Archive:Vähimmäispalkkatilastot

Tiedot tammikuulta 2013. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta.

Kartta 1: Vähimmäispalkat EU:ssa, Kroatiassa, EFTA-maissa ja ehdokasmaissa, tammikuu 2013, euroa

Kuvio 1: Vähimmäispalkat EU:n jäsenvaltioissa, Kroatiassa, Turkissa ja USA:ssa, tammikuu 2013, euroa
Lähde: Eurostat (earn_mw_cur)

Kuvio 2: Vähimmäispalkat EU:n jäsenvaltioissa, Kroatiassa, Turkissa ja USA:ssa, tammikuu 2013, ostovoimastandardeina (vuoden 2011 OVS:t)
Lähde: Eurostat (earn_mw_cur)

Kuvio 3: Vähimmäispalkat osuutena keskimääräisistä bruttomääräisistä kuukausiansioista (Nace Rev.2, pääluokat B–S) EU:n jäsenvaltioissa, Kroatiassa, Turkissa ja USA:ssa, 2011
Lähde: Eurostat (earn_mw_avgr2)

Tästä artikkelista käy ilmi, kuinka paljon kansallisessa lainsäädännössä tai kansallisilla alojenvälisillä sopimuksilla vahvistetut vähimmäispalkat vaihtelevat Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioissa ja euroalueella. Lisäksi siinä vertaillaan tilannetta Kroatian, Turkin ja Yhdysvaltojen (USA) lukuihin.

Eurostatin julkaisemissa tilastoissa viitataan kansallisiin kuukausittaisiin vähimmäispalkkoihin. Yleensä kansallista vähimmäispalkkaa sovelletaan kaikkiin palkansaajiin tai vähintäänkin suurimpaan osaan koko maan palkansaajista. Vähimmäispalkat ovat bruttopalkkoja eli palkoista ei ole vähennetty tuloveroa eikä sosiaaliturvamaksuja. Tällaiset verot ja maksut vaihtelevat eri maissa. Jäsenvaltioissa sovellettava vähimmäispalkka pannaan täytäntöön lainsäädännössä tavallisesti työmarkkinaosapuolten kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen tai suoraan kansallisella toimialojen välisellä sopimuksella.

Eurostat julkaisee kansalliset vähimmäispalkat puolivuosittain. Ne kuvastavat tilannetta kunkin vuoden 1. tammikuuta ja 1. heinäkuuta. Tästä syystä vähimmäispalkkoihin kyseisten kahden päivämäärän välillä tehdyt muutokset näkyvät vasta seuraavassa puolivuotisessa julkistuksessa. Lisätietoja on saatavilla seuraavalla verkkosivulla ESMS metadata file (englanniksi).

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Tammikuussa 2013 EU:n 27:stä jäsenvaltiosta 20:ssä (Belgia, Bulgaria, Tšekki, Viro, Irlanti, Kreikka, Espanja, Ranska, Latvia, Liettua, Luxemburg, Unkari, Malta, Alankomaat, Puola, Portugali, Romania, Slovenia, Slovakia ja Yhdistynyt kuningaskunta) sekä Kroatiassa ja Turkissa oli voimassa kansallista lainsäädäntöä, jonka mukaan vähimmäispalkka määritetään säädöksellä tai kansallisella alojenvälisellä sopimuksella

Kuukausittaiset vähimmäispalkat vaihtelivat merkittävästi Romanian 157 eurosta Luxemburgin 1 874 euroon. Kun erot mukautetaan hintaeroihin, jäsenvaltioiden väliset erot pienenevät kokoluokasta 1:12 (euroina) kokoluokkaan 1:6 ostovoimastandardeina (OVS). Skaalan ääripäissä olivat Romania (274 OVS/kuukausi) ja Luxemburg (1 524 OVS/kuukausi).

Lakisääteisten vähimmäispalkkojen vaihtelu

Tammikuussa 2013 lakisääteiset vähimmäispalkat vaihtelivat 157 eurosta 1 874 euroon bruttona kuukaudessa

Kuviossa 1 esitetään vähimmäispalkat euroina EU:n jäsenvaltioissa, Kroatiassa, Turkissa ja USA:ssa tammikuussa 2013. Jäsenvaltioiden vähimmäispalkat vaihtelivat 157 eurosta (Romania) 1 874 euroon (Luxemburg).

