Archive:Jätetilastot

Tiedot syyskuulta 2012. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Englanninkielinen versio on uudempi.

Taulukko 1: Jätetuotanto, 2010
(1 000:ta tonnia) – Lähde: Eurostat (env_wasgen)

Kuvio 1: Jätetuotanto, 2010
(kg:a asukasta kohti) – Lähde: Eurostat (env_wasgen)

Kuvio 2: Muun kuin mineraalijätteen tuotanto, 2004 ja 2010
(kg:a asukasta kohti) – Lähde: Eurostat (env_wasgen)

Kuvio 3: Muun kuin mineraalijätteen tuotanto, EU-27, 2004–2010
(miljoonaa tonnia) – Lähde: Eurostat (env_wasgen)

Kuvio 4: Vaarallisen jätteen tuotanto, 2004 ja 2010 (1)
(kg:a asukasta kohti) – Lähde: Eurostat (env_wasgen)

Kuvio 5: Jätteen käsittelyn kehitys EU-27:ssä, 2004–2010
(miljoonaa tonnia) – Lähde: Eurostat (env_wastrt)

Taulukko 2: Jätteen käsittely, 2010
(1 000:ta tonnia) – Lähde: Eurostat (env_wastrt)

Taulukko 3: Vaarallisen jätteen käsittely, 2010
(1 000:ta tonnia) – Lähde: Eurostat (env_wastrt)

Tässä artikkelissä annetaan yleiskatsaus jätteen tuotannon ja käsittelyn kehittymisestä Euroopan unionissa (EU) ja joissakin EU:n ulkopuolisissa maissa. Tiedot perustuvat kokonaisuudessaan jätetilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 2150/2002 puitteissa kerättyihin tietoihin.

Direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 1 kohdassa jäte määritellään ”miksi tahansa aineeksi tai esineeksi, jonka haltija poistaa käytöstä, aikoo poistaa käytöstä tai on velvollinen poistamaan käytöstä”. Jäte on merkittävää luonnovarojen hukkaa niin materiaalien kuin energiankin muodossa. Jätehuollolla ja jätteen loppusijoituksella voi olla myös huomattavia ympäristövaikutuksia. Kaatopaikat esimerkiksi vievät tilaa ja voivat aiheuttaa ilman, veden ja maaperän saastumista, ja jätteen polttaminen taas voi johtaa vaarallisten ilman epäpuhtauksien päästöihin, ellei sitä säännellä.

EU:n jätehuoltopolitiikoilla pyritäänkin siksi vähentämään jätteen ympäristö- ja terveysvaikutuksia sekä parantamaan EU:n resurssitehokkuutta. Näiden politiikanalojen pitkän aikavälin tavoite on vähentää jätteen syntymistä ja, silloin kun sitä ei voida välttää, edistää jätteen käyttöä resurssina, sen kierrätystä ja turvallista loppusijoitusta.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Jätetuotanto

Vuonna 2010 taloudellinen toiminta ja kotitaloudet tuottivat EU-27:ssä jätettä yhteensä 2 570 miljoonaa tonnia, mikä oli hiukan enemmän kuin vuonna 2008 mutta vähemmän kuin vuosina 2004 ja 2006. Vuosien 2008 ja 2010 alhaiset luvut saattavat heijastaa ainakin osittain taloudellisen toiminnan supistumista talous- ja finanssikriisin seurauksena. Vuonna 2010 EU-27:ssä tuotetusta jätteestä noin 94,5 miljoonaa tonnia (3,7 % koko jätetuotannosta) luokiteltiin vaaralliseksi jätteeksi. EU-27:n asukkaat tuottivat henkeä kohti keskimäärin 5,1 tonnia jätettä, josta 188 kg oli vaarallista jätettä.

