Meriasiat

Kansainvälisen valtamerten hallinnointijärjestelmän kehittäminen

Kansainvälisen valtamerten hallinnointijärjestelmän kehittäminen

Kansainvälisen valtamerten hallinnointijärjestelmän kehittäminen

Euroopan komissio ja EU:n ulkoasiainedustaja antoivat marraskuussa 2016 yhteisen tiedonannon, jossa esitetään suunnitelma vastuullisen valtamerten hoidon edistämiseksi. Suunnitelma käsittää 50 tointa, joiden tavoitteena on parantaa valtamerten turvallisuutta, puhtautta ja kestävää hoitoa Euroopassa ja muulla maailmassa.

Toimintasuunnitelma merten tilan parantamiseksi

Tiedonannon lähtökohtana on tarve tehostaa valtamerten hallinnointijärjestelmää, vähentää meriin kohdistuvaa painetta ja hyödyntää maailman meriä kestävällä tavalla. Näistä tarpeista ollaan laajalti yhtä mieltä. Tiedonannossa korostetaan, että tavoitteisiin voidaan päästä vain hankkimalla lisää tietämystä valtameristä.

Tiedonannossa esitetään keinoja, joilla EU voi tehokkaammin vaikuttaa siihen, miten valtameriä hoidetaan ja käytetään. Kansainväliseen hallinnointijärjestelmään ehdotetaan parannuksia seuraavilla osa-alueilla:

  1. Kansainvälisen valtamerten hallinnointikehyksen parantaminen
  2. Valtameriin ihmisten vuoksi kohdistuvan paineen vähentäminen ja edellytysten luominen kestävälle siniselle taloudelle
  3. Kansainvälisen merentutkimuksen vahvistaminen ja sen kautta saatavien tietojen parantaminen.

Yhteinen tiedonanto on yksi EU:n toimista, jotka on toteutettu YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -tavoiteohjelman perusteella. Sen tavoite 14 on ”suojella valtameriä, meriä ja meriluonnonvaroja”. Tiedonanto perustuu komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin ympäristökomissaari Karmenu Vellalle antamaan poliittiseen toimeksiantoon, jossa kehotetaan kehittämään kansainvälistä valtamerten hallinnointikehystä YK:ssa, muilla monenvälisillä foorumeilla ja kahdenvälisesti keskeisten kansainvälisten kumppaneiden kanssa.

Mitä on ”kansainvälinen valtamerten hallinnointi”?

Kansainvälisellä valtamerten hallinnoinnilla tarkoitetaan maailman merten ja niiden tarjoamien luonnonvarojen hoitoa ja hyödyntämistä niin, että otetaan huomioon merialueiden terveys, tuottavuus, turvallisuus ja kestokyky.

Nykyisin 60 prosenttia valtameristä sijaitsee alueilla, jotka ovat kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella, joten niistä on kannettava vastuu yhdessä kansainvälisesti. Nykyisen kansainvälisen hallinnointikehyksen perustana on YK:n merioikeusyleissopimus, jonka lisäksi merten käyttöä ohjaavat monenlaiset lainkäyttöoikeudet, instituutiot ja erityisjärjestelyt.
 
EU:n tavoitteena on tämän kehyksen pohjalta yhteistyössä muiden kanssa parantaa meriympäristön terveyttä kaikille yhteisten luonnonvarojen säilyttämiseksi.

Toimien tarve

Terveet valtameret ovat ihmiskunnan elinehto: ne säätelevät ilmastoa, ylläpitävät elintarviketurvaa, edistävät ihmisten terveyttä ja hyvinvointia ja toimivat talouskasvun moottorina. OECD:n arvion mukaan merielinkeinojen maailmanlaajuinen tuotto on noin 1,3 biljoonaa euroa. Merissä on myös rikas, pitkälti tuntematon mutta haavoittuva lajien ja ekosysteemien kirjo, ja ne tarjoavat monia tärkeitä ekosysteemipalveluja. Meret tuottavat esimerkiksi puolet maapallon ilmakehän hapesta ja sitovat neljänneksen maailman hiilidioksidipäästöistä.

Koska maailman väkiluvun odotetaan olevan vuonna 2050 jo 9–10 miljardia, meriin kohdistuu yhä enemmän paineita. Maailmanlaajuinen kilpailu raaka-aineista, elintarvikkeista ja vedestä voimistuu, ja laiton kalastus, merirosvous, ilmastonmuutos ja saastuminen alkavat yhä enemmän uhata merten terveyttä. Kaiken lisäksi ”sininen talous” on suuresti riippuvainen maailmantaloudesta ja globaaleista säännöistä.

EU-maita ja useita muita merialan sidosryhmiä kuultuaan Euroopan komissio arvioi, että nykyinen kansainvälinen valtamerten hallintojärjestelmä ei pysty tehokkaasti vastaamaan näihin yhteisiin haasteisiin. Asian korjaamiseksi annettiin komission ja EU:n ulkoasiainedustajan yhteistiedonanto marraskuussa 2016. EU vaatii valtamerten hallinnointiin monialaista, sääntöihin perustuvaa kansainvälistä toimintamallia.

Aiemmat toimet

EU on määrätietoisesti ajanut merten asiaa jo ennen yhteistiedonannon antamista muun muassa seuraavin toimin, jotka on toteutettu 10 viime vuoden aikana:

EU:n yhdennetyn meripolitiikan käyttöönotto eli mereen ja merenkulkualaan liittyvien kysymysten tarkastelu yhtenä kokonaisuutena

– kattavat ympäristösäännöt, joilla edistetään meriluonnonvarojen kestävää käyttöä ja joita EU:n merialan toimijoiden on noudatettava kaikkialla

kestävää ja osallistavaa sinistä kasvua edistävä EU-strategia ja sinisen talouden ottaminen huomioon meriluonnonvaroihin, energiaan, kauppaan, kehitysyhteistyöhön ja turvallisuuteen liittyvissä EU:n ulkoisissa toimissa

alueelliset strategiat, joiden puitteissa tehdään tiivistä yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden sekä kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin sidosryhmien kanssa

– noin 350 miljoonan euron vuotuinen panostus merentutkimukseen yhteistyömekanismien ja tiedonvaihdon parantamiseksi esimerkiksi asettamalla merialan dataa julkisesti saataville

– toiminta kansainvälisillä ja monialaisilla foorumeilla, joilla yhteisin toimin edistetään maailman merten turvallisuutta, puhtautta ja tuottavuutta 

– laaja-alainen EU:n meriturvallisuusstrategia, jonka avulla kartoitetaan, ehkäistään ja ratkaistaan turvallisuushaasteita.

Viralliset asiakirjat

  • Yhteinen tiedonanto: Kansainvälinen valtamerten hallinnointi – EU:n panos vastuulliseen valtamerten hoitoon (JOIN(2016) 49)
  • Tiivistelmä kansainvälistä valtamerten hallinnointia koskevan kuulemisen tuloksista (SWD(2016) 352)
  • Euroopan unionin yhdennetyn meripolitiikan kansainvälisen ulottuvuuden kehittäminen (KOM(2009) 536)
  • Meristrategiadirektiivin (2008/56/EY) merkitys jäsenvaltioiden tai EU:n nykyisten velvoitteiden, sitoumusten ja aloitteiden täytäntöönpanossa EU:n tasolla tai kansainvälisellä tasolla merivesiin liittyvässä ympäristönsuojelussa (COM(2012) 662)

Lisätietoa

Meriasiat