Mukana olevat 20 jäsenvaltiota sekä Kroatia, Turkki ja USA voidaan jakaa vähimmäispalkkatason mukaan kolmeen ryhmään (palkkatiedot 1. tammikuuta 2013).

Ensimmäiseen ryhmään kuuluu 11 maata, joissa on pienimmät vähimmäispalkat, 100–500 euroa kuukaudessa: Romania, Bulgaria, Latvia, Liettua, Tšekki, Viro, Slovakia, Unkari, Kroatia, Puola ja Turkki.

Toiseen ryhmään kuuluu viisi jäsenvaltiota (Portugali, Kreikka, Malta, Espanja ja Slovenia) ja USA, joissa vähimmäispalkat ovat keskitasoa ja vaihtelevat yli 500 eurosta hieman alle 1 000 euroon kuukaudessa.

Kolmas ryhmä koostuu kuudesta jäsenvaltiosta (Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Irlanti, Alankomaat, Belgia ja Luxemburg), joissa vähimmäispalkka oli yli 1 200 euroa kuukaudessa.

On kuitenkin syytä huomata, että euroalueeseen kuulumattomien maiden (8 jäsenvaltiota, Kroatia ja Turkki ensimmäisessä ryhmässä sekä Yhdistynyt kuningaskunta ja USA) osalta euroina ilmaistujen vähimmäispalkkojen tasoon ja sijoitukseen vaikuttavat sekä vähimmäispalkkojen määrä kansallisessa valuutassa että valuuttakurssit.

Vähimmäispalkat ostovoimapariteetteina

Ero on selvästi pienempi, kun vähimmäispalkat ilmaistaan ostovoimastandardeina

Kuviossa 2 vertaillaan vähimmäispalkkoja ottamalla huomioon maiden hintatasojen erot ja laskemalla kotitalouksien kulutusmenojen ostovoimapariteetit (OVP).

Ostovoimastandardeina ilmaistuna jäsenvaltioiden bruttovähimmäispalkat vaihtelivat 274 OVS:stä (Romania) 1 524 OVS:ään (Luxemburg).

Kuten voi arvata, mukautus hintatasoon pienentää maiden välisiä eroja. Vaikka euromääräinen vähimmäispalkka (kuvio 1) vaihteli 157 eurosta 1 874 euroon tammikuussa 2013 (suhde noin 1:12), vähimmäispalkka ostovoimastandardeina (kuvio 2) vaihteli välillä 243 ja 1 524 (suhde noin 1:6). Ryhmään 1 kuuluvissa maissa, joissa vähimmäispalkat olivat suhteellisen pienet, on myös alempi hintataso ja siten ostovoimastandardeina ilmaistu vähimmäispalkka on korkeampi. Toisaalta ryhmään 3 kuuluvissa maissa, joissa vähimmäispalkat ovat euromääräisesti suuremmat, on myös korkeammat hinnat, minkä vuoksi ostovoimastandardeina ilmaistut vähimmäispalkat ovat suhteellisesti alemmat. Myös erot näiden kolmen ryhmän välillä tasaantuvat, kun vähimmäispalkkoja tarkastellaan ostovoimastandardeina.

Kun verrataan euromääräisten ja ostovoimastandardeina ilmaistujen kuukausittaisten vähimmäispalkkojen suuruusjärjestystä, suurimmat erot nähdään Viron, Liettuan, Puolan ja Portugalin kohdalla: kaikki siirtyvät kaksi sijaa. Myös monien muiden maiden sijoitus muuttuu, mutta vain yhdellä sijalla (Belgia, Irlanti, Espanja, Ranska, Unkari, Malta, Alankomaat ja Kroatia). Ostovoimastandardeina ilmaistut kuukausittaiset vähimmäispalkat jaottelevat maat samoihin ryhmiin kuin euromääräisesti ilmaistut vähimmäispalkat lukuun ottamatta Unkaria, Puolaa, Kroatiaa ja Turkkia, jotka siirtyvät ryhmästä 1 (alhaiset palkat) ryhmään 2 (keskitason palkat), sekä USA:ta, joka siirtyy ryhmästä 2 (keskitason palkat) ryhmään 3 (korkeammat palkat).