Taulukosta 1 käy ilmi koko jätetuotanto eriteltynä ( Euroopan yhteisön tilastollisen toimialaluokituksen NACE Rev. 2:n) toimialojen pääluokkien mukaan. Varsinkin kaksi toimialojen pääluokkaa synnyttivät suuria jätemääriä koko EU-27:ssä vuonna 2010: rakentaminen (NACE-pääluokka F) tuotti 855 miljoonaa tonnia jätettä (33,3 % koko jätetuotannosta) ja kaivostoiminta ja louhinta (NACE-pääluokka B) 727 miljoonaa tonnia (28,3 % koko jätetuotannosta). Näiden alojen tuottamasta jätteestä suurin osa oli mineraalijätettä tai maa-ainesta (kuten kaivujäte, tien rakentamisessa syntynyt jäte, purkujäte, ruoppausmassa, sorajäte ja kivijäämät). Teollisuus (NACE-päälauokka C) tuotti 280 miljoonaa tonnia jätettä vuonna 2010 (10,9 % koko jätetuotannosta) ja kotitaloudet 221 miljoona tonnia (8,6 %). Maatalouden, metsätalouden ja kalatalouden (NACE-pääluokka A) suhteellisen pieni osuus jätetuotannosta johtuu ainakin osittain siitä, että lanta ja liete eivät sisälly tietoihin (silloin kun ne käytetään maataloudessa uudelleen lannoitteena tai maanparannusaineena).

Taulukossa 1 esitettyjen maiden jätetuotannossa oli vuonna 2010 suuria eroja. Eniten EU-27-maista jätettä tuotettiin Saksassa (14,1 %). Hiukan sen perässä tulivat Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta. Luvut voidaan ilmaista myös suhteessa väestöön (katso kuvio 1). Näin mitattuna vähiten jätettä asukasta kohti tuotti EU:n jäsenvaltioista Latvia (668 kg). Varsin vähän jätettä tuotettiin asukasta kohti myös entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa (1,1 tonnia) ja erityisesti Kroatiassa (151 kg). Useimmissa muissa EU:n jäsenvaltioissa ja kuviossa 1 esitetyissä EU:n ulkopuolisissa maissa jätetuotanto vaihteli 1,5 ja 7,2 tonnin välillä asukasta kohti. Romaniassa se nousi 10,2 tonniin ja Ruotsissa 12,5 tonniin. Virossa määrä oli 14,2 tonnia, Suomessa 19,5 tonnia ja Luxemburgissa 20,6 tonnia. Suurin jätetuotanto asukasta kohti oli Bulgariassa, 22,0 tonnia.

Osa maiden välisistä suurista vaihtelusta voi liittyä erilaisiin talouden rakenteisiin. Esimerkiksi Bulgarian, Suomen, Viron, Ruotsin ja Romanian korkeaan jätetuotannon tasoon vaikuttaa voimakkaasti kaivostoiminnan ja louhinnan synnyttämä mineraalijäte, kun taas Luxemburgissa mineraalijätteen suuri määrä johtui etupäässä rakentamisesta.

Muun kuin mineraalijätteen tuotanto

EU-27:ssä vuonna 2010 tuotetut 912 miljoonaa tonnia muuta kuin mineraalijätettä muodostivat 35,5 % koko jätetuotannosta. Määrä oli lähes sama kuin vuonna 2008 ja noin 39 miljoonaa tonnia vähemmän kuin vuosina 2004 ja 2006. Suhteutettuna väestöön EU-27:n asukkaat synnyttivät keskimäärin 1 817 kg muuta kuin mineraalijätettä vuonna 2010 (katso kuvio 2). EU:n jäsenvaltioissa muun kuin mineraalijätteen tuotanto vaihteli Latvian keskimääräisestä 613 kilosta asukasta kohti Viron 8,6 tonniin asukasta kohti (pääasiassa öljyliuskeen poltossa ja jalostuksessa syntyvää vaarallista polttojätettä ja kemiallista sakkaa ja jäännöksiä).

Kuviossa 3 esitetään muun kuin mineraalijätteen alkuperä ja kehitys jaoteltuna toimialojen mukaan. Vuonna 2010 teollisuus (NACE-pääluokka C), vesihuolto, viemäri- ja jätevesihuolto (NACE-pääluokka E ja nelinumerotaso 46.77) ja kotitaloudet synnyttivät muuta kuin mineraalijätettä saman suuruiset määrät (197–214 miljoonaa tonnia). Teollisuuden muun kuin mineraalijätteen tuotanto on laskenut vakaasti vuodesta 2004, laskua oli kaiken kaikkiaan 20,5 % vuosien 2004 ja 2010 välillä. Sen sijaan vesihuollon ja viemäri- ja jätevesihuollon synnyttämän jätteen määrä kasvoi samalla ajanjaksolla jyrkästi, 59,4 %. Vuosina 2004–2008 tapahtuneen pienen nousun jälkeen kotitalouksien synnyttämän jätteen määrä pysyi muuttumattoma vuonna 2010.

