Archive:Digitaalitaloutta ja tietoyhteiskuntaa koskevat tilastot – kotitaloudet ja yksityishenkilöt

Tiedot syyskuulta 2020.

Seuraava suunniteltu päivitys: joulukuu 2021.

This Statistics Explained article has been archived on 26 August 2021.

Highlights

Vuonna 2019 sellaisten EU-27:n kotitalouksien osuus, joilla oli internet-yhteys, oli noussut vuoteen 2009 (64 %) verrattuna 26 prosenttiyksikköä, 90 prosenttiin.

Vuonna 2019 EU-27:n kotitalouksista 88 prosentilla oli käytössään laajakaista. Määrä on noussut 33 prosenttiyksikköä vuoden 2009 lukemasta (55 %).

Internetistä tavaroita tai palveluja yksityiseen käyttöön tilanneiden tai ostaneiden osuus 16–74-vuotiaista oli EU-27:ssä 60 prosenttia vuonna 2019. Määrä on noussut 14 prosenttiyksikköä vuoden 2014 lukemasta (46 %).

Kotitalouksien internet-yhteydet, 2014 ja 2019

Tässä artikkelissa esitetään digitaalitalouden ja tietoyhteiskunnan monia eri osa-alueita koskevat viimeisimmät tilastotiedot Euroopan unionissa (EU). Siinä keskitytään tieto- ja viestintätekniikan saatavuuteen ja siihen, miten yksityishenkilöt ja kotitaloudet sitä käyttävät.

Tieto- ja viestintätekniikka vaikuttaa ihmisten arkipäivään monella tavalla sekä töissä että kotona. Esimerkkinä tästä on viestiminen sekä tavaroiden ja palvelujen ostaminen verkossa. EU:n toiminta tällä alalla ulottuu kokonaisia sektoreita, kuten verkkokauppaa, koskevasta sääntelystä pyrkimyksiin suojella ihmisten yksityisyyttä. Tämän vuoksi tietoyhteiskunnan kehitys on monien mielestä ratkaisevassa asemassa nykyaikaisen ja kilpailukykyisen talouden luomiseksi.

Full article

Internet-yhteydet

Tieto- ja viestintätekniikka on suuren yleisön saatavilla helposti ja kohtuuhintaan. Yksi raja rikkoutui vuonna 2007, jolloin suurimmalla osalla (53 %) kotitalouksista EU-27:ssä oli internet-yhteys. Osuus on kasvanut jatkuvasti, ja se oli yli kolme neljännestä vuonna 2012 ja neljä viidennestä vuonna 2014. Vuonna 2019 sellaisten EU-27:n kotitalouksien osuus, joilla oli internet-yhteys, oli noussut vuoteen 2009 verrattuna 26 prosenttiyksikköä, 90 prosenttiin.

Laajalle levinnyt ja kohtuuhintainen laajakaista on yksi keino edistää osaamiseen ja tietoon perustuvaa yhteiskuntaa. Laajakaista oli kaikissa EU-27:n jäsenvaltioissa selvästi yleisin tapa käyttää internetiä. Vuonna 2019 laajakaista oli käytössä 88 prosentilla kotitalouksista. Määrä on noussut 33 prosenttiyksikköä vuoden 2009 lukemasta (55 %) – ks. kuvio 1.

Kuvio 1: Kotitalouksien internet-yhteydet ja internet-laajakaistayhteydet, EU-27, 2009–2019
(% kaikista kotitalouksista)
Lähde: Eurostat (isoc_ci_in_h) ja (isoc_ci_it_h)

Eniten kotitalouksia, joilla oli internet-yhteys, oli vuonna 2019 Alankomaissa (98 %) (ks. kuvio 2). Myös Ruotsissa, Saksassa, Tanskassa, Luxemburgissa, Suomessa, Irlannissa ja Espanjassa vähintään yhdeksällä kymmenestä kotitaloudesta oli internet-yhteys. EU-27:n jäsenvaltioista vähiten internet-yhteyksiä tilastoitiin Bulgariassa (75 %). Bulgariassa, Romaniassa, Kyproksessa, Espanjassa, Portugalissa ja Liettuassa kotitalouksien internet-yhteyksien määrä kuitenkin kasvoi nopeasti, 16–23 prosenttiyksiköllä vuosien 2014 ja 2019 välillä. Tilanne oli sen sijaan odotetusti suhteellisen vakaa monissa sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa markkinat olivat vuonna 2014 jo lähes kyllästetyt, kuten Luxemburgissa, Alankomaissa ja Tanskassa. Tilanne oli sama myös Islannissa ja Norjassa.

