Archive:Julkisyhteisöjen rahoitustilastot

Tilastotiedot poimittu 24. huhtikuuta 2017. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava päivitys: tammikuu 2018. Englanninkielinen versio on uudempi.

Kuvio 1: Julkinen tase, 2015 ja 2016
(julkistalouden nettoluotonotto/-anto, % BKT:stä)
Lähde: Eurostat (tec00127)

Taulukko 1: Julkinen tase ja julkisyhteisöjen velka, 2013–2016
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (tec00127) ja (tsdde410)

Kuvio 2: Julkisyhteisöjen velka, 2015 ja 2016
(julkisyhteisöjen sulautettu bruttovelka, % BKT:stä)
Lähde: Eurostat (tsdde410)

Kuvio 3: Kokonaismenojen ja tulojen kehitys, 2006–2016
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 4: Kokonaismenojen ja tulojen kehitys, 2006–2016
(miljardia euroa)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 5: Julkisyhteisöjen tulot ja menot, 2016
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 6: Kokonaistulojen muodostuminen, 2015
(% kokonaistuloista)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 7: Julkisyhteisöjen tärkeimmät tuloerät, 2016
(% kokonaistuloista)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 8: Kokonaismenojen muodostuminen, 2015
(% kokonaismenoista)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 9: Julkisyhteisöjen tärkeimmät menoerät, 2016
(% kokonaismenoista)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 10: Verojen ja sosiaaliturvamaksujen pääluokat, EU-28, 2006–2016
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kuvio 11: Verojen ja sosiaaliturvamaksujen pääluokat, 2016
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten keskeiset julkisyhteisöjen rahoitustilastot ovat kehittyneet Euroopan unionissa (EU) ja euroalueella (EA-19). Artikkelissa käsitellään erityisesti julkisen talouden (julkisyhteisöjen) alijäämiä, julkisyhteisöjen bruttovelkaa, tuloja ja menoja sekä veroja ja sosiaaliturvamaksuja, jotka ovat julkisen talouden tärkeimpiä tulonlähteitä.

Tilastot ovat tärkeitä indikaattoreita arvioitaessa EU:n jäsenvaltioiden talouden terveyttä. EU:n vakaus- ja kasvusopimuksessa EU:n jäsenvaltiot sitoutuvat pitämään alijäämänsä ja velkansa tiettyjen rajojen alapuolella: jäsenvaltion julkisen talouden alijäämä ei saa olla suurempi kuin -3 prosenttia sen bruttokansantuotteesta (BKT) eikä velka suurempi kuin 60 prosenttia BKT:stä. Jos jäsenvaltio ei pitäydy näissä rajoissa, käynnistetään niin sanottu liiallisia alijäämiä koskeva menettely. Menettelyssä on useita vaiheita ja mahdollisia seuraamuksia, joilla asianomaisia jäsenvaltioita kannustetaan toteuttamaan tilanteen korjaavia toimia. Samat alijäämä- ja velkarajat koskevat myös talous- ja rahaliittoa (EMU) ja siten euroon liittymistä. Yhdennettyjen talouden ja työllisyyden suuntaviivojen viimeisin tarkistus (joka tehtiin älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 strategian yhteydessä) sisältää suuntaviivat laadukkaiden ja kestävien julkisten talouksien varmistamiseksi.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Vuonna 2016 sekä EU-28:n että euroalueen (EA-19) julkisyhteisöjen alijäämä (sulautettu julkistalouden nettoluotonotto osuutena BKT:stä) samoin kuin velka suhteessa BKT:hen pienenivät vuodesta 2015.