Vaarallisen jätteen tuotanto

Vaarallinen jäte saattaa olla vaaraksi ihmisten terveydelle ja ympäristölle, jos sen huolto ja loppusijoitus eivät ole asianmukaisia. Vuonna 2010 EU-27:ssä tuotettiin noin 94,5 miljoonaa tonnia vaarallista jätettä. Määrä oli suurempi kuin vuonna 2004 (89 miljoonaa tonnia) mutta pienempi kuin vuonna 2006 (101 miljoonaa tonnia) ja vuonna 2008 (98 miljoonaa tonnia).

Kuviosta 4 käy ilmi vaarallisen jätteen tuotanto asukasta kohti vuosina 2004–2010. Luvut sisältävät kaikki vaarallisen jätteen luokat, myös mineraalit. Kuten edellä todettiin, Viron suuret luvut (6,7 tonnia asukasta kohti) johtunevat pääasiassa öljyliuskeesta ja Bulgarian luvut (1,8 tonnia asukasta kohti) kuparimalmin louhinnasta. Ottamatta huomioon näitä poikkeuksia vaarallisen jätteen tuotanto EU:n jäsenvaltioissa vaihteli vuonna 2010 Kreikan 22 kilosta asukasta kohti Luxemburgin 747 kiloon asukasta kohti.

Jätteen käsittely

Vuonna 2010 EU-27:ssä käsiteltiin noin 2 366 miljoonaa tonnia jätettä. Tämä sisältää EU:hun käsiteltäväksi tuodun jätteen. Taulukossa 2 esitetään tarkemmin käytetyt jätteen käsittelytoimet, ja taulukossa 3 annetaan samat tiedot vaarallisen jätteen käsittelyn osalta. Lähes puolet (48,2 %) EU-27:ssä vuonna 2010 käsitellystä jätteestä hävitettiin muuten kuin polttamalla (pääasiassa viemällä kaatopaikoille mutta myös sijoittamalla kaivosjätettä kaivosalueille tai niiden lähistölle tai laskemalla jätepäästöjä vesistöihin). Lisäksi 46,3 % EU-27:ssä vuonna 2010 käsitellystä jätteestä lähetettiin käsiteltäväksi talteenottoa varten (muu kuin energian talteenotto). Jäljelle jäävät 5,4 % lähetettiin poltettavaksi (energian talteenottaminen mukaan luettuna).

Kuviosta 5 käy ilmi jätteen käsittelyn kehitys keskeisten käsittelytapojen mukaan. Vuosina 2004–2008 jätteen loppusijoituksen osuus käsitellystä jätteestä väheni. Vuonna 2010 kehitys kääntyi kuitenkin toiseen suuntaan, mikä johtui suurelta osin kaivostoiminnassa ja louhinnassa tuotetun jätteen käsittelyn ja aineksen loppusijoituksen noususta tietyissä maissa (Romania, Ruotsi ja Suomi). Tästä nytkähdyksestä huolimatta loppusijoituksen osuus jätteen käsittelyssä laski vuoden 2004 54,0 %:sta 48,2 %:iin vuonna 2010. Talteenotetun jätteen määrä (muu kuin energian talteenotto) kasvoi vakaasti 893 miljoonasta tonnista vuonna 2004 1 096 miljoonaan tonniin vuonna 2010, joskin kasvu oli hitaampaa vuosien 2008 ja 2010 välillä. Tämän seurauksena koko jätteen käsittelyssä talteenoton osuus nousi 41,1 %:sta vuonna 2004 46,3 %:iin vuonna 2010. Viimeisimpien, vuotta 2010 koskevien tietojen tarkastelu osoittaa, että 193 miljoonaa tonnia talteenotetusta jätteestä käytettiin maantäyttöön eli louhittujen alueiden saattamiseksi hyötykäyttöön tai turvallisiksi tai niiden maisemoimiseksi. Jätteen poltto ja energian talteenotto lisääntyivät 19,6 % 108 miljoonasta tonnista vuonna 2004 129 miljoonaan tonniin vuonna 2008. Määrä pysyi samana vuonna 2010.

Vaarallisen jätteen käsittelyssä jätteen loppusijoituksen osuus nousi vuonna 2010 koko EU-27:ssä 47,7 %:iin. Tämän myötä vaarallisen jätteen käsittelyn osuudet olivat linjassa kaikkien jätteiden käsittelyn kanssa. Noin 9,8 miljoonaa tonnia (13,2 % kaikesta vaarallisesta jätteestä) poltettiin tai käytettiin energian talteenottoon ja 29,1 miljoonaa tonnia (39,2 %) otettiin talteen.

