Panorama 67: Koheesiopolitiikan tuki vuoristo- ja saarialueille sekä harvaan asutuille alueille

Lisätyökalut

 
29/01/2019

Koheesiopolitiikassa kiinnitetään erityistä huomiota vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten vuoristoalueisiin, saariin ja harvaan asuttuihin alueisiin (SEUT-sopimuksen 174 artikla).

Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ohjelmakautta 2014–2020 koskevassa sääntelykehyksessä säädetään esimerkiksi temaattista keskittämistä koskevasta poikkeuksesta tai yhteisrahoitusosuuden mukauttamisesta. Se tarjoaa myös useita mahdollisuuksia vastata kyseisten alueiden tarpeisiin ja tukea niiden valmiuksia.

Kautta 2014–2020 koskevissa ohjelma-asiakirjoissaan (kumppanuussopimukset) 15 jäsenvaltiota korosti saari- ja vuoristoalueiden sekä harvaan asuttujen alueiden erityispiirteiden niille asettamia haasteita. Aluepolitiikan pääosasto tilasi asiantuntija-analyysin saadakseen perusteellisen selvityksen siitä, miten nämä jäsenvaltiot hyödyntävät mahdollisuuksia tukea ja vahvistaa saari- ja vuoristoalueiden sekä harvaan asuttujen alueiden kehitystä EU:n koheesiopolitiikan avulla ohjelmakaudella 2014–2020.

Gilda Carbone kertoo Brysselissä pidetyllä Euroopan alueiden ja kuntien teemaviikolla 2018 esitellyn tutkimuksensa keskeisistä tuloksista. 

  • Millaisen lähestymistavan jäsenvaltiot omaksuivat huomioidakseen maantieteellisiä erityispiirteitä omaavien alueiden tarpeet?

Teimme selvityksen yhdessä eri jäsenvaltioiden asiasta vastaavien hallintoviranomaisten kanssa ja havaitsimme niillä erilaisia lähestymistapoja ja näkemyksiä. Kullakin maalla oli erilainen tapa vastata maantieteellisiä erityispiirteitä omaavien alueiden tarpeisiin: joko erityisillä toimenpideohjelmilla (esim. Etelä-Egean saarten alueohjelma Kreikassa tai Baleaarien toimenpideohjelma Espanjassa) tai laajempien ohjelma-alueiden osilla (esim. Lorrainen alueen ja Vogeesien vuoriston toimenpideohjelma Ranskassa).

Kumppanuussopimuksissa ja toimenpideohjelmissa ei aina ole nimenomaisesti mainittu erikseen kyseisten alueiden erityistarpeita, mutta niitä on kuitenkin yleensä tarkasteltu ja käsitelty ohjelma-asiakirjoissa, ja joissakin tapauksissa niihin on vastattu yhdennetyillä alueellisilla välineillä.

  • Mitä vuoristo- ja saarialueisiin sekä harvaan asuttuihin alueisiin liittyviä keskeisiä haasteita tutkimuksessa havaittiin?

Ympäristön säilyttäminen ja suojelu on yleensä tärkeä painopiste maantieteellisiä erityispiirteitä omaavilla alueilla. Yksi keskeisistä haasteista on oikean tasapainon löytäminen yhtäältä ympäristön ja luonnonvarojen tehokkaan käytön ja toisaalta kasvua ja kehitystä edistävien sosioekonomisten tekijöiden välillä.

Muita tärkeitä toiminta-aloja ovat sekä fyysiset että digitaaliset yhteydet, julkisten palvelujen parempi saatavuus ja uusiutuvat energialähteet.

  • Miten jäsenvaltiot ovat hyödyntäneet koheesiopolitiikan sääntelykehyksen 2014–2020 tarjoamia mahdollisuuksia?

ERI-rahastoasetusten tarjoamia mahdollisuuksia hyödynnettiin niukasti (esim. temaattista keskittämistä koskeva poikkeus tai yhteisrahoitusosuuden mukautukset jne.). Näiden säännösten käyttö oli erittäin vähäistä, ja ne vaikuttivat tarpeettomilta (esim. suuremmat osarahoitusosuudet vähensivät kansallisten julkisten investointien kokonaismäärää).