Vähimmäispalkka suhteessa keskimääräisiin bruttomääräisiin kuukausiansioihin

Vuonna 2011 vähimmäispalkkataso oli 30–50 % keskimääräisistä bruttoansioista teollisuudessa, rakentamisessa ja palvelualalla (lukuun ottamatta kotitalouksien toimintaa työnantajina sekä kansainvälisten organisaatioiden ja toimielinten toimintaa)

Kun vähimmäispalkkoja tarkastellaan suhteessa keskimääräisiin bruttomääräisiin kuukausiansioihin teollisuudessa, rakentamisessa ja palvelualalla (lukuun ottamatta kotitalouksien toimintaa työnantajina sekä kansainvälisten organisaatioiden ja toimielinten toimintaa, Euroopan yhteisön tilastollinen toimialaluokitus NACE Rev. 2 pääluokat B–S, kuvio 3), suurimmat luvut saadaan Kreikalle (50,2 %), Turkille (vuonna 2010) (50,0 %) ja Slovenialle (49,0 %), joita seuraavat Ranska (vuonna 2010) ja Malta (molemmissa 47,4 %) sekä Luxemburg (46,7 %). Alhaisimmat luvut saatiin USA:ssa, Tšekissä, Virossa ja Espanjassa, joissa vähimmäispalkat olivat alle 35 % keskimääräisistä kuukausittaisista bruttoansioista.

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Lakisääteiset vähimmäispalkat

Jäsenvaltioissa sovellettava vähimmäisperuspalkka määritetään tunti-, viikko- tai kuukausipalkkana, ja tämä vähimmäispalkka pannaan täytäntöön lainsäädännössä (hallituksen toimesta) tavallisesti työmarkkinaosapuolten kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen tai suoraan kansallisella toimialojen välisellä sopimuksella. Kansallista vähimmäispalkkaa sovelletaan tavallisesti maan kaikkiin palkansaajiin tai vähintäänkin suurimpaan osaan heistä. Se ilmaistaan bruttopalkkana.

Eurostatin julkaisemissa vähimmäispalkkatilastoissa vähimmäispalkoilla tarkoitetaan kuukausittaisia kansallisia vähimmäispalkkoja, ja tiedot julkaistaan joka vuosi 1. tammikuuta ja 1. heinäkuuta. Niiden maiden kohdalla, joissa kansallista vähimmäispalkkaa ei määritetä kuukausittaisena (vaan esim. tunti- tai viikkopalkkana), määrät muunnetaan kuukausittaisiksi näiden maiden toimittamilla muuntokertoimilla seuraavasti:

Irlanti: (tuntipalkka x 39 tuntia x 52 viikkoa) / 12 kuukautta;
Ranska: tammikuusta 1999 tammikuuhun 2005: (tuntipalkka x 39 tuntia x 52 viikkoa) / 12 kuukautta; heinäkuusta 2005: (tuntipalkka x 35 tuntia x 52 viikkoa) / 12 kuukautta;
Malta: (viikkopalkka x 52 viikkoa) / 12 kuukautta;
Yhdistynyt kuningaskunta: (tuntipalkka x kokopäiväisten palkansaajien palkallisten työtuntien keskiarvo viikossa kaikilla aloilla x 52,18 viikkoa) / 12 kuukautta;
USA: (tuntipalkka x 40 tuntia x 52 viikkoa) / 12 kuukautta.

Silloin kun vähimmäispalkkaa maksetaan useammalta kuin 12 kuukaudelta vuodessa (kuten Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa, joissa palkkaa maksetaan 14 kuukaudelta), tietoja on mukautettu näiden maksujen huomioon ottamiseksi.