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Jotta jätepolitiikan täytäntöönpanoa ja erityisesti talteenottoa ja turvallista loppusijoitusta koskevien periaatteiden noudattamista voidaan seurata, tarvitaan luotettavia tilastoja yritysten ja kotitalouksien jätetuotannosta ja jätehuollosta. Vuonna 2002 annettiin jätetilastoja koskeva asetus (EY) N:o 2150/2002, jolla luotiin puitteet yhdenmukaisille unionin jätetilastoille.

Ensimmäiset tilastot koskevat viitevuotta 2004, ja asetuksessa EU:n jäsenvaltioiden edellytetään toimittavan tietoja jätteen tuotannosta, talteenotosta ja loppusijoituksesta joka toinen vuosi. Jätteen tuotantoa ja käsittelyä koskevat tilastot ovat käytettävissä neljältä viitevuodelta eli vuosilta 2004, 2006, 2008 ja 2010. EU-27:ää koskevien aggregaattien laskemiseksi Eurostat teki viitevuotta 2010 koskevat arviot neljän jäsenvaltion (Kreikka, Italia, Latvia ja Yhdistynyt kuningaskunta) osalta.

Taustaa

EU:n toiminta jätehuollon alalla perustuu kolmeen periaatteeseen: jätteiden syntymisen ehkäisemiseen, kierrätykseen ja uusiokäyttöön sekä loppusijoittamisen ja seurannan parantamiseen. Jätteiden syntymistä voidaan ehkäistä puhtaammalla teknologialla, ekosuunnittelulla ja ekotehokkuudella sekä tuotannossa että kulutuksessa. Jätteiden syntymisen ehkäiseminen ja kierrätys erityisesti materiaaliteknologiassa voivat lisäksi vähentää käytettyjen resurssien ympäristövaikutuksia, kun rajoitetaan raaka-aineiden louhintaa ja jalostamista tuotantoprosesseissa. Jäte, jota ei voida kierrättää tai käyttää uudelleen, olisi mahdollisuuksien mukaan poltettava turvallisesti, ja kaatopaikkoja olisi käytettävä vasta viimeisenä keinona. Molemmat menettelyt edellyttävät tiukkaa seurantaa, koska ne voivat aiheuttaa vakavia ympäristövahinkoja.

EU:n kestävän kehityksen strategiassa (englanniksi) ja kuudennessa ympäristöohjelmassa (englanniksi), jossa jätteen syntymisen estäminen ja jätehuolto määritellään yhdeksi seitsemästä teemakohtaisesta strategiasta (nimeltään ‘Resurssien kestävän käytön edistäminen - Jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä koskeva teemakohtainen strategia’ (KOM(2005) 666 lopullinen)), korostetaan resurssien tehokkaan käytön ja jätteiden syntymisen ja jätehuollon välistä yhteyttä. Unionin tätä alaa koskevan politiikan tavoite on erottaa resurssien käyttö ja jätetuotanto talouskasvusta ja varmistaa samalla, että kestävä kulutus ei ylitä ympäristön kapasiteettia. EU:n jätepolitiikassa saavutetun edistymisen seuraamiseksi teemakohtaisesta strategiasta tehtiin arviointi vuonna 2010 (KOM(2011) 13 lopullinen). Arviointikertomuksessa todetaan, että editystä on tapahtunut monilla alueilla: lainsäädäntöä on muutettu, kierrätys on lisääntynyt, kaatopaikoille viedään vähemmän jätettä ja tiettyjen jätevirtojen osalta vaarallisten aineiden määrä on vähentynyt. Tästä huolimatta päätelmissä nostettiin esille monia alueita, joita voidaan parantaa. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi jätetuotannon odotetun kasvun kielteiset ympäristövaikutukset, epäonnistuminen useiden mahdollisuuksien hyödyntämisessä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja paikallaan polkeminen työpaikkojen luomisessa ympäristöpalvelujen alalla. Kertomuksessa niin ikään kehotettiin määrittämään uudet ja kunnianhimoisemmat jätteen syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä koskevat tavoitteet sekä ottamaan käyttöön materaalikohtaisia tavoitteita, joiden avulla voidaan paremmin saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian energiatehokasta taloutta koskevat tavoitteet.