Archive:Alueelliset koulutustilastot

Tiedot helmikuulta 2012. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Avaintaulukot ja Tietokanta..

Image:Participation_rates_of_four_year-olds_in_pre-primary_and_primary_education_(ISCED_levels_0_and_1),_by_NUTS_2_regions,_2010_(1)_(%_of_four_year-olds).png|thumb|left|100pxGlossary:Education|Koulutus]], ammatillinen koulutus ja elinikäinen oppiminen ovat keskeisessä asemassa Euroopan unionin (EU) taloutta ja sosiaalikysymyksiä koskevissa strategioissa. Tässä artikkelissa tarkastellaan Eurostatin alueellisia tilastoja, jotka koskevat osallistumista koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen sekä koulutustasoja. Näitä indikaattoreita voidaan käyttää tarkasteltaessa alueellista edistymistä viitetavoitteisiin nähden. Koulutus on yksi viidestä peruspilarista, joihin Euroopan kasvustrategia eli Eurooppa 2020 -strategia perustuu.

Kartta 1: Nelivuotiaiden osallistuminen esiasteen ja alemman perusasteen koulutukseen (ISCED-tasot 0 ja 1), NUTS 2 alueittain, 2010 (1)
(% nelivuotiaista) – Lähde: Eurostat (educ_regind)

Kartta 2: 17-vuotiaat opiskelijat kaikilla koutustasoilla (ISCED-tasot 0–6), NUTS 2 alueittain, 2010 (1)
(% 17-vuotiaista) – Lähde: Eurostat (educ_regind)

Kartta 3: Opintonsa keskeyttäneet, NUTS 1 alueittain, 2010 (1)
(% 18–24-vuotiaista) – Lähde: Eurostat (edat_lfse_16)

Kartta 4: Korkea-asteen opiskelijoiden kokonaismäärä (ISCED-tasot 5 ja 6), prosenttiosuutena 20–24-vuotiaista, NUTS 2 -alueittain, 2010 (1)
(%) – Lähde: Eurostat (educ_regind)

Kartta 5: 30–34-vuotiaat korkea-asteen koulutuksen (ISCED-tasot 5 ja 6) suorittaneet, NUTS 1 alueittain, 2010 (1)
(% 30–34-vuotiaista) – Lähde: Eurostat (edat_lfse_12)

Kartta 6: 25–64-vuotiaat korkea-asteen koulutuksen (ISCED-tasot 5 ja 6) suorittaneet, NUTS 2 alueittain, 2010 (1)
(% 25–64-vuotiaista) – Lähde: Eurostat (edat_lfse_11)

_Toc_

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

EU-27:ä koskevista vuoden 2009 luvuista käy ilmi, että tavanomaisessa koulutusjärjestelmässä opiskelevien määrä kaikilla koulutustasoilla perusasteen koulutuksesta tutkijakoulutusasteeseen (esiasteen koulutusta lukuun ottamatta) oli noin 93 miljoonaa. Lisäksi EU-27:ssä oli esiasteen koulutuksen piirissä 14,6 miljoonaa lasta.

Nelivuotiaiden osallistuminen koulutukseen

Lakisääteinen koulun aloittamisikä vaihtelee jäsenvaltioittain. Pohjois-Irlannissa (Yhdistynyt kuningaskunta) oppivelvollisuuskoulutus alkaa neljävuotiaana. Muilla EU:n alueilla se vaihtelee viiden ja seitsemän ikävuoden välillä. Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa esiopetukseen osallistuminen on vapaaehtoista.

Eurooppa 2020 -strategiassa korostetaan pienten lasten koulutukseen osallistumisasteen nostamista, jotta he voisivat valmistautua oppivelvollisuuskoulutukseen. Yksi strategian yleistavoitteista on nostaa esiopetukseen osallistuvien lasten osuus vähintään 95 %:iin vuoteen 2020 mennessä.

