Archive:Turvapaikkatilastot

Tilastotiedot poimittu 16. maaliskuuta 2018 ja
18. huhtikuuta 2018 (osa lopullisista päätöksistä).
Seuraava suunniteltu päivitys: syyskuu 2019.

Highlights

Vuonna 2017 yhteensä 650 000 ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevaa henkilöä haki kansainvälistä suojelua EU:n jäsenvaltioissa.

EU:n jäsenvaltioissa myönnettiin vuonna 2017 suojeluasema yhteensä 538 000 turvapaikanhakijalle.

Vuonna 2017 lähes puolet (46 prosentissa) EU:n ensimmäisen oikeusasteen tekemistä päätöksistä oli myönteisiä.

Asylum applications (non-EU) in the EU-28 Member States, 2006–2017

Tässä artikkelissa kuvataan, miten turvapaikanhakijoiden ja turvapaikkahakemuksia koskevien päätösten määrä on kehittynyt viime aikoina Euroopan unionissa (EU). Turvapaikka on kansainvälisen suojelun muoto, jonka valtio myöntää alueellaan. Turvapaikka myönnetään henkilölle, joka ei voi saada suojelua kansalaisuus- ja/tai asuinmaassaan pääasiassa siksi, että hän pelkää joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskuntaryhmään kuulumisen tai poliittisten mielipiteiden vuoksi.

Full article

Turvapaikanhakijoiden määrä laski vuonna 2017

Turvapaikkahakemusten huippuvuosia olivat vuosi 1992 (672 000 hakemusta EU15-maissa), jolloin EU:n jäsenvaltioihin saapui runsaasti turvapaikanhakijoita entisestä Jugoslaviasta, ja vuosi 2001 (424 000 hakemusta EU27-maissa). Sen jälkeen turvapaikkahakemusten määrä EU27-maissa väheni vajaaseen 200 000:een vuonna 2006.

Jos tarkastellaan ainoastaan muiden kuin jäsenvaltioiden kansalaisten hakemuksia (ks. kuvio 1), turvapaikkahakemusten määrä kasvoi asteittain EU27-maissa ja myöhemmin EU28-maissa vuoteen 2012 saakka, minkä jälkeen kasvu kiihtyi entisestään. Vuonna 2013 vastaanotettiin 431 000 hakemusta, vuonna 2014 yhteensä 627 000 hakemusta ja vuosina 2015 ja 2016 molempina noin 1,3 miljoonaa hakemusta. Näin ollen turvapaikkahakemusten määrä EU28-maissa oli vuosina 2015 ja 2016 keskimäärin kaksinkertainen verrattuna edellisen huippuvuoden 1992 määrään EU15-maissa.

Vuonna 2017 lähes 705 000 ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevaa henkilöä haki kansainvälistä suojelua EU:n jäsenvaltioissa. Määrä on hieman yli puolet vuoden 2016 määrästä, jolloin turvapaikkaa haki lähes 1,3 miljoonaa henkilöä. Tämä määrä vastaa vuoden 2014 tasoa ennen huippuvuosia 2015 ja 2016.

Kuvio 1: (EU:n ulkopuoliset) turvapaikkahakemukset (non-EU) EU28-maat, 2006–2017
(tuhatta)
Lähde: Eurostat (migr_asyctz) ja (migr_asyappctza)

Ensikertalaisia hakijoita 560 000 vähemmän vuonna 2017

Ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevien määrä EU28-maissa ^[1] Näiden hakijoiden määrä vuonna 2017 oli 650 000, mikä on 55 000 (noin 8 prosenttia) vähemmän kuin hakijoiden kokonaismäärä. Ensimmäistä kertaa kansainvälistä suojelua hakeva on henkilö, joka jättää turvapaikkahakemuksen ensimmäisen kerran tietyssä EU:n jäsenvaltiossa. Ensikertalaisiin ei lasketa toistuvia hakijoita (kyseisessä jäsenvaltiossa), joten luku kuvaa paremmin kansainvälistä suojelua hakevien maahantulijoiden määrää asianomaisessa jäsenvaltiossa.

