Demokratian ja avoimuuden lisääminen EU:ssa

Lissabonin sopimuksessa vahvistetaan kolme EU:n toimintaa ohjaavaa demokratian periaatetta:

• Demokraattinen tasa-arvo – EU:n toimielinten on kohdeltava kansalaisia yhdenvertaisesti
• Edustuksellinen demokratia – Euroopan parlamentin roolia ja kansallisten parlamenttien asemaa päätöksenteossa on lisättävä
• Osallistuva demokratia – kansalaisten ja EU:n toimielinten keskinäistä vuorovaikutusta on kehitettävä esimerkiksi antamalla mahdollisuus kansalaisaloitteisiin.

Tämän lisäksi Lissabonin sopimus selkiyttää jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin suhteita.

Euroopan parlamentille enemmän valtaa

Euroopan parlamentin jäsenet, jotka valitaan yleisillä välittömillä vaaleilla joka viides vuosi, edustavat jäsenvaltioiden kansalaisia. Parlamentin valtuuksia on vähitellen lisätty jokaisen uuden EU-perussopimuksen myötä. Lissabonin sopimus seuraa tätä kehityslinjaa ja lisää Euroopan parlamentin toimivaltaa lainsäädännön, talousarvion ja kansainvälisten sopimusten suhteen.

Lainsäädännössä yhteispäätösmenettelyä (jota kutsutaan "tavalliseksi lainsäätämisjärjestykseksi") aletaan noudattaa yhä useammalla alalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että parlamentti saa todellista lainsäädäntövaltaa yhtä paljon kuin neuvosto tietyillä aloilla, joita se ei tähän mennessä ole käsitellyt tai joilla sitä on vain kuultu. Näitä ovat esimerkiksi laillinen maahanmuutto, yhteistyö rikosoikeuden alalla (Eurojust, rikosten ehkäisy, rikoslainsäädännön ja rangaistuskäytäntöjen lähentäminen), poliisiyhteistyö (Europol) sekä kauppapolitiikan ja yhteisen maatalouspolitiikan tietyt säädökset. Näin Euroopan parlamentti käsittelee lähes kaikkia lainsäädäntöaloitteita.

Talousarvion suhteen Lissabonin sopimuksessa vahvistetaan vallitseva monivuotiseen rahoituskehykseen perustuva käytäntö. Vastaisuudessa parlamentin on annettava monivuotiselle rahoituskehykselle hyväksyntänsä. Lisäksi Lissabonin sopimuksen mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät yhdessä kaikista menoista. Aiempi erottelu niin sanottuihin pakollisiin menoihin (esimerkiksi suorat maataloustuet) ja ei-pakollisiin menoihin lopetetaan. Uudistus tasapainottaa parlamentin ja neuvoston suhdetta EU:n talousarvion hyväksyntämenettelyssä.

Lissabonin sopimuksen mukaan Euroopan parlamentin on myös hyväksyttävä kaikki kansainväliset sopimukset, jotka koskevat tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisia aloja.

Kansallisten parlamenttien rooli korostuu

Lissabonin sopimus vahvistaa kansallisten parlamenttien roolia. Ne eivät voi ottaa itselleen EU:n omien toimielinten toimivaltaan kuuluvia tehtäviä, mutta ne voivat kuitenkin osallistua aiempaa suuremmassa määrin EU:n toimintaan. Lissabonin sopimuksessa esitetään selvästi kansallisten parlamenttien oikeudet ja velvollisuudet EU:n toiminnassa esimerkiksi tietojen saannin, toissijaisuusperiaatteen valvonnan sekä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen arviointimenettelyjen ja perussopimusten tarkistusmenettelyn osalta.

Lissabonin sopimus uudistaa ennen muuta juuri toissijaisuusperiaatteen valvontaa. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti EU:n tason toimiin ryhdytään vain silloin, kun ne ovat tehokkaampia kuin kansallisen tason toimet. Poikkeuksena tästä ovat alat, joilla EU:lla on yksinomainen toimivalta. Mikä tahansa kansallinen parlamentti voi ilmoittaa, miksi se ei pidä jotakin ehdotusta tämän periaatteen mukaisena. Tällöin on kaksi vaihtoehtoa:

• jos kansallisista parlamenteista kolmasosa pitää komission tekemää ehdotusta toissijaisuusperiaatteen vastaisena, komission on tarkasteltava ehdotustaan uudestaan. Komissio voi päättää olla muuttamatta ehdotusta, muuttaa sitä tai peruuttaa sen.
• jos kansallisista parlamenteista yli puolet pitää komission ehdotusta toissijaisuusperiaatteen vastaisena ja jos komissio kuitenkin päättää olla muuttamatta ehdotustaan, käynnistyy erityismenettely. Komission on esitettävä perustelunsa, ja Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät joko jatkaa lainsäädäntömenettelyä tai lopettaa sen.

Avoimuus ministerineuvostossa

Lissabonin sopimuksen mukaan sekä kansalliset parlamentit että kansalaiset voivat vastaisuudessa saada tietoa jäsenvaltioiden edustajien neuvostossa tekemistä päätöksistä heti, sillä lainsäädäntöasioiden käsittely neuvostossa tulee julkiseksi.

Lisää osallistuvaa demokratiaa

EU:n kansalaisilla on jo entuudestaan monia keinoja ja mahdollisuuksia saada tietoa EU:n toiminnasta ja osallistua siihen. Nyt heillä on mahdollisuus myös tehdä kansalaisaloite. Jos yhteensä miljoona kansalaista useista eri jäsenvaltioista tekee aloitteen EU:n toimivaltaan kuuluvalta alalta, komission on tehtävä aloitteen mukainen ehdotus. Kansalaisaloitteen käytännön säännöt täsmentävä lainsäädäntö annetaan lähitulevaisuudessa.

Lissabonin sopimuksessa painotetaan myös kuulemismenettelyn merkitystä. Vuoropuhelu järjestöjen, kansalaisyhteiskunnan, työmarkkinaosapuolten ja sekä uskonnollisten että ei-uskonnollisten järjestöjen kanssa on tärkeää.

Unionin ja jäsenvaltioiden väliset suhteet

Lissabonin sopimuksessa täsmennetään, kuka EU:ssa ja jäsenvaltioissa on toimivaltainen milläkin alalla. Se siis vastaa kysymykseen "kuka tekee EU:ssa mitä?" Sopimuksessa toimivalta jaetaan kolmeen luokkaan:

• yksinomainen toimivalta: unionilla on yksinomainen lainsäädäntövalta esimerkiksi tulliliiton, yhteisen kauppapolitiikan ja kilpailupolitiikan kaltaisilla aloilla,
• tuki-, yhteensovitus- ja täydennystoimet: unioni voi tukea jäsenvaltioiden toimia esimerkiksi rahallisesti muun muassa koulutuksen, kulttuurin ja teollisuuden alalla,
• jaettu toimivalta: unioni ja jäsenvaltiot jakavat lainsäädäntövallan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti esimerkiksi ympäristöön, liikenteeseen ja kuluttajien suojeluun liittyvissä kysymyksissä.

EU:hun liittyneet maat ovat unionin jäseniä omasta tahdostaan. Lissabonin sopimus tarjoaa mahdollisuuden vapaaehtoiseen eroamiseen unionista.