännestä (76 %) kaikista internetiä kämmenlaitteella käyttäneistä oli käyttänyt internetiä sähköpostin lähettämiseen tai vastaanottamiseen. Suurin osa käytti internetiä niinikään sosiaalisiin verkostoihin osallistumiseen (kuten Facebookiin tai Twitteriin) ja uutisten lukemiseen tai lataamiseen (esimerkiksi sanomalehdet ja aikakauslehdet).

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Tilastoalan ammattilaiset ovat hyvin tietoisia haasteista, jotka johtuvat internetiin ja muihin tieto- ja viestintätekniikan uusiin sovelluksiin liittyvän teknologian nopeista muutoksista. Ala on kehittynyt huimasti ja tilastointivälineitä mukautetaan koko ajan tietoja koskevien uusien vaatimusten täyttämiseksi. Alan tilastoja arvioidaankin vuosittain käyttäjien tarpeiden ja teknologian nopean muutosvauhdin huomioon ottamiseksi.

Tämä lähestymistapa on nähtävissä Eurostatin kotitalouksien ja yksittäisten henkilöiden tieto- ja viestintäteknologian käyttötottumuksia koskevassa tutkimuksessa. Tällä vuotuisella tutkimuksella pyritään luomaan vertailukohde tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvalle kehitykselle. Niissä paitsi seurataan ydinmuuttujien kehitystä ajan mittaan myös tarkastellaan syvällisemmin muita osa-alueita tiettynä aikana. Aiemmin tutkimuksissa keskityttiin internetiin pääsyä ja internet-yhteyksiä koskeviin kysymyksiin, mutta niitä on laajennettu kattamaan useampia osa-alueita (kuten sähköinen hallinto ja verkkokauppa). Lisäksi tutkimukset jaotellaan sosioekonomisten perusteiden mukaan, joita ovat esimerkiksi alueellinen monimuotoisuus, sukupuoli, ikä, koulutuserot ja yksityishenkilöiden työllisyystilanne. Tutkimuksen kattavuutta mukautetaan myös eri teknologioiden osalta, jotta voidaan ottaa huomioon uudet tuoteryhmät ja tavat toimittaa viestintätekniikkaa loppukäyttäjille.

Soveltamisala ja määritelmät

Kotitalouksia koskeva tutkimus kattaa ne kotitaloudet, joiden jäsenistä vähintään yksi on 16–74-vuotias. Kotitalouksien internet-yhteydellä tarkoitetaan niiden kotitalouksien osuutta, joilla on internet-yhteys, jota kuka tahansa kotitalouden jäsen voi tarvittaessa käyttää kotoa käsin vaikka vain lähettääkseen sähköpostia.

Internetin käyttäjäksi määritellään kaikki 16–74-vuotiaat, jotka olivat käyttäneet internetiä tutkimusta edeltäneiden kolmen kuukauden aikana. Säännöllisiä internetin käyttäjiä ovat käyttäjät, jotka olivat käyttäneet internetiä keskimäärin vähintään kerran viikossa tutkimusta edeltäneiden kolmen kuukauden aikana.

Viitekausi oli vuoden 2013 ensimmäinen neljännes, ja tutkimus tehtiin useimmissa maissa toisen neljänneksen aikana. Vuoden 2013 tutkimukseen sisältyi lisäkysymyksiä sähköisestä hallinnosta ja vuoden 2012 tutkimukseen mobiili-internetin käytöstä.

Useimmiten internet-yhteys oli laajakaistayhteys tai valintayhteys tavallisen tai ISDN-puhelimen kautta. Laajakaista sisältää digitaalisen liittymän (DSL), ja sen käyttämän teknologian tiedonsiirtonopeus on suuri. Laajakaistaksi määriteltävän yhteyden tiedonsiirtonopeus on suurempi kuin ISDN:n eli vähintään 144 kbit/s. Kotona internetiä käytetään pääasiassa pöytäkoneilla ja kannettavilla tietokoneilla. Mobiili-internetin käyttö määritellään internetin käytöksi kannettavalla tietokoneella tai kämmenlaitteella matkapuhelinverkon tai langattoman yhteyden kautta muualla kuin kotona tai työpaikalla.

Yksityishenkilöiden tavara- ja palvelutilauksilla viitataan tutkimusta edeltäneiden 12 kuukauden aikana tehtyihin tilauksiin, ja ne sisältävät myös vahvistetut majoitusvaraukset, sijoitushankinnat, lottoamisen ja vedonlyönnin, internet-huutokaupat ja internetin tietopalvelut, joista maksetaan suoraan. Mukaan ei lasketa internetistä saatavia maksuttomia tavaroita ja palveluja. Erikseen sähköpostilla tehdyt tilaukset eivät myöskään kuulu ryhmään.

Taustaa

Laajakaistatekniikalla on suuri merkitys mitattaessa internetiin pääsyä ja internetin käyttöä. Sen avulla voidaan siirtää nopeasti suuria tietomääriä ja pitää yhteys auki. Laajakaistan käyttöönotto on keskeinen indikaattori tieto- ja viestintätekniikkaa koskevassa poliittisessa päätöksenteossa. Laajalle levinnyt internetin laajakaistakäyttö on olennainen edellytys tasokkaampien internet-palvelujen (kuten verkkokaupan, sähköisen hallinnon ja verkko-oppimisen kehittämiselle. Laajakaistateknologia saatetaan käyttäjien ulottuville yleensä digitaalisten liittymien kautta. Tosin muutkin vaihtoehdot (kaapelit, satelliitit, kuituoptiikka ja langattomat tilaajayhteydet) ovat leviämässä.

Vuoteen 2010 saakka EU:n tieto- ja viestintätekniikkaa koskevat poliittiset puitteet määriteltiin i2010-aloitteessa Kasvua ja työllisyyttä edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta (KOM(2005) 229 lopullinen), jolla haluttiin edistää EU:n talouden tehokkuutta tieto- ja viestintätekniikan käyttöä lisäämällä. Aloitteen väliarvioinnin jälkeen huhtikuussa 2008 esitettiin tarkistettu i2020-strategia, jossa etsittiin ratkaisuja vuosien 2008–2010 keskeisiin haasteisiin.

Toukokuussa 2010 Euroopan komissio antoi tiedonannon Euroopan digitaalistrategia (COM(2010) 245), jolla pyritään menestyvän digitaalitalouden luomiseen vuoteen 2020 mennessä. Euroopan digitaalistrategia on yksi älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian seitsemästä lippulaivahankkeesta. Siinä esitetään toimintatapoja ja toimenpiteitä digitaalisen aikakauden etujen maksimoimiseksi kaikilla yhteiskunnan ja talouden aloilla. Strategiassa on seitsemän toiminta-aluetta: digitaalisten yhtenäismarkkinoiden luominen, yhteentoimivuuden parantaminen, internetin luotettavuuden ja turvallisuuden lisääminen, paljon nykyistä nopeammat internet-liittymät, tutkimus- ja kehitysinvestointien lisääminen, digitaalisen lukutaidon ja osallisuuden edistäminen sekä tieto- ja viestintäteknologioiden hyödyntäminen ratkaistaessa ilmastonmuutoksen ja väestön ikääntymisen kaltaisia yhteiskunnallisia haasteita.