Archive:Julkisyhteisöjen rahoitustilastot

Tiedot: lokakuulta 2012. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Englanninkielinen versio on uudempi.

Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten julkisyhteisöjen rahoitusta koskevat tärkeimmät indikaattorit ovat kehittyneet Euroopan unionissa (EU) ja euroalueella (EA-17). Erityisesti artikkelissa käsitellään julkisen talouden (julkisyhteisöjen) alijäämiä, julkisyhteisöjen bruttovelkaa, tuloja ja menoja sekä veroja ja sosiaaliturvamaksuja, jotka ovat julkisen talouden tärkeimpiä tulonlähteitä.

Tilastot ovat tärkeitä indikaattoreita arvioitaessa jäsenvaltioiden talouden terveyttä EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen ehtojen perusteella. Sopimuksessa jäsenvaltiot sitoutuvat pitämään alijäämänsä ja velkansa tiettyjen rajojen alapuolella: jäsenvaltioiden julkisen talouden alijäämä ei saa olla suurempi kuin -3 % sen bruttokansantuotteesta (BKT), eikä velka suurempi kuin 60 % BKT:stä. Jos jäsenvaltio ei pitäydy näissä rajoissa, käynnistetään niin sanottu liiallisia alijäämiä koskeva menettely . Menettelyssä on useita vaiheita ja mahdollisia seuraamuksia, joilla asianomaisia jäsenvaltioita kannustetaan toteuttamaan tilanteen korjaavia toimia. Samat alijäämä- ja velkarajat koskevat myös talous- ja rahaliittoa (EMU) ja siten euroon liittymistä. Yhdennettyjen talouden ja työllisyyden suuntaviivojen viimeisin tarkistus (joka tehtiin älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä) sisältää suuntaviivat laadukkaiden ja kestävien julkisten talouksien varmistamiseksi. Talous- ja rahoituskriisi on aiheuttanut monille Euroopan maille vakavia ongelmia. Suurimmat huolenaiheet liittyvät siihen, miten maat pystyvät hoitamaan velkojensa takaisinmaksun ja toteuttamaan toimia, joilla julkiset menot saadaan pidettyä kurissa, samalla kun yritetään edistää talouskasvua.

Kuvio 1: Julkinen tase, 2010 ja 2011 (1)
(sulautettu julkistalouden nettoluotonotto/-anto, % BKT:stä) – Lähde: Eurostat (gov_dd_edpt1)

Taulukko 1: Julkinen tase ja julkisyhteisöjen velka, 2008–2011 (1)
(% BKT:stä) – Lähde: Eurostat (gov_dd_edpt1)

Kuvio 2: Julkisyhteisöjen velka, 2010 ja 2011 (1)
(julkisyhteisöjen sulautettu bruttovelka, % BKT:stä) – Lähde: Eurostat (gov_dd_edpt1)

Kuvio 3: Kokonaismenojen ja -tulojen kehittyminen, 2001–2011 (1)
(% BKT:stä) – Lähde: Eurostat (gov_a_main)

Kuvio 4: Kokonaismenojen ja -tulojen kehittyminen, 2001–2011 (1)
(1 000 miljoonaa euroa) – Lähde: Eurostat (gov_a_main)

Kuvio 5: Julkisyhteisöjen tulot ja menot, 2011 (1)
(% BKT:stä) – Lähde: Eurostat (gov_a_main)

Kuvio 6: Kokonaistulojen muodostuminen, 2011 (1)
(% kokonaistuloista) – Lähde: Eurostat (gov_a_main)

Kuvio 7: Julkisyhteisöjen tärkeimmät tuloerät, 2011 (1)
(% kokonaistuloista) – Lähde: Eurostat (gov_a_main)

Kuvio 8: Kokonaismenojen muodostuminen, 2011 (1)
(% kokonaismenoista) – Lähde: Eurostat (gov_a_main)

Kuvio 9: Julkisyhteisöjen tärkeimmät menoerät, 2011 (1)
(% kokonaismenoista) – Lähde: Eurostat (gov_a_main)

Kuvio 10: Julkisyhteisöjen menot tehtävittäin (COFOG), 2010 (1)
(% BKT:stä) – Lähde: Eurostat (gov_a_exp)