Julkisyhteisöjen alijäämä

EU-28:n julkisyhteisöjen alijäämä suhteessa BKT:hen pieneni vuoden 2015 -2,4 prosentista -1,7 prosenttiin vuonna 2016. Euroalueella tämä suhde pieneni -2,1 prosentista -1,5 prosenttiin. Kymmenessä EU:n jäsenvaltiossa – Luxemburgissa (+1,6 prosenttia), Maltassa (+1,0 prosenttia), Ruotsissa (+0,9 prosenttia), Saksassa (+0,8 prosenttia), Kreikassa (+0,7 prosenttia), Tšekissä (+0,6 prosenttia), Kyproksessa ja Alankomaissa (molemmissa +0,4 prosenttia), Virossa ja Liettuassa (molemmissa +0,3 prosenttia) – kirjattiin julkisen talouden ylijäämiä vuonna 2016. Bulgariassa ja Latviassa ylijäämä oli hyvin vähäinen, 0,0 prosenttia BKT:stä. Neljässätoista EU:n jäsenvaltiossa – Irlannissa, Kroatiassa, Tanskassa, Itävallassa, Slovakiassa, Sloveniassa, Unkarissa, Suomessa, Portugalissa, Puolassa, Italiassa, Belgiassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Romaniassa – kirjattiin vuonna 2016 alijäämiä, jotka olivat enintään -3,0 prosenttia BKT:stä. (ks. kuvio 1).

Ranskassa alijäämä oli -3,4 prosenttia ja Espanjassa -4,5 prosenttia BKT:stä. Molemmat jäsenvaltiot ilmoittivat myös, että niiden alijäämät (suhteessa BKT:hen) olivat ylittäneet -3,0 prosenttia kaikkina kolmena edeltävän vuonna kattaen siten koko taulukossa 1 esitetyn ajanjakson.

Julkisen talouden rahoitusasema (suhteessa BKT:hen) parani vuonna 2016 vuoteen 2015 verrattuna 24 EU:n jäsenvaltiossa. Eniten (yli kaksi prosenttiyksikköä BKT:stä) tase parani Kreikassa (+6,7 prosenttiyksikköä BKT:stä), Kroatiassa (+2,6 prosenttiyksikköä BKT:stä), Alankomaissa (+2,5 prosenttiyksikköä BKT:stä), Maltassa ja Portugalissa (molemmissa +2,3 prosenttiyksikköä BKT:stä). Tšekki, Kreikka, Kypros, Liettua, Malta ja Alankomaat siirtyivät vuoden 2015 alijäämästä ylijäämään vuonna 2016. Saksassa, Virossa, Luxemburgissa ja Ruotsissa ylijäämä oli vuonna 2016 vuoden 2015 ylijäämää suurempi. Bulgaria ja Latvia kirjasivat alijäämää vuonna 2015, mutta vuonna 2016 julkinen talous oli tasapainossa. Belgiassa, Unkarissa, Itävallassa ja Romaniassa alijäämä oli vuonna 2016 suurempi kuin vuonna 2015.

Julkisyhteisöjen velka

EU-28:ssa julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen pieneni vuoden 2015 lopun 84,9 prosentista 83,5 prosenttiin vuoden 2016 lopulla. Euroalueella velka suhteessa BKT:hen pieneni 90,3 prosentista 89,2 prosenttiin (katso kuvio 2). Kaiken kaikkiaan 16 jäsenvaltiossa velkasuhde oli yli 60 prosenttia BKT:stä vuoden 2016 lopussa: suurin velkasuhde oli Kreikassa (179,0 prosenttia), jonka jälkeen tulivat Italia (132,6 prosenttia), Portugali (130,4 prosenttia), Kypros (107,8 prosenttia) ja Belgia (105,8 prosenttia). Julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen oli alhaisin Virossa (9,5 prosenttia), Luxemburgissa (20,0 prosenttia) ja Bulgariassa (29,5 prosenttia).

Vuoden 2016 lopussa julkisyhteisöjen velan suhde BKT:hen kasvoi vuoden 2015 loppuun verrattuna yhdeksässä jäsenvaltiossa. Velkasuhde pieneni 19 jäsenvaltiossa, erityisen merkittävästi Sloveniassa (-3,5 prosenttiyksikköä BKT:stä), Irlannissa (-3,3 prosenttiyksikköä) ja Tšekissä (-3,1 prosenttiyksikköä). Eniten velan suhde BKT:hen kasvoi vuoden 2015 lopusta vuoden 2016 loppuun Latviassa (3,6 prosenttiyksikköä), Bulgariassa (3,5 prosenttiyksikköä) ja Puolassa (3,3 prosenttiyksikköä).

