Archive:Julkisyhteisöjen rahoitustilastot

Tiedot saatu 23. huhtikuuta 2019.

Seuraava päivitys: lokakuu 2020.

Highlights

EU-28:n julkisyhteisöjen alijäämä suhteessa BKT:hen pieneni vuoden 2017 -1,0 prosentista -0,6 prosenttiin vuonna 2018. Alijäämä on saatavilla olevan aikasarjan pienin.

EU-28:ssa julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen pieneni vuoden 2017 lopun 81,7 prosentista 80,0 prosenttiin vuoden 2018 lopulla.

Velkasuhde vaihteli Viron 8,4 prosentista Kreikan 181,1 prosenttiin vuoden 2018 lopulla.

Julkisyhteisöjen velka, 2018

Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten tärkeimmät julkisyhteisöjen rahoitustilastot ovat kehittyneet Euroopan unionissa (EU) ja euroalueella (EA-19). Artikkelissa käsitellään erityisesti julkisyhteisöjen alijäämiä, julkisyhteisöjen bruttovelkaa, tuloja ja menoja sekä veroja ja sosiaaliturvamaksuja, jotka ovat julkisen talouden tärkeimpiä tulonlähteitä.

Full article

Johdanto

Julkisyhteisöjen rahoitustilastot sisältävät tärkeitä indikaattoreita arvioitaessa EU:n jäsenvaltioiden talouden terveyttä. EU:n vakaus- ja kasvusopimuksessa EU:n jäsenvaltiot sitoutuvat pitämään alijäämänsä ja velkansa tiettyjen rajojen alapuolella: jäsenvaltion julkisen talouden alijäämä ei saa olla suurempi kuin 3 prosenttia sen bruttokansantuotteesta (BKT) eikä velka suurempi kuin 60 prosenttia BKT:stä. Jos jäsenvaltio ei pitäydy näissä rajoissa, käynnistetään niin sanottu liiallisia alijäämiä koskeva menettely. Menettelyssä on useita vaiheita ja mahdollisia seuraamuksia, joilla asianomaisia jäsenvaltioita kannustetaan toteuttamaan tilanteen korjaavia toimia. Samat alijäämä- ja velkarajat koskevat myös talous- ja rahaliittoa (EMU) ja siten euroon liittymistä. Yhdennettyjen talouden ja työllisyyden suuntaviivojen viimeisin tarkistus (joka tehtiin älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä) sisältää suuntaviivat laadukkaiden ja kestävien julkisten talouksien varmistamiseksi.

Vuonna 2018 sekä EU-28:n että euroalueen (EA-19) julkisyhteisöjen alijäämä (sulautettu julkistalouden nettoluotonotto osuutena BKT:stä) pienenivät vuodesta 2017. Myös julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen pieneni.

Julkisen talouden ylijäämä/alijäämä

EU-28:n julkisyhteisöjen alijäämä suhteessa BKT:hen pieneni vuoden 2017 -1,0 prosentista -0,6 prosenttiin vuonna 2018. Myös euroalueella tämä suhde pieneni -1,0 prosentista -0,5 prosenttiin. EU-28:ssa julkisen talouden alijäämä oli saatavilla olevan aikasarjan pienin. Euroalueella alijäämä oli samankaltainen kuin vuosien 2000 ja 2007 alijäämät. Kolmessatoista EU:n jäsenvaltiossa – Luxemburgissa (+2,4 prosenttia), Bulgariassa ja Maltassa (molemmissa +2,0 prosenttia), Saksassa (+1,7 prosenttia), Alankomaissa (+1,5 prosenttia), Kreikassa (+1,1 prosenttia), Tšekissä ja Ruotsissa (molemmissa+0,9 prosenttia), Liettuassa ja Sloveniassa (molemmissa +0,7 prosenttia), Tanskassa (+0.5 prosenttia), Kroatiassa (+0,2 prosenttia) ja Itävallassa (+0,1 prosenttia) – kirjattiin julkisen talouden ylijäämät vuonna 2018. Irlannissa julkinen talous oli tasapainossa.