Kuvio 2: Kotitalouksien internet-yhteydet, 2014 ja 2019
(% kaikista kotitalouksista)
Lähde: Eurostat (isoc_ci_in_h)

Kuviosta 3 käy ilmi, että EU-27:ssä on jonkin verran kaupunkialueiden ja maaseudun välisiä eroja internet-yhteyksien osalta. Suurempien ja pienempien kaupunkien sekä esikaupunkialueiden kotitalouksista suhteellisen monella oli internet-yhteys – 92 prosentilla kotitalouksista suuremmissa kaupungeissa ja 89 prosentilla kotitalouksista pienemmissä kaupungeissa ja esikaupunkialueilla –, kun taas maaseutualueilla tällaisten kotitalouksien osuus oli hiukan pienempi (86 %). Kaikkiaan 19:ssä EU-27:n jäsenvaltiossa sellaisten kotitalouksien osuus, joilla oli internet-yhteys, oli pienempi maaseutualueilla kuin suuremmissa ja pienemmissä kaupungeissa sekä esikaupunkialueilla. Maaseutualueiden ja kahden muun aluetyypin välinen ero oli erityisen suuri Kreikassa, Bulgariassa, Portugalissa, Sloveniassa ja Romaniassa, joista jokaisessa internet-yhteyksiä oli vähemmän kuin EU-27:ssä keskimäärin. Saksassa niiden kotitalouksien osuus, joilla oli internet-yhteys, oli täysin sama näillä kolmella kaupungistumisasteeltaan erilaisella alueella ja Alankomaissa sekä Tanskassa lähes sama (yhden prosenttiyksikön pienempi pienemmissä kaupungeissa sekä esikaupunkialueilla Alankomaissa ja yhden prosenttiyksikön suurempi suuremmissa kaupungeissa Tanskassa). Belgiassa ja Maltassa internet-yhteydet olivat yleisimpiä pienemmissä kaupungeissa ja esikaupunkialueilla, kuten myös Sloveniassa, jossa suuremmissa ja pienemmissä kaupungeissa sekä esikaupunkialueilla niiden kotitalouksien osuus, joilla oli internet-yhteys, oli sama. Muita poikkeuksia olivat Viro, Ranska ja Luxemburg, joissa internet-yhteydet olivat yleisimpiä suuremmissa kaupungeissa, mutta niiden kotitalouksien osuus, joilla ei ollut internet-yhteyttä, oli suurin pienemmissä kaupungeissa ja esikaupunkialueilla (maaseutualueiden sijaan). Ruotsissa internet-yhteydet olivat yleisimpiä maaseutualueilla.

Kuvio 3: Kotitalouksien internet-yhteydet kaupungistumisasteittain, 2019
(% kaikista kotitalouksista)
Lähde: Eurostat (isoc_ci_in_h)

Internetin käyttö

Vuoden 2019 alussa EU-27:ssä kuusi seitsemästä (86 %) 16–74-vuotiaasta käytti internetiä (vähintään kerran tutkimusta edeltäneiden kolmen kuukauden aikana). Tämä osuus oli vähintään 90 prosenttia kymmenessä maassa. Suurimmat osuudet olivat Ruotsissa (98 %) ja Tanskassa (97 %). Sen sijaan internetiä käytti noin neljä viidestä 16–74-vuotiaasta Kroatiassa ja noin kolme neljästä Italiassa (76 %), Kreikassa (76 %), Portugalissa (75 %) ja Romaniassa (74 %). Pienin osuus, hieman yli kaksi kolmesta, tilastoitiin Bulgariassa (68 %).