Julkisyhteisöjen tulot ja menot

Julkisen sektorin merkitystä taloudelle voidaan mitata julkisyhteisöjen kokonaistulojen ja menojen prosenttiosuutena BKT:stä. Vuonna 2016 julkisyhteisöjen kokonaistulot EU-28:ssa olivat 44,9 prosenttia BKT:stä (ei muutosta 44,9 prosentista vuonna 2015) ja kokonaismenot 46,6 prosenttia BKT:stä (vähemmän kuin vuoden 2015 47,2 prosenttia). Euroalueella julkisyhteisöjen kokonaismenot olivat 47,7 prosenttia BKT:stä vuonna 2016 (48,5 prosenttia BKT:stä vuonna 2015) ja kokonaistulot 46,2 prosenttia BKT:stä (46,4 prosenttia BKT:stä vuonna 2015) – ks. kuvio 3.

EU-28:n ja euroalueen kokonaismenot prosenttiosuutena BKT:stä pienentyivät vuosien 2006 ja 2007 välillä. Tämän jälkeen ne kasvoivat voimakkaasti vuosien 2007 ja 2009 välillä, ja vuonna 2009 kokonaismenojen osuus oli EU-28:ssa 50,1 prosenttia BKT:stä ja euroalueella 50,7 prosenttia BKT:stä. Kummallakin alueella kokonaismenojen osuus BKT:stä pienentyi tämän jälkeen vuosien 2009 ja 2011 välillä, kasvoi vuonna 2012 ja pienentyi sitten vuoteen 2016 asti.

Absoluuttisina arvoina ilmaistut julkisyhteisöjen kokonaismenot kasvoivat vuosina 2006–2015 suhteellisen hitaasti sekä EU-28:ssa että euroalueella (lukuun ottamatta pientä laskua euroalueella vuosien 2010 ja 2011 välillä; ks. kuvio 4). EU-28:n kokonaismenot miljardeina euroina ilmaistuina vähenivät vuosina 2015–2016 pitkälti valuuttakurssien vaikutuksen vuoksi (Englannin punnan arvon heikentyminen). Tulot kasvoivat sekä EU-28:ssa että euroalueella hieman menoja nopeammin vuosina 2009–2016, mikä johti alijäämän pienentymiseen.

EU-28:ssa julkisyhteisöjen menot kasvoivat vuosien 2009 ja 2016 välillä kaiken kaikkiaan 747 miljardia euroa ja samaan aikaan EU-28:n julkisyhteisöjen tulot kasvoivat 1 310 miljardia euroa. Vuosina 2015–2016 julkisyhteisöjen menot vähenivät 51 miljardia euroa ja julkisyhteisöjen tulot kasvoivat 48 miljardia euroa. Euroalueella julkisyhteisöjen menot kasvoivat 427 miljardia euroa vuosina 2009–2016, ja tulot kasvoivat 842 miljardia euroa samalla ajanjaksolla.

Julkisyhteisöjen menojen ja tulojen taso vaihtelee voimakkaasti EU:n jäsenvaltioiden välillä (katso kuvio 5). Vuonna 2016 julkisyhteisöjen menojen ja tulojen yhteistaso suhteessa BKT:hen oli korkein (yli 100 prosenttia) Suomessa, Ranskassa, Tanskassa, Belgiassa, Ruotsissa ja Itävallassa. Myös Norjassa suhdeluku oli yli 100 prosenttia. Vuonna 2016 yhteistaso oli suhteellisen alhainen (alle 80 prosenttia BKT:stä) seitsemässä jäsenvaltiossa – Irlannissa, Romaniassa, Liettuassa, Bulgariassa, Latviassa, Maltassa ja Kyproksessa – sekä Sveitsissä.

Koko EU-28:ssa julkisyhteisöjen kokonaistulojen tärkeimmät tuloerät ovat verot ja sosiaaliturvamaksut (ks. kuvio 6). Vuonna 2016 verojen osuus kokonaistuloista oli EU-28:ssa 59,5 prosenttia (56,2 prosenttia euroalueella) ja nettososiaaliturvamaksujen osuus 29,8 prosenttia (33,2 prosenttia euroalueella). Markkinatuotos, tuotos omaan loppukäyttöön ja maksut markkinattomasta tuotoksesta (’maksut ja palkkiot’ ja oman pääoman muodostus) muodostivat 6,9 prosenttia kokonaistuloista EU-28:ssa ja yhtä suuren osuuden euroalueella. Omaisuustulot (lähinnä korot, osingot ja vuokrat) muodostivat 1,8 prosenttia kokonaistuloista EU-28:ssa ja 1,6 prosenttia euroalueella.