Viimeisimmän vuoden 2017 luvun mukaan ensikertalaisia oli 560 000 vähemmän EU28-maissa edellisvuoteen verrattuna, sillä ensikertalaisten määrä väheni 1,2 miljoonasta vuonna 2016 650 000:een vuonna 2017. Vuosina 2015 ja 2016 ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevien määrä sitä vastoin kasvoi hieman eli 50 000 hakijalla. Laskuun vaikutti pääasiassa pienempi syyrialaisten, afganistanilaisten ja irakilaisten hakijoiden määrä (ks. kuvio 2).

Kuvio 2: EU:n ulkopuolisten turvapaikanhakijoiden kansalaisuusmaat,EU-28, 2016 ja 2017
(tuhatta ensi kertaa turvapaikkaa hakevaa)
Lähde: Eurostat (migr_asyappctza)

Ensikertalaisia hakijoita eniten Syyriasta ja Irakista

EU:n jäsenvaltioissa turvapaikkaa hakevia oli vuonna 2017 eniten Syyriasta. Syyrialaiset ovat muodostaneet suurimman kansalaisuusryhmän vuodesta 2013 lähtien. Ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevien syyrialaisten määrä laski vuonna 2017 335 000:sta 102 000:een, ja syyrialaisten kokonaismäärä EU-28:ssa laski 27,8 prosentista to 15,8 prosenttiin. Tästä huolimatta syyrialaisille myönnettiin eniten kansalaisuuksia neljässätoista EU:n jäsenvaltiossa.

Irakilaisten osuus oli 7 prosenttia ja afgaanien osuus 7 prosenttia kaikista ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevista. Nigerialaisten opuolestaan suus oli 6 prosenttia ja pakistanilaisten 5 prosenttia.

Turvapaikanhakijoiden suurimmista kansalaisuusryhmistä EU28-maissa vuonna 2017 suhteellisesti eniten vuoteen 2016 verrattuna kasvoi nigerialaisten (kasvua 2,2 prosenttiyksikköä) ja bangladeshilaisten ja guinealaisten (kasvua 1,6 prosenttiyksikköä) osuus. Suhteellisesti mitattuna myös Turkista, Venezuelasta ja Norsunluurannikolta sekä Eritreasta ja Albaniasta saapuneiden turvapaikanhakijoiden määrät kasvoivat merkittävästi. Suhteellisesti suurin hakijamäärän lasku turvapaikanhakijoiden yleisimpien kansalaisuusmaiden joukossa vuonna 2017 (kun Syyriaa ei huomioida) kirjattiin afgaanien, irakilaisten ja iranilaisten osalta ^[2].

Määrämaa useimmiten Saksa, Italia ja Ranska

Saksassa turvapaikkaa haki ensimmäistä kertaa 198 000 hakijaa vuonna 2017, mikä on 31 prosenttia kaikista ensikertalaisista hakijoista EU-28:ssa. Seuraavina tulivat Italia (127 000 eli 20 %), Ranska (91 000 eli 14 %), Kreikka(57 000 eli 9 %), Yhdistynyt kuningaskunta (33 000 eli 5 %) ja Espanja (30 000 eli 5 %).

Kun tarkastellaan jäsenvaltioita, joissa turvapaikkaa haki vuonna 2017 ensimmäistä kertaa yli 5 000 hakijaa, hakijoiden määrä kasvoi suhteellisesti eniten edeltävään vuoteen verrattuna Espanjassa (+96 % eli 15 000 ensikertalaista hakijaa enemmän vuonna 2017 kuin vuonna 2016), Ranskassa (+19 % eli 14 000 hakijaa enemmän), Kreikassa (+14 % eli 7 000 hakijaa enemmän) ja Italiassa (+4 % eli 5 000 hakijaa enemmän). Hakijamäärä puolestaan laski suhteellisesti eniten Saksassa (-73 % eli 520 000 ensikertalaista hakijaa vähemmän vuonna 2017 kuin vuonna 2016), Itävallassa (-44 % eli 18 000 hakijaa vähemmän), Alankomaissa (-17 % eli 3 000 hakijaa vähemmän) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (-15 % eli 6 000 hakijaa vähemmän) (ks. kuvio 3).