Kartasta 1 käy ilmi, että koko EU-27:ssä 90,5 % nelivuotiaista osallistui esiasteen tai alemman perusasteen koulutukseen vuonna 2009. EU:ssa oli 48 aluetta, joilla 99 % nelivuotiaista osallistui esiasteen tai alemman perusasteen koulutukseen vuonna 2010. Useimmat näistä alueista sijaitsivat Ranskassa (18 NUTS 2 -aluetta), Espanjassa (11 aluetta), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (seitsemän NUTS 1 -aluetta), Belgiassa (viisi aluetta) ja Italiassa (neljä aluetta). Tämän tason yläpuolella oltiin myös Alankomaissa (kansallinen taso) sekä yhdellä alueella niin Tanskassa kuin Itävallassakin. Nelivuotiaiden osallistuminen koulutukseen oli yleisesti korkealla tasolla Belgiassa, Tanskassa, Saksassa, Espanjassa, Ranskassa, Italiassa, Luxemburgissa, Unkarissa, Maltassa, Alankomaissa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Skotlantia lukuun ottamatta) sekä Islannissa ja Norjassa. Sitä vastoin Kreikassa ja Irlannissa sekä useimmilla alueilla Puolassa ja Suomessa alle 70 % nelivuotiaista osallistui koulutukseen. Näin oli myös Sveitsissä, Kroatiassa, entisen Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa ja kaikilla Turkin alueilla.

17-vuotiaat opiskelijat

17-vuotiaiden opiskelijoiden määrä (kaikilla tasoilla) EU-27:ssä vuonna 2009 oli 5,2 miljoonaa, eli 88,3 % 17-vuotiaiden koko ikäryhmästä. 17 vuoden ikä on merkittävä, sillä juuri silloin nuori joutuu yleensä valitsemaan, haluaako hän jatkaa yleissivistävän koulutuksen piirissä, siirtyä ammatilliseen koulutukseen vai etsiä työtä. 17-vuotiaiden koulutukseen osallistuvien määrä suhteessa 17-vuotiaiden koko ikäryhmään oli yli 80 % suurimmassa osassa EU:n alueista samoin kuin kartassa 2 esitetyissä kolmansissa maissa. Tämä tarkoittaa sitä, että syystä tai toisesta monet tämänikäiset nuoret jatkoivat koulutusjärjestelmän piirissä vielä oppivelvollisuusiän päättymisen jälkeenkin. Monilla alueilla koulutukseen osallistuvien 17-vuotiaiden määrä oli suurempi kuin kyseisellä alueella asuvien 17-vuotiaiden määrä. Tämä voi johtua muun muassa siitä, että muualla asuvat opiskelijat liikkuvat alueellisten rajojen yli voidakseen opiskella toisella alueella (tai toisessa maassa) sijaitsevassa laitoksessa, joka tarjoaa tietyn kurssin tai koulutusohjelman.

Vuonna 2010 23:lla EU:n alueella vähemmän kuin neljä viidestä 17-vuotiaasta jatkoi opintojaan. Monet näistä alueista sijaitsivat Itä-Euroopassa – seitsemän Romaniassa ja kaksi Bulgariassa. Suhteellisen alhaiset määrät kirjattiin myös saarialueilla Illes Balearsilla (Espanja), Maltassa ja Açoresilla (Portugali). Alhaiset määrät kirjattiin myös neljällä alueella Pohjois-Italiassa (autonomiset maakunnat Bolzano/Bozen ja Trento sekä Lombardia ja Valle d 'Aosta/Vallée d'Aoste), kolmella NUTS 1 -alueella Yhdistyneessä kuningaskunnassa (East Midlands, Yorkshire and the Humber sekä Wales). Neljässä muussa maassa kirjattiin kussakin yksi alue, jossa alle 80 % 17-vuotiaista jatkoi opintojaan. Nämä olivat Province/Provincie Vlaams-Brabant Belgiassa (2007), Strední Cechy Tšekissä, Guyana Ranskassa ja Niederösterreich Itävallassa. On huomattava, että jotkut opiskelijat, joiden kotipaikka on tietyllä alueella, voivat joutua siirtymään (tai he voivat haluta siirtyä) toiselle alueelle (tai esimerkiksi Maltan kohdalla toiseen maahaan) voidakseen jatkaa opintojaan.