Jäsenvaltioittain tarkasteltuna eri tuloluokkien suhteellinen merkitys vaihteli voimakkaasti. Esimerkiksi Slovakiassa ja Tšekissä verojen osuus julkisyhteisöjen tuloista vuonna 2016 oli alle 50 prosenttia, kun taas Tanskassa niiden osuus oli 87,4 prosenttia ja Ruotsissa 80,5 prosenttia (ks. kuvio 7).

EU-28:ssä julkisyhteisöjen suurin menoerä vuonna 2016 oli tulonjako joko käteis- tai luontoismuotoisina sosiaalisina tulonsiirtoina (katso kuvio 8 ja 9). Sosiaaliset tulonsiirrot (sosiaalietuudet ja luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot – ostettu markkinatuotanto) kattoivat 45,1 prosenttia EU-28:n kokonaismenoista (47,8 prosenttia euroalueella). Palkansaajille maksettavat korvaukset kattoivat 21,6 prosenttia julkisyhteisöjen menoista EU-28:ssa (21,0 prosenttia euroalueella). Välituotekäyttö kattoi 12,7 prosenttia EU-28:n ja 10,9 prosenttia euroalueen kokonaismenoista. Maksettujen omaisuustulojen – joista suurin erä olivat korkomaksut – osuus julkisyhteisöjen menoista oli 4,6 prosenttia sekä EU-28:ssa että euroalueella. Kiinteän pääoman bruttomuodostus (lähinnä investoinnit) muodosti kokonaismenoista 5,8 prosenttia EU-28:ssa ja 5,3 prosenttia euroalueella.

Tärkeimpiä julkisyhteisöjen tuloeriä ovat tulo-, varallisuus- ja muut juoksevat verot, tuotannon ja tuonnin verot ja nettososiaaliturvamaksut. Vuonna 2016 EU-28:ssa tuotannon ja tuonnin verot olivat 13,4 prosenttia BKT:stä, tulo-, varallisuus- ja muut juoksevat verot 13,0 prosenttia BKT:stä ja nettososiaaliturvamaksut 13,4 prosenttia BKT:stä. Tuotannon ja tuonnin verojen osuus BKT:stä kasvoi vuosina 2009–2013 EU-28:ssa 0,9 prosenttiyksikköä (ks. kuvio 10). Vuosien 2013 ja 2016 välillä tuotannon ja tuonnin verojen osuus BKT:stä pysyi vakaana. Tulo-, varallisuus- ja muiden juoksevien verojen osuus BKT:stä oli pienimmillään vuonna 2010, 12,1 prosenttia BKT:stä, ja kasvoi sitten 13,0 prosenttiin BKT:stä vuonna 2015. Vuosien 2015 ja 2016 välillä osuus pysyi vakaana. Nettososiaaliturvamaksujen osuus pysyi 13,4 prosentissa BKT:stä EU-28:ssä vuosina 2012–2014, laski sitten 13,2 prosenttiin BKT:stä vuonna 2015 ja elpyi uudelleen 13,4 prosenttiin BKT:stä vuonna 2016.

Verotulojen rakenne vaihteli huomattavasti EU:n jäsenvaltioissa vuonna 2016 (katso kuvio 11). Ne jäsenvaltiot, joissa menot olivat suhteellisen korkeat, keräsivät odotetusti myös enemmän veroja julkisyhteisöille (suhteessa BKT:hen). Esimerkiksi vuonna 2016 verojen ja sosiaaliturvamaksujen pääluokista saadut tulot suhteessa BKT:hen olivat korkeimmat Ranskassa (46,9 prosenttia) ja sen jälkeen Tanskassa (46,8 prosenttia). Sen sijaan tällaisten tulojen osuus BKT:stä oli alle 30 prosenttia kolmessa EU:n jäsenvaltiossa (Irlanti, Romania ja Bulgaria) sekä Sveitsissä (2015).