Vähimmäispalkkaa koskevat tiedot toimitetaan Eurostatille kansallisessa valuutassa. Euroalueen ulkopuolisten maiden vähimmäispalkkoja koskevat, kansallisessa valuutassa olevat tiedot muunnetaan euroiksi kuukausittaisella keskimääräisellä valuuttakurssilla, joksi valitaan edellisen kuukauden kurssi (esim. joulukuun 2012 valuuttakurssia käytettiin tammikuun 1. päivän vähimmäispalkkatilastoihin vuonna 2013).

Maiden välisten hintaerojen vaikutusten poistamiseksi käytetään erityisiä muuntokertoimia, joita kutsutaan ostovoimapariteeteiksi (OVP). Kunkin maan kotitalouksien kulutusmenojen ostovoimapariteetteja käytetään muunnettaessa kansallisessa valuutassa ilmoitetut kuukausittaiset vähimmäispalkat (euroalueen maiden euromääräinen sarja) yhteiseksi keinotekoiseksi yksiköksi, joka tunnetaan nimellä ostovoimastandardi (OVS). Jos esimerkiksi vuoden 2013 OVP:t eivät ole vielä saatavilla, käytetään edellisen vuoden lukuja ja sarjat päivitetään, kun vuoden 2013 OVP:t ovat käytettävissä.

Maat, joista ei kerätä tietoja

Saksassa, Kyproksessa ja entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa on lakisääteiset vähimmäispalkat, joita ei sovelleta kaikkiin palkansaajiin tai suurimpaan osaan heistä, vaan ainoastaan tiettyihin työntekijäryhmiin, jotka määritetään esimerkiksi alojen tai ammattien mukaan. Näitä tietoja ei oteta tiedonkeruussa huomioon. Ulkopuolelle jäävät myös maat, joissa ei ole lakisääteistä kansallista vähimmäispalkkaa: Tanska, Italia, Itävalta, Suomi, Ruotsi, Islanti, Norja ja Sveitsi. Näissä maissa palkat määritetään työmarkkinaosapuolten neuvotteluilla, yritysten tasolla tai yksittäisin sopimuksin. Alakohtaisia sopimuksia sovelletaan yleensä laajasti ja kaikkiin, ja käytännössä niissä määritetään vähimmäispalkat.

Kuukausittaiset vähimmäispalkat osuutena keskimääräisistä kuukausiansioista

Kuukausittaisia bruttoansioita koskevat tiedot, joita käytetään tämän indikaattorin laskennassa, sisältävät rahamääräiset korvaukset, joista ei ole vähennetty palkansaajalta kannettavia työnantajan pidättämiä veroja eikä sosiaaliturvamaksuja, ja ne koskevat vain kullakin palkanmaksujaksolla maksettuja bruttoansioita. Mukaan ei lasketa niin sanottuja muita kuin vakiomaksuja, kuten 13. ja 14. kuukauden palkkaa ja lomarahoja. Tämä määritelmä onansiorakennetutkimuksen (SES) mukainen.

Tiedot kerätään Nace Rev. 2:n pääluokkien B–S (teollisuus, rakentaminen ja palvelut lukuun ottamatta kotitalouksien toimintaa työnantajina sekä kansainvälisten organisaatioiden ja toimielinten toimintaa) kaikenkokoisista yrityksistä ja kaikista kokopäiväisistä palkansaajista. Viitearvona on vuotuinen keskiarvo (jos se ei ole saatavilla, käytetään tiettyä kuukautta).

Taustaa

Eurostatin julkaisemissa vähimmäispalkkatilastoissa vähimmäispalkoilla tarkoitetaan kuukausittaisia kansallisia vähimmäispalkkoja. Kansallista vähimmäispalkkaa sovelletaan tavallisesti maan kaikkiin palkansaajiin tai vähintäänkin suurimpaan osaan heistä.

Vähimmäispalkat ovat bruttomääräisiä eli niistä ei ole vähennetty tuloveroja eikä sosiaaliturvamaksuja. Tällaiset verot ja maksut vaihtelevat eri maissa. Jäsenvaltioissa sovellettava vähimmäispalkka pannaan täytäntöön lainsäädännössä tavallisesti työmarkkinaosapuolten kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen tai suoraan kansallisella toimialojen välisellä sopimuksella.