Opintonsa keskeyttäneet

Opintonsa keskeyttäneitä koskeva indikaattori ilmoittaa niiden 18–24-vuotiaiden prosenttiosuuden, jotka eivät ole saattaneet päätökseen muuta koulutusta kuin ylemmän perusasteen koulutuksen ja jotka eivät sillä hetkellä osallistu jatkokoulutukseen: EU-27:ssä 14,1 % 18–24-vuotiaista luokiteltiin vuonna 2010 opintonsa keskeyttäneisiin. Miesten osuus (16,0 %) opintonsa keskeyttäneistä oli hiukan suurempi kuin naisten (12,1 %).

Kartasta 3 käy ilmi, että opintonsa keskeyttäneiden osuus vaihteli suuresti EU:ssa vuonna 2010. 26:lla NUTS 1 -alueella enintään 10 % 18–24-vuotiaasta väestöstä luokiteltiin opintonsa keskeyttäneiksi. Nämä alueet olivat siten jo saavuttaneet yhden Eurooppa 2020 -strategian tavoitteen. Ne sijaitsivat 15:ssä eri jäsenvaltioissa, muun muassa Tšekissä, Liettuassa, Luxemburgissa, Slovakiassa ja Sloveniassa (jotka kaikki muodostuvat yhdestä NUTS 1 -tason alueesta). Eniten tällaisia alueita oli Puolassa (kaikki kuusi Puolan aluetta), Saksassa (kolme aluetta) ja Itävallassa (kaikki kolme Itävallan aluetta), Ranskassa ja Ruotsissa (molemmissa yksi alue). Alhaisin opintonsa keskeyttäneiden osuus kirjattiin Poludniowyn alueella (Puola), 3,8 %.

14:llä NUTS 1 -alueella opintonsa keskeyttäneiden osuus oli yli 20 % 18–24-vuotiaista. Nämä alueet olivat kuudessa eri jäsenvaltioissa, etenkin Etelä-Euroopassa. Tällaisia alueita olivat kuusi seitsemästä Espanjan alueesta, Portugalin kaikki kolme aluetta, kaksi Etelä-Italian aluetta ja yksi Kreikan, yksi Maltan (koko maa NUTS 1 -tasoa) ja yksi Romanian alue. Suurin opintonsa keskeyttäneiden osuus kirjattiin kolmella saarialueella eli Portugalin saarialueilla Açoresilla ja Madeiralla sekä Maltassa. On huomattava, että virallisesti vanhempiensa luona asuvat nuoret voivat opiskella mantereella tai toisessa maassa. Tätä indikaattoria onkin tulkittava varovaisesti, sillä suuri osa opiskelijoista muuttaa pois omalta alueeltaan opiskellakseen muualla.

Korkea-asteen opiskelijat

Korkea-asteen koulutuksella tarkoitetaan koulutusta, jota annetaan yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa, teknillisissä korkeakouluissa ja muissa oppilaitoksissa, joissa voi suorittaa akateemisen loppututkinnon tai ammattitutkinnon. Vuonna 2009 (lukuvuosi 2008/2009) korkea-asteen opiskelijoiden määrä EU-27:ssä oli 19,5 miljoonaa eli 61,3 % koko 20–24-vuotiaiden ikäryhmästä.

Kartasta 4 käy ilmi korkea-asteen opiskelijoiden määrä kullakin alueella suhteessa kyseisen alueen 20–24-vuotiaisiin. Tämä antaa kuvan siitä, miten houkutteleva alue on korkea-asteen opiskelijoille. On huomattava, että opiskelijat eivät välttämättä asu sillä alueella, jolla he opiskelevat. Tietyillä alueilla luvut ovat erittäin korkeat (erityisesti niillä joilla arvo on yli 100 %), koska niillä on suuria yliopistoja tai muita korkea-asteen oppilaitoksia. Näin ollen nämä korkeat luvut perustuvat siihen, että ne houkuttelevat huomattavan määrän opiskelijoita alueen ulkopuolelta. On syytä huomata myös, että koulutuksen ja oppimisen edistäminen yhteiskunnassa yleisesti johtaa siihen, että korkea-asteen opiskelijat kuuluvat entistä enemmän muuhun ikäryhmään kuin perinteiseen 20–24-vuotiaiden ikäryhmään (jota käytetään nimittäjänä tässä yhteydessä).