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn ehtojen mukaisesti EU:n jäsenvaltioiden on toimitettava Euroopan komissiolle julkisyhteisöjen alijäämää ja velkaa koskevat tilastot ennen kunkin vuoden 1. huhtikuuta ja 1. lokakuuta. Lisäksi Eurostat kerää tarkempia tietoja julkisyhteisöjen rahoitustilastoista lähettämisohjelmassa (englanniksi), jolla toimitetaan kansantalouden tilinpidon tiedot. Julkisyhteisöistä kerätyt pääaggregaatit toimitetaan Eurostatille kahdesti vuodessa. Julkisyhteisöjen tehtäviä (COFOG) koskevat tilastot taas on toimitettava vuoden kuluessa viitekauden päättymisestä ja yksityiskohtaiset vero- ja sosiaaliturvamaksutuloja koskevat tilastot yhdeksän kuukauden kuluessa viitekauden päättymisestä. Rahoitustilejä ja muita kuin rahoitustilejä koskevat neljännesvuositiedot sekä neljännesvuosittaista julkista bruttovelkaa koskevat tiedot toimitetaan neljästi vuodessa

Tässä artikkelissa esitetyt tiedot vastaavat osaa niistä julkisyhteisöjen pääindikaattoreista, jotka kootaan kansantalouden tilinpidon (EKT 2010) pohjalta.

Kokonaistulojen ja menojen erotus – mukaan luettuna pääomamenot ja erityisesti kiinteän pääoman bruttomuodostus – vastaa julkisyhteisöjen nettoluotonantoa/-ottoa, joka on myös muita kuin rahoitustilejä koskevan julkisyhteisöjen tilinpidon tasapainoerä.

Julkisyhteisöjen rajaaminen

Julkisyhteisöt käsittävät kaikki institutionaaliset yksiköt, jotka ovat markkinattomia tuottajia ja joiden tuotos on tarkoitettu yksilölliseen tai kollektiiviseen kulutukseen ja jotka rahoitetaan muihin sektoreihin kuuluvien yksiköiden suorittamin pakollisin maksuin, sekä pääasiallisesti kansantulon ja varallisuuden uudelleenjakoa harjoittavat institutionaaliset yksiköt (EKT 2010, kohta 2.111). Julkisyhteisöt jaetaan neljään alasektoriin: valtionhallintoon, (tarvittaessa) osavaltiohallintoon, paikallishallintoon ja (tarvittaessa) sosiaaliturvarahastoihin.

Pääindikaattorien määritelmät

Julkisella taseella tarkoitetaan liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä varten ilmoitettua julkisyhteisöjen nettoluotonottoa/-antoa, joka ilmaistaan suhteessa BKT:hen. Liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan mukaan julkisyhteisöjen velalla tarkoitetaan nimellisarvona ja sulautettuna mitattua julkisyhteisöjen bruttovelkaa käteisrahana, talletuksina, joukkovelkakirjoina ja lainoina vuoden lopussa.

Julkisyhteisöjen pääasialliset tulot muodostuvat veroista, sosiaaliturvamaksuista sekä myynti- ja omaisuustuloista. EKT 2010 järjestelmässä ne määritellään eri luokkiin, joita ovat muun muassa markkinatuotos, tuotos omaan loppukäyttöön, maksut markkinattomasta tuotoksesta, tuotannon ja tuonnin verot, muut tuotantotukipalkkiot, omaisuustulot, tulo-, varallisuus-, ym. juoksevat verot, nettososiaaliturvamaksut, muut tulonsiirrot ja pääomansiirrot.

Tärkeimmät menot muodostuvat (julkishallinnon) työntekijöiden palkoista, sosiaalietuuksista (sosiaalietuudet ja luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot – julkisyhteisöjen ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen ostama markkinatuotanto), julkisyhteisöjen velan koroista, tuista ja kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta. Julkisyhteisöjen kokonaismenot määritellään EKT 2010 järjestelmässä eri luokkiin, joita ovat muun muassa välituotekäyttö, pääoman bruttomuodostus, palkansaajakorvaukset, muut tuotantoverot, tukipalkkiot, omaisuustulot, tulo-, varallisuus- ja muut juoksevat verot, muut sosiaalietuudet kuin luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot, luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot – ostettu markkinatuotanto, muut tulonsiirrot, eläkeoikeuksien muutoksen oikaisut, pääomansiirrot ja valmistamattomiin varoihin kohdistuvat taloustoimet.