Vuonna 2019 EU-27:n väestöstä 10 prosenttia ei ollut koskaan käyttänyt internetiä. Osuus pienentyi kaksi prosenttiyksikköä edellisestä vuodesta ja oli noin kolmannes siitä, mitä se oli vuonna 2009 (jolloin se oli 32 %).

Vuonna 2019 EU-27:ssä yli kolme neljästä (77 %) yksityishenkilöstä käytti internetiä päivittäin – ks. kuvio 4 – ja lisäksi 7 prosenttia käytti internetiä vähintään kerran viikossa (mutta ei päivittäin). Näin ollen 84 prosenttia yksityishenkilöistä käytti internetiä säännöllisesti (vähintään viikoittain). Päivittäisten käyttäjien osuus internetin käyttäjistä (jotka olivat käyttäneet internetiä edeltävien kolmen kuukauden aikana) oli keskimäärin 90 prosenttia EU-27:ssä ja vaihteli EU-27:n jäsenvaltioiden kesken Romanian 77 prosentista yli 90 prosenttiin neljässätoista jäsenvaltiossa. Osuus oli suurin (96 %) Italiassa, Maltassa ja Alankomaissa. Islannissa päivittäisten käyttäjien osuus internetin käyttäjistä oli vielä tätäkin suurempi, 98 prosenttia.

Kuvio 4: Internetin käyttötiheys, 2019
(% 16–74-vuotiaista)
Lähde: Eurostat (isoc_ci_ifp_iu) ja (isoc_ci_ifp_fu)

Kuviossa 5 tarkastellaan internetin käyttöä liikkeellä oltaessa eli muualla kuin kotona tai työpaikalla kannettavalta tietokoneelta tai kämmenlaitteelta mobiili- tai langattoman yhteyden kautta. Kuviossa vertaillaan vuoden 2014, jolloin EU-27:ssä 48 prosenttia 16–74-vuotiaista käytti mobiililaitetta internet-yhteyden muodostamiseen, ja vuoden 2019 tietoja, jolloin luku oli noussut jo 73 prosenttiin. Yleisimmät internet-yhteyden muodostamisessa käytetyt mobiililaitteet olivat älypuhelimet, kannettavat tietokoneet ja tabletit.

Langatonta internet-yhteyttä käytettiin tilastojen mukaan vuonna 2019 eniten Ruotsissa, Tanskassa, Alankomaissa, Espanjassa, Belgiassa, Luxemburgissa, Irlannissa, Itävallassa ja Ranskassa. Näissä maissa yli neljä viidestä 16–74-vuotiaasta käytti internetiä liikkeellä ollessaan. Osuus oli suurin Ruotsissa ja Norjassa (93 %). Sen sijaan Portugalissa, Kreikassa, Bulgariassa, Latviassa, Romaniassa ja Liettuassa 63 –70 prosenttia 16–74-vuotiaista yksityishenkilöistä käytti internetiä kodin tai työn ulkopuolella, ja osuus oli vain 59 prosenttia Puolassa ja 50 prosenttia Italiassa.

Kuvio 5: Internetiä kannettavalla tietokoneella tai mobiililaitteella muualla kuin kotona tai työpaikalla käyttäneet, 2014 ja 2019
(% 16–74-vuotiaista)
Lähde: Eurostat (isoc_ci_im_i)

Osallistuminen verkkoyhteisöpalveluihin oli yksi yleisimmistä internetin käyttötavoista EU-27:ssä vuonna 2019, ks. kuvio 6. Yli puolet (54 %) 16–74-vuotiaista käytti internetiä käyttäessään verkkoyhteisöpalveluita, kuten Facebookia, Twitteriä, Instagramia tai Snapchatia. Belgiassa, Kyproksessa, Ruotsissa ja Maltassa 71–76 prosenttia ihmisistä käytti sosiaalisen verkostoitumisen sivustoja. Tanskassa tällaisten henkilöiden osuus ylsi 81 prosenttiin, Islannissa 92 prosenttiin ja Norjassa 86 prosenttiin. Asteikon toisessa päässä oli kaksi EU-27:n jäsenvaltiota, joissa alle puolet ihmisistä käytti mainittuja palveluja, Italia ja Ranska (molemmissa 42 %).

