Yleistä

EU tukee aktiivisesti hedelmä- ja vihannesalaa markkinoiden hallintajärjestelmällä, jolla on seuraavat neljä yleisluonteista tavoitetta:

  • alan kilpailukyvyn ja markkinasuuntautuneisuuden parantaminen tuottajaorganisaatioiden avulla
  • kriisien aiheuttamien, tuottajien tuloihin kohdistuvien vaihtelujen vähentäminen
  • hedelmien ja vihannesten kulutuksen lisääminen EU:ssa
  • ympäristöystävällisten viljely- ja tuotantomenetelmien käytön lisääminen.

Järjestelmä edistää tuotteiden laatua kaupan pitämistä koskevilla vaatimuksilla ja operatiivisia toimenpiteitä tukemalla.

Tuottajaorganisaatiot

Tuottajaorganisaatiot ovat hedelmä- ja vihannesjärjestelmän perustoimijoita, ja viljelijöitä kannustetaan liittymään niihin markkina-asemansa vahvistamiseksi. EU:n hedelmä- ja vihannesjärjestelmä tukee rahoitusosuuksilla tuottajaorganisaatioita toimintaohjelmien täytäntöönpanossa.

Tuottajaorganisaatioita koskevassa järjestelmässä edellytetään, että kansalliset viranomaiset hyväksyvät kaikki tuottajaorganisaation asemaa hakevat tuottajaryhmät, jos ne

  • ovat vapaaehtoisia
  • edistävät järjestelmän yleisten tavoitteiden saavuttamista
  • ovat hyödyllisiä jäsenilleen tarjoamiensa palvelujen laajuuden ja tehokkuuden vuoksi.

Kansallisten viranomaisten on laadittava kestäviä toimintaohjelmia koskeva kansallinen strategia, jossa määritellään tukikelpoiset toimenpiteet. Tuottajaorganisaatioiden toimintaohjelmien on oltava asianomaisten kansallisten viranomaisten hyväksymiä.

Euroopan komissio seuraa ja arvioi sekä ohjelmia että kansallista strategiaa yhteisten tulosindikaattoreiden perusteella. Tuottajaorganisaatiot toimittavat vuosiraportit toimintaohjelmiensa täytäntöönpanosta asianomaiselle kansalliselle viranomaiselle. Vuosiraportit on liitettävä tukihakemuksiin. Kunkin maan on myös toimitettava Euroopan komissiolle vuosiraportti kaikista tuottajaorganisaatioistaan, toimintarahastoistaan ja -ohjelmistaan sekä hyväksymissuunnitelmistaan.

Hyväksytty tuottajaorganisaatio voi perustaa toimintarahaston toimintaohjelmansa rahoittamiseksi. Tätä rahastoa rahoitetaan jäsenten (tai itse tuottajaorganisaation) maksuosuuksilla ja EU:n taloudellisella tuella. EU:n taloudellinen tuki on pääsääntöisesti enintään 50 prosenttia toimintarahaston kokonaismäärästä, ja se voidaan tietyissä tapauksissa korottaa 60 prosenttiin.

Alueilla, joilla tuottajat eivät ole juurikaan perustaneet organisaatioita, kansalliset hallitukset voivat myöntää kansallista rahoitusta toimintarahaston lisäksi. Joissakin tapauksissa EU voi korvata osan kustannuksista.

Tuottajaorganisaation pyynnöstä EU-maa voi myös tehdä joistakin tuottajaorganisaatiossa sovituista säännöistä muita tuottajaorganisaatioon kuulumattomia tuottajia sitovia rajoitetuksi ajaksi sillä alueella tai niillä alueilla, jolla tai joilla tuottajaorganisaatio toimii.

Toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksymistä suositaan myös silloin, kun ne todistettavasti edustavat riittävällä tavalla hedelmä- ja vihannesalan eri ammattiryhmiä ja toteuttavat käytännön toimia, joilla edistetään järjestelmän tavoitteiden saavuttamista.

Linkkejä

Tuottajaorganisaatiot ja toimialakohtaiset organisaatiot

Kriisinehkäisy

Jotta voitaisiin vähentää kriisien aiheuttamia tuottajien tulojen vaihteluja, tuottajajärjestöjen toimintaohjelmiensa puitteissa toteuttamiin kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteisiin on saatavilla EU:n rahoitusta.

Rahoitusta voi saada seuraavanlaisiin toimiin:

1. Markkinoiltapoistot

Kun tuotteita vedetään pois markkinoilta, eikä niitä aseteta myyntiin, varoja on saatavilla tiukkojen sääntöjen mukaisesti.

