Archive:Vähimmäispalkkatilastot

Tiedot elokuulta 2011. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Englanninkielinen versio voi olla uudempi.

Tästä artikkelista käy ilmi, kuinka paljon kansallisessa lainsäädännössä tai kansallisilla alojenvälisillä sopimuksilla vahvistetut vähimmäispalkat vaihtelevat Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioissa ja euroalueella. Lisäksi siinä vertaillaan tilannetta Yhdysvaltojen (USA) lukuihin.

Eurostatin julkaisemissa tilastoissa viitataan kansallisiin kuukausittaisiin vähimmäispalkkoihin. Yleensä kansallista vähimmäispalkkaa sovelletaan kaikkiin palkansaajiin tai vähintäänkin suurimpaan osaan koko maan palkansaajista. Vähimmäispalkat ovat bruttopalkkoja eli palkoista ei ole vähennetty tuloveroa eikä sosiaaliturvamaksuja. Tällaiset verot ja maksut vaihtelevat eri maissa. Jäsenvaltioissa sovellettava vähimmäispalkka pannaan täytäntöön lainsäädännössä tavallisesti työmarkkinaosapuolten kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen tai suoraan kansallisella toimialojen välisellä sopimuksella (kuten tehdään Belgiassa ja Kreikassa).

Kartta 1: Vähimmäispalkat EU:ssa, EFTA-maissa ja ehdokasmaissa, heinäkuu 2011, euroina

Kuvio 1: Vähimmäispalkat EU:n jäsenvaltioissa, Kroatiassa, Turkissa ja USA:ssa, heinäkuu 2011, euroina

Kuvio 2: Vähimmäispalkat EU:n jäsenvaltioissa, Kroatiassa, Turkissa ja USA:ssa, heinäkuu 2011, ostovoimastandardeina

Kuvio 3: Vähimmäispalkat osuutena keskimääräisistä bruttomääräisistä kuukausiansioista (NACE Rev. 2, pääluokat B–S) EU:n jäsenvaltioissa, Kroatiassa ja USA:ssa, 2010 (*2009; BE, FR, IE, TR: ei tietoja)

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Heinäkuussa 2011 EU:n 27:stä jäsenvaltiosta 20:ssä (Belgia, Bulgaria, Tšekki, Viro, Irlanti, Kreikka, Espanja, Ranska, Latvia, Liettua, Luxemburg, Unkari, Malta, Alankomaat, Puola, Portugali, Romania, Slovenia, Slovakia ja Yhdistynyt kuningaskunta) ja kahdessa ehdokasmaassa (Kroatia ja Turkki) oli voimassa kansallista lainsäädäntöä, jonka mukaan vähimmäispalkka määritetään säädöksellä tai kansallisella alojenvälisellä sopimuksella.

Kuukausittaiset vähimmäispalkat vaihtelivat merkittävästi Bulgarian 123 eurosta Luxemburgin 1 758 euroon. Kun erot mukautetaan ostovoiman eroihin, jäsenvaltioiden väliset erot pienenevät kokoluokasta 1:14 (euroina) kokoluokkaan 1:6 ostovoimastandardeina (OVS). Skaalan ääripäissä olivat jälleen Luxemburg (1 466 OVS/kuukausi) ja Bulgaria (243 OVS/kuukausi).

Lakisääteisten vähimmäispalkkojen vaihtelu

Heinäkuussa 2011 lakisääteiset vähimmäispalkat vaihtelivat 123 eurosta 1 758 euroon bruttona kuukaudessa

Kuviossa 1 esitetään vähimmäispalkat euroina EU:n jäsenvaltioissa, Kroatiassa, Turkissa ja USA:ssa heinäkuussa 2011. Jäsenvaltioiden vähimmäispalkat vaihtelivat 123 eurosta (Bulgaria) 1 758 euroon (Luxemburg).