Kuvio 6: Internetiä sosiaalisiin verkostoihin osallistumiseen käyttäneet, 2019
(% 16–74-vuotiaista)
Lähde: Eurostat (isoc_ci_ac_i)

Yksityisyys ja henkilöllisyyden suoja (vuoden 2016 tutkimus)

EU-27:n jäsenvaltioiden välillä voidaan havaita eroja siinä, miten käyttäjät hallitsivat pääsyä henkilötietoihinsa internetissä vuonna 2016. Hieman alle kolmannes (31 %) EU-27:n internetin käyttäjistä ei luovuttanut henkilötietojaan internetissä. Osuus vaihteli Luxemburgin vain 8 prosentista puoleen tai yli puoleen käyttäjistä Bulgariassa, Portugalissa ja Romaniassa (ks. kuvio 7). Näin 69 prosenttia EU-27:n internetin käyttäjistä luovutti joitakin henkilötietojaan verkossa, ja heistä monet rajoittivat eri tavoin henkilötietojensa saantia internetissä. Lähes puolet (45 %) kaikista internetin käyttäjistä ei sallinut henkilötietojensa käyttöä mainontaa varten, ja hieman alle kaksi viidestä (38 %) rajoitti pääsyä profiiliinsa tai sisältöönsä verkkoyhteisöpalveluiden sivustoilla. Lisäksi yli kolmasosa (36 %) internetin käyttäjistä luki tietosuojaselosteet ennen henkilötietojensa luovuttamista, kun taas hieman alle kolmasosa (30 %) rajoitti pääsyä maantieteelliseen sijaintiinsa.

Kuvio 7: Internetin välityksellä henkilötietojaan luovuttamattomat yksityishenkilöt, 2016
(% viime vuonna internetiä käyttäneistä yksityishenkilöistä)
Lähde: Eurostat (isoc_cisci_prv)

Vuonna 2016 noin 71 prosenttia EU-27:ssä internetiä edeltäneiden 12 kuukauden aikana käyttäneistä 16–74-vuotiaista tiesi, että evästeitä voidaan käyttää ihmisten verkkotoimien jäljittämiseen internetissä. Nuoret käyttäjät (16–24-vuotiaat) olivat asiasta hieman tietoisempia (76 %) ja vanhemmat käyttäjät (55–74-vuotiaat) vähemmän tietoisia (65 %). Hieman yli kolmannes (34 %) 16–74-vuotiaista käyttäjistä ilmoitti muuttaneensa internet-selaimensa asetuksia evästeiden käytön estämiseksi tai rajoittamiseksi (ks. kuvio 8).

EU-27:n jäsenvaltioista Alankomaiden (89 %), Saksan ja Suomen (molemmissa 85 %) internetin käyttäjät tiesivät yleisimmin, että evästeitä voidaan käyttää heidän verkkotoimiensa jäljittämiseen. Tämä oli laajalti tiedossa myös Tanskassa (81 %), Kroatiassa (78 %), Italiassa (77 %), Luxemburgissa ja Itävallassa (molemmissa 76 %). Sen sijaan alle puolet internetin käyttäjistä tiesi tästä Romaniassa (38 %), Latviassa (47 %) ja Kyproksessa (48 %). Myös Turkissa ja Pohjois-Makedoniassa (molemmissa 30 %) asia oli harvemmin tiedossa. Internet-selaimensa asetuksia evästeiden käytön estämiseksi tai rajoittamiseksi muuttaneiden internetin käyttäjien osuus ylitti puolet käyttäjistä (54 %) vain yhdessä jäsenvaltiossa, Luxemburgissa. Sen sijaan alle viidennes internetin käyttäjistä oli ryhtynyt tällaisiin toimiin Tšekissä, Romaniassa, Bulgariassa, Kyproksessa, Latviassa ja Turkissa.