Asetuksen (EU) 2017/891 liitteessä IV vahvistetaan markkinoiltapoistoille myönnettävän tuen enimmäismäärät 16 tärkeimmän tuotteen osalta – sekä EU:n että tuottajaorganisaation rahoitusosuudet mukaan luettuina.

Jos jokin maa päättää sallia muiden tuotteiden markkinoiltapoiston, niiden on vahvistettava tuotteille myönnettävän tuen enimmäismäärät. Kunkin tuotteen osalta markkinoiltapoistot eivät saa ylittää viittä prosenttia tuottajaorganisaation kaupan pitämän tuotannon määrästä (ilmaisjakeluun meneviä määriä ei oteta huomioon tässä laskelmassa).

Kaupan pidetyn tuotannon määrä lasketaan kolmen edellisen vuoden keskiarvona tai, jos näitä tietoja ei ole saatavilla (esim. hiljattain hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden tapauksessa), sen kaupan pidetyn tuotannon määrän perusteella, jonka osalta tuottajaorganisaatio on hyväksytty.

Kansalliset viranomaiset päättävät, miten markkinoilta poistettuja tuotteita voidaan käyttää, mutta yhtenä vaihtoehtona on oltava ilmaisjakelu. Niiden käyttö jalostusteollisuudessa voi tulla kyseeseen, jos se ei vääristä kilpailua kyseisillä teollisuudenaloilla (EU:ssa tai sen ulkopuolella).

2. Raakana korjaaminen ja korjaamatta jättäminen

Raakana korjaamisella tarkoitetaan markkinoille kelpaamattomien (mutta vaurioitumattomien) tuotteiden korjaamista kokonaan tietyllä viljelyalueella ennen tavanomaista sadonkorjuuta. Korjaamatta jättämisellä tarkoitetaan sitä, että viljelyalueelta ei korjata tuotteita kaupalliseen tuotantoon tavanomaisen tuotantosyklin aikana. Siihen ei sisälly tuotteiden hävittäminen sääolosuhteiden tai taudin vuoksi. Kummallakaan toimenpiteellä ei saa olla ympäristö- tai kasvinsuojeluvaikutuksia.

Kummankin toimenpiteen on oltava täydentävä ja poikkeava suhteessa tavanomaisiin viljelymenetelmiin. Niitä molempia ei saa soveltaa samaan tuotteeseen ja samalla alueella minkään vuoden aikana tai minkään kahden peräkkäisen vuoden aikana.

Maiden, joissa nämä toimenpiteet ovat sallittuja, on annettava niiden täytäntöönpanoa ja valvontaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

Kansallisten viranomaisten on vahvistettava hehtaarikohtaiset korvausmäärät (EU:n ja tuottajaorganisaation maksuosuudet mukaan luettuina), jotka kattavat joko

  • ainoastaan korjuusta aiheutuvat lisäkustannukset (mukaan lukien ympäristöön ja kasvinsuojeluun liittyvät toimet), tai
  • enintään 90 prosenttia markkinoiltapoiston enimmäistukitasosta.

3. Menekinedistämis-, tiedotus- ja koulutustoimet

Maiden, joissa nämä toimenpiteet ovat sallittuja, on annettava niiden täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Kaikkien menekinedistämis- ja tiedotustoimien on täydennettävä asianomaisen tuottajaorganisaation parhaillaan toteuttamia menekinedistämis- ja tiedotustoimia.

4. Satovakuutus

EU:n rahoitusta on saatavilla tuottajaorganisaation tai sen omien jäsenten hallinnoimaan satovakuutukseen, jolla pyritään turvaamaan jäsenten tulot ja kattamaan luonnonkatastrofien, sääolojen, tautien tai tuholaisten aiheuttamat kaupalliset tappiot. Kansallisten viranomaisten on annettava satovakuutusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt erityisesti sen varmistamiseksi, että se ei vääristä kilpailua vakuutusmarkkinoilla.

Ne voivat myös myöntää kansallista lisärahoitusta. Satovakuutukseen osoitettavan julkisen tuen kokonaismäärä (EU:n tuki ja kansallinen tuki) ei kuitenkaan saa ylittää seuraavia tuottajien maksamien vakuutusmaksujen prosenttiosuuksia:

  • 80 prosenttia vakuutusmaksuista, jotka tuottaja on maksanut luonnonkatastrofeihin rinnastettavien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien menetysten varalta otetusta vakuutuksesta
  • 50 prosenttia vakuutusmaksuista, jotka tuottaja on maksanut luonnonkatastrofien ja muiden epäsuotuisista sääoloista tai eläin- tai kasvitaudeista tai tuholaisista johtuvien menetysten varalta otetusta vakuutuksesta.