Mukana olevat 20 jäsenvaltiota sekä Kroatia, Turkki ja USA voidaan jakaa vähimmäispalkkatason mukaan kolmeen ryhmään (palkkatiedot 1. heinäkuuta 2011).

Ensimmäiseen ryhmään kuuluu 11 maata, joissa on pienimmät vähimmäispalkat, 100–400 euroa kuukaudessa: Bulgaria, Romania, Liettua, Viro, Latvia, Unkari, Slovakia, Tšekki, Puola, Turkki ja Kroatia.

Toiseen ryhmään kuuluu viisi jäsenvaltiota (Portugali, Malta, Slovenia, Espanja ja Kreikka) ja USA, joissa vähimmäispalkat ovat keskitasoa ja vaihtelevat vähän yli 550 eurosta hieman alle 900 euroon kuukaudessa.

Kolmas ryhmä koostuu kuudesta jäsenvaltiosta (Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Alankomaat, Belgia, Irlanti ja Luxemburg), joissa vähimmäispalkka oli yli 1 000 euroa kuukaudessa.

Vähimmäispalkat ostovoimapariteetteina

Ero on selvästi pienempi, kun vähimmäispalkat ilmaistaan ostovoimapariteetteina

Kaaviossa 2 vertaillaan vähimmäispalkkoja laskemalla kotitalouksien kulutusmenojen ostovoimapariteetit (OVP).

Kuten voi arvata, mukautus hintatasoon pienentää maiden välisiä eroja. Vaikka euromääräinen vähimmäispalkka (Kuvio 1) vaihteli 123 eurosta 1 758 euroon heinäkuussa 2011 (suhde noin 1:14), vähimmäispalkka ostovoimapariteetteina (Kuvio 2) vaihteli välillä 243 ja 1 466 (suhde noin 1:6). Ryhmiin 1 ja 2 kuuluvissa maissa, joissa vähimmäispalkat olivat pienimmät, on myös alempi hintataso ja siten ostovoimapariteettina ilmaistu vähimmäispalkka on korkeampi. Toisaalta ryhmään 3 kuuluvissa maissa, joissa on suhteellisesti suuremmat vähimmäispalkat, on myös korkeammat hinnat, minkä vuoksi ostovoimapariteetteina ilmaistut vähimmäispalkat ovat suhteellisesti alemmat. Poikkeuksena on Yhdistynyt kuningaskunta, jossa ostovoimapariteettina ilmaistu vähimmäispalkka on hieman korkeampi kuin euroina ilmaistu palkka. Tämä johtuu siitä, että punnan kurssi on euroon verrattuna nykyisellään melko heikko.

Kun verrataan euromääräisten ja ostovoimapariteetteina ilmaistujen vähimmäispalkkojen suuruusjärjestystä, suurimmat erot nähdään Alankomaiden, Irlannin, Espanjan ja Kroatian kohdalla: kaikki siirtyvät kaksi sijaa. Monien muidenkin maiden sijoitus muuttuu mutta vain yhden sijan verran (Tšekki, Slovakia, Puola, Turkki, Malta, Slovenia, Kreikka ja USA).

Vähimmäispalkka suhteessa keskimääräisiin bruttomääräisiin kuukausiansioihin

Vuonna 2010 vähimmäispalkkataso oli 30–50 % keskimääräisistä bruttoansioista teollisuudessa, rakentamisessa ja palvelualalla (lukuun ottamatta kotitalouksien toimintaa työnantajina sekä kansainvälisten organisaatioiden ja toimielinten toimintaa)

Kun vähimmäispalkkoja tarkastellaan suhteessa keskimääräisiin bruttomääräisiin kuukausiansioihin teollisuudessa, rakentamisessa ja palvelualalla (lukuun ottamatta kotitalouksien toimintaa työnantajina sekä kansainvälisten organisaatioiden ja toimielinten toimintaa, Euroopan yhteisön tilastollinen toimialaluokitus Nace Rev. 2, pääluokat B–S, Kuvio 3), suurimmat luvut saadaan Slovenialle, jota seuraavat Malta ja Luxemburg. Näissä kolmessa maassa vähimmäispalkka on yli 45 % bruttomääräisistä kuukausiansioista. Alhaisimmat luvut saatiin Tšekissä, Romaniassa (2009) ja USA:ssa, joissa vähimmäispalkat olivat alle 35 % keskimääräisistä kuukausittaisista bruttoansioista.