Kuvio 8: Evästeiden ja selainasetusten käyttö, 2016
(% viime vuonna internetiä käyttäneistä yksityishenkilöistä)
Lähde: Eurostat (isoc_cisci_prv)

Tavaroiden ja palvelujen tilaaminen tai ostaminen

Internetistä tavaroita tai palveluja yksityiseen käyttöön tilanneiden tai ostaneiden osuus 16–74-vuotiaista jatkoi kasvuaan EU-27:ssä ja oli vuonna 2019 yhteensä 60 prosenttia. Vuoteen 2014 verrattuna kasvua oli 14 prosenttiyksikköä (ks. kuvio 9). Useampi kuin kolme neljästä yksityishenkilöstä Saksassa tilasi tai osti tavaroita tai palveluja internetistä vuonna 2019. Tällaisten henkilöiden osuus oli vähintään neljä viidestä Alankomaissa (81 %), Ruotsissa (82 %) ja Tanskassa (84 %). Sen sijaan osuus oli pienin Romaniassa (23 %), ja Bulgariassa (22 %).

Lukuun ottamatta viittä EU-27:n jäsenvaltiota, joilla oli katkos aikasarjassa (Viro, Latvia, Luxemburg, Romania ja Ruotsi), internetistä tavaroita tai palveluja tilanneiden tai ostaneiden yksityishenkilöiden osuus kasvoi vuosina 2014–2019 eniten Liettuassa (22 prosenttiyksikköä) sekä Tšekissä ja Espanjassa (molemmissa 21 prosenttiyksikköä). Kasvu oli odotetusti pienintä (5–7 prosenttiyksikköä) Suomessa, Tanskassa ja Ruotsissa, joissa tavaroita tai palveluja verkosta tilanneiden tai ostaneiden yksityishenkilöiden osuus oli jo suhteellisen korkea muihin jäsenvaltioihin verrattuna. Tilanne oli sama myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Norjassa. Tavaroita tai palveluja verkosta tilanneiden henkilöiden osuus kuitenkin kasvoi suhteellisen hitaasti myös Maltassa ja Ranskassa (molemmissa 8 prosenttiyksikköä).

Kuvio 9: Tutkimusta edeltäneiden 12 kuukauden aikana tavaroita tai palveluja yksityiseen käyttöön internetistä tilanneet, 2014 ja 2019
(% 16–74-vuotiaista)
Lähde: Eurostat (isoc_ec_ibuy)

Muilta henkilöiltä internetin välityksellä tilatut palvelut

Sellaisten 16–74-vuotiaiden henkilöiden osuus EU-27:ssä, jotka olivat käyttäneet verkkosivustoa tai sovellusta järjestääkseen majoituksen toiselta (yksityis)henkilöltä tutkimusta edeltävien 12 kuukauden aikana, oli vuonna 2019 21 prosenttia. Tämä osuus vaihteli Luxemburgin 46 prosentista ja Irlannin, Maltan ja Belgian yli 25 prosentista alle kymmeneen prosenttiin kuudessa EU-27:n jäsenvaltiossa. Osuus oli pienin Bulgariassa, Romaniassa ja Sloveniassa (kussakin 9 %), Latviassa (8 %), Tšekissä ja Kyproksessa (kummassakin 5 %). Sähköinen majoituksen varaaminen toiselta yksityishenkilöltä oli yleisempää keski-ikäisten (25–54-vuotiaiden) kuin nuorten (16–24-vuotiaiden) tai vanhempien sukupolvien (55–74-vuotiaiden) joukossa. Näitä palveluja tilataan pääosin niiden omien verkkosivustojen tai sovellusten kautta, jotka toimivat välittäjinä ja joiden avulla yksityishenkilöt voivat jakaa majoituspalvelujen saatavuutta – esimerkkejä tästä ovat Airbnb, Love Home Swap tai Couchsurfing.