Kuvio 11: Verojen ja sosiaaliturvamaksujen pääluokat, EU-27, 2001–2011 (1)
(% BKT:stä) – Lähde: Eurostat (gov_a_main)

Kuvio 12: Verojen ja sosiaaliturvamaksujen pääluokat, 2011 (1)
(% BKT:stä) – Lähde: Eurostat (gov_a_main)

Kuvio 13: Julkiset hankinnat, 2005 ja 2010 (1)
(avoimesti ilmoitettujen julkisten hankintojen arvo, % BKT:stä) – Lähde: Eurostat (gov_oth_procur), Euroopan komission yksiköt

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Vuonna 2011 sekä EU-27:n että euroalueen (EA-17) julkisyhteisöjen alijäämä (sulautettu julkistalouden nettoluotonotto osuutena BKT:stä) pieneni vuodesta 2010, mutta velka kasvoi.

Julkisyhteisöjen alijäämä

EU-27:ssä julkisyhteisöjen alijäämä suhteessa BKT:hen pieneni vuoden 2010 -6,5 %:sta 4,4 %:iin vuonna 2011. Euroalueella alijäämä pieneni -6,2 %:sta -4,1 %:iin. Vuonna 2011 alijäämäsuhde oli viitearvoa suurempi eli enemmän kuin -3 % BKT:stä 17 jäsenvaltiossa. Kymmenessä jäsenvaltiossa julkisyhteisöjen alijäämä oli suurempi kuin kyseiset 3 % koko tilastointikaudella 2008–2011. Suurimmat julkisyhteisöjen alijäämät (prosentteina BKT:stä) tilastoitiin vuonna 2011 Irlannissa (-13,4 %), Kreikassa (-9,4 %), Espanjassa (-9,4 %) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (-7,8 %). Vuonna 2011 julkisyhteisöjen alijäämä (suhteessa BKT:hen) pieneni tai ylijäämä kasvoi vuoteen 2010 verrattuna 25 jäsenvaltiossa. Unkarissa, Virossa ja Ruotsissa julkinen tase oli ylijäämäinen vuonna 2011. Vuonna 2011 alijäämä oli pienempi kuin -3 %:n kynnysarvo seitsemässä jäsenvaltiossa, jotka olivat Bulgaria, Tanska, Saksa, Luxemburg, Malta, Itävalta ja Suomi (katso kuvio 1). Kahdessa jäsenvaltiossa –Kyproksessa ja Sloveniassa – alijäämä oli vuonna 2011 suurempi kuin vuonna 2010.

Julkisyhteisöjen velka

EU-27:ssä julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen kasvoi vuoden 2010 lopun 80,0 %:sta 82,5 % :iin vuoden 2011 lopulla. Euroalueella suhde kasvoi 85,4 %:sta 87,3 %:iin. Kaiken kaikkiaan 14 jäsenvaltiossa velkasuhde oli yli 60 % BKT:stä vuonna 2011. Julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen oli vuoden 2011 lopulla alhaisin Virossa (6,1 %), Bulgariassa (16,3 %) ja Luxemburgissa (18,3 %) (katso kuvio 2). Vuonna 2011 julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen kasvoi vuoteen 2010 verrattuna 21 jäsenvaltiossa. Velkasuhde pieneni kuudessa jäsenvaltiossa eli Saksassa, Virossa, Latviassa, Luxemburgissa, Unkarissa ja Ruotsissa. Eniten velkasuhde kasvoi vuosien 2010 ja 2011 välillä Kreikassa (22,3 prosenttiyksikköä), Portugalissa (14,6 prosenttiyksikköä), Irlannissa (14,2 prosenttiyksikköä) ja Kyproksessa (9,8 prosenttiyksikköä).

Julkisyhteisöjen tulot ja menot

Julkisen hallinnon merkitystä taloudelle voidaan mitata julkisyhteisöjen kokonaistulojen ja menojen prosenttiosuutena BKT:stä. Vuonna 2011 julkisyhteisöjen kokonaistulot EU-27:ssä olivat 44,7 % BKT:stä (44,1 % vuonna 2010), ja kokonaismenot 49,1 % BKT:stä (50,6 % vuonna 2010). Euroalueella julkisyhteisöjen kokonaismenot olivat 49,5 % BKT:stä vuonna 2011 ja kokonaistulot 45,4 % BKT:stä (katso kuvio 3).