Satovakuutustoimet eivät saa kattaa vakuutusmaksuja, jotka korvaavat tuottajalle yli 100 prosenttia tulonmenetyksistä ottaen huomioon korvaukset muista tukijärjestelmistä. Toimenpiteillä voidaan tukea keskinäisten rahastojen perustamisesta aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia tai keskinäisten rahastojen kartuttamista.

EU:n rahoitusta on saatavilla keskinäisen rahaston kolmen ensimmäisen toimintavuoden aikana, ja se kattaa seuraavat osuudet tuottajaorganisaation rahoitusosuudesta:

Vuosi 1 Vuosi 2 Vuosi 3
5 % 4 % 2 %

Kansallisten viranomaisten on annettava tämän toimenpiteen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Ne voivat vahvistaa enimmäismäärät, jotka tuottajaorganisaatio voi saada.

5. Ohjaustoimenpiteet

EU:n rahoitustukea on saatavilla 100 prosenttia kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteitä koskevan tietämyksen siirtämiseen kokeneilta tuottajaorganisaatioilta tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymiltä eri puolilta EU:ta nuoremmille tuottajaorganisaatioille, tuottajaryhmille tai yksittäisille tuottajille (viimeksi mainittujen on sijaittava alueilla, joilla järjestäytymisaste on alle 20 prosenttia). Näiden toimenpiteiden täytäntöönpanoon liittyvän tehokkuuden parantamisen lisäksi se voi myös edistää uusien tuottajaorganisaatioiden perustamista, olemassa olevien tuottajaorganisaatioiden yhteensulautumista tai yksittäisten tuottajien olemassa olevaan tuottajaorganisaatioon liittymisen mahdollistamista sekä verkottumismahdollisuuksien luomista ohjaustoimenpiteiden tarjoajille ja vastaanottajille erityisesti markkinointikanavien vankistamiseksi kriisinehkäisy- ja kriisinhallintakeinona.

6. Hedelmätarhojen uudelleenistutukset

Hedelmätarhojen uudelleenistutukseen pakollisen raivauksen jälkeen myönnetään tukea.

7. Määrien hallinnan tehostaminen

Maat voivat tukea investointeja, joilla tehostetaan markkinoille saatettavien määrien hallintaa.

Kulutuksen lisääminen

Hedelmien ja vihannesten kulutuksen lisäämiseksi lasten keskuudessa on perustettu kouluhedelmäjärjestelmä. Lisäksi tuetaan hedelmien ja vihannesten ilmaisjakelua kouluihin, sairaaloihin ja hyväntekeväisyysjärjestöihin. Tukea voidaan myöntää myös muihin tuottajaorganisaation toimintaohjelmien mukaisiin kulutusta edistäviin toimiin.

Kriisinhallintatoimenpiteenä viljelijät, jotka vetävät tuotteita markkinoilta, voivat saada rahoitusta niiden hävittämistä koskevasta EU:n järjestelmästä. Tämä edellyttää sitä, että tuotteet toimitetaan ilmaiseksi seuraaville tahoille:

  • tunnustetut hyväntekeväisyysjärjestöt ja -säätiöt (käytettäväksi heikossa asemassa olevien auttamiseen)
  • rangaistuslaitokset, koulut / julkiset oppilaitokset, lasten lomaleirit, sairaalat ja vanhainkodit.

Kansallisten viranomaisten on nimettävä, mitkä laitokset voivat saada ilmaisia tuotteita, ja varmistettava, että niiden saamat määrät ovat lisäystä niihin määriin nähden, jotka ne tavallisesti ostavat (eli eivät korvaa niitä).

EU rahoittaa 100 prosenttia ilmaisjakelusta (verrattuna 50 tai 60 prosenttiin, kun on kyse markkinoilta poistettujen tuotteiden muusta käytöstä) tuottajaorganisaation kaupan pitämästä kokonaismäärästä enintään 5 prosentin osalta. Rahoitus muodostuu seuraavista:

  • korvaus, joka maksetaan jokaiselta 100 kilogrammalta markkinoilta poistettuja tuotteita (16 tärkeimmälle tuotteelle on vahvistettu enimmäismäärät)
  • kiinteät määrät logistiikkakustannuksiin (kuljetus, lajittelu ja pakkaaminen).

Kansallisten viranomaisten on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet helpottaakseen yhteydenpitoa ja yhteistyötä tuottajaorganisaatioiden ja niiden elinten välillä, jotka ne ovat hyväksyneet vastaanottamaan ilmaisia tuotteita.