Kuvio 10: Tutkimusta edeltäneiden 12 kuukauden aikana verkkosivustoa tai sovellusta majoituksen järjestämiseen toiselta yksityishenkilöltä käyttäneet, 2019
(% 16–74-vuotiaista)
Lähde: Eurostat (isoc_ci_ce_i)

Samankaltainen analyysi esitetään kuviossa 11, josta käy ilmi niiden henkilöiden osuus, jotka olivat käyttäneet verkkosivustoa tai sovellusta liikennepalvelun järjestämiseen toiselta henkilöltä. Tällainen palvelu oli yleisesti ottaen harvinaisempi kuin majoituksen järjestäminen, mutta sitäkin tarjottiin asiaa koskevan verkkosivuston ja sovellusten kautta (esimerkiksi Liftshare, UberPool tai Wundercar). Keskimäärin tällaisia palveluja käytti EU-27:ssä 8 prosenttia 16–74-vuotiaista. Osuus oli vuonna 2019 suurin Virossa (29 %). Yleisesti ottaen alle kymmenesosa oli käyttänyt verkkosivustoa tai sovellusta liikennepalvelujen järjestämiseen. Näin oli 18 jäsenvaltiossa. Liikennepalvelujen sähköinen varaaminen muilta yksityishenkilöiltä oli yleisempää nuorempien sukupolvien (16–24-vuotiaat) kuin vanhempien joukossa.

Kuvio 11: Tutkimusta edeltäneiden 12 kuukauden aikana verkkosivustoa tai sovellusta liikennepalvelujen järjestämiseen toiselta yksityishenkilöltä käyttäneet, 2019
(% 16–74-vuotiaista)
Lähde: Eurostat (isoc_ci_ce_i)

Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot (MS Excel)

Digital economy and society — households and individuals: tables and figures (englanniksi)

Tietolähteet

Internetiin ja muihin tieto- ja viestintätekniikan uusiin sovelluksiin liittyvät nopeat teknologiset muutokset ovat haasteena tilastojen laatimiselle. Ala on kehittynyt huimasti ja tilastointivälineitä mukautetaan koko ajan, jotta tietoja koskeviin uusiin vaatimuksiin voitaisiin vastata paremmin. Alan tilastoja arvioidaankin vuosittain, jotta käyttäjien tarpeet ja nopea muutosvauhti voitaisiin huomioida paremmin.

Tämä lähestymistapa on nähtävissä Eurostatin kotitalouksien ja yksityishenkilöiden tieto- ja viestintäteknologian käyttötottumuksia koskevassa tutkimuksessa. Tällä vuotuisella tutkimuksella pyritään luomaan vertailukohde tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvalle kehitykselle. Siinä seurataan ydinmuuttujien kehitystä ajan mittaan ja tarkastellaan syvällisemmin muita osa-alueita tiettyinä ajankohtina. Aiemmin tutkimuksessa keskityttiin internetin saatavuutta ja internet-yhteyksiä koskeviin kysymyksiin, mutta sitä on laajennettu kattamaan eri aiheita (kuten sähköinen hallinto ja verkkokauppa) ja siihen on liitetty sosioekonomisia seikkoja (kuten alueellinen monimuotoisuus, sukupuoli, ikä, koulutus ja työllisyystilanne). Tutkimuksen alaa muutetaan myös eri teknologioiden mukaisesti, jotta voidaan ottaa huomioon uudet tuoteryhmät ja tavat toimittaa viestintätekniikkaa loppukäyttäjille (kuten yksityishenkilöiden välistä majoituksen tai liikennepalvelujen tarjoamista koskevat uudet kysymykset vuonna 2017).

Kotitalouksien ja yksityishenkilöiden tieto- ja viestintätekniikan käyttöä koskevan tutkimuksen viitekausi on useimmissa tapauksissa kunkin vuoden ensimmäinen neljännes; useimmissa maissa tutkimus tehdään kunkin vuoden toisen neljänneksen aikana. On huomioitava, että vuoden 2016 tutkimukseen sisältyi lisäkysymyksiä yksityisyydestä ja henkilöllisyyden suojasta (mutta niitä ei toistettu vuosina 2017, 2018 ja 2019).