Absoluuttisesti ilmaistuna julkisyhteisöjen kokonaismenot kasvoivat tasaisesti vuosien 2001 ja 2010 välillä sekä EU-27:ssä että euroalueella (katso kuvio 4). Vuosien 2010 ja 2011 välillä julkisyhteisöjen kokonaismenot pienenivät hiukan absoluuttisesti ilmaistuna sekä EU-27:ssä että euroalueella. Myös tulot kasvoivat tasaisesti vuoteen 2008 saakka sekä EU-27:ssä että euroalueella. Ne pienenivät vuonna 2009 ja kasvoivat taas vuosina 2010 ja 2011. Vuonna 2011 kokonaistulot olivat suuremmat kuin ennen kriisiä sekä EU-27:ssä että euroalueella.

Julkisyhteisöjen menojen ja tulojen taso vaihtelee voimakkaasti EU:n jäsenvaltioiden välillä (katso kuvio 5). Vuonna 2011 julkisyhteisöjen menojen ja tulojen yhteistaso suhteessa BKT:hen oli korkein (yli 100 %) Tanskassa, Suomessa, Ranskassa, Unkarissa, Belgiassa ja Ruotsissa sekä EFTA-maista Norjassa. Seitsemässä jäsenvaltiossa yhteistaso oli varsin alhainen (alle 80 % BKT:stä). Nämä jäsenvaltiot olivat Bulgaria, Liettua, Romania, Slovakia, Latvia ja Viro. EFTA-maista suhde oli alhaisin Sveitsissä (68,1 %).

Koko EU-27:ssä julkisyhteisöjen kokonaistulojen tärkeimmät tuloerät ovat verot ja sosiaaliturvamaksut (katso kuvio 6). Vuonna 2011 verojen osuus kokonaistuloista oli EU-27:ssä 58,2 % (55,0 % euroalueella) ja sosiaaliturvamaksujen osuus 31,1 % (34,6 % euroalueella). Jäsenvaltioittain tarkasteltuna tuloluokkien suhteellinen merkitys vaihtelee voimakkaasti. Esimerkiksi Unkarissa, Tšekissä, Slovakiassa ja Sloveniassa verojen osuus julkisyhteisöjen tuloista vuonna 2011 oli alle 50 %, kun taas Tanskassa niiden osuus oli 84 % (katso kuvio 7).

EU-27:ssä julkisyhteisöjen suurin menoerä vuonna 2011 oli tulonjako joko käteis- tai luontoismuotoisina sosiaalisina tulonsiirtoina (katso kuviot 8 ja 9). Sosiaaliset tulonsiirrot kattoivat 43,4 % EU-27:n kokonaismenoista (46,8 % euroalueella). Palkansaajille maksettavat korvaukset kattoivat 22,1 % julkisyhteisöjen menoista (21,4 % euroalueella). Maksettujen omaisuustulojen – joista suurin erä olivat korkomaksut – osuus julkisyhteisöjen menoista oli EU-27:ssä 6,0 % (6,1 % euroalueella). Kreikassa tämä osuus nousi 13,9 %:iin kokonaismenoista ja Islannissa 10,9 %:iin.