Kuvio 3: EU:n ulkopuolisten turvapaikanhakijoiden määrä, EU- ja EFTA-maat, 2016 ja 2017
(tuhatta ensi kertaa turvapaikkaa hakevaa)
Lähde: Eurostat (migr_asyappctza)

Taulukossa 1 esitetään katsaus viidestä suurimmasta ensikertalaisten turvapaikanhakijoiden ryhmästä (kansalaisuuden perusteella) kussakin EU:n jäsenvaltiossa. Syyrialaisten hakijoiden osuus oli suurin 14:ssa EU:n 28 jäsenvaltiosta; syyrialaisia hakijoita oli esimerkiksi 49 000 Saksassa (suurin yhdestä maassa saapuvien hakijoiden määrä yhdessä EU:n jäsenvaltiossa vuonna 2017) ja 16 000 Kreikassa. Noin 22 000 irakilaista haki kansainvälistä suojelua Saksassa ja 8 000 Kreikassa. Saksassa puolestaan haki kansainvälistä suojelua 16 000 afgaania ja Kreikassa ja Ranskassa 7 000 afgaania. Lisäksi seuraavissa maissa turvapaikkaa haki merkittävä määrä yhden maan kansalaisia: Italiassa 25 000 nigerialaista hakijaa ja 12 000 bangladeshilaista hakijaa, Ranskassa 11 000 albanialaista hakijaa ja Espanjassa 10 000 venezuelalaista hakijaa.

Taulukko 1: (EU:n ulkopuolisten) turvapaikanhakijoiden viisi yleisintä kansalaisuutta, 2017
(ensikertalaisten hakijoiden määrä pyöristettynä)
Lähde: Eurostat (migr_asyappctza)

Ensikertalaisten hakijoiden ikä ja sukupuoli

Useampi kuin neljä viidestä (82 %) EU28-maissa vuonna 2017 ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevista oli alle 35-vuotiaita (ks. kuvio 4); 18–34-vuotiaiden ikäluokkaan kuului hieman yli puolet (51 %) kaikista hakijoista, ja alle 18-vuotiaita alaikäisiä oli lähes kolmannes ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevista (31 %).

Turvapaikanhakijoiden ikäjakauma oli samanlainen lähes kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, ja suurin osa hakijoista oli 18–34-vuotiaita. Tähän oli kuitenkin muutama poikkeus: Itävallassa, Unkarissa ja Puolassa suurempi osuus turvapaikanhakijoista oli alle 18-vuotiaita (yli 45 prosenttia)

Kuvio 4: (EU:n ulkopuolisten) ensikertalaisten turvapaikanhakijoiden ikäjakauma, EU- ja EFTA-maat, 2017
(%)
Lähde: Eurostat (migr_asyappctza)

Ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevien sukupuolijakauma osoittaa, että mieshakijoiden osuus oli naishakijoita suurempi. Nuorimmassa ikäluokassa (0–13-vuotiaat) poikien osuus oli 52 prosenttia kaikista hakijoista vuonna 2017. Sukupuolierot olivat suuremmat 14–17-vuotiaiden ja 18–34-vuotiaiden turvapaikanhakijoiden keskuudessa: näissä ryhmissä ensikertalaisista noin kolme neljästä oli miehiä. Miesten osuus supistui kuitenkin reiluun kolmeen viidesosaan 35–64-vuotiaiden keskuudessa. Naishakijoiden määrä ylitti mieshakijoiden määrän EU28-maissa vuonna 2017 yli 65-vuotiaiden turvapaikanhakijoiden keskuudessa, vaikka tämä ryhmä olikin melko pieni, ainoastaan 0,6 prosenttia kaikista ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevista.

Kuvio 5: Ensi kertaa turvapaikkaa hakevien (EU:n ulkopuolisten) mieshakijoiden osuus ikäryhmittäin, EU28-maat, 2017
(%)
Lähde: Eurostat (migr_asyappctza)

Ilman huoltajaa olevien alaikäisten hakemukset

Ilman huoltajaa oleva alaikäinen on alle 18-vuotias henkilö, joka saapuu EU:n jäsenvaltion alueelle ilman hänestä vastuussa olevaa aikuista tai joka jää ilman huoltajaa sen jälkeen, kun hän on saapunut jäsenvaltion alueelle. Vuonna 2017 turvapaikkaa EU28-maissa haki 31 800 ilman huoltajaa olevaa alaikäistä; kaikista alaikäisistä 13nbsp;prosenttia oli ilman huoltajaa (ks. kuvio 6). Turvapaikkaa hakeneista alaikäisistä ilman huoltajaa oli alle puolet kaikissa EU:n jäsenvaltioissa vuonna 2017.