Soveltamisala ja määritelmät

Kotitalouksien tieto- ja viestintäteknologian käyttöä koskeva tutkimus kattaa ne kotitaloudet, joiden jäsenistä vähintään yksi on 16–74-vuotias. Kotitalouksien internet-yhteydellä tarkoitetaan niiden kotitalouksien osuutta, joilla on internet-yhteys, jota kuka tahansa kotitalouden jäsen voi halutessaan käyttää kotona, vaikkapa vain lähettääkseen sähköpostia.

Internetin käyttäjiksi määritellään kaikki 16–74-vuotiaat, jotka olivat käyttäneet internetiä tutkimusta edeltäneiden kolmen kuukauden aikana. Säännöllisiä internetin käyttäjiä ovat käyttäjät, jotka olivat käyttäneet internetiä keskimäärin vähintään kerran viikossa tutkimusta edeltäneiden kolmen kuukauden aikana.

Useimmiten kiinteä internet-yhteys oli laajakaistayhteys tai valintayhteys tavallisen tai ISDN-puhelimen kautta. Laajakaista sisältää digitaalisen liittymän (DSL), ja sen käyttämän teknologian tiedonsiirtonopeus on suuri. Laajakaistaksi määriteltävän yhteyden tiedonsiirtonopeus on suurempi kuin ISDN:n eli vähintään 144 kbit/s. Suosittuja laitteita, joilla internetiä käytetään kotona, ovat pöytätietokoneet ja kannettavat tietokoneet, minkä lisäksi muut internet-yhteydellä varustetut teknologiat ovat lisääntyneet viime aikoina.

Langattoman internetin käyttö määritellään internetin käytöksi kannettavalla tietokoneella tai kämmenlaitteella matkapuhelinverkon tai muun langattoman yhteyden kautta muualla kuin kotona tai työpaikalla.

Yksityishenkilöiden tavara- ja palvelutilauksilla viitataan tutkimusta edeltäneiden 12 kuukauden aikana tehtyihin tilauksiin, ja ne sisältävät myös vahvistetut majoitus- tai matkavaraukset, sijoitushankinnat, televiestintäpalvelut, videopelit ja ohjelmistot sekä sellaiset internetin tietopalvelut, joista maksetaan heti. Mukaan ei lasketa internetistä saatavia maksuttomia tavaroita ja palveluja. Erikseen sähköpostilla, tekstiviestillä tai multimediaviestillä tehdyt tilaukset eivät myöskään kuulu ryhmään.

Taustaa

Euroopan komissio hyväksyi toukokuussa 2015 digitaalisia sisämarkkinoita koskevan strategian (COM(2015) 192 final), joka on yksi sen kymmenestä tärkeimmästä poliittisesta painopisteestä. Strategia sisältää 16 aloitetta, joiden perustana on kolme pääpilaria: parannetaan tavaroiden ja palvelujen saantia verkossa koko Euroopassa; luodaan paras mahdollinen ympäristö digitaalisten verkkojen ja palvelujen kehittymiselle; taataan, että EU:n taloudessa ja teollisuudessa hyödynnetään täysimääräisesti digitaalitalouden tarjoamat mahdollisuudet kasvun edistäjänä. Euroopan komission työohjelmassa 2017 EU, joka suojelee, puolustaa ja tarjoaa mahdollisuuksia (COM(2016) 710) komissio kehottaa hyväksymään nopeasti jo esitellyt ehdotukset ja arvioimaan digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamisessa saavutettua edistystä.

Laajakaistatekniikalla on suuri merkitys mitattaessa internetiin pääsyä ja internetin käyttöä. Sen avulla voidaan siirtää nopeasti suuria tietomääriä ja pitää yhteys auki. Nopean ja erittäin nopean laajakaistan käyttöönotto onkin keskeinen indikaattori tieto- ja viestintätekniikkaa koskevassa poliittisessa päätöksenteossa. EU:ssa laajakaistatekniikkaa tarjotaan käyttäjille yleensä digitaalisten liittymien kautta, mutta muutkin vaihtoehdot (kaapeli, satelliitti, kuituoptiikka ja langattomat tilaajaliittymät) ovat yleistymässä.