Julkisyhteisöjen menoja voidaan analysoida tarkemmin käyttämällä julkisen sektorin tehtäväluokitusta (COFOG). Vuonna 2010 sosiaaliturva oli julkisyhteisöjen suurin menoerä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa EU-27:n keskiarvon ollessa 19,9 % BKT:stä. Sama kuvio toistui kaikissa jäsenvaltioissa lukuun ottamatta Irlantia, jossa pankkialan elvyttämiseksi tehdyt pääomansiirrot vaikuttivat ’elinkeinoelämään liittyvät asiat’ -tehtävän korkeaan osuuteen. ’Sosiaaliturva’-tehtävän osuus vaihteli Tanskan 25,4 %:sta BKT:stä, Ranskan 24,2 %:sta ja Suomen 23,9 %:sta Kyproksen 11,7 %:iin ja Islannin 11,2 %:iin. Seuraavaksi merkittävimmät COFOG-tehtävät EU-27:ssa olivat terveydenhuolto (7,5 % BKT:stä), yleinen julkishallinto (6,5 %) ja koulutus (5,5 %). Vuonna 2010 kulutus elinkeinoelämään liittyviin asioihin oli EU-27:ssä 4,7 % BKT:stä, kun taas puolustukseen, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen, ympäristönsuojeluun, asumiseen ja yhdyskuntapalveluihin, virkistys- ja kulttuuritoimintaan sekä uskonnolliseen toimintaan kulutettiin kuhunkin alle 2 % (kuviossa 10 kyseiset tehtävät on koottu yhteen otsakkeeseen ’muut’).

Tärkeimpiä julkisyhteisöjen tuloeriä ovat tulo-, varallisuus-, ym. juoksevat verot, tuotannon ja tuonnin verot ja sosiaaliturvamaksut. Pääomaverojen osuus kokonaistuloista EU-27:ssä vuonna 2011 oli vain 0,6 %. Vuosina 2007–2009 sosiaaliturvamaksutulojen suhteellinen osuus EU-27:n tuloista kasvoi mutta kääntyi laskuun vuonna 2010, jonka jälkeen vuosina 2010 ja 2011 sosiaaliturvamaksujen osuus pysyi vakaana (13,9 % BKT:stä vuosina 2010 ja 2011). Tulo-, varallisuus-, ym. juoksevien verojen suhteellinen osuus laski vuosina 2007–2009 ja pysyi vakaana vuoden 2009 ja 2010 välillä kunnes nousi 12,6 %:iin BKT:stä vuonna 2011. Tuotannon ja tuonnin verot kasvoivat 0,4 prosenttiyksikköä BKT:stä vuoden 2009 alhaisimmasta tasosta ollen 13,1 % BKT:stä vuonna 2011 (katso kuvio 11).

Verotulojen rakenne vaihteli huomattavasti EU:n jäsenvaltioissa vuonna 2011 (katso kuvio 12). Oletetusti ne jäsenvaltiot, joissa menot olivat suhteellisen korkeat, myös keräsivät enemmän veroja (suhteessa BKT:hen). Esimerkiksi vuonna 2011 suurimmat tulot verojen ja sosiaaliturvamaksujen pääluokista kirjattiin Tanskassa, 48,9 % BKT:stä, ja sen jälkeen suurimmat osuudet kirjattiin Ranskassa, 45,4 %, ja Belgiassa,45,2 %. Sen sijaan tällaisten tulojen osuus BKT:stä oli alle 30 % kuudessa jäsenvaltiossa: Irlannissa, Slovakiassa, Latviassa, Romaniassa, Bulgariassa ja Liettuassa (jonka osuus oli alhaisin, 26,1 % BKT:stä). Myös Sveitsin osuus oli alle 30 %.

Vuonna 2010 avoimesti ilmoitettujen julkisten hankintojen arvo ylsi 11,6 %:iin BKT:stä Slovakiassa, 11,5 %:iin BKT:stä Latviassa ja 10,6 %:iin BKT:stä Virossa, joissa se oli yli kolme kertaa suurempi kuin EU-27:n keskiarvo, joka oli 3,5 % (katso kuvio 13). Yhdessäkään EU:hun vuonna 2004 tai 2007 liittyneistä jäsenvaltioista arvo ei ollut vuonna 2010 alle EU-27:n keskiarvon. EU-15-maista avoimesti ilmoitettujen julkisten hankintojen arvo suhteessa BKT:hen oli korkein Yhdistyneessä kuningaskunnassa (6,5 %). Alhaisin kyseinen suhde oli Saksassa (1,3 %) ja Luxemburgissa (1,5 %).

