Sanasto

Lisätyökalut

 

    A-Z 
  • A 
  • B 
  • C 
  • D 
  • E 
  • F 
  • G 
  • I 
  • M 
  • N 
  • O 
  • P 
  • R 
  • S 
  • T 
  • U 

Toissijaisuus

Toissijaisuusperiaatteella pyritään varmistamaan se, että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaista. EU:n yksinomaiseen toimivaltaan kuulumattomia asioita lukuun ottamatta toimia ei tulisi tehdä eurooppalaisella tasolla, ellei se ole tehokkaampaa kuin toimien tekeminen kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla. Toissijaisuusperiaate liittyy läheisesti suhteellisuus- ja tarpeellisuusperiaatteeseen: käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että minkään unionin toimen ei tulisi ulottua laajemmalle kuin on tarpeen perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Toissijaisuusperiaate kirjattiin ensimmäisen kerran sopimukseen Euroopan unionista (artikla 5) vuonna 1992. Amsterdamin sopimuksessa (1997) periaatetta laajennettiin siten, että esimerkiksi kaikki lakiehdotukset arvioidaan sen kannalta, miten ne vaikuttavat toissijaisuuteen.

Periaatetta vahvistettiin edelleen Lissabonin sopimuksessa. Tällöin siihen tehtiin muun muassa seuraavia muutoksia: lakiehdotusten laadinnassa on konsultoitava entistä enemmän paikallista sekä kansallista tasoa ja lainsäädäntöprosessissa on tehtävä läheisempää yhteistyötä kansallisten parlamenttien kanssa.

Lisätietoa