Vuonna 2010 niistä 15 alueesta, joilla oli enemmän korkea-asteen opiskelijoita kuin alueella asuvia 20–24-vuotiaita, kymmenen oli pääkaupunkialuetta. Nämä alueet olivat Ilfov–Bukarest (Romania), Praha (Tšekki), Bratislavský kraj (Slovakia), Wien (Itävalta), Zahodna Slovenija (Slovenia), Région de Bruxelles-Capitale/Brussels Hoofdstedelijk Gewest (Belgia, tiedot vuodelta 2008), Mazowieckie (Puola), Attiki (Kreikka), Közép-Magyarország (Unkari) ja Lisboa (Portugali). Yksi niistä muista viidestä alueesta, joilla oli enemmän korkea-asteen opiskelijoita kuin alueella asuvia 20–24-vuotiaita, oli Belgiassa ja neljä Kreikassa – näillä neljällä Kreikan alueella korkea-asteen opiskelijoiden osuus 20–24-vuotiaista oli suurempi kuin pääkaupunkialueella Attikissa. Korkea-asteen opiskelijoita kirjattiin eniten pääkaupunkialueella Bulgariassa, Tanskassa, Irlannissa, Espanjassa, Ranskassa, Italiassa, Suomessa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, joskin näissä maissa osuus oli alle 100 %. Saksa oli ainoa suuri jäsenvaltio, joka oli poikkeus tästä säännöstä. Siellä eniten korkea-asteen opiskelijoita oli Berliinin (67,3 %) sijaan Hampurissa (75,6 %) ja Bremenissä (74,1 %). Alankomaissa korkea-asteen opiskelijoita oli eniten Groningenissa (89,8 %), kun taas Ruotsissa opiskelijoita oli eniten Övre Norrlandissa (97,5 %).

Korkea-asteen tutkinnot

Kartoissa 5 ja 6 esitetään kaksi muuta korkea-asteen koulutukseen liittyvää indikaattoria. Ensimmäisestä käy ilmi suhteellisen nuoren ikäryhmän, 30–34-vuotiaiden koulutustaso, mikä antaa kuvan viime aikoina suoritetuista korkea-asteen tutkinnoista. Toisessa tarkastellaan 25–64-vuotiaiden ikäryhmää. Siitä saa tietoja siitä, kuinka suurella osalla työikäisestä väestöstä on korkea-asteen tutkinto.

Koko EU-27:ssä hieman yli kolmannes (33,6 %) 30–34-vuotiaista oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon vuonna 2010. Nämä luvut tukevat oletusta, että osallistuminen korkea-asteen koulutukseen on lisääntynyt EU:n väestön parissa. Tämä kehityssuuntaus on yhden Eurooppa 2020 -strategian tavoitteen mukainen eli sen, että vuoteen 2020 mennessä vähintään 40 % 30–34-vuotiaista on suorittanut korkea-asteen tutkinnon.

Kartta 5 osoittaa, että vuonna 2010 28:lla jäsenvaltioiden alueella (91:stä NUTS 1 -alueesta, joilta on käytettävissä tietoja) yli neljä kymmenestä 30–34-vuotiaasta oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Osuus oli yli 40 % myös Norjassa, Sveitsissä ja Islannissa. Sen sijaan yhdeksällä alueella vähemmän kuin yksi viidestä 30–34-vuotiaasta oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Kolme näistä yhdeksästä alueesta sijaitsi Romaniassa – jossa sijaitsi myös Macroregiunea doin alue, jolla oli vähiten korkea-asteen tutkinnon suorittaneita (14,3 %). Alueista kolme sijaitsi Italiassa ja Kreikassa, Saksassa ja Unkarissa kummassakin oli yksi tällainen alue. Ehdokasmaissa yhtä aluetta (Turkin Bati Anadolu) lukuun ottamatta kaikilla alueilla osuus oli alle 20 %.

Koska suurin osa 30–34-vuotiaista on päättänyt korkea-asteen opintonsa ennen 30 ikävuottaan, tätä indikaattoria voidaan käyttää myös arvioitaessa alueiden houkuttelevuutta (vetovaikutusta) siltä osin, millaisia työllistymismahdollisuuksia ne tarjoavat valmistuneille. Yli puolet Lontoossa (Yhdistynyt kuningaskunta), Norestessa ja Comunidad de Madridissa (molemmat Espanjassa) ja Île de Francessa (Ranska) asuvista 30–34-vuotiaista oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon.