Asiayhteys ja muuta taustatietoa

Eurostatin julkaisemissa vähimmäispalkkatilastoissa vähimmäispalkoilla tarkoitetaan kuukausittaisia kansallisia vähimmäispalkkoja. Kansallista vähimmäispalkkaa sovelletaan tavallisesti maan kaikkiin palkansaajiin tai vähintäänkin suurimpaan osaan heistä.

Vähimmäispalkat ovat bruttomääräisiä eli niistä ei ole vähennetty tuloveroja eikä sosiaaliturvamaksuja. Tällaiset verot ja maksut vaihtelevat eri maissa. Kansallinen vähimmäispalkka on lakisääteinen. Usein siitä on ensin kuultu työmarkkinaosapuolia, tai siitä on sovittu suoraan kansallisella alojenvälisellä sopimuksella (kuten tehdään Belgiassa ja Kreikassa).

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Lakisääteiset kuukausittaiset vähimmäispalkat

Jäsenvaltioissa sovellettava vähimmäisperuspalkka määritetään tunti-, viikko- tai kuukausipalkkana, ja tämä vähimmäispalkka pannaan täytäntöön lainsäädännössä (hallituksen toimesta) tavallisesti työmarkkinaosapuolten kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen tai suoraan kansallisella toimialojen välisellä sopimuksella. Kansallista vähimmäispalkkaa sovelletaan tavallisesti maan kaikkiin palkansaajiin tai vähintäänkin suurimpaan osaan heistä. Se ilmaistaan bruttopalkkana.

Eurostatin julkaisemissa vähimmäispalkkatilastoissa vähimmäispalkoilla tarkoitetaan kuukausittaisia kansallisia vähimmäispalkkoja, ja tiedot julkaistaan joka vuosi 1. tammikuuta ja 1. heinäkuuta. Niiden maiden kohdalla, joissa kansallista vähimmäispalkkaa ei määritetä kuukausittaisena (vaan esim. tunti- tai viikkopalkkana), määrät muunnetaan kuukausittaisiksi näiden maiden toimittamilla muuntokertoimilla seuraavasti:

Irlanti: tuntipalkka x 39 tuntia x 52 viikkoa / 12 kuukautta;
Ranska: tammikuusta 1999 tammikuuhun 2005: tuntipalkka x 39 tuntia x 52 viikkoa / 12 kuukautta; heinäkuusta 2005: tuntipalkka x 35 tuntia x 52 viikkoa / 12 kuukautta;
Malta: viikkopalkka x 52 viikkoa / 12 kuukautta;
Yhdistynyt kuningaskunta: (tuntipalkka x kokopäiväisten palkansaajien palkallisten työtuntien keskiarvo viikossa kaikilla aloilla x 52,18 viikkoa) / 12 kuukautta;
USA: tuntipalkka x 40 tuntia x 52 viikkoa / 12 kuukautta.

Lisäksi jos vähimmäispalkka maksetaan useammalta kuin 12 kuukaudelta vuodessa (kuten Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa, jossa se maksetaan 14 kuukaudelta), tietoihin on sisällytetty lisäkuukausien maksut.

Vähimmäispalkkaa koskevat tiedot toimitetaan Eurostatille kansallisessa valuutassa. Euroalueen ulkopuolisten maiden vähimmäispalkkoja koskevat, kansallisessa valuutassa olevat tiedot muunnetaan euroiksi kuukausittaisella keskimääräisellä valuuttakurssilla, joksi valitaan edellisen kuukauden kurssi (esim. joulukuun 2010 valuuttakurssia käytettiin tammikuun 1. päivän vähimmäispalkkatilastoihin vuonna 2011).