Kuvio 6: (EU:n ulkopuolisten) alaikäisten turvapaikanhakijoiden oikeudellisen aseman jakauma, EU- ja EFTA-maat, 2017
(%)
Lähde: Eurostat (migr_asyappctza) and (migr_asyunaa)

Ensimmäisen oikeusasteen turvapaikkahakemuksia koskevat päätökset

Turvapaikkahakemuksia koskevista päätöksistä on kerätty tilastotietoja kahdesta oikeusasteesta, eli ensimmäisen oikeusasteen päätöksistä ja lopullisista päätöksistä, jotka on tehty muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä. Vuonna 2017 EU:n 28 jäsenvaltiossa myönnettiin suojeluasema yhteensä 538 000 turvapaikanhakijalle. Määrä pieneni lähes 25 prosenttia vuodesta 2016.

Kaikissa EU:n jäsenvaltioissa tehtiin vuonna 2017 yhteensä lähes miljoonaa ensimmäisen oikeusasteen päätöstä. Määrä väheni jonkin verran vuodesta 2016 (1,1 miljoonaa). Ylivoimaisesti eniten päätöksiä tehtiin Saksassa (ks. kuvio 7): Saksassa tehtiin yli puolet (54 prosenttia) kaikista ensimmäisen oikeusasteen päätöksestä EU28-maissa vuonna 2017.

Kuvio 7: (EU:n ulkopuolisia) turvapaikkahakemuksia koskevien ensimmäisen oikeusasteen ja lopullisten päätösten määrä, 2017
(tuhatta)
Lähde: Eurostat (migr_asydcfsta) and (migr_asydcfina)

Kuviossa 8 esitetään analyysi ensimmäisen oikeusasteen päätösten lopputuloksesta. Vaikka pakolaisasema ja toissijainen suojeluasema määritellään EU:n lainsäädännössä, humanitaarisista syistä määrätään kansallisessa lainsäädännössä, eikä niitä sovelleta kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

Vuonna 2017 lähes puolet (46 %) ^[3] EU28-maiden ensimmäisen oikeusasteen käsittelystä päätös oli myönteinen, eli henkilölle myönnettiin pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema taikka oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella (ks. kuvio 8). Noin 23 prosenttia kaikista ensimmäisessä oikeusasteessa tehdyistä myönteisistä päätöksistä EU28-maissa vuonna 2017 johti pakolaisaseman myöntämiseen.

Kuvio 8: (EU:n ulkopuolisia) turvapaikkahakemuksia koskevien ensimmäisen oikeusasteen päätösten jakautuminen, 2017
(tuhatta)
Lähde: Eurostat (migr_asydcfsta)

Ensimmäisen oikeusasteen käsittelyssä yhteensä 222 000 henkilölle myönnettiin pakolaisasema, 159 000 henkilölle myönnettiin toissijainen suojeluasema ja 63 000 henkilölle myönnettiin oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella EU28-maissa vuonna 2017.

Myönteisiä ensimmäisen oikeusasteen päätöksiä tehtiin suhteessa eniten Irlannissa (89 %), Liettuassa (78 %) ja Latviassa (74 %) vuonna 2017. Sitä vastoin Tšekissä, Puolassa ja Ranskassa kielteisten ensimmäisen oikeusasteen päätösten osuus oli kussakin maassa yli 70 prosenttia.

Muutoksenhaun yhteydessä tehdyt lopulliset päätökset

Myönteisten päätösten osuus EU28-maissa vuonna 2017 oli jonkin verran pienempi muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä tehdyissä lopullisissa päätöksissä (36 %, ks. kuvio 9) kuin ensimmäisessä oikeusasteessa tehdyissä päätöksissä (45 %, ks. kuvio 8). Noin 95 200 henkilöä sai EU28-maissa vuonna 2017 myönteisen lopullisen päätöksen muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä. Näistä 49 600 henkilölle myönnettiin pakolaisasema, 31 100 henkilölle myönnettiin toissijainen suojeluasema ja vielä 14 600 henkilölle myönnettiin humanitaarinen asema.

Kuvio 9: (EU:n ulkopuolisia) turvapaikkahakemuksia koskevien lopullisten päätösten jakautuminen, 2017
(tuhatta)
Lähde: Eurostat (migr_asydcfina)

Ainoastaan neljässä EU:n jäsenvaltiossa yli puolet lopullisista turvapaikkapäätöksistä vuonna 2017 oli myönteisiä: Suomi (65 %), Alankomaat (59 %), Yhdistynyt kuningaskunta (57 %) ja Itävalta (56 %).