Ympäristöystävällinen viljely

Toimenpideohjelmien menoista vähintään 10 prosenttia on suunnattava pakollisia ympäristönormeja pidemmälle meneviin ympäristötoimiin. Vaihtoehtoisesti ohjelmiin on sisällyttävä vähintään kaksi tällaista toimea.

Kun viljelijä saa tulotukea tai maatalouden ympäristötukea EU:n maaseudun kehittämisohjelmista, hänelle määrätään seuraamuksia, jos hän ei täytä pakollisia ympäristövaatimuksia (täydentävät ehdot).

Ympäristötoimia koskevat kansalliset säännöstöt

Maiden, joissa on hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioita, on laadittava ympäristötoimia koskeva kansallinen säännöstö osana kestäviä toimintaohjelmia koskevaa kansallista strategiaansa.

Toisin kuin strategian muissa osissa, kansallisten viranomaisten on toimitettava ehdotuksensa ympäristötoimia koskevaksi kansalliseksi säännöstöksi Euroopan komissiolle, joka tarkistaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklassa asetettuja tavoitteita noudatetaan.

Säännöstön on sisällettävä luettelo ympäristötoimista ja niihin kyseisessä maassa sovellettavista ehdoista. Luettelon ei tarvitse olla tyhjentävä.

Luettelossa on ilmoitettava kunkin toimen osalta

  • toimeen liittyvät erityissitoumukset
  • perustelut eli ympäristötarpeisiin ja -prioriteetteihin liittyvät odotetut ympäristövaikutukset.

Maakohtaisissa tiedostoissa on yksityiskohtaiset tiedot ympäristötoimia koskevista kansallisista säännöstöistä.

Kaupan pitämistä koskevat vaatimukset

Tiettyihin tuotteisiin sovelletaan laadun parantamiseksi kaupan pitämistä koskevia vaatimuksia. Erityisvaatimusten määrää on vähennetty 36:sta kymmeneen, ja niitä sovelletaan seuraaviin hedelmiin ja vihanneksiin:

omenat sitrushedelmät kiivit
salaatit sekä kähärä- ja siloendiivit persikat ja nektariinit päärynät
mansikat paprikat viinirypäleet
tomaatit

Useat tuotteet eivät enää kuulu erityisvaatimusten piiriin: aprikoosit, latva-artisokat, parsa, munakoisot, avokadot, pavut, ruusukaali, porkkanat, kukkakaali, kirsikat, kesäkurpitsat, kurkut, viljellyt sienet, kuorelliset hasselpähkinät, keräkaalit, purjot, melonit, sipulit, herneet, luumut, ruotiselleri, pinaatti, kuorelliset saksanpähkinät, vesimeloni ja sikuri.

Kansalliset viranomaiset voivat vapauttaa tuotteet (esim. epämuodostuneet tai alakokoiset) kaupan pitämistä koskevista erityisvaatimuksista, jos niissä on merkintä ”jalostettavaksi tarkoitettu” tai ”rehuksi” tai jokin muu vastaava ilmaisu.

Valkosipulin tuontiin sovelletaan tuonti- ja alkuperätodistusmenettelyä.

Vaatimustenmukaisuuden tarkastaminen

Jokaisen EU-maan on perustettava tietokanta kaupan pitämisen vaatimusten piiriin kuuluvia tuoreita hedelmiä ja vihanneksia kaupan pitävistä toimijoista. Hedelmä- ja vihannesalan toimijalla tarkoitetaan luonnollista tai oikeushenkilöä, joka pitää esillä, saattaa myyntiin myyntitarkoituksessa, myy tai pitää kaupan (mukaan lukien etämyynti internetissä tai muulla tavoin) tuotteita millä tahansa tavalla – joko EU:ssa, viennissä EU:n ulkopuolelle tai tuonnissa EU:hun asetuksen (EU) N:o 543/2011 määritelmän mukaisesti.

Kansallisten viranomaisten on varmistettava, että tarkastukset tehdään valikoidusti, riskianalyysin perusteella ja riittävällä tiheydellä hedelmien ja vihannesten kaupan pitämistä koskevien vaatimusten ja muiden lakisääteisten vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi.

Riskianalyysin on perustuttava toimijatietokantaan tallennettuihin tietoihin. Kansallisten viranomaisten on vahvistettava etukäteen perusteet, joita ne käyttävät määrittääkseen vaatimustenvastaisuusriskin tietyn tuote-erän osalta.