Kartasta 6 käy ilmi, kuinka suuri osuus 25–64-vuotiaasta väestöstä on suorittanut korkea-asteen tutkinnon (yliopistotutkinto tai vastaava). Alueen väestörakenteella on jonkin verran vaikutusta tähän mittariin, sillä nuoremmilla sukupolvilla on yleensä korkeampi koulutustaso kuin vanhemmilla sukupolvilla. Vuonna 2010 keskimäärin 25,9 % EU-27:n työikäisestä väestöstä (25–64-vuotiaat) oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon.

EU:ssa oli 14 NUTS 2 -aluetta (yhteensä 266:sta alueesta), joilla yli 40 % 25-64-vuotiaasta väestöstä oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Viisi näistä alueista sijaitsi Yhdistyneessä kuningaskunnassa (neljä Lontoossa tai sen ympärillä ja viides Koillis-Skotlannissa, jossa asiaan vaikuttaa Pohjanmeren öljyn ja kaasun hyödyntäminen) ja kolme Belgiassa (Belgian pääkaupunkialue ja sen ympäristö). Muut alueet olivat Tanskan, Ruotsin, Suomen ja Espanjan pääkaupunkialueet sekä País Vasco (Espanja) ja Utrecht (Alankomaat). EU:n ulkopuolisista maista Oslossa (Norja) ja Zürichissä (Sveitsi) niin ikään yli 40 % 25–64-vuotiaista oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon.

Toisessa ääripäässä oli 36 aluetta, joilla 15 % tai vähemmän 25–64-vuotiaista oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Näistä alueista 12 aluetta sijaitsi Italiassa (hieman yli puolet kaikista Italian alueista), seitsemän Romaniassa (kaikki muut alueet paitsi pääkaupunkialue Bukarest–Ilfov), kuusi Portugalissa (kaikki muut alueet paitsi pääkaupunkialue Lisboa), neljä Tšekissä, kaksi sekä Kreikassa että Slovakiassa ja yksi Unkarissa ja Itävallassa kussakin. Myös Maltassa (jossa on vain yksi NUTS 2 -alue) osuus oli alle 15 %. Maiden sisällä alueet, joilla korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus työikäisestä väestöstä oli pienin, sijaitsivat usein maaseudulla ja syrjäisillä alueilla – tällaisia alueita olivat esimerkiksi saarialueet Açores (Portugali) ja Valle d’Aosta/Vallée d’Aoste (Italia).

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Koska koulutusjärjestelmän rakenne vaihtelee eri maissa mutta järjestelmiä on voitava vertailla, tarvitaan yhteiset puitteet, joissa määritetään, miten alueelliset, kansalliset ja kansainväliset koulutustilastot ja indikaattorit kerätään, kootaan ja esitetään. Kansainvälinen koulutusluokitus (ISCED) tarjoaa perustan koulutusta koskevien tietojen keruulle. ISCED-97 on vuonna 1997 käyttöön otetun luokituksen voimassa oleva versio, ja siinä luokitellaan kaikki koulutusohjelmat koulutusaloittain ja -tasoittain. Siinä esitetään peruskäsitteet, määritelmät ja -luokitukset. Täydellinen kuvaus on saatavilla UNESCOn tilastoinstituutin (Institute of Statistics) verkkosivustolta.

Eurostatin koulutustilastot kootaan Euroopan tasolla osana yhteisesti hallinnoituja (UOE) tiedonkeruuhankkeita, joihin osallistuvat YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön tilastoinstituutti (UNESCO-UIS) ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD).

Yleensä ikä on ainoa peruste oppivelvollisuuskoulutuksen aloittamiselle. Oppivelvollisuus alkaa useimmissa jäsenvaltioissa viiden tai kuuden vuoden iässä. Tosin Bulgariassa, Baltian maissa, Suomessa ja Ruotsissa oppivelvollisuusikä on seitsemän vuotta kun taas Pohjois-Irlannissa (Yhdistynyt kuningaskunta) se on neljä vuotta. Oppivelvollisuus on yleensä täytetty, kun ylemmän perusasteen koulutus on saatu päätökseen. Joissakin maissa se jatkuu keskiasteen koulutukseen. Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa oppivelvollisuuskoulutus kestää keskimäärin 9–10 vuotta. Oppivelvollisuuskoulutus on pisin Unkarissa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Monet nuoret joutuvat 17-vuotiaana valitsemaan, haluavatko he jatkaa yleissivistävän koulutuksen piirissä, siirtyä ammatilliseen koulutukseen vai etsiä työtä.