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn ehtojen mukaisesti EU:n jäsenvaltioiden on toimitettava Euroopan komissiolle julkisyhteisöjen alijäämää ja velkaa koskevat tilastot ennen kunkin vuoden 1. huhtikuuta ja 1. lokakuuta. Lisäksi Eurostat kerää tarkempia tietoja julkisista talouksista EKT-lähettämisohjelmassa, jolla toimitetaan kansantalouden tilinpidontiedot. Julkisyhteisöistä kerätyt pääaggregaatit toimitetaan Eurostatille kahdesti vuodessa. Julkisyhteisöjen tehtäviä (COFOG) koskevat tilastot taas on toimitettava vuoden kuluessa viitekauden päättymisestä ja yksityiskohtaiset vero- ja sosiaaliturvamaksutuloja koskevat tilastot yhdeksän kuukauden kuluessa viitekauden päättymisestä.

Tässä artikkelissa esitetyt tiedot vastaavat niitä julkisen hallinnon tärkeimpiä tulo- ja menoeriä, jotka kootaan kansantalouden tilinpidon (EKT 95) pohjalta. Kokonaistulojen ja -menojen erotus – mukaan luettuna pääomamenot ja erityisesti kiinteän pääoman bruttomuodostus – vastaa julkisyhteisöjen nettoluotonantoa/-ottoa, joka on myös muita kuin rahoitustilejä koskevan julkisyhteisöjen tilinpidon tasapainoerä.

Julkisyhteisöjen rajaaminen

Julkisyhteisöt käsittävät kaikki institutionaaliset yksiköt, joiden tuotos on tarkoitettu yksilölliseen ja kollektiiviseen kulutukseen ja joiden toimintaa rahoitetaan pääasiassa muiden alojen yksikköjen suorittamilla pakollisilla maksuilla, ja/tai kaikki institutionaaliset yksiköt, jotka osallistuvat ensisijaisesti kansallisen tulon ja varallisuuden uudelleenjakoon. Julkisyhteisöt jaetaan neljään alasektoriin: valtionhallintoon, (tarvittaessa) osavaltiohallintoon, paikallishallintoon ja (tarvittaessa) sosiaaliturvarahastoihin.

Pääindikaattorien määritelmät

Julkisella taseella tarkoitetaan liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä varten ilmoitettua julkisyhteisöjen nettoluotonottoa/-antoa, joka ilmaistaan suhteessa BKT:hen. Liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan mukaan julkisyhteisöjen velalla tarkoitetaan nimellisarvona ja sulautettuna mitattua julkisyhteisöjen bruttovelkaa vuoden lopussa.

Julkisyhteisöjen pääasialliset tulot muodostuvat veroista, sosiaaliturvamaksuista sekä myynti- ja omaisuustuloista. EKT95-järjestelmässä ne määritellään eri luokkiin, joita ovat muun muassa markkinatuotos, tuotos omaan loppukäyttöön, maksut muusta markkinattomasta tuotoksesta, tuotannon ja tuonnin verot, muut tuotantotukipalkkiot, saadut omaisuustulot, tulo-, varallisuus-, ym. juoksevat verot, sosiaaliturvamaksut, muut tulonsiirrot ja pääomansiirrot.

Tärkeimmät menot muodostuvat (julkishallinnon) työntekijöiden palkoista, sosiaalietuuksista, julkisyhteisöjen velan koroista, tuista ja kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta. Julkisyhteisöjen kokonaismenot määritellään EKT95-järjestelmässä eri luokkiin, joita ovat muun muassa välituotekäyttö, pääoman bruttomuodostus, palkansaajakorvaukset, muut tuotantoverot, tukipalkkiot, maksetut omaisuustulot, tulo-, varallisuus- ja muut juoksevat verot, sosiaalietuudet, tietyt luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot, muut tulonsiirrot, tietyt mukautukset, pääomansiirrot ja valmistamattomiin varoihin kohdistuvat taloustoimet.