Eniten lopullisia hylkääviä päätöksiä tehtiin Slovakiassa, Sloveniassa ja Virossa, missä kaikki lopulliset päätökset olivat kielteisiä.

Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot

Asylum statistics: tables and figures (englanniksi)

Tietolähteet

Eurostat tuottaa tilastotietoja monenlaisista kansainväliseen muuttoliikkeeseen liittyvistä näkökohdista. Vuosina 1986–2007 turvapaikkatietoja kerättiin herrasmiessopimuksella. Vuodesta 2008 lähtien tiedot on toimitettu Eurostatille asetuksen (EY) N:o 862/2007 4 artiklan säännösten nojalla. Useimmat tässä artikkelissa esitetyt tilastotiedot on kerätty mainitun sääntelykehyksen puitteissa.

Tiedot toimitetaan Eurostatille kuukausittain (turvapaikkahakemuksia koskevat tilastotiedot), neljännesvuosittain (ensimmäisen oikeusasteen päätökset) tai vuosittain (lopulliset päätökset, jotka on tehty muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä tai jotka koskevat uudelleensijoittamista ja ilman huoltajaa olevia alaikäisiä). Tilastot perustuvat hallinnollisiin tietolähteisiin, ja niitä toimittavat Eurostatille EU:n jäsenvaltioiden tilastoviranomaiset, sisäasiainministeriöt tai maahanmuuttovirastot.

Turvapaikkatilastojen tarkastelussa olisi otettava huomioon kaksi erilaista henkilöryhmää. Ensimmäiseen kuuluvat turvapaikanhakijat, jotka ovat tehneet turvapaikkahakemuksen ja joiden hakemusta käsittelee asianomainen viranomainen. Toiseen ryhmään kuuluvat henkilöt, jotka on asian käsittelyn jälkeen tunnustettu pakolaisiksi, joille on myönnetty muunlainen kansainvälinen suojelu (toissijainen suojelu), joille on myönnetty suojelu kansainvälistä suojelua koskevan kansallisen lainsäädännön perusteella (humanitaarisen suojelun perusteella myönnetty oleskelulupa) tai joiden suojelua koskeva hakemus on kaikilta osin hylätty.

Turvapaikkapäätöksiä koskevia tilastotietoja on julkaistu turvapaikkamenettelyn eri vaiheista asetuksen (EY) N:o 862/2007 voimaantulosta lähtien. Ensimmäisen oikeusasteen päätökset tekee viranomainen, joka toimii hallinnollisen/oikeudellisen turvapaikkamenettelyn ensimmäisenä oikeusasteena vastaanottavassa maassa. Sitä vastoin lopulliset päätökset tehdään hallinnollisen/oikeudellisen turvapaikkamenettelyn ylimmässä oikeusasteessa muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä. Ennen lopullista päätöstä turvapaikanhakijan on haettava muutosta aiempaan hylkäävään päätökseen. Koska turvapaikkamenettelyt ja päätöksentekoelinten määrä/tasot vaihtelevat EU:n eri jäsenvaltioissa, tosiasiallinen ylin oikeusaste saattaa kansallisen lainsäädännön ja hallintomenettelyjen mukaisesti olla maan korkein oikeus. Sovellettavan menettelyn mukaan lopullisilla päätöksillä olisi tarkoitettava kuitenkin sitä, mikä on tosiasiallisesti lopullinen päätös valtaosassa tapauksia. Tämä tarkoittaa, että kaikki tavanomaiset muutoksenhakukeinot on käytetty, eikä muutosta voida enää hakea päätöksen asiasisällön perusteella vaan ainoastaan menettelyllisin perustein.