Yleensä keskiasteen koulutus alkaa oppivelvollisuuskoulun päättyessä, ja tähän koulutukseen pääsy edellyttää tavallisesti vähintään yhdeksän vuoden kokopäiväisen koulutuksen suorittamista. Yleissivistävään keskiasteen koulutukseen kuuluu opetusohjelmia, joiden suorittamisen jälkeen voi hakeutua korkea-asteen opintoihin. Ammatillisen keskiasteen koulutuksen tarkoitus on lähinnä tutustuttaa opiskelijat työelämään ja valmistaa heitä ammatillisiin ja teknillisiin jatkokoulutusohjelmiin. Tavallisesti opiskelijat aloittavat keskiasteen koulutuksen 15–17 vuoden ikäisinä ja päättävät sen 2–4 vuoden kuluessa. Aloitus- ja päättämisikä sekä ikähaarukka on määritetty kansallisissa koulutusohjelmissa. Tavallisesti korkea-asteen koulutukseen pääsyyn vaaditaan päättötodistus keskiasteen koulutuksesta tai keskiasteen jälkeisestä koulutuksesta, joka ei ole korkea-asteen koulutusta.

Koulutukseen osallistumista koskeviin tilastoihin sisältyy osallistuminen kaikkiin peruskoulutuksen koulutusohjelmiin ja niihin aikuiskoulutuksen koulutusohjelmiin, joiden sisältö on samankaltainen kuin peruskoulutuksen ohjelmissa tai jotka johtavat vastaavanlaisiin kelpoisuuksiin kuin peruskoulutuksen ohjelmat. Oppisopimusohjelmat lasketaan mukaan tilastoihin, lukuun ottamatta täysin työhön perustuvia ohjelmia, jotka eivät ole koulutusviranomaisten valvomia.

Opintonsa keskeyttäneitä koskeva indikaattori ilmoittaa sen 18–24-vuotiaiden osuuden, joka on suorittanut vain ylemmän perusasteen koulutuksen (ISCED 0, 1, 2 ja 3c) ja joka ei jatka opintoja.

Koulutustaso määritellään väestön tietyn ikäryhmän osuudeksi (lukuun ottamatta niitä, jotka eivät vastanneet ylintä suoritettua koulutustasoa koskevaan kysymykseen), joka on suorittanut tietyn koulutustason.

On huomattava, että kartoissa 2 ja 4 sekoitetaan kaksi eri käsitettä, jotka ovat osoittaja eli niiden opiskelijoiden määrä, jotka kirjataan opiskelupaikan mukaan, ja nimittäjä, joka perustuu kotipaikan mukaisiin väestötilastoihin. Tämän vuoksi opiskelupaikan alue ei aina ole sama kuin asuinpaikan alue. Lisäksi opiskelijamäärät saattavat sisältää henkilöitä, jotka eivät ole väestörekisterissä (esimerkiksi tilapäiset ulkomaiset opiskelijat). Näin ollen on mahdollista, että tietyllä alueella tietyn koulutustason opiskelijoiden osuus tietystä väestönosasta on yli 100 % (tämä koskee erityisesti korkea-asteen koulutusta, jossa opiskelijoiden liikkuvuus on tavanomaisempaa).

Asiayhteys ja muuta taustatietoa

Kansallisten koulutusjärjestelmien monimuotoisuus

Euroopan komissio antoi helmikuussa 2011 tiedonannon ‘Varhaiskasvatuksella parhaat mahdolliset lähtökohdat lasten tulevaisuudelle’ (KOM(2011) 66). Siinä todettiin, että varhaiskasvatus on olennainen perusta menestyksekkäälle elinikäiselle oppimiselle, yhteiskuntaan integroitumiselle, henkilökohtaiselle kehitykselle ja myöhemmässä vaiheessa myös työllistettävyydelle. Siitä on erityistä hyötyä vähäosaisille, ja se voi auttaa lapsia pääsemään irti köyhyyden tai perheongelmien piiristä.