Julkisyhteisöjä koskevien pääaggregaattien ja julkisyhteisöjen tehtäväkohtaisten menojen osalta EKT95-järjestelmän puitteissa toimitettavat tiedot on sulautettava. Tällä tarkoitetaan sitä, että tietyt julkisyhteisöjen institutionaalisten yksiköiden väliset taloustoimet – kuten omaisuustulot, muut tulonsiirrot ja pääomansiirrot – eliminoidaan tai jätetään huomioimatta. Alasektoreita koskevat tiedot sulautetaan niiden sisällä mutta ei alasektoreiden välillä. Tällöin sektorin tason tietojen pitäisi olla alasektoreiden tietojen summa lukuun ottamatta omaisuustuloja, muita tulonsiirtoja ja pääomansiirtoja, jotka on sulautettu. Viimeksi mainittujen tietojen osalta, ja tästä syystä myös kokonaistulojen ja -menojen osalta, alasektoreiden yhteenlasketun arvon olisi oltava suurempi kuin sektorin arvo.

Verot ja sosiaaliturvamaksut ovat valtion-, osavaltio- tai paikallishallinnon taikka sosiaaliturvarahastojen (rahana tai luontoisetuina) keräämiä tuloja. Nämä maksut (joihin viitataan yleensä veroina) jaetaan kolmeen tärkeimpään osa-alueeseen, jotka kuuluvat seuraavien otsakkeiden alle:

tulo-, varallisuus-, ym. juoksevat verot, mukaan luettuna pakolliset maksut, joita julkisyhteisöt perivät jaksoittain yritysten ja kotitalouksien tuloista ja varallisuudesta;
tuotannon ja tuonnin verot, mukaan luettuna pakolliset maksut, joita julkisyhteisöt perivät tavaroiden ja palvelujen tuotannosta ja tuonnista, työvoiman käytöstä ja maan, rakennusten ja muiden tuotannossa käytettyjen varojen omistuksesta tai käytöstä;
sosiaaliturvamaksut, mukaan luettuna kaikki työntekijöiden ja työnantajien sosiaaliturvamaksut sekä laskennalliset sosiaaliturvamaksut, jotka ovat niiden sosiaalietuuksien vastine, jotka työnantajat maksavat suoraan.

Julkisia hankintoja koskevat tiedot perustuvat niihin tietoihin, jotka sisältyvät Euroopan unionin virallisessa lehdessä (S-sarja) julkaistavaksi toimitettuihin tarjouskilpailuihin ja ilmoituksiin tehdystä sopimuksesta. Osoittaja on avoimesti ilmoitettujen julkisten hankintojen arvo. Kunkin osa-alueen – työtehtävät, tarvikkeet ja palvelut – julkaistujen tarjouskilpailujen määrä kerrotaan keskiarvolla, joka lasketaan yleensä Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistavaksi toimitetuissa, tehtyjä sopimuksia koskevissa ilmoituksissa mainituista hinnoista. Sen jälkeen julkisten hankintojen arvo ilmaistaan suhteessa BKT:hen.

Taustaa

Vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksillä pyritään varmistamaan, että EU:n jäsenvaltioiden talouskehitys pysyy jokseenkin samanlaisena, erityisesti euroalueella. Lisäksi sopimuksella halutaan estää jäsenvaltioita toteuttamasta toimia, jotka edistäisivät yksinomaan niiden omaa taloutta muiden kustannuksella. Vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään kahdesta pääperiaatteesta: (ennakoitu tai toteutunut) alijäämä ei saa olla suurempi kuin -3 % BKT:stä, ja velan suhde BKT:hen ei saa olla suurempi kuin 60 % (tai se pitäisi pyrkiä laskemaan kyseiselle tasolle). Vakaus- ja kasvusopimuksen merkitys kasvoi huomattavasti vuonna 2011, samoin kuin EU:n talouden ohjaus ja hallinta ylipäätään.

Jäsenvaltiot toimittavat Euroopan komissiolle vuosittain yksityiskohtaisia tietoja talouspolitiikastaan ja julkisen taloutensa tilasta. Euroalueeseen kuuluvat maat toimittavat tiedot vakausohjelmien ja muut jäsenvaltiot lähentymisohjelmien muodossa. Euroopan komissio arvioi, ovatko toimintalinjat sovittujen taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden mukaisia, ja katsoessaan alijäämän olevan muodostumassa suhteettoman suureksi se voi antaa varoituksen. Varoitus voi johtaa neuvoston päätelmään liiallisesta alijäämästä, jolloin asetetaan määräaika alijäämän korjaamiseksi.