Jos tarkastuksissa havaitaan merkittäviä sääntöjenvastaisuuksia, viranomaisten on tehtävä tarkastuksia useammin. Toimijoiden on annettava tarkastusviranomaisille kaikki tiedot, joita ne tarvitsevat vaatimustenmukaisuustarkastusten järjestämiseksi ja tekemiseksi. Viranomaiset voivat tuotekohtaisen riskinarvioinnin perusteella päättää jättää tekemättä valikoidut tarkastukset tuotteille, joihin ei sovelleta kaupan pitämisen erityisvaatimuksia (eli jotka kuuluvat yleisten vaatimusten tai UNECE-standardin piiriin).

Hyväksytyt EU:n ulkopuoliset maat

Jokainen EU:hun vientiä harjoittava maa, joka on tehnyt omat vaatimustenmukaisuustarkastuksensa, voi pyytää Euroopan komissiota arvioimaan, täyttävätkö kyseiset tarkastukset kaupan pitämistä koskevat EU:n erityisvaatimukset tai vähintään vastaavat vaatimukset.

Maalle voidaan myöntää hyväksyntä, joka koskee sen alueelta peräisin olevia tuotteita, jotka ovat läpäisseet nämä tarkastukset. Euroopan komissio voi peruuttaa hyväksynnän, jos se toteaa, että merkittävässä joukossa eriä tai määriä tavarat eivät vastaa EU:n ulkopuolisen maan tarkastusviranomaisten myöntämiin vaatimustenmukaisuustodistuksiin merkittyjä tietoja.

Päivitetyt kaupan pitämistä koskevat vaatimukset

UNECE on laatinut yli 50 tuoreiden hedelmien ja vihannesten kaupan pitämistä koskevaa erityisstandardia (mukaan lukien EU:n kaupan pitämistä koskevien erityisvaatimusten kattamat 10 tyyppiä).

Yksittäisten tuotteiden kaupan pitämistä koskevien EU:n erityisvaatimusten on oltava asiaa koskevien UNECEn standardien mukaisia asetuksen (EU) N:o 543/2011 mukaisesti, ja sen vuoksi niitä päivitetään säännöllisesti.

Kaupan pitämisen yleisvaatimuksista vapautetut tuotteet

CN-koodiin 0709 59 kuuluvat muut kuin viljellyt sienet CN-koodiin 07099040 kuuluvat kaprikset
CN-koodiin 08021110 kuuluvat karvasmantelit CN-koodiin 080212 kuuluvat kuorettomat mantelit
CN-koodiin 080222 kuuluvat kuorettomat hasselpähkinät CN-koodiin 080232 kuuluvat kuorettomat saksanpähkinät
CN-koodiin 08029050 kuuluvat pinjansiemenet CN-koodiin 08025000 kuuluvat pistaasimantelit (pistaasipähkinät)
CN-koodiin 08026000 kuuluvat australianpähkinät (macadamiapähkinät) CN-koodiin ex08029020 kuuluvat pekaanipähkinät
muut CN-koodiin 08029085 kuuluvat pähkinät CN-koodiin 08030090 kuuluvat kuivatut jauhobanaanit
CN-koodiin 0805 kuuluvat kuivatut sitrushedelmät CN-koodiin 08135031 kuuluvat trooppisia pähkinöitä sisältävät sekoitukset
CN-koodiin 08135039 kuuluvat muita pähkinöitä sisältävät sekoitukset CN-koodiin 091020 kuuluva sahrami.

Oikeusperusta

Perusasetus

Asetus (EU) N:o 1308/2013 maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä

Täytäntöönpanoasetukset

Täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/892 asetuksen (EU) N:o 1308/2013 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta

Täytäntöönpanoasetus (EU) 543/2011 hedelmiä ja vihanneksia koskevista täytäntöönpanosäännöistä

Delegoitu asetus

Delegoitu asetus (EU) 2017/891 asetuksen (EU) N:o 1308/2013 täydentämisestä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta, asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä mainituilla aloilla sovellettavien seuraamusten osalta ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 muuttamisesta

Markkinoiden seuranta

Hedelmä- ja vihannesmarkkinoiden seurantakeskus tarjoaa tuoreimpia markkinoiden seurantaan liittyviä tuotantoa, hintoja ja kauppaa koskevia tietoja ja muita tilastoja.

Raportointi

Euroopan komissio on julkaissut kertomuksen ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioita, toimintarahastoja ja toimintaohjelmia koskevien säännösten täytäntöönpanosta vuoden 2007 uudistuksen jälkeen.

Ajankohtaista