Taustaa

Pakolaisasema on määritelty yli 60 vuoden ajan pakolaisten oikeusasemaa koskevassa vuoden 1951 Geneven yleissopimuksessa (sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1967 New Yorkin pöytäkirjalla). Yleissopimuksessa vahvistetaan pakolaisiin sovellettava yleinen lähestymistapa, joka on ollut yksi yhteisen turvapaikkajärjestelmän kehittämisen kulmakivistä EU:ssa. EU on kehittänyt Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää vuodesta 1999 lähtien Geneven yleissopimuksen ja muiden sovellettavien kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

Valtion- tai hallitusten päämiehet hyväksyivät 5. marraskuuta 2004 Haagin ohjelman. Siinä esitetään ajatus Euroopan yhteisestä turvapaikkajärjestelmästä (englanniksi) ja nostetaan esiin haasteet, joita yhteisten menettelyjen laatimiseen ja turvapaikan tai toissijaisen suojeluaseman saaneiden henkilöiden yhdenmukaiseen asemaan liittyy. Euroopan komission turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelma (KOM(2008) 360 lopullinen) esiteltiin kesäkuussa 2008. Suunnitelmaan sisältyy kolme pilaria, joihin yhteisen turvapaikkajärjestelmän kehittäminen perustuu:

yhdenmukaisempien suojelunormien aikaansaaminen yhdenmukaistamalla EU:n jäsenvaltioiden turvapaikkalakeja
tehokas käytännön yhteistyö, jota tuetaan vahvasti
jäsenvaltioiden keskinäisen sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisen solidaarisuuden ja vastuun parantaminen.

Nämä periaatteet huomioon ottaen Euroopan komissio esitti vuonna 2009 ehdotuksen Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) (englanniksi) perustamisesta. EASO tukee EU:n jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä toteuttaa entistä yhtenäisempää ja oikeudenmukaista turvapaikkapolitiikkaa. Lisäksi se antaa teknistä ja operatiivista tukea jäsenvaltioille, joihin kohdistuu erityistä painetta (toisin sanoen jäsenvaltioille, joihin saapuu suuria määriä turvapaikanhakijoita). EASO aloitti toimintansa kesäkuussa 2011, ja se on siitä lähtien työskennellyt viraston valmiuksien, toiminnan ja vaikutuksen lisäämiseksi yhteistyössä Euroopan komission ja YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) (englanniksi) kanssa.

Toukokuussa 2010 Euroopan komissio esitti ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevan toimintasuunnitelman (KOM(2010) 213 lopullinen). Ilman huoltajaa olevien alaikäisten katsotaan olevan kaikkien suojattomin ja haavoittuvin muuttajaryhmä. Toimintasuunnitelman tarkoituksena on laatia koordinoitu lähestymistapa ja sitouttaa kaikki EU:n jäsenvaltiot huolehtimaan ilman huoltajaa olevien alaikäisten vastaanotosta, suojelusta ja kotouttamisesta. Euroopan muuttoliikeverkosto (englanniksi) on laatinut toimintasuunnitelman tueksi kattavan tutkimuksen ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin sovellettavista vastaanottokäytännöistä sekä palautus- ja kotouttamisjärjestelyistä EU:ssa (englanniksi).

Tällä alalla on myös annettu useita direktiivejä. Neljä keskeistä turvapaikka-asioihin liittyvää säädöstä – joista kaikista on esitetty korvaamista tai uudelleenlaatimista koskevat ehdotukset – ovat seuraavat:

aseman määrittelyä koskeva direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle
turvapaikkamenettelydirektiivi 2013/32/EU kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä
vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi 2013/33/EU kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista
Dublin-asetus (EU) N:o 604/2013 kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta.

Euroopan komissio ilmoitti vuosien 2015 ja 2016 muuttoliikekriisin johdosta ehdottavansa EU:n hätätilanteen tukivälinettä. Suunnitelmassa osoitetaan noin 700 miljoonaa euroa tukea (kolmen vuoden aikana), jonka avulla torjutaan humanitaarista kriisiä ja tarjotaan entistä nopeammin pakolaisten tarvitsemia elintarvikkeita, suojaa ja terveydenhuoltoa EU:ssa.

Huhtikuussa 2016 Euroopan komissio antoi tiedonannon (englanniksi) (COM(2016) 197 final), jolla pantiin alulle Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistaminen. Tiedonannossa esitettiin vaihtoehtoja oikeudenmukaiselle ja kestävälle järjestelmälle, jolla kohdennetaan turvapaikanhakijat EU:n jäsenvaltioiden kesken, yhdenmukaistetaan edelleen turvapaikkamenettelyjä ja -normeja tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi koko EU:ssa ja vähennetään siten luvatonta edelleen liikkumista kannustavia tekijöitä sekä vahvistetaan EASOn toimeksiantoa.