Kahdessatoista EU:n jäsenvaltiossa – Belgiassa, Virossa, Espanjassa, Ranskassa, Italiassa, Latviassa, Unkarissa, Puolassa, Portugalissa, Slovakiassa, Suomessa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa – kirjattiin vuonna 2018 alijäämät, jotka olivat enintään 3,0 prosenttia BKT:stä.

Pienimmät julkisyhteisöjen alijäämät prosentteina BKT:stä tilastoitiin Puolassa (-0,4 prosenttia), Portugalissa (-0,5 prosenttia) ja Virossa (-0,6 prosenttia).

Kahdessa jäsenvaltiossa alijäämät olivat vähintään 3 prosenttia BKT:stä: Kyproksessa (-4,8 prosenttia) ja Romaniassa (-3,0 prosenttia) (ks. kuvio 1). Kyproksessa vuonna 2018 kirjattu suuri alijäämä johtuu lähinnä Cyprus Cooperative Bank Ltd:n (CCB) uudelleenjärjestelyn vaikutuksista: CCB:n hyvät osat myytiin ja jäljelle jäänyt omaisuudenhoitoyhtiö sisällytettiin myöhemmin julkisyhteisöjen tileihin.

Kuvio 1: Julkinen tase ja julkisyhteisöjen velka, 2017 ja 2018
(prosenttia BKT:stä)
Lähde: Eurostat (tec00127) ja (tsdde410)

Taulukko 1: Julkinen tase ja julkisyhteisöjen velka, 2015–2018
(prosenttia BKT:stä)
Lähde: Eurostat (tec00127) ja (tsdde410)

Julkisen talouden rahoitusasema (suhteessa BKT:hen) parani vuonna 2018 vuoteen 2017 verrattuna 18:ssa EU:n jäsenvaltiossa. Eniten (vähintään yhden prosenttiyksikön BKT:stä) tase parani Portugalissa (+2,5 prosenttiyksikköä BKT:stä), Puolassa (+1,2 prosenttiyksikköä BKT:stä) ja Luxemburgissa (+1,0 prosenttiyksikköä BKT:stä). Itävalta siirtyi vuoden 2017 alijäämästä ylijäämän puolelle vuonna 2018, Irlanti vuoden 2017 alijäämästä julkisen talouden tasapainoon vuonna 2018 ja Slovenia julkisen talouden tasapainosta ylijäämään. Bulgariassa, Saksassa, Kreikassa, Liettuassa, Luxemburgissa ja Alankomaissa ylijäämä oli vuonna 2018 vuoden 2017 ylijäämää suurempi.

Kypros taas siirtyi vuoden 2017 ylijäämästä alijäämän puolelle vuonna 2018. Viro, Latvia ja Romania kirjasivat vuonna 2018 suuremman alijäämän kuin vuonna 2017. Unkarissa alijäämä suhteessa BKT:hen pysyi vuosina 2017 ja 2018 samana, ja Tšekki, Tanska, Kroatia, Malta ja Ruotsi kirjasivat vuonna 2018 pienemmän ylijäämän kuin vuonna 2017.

Julkisyhteisöjen velka

EU-28:ssa julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen pieneni vuoden 2017 lopun 81,7 prosentista 80,0 prosenttiin vuoden 2018 lopulla. Euroalueella velka suhteessa BKT:hen pieneni 87,1 prosentista 85,1 prosenttiin (ks. kuvio 2).

Kaiken kaikkiaan 14 jäsenvaltiossa velkasuhde oli yli 60 prosenttia BKT:stä vuoden 2018 lopussa: suurin velkasuhde oli Kreikassa (181,1 prosenttia), jonka jälkeen tulivat Italia (132,2 prosenttia), Portugali (121,5 prosenttia), Kypros (102,5 prosenttia), Belgia (102,0 prosenttia), Ranska (98,4 prosenttia) ja Espanja (97,1 prosenttia).

Julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen oli alhaisin Virossa (8,4 rosenttia), Luxemburgissa (21,4 prosenttia), Bulgariassa (22,6 prosenttia), Tšekissä (32,7 prosenttia), Tanskassa (34,1 prosenttia) ja Liettuassa (34,2 prosenttia).

Kuvio 2: Julkisyhteisöjen velka, 2017 ja 2018
(julkisyhteisöjen sulautettu bruttovelka, prosenttia BKT:stä)
Lähde: Eurostat (tsdde410)

Vuoden 2018 lopussa julkisyhteisöjen velan suhde BKT:hen kasvoi vuoden 2017 loppuun verrattuna kolmessa EU:n jäsenvaltiossa. Velkasuhde pieneni 24 jäsenvaltiossa, erityisen merkittävästi Liettuassa (-5,2 prosenttiyksikköä BKT:stä), Alankomaissa (-4,5 prosenttiyksikköä BKT:stä), Itävallassa (-4,4 prosenttiyksikköä BKT:stä), Maltassa (-4,2 prosenttiyksikköä BKT:stä) ja Latviassa (-4,0 prosenttiyksikköä BKT:stä).

Ranskassa velan suhde BKT:hen pysyi vuosina 2017 ja 2018 samana.

Velan suhde BKT:hen kasvoi vuoden 2017 lopusta vuoden 2018 loppuun Kyproksessa (6,8 prosenttiyksikköä), Kreikassa (5,0 prosenttiyksikköä) ja Italiassa (0,8 prosenttiyksikköä).

Julkisyhteisöjen tulot ja menot

Julkisen sektorin merkitystä taloudelle voidaan mitata julkisyhteisöjen kokonaistulojen ja -menojen prosenttiosuutena BKT:stä. Vuonna 2018 julkisyhteisöjen kokonaistulot EU-28:ssa olivat 45,0 prosenttia BKT:stä (kasvua vuoden 2017 44,8 prosentista) ja kokonaismenot 45,6 prosenttia BKT:stä (vähemmän kuin 45,8 prosenttia vuonna 2017). Euroalueella julkisyhteisöjen kokonaismenot olivat 46,8 prosenttia BKT:stä vuonna 2018 (47,0 prosenttia BKT:stä vuonna 2017) ja kokonaistulot 46,3 prosenttia BKT:stä (46,1 prosenttia BKT:stä vuonna 2017) – ks. kuvio 3.

Kuvio 3: Kokonaismenojen ja -tulojen kehitys, 2008–2018
(prosenttia BKT:stä)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

EU-28:n ja euroalueen kokonaismenot prosenttiosuutena BKT:stä kasvoivat voimakkaasti vuodesta 2008 vuoteen 2009, ja vuonna 2009 kokonaismenojen osuus oli EU-28:ssa 50,0 prosenttia BKT:stä ja euroalueella 50,7 prosenttia BKT:stä. Kummallakin alueella kokonaismenojen osuus BKT:stä pienentyi tämän jälkeen vuosien 2009 ja 2011 välillä, kasvoi vuonna 2012 ja pienentyi sitten vuoteen 2018 asti. Euroalueella aggregaatti kasvoi kuitenkin edelleen hieman vuodesta 2012 vuoteen 2013.

Absoluuttisina arvoina ilmaistut julkisyhteisöjen kokonaismenot kasvoivat vuosina 2008–2018 suhteellisen hitaasti sekä EU-28:ssa että euroalueella (lukuun ottamatta pientä laskua euroalueella vuosien 2010 ja 2011 välillä; ks. kuvio 4). Tulot kasvoivat sekä EU-28:ssa että euroalueella hieman menoja nopeammin vuosina 2010–2018, mikä johti alijäämän pienentymiseen.

Kuvio 4: Kokonaismenojen ja -tulojen kehitys, 2008–2018
(miljardia euroa)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

EU-28:ssa julkisyhteisöjen menot kasvoivat vuosien 2010 ja 2018 välillä kaiken kaikkiaan 846 miljardia euroa ja samaan aikaan EU-28:n julkisyhteisöjen tulot kasvoivat 1 568 miljardia euroa. Vuosina 2017–2018 julkisyhteisöjen menot kasvoivat 202 miljardia euroa ja julkisyhteisöjen tulot 257 miljardia euroa. Euroalueella julkisyhteisöjen menot kasvoivat 590 miljardia euroa vuosina 2010–2018, ja tulot kasvoivat 1 122 miljardia euroa samalla ajanjaksolla.