Useimmat eurooppalaiset opiskelevat huomattavasti pidempään kuin laissa vaaditaan. Tämä näkyy korkea-asteen koulutusmahdollisuuksissa ja esiasteen koulutuksen yleistymisessä sekä aktiivisemmassa osallistumisessa elinikäisen oppimisen aloitteisiin, kuten aikuisten palaamisena opintojen pariin — mikä usein johtuu halusta oppia uusia taitoja ammatinvaihtoa varten.

Yleissivistävä koulutus, ammatillinen koulutus ja elinikäinen oppiminen yleisemmin ovat keskeisessä asemassa sekä talouteen liittyvissä kysymyksissä että sosiaalikysymyksissä. Mahdollisuudet, joita EU tarjoaa kansalaisilleen muussa kuin kotimaassa asumiseen, opiskeluun ja työskentelyyn, edistävät merkittävästi kulttuurien välistä ymmärtämystä, henkilökohtaista kehitystä ja EU:n talouspotentiaalin täysimääräistä toteutumista. Vuosittain reilusti yli miljoona kaikenikäistä EU:n kansalaista hyötyy EU:n rahoittamista yleissivistävän koulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja kansalaisuuden kehittämiseen tähtäävistä ohjelmista.

Koulutus 2020

Kaikesta huolimatta yksi seitsemästä lapsesta keskeyttää opintonsa. Tällä on vaikutusta yksilöihin, yhteiskuntaan ja talouteen. Euroopan komissio antoi tammikuussa 2011 tiedonannon ‘[http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:52011DC0018:EN:NOT Koulunkäynnin keskeyttämisen vähentäminen: ratkaiseva osa Eurooppa 2020 -strategiaa]’ (KOM(2011) 18). Siinä esitetään syitä siihen, miksi oppilaat keskeyttävät opintonsa, ja luodaan yleiskatsaus nykyisiin ja suunniteltuihin toimenpiteisiin tämän kysymyksen ratkaisemiseksi EU:ssa.

Poliittista yhteistyötä on tehostettu EU:ssa Koulutus 2010 -työohjelmalla, jossa yhdistettiin aiempia koulutusalan toimia. Kyseisen ohjelman jälkeen laadittiin ajantasaiset strategiset puitteet eurooppalaiselle koulutusyhteistyölle (ET 2020). Neuvosto hyväksyi ne toukokuussa 2009. Niissä asetettiin viitearvot, jotka on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2020 mennessä:

vähintään 95 %:n lapsista, jotka ovat täyttäneet neljä mutta joiden osalta pakollinen alemman perusasteen koulutus ei ole vielä alkanut, olisi osallistuttava varhaiskasvatukseen;
heikosti suoriutuvien 15-vuotiaiden, joiden taidot lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä eivät ole riittävät, osuus saisi olla enintään 15 %;
opintonsa keskeyttäneiden osuuden pitäisi olla alle 10 %;
korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuuden 30–34-vuotiaista pitäisi olla vähintään 40 %;
keskimäärin vähintään 15 %:n 25–64-vuotiaista aikuisista pitäisi osallistua elinikäiseen oppimiseen.

Opintonsa keskeyttäneitä koskeva indikaattori on hyväksytty yhdeksi kestävän kehityksen indikaattoriksi sosiaalisen osallisuuden osalta. Opintonsa keskeyttäneitä koskeva indikaattori ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneita koskeva indikaattori ovat myös Eurooppa 2020 strategian pääindikaattoreita. Niiden avulla halutaan seurata edistymistä sellaisen älykkäämmän, tietoon perustuvan ja vihreämmän talouden saavuttamisessa, joka varmistaisi korkean työllisyyden ja tuottavuuden sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden. Lippulaivahankkeessaan ‘Nuoret liikkeellä’ Euroopan komissio esitti ehdotuksensa siitä, miten EU voi saavuttaa Eurooppa 2020 strategian tavoitteet koulutuksen ja työllisyyden alalla niin kansallisella kuin EU:n tasolla.