Toukokuussa 2016 Euroopan komissio esitteli ensimmäisen uudistuspaketin, johon sisältyi ehdotuksia kestävän ja oikeudenmukaisen Dublin-järjestelmän luomisesta (COM(2016) 270 final), Eurodac-järjestelmän lujittamisesta (COM(2016) 272 final) ja Euroopan unionin turvapaikkaviraston perustamisesta (COM(2016) 271 final).

Heinäkuussa 2016 Euroopan komissio esitti toisen ehdotuspaketin, joka liittyi Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistukseen. Komissio ehdotti muun muassa EU:n uudelleensijoittamiskehyksen (COM(2016) 468 final) ja kansainvälistä suojelua koskevan yhteisen menettelyn käyttöön ottamista (COM(2016) 467 final) sekä kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa koskevista vaatimuksista annetun lainsäädännön (COM(2016) 465 final) uudelleen laatimista.

Direct access to

Viitteet

↑ Koko EU:n määrä on laskettu yhdistämällä jäsenvaltioiden tiedot. Jäsenvaltioiden tiedoissa ilmoitetaan niiden henkilöiden määrä, jotka hakivat turvapaikkaa ensimmäisen kerran kyseisessä jäsenvaltiossa. Henkilöt voivat kuitenkin hakea kansainvälistä suojelua useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa tiettynä vuotena. Sen vuoksi EU:n kokonaismäärään voi sisältyä useampia hakemuksia samalta henkilöltä. Viimeisimpiin saatavilla oleviin Dublin-järjestelmän tilastotietoihin perustuvan arvion mukaan noin 6 prosenttia turvapaikanhakijoista EU:ssa on hakenut turvapaikkaa useammasta kuin yhdestä EU:n jäsenvaltiosta samana vuonna.
↑ Tässä analyysissa otettiin huomioon ainoastaan 30 kansalaisuusmaata, joista saapui suhteellisesti eniten turvapaikanhakijoita.
↑ Tarkasteluvuodesta 2014 lähtien kielteisiä päätöksiä koskeviin tilastotietoihin ei ole sisällytetty turvapaikkahakemuksia, jotka on hylätty sen perusteella, että toinen EU:n jäsenvaltio on ottanut vastuun kyseisen turvapaikkahakemuksen käsittelystä Dublin-asetuksen (EU) N:o 604/2013 nojalla. Tämä on vähentänyt hylkäävien päätösten määrää. Näin ollen myönteisten päätösten osuuden kaikista ensimmäisen oikeusasteen päätöksistä arvioidaan kasvaneen noin viisi prosenttiyksikköä.

[1] Koko EU:n määrä on laskettu yhdistämällä jäsenvaltioiden tiedot. Jäsenvaltioiden tiedoissa ilmoitetaan niiden henkilöiden määrä, jotka hakivat turvapaikkaa ensimmäisen kerran kyseisessä jäsenvaltiossa. Henkilöt voivat kuitenkin hakea kansainvälistä suojelua useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa tiettynä vuotena. Sen vuoksi EU:n kokonaismäärään voi sisältyä useampia hakemuksia samalta henkilöltä. Viimeisimpiin saatavilla oleviin Dublin-järjestelmän tilastotietoihin perustuvan arvion mukaan noin 6 prosenttia turvapaikanhakijoista EU:ssa on hakenut turvapaikkaa useammasta kuin yhdestä EU:n jäsenvaltiosta samana vuonna.

[2] Tässä analyysissa otettiin huomioon ainoastaan 30 kansalaisuusmaata, joista saapui suhteellisesti eniten turvapaikanhakijoita.

[3] Tarkasteluvuodesta 2014 lähtien kielteisiä päätöksiä koskeviin tilastotietoihin ei ole sisällytetty turvapaikkahakemuksia, jotka on hylätty sen perusteella, että toinen EU:n jäsenvaltio on ottanut vastuun kyseisen turvapaikkahakemuksen käsittelystä Dublin-asetuksen (EU) N:o 604/2013 nojalla. Tämä on vähentänyt hylkäävien päätösten määrää. Näin ollen myönteisten päätösten osuuden kaikista ensimmäisen oikeusasteen päätöksistä arvioidaan kasvaneen noin viisi prosenttiyksikköä.

[1]

[2]

[3]