Euroopan komissio pyrkii edistämään monien eri aloitteiden avulla työvoiman tieto- ja viestintätekniikan taitoja. Tämä on osa laajempaa toimintasuunnitelmaa, jonka tavoitteena on parantaataitoja, ennakoida niiden kysyntää ja sovittaa yhteen taitojen kysyntä ja tarjonta. Tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijoiden tarjonnan lisäämiseksi Euroopan komissio on käynnistänyt digitaalialan työllisyyttä edistävän suuren koalition (englanniksi). Kyseessä on EU:n laajuinen kumppanuus, jolla pyritään helpottamaan Euroopan rakenne- ja investointirahastojen avulla tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijoiden palkkaamiseen liittyviä vaikeuksia.

Euroopan komissio hyväksyi 10. kesäkuuta 2016 uuden osaamisohjelman Euroopalle (englanniksi), jonka avulla pyritään edistämään monia erilaisia toimia sen varmistamiseksi, että EU:n kansalaiset saavat oikeanlaisen koulutuksen, taidot ja tuen, jotta he voivat näin hankkia nykyaikaisessa työympäristössä tarvittavan osaamisen. Lisäksi ohjelmalla edistetään digitaalisia taitoja.

Euroopan komissio toteutti vuonna 2017 digitaalisten sisämarkkinoiden strategian väliarvioinnin (COM(2017) 228), jossa todettiin, että kaksi kolmesta eurooppalaisesta on sitä mieltä, että uusimmat digitaaliteknologiat vaikuttavat myönteisesti yhteiskuntaan, talouteen ja heidän omaan elämäänsä. Väliarvioinnissa määriteltiin myös kolme kasvavaa haastetta:

sen varmistaminen, että verkkoalustoista on edelleen hyötyä taloudelle ja yhteiskunnalle – verkon laittoman sisällön poistaminen ja verkkoalustojen tarjoajien kannustaminen suurempaan vastuullisuuteen;
eurooppalaisen datavetoisen talouden kehittäminen, jotta sen potentiaali saataisiin täysin käyttöön – esimerkiksi esittämällä ehdotuksia muiden kuin henkilötietojen vapaasta liikkuvuudesta EU:ssa; ja
Euroopan voimavarojen suojeleminen torjumalla kyberturvallisuuden uhkia – myös suunnitelma nopeista hätätilannetoimista laajamittaiseen kyberturvallisuuspoikkeamaan vastaamiseksi.

Euroopan komission uusi puheenjohtaja Ursula von der Leyen kuvasi vuonna 2019 kuinka hän halusi EU:n tarttuvan digitaaliajan tarjoamiin mahdollisuuksiin. Euroopan digitaalinen valmius onkin yksi komission kuudesta painopistealasta kaudelle 2019–2014. Tällainen digitaalinen muutos perustuu olettamaan, että digitaaliteknologioiden ja -ratkaisujen avulla: avataan yrityksille uusia mahdollisuuksia; vauhditetaan luotettavan teknologian kehittämistä; lisätään yhteiskunnan avoimuutta ja demokraattisuutta; parannetaan talouden elinvoimaisuutta ja kestävyyttä ja torjutaan tehokkaammin ilmastonmuutosta. Tätä silmällä pitäen Euroopan komissio antoi helmikuussa 2020 komission ajatuksista ja toimista kattavan esityksen Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa sekä esitti seuraavia erityisiä ehdotuksia:

Euroopan datastrategia (COM(2020) 66 final), jolla pyritään edistämään EU:n toimimista roolimallina ja tiennäyttäjänä siinä, miten data antaa yhteiskunnalle valmiudet parempaan päätöksentekoon – niin yrityksissä kuin julkisella sektorilla, ja
Valkoinen kirja tekoälystä – Eurooppalainen lähestymistapa huippuosaamiseen ja luottamukseen (COM(2020) 65 final), joka tukee sääntelyyn ja investointeihin suuntautunutta lähestymistapaa, jonka kahtalaisena tavoitteena on edistää tekoälyn käyttöönottoa ja puuttua tämän uuden teknologian tiettyihin käyttötarkoituksiin liittyviin riskeihin.