Julkisyhteisöjen menojen ja tulojen taso vaihtelee voimakkaasti EU:n jäsenvaltioiden välillä (ks. kuvio 5). Vuonna 2018 julkisyhteisöjen menojen ja tulojen yhteistaso suhteessa BKT:hen oli korkein (yli 100 prosenttia) Ranskassa, Suomessa, Belgiassa, Tanskassa ja Ruotsissa. Myös Norjassa suhdeluku oli yli 100 %. Vuonna 2018 yhteistaso oli suhteellisen alhainen (alle 80 prosenttia BKT:stä) seitsemässä jäsenvaltiossa – Irlannissa, Romaniassa, Liettuassa, Bulgariassa, Maltassa, Latviassa ja Virossa.

Kuvio 5: Julkisyhteisöjen tulot ja menot, 2018
(prosenttia BKT:stä)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Koko EU-28:ssa julkisyhteisöjen kokonaistulojen tärkeimmät tuloerät ovat verot ja nettososiaaliturvamaksut (ks. kuvio 6). Vuonna 2018 verojen osuus kokonaistuloista oli EU-28:ssa 59,8 prosenttia (56,8 prosenttia euroalueella) ja nettososiaaliturvamaksujen osuus 29,6 prosenttia (32,8 prosenttia euroalueella). Markkinatuotos, tuotos omaan loppukäyttöön ja maksut markkinattomasta tuotoksesta (’maksut ja palkkiot’ ja oman pääoman muodostus) muodostivat 6,8 prosenttia kokonaistuloista EU-28:ssa ja 6,9 prosenttia kokonaistuloista euroalueella. Omaisuustulot (lähinnä korot, osingot ja vuokrat) muodostivat 1,7 prosenttia kokonaistuloista EU-28:ssa ja 1,5 prosenttia euroalueella.

Kuvio 6: Kokonaistulojen muodostuminen, 2018
(prosenttia kokonaistuloista)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Jäsenvaltioittain tarkasteltuna eri tuloluokkien suhteellinen merkitys vaihteli voimakkaasti. Esimerkiksi Slovakiassa, Romaniassa, Tšekissä ja Liettuassa verojen osuus julkisyhteisöjen tuloista vuonna 2018 oli alle 50 prosenttia, kun taas Tanskassa niiden osuus oli 87,5 prosenttia ja Ruotsissa 81,1 prosenttia.

Nettososiaaliturvamaksujen osuus tuloista oli suurin Tšekissä ja Liettuassa (molemmissa 37,7 prosenttia kokonaistuloista vuonna 2018) sekä Slovakiassa (37,1 prosenttia) ja Saksassa (37,0 prosenttia). Nettososiaaliturvamaksujen osuus tuloista oli pienin Tanskassa (1,7 prosenttia) ja Ruotsissa (6,6 prosenttia BKT:stä) sekä Islannissa (8,2 prosenttia BKT:stä).

Omaisuustulojen osuus oli suurin Norjassa (23,0 prosenttia) (ks. kuvio 7).

Kuvio 7: Julkisyhteisöjen tärkeimmät tuloerät, 2018
(prosenttia kokonaistuloista)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

EU-28:ssa julkisyhteisöjen suurin menoerä vuonna 2018 oli tulonjako joko käteis- tai luontoismuotoisina sosiaalisina tulonsiirtoina (ks. kuviot 8 ja 9). Sosiaaliset tulonsiirrot (sosiaalietuudet ja luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot – ostettu markkinatuotanto) kattoivat 44,8 prosenttia EU-28:n kokonaismenoista (47,6 prosenttia euroalueella). Palkansaajille maksettavat korvaukset kattoivat 21,7 prosenttia julkisyhteisöjen menoista EU-28:ssa (21,0 prosenttia euroalueella). Välituotekäyttö kattoi 12,7 prosenttia EU-28:n kokonaismenoista ja 11,0 prosenttia euroalueella. Maksettujen omaisuustulojen – joista suurin erä olivat korkomaksut – osuus julkisyhteisöjen menoista oli EU-28:ssa 4,1 prosenttia ja euroalueella 3,9 prosenttia. Kiinteän pääoman bruttomuodostus (lähinnä investoinnit) muodosti kokonaismenoista 6,3 prosenttia EU-28:ssa ja 5,7 prosenttia euroalueella.