Maiden välisten hintaerojen vaikutusten poistamiseksi käytetään erityisiä muuntokertoimia, joita kutsutaan ostovoimapariteeteiksi (OVP). Kunkin maan kotitalouksien kulutusmenojen ostovoimapariteetteja käytetään muunnettaessa kansallisessa valuutassa ilmoitetut kuukausittaiset vähimmäispalkat (euroalueen maiden euromääräinen sarja) yhteiseksi keinotekoiseksi yksiköksi, joka tunnetaan nimellä ostovoimastandardi (OVS). Jos esimerkiksi vuoden 2011 OVP:t eivät ole vielä saatavilla, käytetään edellisen vuoden lukuja ja sarjat päivitetään, kun vuoden 2011 OVP:t ovat käytettävissä.

Maat, joista ei kerätä tietoja

Saksassa, Kyproksessa ja entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa on lakisääteiset vähimmäispalkat, joita ei sovelleta kaikkiin palkansaajiin tai suurimpaan osaan heistä, vaan ainoastaan tiettyihin tai rajoitettuihin työntekijäryhmiin, jotka määritetään esimerkiksi alojen tai ammattien mukaan. Näitä tietoja ei oteta tiedonkeruussa huomioon. Ulkopuolelle jäävät myös maat, joissa ei ole lakisääteistä kansallista vähimmäispalkkaa: Tanska, Italia, Itävalta, Suomi, Ruotsi, Islanti, Norja ja Sveitsi. Näissä maissa palkat määritetään työmarkkinaosapuolten neuvotteluilla, yritysten tasolla tai yksittäisin sopimuksin. Alakohtaisia sopimuksia sovelletaan yleensä laajasti ja kaikkiin, ja käytännössä niissä määritetään vähimmäispalkat.

Kuukausittaiset vähimmäispalkat osuutena keskimääräisistä kuukausiansioista

Kuukausittaisia bruttoansioita koskevat tiedot, joita käytetään tämän indikaattorin laskennassa, sisältävät rahamääräiset korvaukset, joista ei ole vähennetty palkansaajalta kannettavia työnantajan pidättämiä veroja eikä sosiaaliturvamaksuja, ja ne koskevat vain kullakin palkanmaksujaksolla maksettuja bruttoansioita. Mukaan ei lasketa niin sanottuja muita kuin vakiomaksuja, kuten 13. ja 14. kuukauden maksuja ja lomarahoja. Tämä määritelmä on ansiorakennetutkimuksen (SES) mukainen.

Tiedot kerätään Nace Rev. 2:n pääluokkien B–S (teollisuus, rakentaminen ja palvelut lukuun ottamatta kotitalouksien toimintaa työnantajina sekä kansainvälisten organisaatioiden ja toimielinten toimintaa) kaikenkokoisista yrityksistä ja kaikista kokopäiväisistä palkansaajista. Viitearvona on vuotuinen keskiarvo (jos se ei ole saatavilla, käytetään tiettyä kuukautta).

Lisää Eurostat-tietoa

Julkaisut

Labour market statistics - Pocketbook
Minimum wages in January 2009 - Data in Focus 29/2009

Avaintaulukot

Labour market (including Labour Force Survey), katso:

Earnings (t_earn)

Minimum wages (tps00155)

Tietokanta

Labour market (including Labour Force Survey), katso:

Earnings (earn)

Minimum wages (earn_minw)

Monthly minimum wages - bi-annual data (earn_mw_cur)

Monthly minimum wage as a proportion of average monthly earnings (%) - Nace Rev. 2 (from 2008 onwards) (earn_mw_avgr2)

Monthly minimum wage as a proportion of average monthly earnings (%) - Nace Rev. 1.1 (1999-2009) (earn_mw_avgr1)

Metodologia/metatiedot

Minimum wages (ESMS metadata file - earn_minw_esms)

Muut verkkosivustot

Katso myös