Maantieteellisiä erityispiirteitä omaavien alueiden huomiointi varmistettiin täytäntöönpanovaiheessa jossain määrin muilla keinoilla, kuten antamalla valintavaiheessa lisäpisteitä näihin alueisiin kohdennetuille hankkeille (esim. Friuli-Venezia Giulian alueen toimenpideohjelma Italiassa). Mainitsimme myös joitakin hyviä esimerkkejä kohdennettujen rahoitusvälineiden perustamisesta (esim. Bornholmin saarta varten perustettu kohdennettu rahoitusväline Tanskassa tai Almi Investin hallinnoima kohdennettu rahoitusväline Ruotsissa) ja sellaisten yhdennettyjen paikallisstrategioiden suunnittelusta, jotka on kohdennettu saaristo- ja vuoristoalueiden sekä harvaan asuttujen alueiden erityisongelmiin.

  • Onko ohjelmasuunnittelu ja ohjelmien täytäntöönpano kuluvalla ohjelmakaudella ollut yhtäjaksoista ja johdonmukaista?

Eteneminen kumppanuussopimuksissa laadituista suunnitelmista toimenpideohjelmien ohjelmasuunnitteluun on ollut riittävän yhtäjaksoista ja johdonmukaista. Parantamisen varaa on kuitenkin erityisesti konkreettisessa täytäntöönpanossa ja kyseisiin alueisiin kohdennettuja hankkeita koskevien aihekohtaisten ehdotuspyyntöjen julkaisemisessa.

Asiantuntija-analyysissä yksilöitiin myös kutakin alueluokkaa (vuoristo- ja saarialueet sekä harvaan asutut alueet) koskevia hyviin käytäntöihin liittyviä hankkeita. Ne valittiin toimenpideohjelmien hallintoviranomaisten ilmoittamien hyvin perusteltujen hankkeiden joukosta.

  • Mitkä ovat maantieteellisiä erityispiirteitä omaaviin alueisiin läheisesti liittyvän koheesiopolitiikan keskeisimmät viestit ohjelmakaudella 2021–2027?

Koheesiopolitiikan on jatkossakin oltava vuoristo- ja saarialueiden sekä harvaan asuttujen alueiden keskeinen tukiväline. Maantieteellisiä erityispiirteitä omaavat alueet eivät ole yksi yhtenäinen joukko. Paikkalähtöinen lähestymistapa edistääkin ehdottomasti niiden alueellista yhtenäisyyttä, koska se perustuu paikallisiin ja alueellisiin tarpeisiin, rakentuu näiden alueiden erityisvahvuuksien varaan ja pyrkii tuomaan esiin niihin liittyvät mahdollisuudet. 

Tulevilla asetuksilla on luotava joustava, selkeä ja suotuisa ympäristö maantieteellisiä erityispiirteitä omaavien alueiden tarpeisiin ja haasteisiin vastaamista varten. Siihen on monia tapoja: yhdennetyt alueelliset investoinnit, paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet, rahoitusjärjestelyvälineet, lisäpisteiden antaminen valintavaiheessa kyseisillä alueilla toteutettaville hankkeille jne. Keinot tarpeiden mukaan!

  • Teillä on pitkä kokemus aluepoliittisista kysymyksistä. Mitkä ovat sen perusteella mielestänne keskeisiä seikkoja näiden alueiden mahdollisuuksien edistämisessä?

Yhdennetty lähestymistapa on olennaisen tärkeä erityisesti maantieteellisiä erityispiirteitä omaavilla alueilla; toimet voivat olla vaikuttavampia, jos ne kohdennetaan erilaisille mutta kuitenkin toisiinsa liittyville aloille.

Samankaltaisia haasteita kohtaavat alueet (esim. saari- ja vuoristoalueet jne.) voisivat helpottaa ja lisätä kohdennettujen yhdennettyjen aluestrategioiden ja rahoitusvälineiden perustamista vaihtamalla keskenään hyviä käytäntöjä ja tietoa. Vertaisoppiminen on olennaisen tärkeää.

Lisäksi Euroopan alueiden välisen yhteistyön ohjelmilla ja makroaluestrategioilla on keskeinen rooli, koska monet näistä alueista ovat EU-maiden rajanaapureita. Siksi koordinoitu lähestymistapa voisi ehdottomasti tuoda niihin lisäarvoa. 

LUE LISÄÄ

Uutisia