Kuvio 8: Kokonaismenojen muodostuminen, 2018
(prosenttia kokonaistuloista)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 9: Julkisyhteisöjen tärkeimmät menoerät, 2018
(prosenttia kokonaismenoista)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Tärkeimpiä julkisyhteisöjen tuloeriä ovat tulo-, varallisuus- ja muut juoksevat verot, tuotannon ja tuonnin verot ja nettososiaaliturvamaksut. Vuonna 2018 EU-28:ssa tuotannon ja tuonnin verot olivat 13,4 prosenttia BKT:stä, tulo-, varallisuus- ja muut juoksevat verot 13,2 prosenttia BKT:stä ja nettososiaaliturvamaksut 13,3 prosenttia BKT:stä. Tuotannon ja tuonnin verojen osuus BKT:stä kasvoi vuosina 2009–2014 EU-28:ssa 1,0 prosenttiyksikköä (ks. kuvio 10). Vuosien 2014 ja 2018 välillä tuotannon ja tuonnin verojen osuus BKT:stä pysyi vakaana. Tulo-, varallisuus- ja muiden juoksevien verojen osuus BKT:stä oli pienimmillään vuosina 2009 ja 2010, 12,1 prosenttia BKT:stä, ja kasvoi sitten 13,2 prosenttiin BKT:stä vuonna 2018. Nettososiaaliturvamaksujen osuus oli 13,1 prosenttia vuonna 2015 ja kasvoi 13,3 prosenttiin BKT:stä vuonna 2018.

Kuvio 10: Verojen ja sosiaaliturvamaksujen pääluokat, EU-28, 2008–2018
(prosenttia BKT:stä)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Verotulojen rakenne vaihteli huomattavasti EU:n jäsenvaltioissa vuonna 2018 (ks. kuvio 11). Ne jäsenvaltiot, joissa menot olivat suhteellisen korkeat, keräsivät odotetusti myös enemmän veroja julkisyhteisöille (suhteessa BKT:hen). Esimerkiksi vuonna 2018 verojen ja sosiaaliturvamaksujen pääluokista saadut tulot suhteessa BKT:hen olivat korkeimmat Ranskassa (47,8 prosenttia) ja sen jälkeen Tanskassa (46,1 prosenttia). Tällaisten tulojen osuus BKT:stä oli alle 30 prosenttia kolmessa EU:n jäsenvaltiossa (Irlanti, Romania ja Bulgaria).

Kuvio 11: Verojen ja sosiaaliturvamaksujen pääluokat, 2018
(prosenttia BKT:stä)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Taulukoiden ja kaavioiden lähdetiedot

Government finance statistics: tables and figures (englanniksi)

Tietolähteet

Liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn ehtojen mukaisesti EU:n jäsenvaltioiden on toimitettava Euroopan komissiolle julkisyhteisöjen alijäämää ja velkaa koskevat tilastot ennen kunkin vuoden 1. huhtikuuta ja 1. lokakuuta. Lisäksi Eurostat kerää tarkempia tietoja julkisyhteisöjen rahoitustilastoista lähettämisohjelmassa (englanniksi), jolla toimitetaan kansantalouden tilinpidon tiedot. Julkisyhteisöistä kerätyt pääaggregaatit toimitetaan Eurostatille kahdesti vuodessa. Julkisyhteisöjen tehtäviä (COFOG) koskevat tilastot taas on toimitettava vuoden kuluessa viitekauden päättymisestä ja yksityiskohtaiset vero- ja sosiaaliturvamaksutuloja koskevat tilastot yhdeksän kuukauden kuluessa viitekauden päättymisestä. Rahoitustilejä ja muita kuin rahoitustilejä koskevat neljännesvuositiedot sekä julkista bruttovelkaa koskevat neljännesvuositiedot toimitetaan neljästi vuodessa.