Julkisyhteisöjä koskevien pääaggregaattien osalta EKT 2010 järjestelmän puitteissa toimitettavat tiedot on sulautettava. Tällä tarkoitetaan sitä, että tietyt julkisyhteisöjen institutionaalisten yksiköiden väliset taloustoimet – kuten omaisuustulot, muut tulonsiirrot ja pääomansiirrot – eliminoidaan tai jätetään huomioimatta. Näiden taloustoimien osalta alasektoreiden tiedot on sulautettava kunkin alasektorin sisällä, mutta ei alasektoreiden välillä. Tällöin sektorin tason tietojen pitäisi olla alasektoreiden tietojen summa lukuun ottamatta omaisuustuloja, muita tulonsiirtoja ja pääomansiirtoja, jotka on sulautettu. Viimeksi mainittujen tietojen osalta, ja tästä syystä myös kokonaistulojen ja menojen osalta, alasektoreiden yhteenlasketun arvon olisi oltava suurempi kuin sektorin arvo.

Verot ja sosiaaliturvamaksut ovat valtion-, osavaltio- tai paikallishallinnon taikka sosiaaliturvarahastojen (rahana tai luontoisetuina) keräämiä tuloja. Nämä maksut (joihin viitataan yleensä veroina) jaetaan kolmeen tärkeimpään osa-alueeseen, jotka kuuluvat seuraavien otsakkeiden alle:

tulo-, varallisuus-, ym. juoksevat verot, mukaan luettuna pakolliset, vastikkeettomat maksut, joita julkisyhteisöt perivät jaksoittain yritysten ja kotitalouksien tuloista ja varallisuudesta,
tuotannon ja tuonnin verot, mukaan luettuna pakolliset, vastikkeettomat maksut, joita julkisyhteisöt perivät tavaroiden ja palvelujen tuotannosta ja tuonnista, työvoiman käytöstä ja maan, rakennusten ja muiden tuotannossa käytettyjen varojen omistuksesta tai käytöstä,
nettososiaaliturvamaksut, mukaan luettuna kaikki työnantajien ja kotitalouksien todelliset sosiaaliturvamaksut sekä laskennalliset sosiaaliturvamaksut, jotka ovat niiden sosiaalietuuksien vastine, jotka työnantajat maksavat suoraan, sekä kaksi muuta laskennallista maksua (kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennykset ja sosiaalivakuutusjärjestelmien palvelumaksut).

Taustaa

Maailmanlaajuinen talous- ja rahoituskriisi aiheutti monille Euroopan maille vakavia ongelmia. Suurimmat huolenaiheet liittyivät siihen, miten maat pystyvät hoitamaan velkojensa takaisinmaksun ja saamaan julkiset menot kuriin mutta edistävät samalla talouskasvua.

Vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksillä pyritään varmistamaan, että EU:n jäsenvaltioiden talouskehitys pysyy jokseenkin samanlaisena, erityisesti euroalueella. Lisäksi sopimuksella halutaan estää jäsenvaltioita toteuttamasta toimia, jotka edistäisivät yksinomaan niiden omaa taloutta muiden kustannuksella. Vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään kahdesta pääperiaatteesta: (ennakoitu tai toteutunut) alijäämä ei saa olla suurempi kuin -3 prosenttia BKT:stä, ja velan suhde BKT:hen ei saa olla suurempi kuin 60 prosenttia (tai se pitäisi pyrkiä laskemaan kyseiselle tasolle). Vakaus- ja kasvusopimuksen, samoin kuin EU:n talouden ohjauksen ja hallinnan ylipäätään, merkitys kasvoi huomattavasti vuonna 2011.

Jäsenvaltiot toimittavat Euroopan komissiolle vuosittain yksityiskohtaisia tietoja talouspolitiikastaan ja julkisen taloutensa tilasta. Euroalueeseen kuuluvat maat toimittavat tiedot vakausohjelmien ja muut jäsenvaltiot lähentymisohjelmien muodossa. Euroopan komissio arvioi, ovatko toimintalinjat sovittujen taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden mukaisia, ja katsoessaan alijäämän olevan muodostumassa suhteettoman suureksi se voi antaa varoituksen. Varoitus voi johtaa neuvoston päätelmään liiallisesta alijäämästä, jolloin asetetaan määräaika alijäämän korjaamiseksi.