Sekä Yhdistynyt kuningaskunta että EU tunnustivat jo eroneuvottelujen alussa, että Irlannin saaren tilanne on ainutlaatuinen. Osapuolet tiedostivat tarpeen turvata vuonna 1998 tehty pitkänperjantain (Belfastin) sopimus, välttää ns. kova raja Irlannin saarella ja turvata pohjoisen ja etelän välinen yhteistyö.

Ratkaisu toteutui Irlantia ja Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan muodossa. Sen myötä

  • vältetään kova raja Irlannin ja Pohjois-Irlannin välillä, mahdollistetaan saaren talouden saumaton toimivuus ja turvataan pitkänperjantain (Belfastin) sopimus
  • varmistetaan EU:n tavaroiden sisämarkkinoiden eheys ja kaikki takeet, joita sisämarkkinat tarjoavat kuluttajansuojalle, kansanterveydelle ja eläinten terveyden suojelulle, sekä petosten ja laittoman kaupan torjunta

Irlantia ja Pohjois-Irlantia koskeva pöytäkirja luotiin vakaaksi ja pysyväksi ratkaisuksi ja sitä sovelletaan kaikkien tulevaa kumppanuutta koskevien sopimusten rinnalla.

Pöytäkirjan aineellisia määräyksiä alettiin soveltaa 1. tammikuuta 2021.

Pöytäkirjan pääkohdat

  • EU:n sääntöjen soveltaminen: Siirtymäkauden päätyttyä Pohjois-Irlantiin sovelletaan edelleen joitakin EU:n sääntöjä, jotka liittyvät tavaroiden sisämarkkinoihin ja tulliliittoon. Esimerkiksi EU:n tullikoodeksia sovelletaan kaikkiin Pohjois-Irlantiin saapuviin ja sieltä lähteviin tavaroihin.
  • Pohjois-Irlantiin muualta Yhdistyneestä kuningaskunnasta tai kolmansista maista saapuville tavaroille on saapumispaikoilla tehtävä tarvittavat tarkastukset. Pöytäkirjan täytäntöönpano edellyttää, että Yhdistynyt kuningaskunta suorittaa vaaditut terveys- ja kasvinsuojelutarkastukset.
  • Muualta Yhdistyneestä kuningaskunnasta tai kolmansista maista Pohjois-Irlantiin saapuviin tavaroihin sovelletaan EU:n tulleja, paitsi jos riskiä niiden päätymisestä EU:n sisämarkkinoille ei ole. Pöytäkirjaan sisältyy olettama, että kaikkiin kolmansista maista (ts. muualta Yhdistyneestä kuningaskunnasta tai muista kolmansista maista) Pohjois-Irlantiin saapuviin tavaroihin liittyy riski niiden päätymisestä EU:hun. Tällaiset tavarat voidaan poikkeuksellisesti katsoa riskittömiksi ainoastaan, jos i) niitä ei jalosteta kaupallisesti Pohjois-Irlannissa ja ii) ne täyttävät muut ehdot riskittömäksi katsomiselle. Nämä ehdot on vahvistettu sekakomitean päätöksessä riskittömistä tavaroista. Jos näiden ehtojen perusteella on todettavissa, että muualta Yhdistyneestä kuningaskunnasta kuin Pohjois-Irlannista saapuvat tavarat ovat riskittömiä, niihin ei sovelleta tulleja; jos näiden ehtojen perusteella on todettavissa, että jostain muusta kolmannesta maasta saapuvat tavarat ovat riskittömiä, niihin sovelletaan Yhdistyneen kuningaskunnan tulleja;
  • Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat vastuussa pöytäkirjan soveltamisesta ja täytäntöönpanosta Pohjois-Irlannin osalta (12 artiklan 1 kohta).
  • EU:n toimielinten ja muiden elinten on pöytäkirjan 12 artiklan mukaisten velvoitteidensa suorittamiseksi kyettävä valvomaan, kuinka Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset panevat pöytäkirjan täytäntöön. Pöytäkirjan 12 artiklan 2 kohdassa on sen vuoksi määräys "unionin läsnäolosta" Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten suorittaessa täytäntöönpanotoimia.
  • Sekakomitean päätöksessä 6/2020 määritellään käytännön järjestelyt pöytäkirjan 12 artiklan mukaisen unionin läsnäolon tosiasiallista toteuttamista varten.

Mikä on suostumusmekanismi?

Irlantia ja Pohjois-Irlantia koskevalla pöytäkirjalla luodaan uusi nk. suostumusmekanismi, jolla annetaan Pohjois-Irlannin edustajakokoukselle toimivalta päättää pöytäkirjassa määritellyn EU:n lainsäädännön soveltamisesta Pohjois-Irlannissa pitkällä aikavälillä. Suostumusmekanismi koskee EU:n lainsäädännön soveltamista tavaroihin ja tulleihin, sähkön sisämarkkinoihin, arvonlisäveroon ja valtiontukeen pöytäkirjan mukaisesti.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että edustajakokous voi antaa neljän vuoden kuluttua pöytäkirjan soveltamisen alkamisesta 1. tammikuuta 2021 yksinkertaisella enemmistöllä suostumuksensa EU:n lainsäädännön soveltamisen jatkamiselle tai vaatia sen lopettamista. Jälkimmäisessä tapauksessa pöytäkirjan soveltaminen päättyy kaksi vuotta myöhemmin.

Edustajakokous voi tämän jälkeen äänestää neljän vuoden välein asiaa koskevan unionin lainsäädännön soveltamisen jatkamisesta. Jos asiaa koskevan unionin lainsäädännön soveltamisen jatkaminen saa edustajakokouksen äänestyksessä kahden keskeisen yhteisön tuen, seuraava äänestys voidaan järjestää vasta kahdeksan vuotta myöhemmin. 

Lisätietoja