Tässä artikkelissa esitetyt tiedot vastaavat osaa niistä julkisyhteisöjen pääindikaattoreista, jotka kootaan kansantalouden tilinpidon (EKT 2010) pohjalta.

Kokonaistulojen ja -menojen erotus – mukaan luettuna pääomamenot ja erityisesti kiinteän pääoman bruttomuodostus – vastaa julkisyhteisöjen nettoluotonantoa/-ottoa, joka on myös muita kuin rahoitustilejä koskevan julkisyhteisöjen tilinpidon tasapainoerä.

Julkisyhteisöjen rajaaminen

Julkisyhteisöt käsittävät kaikki institutionaaliset yksiköt, jotka ovat markkinattomia tuottajia ja joiden tuotos on tarkoitettu yksilölliseen tai kollektiiviseen kulutukseen ja jotka rahoitetaan muihin sektoreihin kuuluvien yksiköiden suorittamin pakollisin maksuin, sekä pääasiallisesti kansantulon ja -varallisuuden uudelleenjakoa harjoittavat institutionaaliset yksiköt (EKT 2010, kohta 2.111). Julkisyhteisöt jaetaan neljään alasektoriin: valtionhallintoon, (tarvittaessa) osavaltiohallintoon, paikallishallintoon ja (tarvittaessa) sosiaaliturvarahastoihin.

Pääindikaattorien määritelmät

Julkisella taseella tarkoitetaan liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä varten ilmoitettua julkisyhteisöjen nettoluotonottoa/-antoa, joka ilmaistaan suhteessa BKT:hen. Liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan mukaan julkisyhteisöjen velalla tarkoitetaan nimellisarvona ja sulautettuna mitattua julkisyhteisöjen bruttovelkaa käteisrahana, talletuksina, joukkovelkakirjoina ja lainoina vuoden lopussa.

Julkisyhteisöjen pääasialliset tulot muodostuvat veroista, sosiaaliturvamaksuista sekä myynti- ja omaisuustuloista. EKT 2010 -järjestelmässä ne määritellään eri luokkiin, joita ovat muun muassa markkinatuotos, tuotos omaan loppukäyttöön, maksut markkinattomasta tuotoksesta, tuotannon ja tuonnin verot, muut tuotantotukipalkkiot, omaisuustulot, tulo-, varallisuus- ja muut juoksevat verot, nettososiaaliturvamaksut, muut tulonsiirrot ja pääomansiirrot.

Tärkeimmät menot muodostuvat (julkishallinnon) työntekijöiden palkoista, sosiaalietuuksista (sosiaalietuudet ja luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot – julkisyhteisöjen ostama markkinatuotanto), julkisyhteisöjen velan koroista, tuista ja kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta. Julkisyhteisöjen kokonaismenot määritellään EKT 2010 -järjestelmässä eri luokkiin, joita ovat muun muassa välituotekäyttö, pääoman bruttomuodostus, palkansaajakorvaukset, muut tuotantoverot, tukipalkkiot, omaisuustulot, tulo-, varallisuus- ja muut juoksevat verot, muut sosiaalietuudet kuin luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot, luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot – ostettu markkinaton tuotanto, muut tulonsiirrot, eläkeoikeuksien muutoksen oikaisut, pääomansiirrot ja valmistamattomiin varoihin kohdistuvat taloustoimet.

Julkisyhteisöjä koskevien pääaggregaattien osalta EKT 2010 -järjestelmän puitteissa toimitettavat tiedot on sulautettava. Tällä tarkoitetaan sitä, että tietyt julkisyhteisöjen institutionaalisten yksiköiden väliset taloustoimet – kuten omaisuustulot, muut tulonsiirrot ja pääomansiirrot – eliminoidaan tai jätetään huomioimatta. Näiden taloustoimien osalta alasektoreiden tiedot on sulautettava kunkin alasektorin sisällä, mutta ei alasektoreiden välillä. Tällöin sektorin tason tietojen pitäisi olla alasektoreiden tietojen summa lukuun ottamatta omaisuustuloja, muita tulonsiirtoja ja pääomansiirtoja, jotka on sulautettu. Viimeksi mainittujen tietojen osalta, ja tästä syystä myös kokonaistulojen ja -menojen osalta, alasektoreiden yhteenlasketun arvon olisi oltava suurempi kuin sektorin arvo.

Verot ja sosiaaliturvamaksut ovat valtion-, osavaltio- tai paikallishallinnon taikka sosiaaliturvarahastojen (rahana tai luontoisetuina) keräämiä tuloja. Nämä maksut (joihin viitataan yleensä veroina) jaetaan kolmeen tärkeimpään osa-alueeseen, jotka kuuluvat seuraavien otsakkeiden alle:

tulo-, varallisuus-, ym. juoksevat verot, mukaan luettuna pakolliset, vastikkeettomat maksut, joita julkisyhteisöt perivät jaksoittain yritysten ja kotitalouksien tuloista ja varallisuudesta,
tuotannon ja tuonnin verot, mukaan luettuna pakolliset, vastikkeettomat maksut, joita julkisyhteisöt perivät tavaroiden ja palvelujen tuotannosta ja tuonnista, työvoiman käytöstä ja maan, rakennusten ja muiden tuotannossa käytettyjen varojen omistuksesta tai käytöstä,
nettososiaaliturvamaksut, mukaan luettuna kaikki työnantajien ja kotitalouksien todelliset sosiaaliturvamaksut sekä laskennalliset sosiaaliturvamaksut, jotka ovat niiden sosiaalietuuksien vastine, jotka työnantajat maksavat suoraan, sekä kaksi muuta laskennallista maksua (kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennykset ja sosiaalivakuutusjärjestelmien palvelumaksut).

Taustaa

Maailmanlaajuinen talous- ja rahoituskriisi vuosina 2007–2008 aiheutti monille Euroopan maille vakavia ongelmia. Suurimmat huolenaiheet liittyivät siihen, miten maat pystyvät hoitamaan velkojensa takaisinmaksun ja toteuttamaan toimia, joilla julkiset menot saadaan pidettyä kurissa, samalla kun yritetään edistää talouskasvua.

Vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksillä pyritään varmistamaan, että EU:n jäsenvaltioiden talouskehitys pysyy jokseenkin samanlaisena, erityisesti euroalueella. Lisäksi sopimuksella halutaan estää jäsenvaltioita toteuttamasta toimia, jotka edistäisivät yksinomaan niiden omaa taloutta muiden kustannuksella. Vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään kahdesta pääperiaatteesta: (ennakoitu tai toteutunut) alijäämä ei saa olla suurempi kuin 3 prosenttia BKT:stä, ja velan suhde BKT:hen ei saa olla suurempi kuin 60 prosenttia (tai se pitäisi pyrkiä laskemaan kyseiselle tasolle). Vakaus- ja kasvusopimuksen merkitys kasvoi huomattavasti vuonna 2011, samoin kuin EU:n talouden ohjaus ja hallinta ylipäätään.

Jäsenvaltiot toimittavat Euroopan komissiolle vuosittain yksityiskohtaisia tietoja talouspolitiikastaan ja julkisen taloutensa tilasta. Euroalueeseen kuuluvat maat toimittavat tiedot vakausohjelmien ja muut jäsenvaltiot lähentymisohjelmien muodossa. Euroopan komissio arvioi, ovatko toimintalinjat sovittujen taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden mukaisia, ja katsoessaan alijäämän olevan muodostumassa suhteettoman suureksi se voi antaa varoituksen. Varoitus voi johtaa neuvoston päätelmään liiallisesta alijäämästä, jolloin asetetaan määräaika alijäämän korjaamiseksi.